Ronnie James Dio
Moderator: The Killer Krew
-
- Viikonloppusoturi
- Posts: 255
- Joined: Tue May 11, 2004 8:40
- Location: n00bsfield
Samaan syssyyn tässä syksyllä joskus pitäisi ilmestyä Holy Diveristä Re-Masteroitu versio, kera bonus biisien. Tuota remasterointia voisin suosittaa myöskin Sacred Heart- levylle. On aika heikko esitys levyn miksaajalta/tuottajalta ollut aikoinaan. Soundit on suorastaan karseet. Muuten levy on kyllä loistava.
Täsmälleen samaa mieltä. The Last In Line on paras DIO:n levy, vaikkei Holy Diver paljoa sille häviä. Tosin mielipidehän voi vaikka muuttua seuraavan DIO-keikan jälkeen. Eikös juuri tuolla kiertueella soiteta Holy Diver-albumi kokonaisuudessaan?Makal wrote:The Last in Line on kyllä minusta Dion paras levy. Hyvänä kakkosena tulee Holy Diver, mutta ei mielestäni pärjää Linelle kahden heikon kappaleensa takia. Ja Jyväskylään pitää mennä kun Dio sinne tulee.
-
- Hell Rat
- Posts: 343
- Joined: Sun Oct 24, 2004 19:44
- Location: Tampere
-
- Paholainen
- Posts: 696
- Joined: Wed Aug 24, 2005 14:29
- Location: Oulu
- Contact:
Itselleni kovin Dio-albumi on Dream Evil joka kaikessa maagisuudessaan päihittää niukasti Holy Diverin ja Last In Linen. Paljon merkitystä sillä että kyseessä on ensimmäinen koskaan kuulemani Dio levy.
Np. Dio - Night People
Np. Dio - Night People
Small green aliens scuttled out of his path, fearsome Martian warriors would not meet his gaze and the air froze when he croaked in his dark gravelly voice; "A pint of bitter Please mate".
Mielipiteeni eroaa tästä hiukan eli kyllä Holy Diver on SE Dion albumi. Levyllä ei todellakaan ole mitään heikkoja kappaleita, kun vertaa mitä materiaalia albumilla on. Kaksi "heikkoa" vetoa eivät pärjää parhaille vedoille mitenkään, mutta mitäs jos nämä heikot vedot olisivat olleet vaikka Magica levyllä? Varmaankin parhaimpia vetoja siellä. Last in Line on tasaisempi levy, mutta sellaisia niin tajunnan räjäytys biisejä ei ole. Pari menevää rokkiraitaa ja One Night In The City parhaimpana. Niinkuin Hammer sanoikin, että mielipiteeni voi vaihtua keikkojen jälkeen, mutta näin tältä erää.Makal wrote:The Last in Line on kyllä minusta Dion paras levy. Hyvänä kakkosena tulee Holy Diver, mutta ei mielestäni pärjää Linelle kahden heikon kappaleensa takia. Ja Jyväskylään pitää mennä kun Dio sinne tulee.
Egypt (The Chains Are On) on noussut viimeaikoina omaksi suosikikseni kyseiseltä levyltä. Rauhallisempi ja enemmän tunnelmoiva biisi, mutta DIO:n laulusuoritus on siinä aivan käsittämätön. Sauna Openin keikan jälkeen on avautunut edellä mainittu kuningasbiisi oikein toden teolla. Levyn muut biisithän ovat pääasiassa enemmän nopeampia hard rock/heavy-biisejä ja osittain jopa hittihakuisiakin. Toimivat kaikin puolin mahtavasti ja siitä syystä The Last In Line on tällä hetkellä suosikkini DIO:n tuotannosta. Holy Diverin mainitsin jo aiemmin kakkossuosikikseni, mutta myös Sacred Heart ja Dream Evil on nostettava esiin varsin loistavina kokonaisuuksina.Ipe wrote:Last in Line on tasaisempi levy, mutta sellaisia niin tajunnan räjäytys biisejä ei ole. Pari menevää rokkiraitaa ja One Night In The City parhaimpana. Niinkuin Hammer sanoikin, että mielipiteeni voi vaihtua keikkojen jälkeen, mutta näin tältä erää.
