King Diamond

Late · Post by **Late** » Tue Jun 14, 2005 23:56

No mutta, onnea vaan Kim Bendixille! Toivottavasti Saatana on vieläkin hänen puolellaan ja toivotaan herralle pitkää ikää! Huomenna se on sitte pidettävä Kingin levymaratooni, ei vaan voi mitään.

Black_Adder · Post by **Black_Adder** » Thu Jun 16, 2005 16:33

Pakko kai sitä on Kingin synttäreitä jotenkin juhlistaa, tuo Kingi maraton on ehkä paras idea

Ens vuonna Kingi on sitte 50v., mutta kaikkihan men sen tiedämme että King elää ikuisesti, mikäs sen pahan tappais.

Late · Post by **Late** » Thu Jun 16, 2005 17:48

Aivan, eiköhän se Kingi vielä porskuttele elossa...enää vaan pitäis nähä hemmo livenä, toivottavasti otolliseen aikaan ensi vuonna ja vielä otollisessa paikassa (ite kun olen alaikäinen, niin se normaali Tavastialla visitointi ei olisi mieleeni, ehkä Nosturi tai Sauna/Tuska)...

Ja hehkutellaan vielä päivän ostosta, elikä King Diamond t-paitaa. Kuvan etupuolella on House Of God kansiläpyskästäkin löytyvä Kingin kuva ja King Diamond sillä legendaarisella fontilla ja takana niin ikään House Of Godilta krusifiksi väärinpäin ja orjantappurakruunu. Ei ehkä ihan se hienoin paita, mutta pääasia on se paidan sanoma

Hammer · Post by **Hammer** » Thu Jun 16, 2005 19:05

Late wrote:Aivan, eiköhän se Kingi vielä porskuttele elossa...enää vaan pitäis nähä hemmo livenä, toivottavasti otolliseen aikaan ensi vuonna ja vielä otollisessa paikassa (ite kun olen alaikäinen, niin se normaali Tavastialla visitointi ei olisi mieleeni, ehkä Nosturi tai Sauna/Tuska)...

Ja hehkutellaan vielä päivän ostosta, elikä King Diamond t-paitaa. Kuvan etupuolella on House Of God kansiläpyskästäkin löytyvä Kingin kuva ja King Diamond sillä legendaarisella fontilla ja takana niin ikään House Of Godilta krusifiksi väärinpäin ja orjantappurakruunu. Ei ehkä ihan se hienoin paita, mutta pääasia on se paidan sanoma

Livenä pitäisi itsekin Kingi joskus todistaa, toivottavasti tulisi ensi vuonna sellaiseen ajankohtaan ettei menisi intin takia päällekäin. Mikäli tänä vuonna ilmestyy Mercyltä tai Kingiltä live-DVD:tä, jaksaa taas vähän paremmin odottaa tuon oikean livefiiliksen kokemista. Pakkohan Kingin on olla kova livenä, kaikki kuulemani/näkemäni livematsku kun on ollut hyvää. Kingin omien sanojen mukaan live-julkaisujen laulua ei olla editoitu studiossa, sillä hän vastustaa sellaista toimintaa. Uusimmalla livellä on toki yleisön ääniä vähän säädelty, etteivät hukkuisi bändin kovaäänisen soiton taakse. Ne pienet mokat pystyy huomaamaan kun kuuntelee KD:n livejä tarkasti. Vanhemmalla Abigail-livellä rumpali Mikkey Dee mokailee muutamaan otteeseen melko pahastikin ja tällä uusimmalla Kingille tulee joitain pikkukömmähdyksiä, jotka vaan lisäävät livefiilistä. Parhaimmassa tapauksessa Kingi jatkaa vielä 60-vuotiaanakin, onhan se Ronnie James Diokin vielä melkoisen kovassa kunnossa, ainakin ikäisekseen. Kunhan pukkaisi KD:lta Puppet Masterin tasoista materiaalia ulos jatkossakin, niin voisi olla fanina ylpeä ja toivoa jatkoa herran vähintäänkin mahtavalle uralle. Niin, eikä se Mercyful Faten comeback ole myöskään poislaskettava mahdollisuus. Muistan lukeneeni jostain, että kitaravirtuoosi Hank Shermann ainakin olisi halukas vielä tämän vuosikymmenen aikana tekemään uutta Fate-levyä. Saa nähdä miten King kiireiltään joutaa, vai kaatuuko homma miehen keskittyessä pelkästään omaan soolobändiinsä.

