Dream Theater
Moderator: The Killer Krew
-
- Hell Rat
- Posts: 338
- Joined: Wed Jan 07, 2004 13:11
- Location: Helsinki
-
- Hell Rat
- Posts: 338
- Joined: Wed Jan 07, 2004 13:11
- Location: Helsinki
The Root Of All Evil
Biisi alkaa siitä mihin This Dying Soul loppui. Jatkoa siis The Glass Prison-This Dying Soul saagalle. Tuttuun tapaan Dream Theaterille, levy aloitetaan rankemmalla rutistuksella. Shirley ei enään tällä albumilla ollut miksaamassa ja sen huomaa, todella hyvät soundit. Suhteellisen suoraviivainen biisi DT:lle. Laulumelodiat ovat hyviä ja kertosäe on mahtava. "I can feel my body breaking...", lähes suoraan TDS:sta. Todella isona plussana pidän sitä, että turhat sooloilut ovat pidetty kurissa ja instrumentaali-osat ovat koko levyllä melodisina, eikä pelkkiä Petruccin ja Rudessin taidonnäytteinä. Biisi loppuu lintujen viserrykseen ja kellojen soittoon, samalla biisin vaihtuen seuraavaan. 9
The Answer Lies Within
Levyn balladi. Piano ja akustinen kitara vie biisiä eteenpäin, kunnes mukaan tulee myös sinfonia-orkesteri. Kappale muistuttaa hieman Hollow Yersin ja Disappearin sekoitusta. Kaunis, suoraviivainen balladi, josta soolot ovat karsittu pois. 9-
These Walls
Siirrytään seuraavaan biisiin, joka on tällä hetkellä oma suosikkini tältä levyltä. Biisi alkaa särö-kitaralla, joka jammailee biisin alussa noin puoli minuuttia. Biisi alkaa kunnolla, kun koko bändi astuu mukaan ja varsinkin Rudess tuo koskettimillaan biisiin hienon tunnelman. Temmon laskiessa nopeasti tulee laulu mukaan. Rudessin antaen taas oman osuutensa pienellä pimputtamisella. Temmon taas noustessa mennään kertosäkeeseen. Mahtava kertosäe! Parhaita kertosäkeitä DT:ltä pitkään aikaan. Biisin loppupuolella Petrucci vetää oman soolonsa ja pian sen jälkeen tulee taas kertosäe, tällä kertaa sinfoniaorkesterin tullessa mukaan. Biisi loppuu sydämen tykytykseen ja kellon tikitykseen. 10
I Walk Beside You
Dream Theater goes U2. Menevä aikuis-rock-kipale ei siinä mitään. Voitte kuitenkin kuvitella miltä tämä biisi kuulostaa, biisi joka on tehty jo sata200kiljoonaa kertaa aiemmin. 8
Panic Attack
Levyn toinen rankempi heavy-kappale. Hieman Honor Thy Father tulee mieleen. Laulumelodiat ovat mukavia ja LaBrie menee parissa kohdassa falsetin puolelle
. Sooloilut pidetään taas hyvin kurissa. Tällä biisillä varmaan saa varmasti käännytettyä joitan ihmisiä Dream Theaterin musiikin pariin. Biisin loppupuolella on jotain Rudessin kokeiluja. 9+
Never Enough
Toinen rankemman puoleinen biisi putkeen. Hieman sekava biisi. Kitaraa tulee joka suunnasta ja LaBrie on taas käyttänyt jotain "sika siistiä" efektiä laulussaan. Sooloilut pidetään jossain määrin kurissa, mutta tällä hetkellä levyn kehnoin biisi. 8-
Sacrificed Sons
Jotain hulabaloota alussa ja sampleja mm. Rumsfeldin puheista. Biisin aikana on hitaita sekä nopeempia osia ja sinfonia-orkesteria käytetään monessa kohtaa. Hyviä instrumentaalikohtia ja eniten biisi muistuttaa In The Name Of Godia. Tätä biisiä en kovin paljoa ole vielä kuunnellut, mutta hyvältähän tämäkin vaikuttaa. 8½
Octavarium
Biisi alkaa täydestä hiljaisuudesta, kitaran tullessa esiin. Petrucci fiilistelee n. 4 minuuttia biisin alussa, mukava kitarasoundi, kuulostaa havaji-musiikilta soitettuna 4 kertaa hitaammin. Rudess tulee esiin n. 20 sekunnin ajaksi kunnes alkaa soida akustinen kitara ja huilun soittaessa biisin päämelodiaa. Viiden minuutin kohdilla Jamesin laulu tulee mukaan. Samaa rataa jatketaan kunnes ollaan menty biisissä n. 12 minuttia. Jordan päästetään ulos ja soittaa samantien 1,5 minuutin hilpeän soolon. Seuraava kohta on ihan mukava, kun James ja Mike laulavat vuorollaan. Pian tämän jälkeen mennään tivoliin pariksi minuutiksi. Sen jälkeen menemme pelaamaan vähän nintendoa, kuulostaa Mega Manilta. James tulee taas esille ja pian hän rääkyykin kuin Death Metal-laulajat konsanaan, tai ainakin melkein. Sinfoniaorkesteria ei unohdettu tämänkään biisin osalta, ja se kuulostaa Lord Of The Ringsin soundtrackilta. Mukava kappale lopettamaan levyn. Biisin loppuessa tulee kuitenkin mieleen yksi kysymys. Tämäkö seuraava Change Of Seasons? Ei siltä näytä. 8+
Hyvältä levyltä vaikuttaa. Arvosanaksi antaisin kahden kuuntelun jälkeen 9-.