-
- Paholainen
- Posts: 696
- Joined: Wed Aug 24, 2005 14:29
- Location: Oulu
- Contact:
Samaa mieltä tuon Last In Linen kanssa, edustaa mulle vähän samaa tasoa kuin Sacred Heart, jolla silläkin oli ihan hyviä biisejä mutta ne turpaan kopautukset puuttuu. "We Rock" "Evil Eyes" ovat ihan meneviä biisejä muttei missään nimessä sitä parasta Dioa. "Egypt/The Chains are on" on kuitenkin yksi Dion parhaimpia live-vetoja. Sacred Heart on vieläkin epätasaisempi levy. Yleensä kyseiset teokset kestävät itselläni kuuntelun tai pari. Mitään kestoreaktiota ne eivät saa aikaan.Ipe wrote:Mielipiteeni eroaa tästä hiukan eli kyllä Holy Diver on SE Dion albumi. Levyllä ei todellakaan ole mitään heikkoja kappaleita, kun vertaa mitä materiaalia albumilla on. Kaksi "heikkoa" vetoa eivät pärjää parhaille vedoille mitenkään, mutta mitäs jos nämä heikot vedot olisivat olleet vaikka Magica levyllä? Varmaankin parhaimpia vetoja siellä. Last in Line on tasaisempi levy, mutta sellaisia niin tajunnan räjäytys biisejä ei ole. Pari menevää rokkiraitaa ja One Night In The City parhaimpana. Niinkuin Hammer sanoikin, että mielipiteeni voi vaihtua keikkojen jälkeen, mutta näin tältä erää.Makal wrote:The Last in Line on kyllä minusta Dion paras levy. Hyvänä kakkosena tulee Holy Diver, mutta ei mielestäni pärjää Linelle kahden heikon kappaleensa takia. Ja Jyväskylään pitää mennä kun Dio sinne tulee.
Small green aliens scuttled out of his path, fearsome Martian warriors would not meet his gaze and the air froze when he croaked in his dark gravelly voice; "A pint of bitter Please mate".
-
- Hell Rat
- Posts: 315
- Joined: Thu Aug 26, 2004 18:48
- Location: Lammi
Henkilökohtaisesti en pysty mitenkään ymmärtämään miten kukaan voi pitää Holy Diveria tai The Last in Linea Dion parhaana levynä. Kummaltakin löytyy minusta selviä täytebiisejä (The Last in Line: Breathless, Mystery) (Holy Diver: Gypsy, Caught in the middle), toisin kuin Dream Evililtä, joka yksinkertaisesti täydellinen kokonaisuus. Kyllähän nuo kaikki kolme ovat silti heavyn ehdottomia kulmakiviä.The Exorcist wrote:Itselleni kovin Dio-albumi on Dream Evil joka kaikessa maagisuudessaan päihittää niukasti Holy Diverin ja Last In Linen. Paljon merkitystä sillä että kyseessä on ensimmäinen koskaan kuulemani Dio levy.
ronniejamesdio.com wrote:Ronnie Makes His Film Debut! 7/26/2005 2:41:32 PM
Ronnie recently filmed a cameo in the forthcoming movie Tenacious D: The Pick of Destiny, which is tentatively scheduled for a June 6, 2006 release date. Leave it to our Mr. Dio to make a movie out on 6/6/06!
In other touring news, DIO has added some European dates in between the Russian and U.K. legs of the tour. The new dates are Warsaw, Poland (Oct. 3rd), Eindhoven, Holland (Oct. 6th) and Tenat, Belgium (Oct. 8th). Scandinavian dates for December should be released soon, so keep watching the tour page for more details!

Pakko sen verran kommentoida, etten pysty käsittämään kuinka loistavia biisejä nostit esiin täytebiiseinä. Holy Diver levyn yksi parhaista biiseistä on ehdottomasti juuri mainitsemasi Caught In The Middle, joka kuuluu itselläni koko DIO:n tuotannon parhaimmistoon. Gypsy on myöskin melkoisen vahva veto, vaikka onkin "vain" levyn keskikastin esitys. The Last In Linen biiseistä molemmat esiin nostamasi ovat kovia, etenkin levyn parhaimmistoon lukeutuva Mystery. Dream Evil todellakin on loistava kokonaisuus, muttei sentään täydellinen. Niitä ihan superbiisejä on minun makuuni kyseisellä levyllä paljon vähemmän kuin kahdella aiemmin mainitulla legenda-kiekolla.flying Icarus wrote:Henkilökohtaisesti en pysty mitenkään ymmärtämään miten kukaan voi pitää Holy Diveria tai The Last in Linea Dion parhaana levynä. Kummaltakin löytyy minusta selviä täytebiisejä (The Last in Line: Breathless, Mystery) (Holy Diver: Gypsy, Caught in the middle), toisin kuin Dream Evililtä, joka yksinkertaisesti täydellinen kokonaisuus. Kyllähän nuo kaikki kolme ovat silti heavyn ehdottomia kulmakiviä.
