Helloween / Kiske

[Iron Constable]

^Aika pitkälle säästät minulta kirjoittamisen vaivan. Hyvin samoilla linjoilla olen kanssasi, toki ne Helloween-lasit ovat vähintäinkin yhtä suuret. Muutenhan en laseja käytäkään. Heko-heko.

Kympin biiseiksi en laske kuin aloituksen ja lopetuksen, mutta ne ovatkin sitten todella pyöreitä kymppejä. Occasion Avenue ja Silent Rain saavat minulta "vain" jotain väliltä 9 - 9½. Ainoa, missä olen enemmän eri mieltä on tuo Shade In The Shadow, joka on kyllä ihan samassa kastissa muiden erinomaisten kanssa. Pelkästään se vinksahtanut kosketinsoitinluritus siellä kertsin taustalla ansaitsee kiitettävän. Muutenkin pistän kyllä kautta linjan arvosanoihin oman lisäni, mutta linja on kovin samansuuntainen.

Pari tärkeintä huomiota oikein ranskalaisin viivoin:

- Andi Deriksen paras suoritus koskaan. Tämän levyn kuuntelun jälkeen kaikki dissaajat voi passittaa mielentilatutkimukseen.

- Keeper-nimensä arvoinen. Materiaali on niin tasaisen kovaa, että tulee vuosien saatossa nousemaan samaan statukseen kuin osat 1 & 2

- En olisi uskonut, mutta The King For A 1000 Years-nivoutuu saumattomasti samaan ultimaattiseen parhauteen Halloween & Keeper Of The Seven Keys-biisien kanssa. Nämä kolme jos tulee keikalla niin vaihtohousuja on oltava ja paljon.

- Deriksen sävellyskynä on loistavassa vireessä ja Gerstner vakuutti viimeistään nyt. Weikath ei loista, mutta suoriutuu kohtuullisesti. Ei todellisia floppeja keneltäkään.

- Upeaa kitarointia läpi levyn, nyt on kunnon kaksikko koossa. Markus Grosskopf on loistava kuten aina ja hänelle annetaan tilaa näyttää taitonsa, kuten aina. Huomioitava piirre moneen muuhun bändiin verrattuna. Rumpali Loebl vaikuttaa osaavalta kaverilta, hyvin energistä soittoa. Taitaa olla Ingon ja Ulin jälkeen eniten minun makuuni, ei kovin kaukana kummastakaan.

- Kokoonpano on tällä hetkellä loistava. Nyt on kasassa kokoonpano, joka matsaa täysivertaisesti Kusch & Grapow ja Schwichtenberg & Hansen-variaatioiden kanssa. Toivottavasti pysyvät yhdessä kauan.

- VUODEN LEVY, aika selkeästi. Masterplan jäi kakkoseksi ja muut jäävät vähän selvemmin, vaikka tämä on oikein hieno vuosi ollutkin. Primal Fear ja Allen & Lande taitavat olla minulle saapumatta olevista ainoat, jotka tullevat pääsemään edes samaan kerrokseen.

Siinä tärkeimmät, toivoin hyvää, pelkäsin pahinta, sain parasta. Kiitos.

[Graphics]

Occasion Avenue

"TV-spiikit" on jotenkin toteutettu aivan loistavasti, tulee ihan mieleen uutispätkät pelistä Max Payne, liekkö jopa sama heppu kuin ko. pelissä? Ehdottomasti levyn parhaita biisejä, kuten edellisen levynkin avaaja, täydellistä tavaraa alusta loppuun!
10

Et tosiaankaan ole ainoa jolle tulee juuri Max Payne mieleen, itse asiassa ainakin 5 kaveria on ensikuuntelun jälkeen tokaissut että Max Payne fiiliksissä mennään. Levyn parhaita kappaleita.

[Voimanorja]

nyt on sellanen tilanne että haluan nopeasti tutustua kunnolla ja paljon Helloweeniin , ostamatta KAIKKIA levyjä!

Eli mitäs neuvoisitte mulle?
Mieluiten vastausta noilta "kokeneemmilta".

Omistan jo Legacyn. Dark Riden ajattelin jo ihan itse listalle!

[Hese]

No osta keeperit 1 & 2, master of the rings ja time of the oath vaikka näin alkuun.

