Albumikeskustelua ja äänestys: Seventh Son Of A Seventh Son

[Battery]

Moonchild
+Intro
+Soitto
+Dickinson laulaa tosi aggressiivisesti
+Harris
+Sanat
+Be the devil's own,Lucifer's my name...
+...ja heti perään moooooooooooooooonchild
+Soolo
+Koko biisi on kunnon mättöä
+Lopetus
-Seven deadly sins... on aika turha tässä kappaleessa,mutta se on sivuseikka
-Koskettimet
Arvosana:5.0

Infinite dreams
+Tunnelma yllä alusta loppuun
+Hitaasta balladista TAPPOHEVIKSI...no ei nyt ihan
+Dickinson
+Sanat
+Where would you end in heaven or in hell?
+McBrain
+Dickinsonin pitkä karjaisu kun raskas osuus alkaa
+Help me.Help me to find my true self without seeing a future.
+Lopetus
-Ei mitään
Arvosana:5.0

Can I play with madness
+Alun Can I play with madness-huuto
+McBrain
+Lopun Can I play with madness-huuto
-Sanat
-Kertosäe ja sen liika toisto
-Can I play with madness-huudot ärsyttävät
Arvosana:2.0

The evil that men do
+Intro
+Soitto
+Sanat
+Living on a razors edge,balancing on a ledge!
+Dickinson
+Lopun kitarat
+Soolo
+Lopun yäää,yäää!!!
-Samaa jauhava kertosäe
Arvosana:4.0

Seventh son of a seventh son
+Mahtava alku
+Salaperäisyys
+Soitto
+Dickinson
+Ooooooooooo-kohdat
+Both of them trying to manipulate the use of his powers before's too late
+Välikohta
+Today in born the seventh son...
+So it shall be written...so it shall be done
-Sanat
-Kertosäe räjäyttää pään
-Ylipitkä
-Lopetus
Arvosana:4.0

The prophecy
+Intro
+Intron jälkeen alkava soitto
+Sanat
+Taustalaulajat
+Lucifer smiles...
+2:00 alkava kohta
-Tosi tylsä
Arvosana:3.5

The clairvoyant
+Harrisin basso-intro
+Kappaleessa on sekä duuria sekä mollia
+Dickinson
+Kertosäe...
+ja sen jälkeinen soolo
+There's a time to live and a time to die when it's time to meet the maker
+Lopun ...and be reborn again
-Kappaleesta puuttuu se jokin
Arvosana:4.0

Only the good die young
+Sanat
+Vauhdikkuus
+Dickinson
+Loistava mukaansatempaava kertosäe
+Lopetus
+Mukavan lyhyt päätösbiisi
+Seven deadly sins... sopii tähän biisiin paremmin kuin Moonchildiin
-Ei tule mitään negatiivista mieleen
Arvosana:5.0

Keskiarvo:4.0

Analyysi:Viimeinen golden eran tekemä levy.Ja loistava levy onkin.Toiseksi paras Maidenin albumi vain Piece of mind menee edelle.Teemalevy idea oli loistava koska hyvin se näytti toimivan.Aloitus-ja lopetusbiisi,Infinite dreams sekä The evil that men do kuuluvat ehdottomasti Maidenin parhaimmistoon.Levyn ainoat heikot biisit ovat Can I play with madness ja The prophecy.The clairvoyant ja nimibiisi ovat hyviä,mutta eivät mitään legendoja.Kokonaisuutena levy on loistava ja aivan kiistaton legenda.

[Pertti Keinonen]

Seventh Son

Taidetta koteihin! Onhan tämä albumi Maidenin tuotannosta kaikista taiteellisin. Taiteellista vaikutelmaa tuottavat minulle kannesta lähtien levyn teema ja runsas koskettimien käyttö. Ainoastaan Nickon kivipestyt farkut syövät vähän taiteellisia pisteitä ! Taas puhutaan enemmän albumista kuin levystä ja yksittäisistä biiseistä. Albumi on niin selvä kokonaisuus. Golden Eran loppuhuipentuma monella mittapuulla; musiikillisesti, sanoituksellisesti, kiertuetasolla ja suosiolla mitattuna. Pidän loistavan albumin merkkinä sitä, kun Seitsemännen Pojan Klopin laittaa soittimeen, ei tule mieleenkään skipata yhtään biisiä. Can I Play With Madness silloin tällöin aiheuttaa liian selvän hittihakuisuutensa takia pientä kaukosäätimen hivelyä... Myöskään koskaan albumin kuuntelua ei tule aloitettua mistään muualta kuin Moonchildista. Ensimmäiseksi kipaleeksi on yksinkertaisesti tehty sellainen pala, että siitä ei yli pääse. Sama kuin Brucen Chemical Weddingillä King in Crimson on ainoa oikea tapa aloittaa kuuntelu. Alun ja lopun nivoutuminen hienosti yhteen akustisesti tukevat edellä mainittua. Hyviä oivalluksia Maiden miehiltä! Kappaleissa on sopivasti vauhtia, ne ovat ”vaikeita”, mikä tekee niistä kulutusta kestäviä ja äärettömän mielenkiintoisia.

Vitty, missä tikissä bändi on! Steven basso kolisee niin, että heikompaa hirvittää. Bruce laulaa tavalla, josta tulee mieleen voima, tyyli ja laulamisen ilo.

Harvoja negatiivisen sävyisiä asioita albumissa on, että se sisältää vähän liikaa fantasiaa. Henkilökohtaisesti Trooperin, Paschendalen, Aces Highin kaltaiset sotatarinat ovat paljon lähempänä sydäntä kuin ennustukset, myytit ja unet. Pikkuisen liian määrän fantasiaa takia välillä tulee lievästi Spinal Tap –olo. Musiikki on kuitenkin niin mestarillista, että se yleensä peittää tämän. Ja vielä kiitoksia A.Kivelle, kun aukaisi sanoitusmaailman tämän levyn osalta silloin MF:n tulkintatopicissa. Kunhan ehditään tämän sivuston analyyseissä Seventh Soniin, niin tiedän että Kiveltä on tulossa todellisia helmiä meille sioille. Toinen huono puoli albumissa on se, että yleensä tulee mieleen ajatus, miksei Maiden saa aikaiseksi enää samanlaista kokonaispakettia. Eihän tämä tietenkään Seventh Sonin vika ole .

ps. olispa mielenkiintoista lueskella joskus johtaja MS:n tarinoita itse Maidenin musiikista. Kaikkea muuta lippua ja sen sellaista vinkkiä kyllä tuutista tulee, mutta perusasiat kiinnostaisivat enemmän. Oltaisiin ikään kuin totuuden lähteillä. Etkös arvioinut BNW:nkin Maidenin boardilla jo pelkkien biisin nimien perusteella ennen kuin levystä oli kuultu nuottiakaan?

[Urizen]

Moonchild
Can I play with madness
+Alun Can I play with madness-huuto
+Lopun Can I play with madness-huuto
-Can I play with madness-huudot ärsyttävät

Tämä pisti niin pahasti silmään että oli pakko pistää kommentti...siis WTF
Sama asia on aluksi jees mutta sitten se vituttaakin?

