Stratovarius ja johdannaiset
Moderator: The Killer Krew
^sama täällä...
Statovariuksen samanniminen levy muuten pomppasi ensimmäisellä viikolla Suomen albumi listalla neloseksi. Ihan hyvä saavutus, tuskin ihan kärkeen tulee nousemaan ku on tulossa esim Bodomien ja Himin levyä tuleville listoille.
http://www.yle.fi/top40/albumit.shtml
Statovariuksen samanniminen levy muuten pomppasi ensimmäisellä viikolla Suomen albumi listalla neloseksi. Ihan hyvä saavutus, tuskin ihan kärkeen tulee nousemaan ku on tulossa esim Bodomien ja Himin levyä tuleville listoille.
http://www.yle.fi/top40/albumit.shtml
STAM1NA - RAJA 13.2.2008
-
- Crusader
- Posts: 7993
- Joined: Tue Jan 06, 2004 15:13
- Location: Bay Area, Southern Finland
Pakko se oli tämäkin ennen keikkaa analysoida. Ottakaa tai jättäkää, tässä tulee
Stratovarius - Stratovarius
Eipä tällä uutukaisella enää paljon tekemistä ole sen vanhan ja legendaarisen Straton kanssa.Tällä tarkoitan levyjä välillä Fourth Dimension - Infinite, ja tuo jälkimmäinen jo pienellä varauksella. Elementsit olivat sitten jo niin pitkälle jalostettua Stratoa, että lapsi meni hieman pesuveden mukana. Noilla kahdella levyllä etenkin Kotipellon laulu oli kiristetty aivan äärimmilleen ja se ei ollut ollenkaan hyvä asia.
Tolkin menttaaliongelmien jälkeen kaikkien, myös allekirjoittaneen hämmästykseksi ulos pukattu bändin omaa nimeä kantava lätty on melkoinen koettelemus. Sekoitus hardrockia, heavya, poppia ja tuulahdus vanhaa Stratoa, sekä sitten jotain aivan muuta. Joukossa on mukana surkea balladi, useampi oikeasti hyvä biisi, hyvin epätasaista vokalisointia, ihmeellistä häröilyä ja haahuilua ja ties mitä. Tästä albumista oli erittäin vaikea napata kiinni, useammankaan kuuntelun jälkeen. Yritetään silti ja tässä vaiheessa voin kuitenkin sanoa, että kokonaisuus on kaikesta omituisuudestaan huolimatta positiivinen.Tästä on hyvä jatkaa, siinä määrin kuin Stratovariuksen musiikille enää tilausta on.
MANIAC DANCE
- Tittidi tittidi tittidi tididi. Ensikuuntelulla kuulosti lähinnä joltain 80-luvun Donkey Kongin aloitukselta. Useamman kuuntelun jälkeen nuo alun tilut ovat oikeastaan ihan piristävät. Kotipellon vokaalit ovat sopivan matalat, riffit jyräävät äärimmäisen yksinkertaisina, mutta raskaina. Laulumelodia on suorastaan omituinen, ei ollenkaan huono, mutta siitä ei tahdo saada millään kiinni kunnolla. Maniac Dancen hokeminen rasittaa loppua kohden, kertosäkeeksi sitä kai ei voi kutsua. Kitarasoolot ovat asialliset, hyvin vanhan liiton heavy metallin linjoilla mennään kitaroissa. Kappaleen nimi on sinällään osuva, sillä tunnelma on todellakin jotenkin jankkaava ja, aivan, maaninen. Koskettimet ovat Stratolle hyvin epätyypilliset ja muutenkin taustalla. Parantunut selvästi kuuntelussa, selkeä aloitus ei ihan niin selkeälle levylle. Lisäpiste itseironisille sanoille. 8
FIGHT
- Hieman perinteisempi aloitus ja koskettimetkin alkavat kuulostaa tutuilta. Säkeistön alku pysäyttää kappaleen vauhdin tehokkaasti. Kitarat jyräävät mallikkaasti ja Kotipellon laulu toimii hyvin. Kertosäe kuulostaa jo oikeasti sellaiselta ja muutenkin kappale rullaa vaivattomasti eteenpäin. Tämä kappale toimii oivana esimerkkinä siitä, millä korkeuksilla liikuttaessa Kotipellon ääni toimii mainiosti. Kitarasoolot ovat tässäkin piristävät, eikä mitään tilua löydy hakemallakaan. Rumpusoundiin kiinnittyy korva sen verran, että takominen on melkoisen suoraviivaista ja yksinkertaista, onneksi lopussa ennen “Crushing End”iä saa rumpalikin hieman takoa ympäri settiä. Samaa settiä ekan biisin kanssa, mutta selvästi perinteisemmällä Stratovarius-tyylillä. Jotenkin hieman alakuloinen biisi, vaikea selittää. 8+
JUST CARRY ON