[Voimanorja]

selvä juttu. entäs tämä Dark Ride? kannattaakoS?

[Graphics]

selvä juttu. entäs tämä Dark Ride? kannattaakoS?

Jos Dark Ride kiinostaan niin tilaa cdon.comista se Rabbit Don't Come Easy + The Dark Ride paketti. Taitaa saada vielä normi cd:n hinnalla. Kaksi todella kovaa levyä, joskin Dark Ride hieman synkenpää Helloweeniä, sisältäen siltikin sellaisia loistoja kuten If I Could Fly, The DeParted (Sun Is Going Down),Mr Torture ,The Dark Ride...jne jne...synkkä mutta todella vahva levy.

Rabbit on myös hankkimisen arvoinen, esim: Hell Was Made In Heaven, Open Your Life, Sun For The World,Listen To Flies...silkkaa parhautta.

Siinä ois aika kova paketti edullisesti.

Seuraavaksi sitten mitä tuossa Hesekin jo sanoi, Keeperit I & II, Master Of The Rings, The Time Of The Oath ja Better Than Raw.

edit

Olin vallan unohtaa, että jos haluat mahd laajasti kuulla kerralla, suosittelen siinä tapauksessa ostamaan Helloween kokoelman Treasure Chest, siinä on tupla-cd:llä kamaa niin Kisken kun Deriksenkin ajoilta.

[poolrules]

Do You Know What You Are Fighting For
Ihan kelpo biisi, ehkäpä yksi vähiten avautuneista tällä hetkellä mutta en ole vielä skippaillutkaan. Jos niitä keskinkertaisia pitää väkisellä hakea niin tämä menee tällä hetkellä siihen luokkaan. Lisää kuuntelua, hyviä koukkujakin löytyy.
7

^Aika pitkälle säästät minulta kirjoittamisen vaivan. Hyvin samoilla linjoilla olen kanssasi...

Mikä on kun ei Do You Know What You Are Fighting For kolahda? Mulla taitais tällä hetkellä mennä aika helposti kakkoslevyn toiseks parhaaks kappaleeks heti My Life For One More Day:n jälkeen. Kertsi on ihan loisto kamaa.

Quote on sekava kuin mikä, mutta koittakaa saada selvää.

[Iron Constable]

^Väärin sanoa, ettei kolahda. Ensikuuntelulla kuulosti selvästi heikoimmalta, on heikoin edelleenkin, mutta kuten totesin, skaalalla 4-10 tuo biisi saa minulta kasin, eli ei ole huono ollenkaan. Biisi on vaan sellainen luokkaa "rallatus" näiden muiden joukossa. Yleisfiilis on vähän rockmainen muiden kappaleiden joukossa ja Weikathin-kirous, yli yltiöpäinen duuristelu puskee läpi hieman liian voimakkaasti. Mutta, on parantanut koko ajan ja nyt soljuu jo komeasti muiden mukana, aiheuttamatta ylimääräisiä negatiivisia reaktioita.

VOIMANORJA:

Jos tekee rahasta tiukkaa tms., mutta haluat tutustua kunnolla Helloweenin tuotantoon, hanki todellakin tuo TREASURE CHEST 2CD-kokoelma. Loistava läpileikkaus Helloweenin tuotantoon. Tuohan on valehtelematta Helloweenin paras levy ikinä Kyllä vain, miten muuten voisi ollakaan, jos otetaan tämän luokan bändiltä parhaat palat tuplalevylle. Eikun hankintaan ja sitten VOIMASOITTOA.

[Akiman]

On se Helloween kyllä perversi bändi. Se tuli huomattua taas muutamaankin otteeseen The Legacyn myötä, kun uuden albumin ilmaannuttuahan käy aika usein niin, että albumin avauduttua sieltä jää omiksi hiteiksi tiettyjä kappaleita, joita kuuntelee kaikesta huolimatta enemmän, kun ei aina ole mahdollista kuunnella näin suurta kokonaisuutta kerrallaan. Sitähän voisi aina olettaa bändistä riippumatta, että nämä jatkuvasti kiertelyssä olevat hitit olisivat juuri sopivan kokoisia tarttuvia rypistyksiä, kuten vaikkapa sinkkuja tai muita rallatuksia, jotka voi pistää viattomasti soimaan ihan milloin haluaa, vaikkei koko levylle olisikaan aikaan. Helloween se on vain aika kurpitsapää.

