Rage

[Sugar Daddy]

Ja topikkien luominen jatkukoon. Nyt on taas sellainen aika vuodesta, jolloin tutustutaan uusiin bändeihin, ja oikein urakalla! Tällä kertaa vuorossa metallia suoraan saksanmaalta. Mitä mieltä olette Ragesta?

Itse en ole kuullut kuin yhden biisin, nimeltään Down. Se oli kyllä hyvä, löytyy Unityltä, mutten varmaankaan tuota levyä näin ensilevyksi osta. Olen myös kuunnellut clippejä Musiclinesta eri levyiltä. Niiden perusteella Trapped! -levy on eniten minun makuuni. Olisiko tuo hyvä aloituslevy? Vai kenties joku muu?

Ragesta tekee erittäin hyvän kovat kitarariffit ja mr. Peavyn todella munakas heavyääni, ei falsettikiekumisia tällä kertaa. Jatkakaa, nyt on nimittäin teidän vuoronne...

[UTI]

Trapped on ihan kova levy. Siltä löytyy myös menevä coveri Fast As A Shark. End Of All Days-albumi löytyy hyllystä, mielestäni aika tasavahva kokonaisuus. kyseiseltä levyltä löytyy myös varsin mukiinmenevä The Trooper.

[tsorl]

Rage on aivan helvetin kova. Itsellänikin on vielä koko tuotanto hiukan hakusessa (orkka kun on "pari" levyä ehtinyt jo julkaisemaan), mutta voin kyllä sanoa että harvinaisen tasaista jälkeä ovat tehneet 20 vuotta putkeen.

Suosittelisin ehdottomasti ensiostokseksi viime vuoden lopulla julkaistua From The Cradle To The Stage -tupla-dvd:tä. Ykköslevyn livekeikka on valehtelematta kovin, minkä olen television ruudulta todistanut. Draivi on jotain ihan uskomatonta ja kun äijiä tosiaan on vain kolme niin pistää se miettimään. Tulet katsomaan Mike Terranan ja Victor Smolskin suorituksia huuli pyöreähkönä, sano minun sanoneen.

Studiolevyistä sitten suosittelen itse asiassa juuri tuota Unitya. Ehjä kokonaisuus ja kitaristi Smolskin "hullu tiedemies" -karma paistaa parhaiten tuolta levyltä.

Palaan asiaan kunhan olen saanut diskografiaa tilkittyä myös tuolta alkupuolelta.

[Iron Constable]

Mitä hemmettiä. Te puhutte niin uusista levyistä, etten ole moisista kuullutkaan... Kyllähän Rageen tutustuminen täytyy aloittaa A:sta, koska tämäkin bändi on luonut urallaan nahkansa moneen kertaan. Peter "Peavy" Wagner on kyllä jonkin sortin nero, koska niin monipuolista kamaa on pystynyt suoltamaan ulos viimeisen 20 vuoden aikana, ottaen huomioon sen, että bändi nyt kuitenkin on hänen projektinsa.

Itse hankin ekan Rageni vuonna 1987, kun hyllyyn kopsahti Execution Guaranteed lp. Hyvä levy, joka kuitenkin poikkeaa aika raisusti Ragen nykylinjasta. Tuolta alkupäästä suosittelen kuitenkin teille aloittelijoille kolmea levyä, jotka ovat tasaisen erinomaisia sisältäen kaikki myöhemmänkin Ragen tavaramerkit. Upeita melodioita, tunnnelmia, riffejä ja Peavyn tunnistettava ääni. Alla olevista voi valita, eikä varmasti mene vikaan. Kunniasanalla !!!

PERFECT MAN - 1988
SECRETS IN A WEIRD WORLD - 1989
REFLECTIONS OF A SHADOW - 1990


Siinä kolmikko, joka ei häpeä vertailua minkään bändin kataloogiin. Hyvä kun tutustutte näihin vanhoihin legendoihin ja pistätte topiccia pystyyn, muistin taas yhden bändin, joka täytyy saattaa C-kassulinjalta laseraikaan. Ainakin noiden kolmen äänitteen osalta. Uusin Rage hyllyssäni on muuten tuo XIII, joka oli kovin epätasainen levy. Pari loistavaa veisua, mutta liikaa "haahuilua". Jotenkin oli ainakin tuolla levyllä punainen lanka hieman kadoksissa.

