Alkuperäisellä "biistillä" on vain nuo 8 biisiä. Total Eclipse on sitten lisätty tuolla 98 painokselle.Pesusieni wrote: Ja biistissä on muuten 9 kappaletta sry tällänen "valitus"
Albumikeskustelua ja äänestys: The Number Of The Beast 30 v.
Moderator: The Killer Krew
-
Powerslave
- Hell Rat
- Posts: 338
- Joined: Wed Jan 07, 2004 13:11
- Location: Helsinki
-
Brain Damage
1. Invaders 3,5
+ Intro
+ Bruce
- Kertosäe
2. Children Of The Damned 4,5
+ Sanat
+ Kertosäe
+ Soolot (varsinkin Dave)
- Loppuu 'kesken'
3. The Prisoner 3,5
+ Rumpuintro
+ Kertosäe
- Liiallinen kertosäkeen toistaminen
4. 22 Acacia Avenue 4
+ Bruce
+ Adrianin soolo
- 'Beat her, mistreat her'
5. The Number Of The Beast 4
+ Intro
+ Soolot
- Laulu (varsinkin livenä)
6. Run To The Hills 4
+ Kertosäe
+ Brucen laulu
- Kertosäe toistaa itseään
7. Gangland 3
+ Clive Burr
- Sanat
- Kertosäe
8. Total Eclipse 3,5
+ Raskaat kitarat
+ Bruce
- Soolot
9. Hallowed Be Thy Name 5
+ Tunnelma
+ Sanat
+ Soolot
+ Clive Burr
Keskiarvo: 3,9
1. Iron Maiden 3,9
2. The Number Of The Beast 3,9
3. Killers 3,5
+ Intro
+ Bruce
- Kertosäe
2. Children Of The Damned 4,5
+ Sanat
+ Kertosäe
+ Soolot (varsinkin Dave)
- Loppuu 'kesken'
3. The Prisoner 3,5
+ Rumpuintro
+ Kertosäe
- Liiallinen kertosäkeen toistaminen
4. 22 Acacia Avenue 4
+ Bruce
+ Adrianin soolo
- 'Beat her, mistreat her'
5. The Number Of The Beast 4
+ Intro
+ Soolot
- Laulu (varsinkin livenä)
6. Run To The Hills 4
+ Kertosäe
+ Brucen laulu
- Kertosäe toistaa itseään
7. Gangland 3
+ Clive Burr
- Sanat
- Kertosäe
8. Total Eclipse 3,5
+ Raskaat kitarat
+ Bruce
- Soolot
9. Hallowed Be Thy Name 5
+ Tunnelma
+ Sanat
+ Soolot
+ Clive Burr
Keskiarvo: 3,9
1. Iron Maiden 3,9
2. The Number Of The Beast 3,9
3. Killers 3,5
-
AironMaiden
- Peräruiske
- Posts: 63
- Joined: Wed May 18, 2005 17:00
- Location: Jääli City
The Number of the Beast
Invaders
Hyvä alku, kertosäkeessä liikaa Invaders-toistoja. Ei mikään paras aloitusbiisi, mutta hyvä silti, vaikkei suosikkehin kuulukkaan.
3
Children of the Damned
Hieno, rauhallinen alku, hienot soolot. Brucen äänestä pidän varsinkin tässä biisissä. Nopeutuu loppua kohden. Kertosäe on ehkä vähän tylsä, mutta erittäin hyvä biisi!
3.5
The Prisoner
Tykkään puheesta alussa. "Im not a number A am a free man".
Intro kyllä on aivan liian pitkä. Kertosäettä toistuu liikaa. Bruce ei kyllä säväytä tässä. Ja muutenkin hieman tylsä biisi. Mutta kuunneltava!
3
22 Acacia Avenue
Siinä se mun lemppari tältä levyltä. Hyvä biisi alusta loppuun. Tarttuva biisi, jossa Bruce laulaa parhaimmillaan. Varsinkin kohta: 1.32-2.04 (paras kohta koko biisissä) jää soimaan aina päähän. Just sopivan mittainen biisi. Upeaa! Ehkä sanat on vähän niin ja näin mutta sama se! Parasta maidenia perhana!
