Ozzy wrote:^ Ei nyt vielä kannata niitä ilopissoja housuun laskea, mitä nyt olen levyn jo netistä ladanneiden kommentteja lukenut niin suht kaukana oltaisiin No World Orderin tasosta. Järkihän sen jo kuitenkin sanoo, että Gamma ei paskaa levyä yksinkertaisesti pysty tekemään, niin saatanan kovia ovat viimeset 5 studiolättyä olleet. Heading for Tomorrowi:lta ja Sigh No More:lta en ole kuullut biisiäkään, mutta se virhe täytyy korjata heti kun rahatilanne sen sallii.
np. Gamma Ray - The Winged Horse
Edit: Ja uutukainenhan on jo tietysti ennakkotilattu Airosta.
Winged Horse on kyllä Gamman aliarvostetuin kappale. Ei tietääkseni ikinä soitettu livenä? Ei edes Skeletonsille mahtunut, prkl. Minulle kyseinen kappale pääsee GRn top 5:seen. Henjo on hittikone.
Eikös se Majestic muuten ole ulkona 23 päivä eikä 21?
Pentelesh wrote:^Niin ja fanit pääsivät valitsemaan biisit ko. tuotokselle ja kiertueelle.
Kova lätty, löytyy digipäkkinä ja jytisee!
Biisit...
Welcome
Gardens Of The Sinner
Rich And Famous
All Of The Damned
No Return
Armageddon
Heavy Metal Universe
One With The World
Drum Solo
Razorblade Sigh
Heart Of The Unicorn
Last Before The Storm
Victim Of Fate
Rising Star / Shine On
The Silence
Heaven Or Hell
Guardians Of Mankind
New World Order
I Want Out (Jaappanin painoksella)
|Faith No More|Candlemass|
|Tuska Open Air|Korn|
|Ilosaarirock|Kraftwerk||
|Muse|
poolrules wrote:^Suomessa tuppaavat pistämään levyt myyntiin keskiviikkona, vaikka virallinen julkaisu olis perjantai. Myös aironmusiikin sivuilla mainitaan tuo 21.9.
cdonissakin on 21.9. varasin sen viimeviikolla ja tänään luki että postitettu 19.9 elikkä keskiviikkona saan sen
No terves äijät! Sellaista kysyn, että eikö laulakkin Michael Kiske Land Of The Freen levyn kappaleella Time To Brake Free, kun mielestäni kenelläkään ei ole samankuulloista ääntä vai olenko noin väärässä ja korvista kuulo mennyt Itse biisistä en kyllä diggaa !
Make#34 wrote:No terves äijät! Sellaista kysyn, että eikö laulakkin Michael Kiske Land Of The Freen levyn kappaleella Time To Brake Free, kun mielestäni kenelläkään ei ole samankuulloista ääntä vai olenko noin väärässä ja korvista kuulo mennyt Itse biisistä en kyllä diggaa !
laulaahan tuo. samoin taustat Land Of The Free biisissä
Hyvähän tämä on. Ei siinä mitään. On riffiä ja sooloa ja hienoja melodiakulkuja ynnä ärjyä mättöä vaikka muille jakaa. Kymmenestä biisistä kuusi on Hansenin käsialaa, kaksi menee sekä Zimmermanille että Richterille. Aika tasaisia sävellyksiä, bändissä on kolme oivaa kynäniekkaa.
Parhaan biisin titteli menee tässä vaiheessa Hansenin Blood Religion-biisille, joka on häpeilemätön ja verenmakuinen vampyyritarina. Pomppaa silmille kuin Christopher Lee ikkunasyvennyksestä konsanaan. Silti, Hansenin materiaali on aina välillä melkoista rippausta. Muiden ukkojen biisit kuulostavat tuoreilta, mutta Hansen heittää biiseihinsä sekaan rajusti omia vaikuttajiaan, joko tahallaan tai tahattomasti. Veikkaan ensimmäistä. Meinaan, ellei Hell Is Thy Homen raivokas aloitus ja pääriffi ole suoraan Priestin Painkilleristä, niin mistäs sitten ? Muuttuuhan se toki alun jälkeen, mutta kyllä häiritsee korvaa. Muutenkin Dejavu-ilmiö pukkaa päälle siellä ja täällä. Tämän huomasin jossain määrin Hansenin biiseissä jo Powerplantilla ja varsinkin No World Orderilla, eikä meno ole muuttunut.
