Hammerin Manitoun tekstiä lukiessa alkoi omaa arvostelu sormea vipattamaan sen verran, että ajattelin tässä aikani kuluksi postata tänne raskaahkon viikonlopun vastapainoksi pienen arvostelun tynkäsen Dion Holy Diver levystä. Taustatietoina se, että Dion tuotantoa tunnen suht paljonkin, mutta vain kaksi levyä istuvat levykokoelmassani. Kokoelma ja kirjoituksen aihe eli Holy Diver. Varmasti on tältä loistavalta artistilta tulossa lähiaikoina lisää tuotantoa itselleni. Biisit ovat erittäin legendaarisia ja helposti omaksuttavia, kyllä Dio on täysi nero. Vokalistina parhautta ja lyriikallisesti. Toki hän osaa nämä melodiat väsätä. Campell kyllä on pamautellut niin loistavia sooloja levylle, yhteensoitto bändiltä on jotain niin käsittämätöntä! Yhtään vähättelemättä Jimmy Bainin bassottelua. Mutta nyt arvosteluun:
DIO – Holy Diver
1. Stand Up And Shout: Alun kitarariffi näyttää, että mitä tulevan pitää. Suht simppeli perusbiisi levyltä, biisi ei ole aiheuttanut kumminkaan itselleni mitään elämää suurempaa fiilistä, menevä biisi toki. Brideosuus varsinkin on erinomaista laatua, mutta jotain tästä biisistä jää silti puuttumaan. Riffi on kyllä parhautta, toinen soolo tulee myöskin nerokkassa kohdassa.
2. Holy Diver: Mitä tästä nyt voisi sanoa, legenda! Tätä biisiä nyt on turha ruveta sen kummemmin arvioimaan, kun jokainen ihminen tietää millä vesillä liikutaan. No jotain nyt kuitenkin on sanottava. Intro osuus biisissä on kyllä nerokkaimpia/parhaimpia mitä koskaan on tullut kuultua. Se kitarariffi, käsittämätöntä! Bändin yhteensoitto on parhaimmillaan tässä biisissä, sanat pyhästä sukeltajasta kiehtovat enemmän ja enemmän. Kertosäe, toinen säkeistö kaikki loistvat! Yli legendaarinen kitrasoolo, huhhuh ja millä tavalla bändin soitanto siinä kohdissa on mukana. Kuunnelkaa ja ihmetelkää!
3. Gypsy: Tässäkin biisissä kiehtovat kitarariffit alussa, Dion karjaisu ja ”Gypsy” huuto, sitten mennän. Sooloa kehiin ja biisi käyntiin, miten bändin yhteensoitto voi olla näin täydellistä? Bridgeosuus, kertosäe rautaa. Kertosäkeen jälkeen oleva stop-kohta loistaa! Soolokin taas sellaista luokkaa, että tuolilta meinaa pudota. Kertosäettä hoilataan, hiukan tunkkaiset soundit vain häiritsevät.
4. Caught In Middle: Lempibiisini tältä levyltä tällä hetkellä! Kitarariffi on elämää suurempaa kamaa, täydellinen tajunnan räjäyttävä. Biisin lämmin tunnelma välittyy arvostelupenkilleni cd soittimen kautta jotenkin aivan käsittämättömällä tavalla. Säkeistöt, bridge, kertosäe, soolot ovat minulle jotain niin täydellistä. Kertosäkeen jälkeen pamahtaa taas alkuriffi kehiin, toiseen säkeistöön. ”You'll feel it you'll see it you'll feel the rush of the city lights” Toisen kertosäkeen pamahtaa soolot kehiin, nannaa! Biisiä kuunellessa tuntee olevansa landeni pellolla lämpimänä kesäsäänä katsomassa merelle, ai tätä tunnetta! Loppu hoilahdus kohta ja pieni herkistelykohta pääriffin kanssa. Tämä keikalla!