Biisi alkaa siitä mihin This Dying Soul loppui. Jatkoa siis The Glass Prison-This Dying Soul saagalle. Tuttuun tapaan Dream Theaterille, levy aloitetaan rankemmalla rutistuksella. Shirley ei enään tällä albumilla ollut miksaamassa ja sen huomaa, todella hyvät soundit. Suhteellisen suoraviivainen biisi DT:lle. Laulumelodiat ovat hyviä ja kertosäe on mahtava. "I can feel my body breaking...", lähes suoraan TDS:sta. Todella isona plussana pidän sitä, että turhat sooloilut ovat pidetty kurissa ja instrumentaali-osat ovat koko levyllä melodisina, eikä pelkkiä Petruccin ja Rudessin taidonnäytteinä. Biisi loppuu lintujen viserrykseen ja kellojen soittoon, samalla biisin vaihtuen seuraavaan. 9
The Answer Lies Within
Levyn balladi. Piano ja akustinen kitara vie biisiä eteenpäin, kunnes mukaan tulee myös sinfonia-orkesteri. Kappale muistuttaa hieman Hollow Yersin ja Disappearin sekoitusta. Kaunis, suoraviivainen balladi, josta soolot ovat karsittu pois. 9-
These Walls
Siirrytään seuraavaan biisiin, joka on tällä hetkellä oma suosikkini tältä levyltä. Biisi alkaa särö-kitaralla, joka jammailee biisin alussa noin puoli minuuttia. Biisi alkaa kunnolla, kun koko bändi astuu mukaan ja varsinkin Rudess tuo koskettimillaan biisiin hienon tunnelman. Temmon laskiessa nopeasti tulee laulu mukaan. Rudessin antaen taas oman osuutensa pienellä pimputtamisella. Temmon taas noustessa mennään kertosäkeeseen. Mahtava kertosäe! Parhaita kertosäkeitä DT:ltä pitkään aikaan. Biisin loppupuolella Petrucci vetää oman soolonsa ja pian sen jälkeen tulee taas kertosäe, tällä kertaa sinfoniaorkesterin tullessa mukaan. Biisi loppuu sydämen tykytykseen ja kellon tikitykseen. 10
I Walk Beside You
Dream Theater goes U2. Menevä aikuis-rock-kipale ei siinä mitään. Voitte kuitenkin kuvitella miltä tämä biisi kuulostaa, biisi joka on tehty jo sata200kiljoonaa kertaa aiemmin. 8
Panic Attack
Levyn toinen rankempi heavy-kappale. Hieman Honor Thy Father tulee mieleen. Laulumelodiat ovat mukavia ja LaBrie menee parissa kohdassa falsetin puolelle

Never Enough
Toinen rankemman puoleinen biisi putkeen. Hieman sekava biisi. Kitaraa tulee joka suunnasta ja LaBrie on taas käyttänyt jotain "sika siistiä" efektiä laulussaan. Sooloilut pidetään jossain määrin kurissa, mutta tällä hetkellä levyn kehnoin biisi. 8-
Sacrificed Sons
Jotain hulabaloota alussa ja sampleja mm. Rumsfeldin puheista. Biisin aikana on hitaita sekä nopeempia osia ja sinfonia-orkesteria käytetään monessa kohtaa. Hyviä instrumentaalikohtia ja eniten biisi muistuttaa In The Name Of Godia. Tätä biisiä en kovin paljoa ole vielä kuunnellut, mutta hyvältähän tämäkin vaikuttaa. 8½
Octavarium