Eihän siinä sinänsä mitään, kaikki musiikki on jo sävelletty, tehdään se siis varioiden uudestaan ?
Kaikesta purnauksesta huolimatta, levy jatkaa takuuvarmaa Gamma Ray-linjaa. Tuon nimen alla tietää kyllä mitä saa. Heikoinkin biisi on vähintään tyydyttävä, lopetusbiisi Revelation ei oikein tahdo jaksaa 8½ minuuttiaan, vaan haahuilee liikaa minun makuuni.
Levyn pahin vika on kuitenkin vokaaleissa. Perkele, kun Hansen palkkaisi bändiinsä kunnon laulajan ja vetäisi itse vaikka taustoja. Hansen on hetkittäin, tietynlaisissa kohdissa ihan ok ja käyttää kieltämättä ääntään etenkin tällä levyllä erittäin monipuolisesti, mutta kun sen äänen perussävy on niin auttamattoman ohut ja viimeiseen säikeeseen asti kiristetty, niin. Makuasioita, mutta kuitenkin.
Dejavuista puheenollen. Ekassa biisissä, My Temple, kohdassa 03:09 lähtee vokaalit "Waiting for tomorrow, the saviour never comes, To save us from the future, the world has come undone, yeah !". Joko se on napattu kunnianosoituksena suoraan Sabbath Bloody Sabbath-biisistä, tai sitten se vain kuulostaa 100% samalta kuin tietty kohta kyseisessä biisissä. Kuunnelkaapa.
Levyllä on kaikkiaan aika synkkä tunnelma, Helvetti & Saatana saavat monta ajatusta osakseen, olisiko oikein joku levyn kantava teema. Mene ja tiedä, kauheasti kyllä Helliä viljellään. Mutta monipuolista kamaa on, menee kuuntelukerta jos toinenkin, että kaikki nyanssit saa haltuun.
Iron Constable wrote:Dejavuista puheenollen. Ekassa biisissä, My Temple, kohdassa 03:09 lähtee vokaalit "Waiting for tomorrow, the saviour never comes, To save us from the future, the world has come undone, yeah !". Joko se on napattu kunnianosoituksena suoraan Sabbath Bloody Sabbath-biisistä, tai sitten se vain kuulostaa 100% samalta kuin tietty kohta kyseisessä biisissä. Kuunnelkaapa.
Juu, ihan totta! Tähän kiinnitin itsekin huomiota heti ensikuuntelulla. On meinaan tuo pätkä aivan yksi yhteen "Sabbath Bloody Sabbathin" kanssa. Erityisen vahva mielleyhtymä tuli erityisesti Dickinsonin cover-versiointiin biisistä.
Olisiko tosiaan niin, että tämä olis tullut vahingossa??
promon perusteella Majestic oli pienoinen pettymys mutta nyt kun sain sen käsiini ilman kohinoita yms.. pääsin levyyn paremmin mukaan ja pikkuhiljaa se alkaa kuulostamaan paremmalta ja paremmalta.
No World Orderin kanssa oli aluksi sama juttu (siitä tosin en omistanut promoa)
Mulle taas jo promo on iskenyt PALJON paremmin kuin Helloweenin Legacy (joka oli juuri niin tasapaksu ja yllätyksetön kuin odottaa saattoi). Majestic menee ostoon.
Hienot soundit ja tarttuvat biisit. My Temple rules!