- Vetävä aloitus ja jatko samaan malliin. Kevyempää ja iloisempaa tavaraa kuin kaksi edellistä. Mukavan seesteinen säkeistön aloitus ja rauhalliset vokaalit. Basso möyryää mukavasti ja kuljettaa biisiä eteenpäin kunnes kertosäe kuorolauluineen iskee kuin miljoona volttia. Tai oikeastaan sekä alustus, että varsinainen kertosäe ovat mainioita. Kotipelto käy “hyvältä kuulostavan” äänensä äärirajoilla, mutta väärälle puolelle ei onneksi mennä. Kappale jatkaa levyn nousujohteista linjaa, 2:45 alkavat kitarat rumpujen taonnan säestyksellä ovat hyvät, itse kitarasoolot erinomaiset. Itse asiassa Tolkki on yllättänyt aloituskolmikossa kitaroinnin osalta. Jostain on löytynyt roppakaupalla tyylitajua. Kokonaisuutena erinomainen biisi, suorastaan loistava. Lopun avaruus-koskettimet eivät biisiä pilaa. 9½
BACK TO MADNESS
- Selloa, pianoa, mitäs Sentencediä sieltä nyt pukkaa ? Ja yllättäen akustista kitaraa, mutta kohta päästäänkin asiaan ja sähköiset instrumentit otetaan käyttöön koko voimallaan. Perinteistä Kotipelto-vokalisointia, ok, ei hurraahuutoja. Ja vielä vähemmän kertosäkeeseen mentäessä, joka on juuri sitä, mitä sen ei pitäisi olla. Kotipellon väkinäistä vääntöä eikä muutenkaan mikään säveltaidon riemuvoitto.EI. 2:35 - 3:30 huutaa joku äijä, olisiko Tolkki kohtauksen kourissa ? Ei istu pätkääkään biisiin. Seppo Ruohosen äänenavaus ? Seuraavaksi siirrytään mahtipontiseen kitarointiin ja venytetään sitä kehnoa kertosäettä liian pitkään. Biisiä vielä 2 minuuttia jäljellä kun musiikki katoaa älämölön kouriin ja loppuhuipennuksena möreä miesääni kertoo elämän totuuksia pianonpimputtelun säestyksellä. Suomalainen vielä ääntämyksestä päätellen. Loppuun vielä lyriikoiden helmi: “Like a butterfly, born out of a caterpillar”. Ei jumatsuikka, tätä on HULLUUS. 6
GYPSY IN ME
- Meissä jokaisessa asuu pieni…romaani. Johanssonin kirkkaat pimputukset alkuun ja sitten rehevää ja rehellistä riffiä. Hyvä intro. Homma polkaisee käyntiin koko bändin musisoidessa sutjakkaasti. Mainiot bassot Kotipellon aloittaessa osuutensa, koskettimet luovat mystistä tunnelmaa. Kotipelto vetää taas oikein hienosti. Mikä perhana siinä on, ettei pystytä kirjoittamaan koko levyllistä toisen Timon äänelle sopivaa materiaalia.Tämä toimii. Vastustamaton jytke ja kertosäkeen “zipsiiiii” ja “miiiii”-venytykset käyvät oivan heavy-vokalisoinnin esimerkistä. Johansson pääsee ekan kerran tällä levyllä kunnolla irti ja miehen tunnistettava soolosoundi kuulostaa oikeastaan oikein hyvältä. Tuntuu siltä, että homma toimii, kun Strato pitää biisit simppeleinä. 8+
GÖTTERDÄMMERUNG
- Tämä on nyt se Hitler-biisi. Zenith of Power taisi olla alkuperäinen työnimi, sitä ainakin kertosäkeessä kovasti toistellaan. Jykevää ja pompöösiä äänivallia alkuun, säkeistöön mennään raskaan sahausriffin saattelemana. Kotipelto tarjoilee jälleen asiallista ulosantia, laulumelodia on taas aika mielenkiintoinen, skaalaa sahaillaan edestakaisin. Kertosäkeen Zenith…hokema toimii tässä biisissä, vaikkei kummoinen olekaan. Ennen kolmen minuutin täyttymistä Tolkki laittaa taas kitaran varressa parastaan ja homma jatkuu oikeastaan helvetin hyvältä kuulostaen 3:30 asti. Sitten jatketaan yksinkertaisen kertosäkeen hokemisella, joka alkaa sanalla sanoen puuduttaa viimeistään 1½ minuuttia jatkuttuaan. Viiden minuutin kohdalla alan vilkuilla kelloani, mutta homma jatkuu edelleen, vitutus on iskenyt ajassa 5:45, eikä sitä helpota sitten pätkääkään juuri silloin alkava Hitlerin-julistus. 6:30 kohdalla hokeminen loppuu, mutta siitä mennään loppuun saakka, eli seuraavat 40 s kuunnellen kanavalta toiselle vaihtuvaa ärsyttävää kosketinsoitinteemaa. Hei camoon, 4½ min pituisena tämä olisi ollut hyvä, nyt viimeiset kolme minuuttia pilaavat koko biisin. 6½
THE LAND OF ICE AND SNOW
- Voi helvata. Heti aluksi aika ällöt Kotipellon vokaalit. Ne muuten jatkuvat biisin loppuun asti. Jos nyt vertaan vaikkapa loistavaan Forever-kappaleeseen, tämä on AIVAN kuraa. “Where Koskenkorva flows”, ei todellakaan saa edes suupieliä virneeseen. Biisin paras puoli on se, että se kestää vain 3:05. Siinäkin juuri saman verran liikaa.Ei todellakaan näin, tämä oli viimeinen kerta kun kuuntelin tämän virren, vain ja ainoastaan arvostelun kirjoittamisen takia. Plussa lopun tuuliefektistä, se kuulosti kylmältä. Yksi piste rohkeudesta laittaa tämä levylle. 5+