5
The Number of the Beast
Ehdoton Maiden-klassikko. Soolot nostaa aina kylmät väreet. enpähän keksi paljoa huonoja puolia. Sanat aika rohkeet. Mutta mitäpä siit.
5 Harmi ettei voi antaa kutosta
Run to the Hills
Hieno aloitus pelkillä rummuilla, kuten Ganglandissakin. Ehkä hieman ärsyttävä kertosäe mutta tämäkin parasta maidenia ikinä. Tosin puhkikulutettu keikoilla. Loppukirkaisu on ihana.
Tätä ei kyllä jaksa kuunnella monta kertaa.
2.5
Ganglang
En tajua miksi kaikki haukkuu tämän kappaleen ihan maahan. Täähän on ihan hieno kappale niinkun kaikki muutkin tällä levyllä. Kertosäe on aika huono, mutta rakastan sitä sooloa joka alkaa 2.14 ja loppuu 2.44. Älkää haukkuko tätä biisiä, vaan kuunnelkaa niin kyllä siitä hyviä puolia löytyy!
2.5
Hallowed Be Thy Name
Ei mikään paras valinta lopetusbiisiksi, oikeastaan huono lopetusbiisi. En tarkoita sitä ettei tämä olisi hyvä. Tämä on upea! Tunnelma ja kaikki. Ehkä hieman ylipitkä ja tylsähkö jostain kohti. Mutta levyn parhaita biisejä!
4
KA on 3.1666... ~ 3.2 jos oikein laskin.
TNOTB on erittäin hyvä albumi ja kansikuva henkilökohtainen lempparini.
1.Iron Maiden (3.6)
2.The Number of the Beast (3.2)
3.Killers (3.2)
Invaders
Hyvä alku, kertosäkeessä liikaa Invaders-toistoja. Ei mikään paras aloitusbiisi, mutta hyvä silti, vaikkei suosikkehin kuulukkaan.
3
Children of the Damned
Hieno, rauhallinen alku, hienot soolot. Brucen äänestä pidän varsinkin tässä biisissä. Nopeutuu loppua kohden. Kertosäe on ehkä vähän tylsä, mutta erittäin hyvä biisi!
3.5
The Prisoner
Tykkään puheesta alussa. "Im not a number A am a free man".
Intro kyllä on aivan liian pitkä. Kertosäettä toistuu liikaa. Bruce ei kyllä säväytä tässä. Ja muutenkin hieman tylsä biisi. Mutta kuunneltava!3
22 Acacia Avenue
Siinä se mun lemppari tältä levyltä. Hyvä biisi alusta loppuun. Tarttuva biisi, jossa Bruce laulaa parhaimmillaan. Varsinkin kohta: 1.32-2.04 (paras kohta koko biisissä) jää soimaan aina päähän. Just sopivan mittainen biisi. Upeaa! Ehkä sanat on vähän niin ja näin mutta sama se! Parasta maidenia perhana!
5
The Number of the Beast
Ehdoton Maiden-klassikko. Soolot nostaa aina kylmät väreet. enpähän keksi paljoa huonoja puolia. Sanat aika rohkeet. Mutta mitäpä siit.
5 Harmi ettei voi antaa kutosta
Run to the Hills
Hieno aloitus pelkillä rummuilla, kuten Ganglandissakin. Ehkä hieman ärsyttävä kertosäe mutta tämäkin parasta maidenia ikinä. Tosin puhkikulutettu keikoilla. Loppukirkaisu on ihana.
Tätä ei kyllä jaksa kuunnella monta kertaa.2.5
Ganglang
En tajua miksi kaikki haukkuu tämän kappaleen ihan maahan. Täähän on ihan hieno kappale niinkun kaikki muutkin tällä levyllä. Kertosäe on aika huono, mutta rakastan sitä sooloa joka alkaa 2.14 ja loppuu 2.44. Älkää haukkuko tätä biisiä, vaan kuunnelkaa niin kyllä siitä hyviä puolia löytyy!