The Legacylta itselleni on nimittäin jäänyt myös joitakin kappaleita sellaisiksi, joita olen tässä kuukauden tai puolentoista aikana, eli siitä lähtien kun sain albumin käsiini, kuunnellut jatkuvasti joka päivä moneen otteeseen, vaikken olisi albumia muuten ehtinytkään kuluttamaan. Ne eivät ole suoranaisia hittejä tai edes nopeita rallatuksia, vaan kuten Helloweenin kierouteen sopii, albumin kaksi pisintä kappaletta. The King For A 1000 Years ja Occasion Avenue ovat kerta kaikkiaan mahtavia, ei voi mitään, kyllä Helloween vain osaa näiden eeppisten pitkien massivisuuksien säveltämisen mahtavine kaarineen todella komeasti. Yli 10-minuuttisiin mahtipontisiin eepoksiin ei vain ehdi kyllästyä, kun koukkuja viljellään niin monella tavalla niin paljon, ettei tiedä välillä mitä sanoisi, kun vaikkapa suoraan mahtipontisimmasta nostattelusta siirrytään suoraan herkimpään vaiheeseen ja tehokkuus on niin kovaa luokkaa, ettei se voi olla vetoamatta keneen tahansa.

Oli The Legacy kokonaisuutena miten hyvä tahansa, niin olisin ostanut albumin varmaan täyteen hintaan, vaikka molemmilla levyillä olisi ollut vain nämä kappaleet, sillä sen verran hyvin ne Helloween eeposten joukkoon otan avosylin vastaan.

[poolrules]

^Väärin sanoa, ettei kolahda. Ensikuuntelulla kuulosti selvästi heikoimmalta, on heikoin edelleenkin, mutta kuten totesin, skaalalla 4-10 tuo biisi saa minulta kasin, eli ei ole huono ollenkaan. Biisi on vaan sellainen luokkaa "rallatus" näiden muiden joukossa. Yleisfiilis on vähän rockmainen muiden kappaleiden joukossa ja Weikathin-kirous, yli yltiöpäinen duuristelu puskee läpi hieman liian voimakkaasti. Mutta, on parantanut koko ajan ja nyt soljuu jo komeasti muiden mukana, aiheuttamatta ylimääräisiä negatiivisia reaktioita.

Jälkeenpäin tuossa tajusinkin tarkistaa, että olihan sulla 8 sille annettuna. Joten toimiihan se ainakin jossain määrin.

Rupesin tuossa samalla miettimään mihin järjestykseen itse rankkaisin biisit, ja seuraavanlainen järjestyksestä tuli.

Parhautta (9,5 - 10):
The King for a 1000 Years
My Life for One More Day

Laatu kurpitsoita (9- - 9+):
Born on Judgement Day
Do You Know What You Are Fighting For
Silent Rain
Pleasure Drone
Occasion Avenue
Mrs. God

Hieman perässä (8- - 8,5):
The Invisible Man
Shade in the Shadow
Light the Universe

Ei niin onnistuneet (7 - 7,5):
Come Alive
Get it Up

En ruvennut jokaiselle erikseen antamaan arvosanoja, koska yksittäiset biisit "ryhmien" sisällä voi vaihdella paikkoja vähän fiiliksen mukaan ja siinä samalla plussat ja miinukset arvosanan perässä saattaa vaihdella paikkaa.

[pokon]

^Väärin sanoa, ettei kolahda. Ensikuuntelulla kuulosti selvästi heikoimmalta, on heikoin edelleenkin, mutta kuten totesin, skaalalla 4-10 tuo biisi saa minulta kasin, eli ei ole huono ollenkaan. Biisi on vaan sellainen luokkaa "rallatus" näiden muiden joukossa. Yleisfiilis on vähän rockmainen muiden kappaleiden joukossa ja Weikathin-kirous, yli yltiöpäinen duuristelu puskee läpi hieman liian voimakkaasti. Mutta, on parantanut koko ajan ja nyt soljuu jo komeasti muiden mukana, aiheuttamatta ylimääräisiä negatiivisia reaktioita.