House Of God paita on hyvä valinta, sen verran laadukas levykin kun on kyseessä. Levyn kansikuvakin on erinomainen, joten tuskin paitakaan voi ruma olla. Kyllähän jokaisen tosifanin pitää omistaa ainakin yksi suosikkibändinsä paita. Itselläni siis on, jo aiemmin hehkuttamani The Graveyard -paita, joka on kyllä tyylikäs ja ollut kovassa käytössä tässä kevään & kesän mittaan.

Late · Post by **Late** » Thu Jun 16, 2005 21:01

^Paidassa ei ole HOG:n kansikuvaa siis, vain se Kingin valokuva kyseisen levyn kansivihkosessa. Vähän häirittee se Kingin katse, mutta muuten laatupaita, jota tulee varmasti puettua paljon tulevaisuudessa...

Tolla Abigail-livellä on kyllä muutamia pikkuongelmia. Varsinkin kitaristi Michael Moon jää harmittavan kasvottomaksi levyllä, sanoisin ehkäpä Kingin heikoimmaksi kitaristiksi. Välillä tulee niin perus tilulilua, että jää aika lailla Andyn varjoon (esim. Arrivalin introsta en niin diggaa). Ei nyt mitenkään huono kitaristi, mutta ennemmin kuuntelisi joko Pete Blakkin tai Michael Dennerin soitantaa. Noista Mikkey Deen kämmeistä en mene sanomaan mitään, mutta voisitko sanoa esimerkkejä kämmeistä, niin voisin kuunnella tarkemmin ensi kerralla. Sitten on toki noita saundiongelmia (esim. Come To The Sabbathissa Kingin laulu jää taka-alalle vähäksi aikaa). Noihan keikat on äänitetty ihan sattumanvaraisesti eikä niitä edes pitänyt julkaista levyllä, joten tavallaan ymmärtää noi kämmit, eli olosuhteisiinsa nähden toi on ihan hyvä levy. Itekin odotan kärsimättömästi tota uutta DVDtä, toivottavasti saadaan mahollisimman monelta line-upilta/turneelta kattavat paketit ja tietty mahdollisimman hyvälaatuista kamaa. Noita livekuvia kattellen olen huomannut, miten hauskaa olis nähä kaikki ne yleislivejutut tyyliin pyörätuoli ja Abigailin arkku. Sitä odotellessa kärsimättömästi...

Hammer · Post by **Hammer** » Fri Jun 17, 2005 11:10

Late wrote:Tolla Abigail-livellä on kyllä muutamia pikkuongelmia. Varsinkin kitaristi Michael Moon jää harmittavan kasvottomaksi levyllä, sanoisin ehkäpä Kingin heikoimmaksi kitaristiksi. Välillä tulee niin perus tilulilua, että jää aika lailla Andyn varjoon (esim. Arrivalin introsta en niin diggaa). Ei nyt mitenkään huono kitaristi, mutta ennemmin kuuntelisi joko Pete Blakkin tai Michael Dennerin soitantaa. Noista Mikkey Deen kämmeistä en mene sanomaan mitään, mutta voisitko sanoa esimerkkejä kämmeistä, niin voisin kuunnella tarkemmin ensi kerralla.

Nyt joudun ottamaan sanoja hieman takaisin tuon Mikkey Dee:n suhteen. Hyvinhän kaveri rumpujaan paiskoo tuolla Abigail-livellä, vaikka välillä meinaakin soittaa joissain biiseissä vähän "ylinopeutta". Itse en ole mikään asiantuntija rumputyöskentelyn suhteen, joten jätän omalta kohdaltani asian vatvomisen tähän. Mitään pahoja kämmejä en huomannut kun äsken ajatuksella levyn kuuntelin läpi. Eli ilmeisesti on väärät muistikuvat tai sitten sekoitan johonkin epäviralliseen 80-luvun livetaltiointiin, joka löytyy koneelta. Kaikesta huolimatta kyseinen Mikkey Dee on legenda ja suosikkini KD-bändin rumpaleista. Perinteisen heavyn rumpaleista varmastikin ihan kärkikastia. Dee:n rumputyöskentely Motörheadissa on myös kuulemisen arvoista, se suurin syy miksi uudempaakin Motörhead-kamaa pitää aina välillä pistää soittimeen.

Michael Moon eli oikealta nimeltään Mikael Myllynen, ilmeisesti otettiin bändiin suhteilla (?) eikä kerennyt soittamaan yhdelläkään Kingin studiolevyllä. En rupea vertailemaan Andyyn, koska tulisi kaikille Moonin ystäville vain paha mieli. Eipä ole itselläni kaverista sen tarkempaa tietoa. Toivottavasti Kingi joskus julkaisee Maidenin "Run To The Hills" opusta vastaavan elämäkerran, niin saisi faktoista vähän enemmän selville. Tosin tuollainen tuskin tulee ihan lähiaikoina ja mikäli tuleekin, saattaa olla vaikeasti saatavilla.

