Eli tekevät ns. Anthraxit. Jos sopii, niin ei kiitos. Minua ottaa jo niin pahasti aivoon nämä "reunionit," varsinkin, kun ei oikein mikään niistä ole kunnolla säväyttänyt. Priest oli lähellä, mutta valitettavasti keikkakunto ei ollut todellakaan tikissään. Toivottavsti Sepultura ymmärtää olla lähtemättä tähän sekoiluun mukaan.asa wrote:Se muuten on mielestäni aika takuuvarmaa, että Sepultura tekee Reunionin Maxin kanssa jossain vaiheessa. Molempien ura ryömii pohjamudissa ja arvostus about nollassa. Jos ei muuta niin ainakin muutaman keikan heittävät "vanhalla kokoonpanolla".
Sepultura
Moderator: The Killer Krew
"The nightmare corpse-city of R'lyeh was built in measureless eons behind history by the vast, loathsome shapes that seeped down from the dark stars. There lay great Cthulhu and his hordes, hidden in green slimy vaults."
Dark Days Ahead
DDA@Facebook
Dark Days Ahead
DDA@Facebook
Tai sitten lompakossa alkaa tulla pohja vastaanDevilLook wrote:Mulle kelpais keikka vanhalla kokoonpanolla vaikka yleensä olenkin noita reunioneita vastaan. Harvoin niihin on mitään musiikillista syytä vaikka voihan sen ottaa niinkin että vanhat "kaverit" haluu vielä kerran fiilistellä yhdessä.

"The nightmare corpse-city of R'lyeh was built in measureless eons behind history by the vast, loathsome shapes that seeped down from the dark stars. There lay great Cthulhu and his hordes, hidden in green slimy vaults."
Dark Days Ahead
DDA@Facebook
Dark Days Ahead
DDA@Facebook
Niin, sehän se taitaa olla se yleisin syy... mutta ajattelin kerrankin olla hiukka positiivisemmalla ajattelulla liikenteessä, kun on perjantai ja aurinkokin paistaa. Kaapissa on kylmää kaljaa ja stereoissa vanhaa helvetin hyvää musaa!
Ei toi Beneath The Remains levy turhaa oo ollu yks mun suosikkilevyistä kauttaaikojen. Ei oikeen osaa ees sanoo mitää muuta kuin. Perkele ku potkii ja kovaa. Ja ihan päin näköö!
Ei toi Beneath The Remains levy turhaa oo ollu yks mun suosikkilevyistä kauttaaikojen. Ei oikeen osaa ees sanoo mitää muuta kuin. Perkele ku potkii ja kovaa. Ja ihan päin näköö!
Ainahan sitä voi yrittää ja lompakolla voi äänestää.
Tosin tuntuu oudolta, että nykyisin uskoon hurahtanut Cavalera laulaisi jotain Troops of Doomia(!!) tai screams behind the shadowsia, heh.
Tosin tuntuu oudolta, että nykyisin uskoon hurahtanut Cavalera laulaisi jotain Troops of Doomia(!!) tai screams behind the shadowsia, heh.
The Stench of the Burning Death..
http://www.last.fm/user/Gravehill" onclick="window.open(this.href);return false;
http://www.last.fm/user/Gravehill" onclick="window.open(this.href);return false;
Ainakin Arisella on havaittavissa tuo ilmiö, on ainoa remaster joka hyllystä löytyy. Helvetin maittava levy tuo Arise, varsinkin tuo bonuksin höystetty versio. Kyllä kelpaa, taidankin pistää heti soimaan.Rainmaker wrote:Remasterissa on vielä piirun verran paremmat soundit verrattuna alkuperäiseen. Kannattaa ilman muuta ostaa kun vielä halvalla saa. Ei tod. mitään vikaa alkuperäisessä mutta tässä (juuri soimassa!) on vähän nostettu volyymia ja etenkin Igorin rumputuli potkii ihan jumalattoman hyvin.
"The nightmare corpse-city of R'lyeh was built in measureless eons behind history by the vast, loathsome shapes that seeped down from the dark stars. There lay great Cthulhu and his hordes, hidden in green slimy vaults."
Dark Days Ahead
DDA@Facebook
Dark Days Ahead
DDA@Facebook
Noniin eli nyt sanon oman sanani levystä ihan kokonaisuutena, en rupea biisikohtaista arvostelua tekemään, Lappis teki sen jo puolestani.