Tossa linkki bändin kataloogiin ->http://www.metalstorm.ee/bands/view_alb ... nd_id=rage
Vaikuttaa tuo yllä mainittu From Cradle to the Stage todella kattavalta paketilta näin ukkotuneen faninkin silmissä.

Ps. Kaikista Ragen upeista biiseistä hienoin on Don´t Fear The Winter, joka vetoaa suomalaisen miehen mieleen jollain ihmeellisellä tasolla. Upea biisi. Missäs helvetissä se kasetti taas oli...

[tsorl]

Lauantai-illan kunniaksi päätin tehdä pikku katsaukset omistamiini studio-Rageihin, silvuplee:

Execution Guaranteed (1987)
Primitiivistä Saksa-speediä. Vaikka homma sinänsä toimiikin, niin jälkipolville ei tästä suuremmin jää kerrottavaa. Highlight: Down by Law

20 Years In Rage (1994)
Kymmenvuotisjuhlalevy, pöytälaatikkobiisejä sovitettu uusiksi ja pistetty purkkiin. Yllättävänkin yhtenäinen näin "sillisalaattilevyksi" ja kun rässivaihteellakin paikoin käydään niin kyllä toimii. Highlight: Vertigo

Black In Mind (1995)
90-luvun synkistely-Rage nostaa yrmeän päänsä ja tyrmää heti avausraidalla. Näinkin heviksi levyksi aivan liian pitkä ja fillereitä löytyy ne Ragelle tavaksi muodostuneet 4-5 kpl, mutta loppu materiaali potkii perseitä. Highlight: A Spider's Web

End Of All Days (1996)
Tunnelmaltaan ja soundeiltaan melkein identtinen Black in Mindin kanssa ja melkein yhtä hyvä. Muttei ihan. Trooper-coveri löytyy tältä levyltä. Highlight: End Of All Days

XIII (1998)
Peavykin löysi sinfoniaorkesterin ja tämmöistä tavaraa sieltä sitten tuli. Alkaa todella hienosti mutta puolivälissä juututaan johonkin. Myöhempien aikojen Sentencedin ystäville voisi toimia. Mukana aika turha coveri Paint It Blackistä. Highlight: From The Cradle To The Grave

Ghosts (1999)
Ensimmäinen Rage-levyni ja tykkään kovasti. Orkestraatiot ovat vieläkin mukana mutta vähemmän ahdistunutta menoa kuin edeltäjällään. Hieno fiilistelylevy, komeita kertsejä ja kaikinpuolin toimii. No okei, viimeinen biisi on melkein Mestarit Areenalla -tasoa kornissa mahtipontisuudessaan. Highlight: Wash My Sins Away

Welcome To The Other Side (2001)
Kokoonpano muuttui Peavyn ympärillä ja musiikkikin pikkaisen ehkä suoraviivaistui. Aivan helvetisti biisejä ja vaikka niistäkin klasikkoainesta löytyy niin levy jää jotenkin väliinputoajaksi. Ihan hyvä kuitenkin. Highlight: Paint The Devil On The Wall

Unity (2002)
Uudet naamat Smolski ja Terrana tuntuivat oikeastaan vasta tälle levylle kunnolla integroituvan Rageen ja tulos on loistava. Sinfoniat ja melankolinat on unohdettu ja lähdetty taas tekemään heviä. Ja yksi seitsenminuuttinen progeinstrumentaali tietenkin. Vain yksi filleri, mikä on saksalaiselle hevibändille jo aika hyvin. Highlight: Unity

Soundchaser (2003)
Unityn linja jatkuu, mutta tulikohan pukattua vähän liian kiireellä ulos? Ei sinänsä huonoja biisejä, mutta puoli levyä soljuu läpi korvien suurempaa vahinkoa aiheuttamatta. Tosin alkupuolen riffimonsterit nostavat tämänkin niiden parempien Rage-levyjen joukkoon. Highlight: Soundchaser

[Grimmie]

Ps. Kaikista Ragen upeista biiseistä hienoin on Don´t Fear The Winter, joka vetoaa suomalaisen miehen mieleen jollain ihmeellisellä tasolla. Upea biisi.