2.5
Hallowed Be Thy Name
Ei mikään paras valinta lopetusbiisiksi, oikeastaan huono lopetusbiisi. En tarkoita sitä ettei tämä olisi hyvä. Tämä on upea! Tunnelma ja kaikki. Ehkä hieman ylipitkä ja tylsähkö jostain kohti. Mutta levyn parhaita biisejä!
4
KA on 3.1666... ~ 3.2 jos oikein laskin.
TNOTB on erittäin hyvä albumi ja kansikuva henkilökohtainen lempparini.
1.Iron Maiden (3.6)
2.The Number of the Beast (3.2)
3.Killers (3.2)
Last edited by AironMaiden on Mon Jun 13, 2005 22:05, edited 2 times in total.
-
Black_Adder
- Roudari
- Posts: 416
- Joined: Thu Apr 21, 2005 17:33
- Location: Itä-Ruotsin pääkaupunki
Aah, pääsen käsiksi Brucen debyyttiin... mielenkiintoista nähdä kuinka piiiitkä tauko tämän levyn kuuntelun osalta vaikuttaa arvosteluun.
Invaders
Brucen debyytti alkaa paljon parjatulla Invadersilla. Eikä tämä kyllä vieläkään oikein iske. Alku ja säkeistöt ovat ihan OK, mutta kertosäe on jotain hirveää...
1,5
Children Of The Damned
Aah... Invadersista päästiin eroon ja kaiuttimista alkaa soimaan Children Of The Damnedin rauhallinen aloitus. Enpä oikeen osaa sanoa muuta kuin täydellinen biisi. Brucen laulu on "out of this planet" ja kitarointi korvia hivelevää.
5
The Prisoner
Jäätävää rumpalointia Clivelta. Todella menevä biisi. Adrian alkaa nousta pikkuhiljaa enemmän esille Daven varjosta. Pointsit tästä koko orkesterille, mutta eritoten Clivelle ja H:lle.
4
22 Acacia Avenue
Charlotte -saaga jatkuu tässä H:n sävellyksessä. Tämä oli piiiitkään yksi suosikeistani TNOTB:lta, mutta ei tämä kyllä enää aivan sille tasolle yllä. Hyvä siivu kuitenkin.
3,5
The Number Of The Beast
Perhana vieköön... tämähän nappasi minut mukaansa heti alusta vastoin odotuksiani, kiitos Brucelle siitä. Eipä ollut kärsinyt inflaatiosta TNOTB niin pahoin kuin olin odottanut.
4
Run To The Hills
...ei perkele. Vaikka kuinka olen vuosien varrella täysin tympääntynyt Run To The Hillssiin, niin kyllä tässä on sitä jotain. Enpä olisi uskonut...
5
Gangland
Ei mikään helmi, parempi kuin muistin, mutta eipä sekään ole paljoa.
2
Hallowed Be Thy Name
Tästä lienee kaikki sanomisen arvoinen jo sanottu.
5
Keskiarvo: 3,75
...ja "ranking":
1. Iron Maiden 3,9
2. The Number Of The Beast 3,75
3. Killers 3,3
Yhteenveto: "Häviää" näköjään debyytille. Tätä en olisi aivan uskonut, kuinkakohan lempeästi tuo debyytti onkaan tullut päästettyä siivilän läpi. Positiivisesti yllätyin kuitenkin parista biisistä, eipä ollutkaan inflaatiota tapahtunut.
Invaders
Brucen debyytti alkaa paljon parjatulla Invadersilla. Eikä tämä kyllä vieläkään oikein iske. Alku ja säkeistöt ovat ihan OK, mutta kertosäe on jotain hirveää...
1,5
Children Of The Damned
Aah... Invadersista päästiin eroon ja kaiuttimista alkaa soimaan Children Of The Damnedin rauhallinen aloitus. Enpä oikeen osaa sanoa muuta kuin täydellinen biisi. Brucen laulu on "out of this planet" ja kitarointi korvia hivelevää.