-
- Kärpästen Herra
- Posts: 4785
- Joined: Fri Jan 16, 2004 10:41
- Location: Kotka/Karhulan Metallitehdas 48666
Minä tääs en pysty ymmärtämään, että pitää fillereinä tollaisia helmiä, kuten mystery ja caught in the middleflying Icarus wrote:[
Henkilökohtaisesti en pysty mitenkään ymmärtämään miten kukaan voi pitää Holy Diveria tai The Last in Linea Dion parhaana levynä. Kummaltakin löytyy minusta selviä täytebiisejä (The Last in Line: Breathless, Mystery) (Holy Diver: Gypsy, Caught in the middle), toisin kuin Dream Evililtä, joka yksinkertaisesti täydellinen kokonaisuus. Kyllähän nuo kaikki kolme ovat silti heavyn ehdottomia kulmakiviä.

Breathless sekin kulkee hyvin ja on kelpo heviralli....
Gypsy mullakin saa useimmiten skippiä osakseen.
Dion levyille on tyypillistä, että niissä on muutama heikompi esitys mukana, mutta ei mielestäni last in linella, eikä holy diverilla siinä mittakaavassa kuin muissa.
ja mielipiteet on omia ja onneks kaikki ei ajattele samoin

Into Iron Maiden Since 1983
Kyllä Diolla alkaa tuota täytemateriaalia löytyä vasta Sacred Heartista eteenpäin. Mutta nuo kaksi ensimmäistä levyä (täytettä tahi ei) ovat kokonaisuutena niin vahvoja, että muutama välimallin sutaisu ei paljoa pidättele, jos nyt ensin edes keksii, mitkä ne ovat, heh.
Mutta kuten sanoin, niin kyllä SH:a eteenpäin menee hapuiluksi.
Mutta kuten sanoin, niin kyllä SH:a eteenpäin menee hapuiluksi.
"The nightmare corpse-city of R'lyeh was built in measureless eons behind history by the vast, loathsome shapes that seeped down from the dark stars. There lay great Cthulhu and his hordes, hidden in green slimy vaults."
Dark Days Ahead
DDA@Facebook
Dark Days Ahead
DDA@Facebook
Enpä olekaan vielä juurikaan mitään pitempää tekstiä Diosta kirjoittanut, joten täytynee korjata asia. Elikä Ronnie James Dio on mielestäni maailman paras laulaja ja suuri idolini, joten saattaa välillä mennä vähän liikaa hehkutukseksi.
Lähdetään sitten ihan alusta liikkeellä. Elfiä tai sitä aikaisempaa tuotantoa en ole kuullut kuin yhden kappaleen, joka ei oikein iskenyt, joten ei siitä sen enempää.
Ritchie Blackmore's Rainbowlla se sitten alkoi. Levy sisältää paljon hyviä kappaleita mutta se ei ole kovin yhtenäinen. Bändi ei ole vielä oikein löytänyt sitä oikeaa linjaansa, joka seuraavalla levyllä löytyi. Temple of the King nousee levyn parhaaksi uskomattoman kauniin melodiansa ansiosta. Man on the Silver Mountain on kiistaton legenda. Selvästi heikoin ralli on If You Don't Like Rock 'n' Roll.
Rising levyllä kaikki loksahti kohdalleen. Jos Judas Priestin Painkiller levyä ei olisi olemassa, voisin melkein sanoa, että tässä on kaikkien aikojen paras levy. Aloituskaksikko on puhdasta täydellisyyttä, varsinkin Run With the Wolfin kertosäkeessä on aivan sanoin kuvaamaton tunnelma. Starstruck koukuttaa loistavasti. Do You Close Your Eyes on levyn selvästi vähiten loistava biisi, mutta tarttuva kipale kuitenkin. Stargazeria olen pitänyt jopa maailman parhaimpana kappaleena ja parhaimpia se on vieläkin. Viimeiset pari minuuttia menee aina ihan hurmiossa. A Light in a Black on loistava lopetus hienoine instrumentaali osuuksineen. Cozy Powell loistaa erityisesti tuossa biisissä. Dio laulusuorituksista ei kai tarvitse edes sanoa yhtään mitään.