Tätä kompaten, jollain kokoelmalevyllä tuo iski vastaan ja iskikin kovaa. Levynostoon asti ei ole silti kantanut, tosin erehdyin erään marketin poistosta ostamaan jonkin samaa nimeä kantavan -90 luvun poppibändin levyn.
Tämäkin näitä "tutustuminen suunnitelmissa" bändejä

[Priest]

Itse hommasin tuossa vähän aikaa sitten kirppikseltä naurettavaan 50 sentin hintaan Extended power EP:een. Kuullostaa varsin hyvältä varsinkin 3 ensimmäistä biisiä. Laulajalla on todellakin omaperäinen ääni, hyvässä mielessä.

Mitä suosittelisitte seuraavaksi investoinniksi? Saman tyylistä kamaa haluaisin. Varmaankin Secrets in a weird world, Reflections of a shadow ja Trapped ovat aika samankaltaisia musiikiltaan, ainakin samoihin aikoihin pukattu ulos.

[Jukka]

Ps. Kaikista Ragen upeista biiseistä hienoin on Don´t Fear The Winter, joka vetoaa suomalaisen miehen mieleen jollain ihmeellisellä tasolla. Upea biisi.

Tätä kompaten, jollain kokoelmalevyllä tuo iski vastaan ja iskikin kovaa. Levynostoon asti ei ole silti kantanut, tosin erehdyin erään marketin poistosta ostamaan jonkin samaa nimeä kantavan -90 luvun poppibändin levyn.
Tämäkin näitä "tutustuminen suunnitelmissa" bändejä

Komp Komp. Meikäläiselle Rage on jäänyt tuntemattomaksi suuruudeksi muuten, mutta tuosta viisusta olen nähnyt videon jollain Noisen videokokiksella. Samalta kokoelmalta muuten löytyy sellaisiakin "helmiä" kuin V2 ja muita .

[Hammer]

Reflections Of A Shadow on ainoa levy, mitä olen Ragelta kuullut. Kyseinen lätty sisälsi joitain oikein hyviäkin biisejä, mutta kärsi hieman epätasaisuudesta. Joka tapauksessa jos edellä mainitun levyn jossain halvalla näette, niin kannattaa tutustua. Don't Fear The Winter oli pakko hakea koneelle, kun sitä täällä niin kehuttiin ja kelpo speed-metal-rallatushan tuo oli.

[DevilLook]

Mulle ei oo napannu ja siks nyt lähtis halvalla Soundchaserin promo cd. 5 euroo, sis postikulut.

[Sugar Daddy]

Ostin kaikenmaailman suositteluista huolimatta sittenkin tuon Trapped!-levyn ja ei todellakaan tarvinnut pettyä. Päädyin siihen, sillä lukemani arvostelut olivat myönteisiä ja lataamistani "koematskusta" juuri tämän levyn biisit iskivät eniten. Kyseessä on siis vuonna 1992 julkaistu Ragen kuudes studiolevy.

Levyllä on muuten aivan loistavat soundit, miksattu Morrisoundeilla. Mutta, itse biisitkin ovat täyttä rautaa, ellei enemmänkin. Tämä on juuri se levy, jolloin Wagner alkoi käyttää ääntään monipuolisemmin; matalammalta, ei mitään kiekaisuja enää läheskään niin paljon, mitä kuuli muutamalla ennen tätä ilmestyneellä levyllä. Riffit, laulu (helvetin hyvät kertosäkeet, by the way), rummut, kaikki kunnossa!

Hintakaan ei ollut ollenkaan paha, 12 euroa tästä maksoin. On muuten Noise tehnyt hyvät remasterit (vuonna 2002), tällä levyllä bonusbiisejä on jopa viisi eli biisejä on yhteensä 18 ja levyn kesto 79 minuuttia. Ei paha! Suosittelen ehdottomasti...

[tsorl]

Saksahevi forever! Rageltakin pukkaa uutta:

During last weeks Victor and Peavy have worked on new song ideas for another RAGE album. These ideas should be tested during demo recordings in August, before Victor will record the orchestra parts for a "Suite Lingua Mortis" in Minsk. It's about a 20 minutes long band/orchestra work, which will be the main part of the new RAGE album. Victor is working hard at the notation, it's going to become terrific...
At the end of September Peavy, Victor and Mike will start to record the new album at Charlies VPS Studios, just interrupted by the live activities (Southamerika). Up to the end of November everything should be recorded, so Charlie Bauerfeind can start mixing the album in December.

