Mjaah mjaah, tuli tässä ostettua tuo Rabbit Dont Come Easy saaremaalta lähinnä vaihtoehtojen puutteen takia (ei todellakaan ollut hankintalistojan kärkipäässä), joten eiköhän tämä ole tarpeeksi hyvä syy nostaa kurpitsatopikki pinnalle hetkeksi.
Just a Little Sign
Olkoon miten hhjj meininkiä tahansa, miten varmanpäälle tahansa pelattu ja vaikka miten kertosäettä hoetaan, niin meikäläiselleppä toimii. Hilpeää melodiaa ja kunnon tuplarutistystä. Humoristiset sanat ovat plussaa, sillä jos tässä biisissä olisi jotkut "elkää tuhotko otsoonikerrosta" sanoitukset, niin vitutus saattaisi iskeä aika nopeasti.
Niin ja onhan tässä yksi äkäisen kuuloinen riffikin.
Open Your Life
Tämä lähtee mainiolla rifiillä käyntiin. Kitaramelodiaa, eikä ihan huonoimmasta päästä. Pieni tauko ja sitten Deriksen mahtava ääni peliin "Ignorant and wasted that's what you are" tämmöinen iskee muhun, hyvältä kuulostaa. Kertosäe hämää jokusen verran. Open your life?!?! Häh?!?!?! No tuon tarkoitus menee meikäläiseltä hieman ohi, en vain tajua miten se ujuttautuu biisin sanoituksiin. Väliosa vallan mainio. Kova biisi, ehkä levyn kovin.
The Tune
Jälleen asiallinen aloitus, hyvän kuuloiset kitaroinnit. Taas mennään kyllä vähän hhjj lastenlaulu osastolla, mutta eipä minua taaskaan haittaa. Ehkä se on se pieni huumorinsiemen sanoituskissa, vaikka näissäkin ruvetaan menemään huonoilla raiteilla, pelastaa aika paljon. Kertosäe on tappavan hilpeä, mutta tämän ei nyt kerta kaikkiaan anneta häiritä. Asiallista tuplatilua juuri helloweenin tapaan. Kumpa vain loppulevykin olisi ollut enemmän aloituskolmikon aloituskolmikon tapaista.
Never Be a Star
Hetkonen, eikös tämä melodia ole jo käytetty perfect gentlemanissa? Noh, eihän se sama ole, mutta liian lähellä mennään mielestäni. Biisi on muuten hyvää jälkeä, mutta sisältö tuntuu hyvin niukalta. Kertosäettä on paljon, aivan liikaa. Itselleni tulee mieleen ajatus, että onkos tämä sitten tehty nopeasti täytebiisiksi? Säkeistöihin enemmän pituutta, kertosäettä vähemmän ja jonkunmoista instrumentaalikohtaa väliin niin olisi tolkuttoman paljon kovempi tapaus. Soolosta plussaa, toimii mulle.
Liar
Aloitusriffi jyrää taas kerran, sen jälkeen tuplaräimistelyt. Aluksi oli hankaluuksia hyväksyä hieman erillainen verse, mutta nyt kuunneltuna toimii jo paremmin. Sanat aika jees, hassuhko tarina, mutta kuulostaa hieman kliseeltä. Ehkä se on tarkoituskin. Theres a reason to live and to die kohta tökkii, mutta muuten ihan kelvollinen esitys sooloja ja muuta välitilpehööriä myöten. Yksi paremmista biiseistä levyllä, mutta ei mielestäni yhtä asiallista menoa kuin alkukolmikossa.
Sun 4 The World
Jaahas jaahas, taas tuntuu että pienellä säädöllä olisi saatu mainio biisi kasaan. Hienoa arabitunnelmaa, jonka suosisi jatkuvan biisin läpi. Perseestä olevat sanoitukset, bridge homma ennen kertosäettä ja itse kertsi ovat vain niin juostenkustun oloisia, että rupeaa potuttamaan. Tähän kun olisi isketty Dion Egyptin kaltaiset sanoitukset ja hieman enemmän viilattu egyptihommaa eteenpäin, niin olisi voinut sanoa jo hyväksi kappaleeksi. Tämmöisenään ei iske, ei muutenkuin ensimmäisen riffin osalta.
