Helloween / Kiske

[Pentelesh]

Keltanen Jäänsärkijä on kyllä paras levykauppa palveluiltaan, missä olen käynyt. Äijät teki tilintarkistusta kello 21 illalla, koputin oveen ja myivät mulle samalla avauksella Gamma Rayn uusimman. Muutenkin äijät on aina helvetin mukavia.

Free Recordista pitäisi tosiaan löytyä tuo mestariteos huomenna ja ainakin itse menen sen heti huomenna ostamaan. Hieman täpinöissä...

[Zapper]

^Keltainen Jäänsärkijä on myös oma suosikkini levykaupoista ja sieltä pyrin levyni mahdollisimman usein ostamaan. Hinnat ovat halvempia kuin muualla ja valikoima on huomattavasti parempi kuin esimerkiksi Free-Recordeissa. Palvelu ja asiantuntemus tuntuvat myös olemaan kohdallaan. Jottei nyt ihan kokonaan offtopiciksi mene, niin itse käyn huomenna hakemassa Helloweenin uuden levyn. Onhan sitä tässä odoteltu ja King For A Thousand Years ja Mrs. God ainakin lupaavat hyvää.

[Karpaasi]

Ei hitto, aivan pakko pistää tällainen turhanpuoleinen viesti, mutta Occasion Avenue kuulostaa aivan loistavalta. Raskaat soundit, mutta silti power-meininki säilyy. Ensimmäisestä levystä en uskalla sanoa paljoa, mutta Invisible Man ja Pleasure Drone olivat sinkkubiisejen lisäksi maistuvia.

[Graphics]

Heh, kävinpäs hakemassa oman Legacyn Ison Ompun Free Recordista. Painovirhe bookletissä ainakin omassa verussa: vihkosessa on 3 ensinmäistä sivua 4 kertaa, mm Saschan kuva 2 kertaan sekä Dani kerran. Andi,Markus ja Weiki on jäänyt kokonaan pois, kuten Silent Rainin ja koko kakkos levyn sanat. Noo jospa tää on sitten vielä joskus keräilyharvinaisuus Onko muille sattunut samaa versiota?

[Pentelesh]

^No eipä ole, mun versio on ihan oikein taitettu. Eikä tää huonolta kuulosta, tosin tarvii vielä lisää kuuntelua ja paljon jos aikoo edes Keeper pt.2 tasolle nousta.

[Dante]

Tuli tossa keskipäivällä haettua Swampista The Legacy. Pyörin siellä pitkin hyllyjen välejä ja ihmettelin, kun ei metallipuolelta löytynytkään, kunnes pongasin levyn top-20 osiosta.
Tässä oli ny töissä kiirettä, joten olen päässyt ykkös puolella vasta Mrs. God:iin asti. Hyvältä vaikuttaa ainakin tähän astisten biisien mukaan.
Nyt ei meinaa millään malttaa odottaa Pakkahuoneen keikkaa. No onhan ainakin aikaa jonkin verran perehtyä Helloweenin tuotantoon.

[Wasted]

Heh, kävinpäs hakemassa oman Legacyn Ison Ompun Free Recordista. Painovirhe bookletissä ainakin omassa verussa: vihkosessa on 3 ensinmäistä sivua 4 kertaa, mm Saschan kuva 2 kertaan sekä Dani kerran. Andi,Markus ja Weiki on jäänyt kokonaan pois, kuten Silent Rainin ja koko kakkos levyn sanat. Noo jospa tää on sitten vielä joskus keräilyharvinaisuus Onko muille sattunut samaa versiota?

Minullakin on tuollainen versio ja samasta paikasta ostettu. Vaikea tässä vaiheessa levystä vielä muuta kommentoida kuin, että ihan lupaavalta vaikuttaa. Ennestään tuttujen The King for a 1000 Yearsin ja Mrs. Godin lisäksi parhaiten iski ensimmäisellä kuuntelukerralla My Life for One More Day.

[escudo]

Heh, kävinpäs hakemassa oman Legacyn Ison Ompun Free Recordista. Painovirhe bookletissä ainakin omassa verussa: vihkosessa on 3 ensinmäistä sivua 4 kertaa, mm Saschan kuva 2 kertaan sekä Dani kerran. Andi,Markus ja Weiki on jäänyt kokonaan pois, kuten Silent Rainin ja koko kakkos levyn sanat. Noo jospa tää on sitten vielä joskus keräilyharvinaisuus Onko muille sattunut samaa versiota?