Biisi alkaa täydestä hiljaisuudesta, kitaran tullessa esiin. Petrucci fiilistelee n. 4 minuuttia biisin alussa, mukava kitarasoundi, kuulostaa havaji-musiikilta soitettuna 4 kertaa hitaammin. Rudess tulee esiin n. 20 sekunnin ajaksi kunnes alkaa soida akustinen kitara ja huilun soittaessa biisin päämelodiaa. Viiden minuutin kohdilla Jamesin laulu tulee mukaan. Samaa rataa jatketaan kunnes ollaan menty biisissä n. 12 minuttia. Jordan päästetään ulos ja soittaa samantien 1,5 minuutin hilpeän soolon. Seuraava kohta on ihan mukava, kun James ja Mike laulavat vuorollaan. Pian tämän jälkeen mennään tivoliin pariksi minuutiksi. Sen jälkeen menemme pelaamaan vähän nintendoa, kuulostaa Mega Manilta. James tulee taas esille ja pian hän rääkyykin kuin Death Metal-laulajat konsanaan, tai ainakin melkein. Sinfoniaorkesteria ei unohdettu tämänkään biisin osalta, ja se kuulostaa Lord Of The Ringsin soundtrackilta. Mukava kappale lopettamaan levyn. Biisin loppuessa tulee kuitenkin mieleen yksi kysymys. Tämäkö seuraava Change Of Seasons? Ei siltä näytä. 8+
Hyvältä levyltä vaikuttaa. Arvosanaksi antaisin kahden kuuntelun jälkeen 9-.
Last edited by Powerslave on Fri May 27, 2005 14:41, edited 1 time in total.
-
- Hell Rat
- Posts: 338
- Joined: Wed Jan 07, 2004 13:11
- Location: Helsinki
Ilmeisesti en halua kentälle seisomaan kolmeksi tunniksi. DT vetää kuulemma kolmen tunnin setin joten ilmeisesti otan mielelläni katsomopaikan, josta voin tiirata tarkasti Petruccin soittoa. DT kun ei mikään moshausbändi ole vaan muusikoiden katsomisbändi. Sama ku jazz-keikalle menisi
"To be alive is more than just breathing"
-
- Hell Rat
- Posts: 315
- Joined: Thu Aug 26, 2004 18:48
- Location: Lammi
-
- Viikonloppusoturi
- Posts: 257
- Joined: Thu Jan 08, 2004 13:33
Itsekin tuon imuttelin ja olen positiivisesti yllättynyt. Todella hyvä kappale ja paranee koko ajan. Erityisesti Jamesin ääni kuulostaa pitkästä aikaa hyvältä.Pedro wrote:Panic Attackin edit-version imuttelin progarchives.comista, ja nyt muutaman kuuntelun jälkeen se alkaa iskeä ihan kunnolla. Nyt uskaltaa jo alkaa varovaisesti odottelemaan tosi hyvää levyä.
Pitääpä alkaa etsimään levyarvioita ja kassellaan nyt, pitääkö tämäkin käydä poistamassa kaupan hyllyltä

"I'd like to fly, but my wings have been so denied."
Alice in Chains - Down in a Hole
Alice in Chains - Down in a Hole
Voishan sitä muutaman sanan sanoa tämän hetken top-x bändistä yleisesti ja muutamista levyistä.
Dream Theaterhan on tunnetusti se bändi joiden levyjä EI kannata kuunella yhtä kertaa läpi ja sanoa mielipiteensä bändistä. Jos jättää yhteen/pariin kertaan niin voin luvata, että ei varmasti ole saanut läheskään kaikkea ulos mitä Theaterilla on annettavaa. Tietysti levythän ovat erinlaisia, mutta vaikeuden päästä sisälle tekee biisien monimutkainen rakenne ja progemaisuus. Toki ns. yksinkertaisiakin biisejä löytyy, mutta harvassa niitä kasvaa. Levyjähän en nyt kaikkia omista, mutta näissä viidessä (Images & Words, Awake, A Change Of Seasons, Octavarium ja Metropolis 2000 DVD)on hyvä perusta bändille, enköhän jo jotain Theaterin tuotoksista tunne jo. Bändi osaa tehdä kyllä niin upeita biisejä/balladeja/koukkuja/covereita, että monien bändien pitäisi ottaa mallia tästä super kokoonpanon orkesterista, oiva nimi muuten bändillä.
