Albumikeskustelua ja äänestys: Somewhere In Time

[Lappis]

Varsinkin kun on Maiden Hellin kanssa tullut tuota soitettua, niin avautunut vaan enemmän ja enemmän.

Juu, tuttu tunne. Biisit kuulostaa paremmalta kun niitä on itse jauhanut.

Ei jumalauta näin hienoa biisiä voi olla.

Deja-Wu on kova, mutta soittakaaa reeneissänne Public enema. Noi muut Hellin poserit ( Heh! ) ei sitä koskaan halunnut soittaa, mutta voi vittu?! Vetäkää se joskus keikalla ja antakaa mun soittaa tuo, joko kitaralla tai bassolla. Mä itken Arskan verta sillä hetkellä

"On niinkuin ei ois pipoo... "

Dani

[Lappis]

No näin ensiksi voisi mainita , että tämä on minun mielestä maidenin paras lätty ! Ja sitten biisien arvosanat:

Caught Somewhere In Time - 5
+ toimii hyvin alotus biisinä
+ Brucen äänen käyttö
+ Kitarat
+ nimikko huudot

Wasted Years - 3
+ alku riffi
- kertosäe

Sea Of Madness - 3
+ alku riffittely ja rumpujen mukaan tulo
+ jälleen Bruce hallitsee äänensä
+ kertsi toimii

Heaven Can Wait - 2,5
- todellakin kertsi kusee


The Loneliness of the Long Distance Runner - 5
+ Kitarat ja rumpujen mukaan tulo
+ vokaalit toimii jälleen
+ fiilis pysyy koko biisin aikana

Stranger In The Strange Land - 4
+ kitara työskentely taas
+ kertsi on mahti
- aika saman toistoa


Deja vu - 3
+ sellasta norssia
- ei tätä jaksa usein kuunnella

Alexander The Great - 4
+ kertsi on iskevä
- liian pitkä

Ei saatana.

[Yrms_]

^Perkele sunnuntaisin repeää joka maholliselle asialle helvetti

Pakollinen hymiö

(mielestäni jopa asiaton viesti)

Sitä vois periaatteessa tehdä arvostelunkin tähän samaan myssyyn..

Somehere In Time -1986

Muistan silloin 12 vuotiaana kun poltetun SIT:in sain käsiini olleeni jotakuinkin pettynyt tähän tuotokseen. Oikeastaan silloin iski vain ja ainoastaan Wasted Years joka on ajan myötä menettänyt asemiaan ja rutkasti.

Caught Somewhere In Time on loistava aloituskappale, tämä on auennut täysin vasta jokin aikaa sitten, voi kun joskus pääsisin livenä todistamaan tätä mestariteosta. Hyviä puolia tässä on niin paljon että en edes jaksa listata. Kuitenkin yksi huono puoli löytyy, säkeistöt tuppaavat jotenkin hajoamaan. Sen tekee ehkä melko yksinkertainen/suoraviivainen kulku ja melko nopea vauhti. Mutta kunnon fiiliksissä kuunneltuna tämä on täyden vitosen arvoinen biisi. Murray ja Adrian ovat muuten liekeissä

Wasted years onkin sitten tällä levyllä se pakollinen radiosoittokappale. Arvostus laskenut erittäin paljon aikojen saatossa ja hyvä jos tämän edes kuuntelen loppuun. Onhan tuo kitaraintro nerokas ja Nickon haikkalyönnit sitä jotain, mutta siihen se oikeastaan jää. Niin ja katos perkele onhan tässä soolokin Tälle antaisin kaikkien näiden kuuntelukertojen jälkeen arvosanaksi vaatimattomat 2, sitä se kuuntelu teettää...

Sea Of Madness palauttaa kaiken taas sille oikealle polulle. Melko erilainen biisi maidenilta, positiivisessa mielessä. Joskus tämä oli minulle sellainen piilevä kappale tällä levyllä, ei mielestäni jotenkin soveltunut levyn teemaan ja se aiheutti aina sellaisen keskittymisen herpaantumisen minulle. Muutenkin erittäin hitaasti avautuva ja monipuolinen biisi. Sellainen josta ei moneen kuuntelukertaan jää paljoa mitään mieleen. Nicko ei paukuttele mitenkään tavanomaisesti, kuten ei tämän levyn kipaleissa muutenkaan. Positiivista, erittäin.
Vuosi 86 on ollut näköjään H:lle jonkinlainen inspiraation vuosi, sen verran erilaista maidenia sävelsi tälle ja seuraavallekkin levylle. Erilaista mutta kuitenkin ehkä sitä kovinta mitä on ollut tai tulee koskaan olemaan. Hulluuden merelle annan arvosanaksi 4,5, kuningaskamaa

Heaven Can Wait on sitten toinen heikompi veto tällä levyllä, jos tämä olisi laitettu esim. Powerslavelle, jolta ei näitä hyviä biisejä liikaa löydy, saattaisi tämä olla erittäin hyvä biisi mutta levyllä joka sisältää sellaisia kappaleita kuten esimerkiksi Alexander The Great, The Loneliness Of The Long Distance Runner tai Caught Somewhere In Time ei tällainen Harrisin tavanomainen ralli pääse oikeuksiinsa. Sisältäähän kappale erittäin mielenkiintoiset sanat sekä kitarasoolot mutta jos kappale on näin pitkä eikä siltä löydy yhtään kunnon kitaramelodiaa tai elämää suurempaa väliosaa niin eipä se ole paljon mitään Maidenin tasoisella hevibändillä
Kappale on yksitoikkoinen ja eikä se kestä montaa kuuntelukertaa, joten arvosana on tyly 3