Mulla on täsmälleen sama asia omassa vihkossani. Onkohan noita lyriikoita (oikeita) vielä netistä saatavilla? Itselleni nimittäin ainakin melko iso puute että 2 levyn sanat puuttuu kokonaan. Mitä nyt vertailin noita sinkulla olevien biisien netissä olevia sanoja virallisiin niin aika paljon virheitä oli noissa korvakuulolla tehdyissä.

Itse levy sitten, yhden kuuntelun jälkeen ei tietenkään osaa paljoa sanoa vielä mutta erittäin lupaavalta kuulostaa. Parhaiten jäi mieleen tietysti nuo pitkät + sinkkubiisit, Silent Rain, Pleasure Drone ja Come Alive. Lisää kuuntelua ja eiköhän ala miehiä tippumaan!

[ruohonjuuritaso]

Hemmetti soikoon, olin jo henkisesti valmistautunu levyn ostoon koulusta tullessa, mutta ison omenan free recordista oli jo päässyt loppumaan
Joko mennyt hyvin kaupaksi, tullut pieni erä tai mietin jopa, jos olisi vedetty pois hyllystä painovirheiden takia.

No löytyi sieltä rainbown bent out of shape 5e halpakorista ja masennusta voi lievittää tietokoneelta parin kuuntelukerran jälkeen lempikipaleeksi muodostunutta Pleasure Dronea kuuntelemalla.

[Graphics]

^ No huhhuh

Kun mä kävin ostamassa omani, niin myyjä otti omani suoraan avaamattomasta pahvilaatikosta missä niitä näytti siellä olevan aika reilusti. Joko ne tosiaan on mennyt kaikki tai sitten ne on vedetty pois virheen vuoksi.

[King Of Fools]

Minä kävin Jyväskylän Freestä Legacyn, jonka postitan Japaniin vaihdossa Japsi Legacyyn. Oli pakko avata se mutta ei ollu virheitä siinä bookletissä. samoin siinä minkä sain Cdonista viimeviikolla oli kunnollinen bookletti

[nero9000]

Parin kuuntelun jälkeen ihan hyvää jälkeä on bändi tehnyt. Future Worldin ja Eagle Fly Freen tasoisia hittejä ei levyiltä ihan löydy, mutta hyvin toimii. Ainakin Rabbit Don't Come Easy jää kauaksi taakse. Kakkoslevy tuntuu aukeavan vähän ykköstä hitaammin.

[Hammer]

^^Voisit vähän kiinnittää huomiota tuohon kirjoitusasuun. Isot alkukirjaimet selkeyttäisivät tekstiä jo kummasti.

Kaiken The Legacy hehkutuksen keskellä, joudun myöntämään levyn kuulostaneen vain puolittain hyvältä ensimmäisellä kuuntelukerralla. Biisien nimiä en ala vielä nostamaan esiin, mutta muutamat kappaleet teki mieli skipata kesken kaiken. Pienoinen pettymys siis ensivaikutelmansa osalta oli tämä uusin kurpitsa-lätty. Toisaalta, voihan tuo olla hyvänkin levyn merkki, ettei heti aukea kuulijalle parhaalla mahdollisella tavalla. Lyriikoihin en sen tarkemmin vielä perehtynyt, mutta muutamien biisien räikeän oloiset "jesse-lyriikat" särähtivät korvaan aika pahasti. Tosin, eihän itselleni Helloweenissa ole se lyriikallinen anti koskaan suurimmassa roolissa ollutkaan. Dark Ridella on muutamia oikeastikin kiinnostavia tekstejä, muuten hyvät sanoitukset ovat pitkälti bändin huumoripuolelta.

Paljon hyvääkin levystä onnistuin toki löytämään. Kitaratyöskentely kuulosti koukuttavine melodioineen paikoin todella hyvältä. Andin laulusuoritukset olivat vaihtelevia, parhaimmillaan mies kuitenkin jälleen osoitti osaavansa vetää hienosti korkealtakin. Paras biisi tällä hetkellä on jo aiemmin ennakkokuuntelemani The King For A 1000 Years. Muitakin kovia vetoja löytyy, mutta jätetään niiden kehuminen vielä myöhemmäksi. Levyä täytyy kuunnella lisää, koska sillä saattaa olla potentiaalia kasvaa ihan hyväksikin albumiksi. Seuraavaksi otetaan selville, kantaako levy kokonaisuutena, vai jäävätkö ne huippuhetket omalla kohdallani harmittavan vähäisiksi. Ihan helpolla ei kuitenkaan periksi anneta.