VOIMANORJA:

Jos tekee rahasta tiukkaa tms., mutta haluat tutustua kunnolla Helloweenin tuotantoon, hanki todellakin tuo TREASURE CHEST 2CD-kokoelma. Loistava läpileikkaus Helloweenin tuotantoon. Tuohan on valehtelematta Helloweenin paras levy ikinä Kyllä vain, miten muuten voisi ollakaan, jos otetaan tämän luokan bändiltä parhaat palat tuplalevylle. Eikun hankintaan ja sitten VOIMASOITTOA.

Itse ostin juuri tuon TREASURE CHEST levyn jo vuosia sitten vaan sattumalta ennenkun olin kuullut koko pändistä koskaan ja elämys oli ällistyttävä mietin vaan että missä piilossa tämä pändi on ollut kaikki nämä vuodet. Kyllä TREASURE CHEST lukeutuu pändin parhaimpiin levyihin.

Itse suosittelen ostamaan heti alku tekiöissä THE TIME OF THE OATH ja BETTER THAN RAW levyt sekä myös WALLS OF JERICHO ja THE LEGACYA noilla minä ainakin saan jo todella laajan käsityksen helloweenista.

[Graphics]

Itse ostin juuri tuon TREASURE CHEST levyn jo vuosia sitten vaan sattumalta ennenkun olin kuullut koko pändistä koskaan ja elämys oli ällistyttävä mietin vaan että missä piilossa tämä pändi on ollut kaikki nämä vuodet.

Sulla kävi sitten Helloweenin kanssa vähän samanlailla kun mulla Edguyn kanssa

[Grosskopf]

Ihan kelvollinen on jälleen tämä uusi Helloween -tuotos. Derisin aikaisista levyistä menee kuitenkin ohi ainoastaan Better Than Rawsta.

Positiivista on se, että Grosskopfilla on sormet pelissä levyn parhaassa biisissä, samoin oli Rabbitin kohdalla.

Negatiivista on se, että alkuperäisten Keepereiden paras biisintekijä on nykyään Helloweenin heikoin lenkki.

[Voimanorja]

Siis Treasure Chest on kokoelma levy . eikö? olenhan ymmärtänyt oikein?

Ostin eilen ton Rabbit Don´t Come Easy ja Keeper of the Seven Keys Part 1
hyvältä kuulostavat...

[Hese]

Siis Treasure Chest on kokoelma levy . eikö? olenhan ymmärtänyt oikein?

Ostin eilen ton Rabbit Don´t Come Easy ja Keeper of the Seven Keys Part 1
hyvältä kuulostavat...

Kyllä, on kokoelma levy. Hyvin ymmärretty.

[ozz3]

Siis Treasure Chest on kokoelma levy . eikö? olenhan ymmärtänyt oikein?

Ostin eilen ton Rabbit Don´t Come Easy ja Keeper of the Seven Keys Part 1
hyvältä kuulostavat...

Kyllä, on kokoelma levy. Hyvin ymmärretty.

Treasure Chestistä on myös saatavilla hieno kolmen levyn arkku-digipäkki, jossa kolmas levy sisältää "Buried Treasure" nimisen levyn, jossa on b-puolia ja muuta sälää (mm. Moshi Moshi-Shiki No Uta , Oriental Journey ja Electric Eye). Kannattaa maksaa muutama lisäeuro tuosta, vaikka vaikea onkin löytää. Itsellä on tuo kaverilta ns. "kesto-lainassa"

The Legacy tulee varmaan ostettua tämän viikon sisällä, niin vakuuttavia arvosteluita on saanut.

[Voimanorja]

Nyt tuli kohtaus...

Ostin ton Rabbit Don´t Come Easyn ja Keeper of the Seven Keys Part 1 sen viimeviikkoisen Legacyn lisäksi...
nyt olen ihan koukussa enkä tiedä mihin laittaa rahat, mutta ensimmäisenä että ---> KEIKALLE. Prkl. sinne pitää päästä! ja liputkin on halvat 32.5 €...