Itse levyihin. Images & Words oli ensimmäinen levyni bändiltä. Parin ekan kuuntelukerran jälkeen mietin, että "tässäkö tämä nyt oli? Ihan mukavaa menoa, muttei mitään elämää suurempaa minulle" Viikko eteenpäin ja eräänä sateisena kevätpäivänä päätin tutustua vielä kerran levyyn, silloin räjähti tajuntani! Jumakauta mitä biisejä! Levy on konseptimainen, balladeja, perus theater menoa, progebiisejä, välivetoja (tunteen kohokohtia) levyä pidin pitään maailman parhaimpana, kunnes tutustuin Anthraxiin ja Awake albumiin, mutta tämä onkin jo toinen tarina. Levyllä on pari biisiä missä bändi näyttää todelliset kykynsä musiikillisesti, Another Day, Take The Time ja Metropolis Part 1. Esim. näissä bändi näyttää miten tehdään upea ballaadi/miten väliosio basson kanssa ja täydinen musiikillinen yhteensoitto eli taidonäyte. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan tähän mestariteokseen!
Awake on selvästi suoraviivaisempi ja ns. yksinkertaisempi, mutta helvetti mitä biisejä levy täynnä! Tämä on ehdottomasti lemppari levyni Threaterilta. (Ei jää todellakaan kauaksi I & W, mutta kuitenkin) Tällä levyllä on kyllä niin erinlaisia vääntöjä ja niin moniulotteinen kerrostuma, että huhhuh! Parhaat biisit levyltä öö.. alkanen ensimmäistä loppuen viimeiseen. Mahdoton sanoa lemppari. Jos Images on 4 1/2 tähden levy, niin tämä on viiden varmasti! Suosittelen!
A Change Of Seasons EP
Uullalaa. Levyn avausraita eli levyn nimikin piti alunperin ilmestyä I & W levylle? Tai ainakin samoihin aikoihin, muttei mahtunut levylle joten tästä Dream Theaterin parhaimmasta biisistä päätettiin tehdä oma EP levy. Leyvllä on myös covereita by Theater. Historian paras coverikin löytyy yhdessä Anthraxin Rembember Tomorrow kanssa eli Perfect Strangers! Niin ja huomio, nämä coverit on äänitettynä vielä livenä. Hankkikaa tämä levy!
Metropolis 2000 DVD
On taas näytettä millainen Theter on livenä, plus 3h setti vedetään lähes poikkuksetta. Viimeisimpänä vetona bändin paras biisi, huhhuh. Ainut vain, että DVD on nauhoitettu eri iltoina. Live at Budokan on yhtenä iltana, Budokaa en omista mutta nähneenä pidän levyä maailman top-3 DVD:nä. (Muistakaa, että Maidenkin on tehnyt muutaman live dvd:n)
Noniin eiköhän tässä liitä purtavaa hetkeksi teille. Vielä listaan tämän hetken top-10 biisit bändiltä.
1. A Change Of Seasons
2. Metropolis part 1
3. Innonce Faded
4. Octavarium
5. Panic Attack
6. Surrounded
7. Space-Dye Vest
8. Strange Deja-Vu
9. Voices
10. Caught in a Web
Perkules, lista on liian lyhyt. Listaa voisin helposti jatkaa top-30 saakka. Paljon käsittämättömän upeita biisejä jäi ulkopuolelle, fiiliksen mukaan mennään.
Dream Theaterhan on tunnetusti se bändi joiden levyjä EI kannata kuunella yhtä kertaa läpi ja sanoa mielipiteensä bändistä. Jos jättää yhteen/pariin kertaan niin voin luvata, että ei varmasti ole saanut läheskään kaikkea ulos mitä Theaterilla on annettavaa. Tietysti levythän ovat erinlaisia, mutta vaikeuden päästä sisälle tekee biisien monimutkainen rakenne ja progemaisuus. Toki ns. yksinkertaisiakin biisejä löytyy, mutta harvassa niitä kasvaa. Levyjähän en nyt kaikkia omista, mutta näissä viidessä (Images & Words, Awake, A Change Of Seasons, Octavarium ja Metropolis 2000 DVD)on hyvä perusta bändille, enköhän jo jotain Theaterin tuotoksista tunne jo. Bändi osaa tehdä kyllä niin upeita biisejä/balladeja/koukkuja/covereita, että monien bändien pitäisi ottaa mallia tästä super kokoonpanon orkesterista, oiva nimi muuten bändillä.
Itse levyihin. Images & Words oli ensimmäinen levyni bändiltä. Parin ekan kuuntelukerran jälkeen mietin, että "tässäkö tämä nyt oli? Ihan mukavaa menoa, muttei mitään elämää suurempaa minulle" Viikko eteenpäin ja eräänä sateisena kevätpäivänä päätin tutustua vielä kerran levyyn, silloin räjähti tajuntani! Jumakauta mitä biisejä! Levy on konseptimainen, balladeja, perus theater menoa, progebiisejä, välivetoja (tunteen kohokohtia) levyä pidin pitään maailman parhaimpana, kunnes tutustuin Anthraxiin ja Awake albumiin, mutta tämä onkin jo toinen tarina. Levyllä on pari biisiä missä bändi näyttää todelliset kykynsä musiikillisesti, Another Day, Take The Time ja Metropolis Part 1. Esim. näissä bändi näyttää miten tehdään upea ballaadi/miten väliosio basson kanssa ja täydinen musiikillinen yhteensoitto eli taidonäyte. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan tähän mestariteokseen!