En Tiedä mitä Harris ajatteli päivänä kun sävelsi Heaven Can Waitin mutta The Loneliness Of The Long Distance Runner on kuitenkin taas sitä noihin aikoihin taattua Harris nerokkuutta, ja hyvä niin. Nimi ja lyriikat ovat erittäin erikoiset mutta toisaalta hyvin mielenkiintoiset. Tyypillinen Harris-intro, näihin ollaan totuttu ja kyllä nämä toimivat. Sitten BANG! Hypätään juoksuradalle ja vedetään sellasella Draivilla loppuun asti että.. Kertosäe on melko kummallinen, ja biisi ehkä vähän hajoaa siihen. Melodiat ovat taas kerran jotain sellaisia että ei voi kuin ihmetellä että miten tällaista nerokkuutta kehitetään! Nimihirviö on kertosäkeestä huolimatta sellainen tykki että arvosanaksi annan sen 5

Stranger In A Strange Land on taas vähän hempeämpi heitto, jopa ehkä hieman balladimainen? Smithin teos ja yllätys yllätys, taas erilaista kuin mihin ollaan totuttu, mutta ketä se haittaa, hyvä vaan! Kuitenkin hieman yliarvostettu kappale levyllä, häviää melko selkeästi ainakin CSIT:lle ja Alexille, joka nyt kuitenkin on Maidenin kovimpia tai kovin koskaan. "What became of the man that started"-kohtaan ja sooloon asti melko yllätyksetöntä ja tasaista menoa mutta viimeistään tuo soolo nostaa kaikki tähän asti kasvaneet karvat pystyyn, ja jotain muutakin. Mutta tämä kappale on oikeastaan ehkä vähän tällainen hittihakuinen.. Melko yksinkertaista ja yllätyksetöntä. Arvosana kuitenkin 4 tälle kappaleelle

Deja-Vu on sitten ainoa Murrayn kynänjäljen kokenut kappale tällä plätyllä ja kyllä tämä toimii. Tässäkin kuitenkin se kovin vaihe mennyt ohi, ei enää samanlaisia väristyksiä kuin vaikkapa kuukausi takaperin. Sanat.. no.. Deja-vu aiheesta olisi voinut saada aikaan mielenkiintoisemmatkin lyriikat mutta kun ei niin ei... "When you've been particular places
That you know you've never seen before
Can you be sure?" ei mitään uutta. Kuitenkin tällainen kappale ansaitsee arvosanan 4,5

Alexander The Great on sitten sitä parhautta mitä Maiden saa parhaillaan aikaan, tai no Harris. Mutta mieshän on Maiden. Ilman tätä kappaletta Maidenista puuttuisi jotain. Tämä ei mene muutakuin ylistämiseksi joten kirjoitan sen lyhyesti: TÄMÄ ON PARHAUTTA NYT JA AINA, 5+

Keskiarvo on sitten 4,15

[Stratocaster]

Noniin, leidiis änd tsentlemäns, Toveri Strato rääkkää taas kanssaeläjiä päivitetyllä arviolla Maidenin Toisiksi Parhaasta Levystä.

Somewhere In Time. Tällä levyllä Maiden osui niin lähelle häränsilmää, että vain yksi oli yltävä tätä paremmaksi. (Lue: Seventh Son)



Caught Somewhere In Time 5

Yksi kaikkien aikojen parhaita avausraitoja. Hieno alku, armottomat kitarat heti kättelyssä. Antaa biisistä suht rauhallisen kuvan alkuun, mutta toisinpa käy. *PUM* Yhtäkkiä laukkakompin saattelemana matkalla kohti sitä Oikeaa Heavy Metalia. Jo tässä vaiheessa on pakko kehaista kitaroita, soundi on Upea, kitarat jyräävät pesten edeltäjä-levynsä mennentullen.
Laulu alkaa, ja Bruce vetää upeasti. Koko ajan biisi vain jyrää, paremmalta kuulostaa koko ajan. Yhtäkkiä huomaan huutavani ääneen "Caaauht Somewheeeree In Tiimeee" Loistava, tarttuva kertsi ja Steven bassokin kolisee siihen malliin että paikat irtoavat hampaista.
Nicko "Mad" McBrain rulaa todellakin, miten hän pystyy tähän?!
Savu nousee Nikon jaloista kun paukuttelee tätä...
Soolot: Parhautta, tätä tarkoittaa käsite Loistava Kitarasoolo.
Adrian todistaa jälleen pettämättömän rytmi -ja melodiantajunsa upealla soololla. Ei tätä biisiä kuunnellessa voi olla kuin onnellinen.


