
Itse omistan Saxonilta vasta Denim & Leather levyn vuodelta 1981 ja tuo todellakin on loistava albumi ja oman tyylilajinsa eliittiä. Ei ole pituudellakaan pilattu, vaan albumi kestää vähän reilut 38 minuuttia. Varmasti yksi syy siihen, että täytekamaa ei levyltä löydy. Nimikkobiisi toimii kaikessa koomisuudessaankin mahtavasti ja on levyn parasta antia. Kannattaa ostaa Denim And Leather, se tuskin tuottaa pettymystä tämän tyylisestä kamasta pitäville. Vaikutteita on siis otettu lähinnä Uriah Heepistä, Deep Purplesta ja erityisesti vanhemmasta Judas Priestistä.
Myös Innocence Is No Excuse albumi tuli juuri kuunneltua muutamaan otteeseen, kun lainasin sen kirjastosta. Ei mielestäni lähellekään Denim & Leatherin tasoinen kokonaisuus, muttei kuitenkaan huono. Sanoisin että erityylistä Saxonia, huomattavasti popahtavampaa tuntuisi olevan. Edelleenkin Uriah Heep vaikutteita löytyy, mutta myös Def Leppardin 80-luvun materiaali kuulostaa uhkaavan läheiseltä. Tosin tekihän Leppard ihan hyvää musaa vielä kasarikaudella. Eniten tästä Innocence Is No Excuse albumista tulee itselleni mieleen Judas Priestin Turbo. Otetaan huomioon, että kyseinen albumi on vuodelta 1985, voidaan siis miettiä ovatko Juudakset saaneet tästä inspiraatiota omaan musiikkiinsa. Kaiken kaikkiaan levy saisi näiden muutaman kuuntelun jälkeen minulta arvosanaksi 8-, eli levy vähän lässähtää niihin muutamiin heikkoihin biiseihin eikä niitä erinomaisia vetojakaan ole kuin muutama. Toisaalta paria-kolmea biisiä lukuunottamatta kaikki biisit ovat vähintäänkin hyviä. Remasteroidun version balladi "Do It All For You" on kaikessa kliseisyydessäänkin hyvä biisi omaan kategoriaansa. Päälimmäisenä levyltä mieleen jäi silti Devil Rides Out, Rock N' Roll Gypsy, Broken Heroes ja Raise Some Hell. Denim And Leather puolestaan saa arvosanaksi 9 - 9,5, eli selvästi parempi kokonaisuus näistä kahdesta kuulemastani.
Nyt sitten mietteitä bändistä ja etenkin sen albumeista. Mitkä oikeasti ovat tutustumisen arvoisia ja mitä kannattaa välttää kuin ruttoa?