[rokkariarvid]

Moonchild
Can I play with madness
+Alun Can I play with madness-huuto
+Lopun Can I play with madness-huuto
-Can I play with madness-huudot ärsyttävät

Tämä pisti niin pahasti silmään että oli pakko pistää kommentti...siis WTF
Sama asia on aluksi jees mutta sitten se vituttaakin?

En ole kyllä varma, mutta olisikohan tuossa tarkoitettu kertosäkeen "Can I Play With Madness" -huutoja??? Ne menevät hieman eri tavalla kuin alussa ja lopussa?!??!

[Hippo]

1. Moonchild 4,5
+ Seventh deadly sins...
+ Bruce
+ Kertsi
+ Riffit
+ Soolot
+ Tunnelma
- Jotain puuttuu...

2. Infinite Dreams 5
+ Bruce
+ Tunnelma
+ Kaikki

3. Can I Play With Madness 2,5
+ Soolo
+/- Brucen tulkinta outoa
- Alun ja lopun huuto
- Kertsi ärsyttää

4. The Evil That Men Do 5
+ Bruce paras suoritus ikinä
+ Kertsi
+ Soolo
+ Tunnelma
+ Kaikki

5. Seventh Son of a Seventh Son 5
+ Bruce
+ Mystinen tunnelma
+ Soolot
+ Viimeiset 3 minuuttia
+ Kaikki

6. The Prophecy 4
+ Soolo
+ Bruce
+ Akustinen Loppu
- Tuntuu Filleriltä

7. The Clairvoyant 5
+ Bruce
+ Kitaramelodiat
+ Laulumelodiat
+ Kertsi
+ Kaikki

8. Only the Good Die Young 5
+ Bruce
+ Menevä
+ Kertsi
+ Seven deadly sins...
+ Taas kaikki

Keskiarvo: 4,5

Ranking:
1. Seventh Son of a Seventh Son
2. Dance of Death

[Peke]

Seventh Son


Vitty, missä tikissä bändi on! Steven basso kolisee niin, että heikompaa hirvittää. Bruce laulaa tavalla, josta tulee mieleen voima, tyyli ja laulamisen ilo.

erittäin hyvin tiivistettynä seitsemmänen tunnelma

[Brain Damage]

1. Moonchild 4

+ Nicko
+ Brucen laulu
+ Kertosäe
+ Adrianin soolo
- Kitarat saisivat olla raskaammat

2. Infinite Dreams 4,5

+ Alun riffi
+ 'Even now it's reached new heights'
+ Bruce elämänsä vedossa
+ Bruce huuto kun tempo kovenee

3. Can I Play With Madness 4

+ Kertosäe
+ Bruce
+ Ennen viimeistä kertosäettä tulevat kitaravingutukset
- 'Give me the sense to wonder'

4. The Evil That Men Do 4,5

+ Intro
+ 'Living on razors edge, balancing on a ledge'
+ Adrianin soolo
+ Kertosäe

5. Seventh Son Of A Seventh Son 4,5

+ Tunnelma
+ Sanat
+ Raskaat kitarat
+ Bruce laulaa hienosti
- Välisoitto

6. The Prophecy 3,5

+ Intro
+ Kitarat
- Kertosäe

7. The Clairvoyant 4,5

+ Bassointro
+ Bruce on tulessa
+ Nicko
+ Kertsi on rautaa
- Soolo ei sovi biisiin

8. Only The Good Die Young 5

+ Alkaa hienolla riffillä
+ 'The demon in your mind...'
+ Jälleen Bruce on vedossa
+ Loistava kertosäe
+ Soolo

Keskiarvo: 4,3

1. Powerslave 4,4
2. Seventh Son Of A Seventh Son 4,3
3. Somewhere In Time 4,3
4. Piece Of Mind 4,0
5. Iron Maiden 3,9
6. The Number Of The Beast 3,9
7. Killers 3,5

[reptile]

Moonchild:
Hyvä levyn avaaja. Nopealla temmolla etenevä masterpiece. Loistosanoitukset. 5

Infinite Dreams:
Tällaisia kappaleita toivoisin Maidenilla olevan enemmän. Hyviä temponvaihdoksia ja loistavaa kitarointia. 5

Can I Play With Madness:
Tämä biisi hieman pudottaa kokonaisarvosanaa, mutta ei se sinällään ole mikään pettymys. Se ei täysin sovi muuhun levyyn ollen ehkä hieman liian popahtava. 4

The Evil That men Do:
Hyvät sanoitukset, hyvä draivi, hyvä soolo. 5

Seventh Son Of A Seventh Son:
Hieno eeppinen kappale. Lopun soolot ja melodiat on mahtavia. Tunnelma on mahtava. Saa kylmät väreet kulkeaan pitkin selkää. 5

The Prophecy:
Akustiset kitarat plussaa ja tässäkin on hyvä tunnelma. 5

The Clairvoyant:
Hyvä bassointro ja hyvä kertsi. 4,5

Only The Good Die Young:
Hieno päätös. Tosin olisi voinut olla pitempikin. Hyvä bassosoolo Steveltä. Hyvät sanat. 5

Keskiarvo: 4.8

Mahtava levy, hankala sanoa mitään huonoa, koska tässä ei ole mitään huonoa. Kahdeksan sellaista timanttia, että kukaan ei voi panna paremmaksi. Pras levy Piece Of Mindin ohella. Molemmat täysiä kympin levyjä. Bändi viljelee hienoja melodioita ja sooloja ja Bruce laulaa varmaan paremmin kuin ikinä.

[Black_Adder]

Nonnii... varoituksen sana, tämä ei välttämättä ole aivan tasapuolisen rehti "arvostelu"

Moonchild
Moonchild avaa Maidenin täysverisimmän teemalevyn komeasti. Joskus vuosia sitten en suuremmin arvostanut tätä vetoa, mutta vuosien myötä Moonchildkin on noussut aivan uusiin sfääreihin. Täydellinen avaus SOASS:ille, mutta kuten Caught Somewhere In Time, Moonchild ei aivan pärjää avaus biisien kategoriassa Aces Highille ja Where Eagles Darelle. Kuitenkin täysien pojojen arvoinen.
5

Infinite Dreams
Huh huh. Yksi Maidenin kautta aikain parhaista biiseistä, ellei paras. Jos nyt ei paras niin kuitenkin lähellä sitä. Aivan uskomaton kappale, jotain oman käsityskykyni rajoilla olevaa. Perkele, kun ei voi antaa vitosta enempää...
5

Can I Play With Madness?
Tämä puhki kulunut veisu yllätti puskista, fiilis pysyi kasassa koko biisin ajan. DoD:in kiertueella Mustis kusi hunajaa kun Can I Play With Madness lähti soimaan. Menee itselläni sinne Brucen vihamaan nostalgia osastoon.
5