Hemmetin hieno levy kyllä Majestic, näin pari päivää kuunnelleena voin sanoa! Munakkaat soundit ja raskautta piisaa, ei pimputtelua. Kohokohdiksi voisi sanoa My Templen alun (kohokohta heti ensi sekunnilla... ), Strange World kokonaisuudessaan, ja varsinkin Another Brick in the Wallmainen pääriffi (ainakin luulen näin), Condemned to Hell, jonka alussa on äijämäistä fiilistä ("Come get some." ) ja vaikka Majesty. Olen sanonut saman Edguyn Hellfire Clubin kanssa, mutta tällaista pitäisi powerin olla. Raskasta meininkiä, jossa on myös vaihtelevuutta. Hansen laulaa hyvin (vrt. ensireaktio muinoin: "Jaha, tällane laulaja..."). No World Orderille arvoisensa jatkaja. Ainakin kelpaisi tältä levyltä kappaleen jos toisenkin soitella tammikuussa.
-edit: vielä sanottava että Hell is Thy Homen alku on sitten niin Judas Priestin Leather Rebel, hyvähän se silti on kappaleena.
Jahas, eipä saanut Swamp Music postitettua Majesticia tänne asti vielä tämän viikon puolella. Pitää kärvistellä vielä viikonloppu. Erikoista sinänsä odotella perjantai-iltapäivällä maanantaita. Harvinaista, etten sanoisi.
Sanotaan nyt vielä loppuun mielipide: Hansen on erittäin hyvä laulaja, jonka joikaaminen sopii Gamma Rayn musiikkiin paremmin kuin hyvin! Minulle toimii.
Eilen tuli tämä Gamma Rayn uutukainen noudettua Kouvolan Peltirummusta. Näin muutman kuuntelukerran perusteella voi käsi sydämellä todeta, että eipä pettänyt Hanseenin Kaitsu tälläkään kertaa. Itselläni on ollut jo pidemmän aikaa semmonen vaihe, että ei ole oikein poweria jaksanut kuunnella, mutta tämän levyn kun iski soittimeen, niin johan muuttu ääni kellossa. Enhän mä tästä levystä osaa mitään viiltävää analyysiä tehdä, ikävä kyllä. Loistavat biisit ja tunnelma, Kaitsu taas kuulostaa ehkä paremmalta kuin koskaan. Eikait tässä muuta, ensimmäistä huonoa Kai Hansen tuotosta odotellessa.
Muutama päivä sitten kuuntelin ainoan omistamani Gamma Ray-levyn, Somewhere out in Spacen, läpi keskittyneesti ja ei ollut ollenkaan paha. Paljon parempi kuin muistinkaan, eikä yksikään biisi joutunut skippauksen uhriksi. Tarkkaan kuunnellessa levystä löytyi myös niitä raskaampia osuuksia, jotka miellyttivät suuresti korvaani. Ei siinä avautumisessa sitten mennytkään kuin 10 kuukautta Kitaratyö on kyllä Hansenilla hallussa. Laulupuoli sitten taas ei edelleenkään erityisesti iske, mutta on niitä paaaaaljon pahempiakin kuultu. Mutta ehkä Hansenin laulu tekee Gamma Raysta Gamma Rayn, vähän niin kuin Hansi Kürsch tekee Blind Guardianissa. Eilisen kuuntelun perusteella SOIS:n arvosana voisi olla jo jopa 9, ehkä jopa plussa siihen perään.