[King Of Fools]

^^Voisit vähän kiinnittää huomiota tuohon kirjoitusasuun. Isot alkukirjaimet selkeyttäisivät tekstiä jo kummasti..

minun tekstejä lukeneena varmaan jo tiedät että niistä ei saa mitään selvää

Kaiken The Legacy hehkutuksen keskellä, joudun myöntämään levyn kuulostaneen vain puolittain hyvältä ensimmäisellä kuuntelukerralla

mulle tuli ekalla kerralla aika mitään sanomaton olo. Toisella kerralla kuulosti jo hyvältä ja siitä se sit alkoi kasvaa ja paranee vieläkin joka kuuntelukerralla

[Graphics]

Hemmetti soikoon, olin jo henkisesti valmistautunu levyn ostoon koulusta tullessa, mutta ison omenan free recordista oli jo päässyt loppumaan
Joko mennyt hyvin kaupaksi, tullut pieni erä tai mietin jopa, jos olisi vedetty pois hyllystä painovirheiden takia.

Soitin äsken Free Recordiin ja totta tosiaan kaikki myytiin hetkessä pois.

Minullakin on tuollainen versio ja samasta paikasta ostettu.

Sanoivat samassa puhelussa, että kun uusi erä tulee, voi käydä halutessan vaihtamassa tuon vihkosen sellaiseksi kun se pitäisi olla.

[poolrules]

Laitetaan tännekin mietteitä mitä hellolaudalle tullut kirjoitettua.

No niin nyt on levy hankittu ja pariin otteeseen molemmat puoliskot pyöritetty. Ensi vaikutelma on, että 1cd on huomattavasti parempi kuin 2cd. Ykkösellä toimii oikeastaan kaikki, mutta kakkonen ei oikein ole avautunut My Life For One More Dayta lukuun ottamatta. Varsikin Come Alive on melko mitään sanomaton räpellys. Occasion Avenuekin on harmittavan sekava, eikä millään pärjää ykköslevyn eepokselle, mutta ehkä se ajan myötä aukeaa paremmin.

Ykköslevyllä on potentiaalia olla parasta mitä Helloween on saanut aikaiseksi Deriksen kanssa, mutta kakkos levy taas on vielä aika kaukana siitä.

Pakko antaa credittiä tuosta levyn jakamisesta kahteen osaan. Tuollainen 38 minuuttinen on vaan niin koukuttavan pituinen, että sellaisen pyörittää mielellään aina uudestaan edellisen kuuntelun perään. Jää sellainen hyvä "joko se nyt loppui, pakko kuunnella uudestaan" fiilis. Jos taas koko levy ois ollut yhdellä levyllä niin tuo lähes 80 minuuttinen urakka olis aika järkälemäinen, ja tuskin olisi tullut levyä kuunneltua useampia kertoja peräkkäin.

Useammankin kuuntelun jälkeen on vielä sama fiilis, että ykkös levy kepitää kakkosen aika helposti. Tosin kakkonenkin on petrannut alkuvaikutelmasta.

[Karpaasi]

Dodi, on tullut hieman soiteltua Legacya.

1. levy alkaa mainiosti. A King for a Thousand Years on levyn aatelistoa ja siinä ei ole varsinaisesti yhtäkään heikkoa osiota. Se osio joka huipentuu "EXECUTION" -huudahdukseen on suorastaan karvoja nostattavan hieno. Invisible Manista kuvittelin hiukan raskaampaa, mutta viime metrejen kertosäkeessä tulee pinnalle syntikkamelodia, joka erottuu edukseen. Born on a Judgement Day on valitettavan peruskappale, jossa on kyllä ihan näppärä liidi, mutta ehkä liian HHJJ. Pleasure Drone on ykköslevyn kermaa hauskoine sanoituksineen ja Derisin falsettoine, hyvä rockkappale. Viimeinen kappale Silent Rain on aika iloinen, mutta Born on a Judgement Daysta eroten se on erittäin hyvä, suuri osa kiitoksista Derisin laululle. Hyvä meininki.