The Evil That Men Do
Tähän pätevät aika lailla samat sanat kuin Can I Play With Madnessiin. Kaiholla voi muistella sitä kun tämä aikoinaan ensimmäisillä kuuntelu kerroilla täräytti paskat housuun. "Hieman" puhki kulunut, mutta harvoin kuunneltuna toimii samalla varmuudella kuin Ferrari F1:ssä menneinä vuosina.
5

Seventh Son Of A Seventh Son
Tällä kertaa Steven eepos kuullaan levyn keskivaiheilla, ei välttämättä aivan huono ratkaisu. Kamppailee Rimen kanssa "eepos sarjan" kärkipaikasta. Tunnelma on jotain aivan käsittämätöntä. Yksi parhaista ikinä.
5

The Prophecy
Monella muulla Maiden levyllä Prophecy olisi ehdotonta eliittiä, SOASS:illa se on ehkä kuitenkin heikoin veto, mikä ei kuitenkaan tarkoita, että biisi olisi mitenkään huono. Täydentää hyvin SOASS:ia.
4

The Clairvoyant
Ja taas takuu varmaa timanttikaartia... mitäköhän tästä oikein sanoisi...
Kuuluu omiin suosikkeihini, kuten niin moni muukin SOASS:in biisi. Olen sanaton.
5

Only The Good Die Young
Mitä?! Maidenin levy ei pääty eepokseen!!! No ei sen niin väliä sillä tämä veisuhan hoitaa hommansa täydellisesti. Mahtava päätös SOASS:ille ja koko kultaiselle vuosikymmenelle.
5

Keskiarvo: 4,9

"Ranking":
1. Seventh Son Of A Seventh Son 4,9
2. Powerslave 4,3
3. Piece Of Mind 4,3
4. Somewhere In Time 4,25
5. Iron Maiden 3,9
6. The Number Of The Beast 3,75
7. Killers 3,3

Yhteenveto: Kokonaisuutena SOASS on timanttinen levy, omalta kohdaltani voinen sanoa, että kun SOASS:ista on kyse niin turha odottaa multa mitään järkevää sanottavaa, en vain yksinkertaisesti pysty siihen. Anteeksi nyt että tässä pääsi näin käymään, sillä SOASS näyttää jyräävän ykkösenä loppuun asti, ns. puolueettomaan arviointiin en tässä tapauksessa kykene, en sitten millään.

EDIT Ohops... oli tullu Prophecylle vähän väärät pisteet, kun vanhasta tottumuksesta SOASS:in kohdalla noita numeroita lätkin.

[Sick Bastard]

Vähän ennakko-oletuksia... Luulisin kyllä, että tää menee top-vitoseen, kun Maidenin levyistä puhutaan. Tunnelma on loistava melkein läpi koko levyn ja teema on varsin mielenkiintonen. Muutama nostalgialla kyllästetty ikisuosikki pitäs tältäkin levyltä löytyvä. Njoo, mennäänpä asiaan.


Moonchild: 4

Mainio intro akustisten kitaroiden kera. Jopa nuo synat toimivat ihan mukavasti tuossa alussa. Sitten vaan ajetaan kitaratkin sisään. Hieno tunnelma koko biisissä, jotenkin pahaenteinen. Perussäe on hyvä ja samaa vois sanoo myös kertsistä. Takuuvarmaa Maidenia. Nicko viljelee pariin otteeseen kunnon rytyytys-fillejä, siitä plussaa. Ajassa ~3.54 hieno kitarajuttu, infernaalista menoa suorastaan. Soolot on muutenkin taas näitä Murray-Smith-laaduntaesooloja. Kokonaisuus on hyvä, muttei kuitenkaan ihan täydellinen. Hyvä levynavaus.

Infinite Dreams: 5

Tässäpä moniosainen biisi... Intro on ihan hieno, Brucen tullessa mukaan, tunnelma vaan paranee. Sanat on mielestäni aika hyvät, tunnelma on taas vahva. 1:45 ja siitä eteenpäin hyvää rytkytystä, ja siitä sitten hyvään kitaramelodiaan Brucen venytyksen saattelemana, hyvältä kuulostaa. Ja tuo Brucen rääkäisy on kieltämättä aika helvetin mainio. Neljän minuutin paikkeilla taas hieno maidenmainen skittamelodia. Myös sitä seuraava "Help me..." -säkeistö on ehtaa parhautta. Mielenkiintonen rakenne tässä biisissä, huippukohtaa vaan huippukohdan perään. Ja seuraavana vuorossa soolot. Perushyvät sellaset. Tää on kyllä kokonaisuutena aina kuulunu mun Maiden-suosikkeihin, upea biisi.

Can I Play With Madness: 3

Noni. Pitäähän nyt jokaisella Maiden-levyllä olla vähintään yks tämmönen kökkö. Edellisen biisin jättämä hieno tunnelma katoaa heti ensimmäisessä "Can I play with madness" -huudossa kuin lumi auringossa, ei näin. Vaikkei tää biisi läpikotasin paska ookkaan, niin levyn kokonaisuutta se rikkoo kyllä ikävästi. Mutta joo... Perussäe on aika keskinkertainen, kertsi sinänsä ihan jees, riippuu vähä päivästä, joskus tätä ei jaksa hetkeäkään. Mut tässähän tää nyt jotenkuten menee. Kun tässä ois ees kunnon soolo-osio, silläkin osa-alueella on tällä kertaa aika hiljasta... Annetaan nyt kuitenkin kylmäverisesti kolmonen, vaikka tälle levylle sijoitettuna tästä vois vielä kolmannenkin pisteen nipistää.

The Evil That Men Do: 5

Ja taas jatkuu sarja "meikäläisen rakkaimmat Maiden-biisit". Ihan täydellinen tunnelma tässä kappaleessa, parempaa ei varmaan oo olemassakaan... Tätä on Maiden parhaimmillaan. Nuo kitarat tuossa introssa... Ai jumaliste. Synatkin toimii ihan mahtavasti. Oon aina tykänny paljon näistä sanoista, näissä on jotain kiehtovaa... Perussäe on hyvä, bridge parempi, kertsi paras. Uskomatonta mutta totta, tää toimi vielä studioversiotakin paremmin jollain kuulemallani livellä, jolla vokaaleissa oli Bayley. Laulusovitusta oli muutettu jotenkin nerokkaasti... Mutta jos tässä versiossa kuitenkin vielä pysytään. Kahden säkeistön perään tulee taas hyvä kitaramelodia ja tietty soolot, jotka on tälläkin kertaa ainakin meikäläisen korvaan ihan helvetin mainiot. Täydellistä alusta loppuun, koko biisi siis.

Seventh Son Of A Seventh Son: 4

Alku on ihan jees, ei kuitenkaan mitenkään järisyttävä. Perussäe on aika jylhä, ihan hieno. Kertosäe on aika yksinkertainen, mutta melko toimiva silti. Tunnelma on tässäkin kappaleessa aika vahva. Neljän minuutin paikkeilla suvanto tulee oikeaan paikkaan, tää ois muuten voinu käydä jopa hieman tylsäks... Nyt mielenkiinto kuitenkin pysyy yllä. Hieno tää "puhekohta" viiden minuutin kohdalla, erittäin jäätävä tunnelma. Ehkä vähä nopeemmin voitas tästä kyllä siirtyy eteenpäin sooloihin, vähän poljetaan paikallaan nyt ikävästi. Mut sieltä ne soolot kuitenkin tulee. Sopivat taas loistavasti itse biisiin ja sen tunnelmaan. Tää seikka koskee kyllä melkein koko levyä. Kokonaisuutena tää ei kuitenkaan yllä näiden pitkien biisien sarjassa ihan terävimpään kärkeen.