LEAVE THE TRIBE
- Soundcheckiltä kuulostava aloitus, kunnes liikahdetaan jonnekin mystisille maille. Aavikon ja Indiana Jonesin tuntua hommassa. Bassolle annetaan taas tilaa, näin paljon en ole kiinnittänyt basistiin huomiota kaikissa edellisissä Stratovarius-levyissä yhteensä. Kotipelto aloittaa hyvin, mutta sitten erehdytään ultra-äänien maille, onneksi kertosäkeessä laskeudutaan oktaaviportaita alaspäin ja kun itse kertsikin on asiallinen, homma käännetään taas kotipesään. Säkeistö ennen kertosäettä vaan raastaa korvia, en tiedä, olen jossakin vaiheessa tullut allergiseksi juuri tuolle Kotipellon soundille. Kitarasoolo piilotetaan yleisen juntan taustalle, mielenkiintoinen miksaus, soolo sinänsä on ok. Kertosäkeen laulumelodia pitää mainita erikseen, se noudattaa tuolla aikaisemminkin parissa kappaleessa mainitsemaani “omituista”, mutta mielenkiintoista linjaa. Onneksi tämä loppuu ajoissa, eikä venytetä liikaa. 8-
UNITED
- Biisin nimi enteilee pahaa, johan Stratoilta löytyy Legions. Black Sabbath / Dio aloitus bassoineen, ennen koskettimien mukaantuloa. Sitten koskettimilla painetaan suoraan Iron Maidenin Brave New Worldin tunnelmiin. Eikä mitään epäselvyyttä, nuo fiilikset iskivät välittömästi päälle ensikuulemalta. Perussäkeistö on hidastempoista, mutta mukiinmenevää vääntöä, kertosäkeistö välttää juuri ja juuri liiallisen paatoksen ja siirappisuuden, onnistuen kuulostamaan oikein hyvältä. Vähiten ansioita tähän ei ole upealla kosketinsoitin-teemalla. Kotipelto pysyttelee omimmilla alueillaan, oikein hyvä. Tässä biisissä tuo aavikko / Nomad-fiilis jatkuu vielä vahvempana, kuin edellisessä. Neljän minuutin korville kiertyvä kitarasoolo jatkaa Tolkin uutta ja mainiota linjaa, toimii. Soolon jälkeen kevennetään hitusen verran ja Kotipelto nostaa korkeutta, vetäen itse asiassa levyn parhaat korkeat vokaalit. Paras biisi vokalistifriikin ( = me ) kannalta. Hieman lopun “iloisuus” laskee arvosanaa, kuuden minuutin kohdalla alkavat “trumpetit” murtaisivat varmaan sen kuuluisan Jerikon muurinkin. Silti, pätevä lopetus. 8+
Mitä siis jäi käteen. No, kaksi todellista rimanalitusta ja yksi melkein sellainen, viisi hyvää kappaletta ja yksi todellinen helmi. Voisi olla huonomminkin. Toisaalta, kuunneltavaa materiaalia tällä levyllä oli rehellisesti ottaen vain EP:n verran, joten petrattavaa löytyy jatkossa. Yleisesti ottaen pidemmät biisit tällä levyllä olivat heikompia kuin nuo 4-5 minuutin vedot ja balladista en nyt sano sen enempää. Toivottavasti se oli edes huumorilla tehty, eikä tosissaan, kaikki taidot hyödyntäen…
Tämä tästä, toivottavasti myy sen verran, että saamme ihmetellä joskus seuraavaakin. Tolkille tsemppiä ja lääkitys kohdalleen.

Stratovarius - Stratovarius
Eipä tällä uutukaisella enää paljon tekemistä ole sen vanhan ja legendaarisen Straton kanssa.Tällä tarkoitan levyjä välillä Fourth Dimension - Infinite, ja tuo jälkimmäinen jo pienellä varauksella. Elementsit olivat sitten jo niin pitkälle jalostettua Stratoa, että lapsi meni hieman pesuveden mukana. Noilla kahdella levyllä etenkin Kotipellon laulu oli kiristetty aivan äärimmilleen ja se ei ollut ollenkaan hyvä asia.
Tolkin menttaaliongelmien jälkeen kaikkien, myös allekirjoittaneen hämmästykseksi ulos pukattu bändin omaa nimeä kantava lätty on melkoinen koettelemus. Sekoitus hardrockia, heavya, poppia ja tuulahdus vanhaa Stratoa, sekä sitten jotain aivan muuta. Joukossa on mukana surkea balladi, useampi oikeasti hyvä biisi, hyvin epätasaista vokalisointia, ihmeellistä häröilyä ja haahuilua ja ties mitä. Tästä albumista oli erittäin vaikea napata kiinni, useammankaan kuuntelun jälkeen. Yritetään silti ja tässä vaiheessa voin kuitenkin sanoa, että kokonaisuus on kaikesta omituisuudestaan huolimatta positiivinen.Tästä on hyvä jatkaa, siinä määrin kuin Stratovariuksen musiikille enää tilausta on.