^ Ja itse ostin eilen Huuto netistä ton Somewhere Out In Space Bändin nimmareilla varustettuna! Hopea tussilla ovat äijät sutanneet kannen No 12 euroa pulitin joten voineen sanoa, että ei paha hinta No nyt on tullut 8 Gamma Rayn levyä hommattua 2:n viikkoon ja pari Ed Guyta Pitihän toi Powerplant,Skeletons In The Closet,Majestic ja Blast From The Past hommata kanssa! Elikkä kyllähän toi Hansenin luotsaama Gamma Ray kolahti meikäläiseen
Voisi jonkinlaista kommenttia tähänkin heittää. Elikkäs tuli yksi päivä ladattua tuo No World Order ja on ollut kyllä perkeleen kovassa kuuntelussa siitä lähtien, vähintään 10 kertaa kolmessa päivässä. Levy toimi ekasta kerrasta lähtien loistavasti, ensimmäiset 6 biisiä täyttä timanttia, ei ole minkäänlaista heikkoa hetkeä, ehei. Solid ja Fire Below löysäävät vähän ollen sellaisia 8/9- biisejä mutta Follow Me, Eagle sekä sairaalloisen kaunis balladi Lake Of Tear nousevat taas ihan siihen kympin tuntumaan. Levyn ehdottomia tähtihetkiä ovat kyllä Dethrone Tyranny, , New World Order, Follow Me, Lake Of Tears sekä 10+ biisi Heaven Or Hell. Hansenin vokaalit ovat ihan mukavaa kuunneltavaa kun vertaa esim. Walls Of Jerichoon ja kitaran varressa kaveri on aikamoinen velho, myöskin Daniel Zimmermann vaikuttaa erittäin asiansa osaavalta rumpalilta, uusi ja miellyttävä tuttavuus. Samalla tuli ladattua uusimmalta, Majesticilta Strange World ja kyllä potkii. Gamma Rayta tulee varmasti löytymään levyhyllystäni suhteellisen lyhyen ajan sisään, on tuo ostoslista vaan niiiiiiiin pitkä jotta ihan hirvittää.
Kyllähän tämä uusi levy ihan mukavasti potkii, kun on tässä viime päivinä tullut silloin tällöin kuunneltua. Levyn alkupuoli on iskenyt tähän mennessä paremmin kuin loppu, tosin johtuen osittain siitä, että aina ei ehdi kuunnella levyä loppuun, joten alkupään biisit on tullut kuultua useammin. Fight, Strange World ja keikallakin kuultu Blood Religion ovat varmaan tällä hetkellä suosikkini, varsinkin Fightin kertsi on mukaansatempaava. Myös Spiritual Dictatorin kertsi toimii mukavasti eikä levyllä varsinaisia rimanalittajia ole ollenkaan.
Itsekin kyllä olen kiinnittäny aika paljon huomiota tuohon rippaukseen/tributoimiseen/omien vanhojen biisien kierrättämiseen, miten sen nyt kukakin haluaa tulkita. My Templen Sabbath Bloody Sabbath -osio on aivan selvä tapaus, kuten myös Hell Is Thy Homen Leather Rebel -laina. Blood Religionin "And we fall through the dark of the underworld" -kohta tuo myös mieleen Armageddonin vastaavanlaisen melodian ja Condemned To Hell -huudot tietysti tuovat taas Priestin mieleen. No onhan näitä toki edelliselläkin levyllä esim. No World Order/I Want Out ja Solid/Rapid Fire.
No eipä siinä mitään. Hyvän levyn on Hansen ja kumppanit taas saanut aikaiseksi. Bändin soittajat osaavat asiansa ja kyllä se Hansenin vokalisointikin toimii. Ainakin omaperäisyyttä riittää eikä kukaan voi ainakaan syyttää mistään peruspowerkiekuja-jutuista. Tämä tästä tällä kertaa.
Tämä on hienoo kun tulee vähän jälkijunassa näitten levyjen kanssa, mutta eipä sillä nyt mitään merkitystä ole! Eipä tässä ole kiire mihinkään! Nyt tuota Somewhere Out in Spacea kuunneltu ja täytyy vetästä kyllä, että ennen uutukaisen kuulemista ehdottomasti paras levy No World Orderin kanssa! Powerplanttia en ole vielä ehtinyt kuuntelemaan! Joo tuli aika nopsaan noi kaikki levyt no ainakin Hansenin vokalisoinnilla niin on aikamoinen kuuntelu rumba kokoajan päällä! Laput korville duunissa heti kun on vähänkin "Luppoaikaa"