Dont Stop Being Crazy
Huhhuh, mitä akustista melodiaa. Jonkun kumman kosmisen reaktion takia Helloween taitaa tämmöistenkin kappaleiden väännön. Aika perinteinen ns. powerballadi, mutta varmaan kaikille tullut selviöksi, että meikäläinen on täysin immuuni perinteisyyden häiritsevyydelle. Hienoa tunnelmointia, sanat jäävät jälleen hieman hampaankoloon, mutta paskat siitä, jälleen paremman puolelle kääntyvä kappale.
Do You Feel Good
Aaah, ihanaa überiloista kamaa taas. Ei mitenkään järisyttävän mahtava biisi, mutta ennemmin tämmöistä kuuntelen kuin sun 4 the worldin tapaista kummajaista. Ihan asiallista vääntöä, mutta ainakin tähän asti on jäänyt vähän taka-alalle. Ei kovin paljoa tuntemuksia herätä, ok se sitten kaiketi on.
Hell Was Made In Heaven
Tässä biisissä on parasta antia kertosäe. Sen kautta on ruvennut avautumaan biisi enemmänkin. Jokin tässäkin kuulostaa kummalliselta, en tajua oikeastaan mikä. Taasen on hieman enemmän tavaraa biisissä kuin tavalliset intro-verse-kertsi rallatukset pitävät sisällään, siitä aina meikäläiseltä plussaa. Vähän samaa kastia kuin Liar, ihan kelpo veto, muttei mitään kaamean mairittelevaa.
Back Against The Wall
Mitäs kummaa tämä sitten on? Aivan kummallista kamaa, hämää järisyttävän paljon laulun taustalla oleva konekolina. Jos tässä biisissä jotain hyvää on, niin meikäläinen ei ole vielä sitä löytänyt. Hirvittävin pala, mitä olen vähään aikaan kuunnellut, ei tästä sen enempää.
Listen To The Flies
Kurpitsanaamoille jo tavaksi muodostunut meikäläiseen iskevä intro jälleen. Ensimmäisellä kerralla kertosäe kuulostaa hyvältä, sitten uudemman kerran mäiskeen kanssa ja Deriksen korkeiden vokaalien kanssa ei sitten niinkään hyvältä. Sitten kun päästään instrumentaali/soolo kohtiin rupeaa taas toimimaan paremmin. Ihan hyvää jälkeä taas, mutta ei mikään mahtava suoritus. Painkiller fillistä plussaa
Nothing To Say
Jes! Tässä taas sitten on näytettä parhaasta, mihin helloween yltää. Iskee meikäläiseen ja suosittelen kaikille lämpimästi. Vähän huumorimielellä mennään taas ja tuplat on heitetty roskikseen. Jotenkin kuulostaa vain niin originaalilta, että ensimmäisestä kuuntelusta asti olen pitänyt tästä vedosta. Kyllä meikäläinen haistaa pienen progemeiningin, varsinkin havaijikitaroista. Hienoja riffejä riittää kahdeksaan minuuttiin sopivasti, mutta mihinkään riffien tunkemiseen ei ole sorruttu. Hiljaisempi kohta on nannaa, I see a rainbow rising huudot ovat hieno tribuutti Rainbowlle ja soolot ovat kultaa. Eiköhän tämä ole tässä, turha lähteä enempää hehkuttamaan.
Loppujen lopuksi ihan hyvä levy, pari melko kaameata rallia, mutta ehkä nekin avautuvat joskus kuuntelun myötä. Aluksi en löytänyt levyltä juuri muuta hyvää, kuin kolme ensimmäistä biisiä ja nothing to sayn. Ennakkoluulot plättyä kohtaan olivat melkoiset joskus yhden kerran aikaisemmin kuulleena. Silloin kuulosti aikamoiselta hutulta, nykyään paranee lähes kerta kerralta. Bonusbiisi on ihan kelpo esitys, mutta ei jostain syystä sitten minuun taas iske niin kamalalla forssilla. Taidan joutua syömään sanani ja sanomaan, että se perinteisyys siinä varmaan eniten haittaa. Silkkaa shittiä siis tullut jauhettua
No ihan oivallisia melodioita tässä far awayssäkin on, kelpaa mulle.
Hyvä levy, en kadu kun seitsemällä eurolla ostin.
Hmmm.... tää taitaa olla nyt sit mun pualest täss...