MANIAC DANCE
- Tittidi tittidi tittidi tididi. Ensikuuntelulla kuulosti lähinnä joltain 80-luvun Donkey Kongin aloitukselta. Useamman kuuntelun jälkeen nuo alun tilut ovat oikeastaan ihan piristävät. Kotipellon vokaalit ovat sopivan matalat, riffit jyräävät äärimmäisen yksinkertaisina, mutta raskaina. Laulumelodia on suorastaan omituinen, ei ollenkaan huono, mutta siitä ei tahdo saada millään kiinni kunnolla. Maniac Dancen hokeminen rasittaa loppua kohden, kertosäkeeksi sitä kai ei voi kutsua. Kitarasoolot ovat asialliset, hyvin vanhan liiton heavy metallin linjoilla mennään kitaroissa. Kappaleen nimi on sinällään osuva, sillä tunnelma on todellakin jotenkin jankkaava ja, aivan, maaninen. Koskettimet ovat Stratolle hyvin epätyypilliset ja muutenkin taustalla. Parantunut selvästi kuuntelussa, selkeä aloitus ei ihan niin selkeälle levylle. Lisäpiste itseironisille sanoille. 8
FIGHT
- Hieman perinteisempi aloitus ja koskettimetkin alkavat kuulostaa tutuilta. Säkeistön alku pysäyttää kappaleen vauhdin tehokkaasti. Kitarat jyräävät mallikkaasti ja Kotipellon laulu toimii hyvin. Kertosäe kuulostaa jo oikeasti sellaiselta ja muutenkin kappale rullaa vaivattomasti eteenpäin. Tämä kappale toimii oivana esimerkkinä siitä, millä korkeuksilla liikuttaessa Kotipellon ääni toimii mainiosti. Kitarasoolot ovat tässäkin piristävät, eikä mitään tilua löydy hakemallakaan. Rumpusoundiin kiinnittyy korva sen verran, että takominen on melkoisen suoraviivaista ja yksinkertaista, onneksi lopussa ennen “Crushing End”iä saa rumpalikin hieman takoa ympäri settiä. Samaa settiä ekan biisin kanssa, mutta selvästi perinteisemmällä Stratovarius-tyylillä. Jotenkin hieman alakuloinen biisi, vaikea selittää. 8+
JUST CARRY ON
- Vetävä aloitus ja jatko samaan malliin. Kevyempää ja iloisempaa tavaraa kuin kaksi edellistä. Mukavan seesteinen säkeistön aloitus ja rauhalliset vokaalit. Basso möyryää mukavasti ja kuljettaa biisiä eteenpäin kunnes kertosäe kuorolauluineen iskee kuin miljoona volttia. Tai oikeastaan sekä alustus, että varsinainen kertosäe ovat mainioita. Kotipelto käy “hyvältä kuulostavan” äänensä äärirajoilla, mutta väärälle puolelle ei onneksi mennä. Kappale jatkaa levyn nousujohteista linjaa, 2:45 alkavat kitarat rumpujen taonnan säestyksellä ovat hyvät, itse kitarasoolot erinomaiset. Itse asiassa Tolkki on yllättänyt aloituskolmikossa kitaroinnin osalta. Jostain on löytynyt roppakaupalla tyylitajua. Kokonaisuutena erinomainen biisi, suorastaan loistava. Lopun avaruus-koskettimet eivät biisiä pilaa. 9½
BACK TO MADNESS
- Selloa, pianoa, mitäs Sentencediä sieltä nyt pukkaa ? Ja yllättäen akustista kitaraa, mutta kohta päästäänkin asiaan ja sähköiset instrumentit otetaan käyttöön koko voimallaan. Perinteistä Kotipelto-vokalisointia, ok, ei hurraahuutoja. Ja vielä vähemmän kertosäkeeseen mentäessä, joka on juuri sitä, mitä sen ei pitäisi olla. Kotipellon väkinäistä vääntöä eikä muutenkaan mikään säveltaidon riemuvoitto.EI. 2:35 - 3:30 huutaa joku äijä, olisiko Tolkki kohtauksen kourissa ? Ei istu pätkääkään biisiin. Seppo Ruohosen äänenavaus ? Seuraavaksi siirrytään mahtipontiseen kitarointiin ja venytetään sitä kehnoa kertosäettä liian pitkään. Biisiä vielä 2 minuuttia jäljellä kun musiikki katoaa älämölön kouriin ja loppuhuipennuksena möreä miesääni kertoo elämän totuuksia pianonpimputtelun säestyksellä. Suomalainen vielä ääntämyksestä päätellen. Loppuun vielä lyriikoiden helmi: “Like a butterfly, born out of a caterpillar”. Ei jumatsuikka, tätä on HULLUUS. 6
GYPSY IN ME