5
The Prisoner
Jäätävää rumpalointia Clivelta. Todella menevä biisi. Adrian alkaa nousta pikkuhiljaa enemmän esille Daven varjosta. Pointsit tästä koko orkesterille, mutta eritoten Clivelle ja H:lle.
4
22 Acacia Avenue
Charlotte -saaga jatkuu tässä H:n sävellyksessä. Tämä oli piiiitkään yksi suosikeistani TNOTB:lta, mutta ei tämä kyllä enää aivan sille tasolle yllä. Hyvä siivu kuitenkin.
3,5
The Number Of The Beast
Perhana vieköön... tämähän nappasi minut mukaansa heti alusta vastoin odotuksiani, kiitos Brucelle siitä. Eipä ollut kärsinyt inflaatiosta TNOTB niin pahoin kuin olin odottanut.
4
Run To The Hills
...ei perkele. Vaikka kuinka olen vuosien varrella täysin tympääntynyt Run To The Hillssiin, niin kyllä tässä on sitä jotain. Enpä olisi uskonut...
5
Gangland
Ei mikään helmi, parempi kuin muistin, mutta eipä sekään ole paljoa.
2
Hallowed Be Thy Name
Tästä lienee kaikki sanomisen arvoinen jo sanottu.
5
Keskiarvo: 3,75
...ja "ranking":
1. Iron Maiden 3,9
2. The Number Of The Beast 3,75
3. Killers 3,3
Yhteenveto: "Häviää" näköjään debyytille. Tätä en olisi aivan uskonut, kuinkakohan lempeästi tuo debyytti onkaan tullut päästettyä siivilän läpi. Positiivisesti yllätyin kuitenkin parista biisistä, eipä ollutkaan inflaatiota tapahtunut.
"Vapaa-aika kuluu korttia pelatessa ja kaljaa juodessa"
-Seppo Räty, Barcelona 1992
-Seppo Räty, Barcelona 1992
-
Peke
- Kärpästen Herra
- Posts: 4785
- Joined: Fri Jan 16, 2004 10:41
- Location: Kotka/Karhulan Metallitehdas 48666
Mukavaa muuten kun uudet jäsenet tyrkkää arvosteluja myös, palautuu mieleen uudestaan vanhat levyt. Arvostelujen tarkoitus onkin se, että fanit taas kuuntelisivat kaikki levyt ajatuksella läpi, vai mites se oli Starstruck?
Laulavat Vaasan Veljekset tuo muuten mukavaa väriä ja asian tuntemusta tähän rautaneitosysteemiin
Laulavat Vaasan Veljekset tuo muuten mukavaa väriä ja asian tuntemusta tähän rautaneitosysteemiin
Into Iron Maiden Since 1983
-
Black_Adder
- Roudari
- Posts: 416
- Joined: Thu Apr 21, 2005 17:33
- Location: Itä-Ruotsin pääkaupunki
^Laulavat Vaasan Veljekset?
Toi oli kyllä hyvä... paras moneen viikkoon
Asiaan. Kyllähän toi tarkotus on käydä analyyttisesti läpi Maidenin tuotantoa, joka on kyllä osoittautumassa vaikeammaksi kuin mitä oletin. Kuinka voit arvostella jotain, joka on ollut iso osa nuoruutta ja on sitä ehkä vieläkin. Suosikkia on vaikea nimetä, mutta luulenpa tietäväni suurin piirtein ne levyt jotka siellä TOP 3:sessa tulevat majailemaan. Kuitenkin tämä on mielenkiintoinen urakka ja yllätyksiäkin on jo tullut vastaan, ei muuta kun lisää niitä.
Raudat kattoon!