Beneath The Remains
Levy on nyt ollut suht kovassa kuuntelussa. Eli jotain muutakin voi pulpahtaa viestistäni, kuin levyn pintapuolinen vaikutelma.
Lappis jo aikaisemmin sanoikin, että levyn rauhallisin kohta sijoittuu ensimmäisen biisiin alkuun. Helvetin upea introhan se on! Kitara luo synan kanssa rauhallisen ja odottavan intron, tosin tiesin jo ensimmäisellä kuuntelukerralla, että kohta räjähtää! No räjähtihän se, mutta millä tavalla! Loistavalla riffillä ja rummuilla! Pian mukaan astuu Maxin persoonallinen ääni, rässikompilla mennään niin lujaa, että heikompaa hirvittää. Koukkuja löytyy biisistä kyllä nerokkuuden äärirajoille saakka. Tämä meno jatkuu siis levyn loppuun asti.
Levy muistuttaa mielessäni tietynlaista konseptialbumia (Ihan oma määritelmäni vain) levy on siis ankaraa tappoa alusta loppuun, biisin rakenteiltaan suht samanlaista, mutta koukut erottavat jokaisen biisin toisistaan, näin äkkiseltään sanottuna. Kuorenalta paljastuu jokaisella kuuntelukerralla uusia koukkuja, ei voi muutakun ihmetellä Brasilian poikia, kun tämän levyn tekivät. Tappoa alusta loppuun! Kokonaisuutena ehdottomasti parhaimpia levyä mitä olen kuullut. Tietysti myöhemmillä kuuntelu kerroilla pääsee enemmän ja enemmän sisään levyyn.
Suosittelen levyä ehdottomasti kaikille thrashin ystäville. Ja niille jotka hakevat 2000-luvulla nostalgiaa vanhasta raskaasta ja alkuperäisestä tiukasta thrashista
Levy on kyllä aivan uskomaton kokonaisuus, pelkkää tappoa alusta loppuun, upeita riffejä, sooloja, koukkuja, yhteensoittoa isolla Y:llä! Eli kokonaisuutena metallimarkkinoiden eliittitasoa.
Beneath The Remains
Levy on nyt ollut suht kovassa kuuntelussa. Eli jotain muutakin voi pulpahtaa viestistäni, kuin levyn pintapuolinen vaikutelma.
Lappis jo aikaisemmin sanoikin, että levyn rauhallisin kohta sijoittuu ensimmäisen biisiin alkuun. Helvetin upea introhan se on! Kitara luo synan kanssa rauhallisen ja odottavan intron, tosin tiesin jo ensimmäisellä kuuntelukerralla, että kohta räjähtää! No räjähtihän se, mutta millä tavalla! Loistavalla riffillä ja rummuilla! Pian mukaan astuu Maxin persoonallinen ääni, rässikompilla mennään niin lujaa, että heikompaa hirvittää. Koukkuja löytyy biisistä kyllä nerokkuuden äärirajoille saakka. Tämä meno jatkuu siis levyn loppuun asti.
Levy muistuttaa mielessäni tietynlaista konseptialbumia (Ihan oma määritelmäni vain) levy on siis ankaraa tappoa alusta loppuun, biisin rakenteiltaan suht samanlaista, mutta koukut erottavat jokaisen biisin toisistaan, näin äkkiseltään sanottuna. Kuorenalta paljastuu jokaisella kuuntelukerralla uusia koukkuja, ei voi muutakun ihmetellä Brasilian poikia, kun tämän levyn tekivät. Tappoa alusta loppuun! Kokonaisuutena ehdottomasti parhaimpia levyä mitä olen kuullut. Tietysti myöhemmillä kuuntelu kerroilla pääsee enemmän ja enemmän sisään levyyn.
Suosittelen levyä ehdottomasti kaikille thrashin ystäville. Ja niille jotka hakevat 2000-luvulla nostalgiaa vanhasta raskaasta ja alkuperäisestä tiukasta thrashista

Levy on kyllä aivan uskomaton kokonaisuus, pelkkää tappoa alusta loppuun, upeita riffejä, sooloja, koukkuja, yhteensoittoa isolla Y:llä! Eli kokonaisuutena metallimarkkinoiden eliittitasoa.
Kyllä. Luin ensimmäisellä kuuntelukerralla samalla arvostelusi, kyllä samoilla mielillä mennään. Mielestäni tämän hetken suosikkini levyltä on Stronger Than Hate, todella upea bassokuvio loppuun tekee biisistä täydellisen. Mass Hypnosis:n alkuriffi pakottaa pään moshaamaan heti bassokuvion jälkeen.