The Prophecy: 4

Hieno intro taas, hyvät puhtaat kitarat ja niiden päälle tuleva melodia. Perussäe on ihan jees, parempiakin on kyllä kuultu. Kertosäe on myös vaan tuommosta "ihan okei" -tasoa, mutta sen jälkeen tulevat kitaramelodiat onkin taas aika mainioita. Vähä vaikee biisi arvioitavaks. Tässä on selkeesti kyllä hyviä juttuja, eikä missään oikeen pahasti kusekkaan... Silti jotain selkeesti puuttuukin. Noh, annetaan se nelonen, nuo lopun akustiset on kuitenkin niin mainiot.

The Clairvoyant: 4

Vähän yliarvostettu biisi jos multa kysytään. Tuo alun bassotus ei oikeen toimi, koko intro kuulostaa vähän tönköltä... Kitaramelodiatkaan ei oo oikeen tässä iskeny. Liian... En löydä oikeeta sanaa, ei vaan toimi. Perussäe on kylläkin hyvä. Tunnelma on taas hieno, ja meno on ihan hyvä. Kertsi on myös kieltämättä hyvä, vaikka jotenkin ei kyllä tunnu sopivan tähän muuhun biisiin, semmonen vaikutelma tulee. Kertsin jälkeinen soolo ei sekään oikeen vakuuta, ainakaan alusta... Vaikee arvioitava taas. Toisaalta kokonaisuutena tää on kyllä huomattavasti toimivampi kuin muistelinkaan. Jumaleissön, on tää tarkemmin ajatellen kyllä ihan neljän pisteen veto.

Only The Good Die Young: 5

Hyvä intromelodia. Kaikenkaikkiaan loistava lopetus levylle, kuuluu kevyesti albumin parhaimmistoon. Perussäe perushyvä, bridge pistää paremmaks... Kertsi on kuitenkin biisin parasta antia, aika tarttuvaa sorttia. Se on hyvä se. Soolot on tässäkin taas loistavia; jotenkin infernaalinen meininki on saanu niihin kaapattua. Loppuun kunnon rymistely ennen loppuhiljennystä, toimii aina. Kuten jo totesin, loistava lopetus.


KA: 4,25


Ei helevetti. Keskiarvon korkeus kyllä vähän yllätti, vaikka suht. kaukanahan tuokin on vielä täydellisestä levystä (joita ei tähän maailmaan loppujen lopuks montaakaan mahdu). Tää meni SITin edelle peräti, en ois uskonu. En sitten tosiaan tiedä, että miten näihin milloin missäkin mielentilassa väännettyihin arvioihin voi luottaa. No, näin tällä kertaa kuitenkin.


Laitetaan vielä oikeen tähän astinen ranking:

1. Seventh Son 0f A Seventh Son 4,25
2. Somewhere In Time 4,13

[Peke]

^hyvä ja syvällinen arvostelu. Kannattaa panostaa näihin, tulee sitte luettua kaikki kommentit.

Kiitos tästä! Näitä lisää

[Olli the Wicker man]

MOONCHILD 3

Minulle yksinkertaisesti hitti muiden joukossa. Alku hieman hämmentävä ja saa kylmänväreet kulkemaan kehollani aarghh... Kaiken kaikkiaa loistavaa musisointia ja ehdottomasti kitarointia. Ei nyt ehkä ihan lempi- song, mutta ns. keskitasoa parempi. Ai niin tietenkin Moonchild...

INFINITE DREAMS 5

No niin tämä se on minulle se yksi HELMISTÄ, ellei jopa se suurin. Erittäin tunnelmallinen ja taas hämennystä herättävä alku, mutta nousee hetken päästä mahtipontisesti. Koko ajan mielenkiintoinen rytmi, jotain ihan sanoin kuvaamatonta. Brucen huuto n. 3.15 paikkeilla ja koko legendan kruunaa tietenkin kohta: Help me... Tässä jos jossain mahtipontisuus nousee huippuunsa.

CAN I PLAY WITH MADNESS 3

Ihan mukava alkuhuuto Can I Play..., mutta muuten semmoinen keskitasontäyte, mutta nousee mielestäni livenä ihan eri arvoon ja toimii loistavana huudatus kappaleena. Niin ja onhan kyseisellä kappaleella aivan loistava video. Ei nyt mikään legenda, mutta silti ihan mukava ja hehkeä...toimii

THE EVIL THAT MEN DO 4

Taas kerran loistava ja tunnelmallinen alku, josta johtaa huuto esim. Riossa Are you ready Brazil... (oho ja taas tuli livejuttuja ).
Kertosäe ihan loistava ja Bruce ääni kuulostaa hyvin matalalta, mutta niin täydelliseltä, Adrianin soolo loistavaa kitarataituruutta. Ööh en sanonut tästäkään mitään pahaa.

SEVENTH SON OF A SEVENTH SON 5

Joskus jossain topicissa kysyttiin parasta ns. eeppistä kappaletta, siihen taisin vastata juuri tämän mahtipontisuuden huipun. Ihan loistavaa työtä jälleen kerran on Harriksen-poika tehnyt, kertsi toimii taas mainiosti.
Syntikka tuo mukavaa lisäväriä ja toimii livenä jälleen kerran mainiona huudatuksena. OOOOOOOOOOOOOOOOHHHHHH venytys jotain ihan sanon kuvaamatonta ja sen perään hiljainen osuus kyllä ovat huhhuh...

THE PROPHECY 2

Murrayn käsialaa ja hyvää sellaista, monennekohan kerran loistava alku jonka perään Brucen laulu lähtee ja samalla tuntuu kun hän tulisi kajuttimista huoneeseeni. Tämä on erittäin kaunis kappale ( tota sanaa en muuten usein käytä) ja olen aliarvioinut, mutta en enää vaikka ei tämä silti vielä oikein aukea kumma juttu. No on tämä levyn huonoi viisu, jos sellaisen nyt valitsen .

THE CLAIRVOYANT 4

Steve täräyttä alkuun sellaisen alkuriffin, että oksat pois sanon minä.
Koko kappaleen ajan on meininkiä, ei todellakaan mitään kaunistelua. Ns. alkuriffi, joka toistuu useaan otteeseen ja vielä ihan lopussakin toimii mainiosti. Hyvä laulusuoritus Dickinsonilta ja kertsissä juuri Hänelle ominaista energisyyttä.

ONLY THE GOOD DIE YOUNG 4

Ei todellakaan Maidenille ominainen alku, mutta erittäin toimiva. Riffit erittäin melodisia ja mukavia, taustalla melkein koko kappaleen ajan sama rytmi uuh. Vaikea arvostelta, mutta yhdellä sanalla sanottuna: Toimii!