Awake on selvästi suoraviivaisempi ja ns. yksinkertaisempi, mutta helvetti mitä biisejä levy täynnä! Tämä on ehdottomasti lemppari levyni Threaterilta. (Ei jää todellakaan kauaksi I & W, mutta kuitenkin) Tällä levyllä on kyllä niin erinlaisia vääntöjä ja niin moniulotteinen kerrostuma, että huhhuh! Parhaat biisit levyltä öö.. alkanen ensimmäistä loppuen viimeiseen. Mahdoton sanoa lemppari. Jos Images on 4 1/2 tähden levy, niin tämä on viiden varmasti! Suosittelen!
A Change Of Seasons EP
Uullalaa. Levyn avausraita eli levyn nimikin piti alunperin ilmestyä I & W levylle? Tai ainakin samoihin aikoihin, muttei mahtunut levylle joten tästä Dream Theaterin parhaimmasta biisistä päätettiin tehdä oma EP levy. Leyvllä on myös covereita by Theater. Historian paras coverikin löytyy yhdessä Anthraxin Rembember Tomorrow kanssa eli Perfect Strangers! Niin ja huomio, nämä coverit on äänitettynä vielä livenä. Hankkikaa tämä levy!
Metropolis 2000 DVD
On taas näytettä millainen Theter on livenä, plus 3h setti vedetään lähes poikkuksetta. Viimeisimpänä vetona bändin paras biisi, huhhuh. Ainut vain, että DVD on nauhoitettu eri iltoina. Live at Budokan on yhtenä iltana, Budokaa en omista mutta nähneenä pidän levyä maailman top-3 DVD:nä. (Muistakaa, että Maidenkin on tehnyt muutaman live dvd:n)
Noniin eiköhän tässä liitä purtavaa hetkeksi teille. Vielä listaan tämän hetken top-10 biisit bändiltä.
1. A Change Of Seasons
2. Metropolis part 1
3. Innonce Faded
4. Octavarium
5. Panic Attack
6. Surrounded
7. Space-Dye Vest
8. Strange Deja-Vu
9. Voices
10. Caught in a Web
Perkules, lista on liian lyhyt. Listaa voisin helposti jatkaa top-30 saakka. Paljon käsittämättömän upeita biisejä jäi ulkopuolelle, fiiliksen mukaan mennään.
-
- Hell Rat
- Posts: 315
- Joined: Thu Aug 26, 2004 18:48
- Location: Lammi
Tismalleen samoin kävi itsellenikin, paitsi silloin oli sateinen syyspäivä.Ipe wrote: Itse levyihin. Images & Words oli ensimmäinen levyni bändiltä. Parin ekan kuuntelukerran jälkeen mietin, että "tässäkö tämä nyt oli? Ihan mukavaa menoa, muttei mitään elämää suurempaa minulle" Viikko eteenpäin ja eräänä sateisena kevätpäivänä päätin tutustua vielä kerran levyyn, silloin räjähti tajuntani!

Hienoa tekstiä the kädenpuristajalta! Pitänee hankkia lisää DT:tä hyllyyn, nykyään omistan vain Images and Wordsin, Train of Thoughtin ja Octavariumin. Kultaa.
Pakkohan se on hieman omiakin tuntoja Dream Theaterista tilittää, kun on alkanut kiinnostamaan kyseisen yhtyeen musiikki paljon viimeaikoina. Varsin nopeaan tahtiin ovat levyhyllyyn ilmestyneet Images & Words, A Change Of Seasons EP ja Awake. Awake parhaillaan vasta ensimmäistä kertaa soimassa, mutta kuulostaa aivan loistavalta. Saattaa olla minun makuuni kokonaisuutena vielä Images & Wordsiakin parempi. Molempiin pitää tosin perehtyä vielä antaumuksella, ennenkuin rupean sanomaan mitään levyjen keskinäisestä paremmuudesta. Se on nyt jo selvää, että nuo kaksi ovat todella upeita levyjä, jotka sisältävät monta elämää suurempaa biisiä.