Hankintaan heti, kun mahdollista oheiset Schizo ja Arise.
Hankintaan heti, kun mahdollista oheiset Schizo ja Arise.
Ipen tekstistä sai kuvan, että levyyn oli jo keretty perehtymään kunnolla ja teksti oli sen mukaista. Lappiksen arvostelua Beneath The Remainsista lukiessa taasen tuli melkein hiki, kun alkoi melkein moshailemaan jo pelkästään kyseisen tekstin perusteella. Lappiksen arvion tapaisia levyarvosteluja lukisin mieluusti lisääkin, koska mies tietää todellakin mistä puhuu (myös Ipen teksti oli toki hyvää). Itse olen thrash-metallia kuunnellut kuitenkin vasta niin vähän aikaa, että kaikki arvostelut ovat tervetulleita. Stronger Than Hate kuuluu myös meikäläisen suosikkibiiseihin Beneathilta, todella tiukkaa paahtoa. Inner Self taasen toimii loistavasti meikäläiselle, vaikkei Lappis sitä juuri erityisesti hehkuttanutkaan. Lyriikat ovat tuon biisin suuri vahvuus. Kirjoittelen itse levystä enemmän mietteitäni, kunhan saan sen joskus myös hommattua levyhyllyyn ja kuunneltua kunnon soundeilla.
Ylös tämä topic.
On tullut hiukan enemmänkin tutustuttua tähän Brasilialaiseen Thrashbändiin. Schizophrenia - Chaos A.D. haitarilta omistan jokaisen levyn. Enään siis Morbid Vision täytyy hankkia. Jokainen levy on tietytyllä tavalla merkkipaaluja death/thrash-genressä. Beneath ja Arise nyt jotain sellaista mitä ei olisi uskonut koskaan kuulevan.
Schizophrenia nyt kärsii omalta osaltani, hiukan liian "räkäisistä ja likaisista" soundeista. Joitakin tämä varmasti kiehtoo, mutta eipä minua niin paljoa. Levy taistelisi yhdessä Beneathin ja Arisen kanssa parhaasta Sepulturan levystä jos levyllä ei olisi niin huonot soundit. Levyllä on sellaisia tappovetoja, et joka kerta kuunellessa tekisi mieli tehdä jotain tappavaa. *Puristaa nyrkkiä yhteen*. Intro on paras mitä on koskaan tehty, myöskin raidat To The Wall ja Escape To The Void. Muut melkeenpä yhtä hyviä.
Beneathistä olen jo hiukan mietteitä kertonutkin. Lisään vain et levy vain paranee kuunellessa. Nerokkuus ja innovatiivisuus levyllä maksimitasolla. Mass Hypnosis levyn tappavin raita, muut itikan vitun verran perässä.
Arisella mennään hiukan teknisempään suuntaan kun edellisillä. Mukaan on otettu jo hiukan bambumeininkiä, tosin todella pienesti. Tämä sopii levyn teemaan kuitenkin kiitettävällä tasolla. Arise tai Beneath ovat kummatkin kokonaisuutena parasta mitä Death/Thrash-genrestä on koskaan ulostettu.
Chaos A.D. Levyhän on mättöä alusta loppuun, mut ei kumminkaan yllä lähellekkään Schizon - Arisen tasolle. Silti voittaa kuulemani nykyäjan "wannabe-tappolevyt" 666-0. Tähän olisi pitänyt lopettaa. Roots levyltä "Roots Bloody Roots" ja "Ratamahatta" ovat ainoat hyvät biisit levyltä. Muut biisit oltaisiin voitu antaa vaikka Nigerian kansallishymniin.
Lappis saa luvan kertoa lisää jos on lisättävää.
On tullut hiukan enemmänkin tutustuttua tähän Brasilialaiseen Thrashbändiin. Schizophrenia - Chaos A.D. haitarilta omistan jokaisen levyn. Enään siis Morbid Vision täytyy hankkia. Jokainen levy on tietytyllä tavalla merkkipaaluja death/thrash-genressä. Beneath ja Arise nyt jotain sellaista mitä ei olisi uskonut koskaan kuulevan.