Wasted Years 4

Smith. Jumala. Hieno avaruus-kuvio alussa, ja Nicko vetää hienosti sen kuuluisan haikka-alun. Heti kättelyssä kuulee biisistä tietynlaisen Radiobiisi-tyylin, eikä korva oikein osaa kertoa, onko se hyvä asia.
Laulumelodia kertoo sen olevan hyvä asia, heti tulee nostalginen olo ja sanoituksetkin jyrää. Nostalgisuus johtuu tietenkin hienosta videosta jossa muistellaan menneitä. Todellakin, laulumelodia nakkaa pään heilumaan tahdissa ihan väkisin.
Kertosäe menee jo vähän rajalle, hyvä vaiko huono? No, jotain siltä väliltä. Biisi toimii kumminkin. Vähän ehkä olen kyllästynyt tähän, mutta aina mieli muuttuu kun kuulen H:n upean soolon. Tällä levyllä mies näyttää todella kykynsä, eikä voi muuta kuin haavi auki kuunnella.
Lopulta aivot tulkitsevat tämän hyväksi biisiksi, ja eteenpäin käy tie.


Sea Of Madness 5-

Alkuriffi lähtee kuin tykin suusta! Hullua, heti alkusekunneista lähtien huomaa biisin armottoman rytmikkyyden, ja taas sitä viedään.
Adrian jatkaa mainiota linjaa. Tämä on erilaista Maidenia, ja ehkäpä juuri se tekee tästä näin täydellisen biisin. Taas pää heiluu ja naapurin mummo menettää tajunsa.
Pienenä miinuksena kertosäkeen lievä ennalta-arvattavuus, mutta mitäs pienistä. Toisen kerran lauletun kertosäkeen jälkeen paukahtaa jälleen, Smith taikoo semmoisen soolon, että ei voi kuin itkeä ilosta ja antaa musiikin viedä.
McBrain jyrää jälleen, miehen elämän parasta rummutusta kuullaan, nauttikaa. Biisi vain paranee loppua kohden, loistavaa!
Tämä on tuntematon suuruus, aliarvostettu ehdottomasti. Kuunnelkaa.


Heaven Can Wait 4

Alussa humisee, sitten outo ja tarttuva, mieleenjäävä kuvio. Lupaa hyvää, tartin penkinreunoista kiinni ja odotan...
Tässä levyssä on todella hienoa semmoinen tietynlainen hillittävyys, jota joissain kohdin ilmenee, kuten biisin alussa.
Pitkän aikaa ei tarvitse odotella, pettämätöntä laatu-Maidenia. Heaven Can Wait on tyyliltään vähän Seventh Son-levyn tyylistä matskua, joka tunnetusti toimii. Kertosäettä edeltävästä osasta tulee etäisesti Die With Your Boots On mieleen. Mutta sitten alkaa tökkiä.
Kertosäe ei toimi hetkeäkään! Koko maailma tietää Harrisin pystyvän parempaan. Eräs tuttava kehuu kertsiä nerokkaaksi, mutta enpä pahemmin löydä siitä mitään nerokasta. Mielikuvitukseton ja mitäänsanomaton kaikenkaikkiaan.
Järkytys laantuu pian, kun muuten laadukas biisi jatkaa alun hienoutta. Soolo ei ihan yllä levyn parhaimmistoon, mutta silti laatutavaraa.
Kaiulla maustetut "Oooo" huudot keskipuolella saavat Todella Upean tunnelman aikaan, melkein samanlaisen kuin Seventh Son Of A Seventh Son-biisin intro. Tempo nopenee, ja taas lähdetään sooloilemaan. Nyt menee jo edellistä paremman puolelle.
Soolon jälkeen hieno riffi, joka jyrää armottomasti. Säkeistö, loppuriffit ja biisi on ohi. Kaiken tämän parhauden takia alkaa kehno kertsikin unohtua...


The Loneliness Of The Long Distance Runner 4

Alku hieman pelkistetty, mutta kun biisi varsinaisesti alkaa, hyvältä kuulostaa. Biisi on aikamoinen outo, mutta hyvällä tavalla. Basso kolisee, ja kitarat jyrää. Loistavaa! Kertsintapaisessa tulee vähän sellainen olo että paremmankin olisi voinut tehdä, mutta ihan hyvä näinkin.
McBrain vetää tutulla otteella, Jumaltavaraa! "Armoton" on tämän levyn sana, sillä sitä tämä on. Koko ajan painetaan eteenpäin hienosti, eikä jätetä arvailun varaan. Hienot harmoniset kitarakuviot ovat ehtaa Maidenia, kahden kitaran yhteistyön kärkeä.
En ole ikinä synajuttujen päälle ymmärtänyt, mutta hienolta kuulostaa jokatapauksessa. Lyriikat ovat erikoiset, mutta sopivat biisin loistavasti.
Biisi oikein pistää adrenaliinin riehumaan veressä, ja lattiaan syntyy kuopat jalkojen polkiessa tahtia! Jeah! Lopussa lyhyt bassonkolina-parhaus, ja ohi.


Stranger In A Strange Land 5

Smithin paras teos ikinä. Piste.
Alkuun yksinkertaisuudessaan loistava rumpu/basso-yhdistelmä.
Sitten tulee yksi hienoimmista riffeistä mitä olen kuullut. Smith soittaa sen todella tiukasti, mutta samalla rennon oloisesti. Käsittämätöntä!
Laulusäkeistön melodia ja Brucen laulu yleensä ovat koko biisin kohokohtia. Biisissä on lievää pop-vaikutetta, mikä ei ajatuksen tasolla ole hyvä asia. Mutta tässä käy samalla lailla Wasted Yearsin kanssa, lopulta biisi kokonaisuutena vie voiton. Tämä on ARMOTTOMAN rytmikästä tavaraa, ei mitään saumaa levätä välissä. Kertosäe rulaa! Kertosäettä edeltävä osa on mainio. Sen jälkeen tapahtuu eräs elämän hienoimmista asioista.