Onko tämä nyt se paras albumi se jää nähtäväksi, mutta ei se tästä kyllä paljon kummenmaksi voi muuttua sano minun sanoneen...


Keskiarvo : 3, 75 oho odotin kyllä parempaa...

[AironMaiden]

Seventh Son of a Seventh Son

Moonchild
Seventh Son-intron jälkeen pamahtaa ärsyttävä pimputus käyntiin joka kestää aivan liikaa. Erittäin hyvä laulusuoritus Brucelta. Tunnelma on jotain sanoinkuvaamatonta, jonka soolot tuplaavat. Tulee heti alussa semmonen meininki et nyt mennään. Viimestään kertosäkeen Moonchild-huudot nostattavat kylmiä väreitä. (Ainakin minulle.) Ja sitten vielä ne lopun käkätykset päälle. Huhhuh.
+Tunnelma sanoinkuvaamatonta
+Brucen käkätykset!
+The twins they are... ja One more lives... Säkeistöt
-Alun ärsyttävä pimputus
4.5

Infinite Dreams
Taas rauhallinen, tunnelmallinen intro, jonka Brucen mukaantulo tuplaa. Sitten päästäänkin pieneen väliosuuteen, jonka jälkeen Brucen karjaisun saattamana tunnelma tuplaantuu entisestään. Sitten saamme kuulla lisää hienoa kitarointia, jonka jälkeen Help me... säkeistö alkaa. Tämän jälkeen vielä koko rallin kruunaa viimeinen säkeistö, ja And Again-huudot. Tämä on todellakin levyn kirkkain timantti.
+Tunnelmallinen alku
+Brucen karjaisu noin ajassa 3.15
+Levyn todellakin paras biisi. SSOASS ei pääse lähellekkään.
5

Can I Play With Madness
ARGHH sitten ärsyttävän CAN I PLAY WITH MADNESS-huudon myötä käynnistyy levyn huonoin biisi. Kertosäe toimii jossain määrin, mutta nuo itse säkeistöt ei ollenkaan. Itseäni harmittaa hieman että tämä biisi on tökätty heti Infiniten jälkeen vaikka ihan kelpo ralli onkin. Onneksi CIPWM on melko lyhyt että päästään kuuntelemaan The Evil That Men Do:ta...
+Kertosäe ihan OK
-Mutta nuo säkeet sitten jotain kamalaa
-Can I Play With Madness-huudot
3

The Evil That Men Do
Sitten lopetetaan hulluuden kanssa leikkiminen. Intro on edelleen tunnelmallinen, sitten itse melodia alkaa. Kertosäkeet jotain sanoinkuvailematonta (taas). Sitten.. Aah.. Tuo Maidenin paras soolo kautta aikojen. Lopun The evil toistoista ehkä pieni miinus.
+Taas kerran tunnelmallinen ja hieno intro.
+SOOLO!!!
-The evil, the evil, the evil that men do
5

Seventh Son of a Seventh Son
Mitäköhän tästä voi enään kirjoittaa. Eiköhän kaikki ole jo sanottu. Ja muutenkaan en jaksa kirjoittaa perusteluja TÄYDELLISESTÄ biisistä. Ei silti lähellekkään Infiniteä.
+Suoraan asiaan
+Kertosäe
+Hiljainen osuus
+Tunnelma ja kaikki
5

The Prophecy
Ja sitten ennustus-osastolle. Ihan hieno biisi siihen asti, kun toinen ääni tulee mukaan. Kertosäe on kyllä melko perhanan hyvä, mutta kitarointi ei oikein pure. Levyn selkeästi huonoimpia biisejä. Instrumentaalinen loppu on hieno, mutta mielestäni liian pitkä.
+Lopetus
+Kertosäe
-Toinen ääni ärsyttää
-Brucen "käheä" ääni
3

The Clairvoyant
Kuullaanpa ennustajaeukkoa. Lempibiisejäni ensikuulemalta lähtien. Nickon ihmekomppi rokkaa kuin mikä. Loistavaa kitarointia. Hieman rauhallisempi veto tähän väliin. Lopun And be reborn again-huuto kruunaa koko biisin. Tunnelma on katossa tämän kuultuaan. Livenä tämä on vieläkin parempi.
+Alku
+And be reborn again
+Nicko McBrain
5

Only The Good Die Young
Sitten taas suoraan asiaan-osastolta. Vauhdikas alku. Kertosäe on todella tarttuva. Steven bassosoolo, ja sen jälkeinen kitarointi kruunaavan koko biisin, ja koko levyn. Täydellinen loppu!
+Bassosoolo
+Have good sin
+Täydellinen lopetus levylle
+Seventh Son-outro
5

Keskiarvo on 4.4375 ~ 4.4, siis ihan Powerslaven tuntumassa.

Powerslave 4.5
7th Son of a 7th Son 4.4
Somewhere in Time 4.3
Piece of Mind 4.2
Iron Maiden 3.6
The Number of the Beast 3.2
Killers 3.2

[Yrms_]

Seventh son of a seventh son

Onhan tämä legenda, ja biisit olivat ainakin joskus hyviä, tämä on mielestäni melko teennäistä kertakäyttökamaa.. älkää tappako!

Moonchild 3,75

Tässä hyvä esimerkki tästä "kertakäyttöisyydestä". Jos olisin tehnyt tämän arvostelun 2 kk sitten, tämä olisi saanut ehkä 4,5 tai jopa täydet. Hyvä sävellyshän tämä on, kitarat melko monipuoliset. Kuitenkin tämä jää jotenkin junnamaan aina välillä paikoilleen. Ei iske enää.

Infinite Dreams 4,25

Kappale käynnistyy hitaasti. Alun kitarakuviot ovat melko hienoja. Kun saadaan biisi käyntiin, niin Brucen Huuto pistää korvaan ja lujaa. Laulu on kuin hieman laimennettu versio Maiden Englandin vastaavasta. Biisi kuitenkin pitää sisällään hienoja kylmiä väreitä aiheuttavia melodioita ja lyriikat ovat jotenkin "taianomaisen" hienot. Ihan hyvä veto.

Can I Play With Madness? 2,5

Melkoista sontaa. En olisi uskonut että tallaista päästetään levylle. Livenä on eri kauraa, silloin on fiilistä mukana. Tähän olisi voinut tehdä paremmankin kohokohdan kuin tuon ennen harvinaisen helppoa ja tylsää sooloa olevan kohdan. Melko mitäänsanomaton kipale mulle.

The Evil That Men Do 4,5

Nyt mennäänkin jo aivan eri planeetalle kuin Can I Play With Madnessissa. Tämä saattaa olla jo vähän kulunut kipale mutta kuitenkin täyttä rautaa. Livenä jotain taivaallista. Bruce kuulostaa tässä erittäin ilkeältä, ja sehän sopii tähän biisiin kuin nöyhtä napaan. Adrianin soolo on sellainen, jonka raiskaamisesta pitäisi pistää linnaan. Tai ei, muuten Janick ei olisi viihdyttämässä meitä. Täydellisyyttä hipova lyhytmestariteos.