Toi oli kyllä hyvä... paras moneen viikkoon
Asiaan. Kyllähän toi tarkotus on käydä analyyttisesti läpi Maidenin tuotantoa, joka on kyllä osoittautumassa vaikeammaksi kuin mitä oletin. Kuinka voit arvostella jotain, joka on ollut iso osa nuoruutta ja on sitä ehkä vieläkin. Suosikkia on vaikea nimetä, mutta luulenpa tietäväni suurin piirtein ne levyt jotka siellä TOP 3:sessa tulevat majailemaan. Kuitenkin tämä on mielenkiintoinen urakka ja yllätyksiäkin on jo tullut vastaan, ei muuta kun lisää niitä.
Raudat kattoon!
"Vapaa-aika kuluu korttia pelatessa ja kaljaa juodessa"
-Seppo Räty, Barcelona 1992
-Seppo Räty, Barcelona 1992
Jaaha ja sitten pedon lukuja taululle...
1. Hyvä intro-osa joka lupaa paljon. Muuten meno onkin ihan hyvää, mutta kertsi on jotenkin vähän kökkö. Soolo on vain kohtalainen. 3-.
2. Children Of The Damned. Surullista. Raskasta. Kaunista. Parhautta. Hieno soolo. Tämän levyn paras biisi. 5- .
3. The Prisoner. Tuommoiset puhealut..no joo. Monet pitävät jonkin sortin klassikkona. Eipä minulle tästä semmoisia aineksia löydy. Tämä on kaikkinensa Maiden asteikolla korkeintaan keskiverto, ihan sinänsä OK biiisi, ei muuta. Soolo on kuitenkin ihan hyvä. 3.
4. 22 Acacia Avenue. Potkii ihan perkuleesti. Tähän on saatu tunnetta mukaan ja se on usein se juttu joka erottaa keskiverrot hyvistä biiseistä. Great job Clive. Väliosa ja soolo myös toimii kuin häkä. Jess. 4+
5. The Number Of The Beast. Jaaha, jaaha keskitytääs nyt. No joo, intro riffi on kyllä ihan jees. Sen jälkeen kun rummut tulee mukaan niin...en tiedä. Tämä on erittäin mitään sanomatonta menoa. Soolo on kohtalainen, mutta eipä tuokaan niin erityisesti mieleen jää. Maidenin ehkä jopa tunnetuin biisi on minulle täysi kyssäri: miksi tällä biisillä on niin legendaarinen status? Ei vanha ymmärrä nyt eikä ole koskaan ymmärtänytkään. Livenä kylläkin hyvä paikka mennä kuselle jos on istumapaikalla... 1,5.
6. Run To The Hills. No jep, unison bendit kehiin ja kukkuloille. Vai onkos se tämä se Maidenin tunnetuin biisi? No joo, onhan tässä sentään meininkiä verrattuna edelliseen. Kertsi toimii mukavasti. Kulunuthan tämä on ja ei missään nimessä biisinä (Maiden asteikolla) kovin ihmeellinen tämäkään. Tässä on kuitenkin draivia joka tempaa mukaansa. Hyvä Bruce. (Livenähän tämä on sika hyvä, mutta nyt arvostellaankin levyversiota). 3+.
7. Gangland. Vaikka biisi on arvostelukuuntelussa niin ei kyllä millään jaksaisi kuunnella loppuun asti. Yksi Maidenin huonoimmista. Brucen ansiokas laulu kantaa tämän biisin jotenkin loppuun. Filleri. 2-.
8. Total Eclipse. Hitto, miksi tämä ei ollut alkuperäisessä 666:ssa mukana. Sikahyvä tunnelma alkuriffissä. "Cold as steel jne..." creepyä. Tässä on vaan jotenkin mainio meno. I like this. 4.
9. Hallowed Be Thy Name. Ja all time klassikon pariin taas. Mahtava biisi. Brucelle taas peukut pystyyn. Hieno soolo.Ei ihan ideaalit soundit tässä levyversiossa mutta on tämä silti mahtava veto 4,5.
Klassinen heavyalbumi ei minun korvissa yllä ihan samoihin korkeuksiin kuin monet muut Maiden albumit. Ilman Total Eclipseä oltais vissiin jo keskiarvossa alle 3...Paljon hyvää, mutta on tässä huonoakin aika paljon. Sanotaan näin että enteitä tulevasta paljon, mutta ei vielä iske naulaa päähän. Seuraava albumi tekee sen sitten... Tälle keskiarvo. 3,31 eli 3+.