Tuo A Change Of Seasons EP tuli hommattua hyllyyn Ipen hehkutusten jälkeen, enkä ole katunut. Aluksi suhtauduin aikalailla epäilevästi väitteeseen, että levyltä löytyvä Perfect Strangers live-coveri olisi parempi kuin alkuperäinen. Tuon version kuultuani voin sanoa, että olen melkein itsekin samaa mieltä. Purplen versio on tosin pinttynyt niin tarkkaan mieleen, etten osaa päättää kumpi noista sitten on parempi. Nykyisin tosin kuuntelen tuota Theaterin versiota mieluummin, joten ainakin tällä fiiliksellä se ohittaa alkuperäisen. Ainoa pieni miinus tuossa DT:n Perfect Strangersissa on se, että LaBrie huutaa välillä liikaa ja "väärissä" kohdissa. Toisaalta kaveri hoitaa homman niin antaumuksella, että pakko antaa siltikin vain kehuja. Joka tapauksessa tuon EP:n parasta antia on ehdottomasti itse nimikko-eepos A Change Of Seasons. Tähän asti paras DT:n biisi, jonka olen kuullut. Kaikki toimii, uskomattomat kitaramelodiat, tempon vaihdokset, mielenkiintoiset lyriikat, mahtava laulusuoritus jne. Biisissä käydään ikäänkuin läpi koko ihmisen elämä ja sen tunneskaala, näin ainakin itse tuon käsitän. Pituutta on yli 23 minuuttia, mutta se ei häiritse, koska biisi on silkkaa loistavuutta. Harva biisi pystyy saamaan saman fiiliksen aikaan, kuin Change Of Seasons korvakuulokkeilla kuunneltuna ja tarkasti keskittyneenä. Meinaa tulla toisinaan tippa linssiin, kun tuon laittaa koneeseen. Myös muut EP:n biisit ovat erittäin hyviä, mutta jäävät silti nimikkobiisin mahtavuuden varjoon.
Kirjoittelen noista kahdesta omistamastani studio-albumista vielä myöhemmin, kunhan inspiraatio iskee. Jo nyt on selvää, että soitannollisesti Dream Theater on ihan maailman eliittiä ja osaa vangita elämää suuremman tunnelman biiseihinsä. Petrucci on todellinen kitarasankari, mutta myös muu bändi on aivan tautisen kova. Nyt syvennyn omistamiini DT-tuotoksiin ajan kanssa, jonka jälkeen täytyykin varmaan ostaa lisää bändin musiikkia.
Tuo A Change Of Seasons EP tuli hommattua hyllyyn Ipen hehkutusten jälkeen, enkä ole katunut. Aluksi suhtauduin aikalailla epäilevästi väitteeseen, että levyltä löytyvä Perfect Strangers live-coveri olisi parempi kuin alkuperäinen. Tuon version kuultuani voin sanoa, että olen melkein itsekin samaa mieltä. Purplen versio on tosin pinttynyt niin tarkkaan mieleen, etten osaa päättää kumpi noista sitten on parempi. Nykyisin tosin kuuntelen tuota Theaterin versiota mieluummin, joten ainakin tällä fiiliksellä se ohittaa alkuperäisen. Ainoa pieni miinus tuossa DT:n Perfect Strangersissa on se, että LaBrie huutaa välillä liikaa ja "väärissä" kohdissa. Toisaalta kaveri hoitaa homman niin antaumuksella, että pakko antaa siltikin vain kehuja. Joka tapauksessa tuon EP:n parasta antia on ehdottomasti itse nimikko-eepos A Change Of Seasons. Tähän asti paras DT:n biisi, jonka olen kuullut. Kaikki toimii, uskomattomat kitaramelodiat, tempon vaihdokset, mielenkiintoiset lyriikat, mahtava laulusuoritus jne. Biisissä käydään ikäänkuin läpi koko ihmisen elämä ja sen tunneskaala, näin ainakin itse tuon käsitän. Pituutta on yli 23 minuuttia, mutta se ei häiritse, koska biisi on silkkaa loistavuutta. Harva biisi pystyy saamaan saman fiiliksen aikaan, kuin Change Of Seasons korvakuulokkeilla kuunneltuna ja tarkasti keskittyneenä. Meinaa tulla toisinaan tippa linssiin, kun tuon laittaa koneeseen. Myös muut EP:n biisit ovat erittäin hyviä, mutta jäävät silti nimikkobiisin mahtavuuden varjoon.
Kirjoittelen noista kahdesta omistamastani studio-albumista vielä myöhemmin, kunhan inspiraatio iskee. Jo nyt on selvää, että soitannollisesti Dream Theater on ihan maailman eliittiä ja osaa vangita elämää suuremman tunnelman biiseihinsä. Petrucci on todellinen kitarasankari, mutta myös muu bändi on aivan tautisen kova. Nyt syvennyn omistamiini DT-tuotoksiin ajan kanssa, jonka jälkeen täytyykin varmaan ostaa lisää bändin musiikkia.