- Meissä jokaisessa asuu pieni…romaani. Johanssonin kirkkaat pimputukset alkuun ja sitten rehevää ja rehellistä riffiä. Hyvä intro. Homma polkaisee käyntiin koko bändin musisoidessa sutjakkaasti. Mainiot bassot Kotipellon aloittaessa osuutensa, koskettimet luovat mystistä tunnelmaa. Kotipelto vetää taas oikein hienosti. Mikä perhana siinä on, ettei pystytä kirjoittamaan koko levyllistä toisen Timon äänelle sopivaa materiaalia.Tämä toimii. Vastustamaton jytke ja kertosäkeen “zipsiiiii” ja “miiiii”-venytykset käyvät oivan heavy-vokalisoinnin esimerkistä. Johansson pääsee ekan kerran tällä levyllä kunnolla irti ja miehen tunnistettava soolosoundi kuulostaa oikeastaan oikein hyvältä. Tuntuu siltä, että homma toimii, kun Strato pitää biisit simppeleinä. 8+
GÖTTERDÄMMERUNG
- Tämä on nyt se Hitler-biisi. Zenith of Power taisi olla alkuperäinen työnimi, sitä ainakin kertosäkeessä kovasti toistellaan. Jykevää ja pompöösiä äänivallia alkuun, säkeistöön mennään raskaan sahausriffin saattelemana. Kotipelto tarjoilee jälleen asiallista ulosantia, laulumelodia on taas aika mielenkiintoinen, skaalaa sahaillaan edestakaisin. Kertosäkeen Zenith…hokema toimii tässä biisissä, vaikkei kummoinen olekaan. Ennen kolmen minuutin täyttymistä Tolkki laittaa taas kitaran varressa parastaan ja homma jatkuu oikeastaan helvetin hyvältä kuulostaen 3:30 asti. Sitten jatketaan yksinkertaisen kertosäkeen hokemisella, joka alkaa sanalla sanoen puuduttaa viimeistään 1½ minuuttia jatkuttuaan. Viiden minuutin kohdalla alan vilkuilla kelloani, mutta homma jatkuu edelleen, vitutus on iskenyt ajassa 5:45, eikä sitä helpota sitten pätkääkään juuri silloin alkava Hitlerin-julistus. 6:30 kohdalla hokeminen loppuu, mutta siitä mennään loppuun saakka, eli seuraavat 40 s kuunnellen kanavalta toiselle vaihtuvaa ärsyttävää kosketinsoitinteemaa. Hei camoon, 4½ min pituisena tämä olisi ollut hyvä, nyt viimeiset kolme minuuttia pilaavat koko biisin. 6½
THE LAND OF ICE AND SNOW
- Voi helvata. Heti aluksi aika ällöt Kotipellon vokaalit. Ne muuten jatkuvat biisin loppuun asti. Jos nyt vertaan vaikkapa loistavaan Forever-kappaleeseen, tämä on AIVAN kuraa. “Where Koskenkorva flows”, ei todellakaan saa edes suupieliä virneeseen. Biisin paras puoli on se, että se kestää vain 3:05. Siinäkin juuri saman verran liikaa.Ei todellakaan näin, tämä oli viimeinen kerta kun kuuntelin tämän virren, vain ja ainoastaan arvostelun kirjoittamisen takia. Plussa lopun tuuliefektistä, se kuulosti kylmältä. Yksi piste rohkeudesta laittaa tämä levylle. 5+
LEAVE THE TRIBE
- Soundcheckiltä kuulostava aloitus, kunnes liikahdetaan jonnekin mystisille maille. Aavikon ja Indiana Jonesin tuntua hommassa. Bassolle annetaan taas tilaa, näin paljon en ole kiinnittänyt basistiin huomiota kaikissa edellisissä Stratovarius-levyissä yhteensä. Kotipelto aloittaa hyvin, mutta sitten erehdytään ultra-äänien maille, onneksi kertosäkeessä laskeudutaan oktaaviportaita alaspäin ja kun itse kertsikin on asiallinen, homma käännetään taas kotipesään. Säkeistö ennen kertosäettä vaan raastaa korvia, en tiedä, olen jossakin vaiheessa tullut allergiseksi juuri tuolle Kotipellon soundille. Kitarasoolo piilotetaan yleisen juntan taustalle, mielenkiintoinen miksaus, soolo sinänsä on ok. Kertosäkeen laulumelodia pitää mainita erikseen, se noudattaa tuolla aikaisemminkin parissa kappaleessa mainitsemaani “omituista”, mutta mielenkiintoista linjaa. Onneksi tämä loppuu ajoissa, eikä venytetä liikaa. 8-
UNITED