In Concert 1987 on siis nyt kuunneltu kolmeen otteeseen jo ajatuksen kanssa, vaikka aiemmin olen tuota jo koneelta hieman "salakuunnellut". Oikeastaan paranee vain joka kuuntelukerralla. Ei vedä vertoja Deadly Lullabyesille, mutta tietyssä fiiliksessä toimii kuin häkä. Kun haluan kuunnella bändin soitantaa 80-luvulta ja moshailla Abigail-klassikoiden parissa, on tämä Abigail-live hyvä valinta. Levyllä ei tosin ole suosikkibiisejäni Abigaililta eli A Mansion In Darknessia ja Black Horsemenia. Noiden kahden puuttuminen kallistaa vaakakuppia selvähkösti uuden liven puoleen, jolta siis nuo biisit löytyvät. Tosin The Possession hieman yllättäen osoittaa olevansa livebiisien aatelia tällä vanhemmalla livellä ja saa uskollisen Abigail-fanin nousemaan ylös ja moshaamaan asenteella. Tämä biisi seuraavan Suomen kiertueen settiin, kiitos! The Candle on myös livenä fantastinen, eikä ikinä Kingin livestä puhuttaessa saa unohtaa Come To The Sabbathia. Kaksi edellä mainittua biisiä mielestäni vangitsevat mystisen tunnelman sisäänsä ja ovat levyn "true evil"-kamaa.

end of sanity · Post by **end of sanity** » Sat Jun 18, 2005 16:30

Tarina lopetetaan niinkuin se aloitettiinkin eli tämä on ainoastaan outro koko levylle, jossa kerrotaan kuinka tarinan päähenkilöille lopuksi kävi. Mutta mitä vittua? Levy ei loppunutkaan tähän vaan pienen hetken kuluttua alkaa kuulua jotain ihme voodoo muminaa!

Tuo mumina on muuten Unclean Spirits takaperin.
Loistavaa!!

AnkhAmen · Post by **AnkhAmen** » Sat Jun 18, 2005 18:32

Aijai, tuon Hammerin sepustuksen perustella alkoi takapuolta kuumottaa sen verran mukavasti, että pakkohan se Abigail-live oli sitten mennä ja varata tutusta levykaupasta muutaman päivän päästä tapahtuvaa ostoa varten.

Samaa asiaa koskien, toisena levynä mukaan varmaankin tarttuu Fatal Portrait, mutta itselläni ei ole tästä levystä juuri minkäänlaista käsitystä. Kyseessähän ei ole konsepti-levy, sen tiedän, mutta musiikillinen puoli on aivan totaalisessa pimennossa. Tahtoisiko joku hieman valaista tämä levyn musiikillista antia? Rankkaatteko Kingin huonoimmaksi ulosteeksi kautta aikojen vai onko tässä levyssä jotain todellisia helmiäkin?

Kiitämme kaikesta etukäteis-tiedosta.

Hammer · Post by **Hammer** » Sat Jun 18, 2005 19:37

AnkhAmen wrote:Samaa asiaa koskien, toisena levynä mukaan varmaankin tarttuu Fatal Portrait, mutta itselläni ei ole tästä levystä juuri minkäänlaista käsitystä. Kyseessähän ei ole konsepti-levy, sen tiedän, mutta musiikillinen puoli on aivan totaalisessa pimennossa. Tahtoisiko joku hieman valaista tämä levyn musiikillista antia? Rankkaatteko Kingin huonoimmaksi ulosteeksi kautta aikojen vai onko tässä levyssä jotain todellisia helmiäkin?

Kiitämme kaikesta etukäteis-tiedosta.

Fatal Portrait ei kuulu allekirjoittaneen listoilla parhaiden KD-levyjen joukkoon, mutta on musiikilliselta anniltaan ja lyriikoidensa puolesta silti kova kokonaisuus. Itse olen niin mieltynyt noihin konseptitarinoihin Kingin suhteen, että ehkäpä se tarinan puuttuminen on se pieni miinus Fatal Portraitin kohdalla. Kannattaa ostaa remasteroitu versio, sillä bonusbiiseinä on kaksi erinomaista raitaa, melkein levyn parhaimmistoon kuuluva The Lake ja liveseteistä tuttu, legendaarinen No Presents For Christmas. Lyriikat ovat tällä King Diamondin debyyttialbumilla varsin synkkiä ja saatanallisia, verrattuna suurimpaan osaan Kingin "tarinalevyistä". Joillain biiseillä on muuten yhtäläisyyksiä, vaikka selkeää konseptitarinaa levy ei siis sisällä.