Adrian Smith-niminen mies soittaa tunnelmallisimman, melodisimman, kaikenkaikkiaan Maailman Hienoimman Soolon. Jos tämä ei ole levyn kohokohta, sellaista ei ole. Alussa rauhallista fiilistelyä, lopulta räjähtää upea, melodinen Adrian-soolo, jolle en ole lyhyen ikäni aikana löytänyt lähellekkään tasoistaan vastusta. Vaikka Seventh Son onkin Maailman Paras Biisi, tulee tämä soolo kuulumaan omissa hautajaisissani.
Tässä lamaantuu jopa kaltaiseni Dr.Pepperinhuuruinen junior-Maidenisti!
Koko loppubiisi meneekin soolon aiheuttamassa uskomattomassa fiiliksessä.


DeJa Vu 5

Alussa päämäärättömän oloista, aikas tyhjää sooloilua, joka valmistelee varsinaiseen pommiin hienosti. Kauaa ei tätä kuulla, kun biisi lähtee jälleen kerran puskemaan taivasta kohti.
Maidenin hienoimpiin lukeutuva kitaramelodia, rumpukonemainen tykytys tyrkkäävät kuulijan heti kärryille mukaan, ei mitään erehtymisen varaa taaskaan. Laulua edeltävä riffi mainio, (olipa yllätys ) Laulussa mukana hieno efekti, mikä se sitten onkaan, kaltaiseni tollo ei sitä tunnista. Sanat ovat varsin erikoiseen aiheeseen nähden hyvät.
Tässä biisissä kuullaan koko 80-luvun hienoimmat kitaramelodiat, jollaisia tuskin tullaan kuulemaan enää koskaan. Tämä on yksinkertaisesti vaan Nii-iin hieno biisi, jolle ei löydy vertaista. Davey on aina säveltänyt timanttisia biisejä, mutta tämä pesee edelliset ja tulevatkin. Mitä tähän nyt enää sanoa? Maidenin kolmen parhaan biisin joukossa, nääs.
Vielä loppuun pakko tunkea kehaisu: Lyhyet "välisoolot" ovat parasta Davea ikinä, tulevassa Rainmakerissa on vähän sukua tälle.


Huh, nyt alkaa väsyttämään. *Ottaa hörpyn Pepperiä* Perkele, eteenpäin, enää yksi vaivainen biisi jäljellä. No EI HELVETISSÄ!

ALEXANDER THE GREAT 5

Steve Harris = Eeppinen biisi = Loistava Biisi = Alex.
Sanat eeppinen, loistava, mahtava, upea, kaikki sopivat tähän biisin loistavasti. Tästä ei tule pitkä sepustus, tämän arvosteluun on nimittäin mahdoton löytää oikeita sanoja. Tätä voisi jo kehaista Maailman parhaaksi biisiksi, ellei sitä titteliä olisi jo eräs toinen vienyt. (Arvatkaa. ) Sanat ovat vähän niinjanäin, suoraan historiankirjasta, ainakin sen oloiset. Mutta: EI SE MITÄÄN. Tämähän kertoo Alexanderista.
Kertoo hienosti tarinaa, ja kertosäe pakottaa seinätkin ylistämään aleksia yhdessä Air-Raid-Sirenin kanssa. ~4.00 --> osio, kitaran rento näppäilykohta on henkilökohtainen suosikkini, upea.

Nyt jätän teidät kuuntelemaan biisin itse, jokainen kehukoon omalla tavallaan.




Huh, loistava levy, eikä toivottavasti kehno arvostelukaan sitä onnistu pilaamaan. Kansitaide on aivan mahtava, yksityiskohtia hermoparantolaan asti vietäväksi. Kitarasyntetisaattori-kokeilu meni täysin nappiin! Tuntuu vähäsen aliarvostetulta levyltä, nimittäin ihmisten ylistämät Powerslave ja Piece Of Mindkin häviävät tälle omassa päässäni.

Ennenkaikkea, tämä levy on Kokonaisuus, loistava sellainen. Kun bändi tekee peräkkäin SIT ja SSOASS-levyt, ei kukaan maanpäällinen olento pistä paremmaksi.



Noniin, Toveri Straton piinapenkki on ohi. *Nakkaa tyhjän Pepper-pullon roskikseen* Up The Irons, asetoverit!

[The Exorcist]

^ Voiko Somewhere In Timea kehua liikaa?? -Ei voi

[The Trooper]

Somewhere In Time

Alkuasetelmissa tämä albumi on minulle kahden parhaan joukossa eli hyvää keskiarvoa voi odottaa.