[Voimanorja]

Kysymys:

ostin tämän Keeper of the Seven Keys Part 1:den.

biisilista näyttää levyn takakannessa tältä:

1. Initation 1:21 (Hansen)
2. I´m Alive 3:23 (Hansen)
3. A Little Time 3:59 (Kiske)
4. Twilight of the Gods 4:29 (Hansen)
5. A Tale That Wasn´t Right 5:25 (Welkath)
6. Future World 4:02 (Hansen)
7. Halloween 13:18 (Hansen)
8. Follow the Sign 1:46 (Hansen/Welkath)

ja levyn lehtisestä löytyy kaikki tämä sama.

ongelma onkin se että: Windows Media Player löytää vielä yhdeksännen kappaleen tälle levylle ja noi ajatkin menee päin männikköä.....

missä siis vika?
kellään sama onkelma?

[Graphics]

^ Judas.

Uusimmissa painoksissa se jostain syystä on siellä keskellä. Jos jaksat selailla tätä topicia hieman taakse päin, niin sieltä pitäsi olla selvitetty takemmin asiaa. Itselläni on sama versu.

edit

Eihän se ole mikään ongelma jos siellä on yksi biisi extraa, päinvastoin. Ja helmi biisi onkin

[Akiman]

There is a version of this album that has "Judas" in between "A Tale That Wasn't Right" and "Future World." This version is from either France or West Germany. The CD says both. Thanks to Henrik Nilsson for the info.

[Dante]

nyt olen ihan koukussa.

Sama kävi mullakin pahemman kerran

Oli aika yllättävää äsken kun kävin äitellä. Sillä soi siellä Ozzyn levy ja olin siitä jo vähän ihmeissäni. Rohkasin sitten mieleni ja hain autosta Legacyn soimaan.
Äite katto ensin kansia ja sano, että "Hui ku kamalia kuvia!". Pistin ensin Occasion Avenueta ja se tykkäs
"Täähän on hyvä." "Komee ääni tällä laulajalla."
Sitten kerkesin siinä The King for a 1000 Yearsin ja Light the Universen soittamaan, kunnes täyty lähtee piskien kanssa kotio, kun eivät olleet siellä syöneet.
Mää olen vieläkin vähän
Kyse on kuitenkin n. 58 vuotiaasta klassisen ja latinomusiikin ystävästä. Tosin sen lempparibändeihin kuuluu Nightwish ja näköjään Ozzy soi myös.

[Iron Constable]

^Siinäpä terveisiä vaikka Imperiumiin 58-vuotias klassisen ja latinomusiikin ystävä sanoo, että onpa komea ääni laulajalla. Hail Deris ! Terveisiä vain Dante äidillesi, oma äitini on saman ikäinen, mutta epäilen, ettei kuuntelisi Occasion Avenueta sitä intron radion vääntelyä pitemmälle.

" What a shit..."

[Karpaasi]

^Siinäpä terveisiä vaikka Imperiumiin 58-vuotias klassisen ja latinomusiikin ystävä sanoo, että onpa komea ääni laulajalla. Hail Deris ! Terveisiä vain Dante äidillesi, oma äitini on saman ikäinen, mutta epäilen, ettei kuuntelisi Occasion Avenueta sitä intron radion vääntelyä pitemmälle.

" What a shit..."

On pakko sanoa kyllä, että pidän ERITTÄIN paljon Derisin äänestä. Juuri huomasin kun kuuntelin Keeper - Legacya kiinnittäen kunnolla lauluun huomiota, on se mies kyllä yksi suosikeistani metalliskenessä. Komeekin vielä

Nyt levyä noin viikon kuunnelleena voisin sanoa, että levyn voisi laittaa melko kärkipäähän suosikki-Helloweenina: päihittää kolme viimeisintä levyä, ja jää melko tasan Time of the Oathin kanssa. Edellä on Master of the Rings ja Keeper of the Seven Keys. Mitä hittoa levyn laadusta alunperin piti edes huolestua: eihän Helloween ole potkaissut ilmaan Chameleonin jälkeen

[Voimanorja]

Media Player sekoili taas jotain omaansa Keeper Part 2:den kanssa, mutta sen sainkin itse selvitettyä

tänään kävin ostamassa lipun Pakkahuoneen keikalle...
"kusen hunajaa" on hyvin sanottu.!

