Itse näen asian niin, että Dark Ride on piristävä poikkeus tyypillisten HHJJ-Helloween levyjen joukossa. Levyä voisi kuvailla synkkänä power-metallina ja minulle se tuntuu putoavan enemmän kuin hyvin. Levyn parhaat biisit tuli aika pitkälti lueteltua edellisissä viesteissä, mutta itse lisäisin niiden joukkoon ainakin The Departed (The Sun Is Going Down). Aika erikoinen veto musiikillisesti, mutta siltikin todellinen helmi. Tunnelma tempaa mukaansa ja lyriikatkin tuntuvat suorastaan ahdistavan upeilta. If I Could Fly oli yksi ensimmäisistä biiseistä mitä Helloweenilta kuulin ja se koukutti oitis. Heti oli päästävä levykauppaan ostamaan kurpitsojen musiikkia.
Deriksen aikaisista levyistä Master Of The Rings tuntuu jotenkin puolittaiselta minun makuuni ja sen takia en ole sitä vielä hommannut. Täytyy toki tunnustaa, että Where The Rain Grows kuuluu biisinä ihan Helloweenin terävimpään kärkeen. Jokin tuosta albumista tuntuu puuttuvan, jonka takia en laske sitä klassikkojen joukkoon. Esimerkiksi Chameleoniin verrattaessahan tuo on siltikin kelvollinen esitys. Better Than Raw:lla on hyviä aineksia myöskin, muttei se oikein kokonaisuutena toimi. En ole täysin vieläkään oppinut pitämään levyn pidemmistä biiseistä Revelation & Midnight Sun, vaikka musiikillisesti ne ovatkin monipuolisempia kuin levyn hittirallatukset. Minun makuuni siis aika keskinkertainen lätty, mutta tunnearvonsa ansiosta sillä on tärkeä paikka minun Helloween-historiassani. The Time Of The Oath onkin sitten aika loistava levy. Pienenä miinuksena näkisin levyn omaavan liikaa hittiainesta, mikä hieman vaikuttaa kokonaisuuteen. Joka tapauksessa Derisin aikaisista tuotoksista toiseksi parasta antia. Rabbit Don't Come Easy ottaisi sitten tuon kolmannen paikan. Rabbit voisi olla jopa mieleeni paras Helloween tuotos, jos se ei olisi sellaista sillisalaattia. Monta todella kovaa raitaa se kuitenkin omaa. Varjopuolena nuo ärsytys-refleksin aiheuttavan biisit, kuten: Sun 4 The World, The Tune & Do You Feel Good. Mainitsemisen arvoinen on muuten tuo bonus-biisi Far Away. Melkoista happy-happya, mutta toimii aivan loistavasti. Jos pitäisi nimetä levyltä viisi parasta biisiä, kelpuuttaisin bonus-biisin niiden joukkoon.
Keeppereihin en ole vielä kunnolla tutustunut, vaikka ykkösosan olen kokonaan kuullutkin. Nuo keskustelussa mainitut pitkät biisit ovat tulleet toki tutuiksi ja onhan ne hyviä. Pointtina olikin tuossa Helloweenin eepoksenteko-taitojen epäilyssä se seikka, että noista klassikoista on kulunut järjettömösti aikaa. Bändi on muuttunutkin aika lailla, joten en tiedä pystyisikö luottamaan äijiin enää noin pitkien biisien suhteen. Sittenhän nähdään kun saadaan levy kouraan, että nukahtaako kesken varttitunnin mittaisen eepoksen vai nauttiiko siitä suu auki koko sen keston ajan. Todennäköisesti osalle faneista nuo ovat nannaa korville, kun toisille vain musiikkia päiväunien taustalle. Mielipiteitä on monia ja levy saattaa jakaa ne taas todella tiukasti kahtia. Ainakin Mrs. God sinkusta saatiin jo täysin toisistaan eroavia mielipiteitä, joten levyn ilmestyessä saadaan varmaankin taas kova verbaalinen väittely käyntiin.