Aloitusbiisi The Candlen intro nostaa heti kylmät väreet pintaan ja itse biisikin on mainio. Kingin laulusuoritus hivelee korvia ja bändi soittaa yhteen todella tiukasti, eli yksi kovimmista vedoista heti alkuun. Seuraavat kaksi biisiä The Jonah ja The Portrait ovat omalla kohdallani aika peruskauraa, mutta riittävän hyvää pitääkseen mielenkiinnon yllä ennen levyn henkilökohtaista suosikkibiisiäni. Dressed In White on varmastikin yksi aliarvostetuimmista KD-biiseistä. Aivan tolokutonta settiä alusta loppuun ja tulee kuunneltua monesti useaankin otteeseen Fatal Portraitin ollessa soittimessa. Charonin saatana-meininki puree seuraavaksi ja on tässäkin biisissä jotain taikaa. Ei mikään Kingin legendaarisin biisi, mutta aina jaksaa seisauttaa yhä uudestaan ja pitää kuuntelijan tiukasti otteessaan. Lurking In The Dark on sitten sitä kauhuleffaosastoa, teema on samantyyppinen kuin Maidenin Fear Of The Darkissa eli lauletaan pimeänpelosta ja pimeässä piilevistä vaaroista. Tämän kauhuspektaakkelin jälkeen päästäänkin levyn helpoiten omaksuttavimpaan "hittibiisiin" ja yhteen Kingin parhaista livebiiseistä. Halloween on varsin suoraviivainen ja pirun addiktoiva biisi hyvillä riffeillä varustettuna. Lyriikat ovat jälleen sitä kauhuleffa-kamaa, eikä ihmekään koska King on todella kova "horror-filmien" ystävä. Voices From The Past on vain lyhyt instrumentaali joka johdattaa varsinaisen levyn viimeiseen biisiin eli Hauntediin. Haunted yhdistää levyn alkupään biisejä (ainakin The Portrait) pienimuotoiseen konsepti-tarinaan, jonka päähenkilönä on Molly. Eli ei tätäkään lättyä tarkasteltaessa pysty välttymään pieneltä stoorilta. Itse en ole kovin tarkasti levyn tarina-osioon perehtynyt, joten ehkä olisi omalta osaltani syytä ottaa myös tämä kiekko käsittelyyn lähiaikoina. Kaiken kaikkiaan hyvä levy, joka sisältää useita todella mielenkiintoisia biisejä. Ne meikäläisen listoilla pari heikompaakin biisiä ovat jollain tapaa myös tosi kiehtovia, eli mainettaan parempi debyyttialbumi on todellakin kyseessä.

Aika monet King Diamond-fanit listaavat Fatal Portraitin Kingin soolouran heikoimpien suoritusten joukkoon, syystä että levy ei sisällä kokonaista tarinaa ja monet vertailevat levyä liikaa sitä edeltäneeseen Mercyful Faten menestysalbumiin Don't Break The Oathiin. Musiikillisesti olen sitä mieltä, että levy asettuu varsin korkealle, jos laitetaan kaikki KD-levyt vertailuun. Tätä juttua kirjoittaessani myös tajusin, että itse olen aliarvioinut levyn täysin turhaan. Kyllä tällä levyllä on potentiaalia vaikka mihin, vaikkei se omissa kirjoissani esimerkiksi olekaan vielä lähelläkään Abigailin luokkaa. Mielestäni levy on hieman enemmän kallellaan Mercyful Fateen, kuin muut Kingin julkaisut, mutta kyllä sieltä ne tutut KD-elementit tunnistaa. Olihan kokoonpanossa tuolloin jo nuori lahjakkuus Andy La Rocque soittamassa kitaraa, yhdessä Mercyful Fatesta tunnetuksi tulleen Michael Dennerin kanssa. Myös MF:n entinen ja kenties se legendaarisin basisti Timi Hansen vaikuttaa levyllä ja rummuille antaa kyytiä ruotsalainen virtuoosi Mikkey Dee. Eli ei kun vauhdilla levykauppaan hankkimaan Fatal Portrait ja nimenomaan remasteroitu versio. Abigail-liven kanssa ovat hyvä ostos, koska tuolta livelevyltä pääsee kuulemaan myös kyseisen Fatal Portraitin biiseistä muutamaa liveotoksena.