1. Hyvä intro-osa joka lupaa paljon. Muuten meno onkin ihan hyvää, mutta kertsi on jotenkin vähän kökkö. Soolo on vain kohtalainen. 3-.
2. Children Of The Damned. Surullista. Raskasta. Kaunista. Parhautta. Hieno soolo. Tämän levyn paras biisi. 5- .
3. The Prisoner. Tuommoiset puhealut..no joo. Monet pitävät jonkin sortin klassikkona. Eipä minulle tästä semmoisia aineksia löydy. Tämä on kaikkinensa Maiden asteikolla korkeintaan keskiverto, ihan sinänsä OK biiisi, ei muuta. Soolo on kuitenkin ihan hyvä. 3.
4. 22 Acacia Avenue. Potkii ihan perkuleesti. Tähän on saatu tunnetta mukaan ja se on usein se juttu joka erottaa keskiverrot hyvistä biiseistä. Great job Clive. Väliosa ja soolo myös toimii kuin häkä. Jess. 4+
5. The Number Of The Beast. Jaaha, jaaha keskitytääs nyt. No joo, intro riffi on kyllä ihan jees. Sen jälkeen kun rummut tulee mukaan niin...en tiedä. Tämä on erittäin mitään sanomatonta menoa. Soolo on kohtalainen, mutta eipä tuokaan niin erityisesti mieleen jää. Maidenin ehkä jopa tunnetuin biisi on minulle täysi kyssäri: miksi tällä biisillä on niin legendaarinen status? Ei vanha ymmärrä nyt eikä ole koskaan ymmärtänytkään. Livenä kylläkin hyvä paikka mennä kuselle jos on istumapaikalla... 1,5.
6. Run To The Hills. No jep, unison bendit kehiin ja kukkuloille. Vai onkos se tämä se Maidenin tunnetuin biisi? No joo, onhan tässä sentään meininkiä verrattuna edelliseen. Kertsi toimii mukavasti. Kulunuthan tämä on ja ei missään nimessä biisinä (Maiden asteikolla) kovin ihmeellinen tämäkään. Tässä on kuitenkin draivia joka tempaa mukaansa. Hyvä Bruce. (Livenähän tämä on sika hyvä, mutta nyt arvostellaankin levyversiota). 3+.
7. Gangland. Vaikka biisi on arvostelukuuntelussa niin ei kyllä millään jaksaisi kuunnella loppuun asti. Yksi Maidenin huonoimmista. Brucen ansiokas laulu kantaa tämän biisin jotenkin loppuun. Filleri. 2-.
8. Total Eclipse. Hitto, miksi tämä ei ollut alkuperäisessä 666:ssa mukana. Sikahyvä tunnelma alkuriffissä. "Cold as steel jne..." creepyä. Tässä on vaan jotenkin mainio meno. I like this. 4.
9. Hallowed Be Thy Name. Ja all time klassikon pariin taas. Mahtava biisi. Brucelle taas peukut pystyyn. Hieno soolo.Ei ihan ideaalit soundit tässä levyversiossa mutta on tämä silti mahtava veto 4,5.
Klassinen heavyalbumi ei minun korvissa yllä ihan samoihin korkeuksiin kuin monet muut Maiden albumit. Ilman Total Eclipseä oltais vissiin jo keskiarvossa alle 3...Paljon hyvää, mutta on tässä huonoakin aika paljon. Sanotaan näin että enteitä tulevasta paljon, mutta ei vielä iske naulaa päähän. Seuraava albumi tekee sen sitten... Tälle keskiarvo. 3,31 eli 3+.
On olemassa viidenlaista musiikkia; huonoa, keskivertoa, hyvää, helevetin hyvää. Ja sitten on Maiden...