The release date worldwide will be the 20th of March 2006 by Nuclear Blast.

Lingua Mortis -sinfoniaorkesteri tekee siis paluun tulevalla levyllä ja 20-minuuttinen kipale luvassa. Katastrofin ainekset siis aika hyvin kasassa, mutta kun mr. Smolski ei osaa tehdä mitään väärin niin levystä taitaa tulla aika mainio. Ja onhan bändi siis aiemminkin ko. orkesterin kanssa levyjä tehnyt. Jotenkin tykkäsin kyllä enemmän parin viime levyn suoraviivaisesta riffijuhlasta mutta hieno homma että muutamista kollegoista *köhROLFkrmh* poiketen Peavy jaksaa aina hakea uusia virtauksia.

[Asamael]

Voin vilpittömästi suositella Ragea kaikille raivoavan hevin ystäville. Itse olen tutustunut noihin kahteen uusimpaan levyyn ja live-dvd:hen. On todella tiukkaa soitantaa ja Rage ilmiselvästi tappaa livenä, tulisivat Suomeen vaan joskus. Ihmeellistä kuinka kolmijäseninen bändi saa aikaan tuollaista musiikkia. Tuo perinteisemmän kertosäe-hevin yhdistäminen raivokkaisiin mättöriffeihin toimii mahtavasti. Ja Smolski on kerrassaan virtuoosimainen kitaristi, ihme ääniä saa taiottua kitarastaan.

[Sugar Daddy]

Ohhoh mikä helmi on tullut jälleen ostettua, nimittäin UNITY!! Aijai kun on herkkuva. Ragen nykyinen kokoonpano on suunniteltu tappamaan! Ihan tajuttoman kovaa kamaa, jokainen riffi, soolo, kertosäe, filli... Mun mielestä selviä väliinputoajia ei ole ollenkaan, muutamia keskinkertaisia hetkiä löytyy, mutta ne voi laskea yhden käden sormilla. Ainut biisi, joka ei oikein nappaa on Dies Irae, mutta sekin on OK. Levyn kansi on muuten aika kauhea, mutta never judge a book by the cover. Pätee varmaan myös levyihin.

On muuten tuo Victor Smolski aika kova äijä kepittämään, ihan - hyvällä tavalla - outoja juttuja saa ulos kitarastaan. Ja mahtavia sooloja mies soittaa, puhumattakaan riffeistä! Täysin oma tyyli, mä olen ainakin täysin vakuuttunut. Mike Terrana on myös oikea mies rumpupatteriston takana, ja näköjään aikamoinen puntti. Wagnerin ääni on pysynyt loistokunnossa vuosien saatossa. Miehinen ääni, josta munaa ei puutu. Kuuluu mun top3 munakkaimmat vokalistit -listalle sinne Marco Hietalan ja Matthew Barlowin seuraan. Tämä kokoonpano on kyllä kieltämättä Ragen paras koskaan.

Hieno levy, hieno bändi! Mitä muuta voi sanoa?

[tsorl]

^ Minähän sanoin! Unity omistaa.

Sulla (ja kaikilla muillakin) on pakko hankkia tuo From the Cradle to the Stage -livedvd. Jos nyky-Rage vakuuttaa levyllä, niin livenä homma on ihan käsittämätöntä. Smolskin osalta varsinkin, äijähän tosiaan soittaa kaikki kitarat yksin. Riffit ja soolot. Eikä todellakaan vain "sinne päin". Hullu mies. Terrana myös. Ja Peavy on Peavy.

[Sugar Daddy]

Sulla (ja kaikilla muillakin) on pakko hankkia tuo From the Cradle to the Stage -livedvd. Jos nyky-Rage vakuuttaa levyllä, niin livenä homma on ihan käsittämätöntä. Smolskin osalta varsinkin, äijähän tosiaan soittaa kaikki kitarat yksin. Riffit ja soolot. Eikä todellakaan vain "sinne päin". Hullu mies. Terrana myös. Ja Peavy on Peavy.

Unityn perusteella on kyllä pakko hankkia tuo DVD:kin jossain vaiheessa. Hankintalistalle menee, se on selvä!