Late · Post by **Late** » Sat Jun 18, 2005 22:17

Itelleni toi Fatal Portrait ei ole suurten suosikkien joukkoon Kingiltä lukeutunut juur koskaan. Sanoisin, että melkein heikoin hemmon Roadrunner-ajalta (joka nyt on se klassisin perioidi hemmon uralta). Vaikka yleensä en niin paljon levyn saundeista välitä, niin ainakin omalta osalta toivoisin, että levyllä olisi enemmän munaa saundeissa, kitaraosasto jää välillä liian heikoksi. Levyn kappalemateriaalista kertoo myös se, että jos se levy menee soimaan, niin silloin soitan lähinnä vain sen No Presents For Christmasin, joka ei tavallaan edes kuulu levyyn. Myös The Lake pieksee aika monen raidan levyltä. Hammerin arviontiin myös pari pientä erimielisyyttä, nimittäin Dressed In White ei ole niin lämmennyt, johtunee varmaan kappaleen melodisuudesta. Hienoa sooloilua tosin. Välillä myös raita Lurking In The Dark ajautuu samaan tilanteeseen. Kummatkin ovat kuitenkin hyviä raitoja, ei siinä mitään. Ja itelleni kappale The Portrait on levyn parhaimpia Charonin, Halloweenin ja The Candlen kanssa. Noista jos pitäisi yksi ylitse muiden valita, niin kaipa se olisi The Candle. Voices From The Past on myös siitä erikoinen, että siinä kitarat soittaa itse King. Mutta muuten se on aikas tavallinen välisoitto vain, ei mitään erikoista. Haunted on ihan mielenkiintoinen raita, muttei mikään omia lemppareita. No Presents For Christmas onkin klassikko ja helvetin kova kappale, varsinkin lopetus on helvetin kova. The Lake on kanssa todella kaunis kappale ja iskee meikäläiseen, ihme, ettei sitä ollut alunperin levyllä.

Kannattaa ehdottomasti hommata kyseinen levy. Itelläni tää ei kuitenkaan niin usein pyöri soittimessa, Kingillä vaan on niitä parempiakin lättyjä. Mutta ei tää myöskään pölyty hyllyssä, varmasti löytyy iloa tästä levystä.

ozz3 · Post by **ozz3** » Sun Jun 19, 2005 0:32

Myöhäiset onnittelut herra Diamondille täältäkin suunnalta! Maailman nerokkainta hevi-oopperaa vielä toiset 50 vuotta!

Ostin tänään Diamondilta tuotoksen nimeltä The Dark Sides. Kertokaas mulle mikä tämä julkaisu ylipäätänsä on...albumi? EP? Kokoelma? Kovaa kamaa joka tapauksessa!

Gravehill · Post by **Gravehill** » Sun Jun 19, 2005 0:39

Hammer · Post by **Hammer** » Sun Jun 19, 2005 0:42

ozz3 wrote:Ostin tänään Diamondilta tuotoksen nimeltä The Dark Sides. Kertokaas mulle mikä tämä julkaisu ylipäätänsä on...albumi? EP? Kokoelma? Kovaa kamaa joka tapauksessa!

Tuo The Dark Sides on ikäänkuin kokoelma biiseistä, joita ei alkuperäisiltä levyiltä löydy. Eli harvinaisuuksia ja B-puolia toisin sanoen. En tosin tiedä, että mitä Halloween tuolla levyllä tekee. Veikkaisin, että laitettu muuten vain tajunnanräjäyttäjäksi tuohon ensimmäiseksi biisiksi.

Jos jollain on parempaa tietoa tuosta julkaisusta, korjatkoon. Itse en näet vielä edes omista kyseistä levyä, syystä että kaikki Dark Sidesin sisältämät biisit löytyvät bonusbiiseinä remasteroiduilta King Diamond albumeilta. Joskus keräilymielessä tulee varmaan silti tuokin levy hommattua.

journeyman · Post by **journeyman** » Sun Jun 19, 2005 21:38

Onnea vaan Diamondille!Kertokaahan mikä levyistä The Graveyard-Abigail 2 väliltä olisi hyvä ostaa ensimmäisenä,eli noista paras?

Hammer · Post by **Hammer** » Sun Jun 19, 2005 23:17

journeyman wrote:Onnea vaan Diamondille!Kertokaahan mikä levyistä The Graveguard-Abigail 2 väliltä olisi hyvä ostaa ensimmäisenä,eli noista paras?