Seventh son of a Seventh son 4,25

Alku on erittäin hieno ja mahtipontinen, etenkin kun katsoo maiden englandia. Kuitenkaan ei mikään sävellyksellinen mestariteos (ainakaan puoleenväliin saakka) E-C-D. "Runonlausuntaväliosa" on vähän niin ja näin. Sen olisi voinut jättää pois, mutta kuitenkin se on niin hienoa kuunnella yksin pimeässä kun Bruce kertoo tarinaa seitsemännestä pojasta.

The Prophecy 4

Tämä on tällä levyllä jotenkin "huomaamaton kappale" Mistähän johtuu koska on tämä nyt levyn keskitasoa parempi. Tai sitten se johtuu vain siitä että en ole kuunnellut kappaletta paljon paskaakaan. Tämä on yksi hienoimmista Murrayn sävellyksistä, erittäin kaunis alku ja kuten Olli The Wicker Man kirjoitti, tuntuu todellakin että Bruce tunkeutuisi kaiuttimista huoneeseen .

The Clairvoyant 2

Lähtee melko yksinkertaisella, mutta hienolla bassointrolla liikkeelle, jonka jälkeen biisi jää junnaamaan paikalleen. Ei tästä löydy paljon muuta mainitsemisen arvoista kuin kitaramelodiat. Niistä ja bassointrosta nuokin pisteet.

Only the good die young 1,5

Tässä kappaleessa korostuu tämän levyn teennäisyys. Tämä on tällaista roskaa johon on tungettu "teko-energiaa" Kauhea intro, josta biisi ei ainakaan parane. Levy saisi loppua jo Prophecyyn tai viimeistään Clairvoyantiin. Ei tällaista kuraa kiitos.

Keskiarvo: 3,34

Ei toimi kokonaisuutena, hyvät kappaleet ovat SSOASS, The Prophecy, The Evil That men do, Infinite Dreams, eli puolet levystä on aika turhaa.

[löllönen]

SEVENTH SON OF A SEVENTH SON

Moonchild 4

+ synat alussa nostaa fiilistä
+ kitarat potkii munille
+ 1:18 alkava kohta loistava
+ kertosäe
+ erinomaiset lyriikat
- "seven deadly sins, seven ways to win.." kohta on ärsyttävä


Infinite Dreams 5

+ loistava alku
+ FIILIS!!
+ henkilökohtainen suosikkini
+ hidas -----> nopea
+ soolot, twinkitarat
+ lyriikat loistaa


Can I Play With Madness 3,5

+ kertosäe
+ soolo
+/- koominen alkuhuuto
- liian iloinen meininki


The Evil That Men Do 5

+ loistava intro
+ TUNNELMA!!!
+ soolo mahtava
+ "living on a razors edge, balancing on a ledge..."
+ kertosäe Maidenin parhaita
+ McBrainin laukkaava komppi


Seventh Son Of A Seventh Son 4

+ mahtipontinen alku, synat ja kuoro nostavat tunnelmaa
+ synat muutenkin koko biisissä hyvät
+ kertosäe


The Prophecy 3

+ alun kitarointi jälleen kerran loistavaa
+ tasapaksu biisi


The Clairvoyant 3,5

+ Harriksen basso
+ soolo
+ "there's a time to live, and a time to die..."


Only The Good Die Young 3,5

+ biisi potkaistaan alkuun välittömästi
+ kertosäe



Tämä on paras albumi Maidenilta mielestäni, ei yhtään huonoa
kappaletta, tunnelma alusta alkaen mahtava


KESKIARVO : 3,9

[Aces High]

Seventh son of a seventh son

moonchild 3

+ avaa levyn räväkkäästi
+tempo sopiva
+ perus maidenia

infinite dreams 5

+ mahtavat riffit
+ saa aikaan hyvän tunnelman
+ todella best of ainesta
+ sanat

can i play with madness 3

+ sanat
+ toimii livenä todella hyvin
- alku huuto on ärsyttävä

the Evil that men Do 5

+ sanat
+ soitto noin yleensäkin mahtava
+ kitarat ( soolo varsinkin )

Seventh son of a Seventh son 3

+ iskevä kertosäe
+ nimikko biisi parhaimmillaan

the Prophecy 3

+ perus kamaa

the Clairvoyant 4

+ sanat on todella iskevät
+ kitarat toimii hyvin

Only th Good Die young 5

+ mahtava soitto kokonaisuus
+ sanat
+ soolo on toimiva

muuta : Bruce käyttää ääntä todella taidokkaasti.
Maidenin yksi parhaimmista levyistä
ei jouto biisejä
Levy kaikinpuolin menevä

Arvosana levylle : 4 / 5 \,,/

[The Exorcist]

Maidenin kultakauden ehdoton huipentuma, joskin mielestäni "Somewhere In Time" on kovempi levy. Teemalevyn tarina on vallan loistava, itse kun olen spiritismin ja okkultismin ystävä.

Levyn tunnelma on hyvin vaihteleva, surumielistä tarinaa seurataan välillä nopeasti, välillä rauhoittuen, mutta ilman että melodinen kokonaisuus hajoaisi. Kun levyn kerran aloittaa, on traaginen tarina kuunneltava aina loppuun. Yksittäisinä helminä mainittakoot vaikka uhkaavasti häilyvä Moonchild, rauhallinen ja mietteliäs Infinite Dreams sekä ehdoton Dave Murray-helmi, Seitsemännen pojan surullista loppua enteilevä The Prophecy. Hän näki tulevaisuuden muttei omaa tuhoaan.

Seventh Son Of A Seventh Son on Iron Maidenin uran kunnianhimoisin levy, sen musiikki erosi vieläkin enemmän totutusta Maiden kaavasta kuin edeltäjä Somewhere In Time, ja se sisälsi kovin erilaisen "Can I Play With Madness:in", josta tuli pian listahitti. Kaikkea ylesöä se ei saanut puolelleen, mutta kuten läpi bändin historian on totuttu näkemään, se voitti ratkaisullaan enemmän kuin hävisi.

[Nismo]

Tässä on tullut jo oma mielipiteeni oikeastaan esille. Lukekaa yläpuolelta Brain Damagen viesti, kopsaatte sen mielessänne tähän, ja 1+1=2=mun mielipide Ainoa mitä pitää muuttaa on Can I Play With Madness, se muutetaan kolmoseksi.

Hyvä levy todellakin! Ainoa miinuksena voi sanoa tuon Can I Play With Madnessin.

Keskiarvo tälloin 4.18

[corppa]

Yksi Maidenin parhaista levyistä. Kokonaisuutena kaikkein paras. Ei ainuttakaan suurista suurinta superhittiä, mutta kaikki todella hyviä kappaleita.

Moonchild 4
Hyvää Maiden-tuontantoa, oikeastaan kaikki oleellinen on biisistä jo sanottu. Ei kuitenkaan parhaita levyn avaajia.