Long Live Rock 'n' Roll palataan taas maan pinnalle, vaikka meininki onkin kovaa. Parhaat ovat stargazermainen spektaakkeli Gates of Babylon, hienon kertosäkeen omaava Lady of the Lake ja hyvin eteenpäin rullaava nimibiisi. Kill the Kingiä pidän hieman yliarvostettuna, vaikka iskeekin ihan kohtailaisesti. Heikko lenkki on Rainbow Eyes, joka ei ole ihan sitä, mitä hard rock -levyltä odottaisin, vaikka varsin hienolta kuulostaakin.
Black Sabbathin Heaven And Hell levyllä mennään synkempään suuntaan ja sehän sopii mainiosti. Nimibiisi on taas niitä elämää suurempia kappaleita ja Die Young loistava ralli. Muutkin biisit ovat hyvää kamaa, joten kyseessä on selvä klassikko.
Mob Rulesilla pistetään vielä synkemmäksi ja paremmaksi. Kyseessä on selvä alltime-top-10 albumi. Levyn kaikki biisit ovat pirun kovaa kamaa Slipping Awayta lukuunottamatta. Parhaaksi nousee Country Girl yhden kaikkien aikojen laulusuorituksen ja mahtavan kitarariffin ansiosta. Sign of the Southern Cross puolestaan jyrää synkällä tunnelmallaan ja Dio pistää jälleen parastaan. Sen kuunteleminen on suorastaan sielunpuhdistava kokemus.
Holy Diver kamppailee Dion parhaan sooloalbumin tittelistä ja on myöskin sitä alltime-top-10 kamaa. Nimibiisi on klassikko isolla K:lla ja kaiken lisäksi paranee mitä enemmän kuuntelukertoja kertyy. Don't Talk to Strangers on jälleen parhautta. Rakenne on mahtava: Helvetin kaunis rauhallinen alku, jonka jälkeen kaikkien aikojen hienoin rytmin vaihdos ja tapporiffi kehiin. Tässä biisissä ei ole mitään mikä ei olisi täydellistä. Muutkin biisit on rautaa, tosin Gypsy, Straight Through the Heart ja Invisible eivät yllä ihan muiden tasolle.
The Last in Linella jatketaan samalla linjalla, vaikka taso ei pysy aivan yhtä korkealla. Aloituskaksikko on legendaarinen ja Egyptissä (Chains are on) on juuri sitä eeppistä tunnelmaa, jota suuresti rakastan. Levy on tasaisen hyvä, mutta silti jotain jää uupumaan Holy Diveriin verrattuna.
Sacred Heart on ehkä epätasaisin kuulemani Diolevy. Nimibiisi ja Rock 'n' Roll Children ovat todellista kuningaskamaa ja King of Rock 'n' Roll myös varsin tiukka aloittaja, mutta muuten biisit ovat Dion tasolla varsin keskinkertaisia, vaikkeivat varsinaisesti huonoja olekaan.
Dream Evilillä palattiin taas oikeille raiteille. Albumi kamppailee Holy Diverin kanssa parhaan soololevyn paikasta. Levy on todella tasainen, eikä yhtään heikkoa hetkeä löydy. Kohokohta on All the Fools Sailed Away, joka kaikessa nerokkuudessaan aiheuttaa aina kylmät väreet ja on Dion parhaimpia kappaleita. Muita parhaita ovat Dream Evil, Faces in the Window, Night People ja kaikki muutkin biisit.
90-luvun levyjä en vielä omista, joten hyppään ne yli.
Magica on varsin onnistunut teemalevy, tosin suurimmaksi osaksi vahvan biisimateriaalin ansiosta. Introt ja välisoitot luovat kuitenkin hienon tunnelman, eikä tarinakaan mikään turha ole. Lord of the Last Day, Fever Dreams ja Feed My Head ovat mahtavaa kamaa, eivätkä häpeä 80-luvun levyjen rinnalla. Eikä tarvitse muidenkaan biisien hävetä; varsinaista heikkoa biisiä levyltä ei löydy, vaikka muutama lipsahtaakin keskitason puolelle. Sokerina pohjalla As Long as It's not about Love, joka on yksi hienoimpia kuulemiani ballaadeja.
Killing the Dragon on ensimmäinen kuulemani levy Diolta. Nimibiisi jyrää mahtavalla riffillä, joka vetää vertoja Powerslaven vastaavalle ja on ehkä Dion paras biisi 2000-luvulla. Loistava veto on myös julma Throw Away Children. Muutkin biisit on hyviä, kahta viimeisintä lukuunottamatta.