-
Peke
- Kärpästen Herra
- Posts: 4785
- Joined: Fri Jan 16, 2004 10:41
- Location: Kotka/Karhulan Metallitehdas 48666
tapana ollut arvostella levyt ihan originaali asussa eli ilman myöhemmin lisättyjä matskuja eli tässä tapauksessa ilman total eclipsee.... joten laske vaan se keke ilman total eclipseeSentinel wrote:8. Total Eclipse. Hitto, miksi tämä ei ollut alkuperäisessä 666:ssa mukana. Sikahyvä tunnelma alkuriffissä. "Cold as steel jne..." creepyä. Tässä on vaan jotenkin mainio meno. I like this. 4.
Ilman Total Eclipseä oltais vissiin jo keskiarvossa alle 3...Paljon hyvää, mutta on tässä huonoakin aika paljon. Sanotaan näin että enteitä tulevasta paljon, mutta ei vielä iske naulaa päähän. Seuraava albumi tekee sen sitten... Tälle keskiarvo. 3,31 eli 3+.
ei sitä ole muutkaan ottaneet lukuunIC on oikeesti poliisi, mutta miä välillä tuuraan
Into Iron Maiden Since 1983
-
Peke
- Kärpästen Herra
- Posts: 4785
- Joined: Fri Jan 16, 2004 10:41
- Location: Kotka/Karhulan Metallitehdas 48666
Total eclipse jätettiin levyltä pois ja viimeisen paikan sai Gangland, mikä oikeestaan olisi ollut b-puolitasoa. Käsittääkseni taustalla vaikuttivat eniten Steven sympatiat tms rumpali Clice Burria kohtaan. Clive oli tehnyt Ganglandiin matskua oli siitä innoissaan kuin nuori varsa laitumella. Steve päätti sitten ottaa biisin levylle osaksi Cliven takia. Steve itsekin piti hänen ja Daven tekemää Total Eclipsee parempana.
En tiedä vastaavaa tilannetta, että Steve olis sääli -ja rumpalisymppispisteillä nostanut biisin levylle
Jälkeenpäin Steve on myöntänyt, että hanen olisi pitännyt olla siinä kohtaa vaan tiukkana ja ajatella, mikä on parasta maidenille (aika usein kuultu).Englanninkielisestä RTTH kirjasta mulle jäi tuollainen kuva asiasta, korjatkaa tai lisätkää jos joku muistaa paremmin.
Itse ihmettelen, että miksei molempia biisejä olisi voitu tyrkätä NOTB-levylle? Eihän levy niin pitkä ole, etteikö olis vinyylille taikka c-kassulle mahtunu. ASA auta meitä heikkoja
Into Iron Maiden Since 1983
-
Edward the Greaat
- Berserkki
- Posts: 847
- Joined: Tue Apr 26, 2005 21:07
- Location: Helsinki
Re: Albumikeskustelua ja äänestys: The Number Of The Beast
Invaders:
+Kertosäe on kuunneltava
-Tylsä ja yksinkertainen
-Täysin munaton biisi ei mitään järkeä
2.00
Children of the Damned:
+Sanat
+Murrayn soolo
+Rauhallisuus
+Kertsi
+Dickinson
+Harris
5.00
The Prisoner:
+Puhe intro
+Sanat
+Kertosäe on paras Iron Maidenin kertsi
+Harris
+Adrian
+Dickinson
5.00
22 Acacia Avenue:
+Alku
+Hidas soolo
+Harris
+Dickinson
+livena huippu
+Burr
-Sanat
5.00
The Number of the Beast:
+Intro
+Alku kuiskaus
+Alku riffi
+Murrayn soolo
+Dickinson
+Kertosäe
-Kertosäkeen sanat
5.00
Run to the Hills:
+Alku riffi
+Clive Burr
+Kertosäe
+Live live live
+Tarina
+Harris
-Kulutettu
5.00
Gangland:
+Harris
-Rumpu intro
-Dickinson
2.50
Hallowed be thy Name:
+Alku riffi
+Kongi
+Dickinson
+Harris