2. levyn Occasion Avenue on A King for a Thousand Yearsin tapaan piiitkä kappale, jossa on kuninkaallinen kertsi. Sanoitukset aiheuttaa ahistavia viboja. Light the Universen naisvokaaleista en oikeen tiedä: minusta esim. Kamelotin The Haunting (Somewhere in Time) -kappaleessa ne hoidettiin PALJON paremmin.Ylipäätänsä aika rockahtava linja tuntuu jatkuvan Come Alive, Get It Up ja Do You Know What You're Fighting For -kappaleissa, joista jälkimmäinen on selvästi paras. My Life for One More Daysta lienee kaikki sanottu - hyvä kappale. Shade in the Shadow saa plussaa puolestaan aivan törkeästä syntikkaäänestä kertosäkeessä, se on jotnekin kiehtova...

Olipa tökerö arvostelu Väsy, ja joo. Mutta pelkäänpä että Helloween joutuu nöyrtymään Gamma Rayn Majesticin edessä.

[Graphics]

Mutta pelkäänpä että Helloween joutuu nöyrtymään Gamma Rayn Majesticin edessä.

No hittolainen, pitääkö se sitten itsekkin antaa vielä Majesticille mahdollisuus. Nimittäin jos se Legacy nöyrtyy sille niin on oltava kovaa kamaa, otettava siis kuunteluun uudestaan

[Karpaasi]

^Siis tuo on tältä tuntumalta. Majestic tuntuu olevan enemmän sitä "potku munille ja menoksi vaan" -linjan musiikkia verrattuna tähän. Paljon suoraviivaisempaa. Vaikea sanoa - ehkä Keeper vaatiikin enemmän aikaa, kuka tietää!

Mutta jos omistat Majesticin, niin kuuntele ihmeessä, kyllä se siitä mennee! Loistava levy minusta (no, pidän NWO:sta niin Majestic oli erittäin positiivinen raskas paketti)

[Graphics]

^ No Majestic alkoi puuduttamaan heti kättelyssä etten jaksanut enää kuunella sitä. Voi olla että se on hidas aukeamaan. Sama kun Keeper omalla kohdalla, aluksi ei oikein jäänyt mitään käteen, mutta tarpeeksi kun sahasi niin pisteet nousi silmissä. Pieni pettymys siis alkuun, josta kommentoin täälläkin aikoinaan. Täytyy tuo Majestic tsekata vielä uudestaan ajan kanssa.

[Pentelesh]

Mutta pelkäänpä että Helloween joutuu nöyrtymään Gamma Rayn Majesticin edessä.

No hittolainen, pitääkö se sitten itsekkin antaa vielä Majesticille mahdollisuus. Nimittäin jos se Legacy nöyrtyy sille niin on oltava kovaa kamaa, otettava siis kuunteluun uudestaan

Mä olen luukuttanut tuota Majesticia aika paljon ja se on kyllä Gamma-ryhmän huonoin levy. Eikä todellakaan pysty päihittämään uutta Hellopullaa.

[Iron Constable]

Nyt se on plakkarissa ja ensikuuntelun perusteella joka sentin arvoinen. Hieno paketti, oikein hieno. Kannet, levyt, kaikki, tyylikästä vaikka tietokonegrafiikkaa onkin.

Soitto soi upeasti, yllättäen kitarat ovat juuri sitä nannaa, mihin olen Helloweenin kohdalla tottunut. Andi Deris hoitaa tonttinsa mallikkaasti, eikä mistään heikkenemisestä tms. ole tietoakaan, päinvastoin. Korkeinta skaalaa tulee tyylikkäästi sopiviin kohtiin ja kaikkea siltä väliltä.

Biisimateriaali on tasaista, vain erinomaista tai hyvää LUKUUNOTTAMATTA yhtä, joka ei oikein ratkaisuissaan vakuuttanut. Parissa muussakin biisissä on kohtia, joita en oikein niele, mutta kokonaisuus suoriutuu kuitenkin reilusti hyvän puolelle. Niin, Do You Know What You Are Fighting For ei vakuuta.

Vastapainoksi tämän opuksen päättävä MY LIFE FOR ONE MORE DAY on sitten niin järkyttävän hyvä biisi, että pamahtaa heti kättelyssä erääksi kaikkien aikojen Helloween-biiseistä, jessus mikä pläjäys. Ei sanat riitä kertomaan, aivan kaikki kohdallaan. Grrreeiitt. Skaala loppuu, annan sille 11+. Tuossa on nimenomaan sitä vanhojen Keeppereitten fiilistä ja henkeä. On se Deris uskomaton kynäniekka.