Schizophrenia nyt kärsii omalta osaltani, hiukan liian "räkäisistä ja likaisista" soundeista. Joitakin tämä varmasti kiehtoo, mutta eipä minua niin paljoa. Levy taistelisi yhdessä Beneathin ja Arisen kanssa parhaasta Sepulturan levystä jos levyllä ei olisi niin huonot soundit. Levyllä on sellaisia tappovetoja, et joka kerta kuunellessa tekisi mieli tehdä jotain tappavaa. *Puristaa nyrkkiä yhteen*. Intro on paras mitä on koskaan tehty, myöskin raidat To The Wall ja Escape To The Void. Muut melkeenpä yhtä hyviä.
Beneathistä olen jo hiukan mietteitä kertonutkin. Lisään vain et levy vain paranee kuunellessa. Nerokkuus ja innovatiivisuus levyllä maksimitasolla. Mass Hypnosis levyn tappavin raita, muut itikan vitun verran perässä.
Arisella mennään hiukan teknisempään suuntaan kun edellisillä. Mukaan on otettu jo hiukan bambumeininkiä, tosin todella pienesti. Tämä sopii levyn teemaan kuitenkin kiitettävällä tasolla. Arise tai Beneath ovat kummatkin kokonaisuutena parasta mitä Death/Thrash-genrestä on koskaan ulostettu.
Chaos A.D. Levyhän on mättöä alusta loppuun, mut ei kumminkaan yllä lähellekkään Schizon - Arisen tasolle. Silti voittaa kuulemani nykyäjan "wannabe-tappolevyt" 666-0. Tähän olisi pitänyt lopettaa. Roots levyltä "Roots Bloody Roots" ja "Ratamahatta" ovat ainoat hyvät biisit levyltä. Muut biisit oltaisiin voitu antaa vaikka Nigerian kansallishymniin.
Lappis saa luvan kertoa lisää jos on lisättävää.
En ole varma olenko aikaisemmin vastannut tähän topicciin. Nyt kuitenkin ajattelin jotain kirjottaa asian tiimoilta.
No kaikki levyt löytyy väliltä Morbid Visions - Roots.
Aloin kuuntelemaan välittömästi Arisen julkaisun jälkeen kyseistä orkesteria ja on edelleen tuo Arise omalla tavalla ehkä läheisin noista levyistä. Eipä ole se kulunut monien kymmenien (ellei satojen?) kuuntelujen jälkeen. Arise yhdessä Beneath The Remains:in kanssa muodostavat ainakin minulle sen tärkeimmän Sepulturan musiikissa. Hyvin mieleenpainuvia ja liikuttavia 'rässi'-riffejä on tarjolla niin paljon että jotain saattaa jopa hirvittää.
Harmittaa edelleen etten ikinä nähnyt livenä
No kaikki levyt löytyy väliltä Morbid Visions - Roots.
Aloin kuuntelemaan välittömästi Arisen julkaisun jälkeen kyseistä orkesteria ja on edelleen tuo Arise omalla tavalla ehkä läheisin noista levyistä. Eipä ole se kulunut monien kymmenien (ellei satojen?) kuuntelujen jälkeen. Arise yhdessä Beneath The Remains:in kanssa muodostavat ainakin minulle sen tärkeimmän Sepulturan musiikissa. Hyvin mieleenpainuvia ja liikuttavia 'rässi'-riffejä on tarjolla niin paljon että jotain saattaa jopa hirvittää.
Harmittaa edelleen etten ikinä nähnyt livenä

"You see, pal: Elvis can't read a contract. All he knows is: No Ferrari, no rides with the top down." - James "Sonny" Crockett
Toi pisti silmään. Kyllähän Arise on selkeästi askel taaksepäin teknisyydessä, jos vertaa Beneathiin. Tosin voi olla, että nyt on eri käsitykset teknisyydestä.Ipe wrote:Arisella mennään hiukan teknisempään suuntaan kun edellisillä.
Beneath oli ihan äärimmilleen viety levy teknisyyden puolelta. Rakenteet biiseissä, soitanta Etc.
Arisella on selkeästi simppelimpi ote hommaan.
"To be alive is more than just breathing"
Täytyy siis heti tänään antaa mahdollisuus Schizophrenia albumille ja yrittää löytää se punainen lanka. Morbid Visionin hankin varmasti, onhan tässä aikaa yrittää tutustua kyseisiin levyihin Sepulturan arvoisella antaumuksella.asa wrote:Kuullostaa vahvasti siltä, ettei sun kannata sitten hommata Morbid Visionsia.