- Biisin nimi enteilee pahaa, johan Stratoilta löytyy Legions. Black Sabbath / Dio aloitus bassoineen, ennen koskettimien mukaantuloa. Sitten koskettimilla painetaan suoraan Iron Maidenin Brave New Worldin tunnelmiin. Eikä mitään epäselvyyttä, nuo fiilikset iskivät välittömästi päälle ensikuulemalta. Perussäkeistö on hidastempoista, mutta mukiinmenevää vääntöä, kertosäkeistö välttää juuri ja juuri liiallisen paatoksen ja siirappisuuden, onnistuen kuulostamaan oikein hyvältä. Vähiten ansioita tähän ei ole upealla kosketinsoitin-teemalla. Kotipelto pysyttelee omimmilla alueillaan, oikein hyvä. Tässä biisissä tuo aavikko / Nomad-fiilis jatkuu vielä vahvempana, kuin edellisessä. Neljän minuutin korville kiertyvä kitarasoolo jatkaa Tolkin uutta ja mainiota linjaa, toimii. Soolon jälkeen kevennetään hitusen verran ja Kotipelto nostaa korkeutta, vetäen itse asiassa levyn parhaat korkeat vokaalit. Paras biisi vokalistifriikin ( = me ) kannalta. Hieman lopun “iloisuus” laskee arvosanaa, kuuden minuutin kohdalla alkavat “trumpetit” murtaisivat varmaan sen kuuluisan Jerikon muurinkin. Silti, pätevä lopetus. 8+
Mitä siis jäi käteen. No, kaksi todellista rimanalitusta ja yksi melkein sellainen, viisi hyvää kappaletta ja yksi todellinen helmi. Voisi olla huonomminkin. Toisaalta, kuunneltavaa materiaalia tällä levyllä oli rehellisesti ottaen vain EP:n verran, joten petrattavaa löytyy jatkossa. Yleisesti ottaen pidemmät biisit tällä levyllä olivat heikompia kuin nuo 4-5 minuutin vedot ja balladista en nyt sano sen enempää. Toivottavasti se oli edes huumorilla tehty, eikä tosissaan, kaikki taidot hyödyntäen…
Tämä tästä, toivottavasti myy sen verran, että saamme ihmetellä joskus seuraavaakin. Tolkille tsemppiä ja lääkitys kohdalleen.
Nykyään melkein kaikki on jännää.
Kun myös Hammerfall topic on joutunut deleten alle
, niin kirjoitellaan sit tänne.
Eli Wingdom on kiinnitetty lämppäriksi noille Hammerfallin ja Stratovariuksen yhteis keikoille. Tuon jälkeen kyllä houkuttaisi entistä enemmän lähteä tuonne pakkahuoneelle, kun lämppärikin on pätevää sorttia. Lippujakin näyttäisi edelleen olevan jäljellä, joten pitänee kysellä isältä saiskohan autoa lainaan ens perjantaina.

Eli Wingdom on kiinnitetty lämppäriksi noille Hammerfallin ja Stratovariuksen yhteis keikoille. Tuon jälkeen kyllä houkuttaisi entistä enemmän lähteä tuonne pakkahuoneelle, kun lämppärikin on pätevää sorttia. Lippujakin näyttäisi edelleen olevan jäljellä, joten pitänee kysellä isältä saiskohan autoa lainaan ens perjantaina.

-
- Crusader
- Posts: 7993
- Joined: Tue Jan 06, 2004 15:13
- Location: Bay Area, Southern Finland
^Ei paha. Jos laulaja on pitänyt keväästä tasonsa, niin kannattaa käydä tsekkaamassa. Ja tietenkin pitää samalla tutkata, onko kitaristi saanut lookkiinsa katu-uskottavuutta. Pakettihan paranee koko ajan.
Se on pool käytävä Hammerfall-keskustelut tuolla Helloween-laudalla, kun täältä kerran katoaa. Eikös täällä tosiaan ole jutskailtu Hammerfallista aikoihin, jos on kadonnut. MINÄ en ainakaan ole syyllinen !
Se on pool käytävä Hammerfall-keskustelut tuolla Helloween-laudalla, kun täältä kerran katoaa. Eikös täällä tosiaan ole jutskailtu Hammerfallista aikoihin, jos on kadonnut. MINÄ en ainakaan ole syyllinen !
Nykyään melkein kaikki on jännää.
Eli nyt tulee hieman kommenttia ja jonkin tason settilista eilisestä straton kulttuuritalon keikasta.
Intro
Maniac dance
Speed of light
Kiss of judas
Father time
Twilight symphony
Eagleheart
Land of ice and snow
United
Hunting high and low
Destiny
Black diamond
Eli jotain kappaleita jäi pois, kun uuden levyn biiseihin en ole niin tutustunut
Saattaa olla että joku vanhempi kappalekkin jäi pois. Järjestyksestä en mene muuten sanomaan kuin Maniac dance tuli aloitus biisinä ja Hunting high and low lopetti itse setin. Destiny ja black diamond tuli vielä encorena. Lisäksi porra vielä heitti siinä keikan keskikohdilla basso soolon.