Lisää kuuntelua ja tarkemmat analyysit joskus tulevaisuudessa.

[Zapper]

Levyä on nyt jonkun verran tullut luukutettua ja jotakin pystyy nyt jo sanomaan. Ainakin ykköslevy alkaa olemaan jo jotenkuten hallussa.

The King For A 1000 Years on kyllä mahtava eepos. Vetää melkein vertoja Halloweenille ja Keeperille ja ehkä lisäkuunteluiden jälkeen nouseekin samaan asemaan. Tämä on kyllä yksi levyn ehdottomia helmiä.

The Invisible Man kuulosti aluksi jotenkin turhalta rallatukselta, mutta nyt varsinkin kertosäe on kovaa kamaa ja biisi potkii ihan mukavasti. Se hitaampi välikohta kyllä jotenkin tökkii ja ärsyttää, mutta muuten biisi on hyvä.

Born On Judgment Day on 1. levyn huonoin biisi ja siitä en ole vielä ainakaan innostunut erityisemmin. Jotenkin biisistä ei vaan löydy oikein mitään koukkua ja kertosäekään ei oikein nappaa.

Pleasure Drone on erittäin hyvä. Säkeistöissä ja kertosäkeessä on erittäin hyvää riffittelyä ja melodioita. Yksi levyn parhaimmista biiseistä.

Mrs. God olikin jo entuudestaan melko tuttu ja se toimii edelleenkin hauskana ja lyhyenä HHJJ-rallatuksena.

Silent Rain on myös erittäin hyvä ja yksi levyn parhaimmistoa. Introriffi ja säkeistöriffi varsinkin toimivat ja nostavat fiiliksen todella korkealle. Kertosäe vaan tuntuu jotenkin hiukan laimealta verrattuna loistaviin säkeistöriffeihin, koska yleensä on tottunut siihen, että juuri kertosäkeessä tulee jonkinlainen kliimaksi, mutta hyvä se on kuitenkin.

2. levyä en osaa vielä yhtä tarkkaan arvioida, mutta Occasion Avenuen alussa tulevat pätkät Eagle Fly Freestä, Halloweenista ja Keeperistä ovat hauska intro biisille. Jotenkin biisi tuntuu muuten hiukan sekavalta, mutta eiköhän se siitä hahmotu lisäkuunteluiden myötä.

Sanotaan 2. levystä vielä sen verran, että My Life For One More Day on kyllä loistava biisi ja lopettaa levyn todella kunniakkaasti. Kyllä muutkin biisit ihan kohtuullisesti toimivat ja minulle taas tuo Do You Know What You Are Fighting For edustaa 2. levyn parhaimmistoa.

Sascha on selvästi kunnostautunut albumilla hyvin ja osoittaa arvonsa Helloweenissa, sillä hän on säveltänyt juuri levyn parhaimmistoon kuuluvat biisit Pleasure Dronen ja Silent Rainin. Weikillä taas tuntuu menevän hieman heikommin tällä albumilla. Kumma sinänsä, koska mieheltä löytyy kuitenkin yksiä maailman parhaista sävellyksistä, kuten Eagle Fly Free ja Keeper Of The Seven Keys. No ehkä Weiki vielä joku päivä näyttää meille.

Täytyy vielä kommentoida lisää, kun kokonaisuus alkaa hahmottua paremmin, mutta kyllä Helloween on julkaissut ehdottomasti hyvän albumin, vaikka muutama keskinkertaisempi biisi onkin mukaan päässyt. Kyllä tästä keikkakuume ainakin nousi. No Kaapelitehtaalla sitten huudetaan kurkku suorana happy happy Helloweenia.

[journeyman]

Yhdytään nyt The Legacyn hehkuttamiseen,aivan loistava levy!
Aivan mahtavaa kitara ilottelua,tuttuja tupla melodioita ja sooloja Markuksen ja Danin kompaten taustalla taitavasti ja tarkasti.Andi vetää levyllä elämänsä suoritusta,aivan käsittämättömän hienoa tulkintaa biiseissä

Ykkös cd on täydellisyyttä Born of judgmentdaytä lukuun ottamatta joka ei oikein toimi sooloosiota lukuunottamatta.Mrs God on erillaisuutenaan yksi levyn huippuhetkistä.King for a 1000 years,Invisible man,Pleasure Drone,Silent Rain ovat kaikki 10 tai 9 biisejä.PAarhautta!