[Sugar Daddy]

Viikon alussa ostin Levykauppa Äxästä (ihme, että löytyi hyllystä) Execution Guaranteedin. Levyn nimi on ainakin hieno. Päätin ostaa levyn Down by Lawin perusteella, joka iski todella kovaa. Yllätyksekseni loppulevy olikin hieman erilaista kuin tuo biisi. Enemmän lyödään päälle keskitempoista rässiriffittelyä ja muutenkin "kokeilevampia" juttuja myöhempään Rageen tottuneille. Levy on silti aika tasainen, mutta yhtään sellaista todellista huippuhetkeä ei levyltä löydy, paitsi varauksella Down by Law. Mutta siis tasaisen varma levy on kyseessä, metsään ei voi mennä. Biiseistä iskee eniten Down by Law, Execution Guaranteed, Before the Storm (the Secret Affair) ja Hatred.

Peavyn ääni ei ole mulle kovinkaan mieleinen tällä levyllä, mutta menettelee. Ei mies kuitenkaan koko ajan käytä ylärekisteriään, joka ei mua kauheasti viehätä. Mutta matalammat kohdat ovat taattua hyvää Wagnerin poikaa. Trappedista eteenpäin hänen vokaaleistaan tuli silkkaa mannaa korville.

Tämän levyn remasterissa bonusbiisejä on jopa kuusi, kolme liveä, kaksi unplugged-biisiä ja On the Edge, joka on erinomainen.

[tsorl]

^ Aika samoilla linjoilla ollaan EG:n suhteen, ei mitään klassikkotavaraa mutta menee siinä sivussa.

Löytyi muuten vicfirth.com:ista Terranan rumpuvideo. Tai siis itse asiassa kyseesä on rumpusoolo nimeltä Anarchy tuolta From The Cradle... -dvd:ltä. Muoto on Quicktime ja "HQ" ja "LQ" -linkeistä saa näkyviin parempi- ja huonompilaatuista kolistelua. Kannattaa tsekata, kapulat pysyy kiitettävästi hanskassa.
Ja lopussa vielä bonuksena pikku pätkä Invisible Horizonsia.

http://www.vicfirth.com/artists/terrana.html

[Sugar Daddy]

RAGE ON!!

Näin alkuun on pakko sanoa kaikille, että hankkikaa tämä From the Cradle to the Stage DVD. Itse myös suosittelen tätä Rageen tutustumattomille aloitukseksi. Siis helvetti, tämä on paras koskaan näkemäni konsertti-DVD, ja se on paljon sanottu se. Rage soittaa todella timmin keikan, koko bändistä huokuu hyväntuulisuus. Groove näiden kolmen jätkän välillä on jotain aivan uskomatonta.

Terranan rumpusoolo on ilmiömäinen, herrasta tuli heti yksi ehdottomimmista suosikeistani. Mutta katsokaapas Smolskin sooloa, aivan mahdoton, uskomaton. Herra soittaa kuin tosta vaan, ei virheen virhettä. Smolskin sen pitäisi poseerata Steve Vain vieressä eikä kenenkään Laihon. Ihan sama mitä Smolski kitarallaan soittaa, tunnen koko ajan olevani seitsemännessä taivaassa! Mr. Peavy Wagner taas on erittäin karismaattinen keulahahmo, hän hallitsee yleisöään hyvin. Laulusuoritus on tuttua Peavya, eli loistavaa. Yksi asia ei niinkään häiritse, mutta pistää ihmetyttämään: miksi Peavy puhuu englantia vaikka keikka on onkin Saksassa? Halusiko herra kenties tällä tavalla tehdä tästä jotenkin kansainvälisemmän? Mene ja tiedä.

Koko konsertti vedetään kunnon raivolla ja taidolla läpi. Biisimateriaali tappaa! Tänäänkin ajattelin katsoa vain muutamia kohtia sieltä täältä, mutta päädyinkin katsomaan koko konsertin alusta loppuun. Se on vaan sitä tajutonta mukaansatempaavuutta.

Kuvaustyyli muistuttaa minun mielestäni Manowarin Hell on Earth III:lla olevan konsertin kuvaustyyliä, mikä on loistava juttu. Meinaan, että tuo Manowar on kuvaustyyliltään ihan ykköstasoa. Äänentoisto on konsertissa myös huippuluokkaa. Ei valituksia mistään eli tekniikka on kunnossa.