Caught Somewhere In Time

Jylhän kuuloinen kitara syntikalla säestettynä aloittaa kappaleen mahtavasti. Siitä päästään hienoon kitaramelodiaan. Bassokin kalisee mukavasti mukana. Bruce hyppää mukaan kuvioihin säkeistöt menevät mukavasti ja ennen kertsiä on kitaramelodiaa parhaimmillaan. Kertsi on yksinkertainen, mutta toimii. Ja sieltä tulevat soolot. Tässä kappaleessa on soolojen parhaimmistoa Maidenin osalta. Soolojen jälkeen jälleen tähän hienoon skittamelodiaan. Jälleen samat säkeistöt ja nehän toimivat edelleen hyvin. 5

Wasted Years

Alakuloinen kitara aloittaa kipaleen, josta päästään säkeistöihin. Bändi hoitaa hommansa rutiinilla, Nicko on hyvä kuten koko levyllä. Alun kitarajuttu tulee taas ja siitä hypätäänkin Smithin loistosooloon. Tällaisia sooloja saisi tulla nykyäänkin. Jälleen kertsi ja alun kitara. 3,5

Sea Of Madness

Kappale alkaa.. hmm.. ärhäkästi. Ei ihan perinteisimpiä Maiden-biisejä ja sehän on vain hyvää vaihtelua. Prechorus on hyvä. Pisteitä kertsistä, joka ei ole vain yhden sanan toistoa. Sooloa edeltävät kitarat loistavia, soolo on hyvä kuten Adrianilla on tapana. Rauhallisemmasta kohdasta päästään pienellä nostatuksella alun riffiin. Vielä kerran kertsi ja Brucen loppulauleskelut. 4

Heaven Can Wait

Alku ei ole kummoinen mielestäni. Siitä päästään säkeistöihin ja kertsiin, joissa Bruce saa käyttää ääntään taidokkaasti. Sama uudelleen ja sitten sooloon, joka on kohtuullinen, muttei mitään elämää suurempaa. "Take my hand..." -kohta on hyvä, ja sen jälkeiset huudatukset on hyviä. Taustalla hyviä skittajuttuja. Toinen soolo, tämä on hieman parempi kuin edellinen. Lopuksi kertsi ja kohtuu lopetus. 3,5

The Loneliness Of The Long Distance Runner

Tämä alun melodia on loistava, kuulostaa haikealta. Bruce tulee yllättävästi mukaan. Hän laulaa hyvin. Hän saa jälleen venyttää lauluaan kertsissä. Sen jälkeinen melodia on erinomainen. Väliosion jälkeiset soolot fantastisia. Bruce hoitaa loputkin säkeistöt kunnialla, ja biisi loppuu (jälleenkerran) hienoon melodiaan.5

Stranger In A Strange Land

Steve bassottelee alussa ja mukaan tarttuu kohtuullinen kitarariffi. Itse säkeistöt ovat hyviä, tunnelmaa on kuten pitääkin. Kertsi on ihan hyvä, muttei toimi minulle ihan täysillä. "What became of the men that started..." on hyvä. Sitten kertsi ja sen jälkeen päästään sooloon. Loistava tunnelmointi alussa ja sitten soolo räjähtää. Smith on nero näissä sooloissa! Sitten jälleen kertsi ja biisi loppuu feidautuen pois.4

Deja Vu

Alakuloinen alku, josta päästään loistoriffiin. Murray ja Harris ovat tehneet loistaa jälkeä. Lyriikat ovat niin hyviä kuin tästä aiheesta vain irti saa. 1. kertsin jälkeiset kitaramelodiat erinomaisia. Biisi loppuu jälleen loistavaan kitarointiin.Nickokin oli iskussa.5

Alexander The Great

Alkupuhe ja alku, josta tulee mieleen taistelua edeltävä aamu. Ja kitaramelodia taasen hyvä. Biisi lähtee kunnolla käyntiin ja toimii tajuttoman hyvin. Brucen laulumelodiat hyviä. Ensimmäisen kertsin jälkeen loistavaa soittamista. Ja sitten päästään instrumentaaliosuuteen. Sooloa edeltävä soitanta on mahtavaa ja soolot Maidenin parhaimmistoa. En osaa sanoa kumpi soittaa mitkäkin soolot, vaikka ei sillä väliä. Aika samanlainen saundi. Ja päästään jälleen lauluosuuksiin. Tajutonta. Fantastinen kipale.5

KA~4.4

Aikalailla meni oikein tuo keskiarvo, ehkä jonain toisena päivänä olisi tullut hieman parempi keskiarvo. Meni vähän kehumiseksi, mutta ei sille mitään voi kun on hyvä levy McBrain oli vireessä tällä levyllä, kuultaisiinpa nykyäänkin tällaista.

[Brain Damage]

McBrain oli vireessä tällä levyllä, kuultaisiinpa nykyäänkin tällaista.

McBrainin rumputyöskentely on todellakin aivan uskomatonta tällä levyllä. Varsinkin basarijalka on erittäin herkässä. Ei taida enää tälläistä nykyään kuulla.

[*pulkkinen*]

Somewhere in time on nähtävästi täällä saanut hyviä arvoita, joten käsitykseni siitä että levy olisi aliarvostettu taitaa olla potaskaa.

No käydäänpä sitten tämän albumin kimppuun, ei ole tätä levyä tullut soittimessa vähään aikaan pyöriteltyäkään.
Jos ei sanoituksiin kiinnitä huomiota, vaikuttaa levy melkolailla konseptialbumilta. Jokainen sevälleys kun tuntuu kuuluvan olennaisena osana levyn kokonaisuutta. Ja levyltä ei myöskään löydy yhtään täyte biisiä, joka on muilla maidenin levyillä ollut melko yleistä.