Infinite Dreams 5
Yksi levyn helmistä. Aivan loistava tunnelma, hienot lyriikat, sopiva pituus. Kaikki kunnossa, loistava kappale!

Can I Play With Madness 3,5
Musiikillisesti ei oikein sovi levyn teemaan. Biisinä kuitenkin melko hyvä, keskivertoa parempi Maiden-kipale. Ihan iskevä kertsi, alkaa vähän ehkä häiritsemään jos liikaa kuuntelee. Kuitenkin miinukset siitä ettei sovi levyyn musiikillisesti.

The Evil That Men Do 5
Tarvitaanko perusteluja? Helvetin kova veto ja loistava kipale, täydellinen levyn teemaan sekä musiikillisesti että lyriikoiden puolesta ja loistava livebiisi. Kertakaikkiaan huippu!

Seventh Son Of A Seventh Son 5
Levyn nimikkobiisi on myös todellinen helmi. Livebiisiksi ei sovi niin hyvin taukojensa puolesta, mutta albumiversiona jotain aivan uskomatonta! Huippuveto, koko biisi aivan loistavaa musisointia.

The Prophecy 3,5
Tunnelma hieman latistuu kun biisi on tässä kohdassa. Kaksi edellistä kipaletta ovat sen sortin mestariteoksia, että saavat Prophecyn tuntumaan jopa hieman tylsältä. Kuitenkin ihan menevä kipale, joskin loppuosuus melko tylsä.

The Clairvoyant 4,5
Tunnelma hyppää taas todella korkealle tämän tykityksen myötä. Häikäisevän hieno alku ja kertsikin on loistava. Huippubiisi, ei kuitenkaan sitä ihan suurinta klassikkokamaa.

Only The Good Die Young 5
Omaan korvaani aivan unohtumaton kipale! Loistava biisi, hyvä meno, kaikki kunnossa. Väittäisin jopa levyn parhaaksi biisiksi. Se on kyllä ehkä liikaa luvattu kun miettii TETMD:a ja SSOASS:a. Kuitenkin mielestäni turhan aliarvostettu kappale jonka minä itse arvostan korkealle!

Keskiarvo: 4,4375

Ehdottomasti Maidenin TOP-3 levylistalla.

[Stratocaster]

Heitän bittiavaruuteen tämmöiset turhat parin sanan kommentoinnit, ja yritän kirjoittaa kunnon arvion lempilevystäni:


Moonchild 5

"Seven deadly sins.." aavemainen rallatus, joka tuo selkäpiihin kunnon vihlomiset. Suoraan asiaan tämän jälkeen, hieno synakuvio ja biisi alkaakin jo! Maidenin paras introbiisi (CSIT häviää ihan vähän)
Tässä biisissä, ja koko levyssäkin, on hieno, aavemainen tunnelma, mikä Moonchildissa oikein korostuu.
Hienon kitarariffin saattelemana biisi rullaa eteenpäin. Bruce on ylivireessä, "moonchild"-huudot loistavat ylivoimaisesti.
Loppua kohden biisi vain paranee, kieroutunut sointuvaihdos, tästä tulee "Mistäs tämä nyt tuli" fiilis. Maidenin etupään biisejä, ennen en pahemmin arvostanut. Erityismaininta hienoista sooloista.


Infinite Dreams 5

Voin vaikka katkaista jalkani, kaatua pyörällä tai muuta, mutta mikään ei estä Infinite Dreamsin parantavaa vaikutusta. Biisissä on aivan uskomaton tunnelma. Sitä huomaa yhtäkkiä rummuttelevansa ilmaa onnen kyyneleet silmissä, . Koko biisi toimii kuin junan vessa, alun hienosta ja yksinkertaisesta tuplakitaraintrosta lähdetään vauhdilla kohti Sitä Oikeaa Heavy-Metallia. Todellinen namu biisinä, livenä kun kuulisi.
Sanoitukset on osuneet häränsilmään suoraan, oikein elää niiden mukana. Ei pahemmin valittamista levyn aloituskaksikossa.


Can I Play With Madness 4

Pidin tätä alkuun turhana biisinä, täytekappaleena hyvällä levyllä.
Mutta opeteltuani tämän kitaralla, biisin hienous tuli ilmi.
Alun "Can I Play With Madness!" tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta, ja sitten kitarariffi lähtee rullaamaan. Nimensä mukaan biisi on hyvällä tavalla outo, ja kertosäkeessä tulee itsekin huudettua kilpaa bändin kanssa. Harmiksi vain livenä biisin nimihuudot eivät oikeen toimi.
Sanoituksetkin pelaavat, ja biisi toimii hyvin kevennyksenä lähemmäs parhaimmistoa mentäessä.
Lopullisesti biisin pelastaa loistava keskiosa, instrumentaali-sellainen.
Maidenille tunnusomainen temponvaihdos, *PAM* ja taas sitä mennään.
Syna vetää upeasti tässä biisissä, minkä mä nyt olen synasoittoa edes vähän kuullut. Kitarakuviot ovat helppoja, mutta hienoja silti.
Koko paketti sinetöidään nimihuudolla, hienoa.


The Evil That Men Do 5

Tämä biisi pääsee omassa lokerikossa otsikon "Pyhä" alle. Jos tähän luulee kyllästyneensä, tunne katoaa viimeistään siinä vaiheessa kun ensimmäiset viisi sekuntia ovat soineet. Uskomaton, USKOMATON fiilis ah, niin ihanassa kitaraintrossa, mutta myös yksinkertaisesti.
Jos mä teen yksinkertaisen kitaraintron, se kuulostaa juntilta. Kun Maiden tekee, se on parhautta.
Nicko polkee basaria minkä kerkiää, ja laukkakomppi vie mukanaan.
Olen aina sanonut tätä Maidenin "Prototyyppiseksi" biisiksi. Tässä on kaikki arvostamani hyvän Maiden-biisin elemenit: Laukkakomppi, heinot kitarat, upea laulu ja hyvä kertosäe.
Tässä rallatuksessa Bruce todellakin vetää uransa hienoimman lauluraidan. Matalarekisterissä mennään, ja nousu lähtee pikkuhiljaa. Tähän biisin ei voi kyllästyä, ei sitten mitenkään.
Parhautta.