Sen verran vielä että tunnelma oli vielä wingdomin aikana aika heikko, mutta parani kummasti kun ruotsalais pirut tulivat lavalle. Straton setin aikana tunnelma oli koko ajan hyvä.Muuta lavastetta strato ei käyttänyt kuin lavan molemmissa reunoissa oli srceenit. Ihan hyvin sai rahoilleen vastinetta, kun lippukaan ei ollut tajuttoman kallis
Intro
Maniac dance
Speed of light
Kiss of judas
Father time
Twilight symphony
Eagleheart
Land of ice and snow
United
Hunting high and low
Destiny
Black diamond
Eli jotain kappaleita jäi pois, kun uuden levyn biiseihin en ole niin tutustunut

Sen verran vielä että tunnelma oli vielä wingdomin aikana aika heikko, mutta parani kummasti kun ruotsalais pirut tulivat lavalle. Straton setin aikana tunnelma oli koko ajan hyvä.Muuta lavastetta strato ei käyttänyt kuin lavan molemmissa reunoissa oli srceenit. Ihan hyvin sai rahoilleen vastinetta, kun lippukaan ei ollut tajuttoman kallis

"If you're feeling down depressed and lonely,
I know a place where we can go"
I know a place where we can go"
-
- Crusader
- Posts: 7993
- Joined: Tue Jan 06, 2004 15:13
- Location: Bay Area, Southern Finland
^Mites oli populaa ? Settilista on hyvä, mutta tuo uuden levyn rimanalituksen esittäminen epäilyttää, voi hyvää päivää. Täytyy ottaa huomenna oksupussi mukaan. Aika lyhyen setin heittävät, kuten myös Hammerfall varmaankin. Eli tunti/bändi taitaa pitää paikkansa.
Nooh, ei kai noin halvalla enempää voi vaatiakaan.
Nooh, ei kai noin halvalla enempää voi vaatiakaan.
Nykyään melkein kaikki on jännää.
-
- Rautaneito IRC Crew
- Posts: 2509
- Joined: Tue Jan 06, 2004 17:37
- Location: Susirajan tuolla puolen.
niin ne setit, suoraan kopattu Impperiumista
Hammerfall:
- intro
1. Secrets
2. Riders Of The Storm
3. Renegade
4. Let The Hammer Fall
5. Hammerfall
- drum solo
6. Fury Of The Wild
7. At The End Of The Rainbow
8. Blood Bound
9. Heeding The Call
----------
10. Templars Of Steel
11. Hearts On Fire
Stratovarius:
- intro
1. Maniac Dance
2. Speed Of Light
3. The Kiss Of Judas
4. Eagleheart
5. Father Time
6. Twilight Symphony
7. Fight
- bass solo
8. The Land Of Ice And Snow
9. United
10. Hunting High And Low
-------------
11. Destiny
12. Black Diamond
Hammerfall:
- intro
1. Secrets
2. Riders Of The Storm
3. Renegade
4. Let The Hammer Fall
5. Hammerfall
- drum solo
6. Fury Of The Wild
7. At The End Of The Rainbow
8. Blood Bound
9. Heeding The Call
----------
10. Templars Of Steel
11. Hearts On Fire
Stratovarius:
- intro
1. Maniac Dance
2. Speed Of Light
3. The Kiss Of Judas
4. Eagleheart
5. Father Time
6. Twilight Symphony
7. Fight
- bass solo
8. The Land Of Ice And Snow
9. United
10. Hunting High And Low
-------------
11. Destiny
12. Black Diamond
Nurse Them Feed Them Kill Them
Blank Eyes Stare Into An Empty Space
Dreaming In The Dark Dancing In The Wild
Visions From This Zombie Circus
Blank Eyes Stare Into An Empty Space
Dreaming In The Dark Dancing In The Wild
Visions From This Zombie Circus
-
- Crusader
- Posts: 7993
- Joined: Tue Jan 06, 2004 15:13
- Location: Bay Area, Southern Finland
^Ai saatana kun on ollut aikaisin.
Moneltas ovet aukes? Pakkahuoneen lipussa lukee, että ovet auki 20.00. Toivottavasti riittää, että tulee yheksän maissa paikalle. Ajokelitkin on niin perseestä, että ei uskalla ihan kesälukemilla painaa tuota Tampere-Jyväskylä väliä.
edit: Kiitokset Heselle. Eli eiköhän setit ala Tampereellakin n. 1h ovien avaamisesta.
Moneltas ovet aukes? Pakkahuoneen lipussa lukee, että ovet auki 20.00. Toivottavasti riittää, että tulee yheksän maissa paikalle. Ajokelitkin on niin perseestä, että ei uskalla ihan kesälukemilla painaa tuota Tampere-Jyväskylä väliä.

edit: Kiitokset Heselle. Eli eiköhän setit ala Tampereellakin n. 1h ovien avaamisesta.
Last edited by poolrules on Thu Oct 27, 2005 19:42, edited 1 time in total.
Ovet aukesivat muistaakseni kuudelta, olin paikalla siinä seittemän pintaan. Ja vähän yli seittemän aloitti sitte wingdom vetonsa ja soitti about puolituntia, sitten hammerfallin lavasteet kasaan ja kaheksalta abauttiarallaa aloitti hammerfall jotka soitti hitusen yli yheksään. Straton lavasteet kehiin ja siinä puol kymmenen Strato lauteille.poolrules wrote:^Ai saatana kun on ollut aikaisin.
Moneltas ovet aukes? Pakkahuoneen lipussa lukee, että ovet auki 20.00. Toivottavasti riittää, että tulee yheksän maissa paikalle. Ajokelitkin on niin perseestä, että ei uskalla ihan kesälukemilla painaa tuota Tampere-Jyväskylä väliä.