Mulla oli sama juttu, itse asiassa samassa järjestyksessäkin. Kun pääsee sisälle bändin musiikkin niin on pakko päästä hankkimaan lisää tuotoksia. Seuraavina hankit Octavariumin ja Metropolis 2000 tai Live at Budokan dvd:n. Mielummin kummatkin. Kummatkin taattua Dream Theateria. Ja bonuksena vielä liput Theatherin konserttiin.Hammer wrote:Varsin nopeaan tahtiin ovat levyhyllyyn ilmestyneet Images & Words, A Change Of Seasons EP ja Awake.
Juuri näin! Kuin omasta suustani parisen kuukautta sitten. Itselläkin sytytti heti Awake, mutta biiseistä tulet löytämään monikerroksisuuden ja loistavia kikkoja. Elämiä suurempia levyjä ehdottomasti, kun saa kuuntelukertoja tarpeeksi.Hammer wrote:Parhaillaan vasta ensimmäistä kertaa soimassa, mutta kuulostaa aivan loistavalta. Saattaa olla minun makuuni kokonaisuutena vielä Images & Wordsiakin parempi. Molempiin pitää tosin perehtyä vielä antaumuksella, ennenkuin rupean sanomaan mitään levyjen keskinäisestä paremmuudesta. Se on nyt jo selvää, että nuo kaksi ovat todella upeita levyjä, jotka sisältävät monta elämää suurempaa biisiä.
Niin suosittelen ehdottomasti levyä kaikille Theaterin musiikista ymmärtäville, kuin myös I &W och Awakea. Kolmen kova suora!Hammer wrote:Tuo A Change Of Seasons EP tuli hommattua hyllyyn Ipen hehkutusten jälkeen, enkä ole katunut.
Itse olen niitä harvoja tyyppejä maailmassa jotka eivät olleet kuullet alkuperäistä vääntöä, ainakaan kauhean monesti ennen coveria. Kyllä heti tiesin, että Purplen biisiä coveroidaan, mutta yllätyin heti millä tavalla! Itselle siis tämä coveri on pinttynyt mieleeni, joten pidän sitä parempana kuin alkuperäistä. Toki kuuntelu kertoja alkuperäisen ja coverin kanssa on nykyään tasapuolisesti, mutta kyllä Theaterin coveri vie voiton!Hammer wrote:Ainoa pieni miinus tuossa DT:n Perfect Strangersissa on se, että LaBrie huutaa välillä liikaa ja "väärissä" kohdissa.
-
- Berserkki
- Posts: 823
- Joined: Fri Jun 04, 2004 12:24
- Location: Ilmajoki
Minkäköhän laista mätkettä on tarjolla tuolla Metropolis 2000: Scenes From New York DVD:llä? Tuli se laitettua mukaan CDON:nin tilaukseen kun hintaa oli naurettava 10e. On ollut tuo Scenes From A Memory levy ollut poltettuna useampia vuosia mutta ei ole koskaan aito tullut sopivalla hinnalla vastaan mutta kun tuolla DVD:llä oli tosiaan hintaa 10 niin se lähti siltä seisomalta mukaan. Muuten ei oikein tuo Dream Theater iske, ainoastaan tuo Scenes From A Memory. Ei iske ensimmäiset levyt eikä ainakaan tuo Awake albumi joka tuli ja meni. Joitan biisejä on tullut latailtua noilta uudemmilta albumeilta (Six Degrees Of Inner Turbulence, Train Of Thought sekä Octavarium) ja ihan hyvältä on kuulostanut, ainoa vika näissä biiseissä tai no ylipäänsä kaikissa DT:n biiseissä on että kikkailu menee jo liiallisuuksiin. Esim. tuon Scenes From A Memoryn ainoa heikko lenkki on juuri tuo liiallinen kikkailu. Eivät nuo ylipitkät biisit sinällään haittaa jos ne ovat hyviä mutta hyväänkiin biisiin alkaa kyllästyä kun biisi kestää about 10 minuuttia josta puolet on vain puhdasta kikkaulua.
Oh hoh, tulipa taas avuduttua vaikka piti vain kysellä tuosta DVD:stä mutta menkööt.
Oh hoh, tulipa taas avuduttua vaikka piti vain kysellä tuosta DVD:stä mutta menkööt.