Kakkos cd on selvästi heikompi kuin ykkönen.Occasion Avanue,Come Alive ja elämää suurempi My Life For One More Day(jos ei tule keikalla niin haastan jonkun oikeuteen vastaamaan päätöksestään)ovat sitten todellisia helmiä.Get it up menee jotenkin pilalle kertsin ansiosta onnistuen pilaamaan kokonaisuuden.Lopuille biiseillä pitää vielä antaa tilaisuus näyttää todelliset kyntensä.

[Hammer]

Muutamia lisäkuuntelukertoja takana The Legacyn suhteen, ja alkaahan se jo vähän paremmin potkimaan. Vieläkään ei ole tullut sen suurempaa "ahaa-elämystä", mutta hyvän puolelle aletaan kallistua koko ajan hitaasti ja varmasti. Edelleen mielestäni aika kaukana ollaan kokonaisuuden osalta Helloweenin parhaimmista albumeista, mutta todella turvallisen matkan edellä myöskin niitä keskinkertaisempia tuotoksia.

Ensimmäinen levyllinen on käynyt jo riittävän tutuksi, jotta voin siitä jo omia ajatuksiani nostaa hieman esiin.
The King For A 1000 Years on elämää suurempi levyn avaaja ja noussut todella korkealle kaikkia Helloweenin biisejä vertailtaessa. Ei häpeile mielestäni yhtään suurimpien klassikoidenkaan rinnalla. Oikeastaan pitkälti tämän biisin takia levyn hommasinkin.
The Invisible Man sitten onkin omaan makuuni aika keskinkertainen rypistys, ei kuitenkaan mikään luokaton veto. Sellaista taattua perus-Helloweenia, muttei yhtään enempää. Lyriikat eivät myöskään aiheuta suuria hurraa-huutoja täällä päässä, vaikken niihin juuri keskitykään.
Born On Judgment Day parantaa edellisestä. Biisissä on paljon hyvää, mutta yhtä lailla myös hieman tasaisempia aineksia. Rumputyöskentelystä nautin kyllä ja kitaramelodiat jatkavat riemumarssiaan. Kyllä, kitarointi toimii läpi levyn vallan hienosti. Born On A Judgement Day selviää loppujen lopuksi puhtain paperein ja jää niukasti plussan puolelle.
Pleasure Drown rokkaakin seuraavana varsin komeasti. Paikoin liiankin tutun kuuloisia aineksia tässä viljellään, muttei tule mieleen, miltä toiselta biisiltä tämä kuulostaa. Ehdottomasti parasta antia Pleasure Drownissa ovat kertosäkeen lopussa Andin korkeammat vokaalit, kerrassaan nautittavaa kuultavaa. Kitaroista jälleen pinnat kotiin, kyllä on vallan tyylikästä melodiaa tarjolla.
Sitten tärähtääkin se suurin yllättäjä, eli sinkkubiisi Mrs. God. Tämän biisinhän kerkesin haukkumaan moneen otteeseen ennen levyn ilmestymistä. Nyt kuitenkin uppoaa lähes sukkana sisään, kun jaksaa ottaa biisiä huumorimielellä kuunteluun. Tällainen rallatus voi toimia ja se elävöittääkin kummasti levyn tunnelmaa. Lyriikat ovat edelleenkin heikohkot ja biisi osaa ajoittain kuulostaa helvetin ärsyttävältä, mutta muuten ei mitään valittamista.
Ensimmäisen osion päättävä Silent Rain lähtee käyntiin ihan kivalla riffillä, mutta muuttuu todella ponnettomaksi perusjunnaukseksi. Kertosäe ei nappaa meikäläiselle, ja kertsin toimimattomuus syökin niitä hyviä aineksia aika tehokkaasti pois. Lyriikatkin toimivat lievänä ärsytystekijänä. Ensimmäisen cd:n heikoin biisi, muttei sentään mikään varsinainen floppi tämäkään. Andin vokaalit toimivat kyllä ja kitarointi paikoin hyvää jälkeä.

Arvosanaksi CD 1:lle tässä vaiheessa pyöreä 8.

To Be Continued..