Abigail II on ainakin meikäläisen mielestä noista levyistä selvästi heikoin, eli älä ainakaan sitä osta ensimmäisenä. The Graveyard on hullun tarinansa ja Kingin eläytymisen ansiosta todella kova kiekko. Voodoo on aika vaikea levy ja sen avautuminen saattaa kestää pidempäänkin. Kuitenkin kyseinen Voodoo on musiikillisesti yksi Kingin raskaimmista levyistä. House Of God on tarinansa puolesta erinomainen ja musiikillisesti aika melodinen paketti. Oikeastaan melkein sama minkä ostat, aika tasaisia levyjä loppujen lopuksi kaikki. Itse ostaisin ensin The Graveyardin, mikäli olisin sinun asemassasi.

poolrules · Post by **poolrules** » Mon Jun 20, 2005 0:23

^^Ehdottomasti House of God. Abigail II en ole kuullut, mutta HoG on selvästi paras noista kolmesta jäljelle jäävästä. Johtunee juuri tuosta Hammerin mainitsemasta melodisuudesta, että se ainakin mulle uppoaa parhaiten.

Black_Adder · Post by **Black_Adder** » Mon Jun 20, 2005 7:52

journeyman wrote:Onnea vaan Diamondille!Kertokaahan mikä levyistä The Graveguard-Abigail 2 väliltä olisi hyvä ostaa ensimmäisenä,eli noista paras?

Aivan kuten Hammer jo mainitsi, niin Graveyard on ehkä se "helpoin" vaihtoehto. Itselle levy avautui hyvinkin nopeasti ja on yhä edelleen yksi suosikeistani. Voodoo on puolestaan melko vaikea levy ensi alkuun, mutta kun levy alkaa avautua ja koukut tippua niin Voodoo osoittautuu todella mahtavaksi levyksi. House Of Godia en itse ainakaan kärkeen lähde suosittelemaan sillä itselleni tuo levy ei ole avautunut vieläkään, tosin eipä ole ollut liiemälti aikaakaan tuolle HOG:ille. Abigail II:sta en viitsi sitten sanoa juuri muuta kuin että kyseessä on Kingin uran heikoin levy. Eli siis varmin vaihtoehto lienee kuitenkin Graveyard...

Late · Post by **Late** » Tue Jun 21, 2005 0:20

Tuli nyt itekin hommattua toi The Graveyard ja kyllä kannatti! Olin helvetin yllättynyt koko levystä, en olisi uskonut, että tämä paljon parjattu levy olisi näin loistava! Kaikki kappaleet olivat hyviä ja ekalla kuuntelukerralla löytyi jopa enemmän niitä loistavia raitoja kuin ei niin hyviä (oikeestaan vain Lucy Forever ja Digging Graves menivät vähän ohi kappaleina). Bändikin on huippukunnossa ja Herb Simonsen varsinkin heittää paljon hienompia sooloja kuin Spider's Lullabyella, haastaen Andynkin useaan otteeseen. Levyn ehkä ainoa ärsyttävä asia oli Kingin lastenlaulumaiset luritukset, mutta sekin kuuluu levyyn olennaisesti, joten en valita niistäkään. Loistolätty näin ekalla kuuntelukerralla, saas nähä, miten homma etenee. Ehdoton lempikappaleeni on Heads On The Wall, mutta muita koviksia on mm. Black Hill Sanitarium, Waiting, I'm Not A Stranger ja I am.

Jawbreaker · Post by **Jawbreaker** » Tue Jun 21, 2005 1:03

Kinkku ei ole tehnyt yhtään huonoa levyä, eikä tule tekemään!!

Hammer · Post by **Hammer** » Wed Jun 22, 2005 18:43

Late wrote:Tuli nyt itekin hommattua toi The Graveyard ja kyllä kannatti! Olin helvetin yllättynyt koko levystä, en olisi uskonut, että tämä paljon parjattu levy olisi näin loistava! Kaikki kappaleet olivat hyviä ja ekalla kuuntelukerralla löytyi jopa enemmän niitä loistavia raitoja kuin ei niin hyviä (oikeestaan vain Lucy Forever ja Digging Graves menivät vähän ohi kappaleina). Bändikin on huippukunnossa ja Herb Simonsen varsinkin heittää paljon hienompia sooloja kuin Spider's Lullabyella, haastaen Andynkin useaan otteeseen. Levyn ehkä ainoa ärsyttävä asia oli Kingin lastenlaulumaiset luritukset, mutta sekin kuuluu levyyn olennaisesti, joten en valita niistäkään. Loistolätty näin ekalla kuuntelukerralla, saas nähä, miten homma etenee. Ehdoton lempikappaleeni on Heads On The Wall, mutta muita koviksia on mm. Black Hill Sanitarium, Waiting, I'm Not A Stranger ja I am.