Seventh Son Of A Seventh Son 5++

Iron Maidenin paras biisi. Piste. Ainiin, perustelut.
Biisi alkaa aivan upealla vasrin synapitoisella revittelyllä. Alusta tulee mieleen aina joku tyhjä kirkko, missä Eddie soittaa urkuja...
Tämä biisi on käsittämätön! Bruce laulaa loistavasti, (hänen toisiksi paras laulusuorituksensa), sanoitukset ehkäpä Maidenin parhaat.
Tunnelmallinen ja upea keskikohta, missä Steven ahdistavan bassokuvion päällä saadaan kuulla tarinaa Seitsemännen Pojan Seitsemännestä Pojasta.
Biisin loppuosa on Maidenin paras yksittäinen biisinosa, niin hyvin vetää Rautaneito tässä. Käsittämättömiä melodioita, Uhkaavia rumpukomppeja.
Tämä vie transsiin! Pakko kuunnella uudestaan ja uudestaan. Biisi on samalla aavemainen, ahdistava ja myös kaunis. Sori Maiden, voitte yrittää, mutta tämän parempaa biisiä ette enää tee. (Eikä kukaan muukaan)

Sanoinko Iron Maidenin paras biisi? Myös Maailman Paras. (heh)


The Prophecy 4,5

Joko riittää herkkuannos? No mitä vielä, eeppisen ja upean Seventh Sonin jälkeen Maiden pamauttaa ihmeellisen ja hienon biisin heti kättelyssä.
Tuntuu aliarvostetulta kappaleelta, ja aivan ärsyttävän turhaan.
Tämä biisi edustaa sitä Erilaista Iron Maidenia, ja onnistuukin siinä parhautta edustavin arvosanoin. Kuunnelkaa tätä, perrkele!
Murray päässyt säveltämään, ja mehän tiedämme mitä siitä syntyy, eikö?
Sanoitukset jälleen upeat, Seitsemännen kersan tarina jatkuu.

The Clairvoyant 3

Albumilla on ikävä kyllä semmoinenkin biisi, mistä en pahemmin välitä, ja nyt se on Clairvoyant. Biisi alkaa hienolla bassokuviolla, ja säkeistökin menee hienosti. Instrumentaalisen kertosäkeentapaisen jälkeen biisi kumminkin hajoaa mielestäni jotenkin. Älkää tappako, hyvät Maidenistit, mutta vastoin yleistä mielipidettä en pidä tätä biisiä minään mestariteoksena. Silti ihan kuunneltava, ja sopii kumminkin albumin teemaan.

Only The Good Die Young 5

Levyn viimeinen biisi, eikä vähäisin, ei lainkaan. Levyn Top3-tavaraa!
Taas tuttu ja turvallinen Maiden-kaavalla kynäilty kitarakuvio, ja sitten ollaankin taas matkalla Sinne Jonnekkin. Yksinkertaisesti mahtava biisi, Bruce laulaa albumille tuttuun tapaan mahdottoman hyvin, ja laukkakomppifanitkaan eivät jää viihdykettä vaille. Jos tämä ei ole parasta maidenia, niin sitten semmoista ei ole. Niih!
Loistava kertsi, "Only The Good die young, all the evil seem to live forever..." Tässäkin laulaa mukana ihan huomaamatta.
Mitä? Alkaako levy alusta? Ei, vaan viimeisenä lankana loistavassa paketissa on tietenkin "Seven deadly sins, seven ways to win...seven bloody paths to hell..."

Vuosisadan paras äänite on ohi, ja olo on kuin tyrmätyllä. Menikö se jo?
Pakko kuunnella uudestaan!


Levyn biisit ovat biiseinä loistavia, mutta ennen kaikkea Seventh Son Of A Seventh Son on Kokonaisuus. Teema-albumi (ei kai kaikkien mielestä) kertoo kokonaisuutena loistavasti seitsemännen pojan tarinan, ja levyn iso plus ovat onnistuneet synaosuudet.
Mielestäni Maiden lähti oikeaan suuntaan tämän jälkeen pelkistämällä soundinsa (Miinuksena tietenkin Adrianittomuus. )
Lisää juttua? Eikö? Ihan vähän: Levyn kansitaidekin on onnistunut, ja Eddie oikein tyylikkäästi majailee jäätiköllä sydän kädessään kallo vajaana, omena luustossa majailemassa. Riggs on kuningas!


Isän, (seitsemännen) pojan, ja pyhän hengen nimeen.

Amen.

[piru itse]

Yksi maidenin parhaista levyistä Pom:in ja IM:n kanssa. Sisältää paljon semmoisia kappaleita, jotka pitäisi soittaa livenä (mm. Moonchild )


Moonchild 4

Armoton avaus levylle, eksi Maidenin parhaista aloitus biiseistä albumeilla.
Hyvä kertsi ja se alun tunnelmointi, jotain unohtumatonta.

Infite Dreams 4,5

Pirun kova biisi tämäkin. Siitä plussat ettei ole selkeää kertsiä, mutta muita koukkuja kyllä löytyy ja bruce laulaa myös tyylikkäästi. Soolot myös hyviä (niin kuin suurin osa maidenin sooloista)

Can i play with madness 3,5

Loistava kertsi, sopivan lyhyt kappale, muuten voisi toistaa itseään liikaakin.
Muuten vähän tylsä kappale.


Evil that men do 5

Loistava biis alusta asti, yksi maidenin parhaista. Helvetin kova kertosäe, saa aina perseen ylös penkistä. Ehdoton livebiisi, vaikka on loistava jo levylläkin.

Seventh son of a seventh son 4,5

Vähän vaikeammin lähestyttävä kuin levyn muut kipaleet. Brucen vahva laulu ja lopun soolo osio ovat huikeita. Sopivan erilainen muuhun levyyn verrattuna. Voisi toimia livenäkin hyvin.

The Prochecy 3

Ihan hyvä kappale, ehkä levyn heikoin. Meneehän se, muttei iske kummemmin.

The clairvoyant 5

Loistava kappale, iskevä kertosäe, huikeat soolot, hyvät sanat.
Levyn parasta antia.

Only the good die young 5

Hyvä kertosäe tässäkin, Tykkään Nickon työskentelystä tässä biisissä. Potkii hyvin persettä. Tyylikäs lopetus loistvalle levylle.

Ja sitten vähän asiaa liipaten, että jos ensi vuoden teemalevy on yhtä tasokas teema kuin tämä, niin siitähän tulee klassikko, saatana !

[Yrms_]

Voi jumalauta kun tältä levyltä löytyy se maidenin kovin biisi ikinä nimittäin The Prophecy, biisissä on eepos-aineksia mutta se on kuitenkin jätetty lyhyeksi vedoksi.

Sanat ovat aivan mahtavat ja Brucen laulusuoritus on ehkä levyn kärkikastia, ei vaan pysty kuvailemaan tämän biisin hienoutta.

Lopun akustinen "kreikkalais"-henkinen osa on muuten erittäin kaunis, kuten koko kappale.

MURRAY

[Jukka]

^Pakko se on kompata, nimittäin on sen verran loistava biisi. Sinällään harmillista, että tuollaiset helmet jäävät aina niiden Madnessien ja Evileiden jalkoihin.

[Stratocaster]

^ Mun mielestä Evil ei ole yhtään huono, vaikka onkin Madnessin ohella hitti. Päinvastoin, Evilissä Bruce laulaa parhaan laulusuorituksen ikinä, ja biisin soolo on mainio. En itse kyllä kyllästy siihen koskaan.

[flying Icarus]

^Jukka ei tainnut millään muotoa tarkoittaa, ettei itse pitäisi The Evil That Men Do:sta, vaan että kys. biisin jälkeen unohdetaan monesti The Prophecyn erinomaisuus.

Ja minä ilmoittaudun myös joukkoon iloiseen hehkuttamaan The Prophecya! Iski jo ensimmäisestä kuuntelusta lähtien, eikä ole haalistunut! Ne melodiat!