^^Tuo Metropolis dvd on kyllä musiikilliselta anniltaan aivan loistava, mutta visuaalinen puoli onkin sitten jotain aivan muuta. Aivan järkyttäviä "tehosteita" viljellään jatkuvalla syötöllä. Tämän takia nostan Budokanin ehdottomasti Metropolisin edelle, Budokanissa kun on vielä nuo 5.1 äänetkin.
Ruparuipakkaa
-
- Berserkki
- Posts: 823
- Joined: Fri Jun 04, 2004 12:24
- Location: Ilmajoki
Nyt on viimeistäänkin aika nostaa tämäkin topikki nettiin. Syyskuu lähestyy, Dream Theater tulee Suomeen kuin höyryjuna. Mitä odotat keikalta? Mitä et haluaisi keikalla tapahtuvan? Oletko tulossa ylipäätään keikalle?
Itse henk. koht. toivon kuulevani muutamia helmiä kuten The glass prison. Keikasta uskon jokatapauksessa tulevan spektaakkeli, sillä itse concerto on pitkähkö. Itse olen odottanut tätä keikkaa vähintäänkin iäisyyden. Octavarium lätyskältäkin olisi mukavaa kuultavaa vähintäänkin Never enough sekä Panic Attack. Mitä mieltä porukka on muuten uudesta levystä?
Minusta tässä on kyseessä todella vahva kokonaisuus, suorastaan loistava. Ei ehkä sitä ylintä tasoa albumi-rankingissa, mutta jokatapauksessa täytti odotukseni ja lunasti paikkansa hyllyssä (heh, no se ei varmaankaan ole epäselvää
). ToT:n jälkeen olikin jo hyvä palailla takaisin Dream Theaterille omintakeisempaan soundimaailmaan sekä tyylisuuntaan. ToT oli kyllä hyvä välietappi/erottava tekele joukossa, mutta näin tämän kuuluikin mennä.
Kertokaapa muuten mielipiteitänne Live at Budokanistakin jos aikaa riittää kirjoittamiselle!
Keikkaa odotellessa, Sacrificed sons
Itse henk. koht. toivon kuulevani muutamia helmiä kuten The glass prison. Keikasta uskon jokatapauksessa tulevan spektaakkeli, sillä itse concerto on pitkähkö. Itse olen odottanut tätä keikkaa vähintäänkin iäisyyden. Octavarium lätyskältäkin olisi mukavaa kuultavaa vähintäänkin Never enough sekä Panic Attack. Mitä mieltä porukka on muuten uudesta levystä?
Minusta tässä on kyseessä todella vahva kokonaisuus, suorastaan loistava. Ei ehkä sitä ylintä tasoa albumi-rankingissa, mutta jokatapauksessa täytti odotukseni ja lunasti paikkansa hyllyssä (heh, no se ei varmaankaan ole epäselvää

Kertokaapa muuten mielipiteitänne Live at Budokanistakin jos aikaa riittää kirjoittamiselle!
Keikkaa odotellessa, Sacrificed sons

Totta, voi olla aika perus settilista. Images and words levyltä olisi hieno kuulla matskua. Veikkailisin ainakin ToT-levyltä: As i am biisiä yhdeksi sekaan. Sinänsä ihan hyvä biisi onkin, raskas, toimiva. Octavariumillakin riittää hyviä biisejä settiin, mutta kyllä sinne muutakin sopii sujauttaa mukaan. Sinänsä olen vähän samoilla linjoilla condemnedin kanssa, että soittakoot ihan mitä tahansa. Toisaalta taas en, sillä minulla ainakin on omat suosikkini DT:n tuotannossa.unhan tulee joitakin biisejä levyiltä Images and Words, Awake ja Scenes From A Memory niin meikäläinen olisi tyytyväinen. Veikkaanpa kuitenkin että settilista tulee koostumaan eniten uudesta Octavarium levyn biiseistä mutta eipä siinä mitään, ihan hyvä levy sekin.
No itse ei ole tullut vielä kyseistä bändiä muuten kuunneltua kun yks kaveri toi mulle kerran jostain tollasen Digipac Dream Of The Beast missä on toi Number Of The Beast soitettuna kokonaan ja muistelen että jossakin topicissa aiheesta kovasti jauhettiin ja keskusteltiin kovasti!Kyllähän toi tuolla hyllyssä menee ja erikoiseltahan tuo kuullosti ja oli kiva kuunnella Orkkista sen jälkeen mutta ei se nyt paskempi ollut kun tarkemmin kuunteli! 

Maiden Ukot nähty: -88, -90, -92, -95, -98, -03, -05, -05, (4x)-06, -07, (8x)-08, -09, (5x)-10, (13x)-11, (10x)-13 ja....jatkuu