-
- Peräruiske
- Posts: 99
- Joined: Thu Jul 21, 2005 18:15
- Location: Sauna Open Air -city
^^
20:00 Ovet
20:45 Wingdom (Klubi)
21:30 Hammerfall
22:30 Hevein (Klubi)
23:15 Stratovarius
Toisin sanoen saunasta pitää kömpiä liikkeelle hiukan ennen yhtätoista...
No ei vaiskaan, Hammerfall tietenkin pitää nähdä. Etukäteen pahoitelut Wingdomille, en taida ihan pystyä niin ajoissa paikalle, paitsi jos rautakonstaapeli konahtaa riittävästi.
-PotD
Tänäisessä aamulämiskässä lukee Mansereen konsertista, että:poolrules wrote: Moneltas ovet aukes? Pakkahuoneen lipussa lukee, että ovet auki 20.00. Toivottavasti riittää, että tulee yheksän maissa paikalle.
20:00 Ovet
20:45 Wingdom (Klubi)
21:30 Hammerfall
22:30 Hevein (Klubi)
23:15 Stratovarius
Toisin sanoen saunasta pitää kömpiä liikkeelle hiukan ennen yhtätoista...

No ei vaiskaan, Hammerfall tietenkin pitää nähdä. Etukäteen pahoitelut Wingdomille, en taida ihan pystyä niin ajoissa paikalle, paitsi jos rautakonstaapeli konahtaa riittävästi.
-PotD
Hammerfallin setti Tampereella tais olla muuten sama, mutta jossain välissä tuli myös Steel Meets Steel.Pentelesh wrote:niin ne setit, suoraan kopattu Impperiumista
Hammerfall:
- intro
1. Secrets
2. Riders Of The Storm
3. Renegade
4. Let The Hammer Fall
5. Hammerfall
- drum solo
6. Fury Of The Wild
7. At The End Of The Rainbow
8. Blood Bound
9. Heeding The Call
----------
10. Templars Of Steel
11. Hearts On Fire
Stratovarius:
- intro
1. Maniac Dance
2. Speed Of Light
3. The Kiss Of Judas
4. Eagleheart
5. Father Time
6. Twilight Symphony
7. Fight
- bass solo
8. The Land Of Ice And Snow
9. United
10. Hunting High And Low
-------------
11. Destiny
12. Black Diamond
Stratolla tais olla kans täysin sama setti ainakin tohon Destinyn asti. Sen jälkeen meikä poistuikin jo paikalta, että ei tarvinnut narikka ruuhiin jäädä.
-
- Crusader
- Posts: 7993
- Joined: Tue Jan 06, 2004 15:13
- Location: Bay Area, Southern Finland
-
- Bad Ass MotherFucker
- Posts: 346
- Joined: Sun Jan 04, 2004 22:46
Katselkaapa Turun keikalta kuvia sekä Statovariuksesta että Hammerfallista. Ja lukekaa arvostelu myös.
-
- Kisälli
- Posts: 565
- Joined: Fri Feb 20, 2004 16:44
- Location: Jyväskylä
"Uusi bassotaituri, Lauri Porra, siirtyi Sonata Arctican riveistä Tolkin pumpun kelkkaan"Alex Machine wrote:Katselkaapa Turun keikalta kuvia sekä Statovariuksesta että Hammerfallista. Ja lukekaa arvostelu myös.
Eikai nyt sentään

-
- Hang-Around
- Posts: 145
- Joined: Sat Oct 29, 2005 19:40
- Location: Hämeenlinna
Stratovarius on ihan mahtava bändi. Vaikka Elementsit olivat roskaa eikä uusinkaan levy mitenkään supermahtava ole, kyllä tuota on ahkerasti tullut kuunneltua. Visions, Episode ja Twilight Time ovat sen luokan mestariteoksia että oksat pois alta, minkä lisäksi Fourth Dimension ja Destiny ovat todella loistavia lättyjä. Dreamspace, Stratovarius ja Infinite ovat myös hyviä, mutta loput kolme aika kehnoja, joskin Fright Night väläyttelee aina hyvää hirveistä soundeista huolimatta.
Stratofoorumilla käyn aktiivisesti joka päivä ellei esteitä ole. Nimimerkkini siellä Stratofanius.
Stratofoorumilla käyn aktiivisesti joka päivä ellei esteitä ole. Nimimerkkini siellä Stratofanius.
Itse en oikein pidä bändistä, vaikka hyviä kappaleita löytyy. Itselläni on vain yksi levy ja se on Visions, enkä kyllä usko että lisää tulee hommattua. Ellei sitten jostain oikein halvalla satu löytymään.
The Gods Made Heavy Metal And They Saw That It Was Good
They Said To Play It Louder Than Hell We Promised That We Would!
They Said To Play It Louder Than Hell We Promised That We Would!
Mä en oikein ole edes kunnolla tutustunut koko bändiin
. Jonkin verran olen biisejä kuullut , kun kaveri on / oli aika kova Stratovarius fani. Ihan hyviä riffejähän pojat vääntää , hyvänä esimerkkinä ovat Speed of Light ja Hunting High And Low. Kaveri muuten näytti videopätkän jossa Stratovarius soittaa ja samassa liekkitehoste sytyttää Kotipellon tuleen
.