Samat fiilikset oli pitkälti itsellänikin vuosi sitten, kun The Graveyardin hommasin. Odotukset eivät olleet järin korkealla, vaikka tiesin ennestään Black Hill Sanitariumin hyväksi biisiksi. Jo ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen oli hymy herkässä, sillä levy oli heti tehnyt minut täysin vakuuttuneeksi. Vaikka tarina onkin sairas ja omituinen, on se myöskin omalla tavallaan niin kiehtova, että levyn heikommatkin biisit pääsevät loistamaan hienon käsikirjoituksen avulla. Herbin soolot ovat tiukkoja, vaikkei Andylle vedäkään vertoja. Tosin Herbin soolo I AM-biisissä on ehkäpä henkilökohtainen suosikkini koko lätyltä. Digging Graves on erinomainen biisi, muttei niin helposti aukeavaa kamaa kuin useimmat muut samalta levyltä. Biisin pituus ja tietty vaihtelevuus (paljon hyvää, mutta myös joitain "suvantovaiheita") tekevät tuosta raidasta hieman haastavamman kuunneltavan. Enempää en jaksa alkaa nyt levyä ruotimaan, sillä olen kertonut siitä kaiken oleellisen jo tässäkin topicissa. Lucy Forever!

Black_Adder · Post by **Black_Adder** » Sun Jun 26, 2005 16:05

Nyt on Vasara varmasti tyytyväinen, löysin tässä ennen jussia aikaa ja päätin antaa Jumalan Talolle sen mahdollisuuden jonka olin luvannut. Täytyy myöntää että levy alkaa pikkuhiljaa toimimaan, koukut tippuvat tasaisen varmasti ja tuo itse tarina mulla on toiminut aina. Ei House Of God aivan vielä ole noussut sille tasolle mitä monet ovat hehkuttaneet, mutta mahdollisesti tulevaisuudessa.

Omat suosikit House Of Godilta tällä hetkellä: The Trees Have Eyes, House Of God ja This Place Is Terrible

Hammer · Post by **Hammer** » Sun Jun 26, 2005 17:45

Black_Adder wrote:Nyt on Vasara varmasti tyytyväinen, löysin tässä ennen jussia aikaa ja päätin antaa Jumalan Talolle sen mahdollisuuden jonka olin luvannut. Täytyy myöntää että levy alkaa pikkuhiljaa toimimaan, koukut tippuvat tasaisen varmasti ja tuo itse tarina mulla on toiminut aina. Ei House Of God aivan vielä ole noussut sille tasolle mitä monet ovat hehkuttaneet, mutta mahdollisesti tulevaisuudessa.

Omat suosikit House Of Godilta tällä hetkellä: The Trees Have Eyes, House Of God ja This Place Is Terrible

Olin aivan varma, että HoG levy aukeaa vielä sinullekin ja niin näyttää tapahtuvan. Tuon levyn kanssa saattaa kestää pidemmänkin aikaa, koska levy sisältää niin paljon tarinaan sidonnaisia biisejä, jotka eivät välttämättä olisi yksittäisinä kovinkaan ihmeellisiä. Nuo suosikkibiiseinäsi mainitsemasi kolme ovat sitä helpointa (tarkoitan, että toimisivat hienosti myös levyltä irrallisina), mutta samalla levyn parasta antia. Itse lisäisin vielä Help!!!:n ja Just A Shadown omiin suosikkeihini. Myös Black Devil on ihan kelpo biisi. Oikeastaan Catacomb on myös alkanut pikkuhiljaa toimimaan yhä paremmin, mutta lienee loistavilla lyriikoilla aika paljon osuutta asiaan. Follow The Wolf puolestaan on edelleenkin mielestäni Kingin heikoimpien suoritusten joukossa. Kuten poolrulesin kanssa aiemmin jo todettiin, niin Jumalan Talo on sitä melodisempaa Kingiä. Tunnelma nousee suureen rooliin levyä kuunnellessa, joten ilman tarkempaa keskittymistä ei toimisi parhaalla mahdollisella tavalla. HoG voi ajoittain olla hieman tylsä levy monien mielestä, koska biiseissä ei ole kovin suurta vaihtelevuutta kuitenkaan. Erinomainen tarina nostaa omalla kohdallani levyn osakkeita melkoisesti ylöspäin.