[Hammer]

Helloween: Keeper Of The Seven Keys: The Legacy (CD 2)
Tässä tulee sitten meikäläisen pikaiset mietteet uuden Helloween lätyn toisesta CD:sta, kun ensimmäisestä jo jotain kirjoittelinkin.

Occasion Avenue
Tämä toinenkin CD alkaa varsin onnistuneella eepoksella, joten on otettava epäilyt Helloweenin eepoksien tekotaidosta takaisin. Tämä biisi on hieman sekava kokonaisuutena, mutta sisältää paljon hyviä elementtejä, vaikkakin hieman heikompia kohtiakin mukaan mahtuu. Kitarointi uppoaa ja se ”Domini Domini.. Satani, Satani..” -osio tuo kylmät väreet pintaan.

Light The Universe
Perussäkeistöjen duetto-osuudet ovat varsin mukavaa kuunneltavaa, mutta tuo kertosäe on mielestäni aivan järkyttävä. Joissain biiseissä on suuren ärsytysrefleksin aiheuttava kertsi, ja tämä biisi kuuluu omalla kohdallani niihin. Sääli sinänsä, sillä muuten biisi voisi olla ihan varteenotettavaakin kamaa. Nyt Light The Universe on vain yksi keskitason esitys muiden joukossa. Candice Nightin laulusuoritus on ihan mallikas, mistäs kyseinen neito on levylle repäisty?

Do You Know What You Are Fighting For
Tästä biisistä tulee paikoin mieleen Scorpionsin raskaampi ote, eli pystyisin kuvittelemaan tämän olevan vaikkapa Scorppareiden Face The Heat levyllä muiden raskaampien vetojen joukossa. Joku riffi muistuttaa myös Scorpionsin Unbreakable levystä. Biisin näennäinen raskaus tempaa mukaansa ja laulumelodiatkin tuovat sopivasti rockaavaa kasarifiilistä mukaan. Hyvä biisi, muttei levyn parhaimmistoa.

Come Alive
Tarttuva, hitti-aineksia sisältävä rockeri. Tämä kuulostaa Helloweenilta kilometrienkin päähän ja toimii ihan mukavasti, vaikkei mitään elämää suurempaa musiikillista neroutta esittelekään. Kuitenkin vain perushyvä esitys.

Shade In The Shadow
Toiseksi paras biisi CD 2:lla. Derisin vokaalit toimivat hienosti, kertosäe uppoaa ja niistä ”In The Shadows” huudoista nousee niskavillat pystyyn. Varmastikin tulee kuunneltua usein HHJJ-fiiliksen iskiessä.

Get It Up
Levyn huumorielementti lyriikoidensa puolesta. Perussäkeistöt rullaavat hyvin, rumputyöskentely kuulostaa hyvältä, ihan mukavaa kitarariffiäkin on ujutettu sekaan, mutta… kertosäe on suorastaan luokaton. Ei innosta kertsi alkuunkaan, ehkä joskus parin promillen humalassa tajuan sen ”hienouden” tai en silloinkaan. Pelkästään kertosäkeen takia jää hieman miinuksen puolelle, vaikka biisi muuten ihan kelpo rallatus onkin.

My Life For One More Day
Tämä levyn päättävä biisi onkin The Legacyn toinen erinomainen esitys, The King For A 1000 Yearsin ohella. Deris laulaa hurmiossa, vauhtia riittää ja toimiva kertosäe ei jätä mitään arvailujen varaan. ”Fight The Darkness, Don’t Be Afraid My Friends” –kohta myös nostaa fiiliksen kattoon. Helloweenille hieman raskaampiakin elementtejä löytyy muutamien riffien muodossa, kitarailoittelujen biisin loppupuolella antaessa muutenkin hienolle kappaleelle kruunun.

CD 2 saa yhden miehen raadin toimesta arvosanaksi 8-:n, eli jää toistaiseksi niukasti ykköspuolen varjoon. Koko levy siis kirjauttaa itsensä hyvä-kategoriaan, muttei ole ainakaan vielä päässyt nousemaan Helloweenin parhaiden albumien joukkoon. Jatketaan harjoituksia ja kuunnellaan lisää.