Master of the Moon jatkaa samalla linjalla. One More for the Road, Nimibiisi, Shivers (loistava livenä) ja The Man Who Would Be King ovat osoitus Dion loistavasta nykykunnosta, mutta silti se huippukohta jää tällä levyllä uupumaan. Muissakaan biiseissä ei suurta valittamisen aihetta ole.
Kun näitä levyjä nyt tässä katsoo, niin eipä löydy kenenkään muun tuotannosta yhtä paljon loistavia albumeja. En tarkoituksella kovin montaa kertaa maininnut Dion laulusuorituksista, koska ne ovat melkeinpä aina loistavia.
Joulukuussa tulee sitten Dio kolmatta kertaa nähtyä. Sauna open airin keikka oli paras millä olen ikinä ollut. Siitä siis lähdetään pistämään vielä paremmaksi.
Lähdetään sitten ihan alusta liikkeellä. Elfiä tai sitä aikaisempaa tuotantoa en ole kuullut kuin yhden kappaleen, joka ei oikein iskenyt, joten ei siitä sen enempää.
Ritchie Blackmore's Rainbowlla se sitten alkoi. Levy sisältää paljon hyviä kappaleita mutta se ei ole kovin yhtenäinen. Bändi ei ole vielä oikein löytänyt sitä oikeaa linjaansa, joka seuraavalla levyllä löytyi. Temple of the King nousee levyn parhaaksi uskomattoman kauniin melodiansa ansiosta. Man on the Silver Mountain on kiistaton legenda. Selvästi heikoin ralli on If You Don't Like Rock 'n' Roll.
Rising levyllä kaikki loksahti kohdalleen. Jos Judas Priestin Painkiller levyä ei olisi olemassa, voisin melkein sanoa, että tässä on kaikkien aikojen paras levy. Aloituskaksikko on puhdasta täydellisyyttä, varsinkin Run With the Wolfin kertosäkeessä on aivan sanoin kuvaamaton tunnelma. Starstruck koukuttaa loistavasti. Do You Close Your Eyes on levyn selvästi vähiten loistava biisi, mutta tarttuva kipale kuitenkin. Stargazeria olen pitänyt jopa maailman parhaimpana kappaleena ja parhaimpia se on vieläkin. Viimeiset pari minuuttia menee aina ihan hurmiossa. A Light in a Black on loistava lopetus hienoine instrumentaali osuuksineen. Cozy Powell loistaa erityisesti tuossa biisissä. Dio laulusuorituksista ei kai tarvitse edes sanoa yhtään mitään.
Long Live Rock 'n' Roll palataan taas maan pinnalle, vaikka meininki onkin kovaa. Parhaat ovat stargazermainen spektaakkeli Gates of Babylon, hienon kertosäkeen omaava Lady of the Lake ja hyvin eteenpäin rullaava nimibiisi. Kill the Kingiä pidän hieman yliarvostettuna, vaikka iskeekin ihan kohtailaisesti. Heikko lenkki on Rainbow Eyes, joka ei ole ihan sitä, mitä hard rock -levyltä odottaisin, vaikka varsin hienolta kuulostaakin.
Black Sabbathin Heaven And Hell levyllä mennään synkempään suuntaan ja sehän sopii mainiosti. Nimibiisi on taas niitä elämää suurempia kappaleita ja Die Young loistava ralli. Muutkin biisit ovat hyvää kamaa, joten kyseessä on selvä klassikko.
Mob Rulesilla pistetään vielä synkemmäksi ja paremmaksi. Kyseessä on selvä alltime-top-10 albumi. Levyn kaikki biisit ovat pirun kovaa kamaa Slipping Awayta lukuunottamatta. Parhaaksi nousee Country Girl yhden kaikkien aikojen laulusuorituksen ja mahtavan kitarariffin ansiosta. Sign of the Southern Cross puolestaan jyrää synkällä tunnelmallaan ja Dio pistää jälleen parastaan. Sen kuunteleminen on suorastaan sielunpuhdistava kokemus.
Holy Diver kamppailee Dion parhaan sooloalbumin tittelistä ja on myöskin sitä alltime-top-10 kamaa. Nimibiisi on klassikko isolla K:lla ja kaiken lisäksi paranee mitä enemmän kuuntelukertoja kertyy. Don't Talk to Strangers on jälleen parhautta. Rakenne on mahtava: Helvetin kaunis rauhallinen alku, jonka jälkeen kaikkien aikojen hienoin rytmin vaihdos ja tapporiffi kehiin. Tässä biisissä ei ole mitään mikä ei olisi täydellistä. Muutkin biisit on rautaa, tosin Gypsy, Straight Through the Heart ja Invisible eivät yllä ihan muiden tasolle.