Tarkoitin tuolla teknisemällä musiikilla sitä, että Arisella on tullut lisää soitannan monimuotoisuutta eli mukana on mm. "bambu-meininkiä". Arise levyllä ei siis ole biisin rakenteiltaan niin paljoa teknisyyttä. Tuo tekninen sana oli ehkä vähän huono tässä merkityksessä. Beneathilla tunnetustihan oli tämä tekninen sana oikeassa merkityksessä huipussaan. Mass Hypnosis on mielestäni se teknisin biisi Beneathilta, vai onko?Lappis wrote:Toi pisti silmään. Kyllähän Arise on selkeästi askel taaksepäin teknisyydessä, jos vertaa Beneathiin. Tosin voi olla, että nyt on eri käsitykset teknisyydestä.Arisella mennään hiukan teknisempään suuntaan kun edellisillä.
Beneath oli ihan äärimmilleen viety levy teknisyyden puolelta. Rakenteet biiseissä, soitanta Etc.
Arisella on selkeästi simppelimpi ote hommaan.
^
Mjaa, en ole biisi biisiltä lähtenyt erittelemään sitä levyä.
Käytännössähän tuo pitäisi tehdä niin, että kitara käteen ja soittaisi joka biisin. Siinä se selviäisi.
Ja onhan tuo tehty, aika monesti
Sillä perusteella ranking voisi olla jotain seuraavanlaista:
1. Beneath The Remains
2. Slaves of Pain
Ja muut aika tasaisessa rintamassa. Inner-Self ja Mass Hypnosis ovat itseasiassa levyn iiseimmät biisit. Ei ole sitä järjetöntä rytmittelyä kitaroissa koko aikaa.
Koko levy on kyllä kovin komppikitaralevy, mitä mä olen eläissäni kuullut.
Mikä on toi Bambumeininki, minkä mainitset? Muuten terminä varsin selvä mutta Ariseen en saa sitä yhdistettyä mitenkään.
Mjaa, en ole biisi biisiltä lähtenyt erittelemään sitä levyä.
Käytännössähän tuo pitäisi tehdä niin, että kitara käteen ja soittaisi joka biisin. Siinä se selviäisi.
Ja onhan tuo tehty, aika monesti

Sillä perusteella ranking voisi olla jotain seuraavanlaista:
1. Beneath The Remains
2. Slaves of Pain
Ja muut aika tasaisessa rintamassa. Inner-Self ja Mass Hypnosis ovat itseasiassa levyn iiseimmät biisit. Ei ole sitä järjetöntä rytmittelyä kitaroissa koko aikaa.
Koko levy on kyllä kovin komppikitaralevy, mitä mä olen eläissäni kuullut.
Mikä on toi Bambumeininki, minkä mainitset? Muuten terminä varsin selvä mutta Ariseen en saa sitä yhdistettyä mitenkään.
"To be alive is more than just breathing"
^ Kiitos selvityksestä ja muusta mielenkiintoisesta informaatiosta.
Kerron oman "Bambumeininki" termin. Eli tätä termiä esiintyy selvimmin tuntemistani Sepultura albumeistani Roots levyllä. Eli heimomeininkiä selvimmin sanottuna tai intiaani-elementti, miten sen nyt haluaa sanoa. Under Siege raidan alussa tätä bambumeininkiä on havaittavissa hienolla tavalla josta päästään taas upean riffin kautta raskaamman/tyypillisen Sepulturan pariin. Nyt varmaankin tiedät mitä tarkoitan "Bambumeiningillä"
Ilmakitaralla ja ilmarummuilla soitettuna mielestäni toi Mass Hypnosis on vaikein biisi soittaa. Poser kamaa muut
Wink
Kerron oman "Bambumeininki" termin. Eli tätä termiä esiintyy selvimmin tuntemistani Sepultura albumeistani Roots levyllä. Eli heimomeininkiä selvimmin sanottuna tai intiaani-elementti, miten sen nyt haluaa sanoa. Under Siege raidan alussa tätä bambumeininkiä on havaittavissa hienolla tavalla josta päästään taas upean riffin kautta raskaamman/tyypillisen Sepulturan pariin. Nyt varmaankin tiedät mitä tarkoitan "Bambumeiningillä"
Ilmakitaralla ja ilmarummuilla soitettuna mielestäni toi Mass Hypnosis on vaikein biisi soittaa. Poser kamaa muut
Wink