Hammer · Post by **Hammer** » Wed Jul 13, 2005 10:14

Abigail II: The Revenge levyä en ole täällä hirveästi ylistänyt, koska verrattuna legendaariseen Abigailin ykkösosaan se on varsin keskinkertainen. Viimeaikoina olen kuitenkin onnistunut löytämään tuosta levystä niitä hyviäkin asioita aika lailla. Erityisesti Kingin laulusuoritus on aivan loistava, ääni on todella timanttisessa iskussa "Abby-2:lla". Myös lyriikoita tutkaillessani olen huomannut niiden olevan mielenkiintoisia (kuten tosin KD:n levyillä lähes aina). Hieman sekava tarinakokonaisuus ehkä tosin jättää lyriikat huomioimatta "omina kohtauksinaan", mutta ovat ne silti pääosin harvinaisen nerokasta tekstiä. Biisimateriaali jotenkin mielestäni lässähtää omaan yllätyksettömyyteensä, niitä yllätyksiä tarjoillaan korkeintaan tarinan muodossa. Jos biiseissä on yllätysaineksia, ovat ne pääosin jotenkin omituisia rakenteita, jotka osittain vievät biiseistä suurimman mielenkiinnon. Varsinaisia klassikkobiisejä ei levyltä myöskään löydy, vaikka useat Diamond-fanit nostavatkin Spiritsin sellaisen asemaan. Tosin todellisia rimanalittajiakaan ei montaa löydy. Ihan tasaisen varmaa ja hyvää kamaa, mutta kaukana King Diamondin parhaimmista tuotoksista ja uusimman Puppet Masterin mahtavuudesta. Kitaristien työskentelystä kyllä nautin paikoitellen erittäin paljon, Hail Andy & Mike!

Loppuyhteenvetona sanottakoon, että tämä ei todellakaan ole niitä helpoimpia Diamondin-levyjä. Hätäisempi olisi saattanut viedä tämän divariin ja luovuttaa levyn kuuntelun aikaisessa vaiheessa, verratessaan sitä niihin parempiin KD-lättyihin. Itse olen kuitenkin sinnikkäästi jaksanut antaa levylle mahdollisuuden ja se alkaa kuuntelu kuuntelulta kuulostamaan paremmalta. Kyllä tässä jotain kiehtovuutta on joka tapauksessa. Ainakin Kingin vokaalisuoritus on parempi kuin useilla miehen aiemmilla levyillä. Täytyy ottaa työn alle vielä tuohon tarinaan tarkemmin perehtyminen.

"Oh Miriam... why did you have to go and die?"

AnkhAmen · Post by **AnkhAmen** » Wed Jul 13, 2005 12:33

Jätkät kyllä puhui minulle ihan täyttä paskaa tuosta Fatal Portraitista. Tämä on nyt kuunneltu varmaan 10 kertaa läpi ja musallisesti voisin sanoa, että on Kingin paras levy. Arviota laitan myöhemmin, enkä luota teihin enää ikinä.

Hammer · Post by **Hammer** » Wed Jul 13, 2005 12:56

^Musiikilliselta anniltaanhan itse ainakin kehuin levyn olevan varsin korkealla, King Diamondin tuotantoa tarkemmin tarkasteltaessa. Aiemmin kirjoitin:

Hammer wrote:Musiikillisesti olen sitä mieltä, että levy asettuu varsin korkealle, jos laitetaan kaikki KD-levyt vertailuun. Tätä juttua kirjoittaessani myös tajusin, että itse olen aliarvioinut levyn täysin turhaan. Kyllä tällä levyllä on potentiaalia vaikka mihin, vaikkei se omissa kirjoissani esimerkiksi olekaan vielä lähelläkään Abigailin luokkaa.

Kingin levyjen järjestykseen laittaminen on vaikeaa ja Fatal Portrait ei omilla listoillani pääse ihan kirkkaampaan kärkeen muutamien pikkuseikkojen takia. Itse olen suuri konsepti-levyjen ystävä, Fatal Portraitilla selkeän tarinan puuttuminen jotenkin latistaa levyä vertailtaessa esim. Abigailiin ja "Themiin". Muutama omilla listoillani hiukan heikompi biisi löytyy myös tuolta Fatalilta, joka myöskin laskee osakkeita hieman alaspäin. Myös se tosi seikka, että levy kuulostaa liikaa Mercyful Fatelta pistää korvaan. Don't Break The Oath kun on itselleni Fatal Portraitin edeltäjänä selvästi parempi kokonaisuus.

Makuasioitahan nämä taas ovat, eikä meidän surkeaan King Diamond-makuun ole pakko luottaa jatkossa. Itsehän taisit kehua myös Abigail II:sen olevan Kingin parhaimmistoa, joka omilla listoillani sijoittuu häntäpäähän. Koska King Diamond on tehnyt niin paljon loistavia levyjä, tulee väkisinkin erimielisyyksiä. Sehän on pidemmän päälle hyvä juttu, että kaikilla levyillä on omat kannattajansa.