Caught Somewhere in time 5
Tässä esitellään heti alkuun maidenin käyttöön ottamat basso- ja kitara synat, jotka ovat melko suuressa osassa koko levyllä, mikä on minusta yhtenäisen tunnelman kannalta hyvä. Jotenkin tässä kappaleessa bändin osaaminen kulminoituu upella tavalla, Bruce laulaa korkealta ja kovaa, Adrianin soolo on upeaa kuultavaa, nicko pitää upeasti nopeatempoisen kappaleen kasassa polkemalla pedaalia käsittämättömän nopeasti.
Wasted Years 3,5
Tämä smithin säveltämä melko hittihakuinen kappale ei oikein säväytä minua, jotenkin tulee liian popahtava tunnelma kappaleen aikana. Plussat plopsahtaa alku riffille.
sea of madness 4
Sea of Madness lähtee liikkeelle älyttömän muikealla kitarariffillä ja jatkuu hyvällä kitaroinnilla loppuun saakka. Brucelta melko laiha suoritus.
Heaven Can Wait 4
heaven Can Wait on aika tyypillinen Harrisin säveltämä iloluontoinen heviveto, jossa kertosäkeen toistoa oisi saanut jättää vähemmälle.
The Loneliness Of The Long Distance Runner 5
Ehdottoman timanttinen sävellys. Tässä biisissä Harrisin melodiantuottokyky oikein loistaa. Myös tahtilajien vaihtelut ja jatkuvat uudet osat tekevät tästä kappaleesta aina yhtä antoisan. levyn parhaimmistoa ellei paras.
Stranger In A Strange Land 5
Tässä kipaleessa smith osoittaa upeita säveltäjän lahjojaan kokoamalla huolellisen ja tarkan biisin. Tempo hiukan hidas, mutta ei sekään pidemmän päälle haittaa.
Deja Vu 5
Murray ei monestikkaan ole säveltäjän kynään tarttunut, mutta ainakun hän on siihen osannut kiinni ottaa on tuotos ollut helmi. Upea kappale, joka sopii albumin kokonaisuuteen saumattomasti.
Alexander The Great 5
Voi perkele sanon minä, kyllä on upean levyn lopettajan harris saanut aikaan. Tämä on kyllä yksi harrsin parhaista eepoksista. En osaa paljon enempää tätä biisiä kommentoida paitsi sen että sanoitus taitaa olla suoraan revitty jostain hirstorian kirjasta?..

Tähän levyyn kun pääsee sisälle niin pois ei ole tulemista, levy on mahtava kokonaisuus joka on yksi maiden prhaimmista.

Keskiarvo:4,5

[The Exorcist]

Nyt on tullut muutama Danielspommi imettyä että kielenkannat irtoaa;

Kyseessä on minulle musiikkihistorian kaikkien aikojen kovin julkaisu, ainoastaan muut Iron Maiden julkaisut, Deathin tuotanto sekä King Diamondin tuotanto pystyvät antamaan sille vastusta. Epäpyhästä kolminaisuudesta se kovin.

Caught Somewhere In Time 5
Heti levyn avaava Caught Somewhere In Time nostattaa pelon sekaiset tunteet pintaan. Maiden teki uhkarohkean vedon siirtyessään ajan hengen mukaisiin syntikoihin, sekä ennen niin raakasoundiset kitarat oli muokattu pehmeämmiksi efektihirviöiksi.
Kappale on kuitenkin ensiluokkainen melodioilla höystetty Maiden-laukka. Kitaristi parivaljakko Smith-Murray täydentävät toisiaan tavalla jota ei voi kuvailla, maagisen yhteistyönsä tämä parivaljakko omasi jo syntyessään.

Wasted Years 4,5
Levyn hitti ja Adrianin kolmesta sävellyksestä se heikoin. Linjakas, jatkuva, kantaa hyvin loppuun mutta tippuu nopeammin kuin Sea Of Madness tai Stranger In A Strange Land.

Sea Of Madness 5
Levyn parhaimpia paloja ja timantinkova sävellys. Juonikkaat riffikuviot punovat kappaleen kasaan vaanivan ovelasti, välillä rauhoittuen, välillä kiivaasti kuristaen, omia suosikkejani levyltä.

Heaven Can Wait 4
Heaven Can Wait on Brucen Dickinsonin vokaalisuoritusten kruunu albumilla. Juoppokuoro pilkkoo kitarakuninkaiden välienselvittelyn sekä kertosäe Smithin melodisoidessa sen takana tekee kappaleesta yhden Maiden-baarisuosikeista.

Loneliness Of The Long Distance Runner 4
Mielestäni unohdetuimpia Maiden kappaleita, samaan kastiin voisi lukea Only The Good Die Young kappaleen Seventh Son Of A Seventh Son:ilta. Twin-leadit, loistava kertosäe sekä jäätävän kovat soolot tekevät tuhkaan hautautuneesta kappaleesta musiikillisesti paremman kuin kenties moni muu bändin ykköshiteistä on.