The Last in Linella jatketaan samalla linjalla, vaikka taso ei pysy aivan yhtä korkealla. Aloituskaksikko on legendaarinen ja Egyptissä (Chains are on) on juuri sitä eeppistä tunnelmaa, jota suuresti rakastan. Levy on tasaisen hyvä, mutta silti jotain jää uupumaan Holy Diveriin verrattuna.
Sacred Heart on ehkä epätasaisin kuulemani Diolevy. Nimibiisi ja Rock 'n' Roll Children ovat todellista kuningaskamaa ja King of Rock 'n' Roll myös varsin tiukka aloittaja, mutta muuten biisit ovat Dion tasolla varsin keskinkertaisia, vaikkeivat varsinaisesti huonoja olekaan.
Dream Evilillä palattiin taas oikeille raiteille. Albumi kamppailee Holy Diverin kanssa parhaan soololevyn paikasta. Levy on todella tasainen, eikä yhtään heikkoa hetkeä löydy. Kohokohta on All the Fools Sailed Away, joka kaikessa nerokkuudessaan aiheuttaa aina kylmät väreet ja on Dion parhaimpia kappaleita. Muita parhaita ovat Dream Evil, Faces in the Window, Night People ja kaikki muutkin biisit.
90-luvun levyjä en vielä omista, joten hyppään ne yli.
Magica on varsin onnistunut teemalevy, tosin suurimmaksi osaksi vahvan biisimateriaalin ansiosta. Introt ja välisoitot luovat kuitenkin hienon tunnelman, eikä tarinakaan mikään turha ole. Lord of the Last Day, Fever Dreams ja Feed My Head ovat mahtavaa kamaa, eivätkä häpeä 80-luvun levyjen rinnalla. Eikä tarvitse muidenkaan biisien hävetä; varsinaista heikkoa biisiä levyltä ei löydy, vaikka muutama lipsahtaakin keskitason puolelle. Sokerina pohjalla As Long as It's not about Love, joka on yksi hienoimpia kuulemiani ballaadeja.
Killing the Dragon on ensimmäinen kuulemani levy Diolta. Nimibiisi jyrää mahtavalla riffillä, joka vetää vertoja Powerslaven vastaavalle ja on ehkä Dion paras biisi 2000-luvulla. Loistava veto on myös julma Throw Away Children. Muutkin biisit on hyviä, kahta viimeisintä lukuunottamatta.
Master of the Moon jatkaa samalla linjalla. One More for the Road, Nimibiisi, Shivers (loistava livenä) ja The Man Who Would Be King ovat osoitus Dion loistavasta nykykunnosta, mutta silti se huippukohta jää tällä levyllä uupumaan. Muissakaan biiseissä ei suurta valittamisen aihetta ole.
Kun näitä levyjä nyt tässä katsoo, niin eipä löydy kenenkään muun tuotannosta yhtä paljon loistavia albumeja. En tarkoituksella kovin montaa kertaa maininnut Dion laulusuorituksista, koska ne ovat melkeinpä aina loistavia.
Joulukuussa tulee sitten Dio kolmatta kertaa nähtyä. Sauna open airin keikka oli paras millä olen ikinä ollut. Siitä siis lähdetään pistämään vielä paremmaksi.
Rock 'N' Roll Children, alone again
Rock 'N' Roll Children, without a friend
But they got Rock 'N' Roll.
Rock 'N' Roll Children, without a friend
But they got Rock 'N' Roll.
-
- Paholainen
- Posts: 696
- Joined: Wed Aug 24, 2005 14:29
- Location: Oulu
- Contact:
Samaa myös loistavalle kuningas Dream Evilille. Vokaalit ovat pelottavan huonosti miksattu, samoin Graig Goldyn soolot joissain biiseissä, esim. heti avausraita Night Peoplessa.Sheriff Of n00bsfield wrote:Samaan syssyyn tässä syksyllä joskus pitäisi ilmestyä Holy Diveristä Re-Masteroitu versio, kera bonus biisien. Tuota remasterointia voisin suosittaa myöskin Sacred Heart- levylle. On aika heikko esitys levyn miksaajalta/tuottajalta ollut aikoinaan. Soundit on suorastaan karseet. Muuten levy on kyllä loistava.
Toisaalta osa levyn viehatyksessä piilee juuri tuossa miksauksessakin.
Small green aliens scuttled out of his path, fearsome Martian warriors would not meet his gaze and the air froze when he croaked in his dark gravelly voice; "A pint of bitter Please mate".