5.Don’t Talk To Strangers: Alku muistuttaa niin paljon Anthraxin Armed and Dangerouse biisiä, että vieläkin isommat plussat siitä. Anthraxin veto on vain alku hempeilyn jälkeen rässiä! Dion biisi ns. oldschool heviä! Eli ballaadialku by Dio = Parhautta. Kyllä Dio herkistelee siihen tahtiin, että kukaan ei voi olla pitämättä tästä! ”Cause they'll only bring you DOOOWNNNN!” Ja biisi täydessä käynnissä, pääriffi loistaa, brige osuus taas taattua Dioa. Kertosäe loistava, bändin yhteensoittoa ei voi, kun ihmetellä. ”run away run away go!” Ja soolo kehiin, huhhuh. Lempisooloja ikinä tämä minulle.
Ei pidä puhua tuntemattomille! Biisi rauhoittuu loppuakohti, viimeiset huudot ja pääriffi kehiin.
6. Straight Through the Heart: Rumpufilli ja loistava riffi, toinen lempibiisini levyltä. Dio vetää tässä kyllä jotenkin tässä vieläkin paremmin, kun aiemmin? Taas se yhteensoiton taito korostuu, täydellistä! Suht vihainen kertosäe ja taas mennään. Lyriikat taas mainitseman arvoisia. Väliosio hiukan rauhoittaa tunnelmaa, mutta ei kauaa. Hammer! Toiseksi kitaraksi bändiimme Vivian Campel, hän kyllä hoitaa loistavasti nämä soolot!
!
7. Invisible: Todella tunnelmallinen alku, kitarat loistavat. Dion ääni taas jotain niin käsittämätöntä. Kyllä kasarina tehtiin ainakin 10000 loistavaa levyä, tämä yksi parhaimmista/legendaarisimmista ehdottomasti! Stop-kohta taas ja erittäin tiukka riffi kehiin. Kertooko biisi minusta? Ei varmasti, mutta sanat jotenkin, kun suoraan nuoruukestani
”I can go away I can leave here I can be invisible ” neroutta kaikessa yksinkertaisuudessaan.
8. Rainbow in the Dark: Minulle se ensimmäinen biisi koskaan Diolta, tähän biisiin sopii yhdellä sanalla sanottuna parhaiten urut, miltäköhän biisi olisi kuulostanut ilman niitä? Täydellinen legenda! Erittäin tiukka alkuriffi, urut taustalla. Seuraavaksi vieläkin tiukempi, tipahdin tuolilta. Lyriikat elämää suurempaa, biisi, yhteensoitto, soolot, kaikki elämää suurempaa!
9. Shame on the Night: Suden ulvonta, salaperäiset kitarat. Mitäköhän tästä seuraa? No tietysti kova riffi joka kuitenkaan ei ole paras tältä levyltä, mutta sopii biisin tunnelmaan täydellisesti. Basson korostus kohta, kitarat taustalla ja bang! Kertosäe. Biisi rauhallisin levyltä, tempo paljon löysempi kuin edellisillä. Toisen kertosäen jälkeen jatkuu alun salaperäinen tunnelma ja kitarointi. Biisi jatkuu Dion vihaisella tulkinalla kertosäkeestä. Uusi riffi kehiin ja kertosäe. Taas bändin yhteensoittolle iso plussa, loistava lopetus loitavalle ja legendaariselle levylle.
Kokonaisuutena ehdottomasti parhaita kokonaisuuksia mitä ollaan koskaan väsättty, mutta silti pari hiukan tasaisempaa biisiä laskevat arvosanaa hiukan pois taivaista. 9 1/2 näin kuuden kuuntelun perusteella. Legendaarisuudesta voisin periaattessa antaa täyden kympin, mutta näin tälläkertaa.
Viimeiset sanat vielä eli: Bändin yhteensoitto on jotain niin käsittämätöntä, riffit, soolot, Dio, melodiat jne. Jokaisen levyhyllyyn tämä levy! Jos jotain miinusta levystä niin ei legendabiisit, hä? Koko levyhän on todellinen legenda, mutta pari biisiä ei yllä täydelliselle tasolle. Myöskin hiukan tunkkaset soundit, eikö levystä olla tehty enhanced-versiota? Jos ei niin se niin saadaan nämä nanomillin minua häiritsevät tunkkausuudet pois. Kiitos ja näkemiin.
Noh ei Bob ainakaan ole pahan miehen maineessa
.