Stranger In A Strange Land 5
Levyn paras raita. Smithin kolmas ja kultaisin levyn kappaleista. Tämä herkkä, hauras, ja haaveileva sävellys koskettaa aina. Tunnelmaa maalaillaan kauniisti ja Stranger In A Strange Land on ehdottomasti levyn kappaleista se, joka hyötyy sen soundimaailmasta eniten. Surumielinen soolon alkuosa täydentyy ovelasti Steve Harriksen bassolla. Tästä ei mene kukaan yli, ei koskaan.

Deja-Vu 4
Levyn väliinputoaja, joka sekin kuitenkin loistaa kuin kirkkain timantti. Dave Murrayn ainoa sävellys kyseisellä levyllä, eikä hänen tarvitse kappalettaan hävetä. Kekseliäät harmoniat sekä vokaaliosuudet tekevät biisistä loistavan, mutta kuitenkin sellaisen joka tahtoo aina unohtua muun materiaalin ohessa.

Alexander The Great 5
Levyn päätösbiisi on kaikessa mahtavuudessaan Maidenin paras eeppinen teos. (Tai ainakin taistelee tiukasti seuranneen levyn vastaavan kanssa…tai edeltäjän) Spektaakkelimaisesti etenevä, runsailla melodioilla kypsennetty teos tiivistää koko Iron Maidenin hienouden samaan pakettiin, loistava kruunu kaikkien aikojen levylle, hyvästi narrit, kuningas on palannut!

Tuotanto
Loistava tuotanto aikaansa nähden, sooloissa ennenkuulumaton heleys. Silkkaa saatanan nautintoa alusta loppuun. En löydä yhtään valittamisen arvoista seikkaa tältä levyltä, kannetkin täysin maagiset. Perkele.

Arvosana: Perkeleen kova ja Exon jengi lähti kapakkiin.

Keskiarvoksi: 4,56

Edit: arvosanat näköjään unohtuneet

[Northernstar]

Caught Somewhere In Time 5

+ Alku
+ Tempon vaihto
+ Mahtavat riffit ja kitaroinnit
+ Bruce
+ Pre-kertosäe ja kertosäe
+ Soolot!!!
+ Biisi on täydellinen

Tämä kappale on mielestäni ehdottomasti bändin paras tuotos

Wasted Years 5
+ Alku
+ Bruce
+ Kertsi
+ Soolot

Sea of Madness 5
+ Tunnelma
+ Kertsi
+ Soolot

Heaven Can Wait 4
+ Alku
+ Kertsi
+ Juoppokuoro!!!
- Liikaa sooloja; kappale hieman liian pitkä

The Loneliness of the Long Distance Runner 5
+ Alku
+ Riffit
+ Soolot
+ Kertsi
+ Lopetus
- Joitakin hajanaisia heikompia kohtia

Stranger in a Strange Land 5
+ Syntikat
+ Tunnelma
+ Bruce
+ Soolot + mahtava tunnelmasooloilu
+ Pre-kertsi + kertsi
+ Kappale on itse täydellisyys

Deja Vu 5
+ Alku
+ Kertsut
+ Bruce
+ Soolot

Alexander the Great 5
+ Alku
+ KUN BIISI TODELLA ALKAA NIIN TAJU LÄHTEE
+ Bruce
+ Riffit
+ Kertsi
+ Mahtavat soolot
+ Loppu


Maidenin paras levy ilman muuta ja en pysty muilla sanoilla kuvaamaan levyn mahtavuutta.

Somewhere In Time = 4.875

[Lappis]

Jokohan mä olisin toipunut siitä, kun viimeksi yritin arvioida tätä levyä ja tämä vitun kone tilttasi ihan loppusuoralla....

Meinaan, nyt olisi aikaa vaikka analysoida kaikki levyt tällä saikulla.

[Stratocaster]

Jokohan mä olisin toipunut siitä, kun viimeksi yritin arvioida tätä levyä ja tämä vitun kone tilttasi ihan loppusuoralla....

Meinaan, nyt olisi aikaa vaikka analysoida kaikki levyt tällä saikulla.

Anna mennä, ainahan me jaksamme Lappiksen asiantuntevaa juttua kuunnella.

Ainiin, kiitos vaan kun hehkutit Public Enemaa, suorastaan pakon omaisena oli kehuttuasi kuunnella, ja biisi on kyllä mahtava.

[The Trooper]

Teepä vain tuo arvostelu, Lappis. On nimittäin ollut ilo lukea sun arvostelujas, niin dissaamisia kuin kehujakin

Minäkin kuuntelin tuota Public Enemaa huolella vasta luettuani hehkutuksesi, ja kyllä toimii nykyään.

[Peke]

Jokohan mä olisin toipunut siitä, kun viimeksi yritin arvioida tätä levyä ja tämä vitun kone tilttasi ihan loppusuoralla....

Meinaan, nyt olisi aikaa vaikka analysoida kaikki levyt tällä saikulla.

Anna menna, anna mennä!

Kysyntää kyll piisaa..... kyllä sellanen paljas, korutun ja pilviltä pudottava totuus mun rakastamasta SIT albumista olis paikallaan

[Ipe]

Jokohan mä olisin toipunut siitä, kun viimeksi yritin arvioida tätä levyä ja tämä vitun kone tilttasi ihan loppusuoralla....

Meinaan, nyt olisi aikaa vaikka analysoida kaikki levyt tällä saikulla.