Minä kannatan myös. Dream Evil on kyllä niin loistava levy, että menee meikäläisen kirjoissa suoraan Holy Diverin ja The Last in Linen rinnalle. Harmillista vaan, että miksaus on aikamoisen surkea. Kukahan ottaisi asiakseen tehdä jotain?The Exorcist wrote:Samaa myös loistavalle kuningas Dream Evilille. Vokaalit ovat pelottavan huonosti miksattu, samoin Graig Goldyn soolot joissain biiseissä, esim. heti avausraita Night Peoplessa.Sheriff Of n00bsfield wrote:Samaan syssyyn tässä syksyllä joskus pitäisi ilmestyä Holy Diveristä Re-Masteroitu versio, kera bonus biisien. Tuota remasterointia voisin suosittaa myöskin Sacred Heart- levylle. On aika heikko esitys levyn miksaajalta/tuottajalta ollut aikoinaan. Soundit on suorastaan karseet. Muuten levy on kyllä loistava.
Toisaalta osa levyn viehatyksessä piilee juuri tuossa miksauksessakin.
"The nightmare corpse-city of R'lyeh was built in measureless eons behind history by the vast, loathsome shapes that seeped down from the dark stars. There lay great Cthulhu and his hordes, hidden in green slimy vaults."
Dark Days Ahead
DDA@Facebook
Dark Days Ahead
DDA@Facebook
-
- Hell Rat
- Posts: 315
- Joined: Thu Aug 26, 2004 18:48
- Location: Lammi
Nimenomaan!Peke wrote:ja mielipiteet on omia ja onneks kaikki ei ajattele samoin
Edelleen pysyn sanojeni takana noista täytebiiseistä, mutta enhän minä The Last in Linea ja Holy Diveria millään tasolla huonoiksi levyiksi väittänyt. Vain heikoimmiksi kokonaisuuksiksi kuin Dream Evil. The Last In Line nousee omassa arvoasteikossani Holy Diverin edelle, sillä We Rock, The Last In Line, I Speed At Night, Evil Eyes ja Egypt(The Chains Are On) muodostavat "kymppien timanttiketjun", johon Holy Diver ei mielestäni pysty vastaamaan.
Joo, olen kyllä vähän samaa mieltä näiden levyjen miksauksesta. Sacred on muutenkin jotenkin tunkkaisen kuuloinen, mutta saundipuoli muuten onnistuttu saamaan varsin raskaaksi mikä sopii levyn biiseihin mainiosti, varsinkin erinomaiseen nimibiisiin.The Exorcist wrote:Samaa myös loistavalle kuningas Dream Evilille. Vokaalit ovat pelottavan huonosti miksattu, samoin Graig Goldyn soolot joissain biiseissä, esim. heti avausraita Night Peoplessa.Sheriff Of n00bsfield wrote:Samaan syssyyn tässä syksyllä joskus pitäisi ilmestyä Holy Diveristä Re-Masteroitu versio, kera bonus biisien. Tuota remasterointia voisin suosittaa myöskin Sacred Heart- levylle. On aika heikko esitys levyn miksaajalta/tuottajalta ollut aikoinaan. Soundit on suorastaan karseet. Muuten levy on kyllä loistava.
Toisaalta osa levyn viehatyksessä piilee juuri tuossa miksauksessakin.
Dream Eviliakin vaivaa jonkin sortin tasapainottomuus, varsinkin rummut on pikkasen kökön kuuloiset. Itse biisimateriaalihan levyllä on ihan kuningaskamaa.
"Chuck Norris’ hand is the only hand that can beat a Royal Flush."
-
- Paholainen
- Posts: 696
- Joined: Wed Aug 24, 2005 14:29
- Location: Oulu
- Contact:
Toivottavasti levystä tulee kunnollinen re-masterointi joskus. Ainoa ongelma voi vaan olla se että aikoinaan levy on nauhoitettu analogisilla vehkeillä jolloin CD-formaattiin siirto aiheuttaa sen että äänenlaatu kärsii. Tämän takia monet hätäisesti tehdyt uusinta CD-painokset 80-luvun klassikoista kuulostavat köyhemmiltä kuin alkuperäiset älppärit. Toivottavasti Dream Evil saa arvoisensa kohtelun, uudelleen miksauksen ja CD-remasteroinnin muodossa.Jukka wrote:Minä kannatan myös. Dream Evil on kyllä niin loistava levy, että menee meikäläisen kirjoissa suoraan Holy Diverin ja The Last in Linen rinnalle. Harmillista vaan, että miksaus on aikamoisen surkea. Kukahan ottaisi asiakseen tehdä jotain?The Exorcist wrote:Samaa myös loistavalle kuningas Dream Evilille. Vokaalit ovat pelottavan huonosti miksattu, samoin Graig Goldyn soolot joissain biiseissä, esim. heti avausraita Night Peoplessa.Sheriff Of n00bsfield wrote:Samaan syssyyn tässä syksyllä joskus pitäisi ilmestyä Holy Diveristä Re-Masteroitu versio, kera bonus biisien. Tuota remasterointia voisin suosittaa myöskin Sacred Heart- levylle. On aika heikko esitys levyn miksaajalta/tuottajalta ollut aikoinaan. Soundit on suorastaan karseet. Muuten levy on kyllä loistava.