Löysin vain yhden negatiivisen asian konsertista, yhden! Nimittäin Solitary Manin viimeisimpiä säkeitä ei vedetty. Höh, olisin mielelläni kuullut Peavyn karjaisevan sen "I don't need this bullshit anymore!" -kohdan.

Ostapa IC (ja kaikki muutkin Rage-diggarit) tämä, et varmasti pety. Mielelläni lukisin jäätäviä kommenttejasi tästä DVD:stä.

PERFECT! Siinäpä se lyhkäsesti.

[tsorl]

^
Niinpä!

Tuo Peavyn kielivalinta on kyllä hiukan mietityttänyt täälläkin. Toisaalta kun vaihtoehtona on saksankieliset mokellukset á la Blind Guardianin Imaginations... -dvd, niin kelpaahan tuo. Toisaalta, Terranahan olisi voinut hoitaa nuo välispiikit, äijällä kun tuntuu juttua ja egoa riittävän.

Näkyykö muuten sulla kakkoslevyn haastattelussa englanninkieliset tekstit? Minulla ei, joten Peavyn ja Viktorin jutut jäivät hieman vähemmälle ymmärrykselle.

[Sugar Daddy]

Näkyykö muuten sulla kakkoslevyn haastattelussa englanninkieliset tekstit? Minulla ei, joten Peavyn ja Viktorin jutut jäivät hieman vähemmälle ymmärrykselle.

Kyllähän ne näkyy kun säätää asetuksista.

[tsorl]

Potkitaanpas tätäkin vähän ylös...

http://www.rage-on.de/content/en/studio/speak.html
Tuosta löytyy vähän tietoa Ragen tulevasta levystä ja ennen kaikkea siitä 25 minuutin giganttibiisistä. Erityisesti lämmitti sydäntä tuo c-osasta löytyvä luonnehdinta: "Mike kills everything".

[Sugar Daddy]

^Mielenkiintoista, todella mielenkiintoista. Vähän olen epävarma tuon 25 minuuttisen kappaleen suhteen, mutta onhan säveltäjänä sentään Victor Smolski, joten mielenkiinnolla odottelen uutta levyä. En kuitenkaan ihan heti varmaankaan osta, katselen arvosteluja yms. ensin. Tuossa voisi olla meinaan aikamoiset ainekset myös katastrofille. Onkohan koko levy orkestroitu vai saadaanko kuulla esimerkiksi War of Worldsin kaltaista riffijyrää?

Ja IC, osta jo se From the Cradle to the Stage DVD!!
Paras live-DVD koskaan, meikäläinen haluaa kunnon IC-analyysin

[Sugar Daddy]

The Missing Link on tällä kertaa vuorossa. Muutama päivä sitten ostin, ja oikein hyvältä levyltä vaikuttaa. Levy julkaistiin vain vuosi Trappedin jälkeen, eikä ihan sen tasolle ylletä, mutta hyvin lähellä mennään. En ole vielä törmännyt yhteenkään Rage-levyyn, jossa olisi biisi, jota kertakaikkiaan ei voi kuunnella. Ei ole sellaista tälläkään levyllä, todella tasaista vääntöä kaikin puolin. Huippubiisejä on monia, mainittakoon vaikka Who Dares? ja nimibiisi. Myös aloituskolmikko/nelikko on loistokamaa. Bonusbiisejä on jälleen viisi, ja valitettavasti viimeinen niistä on, tadaa... Paranoid! Muut bonukset ovat jälleen oikein hyviä.

Rage on kyllä aika helvetin kova bändi, ei ole pettänyt vielä kertaakaan. Mikä olisi seuraava sopiva ostos? Perfect Man, kenties? Jos jollain tämä on, niin mielelläni lukisin kommentteja. Se sisältää ainakin todellisen Rage-hitin, Don't Fear the Winterin. Peavyn kiekuminenkin on alkanut toimia hieman paremmin.

[tsorl]

^ Perfect Man jatkaa aika lailla Executionin linjoilla. Parempi levy kuin EG ja taisipa olla kaikki biisit alle 4min eli jaksaa tällainenkin hittihakuinen elitisti pyöräyttää läpi puutumatta. Peavyn falsetti sitten soi aika tiuhaan tällä levyllä.