Tee se wordilla tai jollain tekstinkäsittely ohjelmalla, kerran minuutissa tallennat sen niin eipä ainakaan uudestaan juttua tarvi tehdä jos tilttaa.

KA:3.4

[Makal]

Enpä tästä albumista ala mitään pidempiä arvosteluja tekemään kun vain totean, että tämä on Iron Maidenin paras levy. Ei voi mitään, jokainen kappale on minusta täysien pisteiden arvoinen.

[Ipe]

Kyllä muut biisit ehkäpä, mutta miten joku voi pitää Heaven Can Waitia täysien pisteiden arvoisena? En ymmärrä.

Biisi kuuluu samaan kalustoon, kun Can I Play In Madness. Oltaisiin voitu pistää vaikka b-puolelle, silloin oltaisiin saatu kaksi kympin levyä.

[unmasked]

1. Caught Somewhere In Time 5

+Loistava aloitus levylle, sopivasti vauhtia
+Nicko
+Intro
+Basso jytää kivasti
+Tempon vaihtelu
- jos nyt jotai negatiivista pitää löytää, niin kertosäkeessä vähän liikaa saman toistoa

2. Wasted Years 4,5
+Intro
+Sanat
+Soolo

3. Sea Of Madness 4,5
+riffi on aivan mahtava
+basso jytisee loistavasti
+nicko
- 2.54-3.30 en vain tykkää tästä kohdasta

4. Heaven Can Wait 4
+juoppokuoro
+"take my hand ja siitä eteenpäin oh oh oh" huutoihin
+soolot
- Mutta ei jostain syystä vaan ole yhtä hyvä livenä kuin levyllä

5. The Loneliness Of A Long Distance Runner 5
+Intro
+kertosäe
+soolot
- ainut miinus tulee nimestä, mielestäni harvinaisen typerä

6. Stranger In A Strange Land 3,5
+ basso alussa
+no brave new world-kohta
+soolot
-jostain syystä en vain tykkää

7. De Ja Vu 4
+Soolot
+Kertosäe
+brucen laulu

8. Alexander The Great 4,5
+Alun "runo"
+intro
+ aleksanteri suuren elämä aika tiivistetyssä paketissa
-Joissakin kohdissa lyriikat ontuvat

Kaikenkaikkiaan loistava albumi, ja yksi maidenin parhaista kansikuvista myös..

[The Trooper]

Kyllä muut biisit ehkäpä, mutta miten joku voi pitää Heaven Can Waitia täysien pisteiden arvoisena? En ymmärrä.

Biisi kuuluu samaan kalustoon, kun Can I Play In Madness. Oltaisiin voitu pistää vaikka b-puolelle, silloin oltaisiin saatu kaksi kympin levyä.

Hitto, just samaa mietin eilen Noi kaks ovat levyjensä huonoimmat vedot ja kumpikin tuntuvat olevan jotenkin irrallaan kokonaisuudesta.

[Makal]

Kyllä muut biisit ehkäpä, mutta miten joku voi pitää Heaven Can Waitia täysien pisteiden arvoisena? En ymmärrä.

Biisi kuuluu samaan kalustoon, kun Can I Play In Madness. Oltaisiin voitu pistää vaikka b-puolelle, silloin oltaisiin saatu kaksi kympin levyä.

Ei tuota kyllä vaikeuksia antaa Heaven Can Waitille täysiä pisteitä. Toimii minulle loistavasti ja myös Can I Play With Madness on mainettaan parempi kappale.

[Stratocaster]

Heavenin dissaajat, kuunnelkaapa biisi sillain, että viheltelette kertsin aikana ja katselette vaikka pihalle, keskittykää biisin muihin osiin...
Kyllä kolahtaa ja kovaa!

[Brain Damage]

Itselleni Somewhere In Timen heikoin biisi on aina ollut Sea Of Madness, eikä suinkaan Heaven Can Wait. Heaven Can Waitin soolot ja väliosan huudatus ovat aivan loistavia. Tosin kertosäe on yksi Maidenin huonoimmista.

[Ipe]

Heavenin dissaajat, kuunnelkaapa biisi sillain, että viheltelette kertsin aikana ja katselette vaikka pihalle, keskittykää biisin muihin osiin...
Kyllä kolahtaa ja kovaa!

Sen voin paljastaa, että biisiä olen kuunellut "suht" runsaalla kädellä. Ihan sitten paskalla istuessa tai sängyssä pimeässä, mutta ei huonosta biisistä voi saada hyvää edes miljoonalla kuuntelulla. Huudatuskohta on kyl helvetin hyvä.

Jatkakaa.

[poolrules]

Ihan sitten paskalla istuessa tai sängyssä pimeässä, mutta ei huonosta biisistä voi saada hyvää edes miljoonalla kuuntelulla. Huudatuskohta on kyl helvetin hyvä.

Heaven Can Wait 4

+Alun kitarat ja sovitus
+"Take my hand.."
+"Ooo-ooo", kitarat taustalla loistavia
+Rytminvaihdos, kun mennään "Take my hand" kohtaan.
-Kertosäe? Livenä parempi

Ja silti olet antanut sille omassa arviossasi 4/5 pojoa. Aika mielenkiintoinen arvosana huonolle biisille.

[Jukka]

^Nyt ownasit aika pahasti .