Toisaalta osa levyn viehatyksessä piilee juuri tuossa miksauksessakin.

Small green aliens scuttled out of his path, fearsome Martian warriors would not meet his gaze and the air froze when he croaked in his dark gravelly voice; "A pint of bitter Please mate".
Nyt on kovaa settiä tulossa!
Universal Music has announced the October 3 DVD release of "We Rock" — a live-in-concert DIO extravaganza boasting two knock-out concerts filmed during DIO's 1983-1984 "Holy Diver" world tour.
Off the back of the release of "Holy Diver", arguably the finest hard rock album to come out of 1983 and a second serving of rock genius in 1984's "The Last In Line", DIO found themselves in embarking on a sell-out world tour.
Delivering concert performances of the highest calibre and putting on the kind of value-for-money show that had become something of a lost art, the "Holy Diver" world tour won the band adulation from fans, critics and fellow musicians alike.
Conscious of the success of this world tour, DIO's frontman and namesake, Ronnie James Dio, felt it was only right to spotlight the songs that had delighted legions of dedicated fans and the live-in-concert footage featured here (from Philadelphia and Utrecht, the latter a very early performance) shows just how exciting shows the first couple of years must have been. And then, of course, there's the added bonus of a brand new interview with Ronnie (recorded in Belgium earlier this year), in which he talks in detail about the "Holy Diver" album, and the background to the project in general. The approximately 100-minute DVD comes complete with a fold-out DIO poster.
"We Rock" DVD track listing:
Main Concert : DIO at The Spectrum, Philadelphia:
01. Don't Talk To Strangers
02. Mystery
03. Egypt / Drum Solo / Heaven & Hell / Guitar solo / Heaven & Hell
04. Last In Line
05. Rainbow In the Dark
06. Mob Rules
07. We Rock
DIO live in Utrecht, Holland:
01. Stand Up & Shout
02. Straight Through The Heart
03. Shame On The Night
04. Children Of The Sea
05. Holy Diver
06. Rainbow In The Dark
07. Don't Talk To Strangers
"The nightmare corpse-city of R'lyeh was built in measureless eons behind history by the vast, loathsome shapes that seeped down from the dark stars. There lay great Cthulhu and his hordes, hidden in green slimy vaults."
Dark Days Ahead
DDA@Facebook
Dark Days Ahead
DDA@Facebook
http://www.ronniejamesdio.com/forum/vie ... php?t=1598
Tuossa on Dion settilista ensimmäiseltä Venäjän keikalta 9. syyskuuta.
Jumalauta! Katsokaa aloitusbiisiä!
Tuossa on Dion settilista ensimmäiseltä Venäjän keikalta 9. syyskuuta.
Jumalauta! Katsokaa aloitusbiisiä!
Rock 'N' Roll Children, alone again
Rock 'N' Roll Children, without a friend
But they got Rock 'N' Roll.
Rock 'N' Roll Children, without a friend
But they got Rock 'N' Roll.
Jaaha, Dio on tehnyt ns. Europet ja Dimmu Borgirit ja luritellut Holy Diverin kahteen kertaan. Mikä on ihan käsittämätön ideaWasted wrote:http://www.ronniejamesdio.com/forum/vie ... php?t=1598
Tuossa on Dion settilista ensimmäiseltä Venäjän keikalta 9. syyskuuta.
Jumalauta! Katsokaa aloitusbiisiä!

"The nightmare corpse-city of R'lyeh was built in measureless eons behind history by the vast, loathsome shapes that seeped down from the dark stars. There lay great Cthulhu and his hordes, hidden in green slimy vaults."
Dark Days Ahead
DDA@Facebook
Dark Days Ahead
DDA@Facebook