+Murrayn ja Adrianin yhteistyö
+Pää riffi
+Soolot
-McBrain vetää biisin paremmin
5.00
Keskiarvo:4,3
Klassikko levyhän tää
Jerjestys:
Iron Maiden: 4,6
The Number of the Beast: 4,3
Killers: 3,7
+Kertosäe on kuunneltava
-Tylsä ja yksinkertainen
-Täysin munaton biisi ei mitään järkeä
2.00
Children of the Damned:
+Sanat
+Murrayn soolo
+Rauhallisuus
+Kertsi
+Dickinson
+Harris
5.00
The Prisoner:
+Puhe intro
+Sanat
+Kertosäe on paras Iron Maidenin kertsi
+Harris
+Adrian
+Dickinson
5.00
22 Acacia Avenue:
+Alku
+Hidas soolo
+Harris
+Dickinson
+livena huippu
+Burr
-Sanat
5.00
The Number of the Beast:
+Intro
+Alku kuiskaus
+Alku riffi
+Murrayn soolo
+Dickinson
+Kertosäe
-Kertosäkeen sanat
5.00
Run to the Hills:
+Alku riffi
+Clive Burr
+Kertosäe
+Live live live
+Tarina
+Harris
-Kulutettu
5.00
Gangland:
+Harris
-Rumpu intro
-Dickinson
2.50
Hallowed be thy Name:
+Alku riffi
+Kongi
+Dickinson
+Harris
+Murrayn ja Adrianin yhteistyö
+Pää riffi
+Soolot
-McBrain vetää biisin paremmin
5.00
Keskiarvo:4,3
Klassikko levyhän tää
Jerjestys:
Iron Maiden: 4,6
The Number of the Beast: 4,3
Killers: 3,7
SAVE_US.ETG 
The Number Of The Beast
Tää on taas tätä powerslave-osastoa, yliarvostettua paskaa. Maidenin uran käännöskohta mutta varmaan vaan Brucen takia.
Invaders 1
Tässä on teille sitä paskaa. Näköjään heti alkuun bändi koettanut kuinka nopeasti Bruce pystyy laulaa. Karmeimpia levynavauksia ja biisejä maidenilta. Kertosäe on jotain.. No joo, lopetan tähän.
Children Of The Damned 4,5
Tässä on levyn paras biisi. Kaunis kappale ja Brucen laulu kuulostaa jo vähemmän väkinäiseltä kuin edellisessä. Miinusta tulee vain tylsästä kertosäkeestä. Voisi ehkä olla hieman pidempi.
The Prisoner 2,5
We want information.. Biisi lähtee ihmeen tönköllä riffillä liikkeelle. Säkeistö kuulostaa ihan menevältä mutta sitten tekisi mieli ottaa basso käteen ja näyttää Harrisille miten soitetaan "Now You See Me" kohdan bassokuvio ilman että se kääntäisi vatsan ympäri. Ei sovi sitten ollenkaan.
Kertsistä tulee pisteitä. Se on nerokas ja sitä on mahtavaa katsoa Beast Over Hammersmithiltä, tulee kaikkia vanhoja muistoja mieleen... Noniin se siitä. Tämä on melko keskinkertainen kappale joka ei oikein pysy kasassa.
22 Acacia Avenue 3,5
Tämäkin kärsii samasta asiasta kuin prisoner. Tämä on hyvä sävellys mutta ei pysy kasassa levyllä. Tässähän on hieno tarina ja muuta mutta kun tuntuu ettei tämä etene levyllä niin ei sitten. Livenä tämä on ihan mahtava biisi. Daven soolo on taas jotain erittäin kaunista, Adrianin soolo on sitten perusvarmaa työskentelyä. Harmillisen hyvä biisi joka ei toimi levyllä.
Number Of The Beast 1,5
Miksi aina tällaisista biiseistä tulee jotain suurta?? Tämä on erittäin tylsä ja yksinkertainen tekele. Sanat ovat melko naurettavat vaikka käsittelevätkin ehkä Maestro Harrisin unta. En löydä tästä paljon mitään hyvää sanottavaa. *SKIP*
Run To The Hills 3
Tätä sentään jaksaa kuunnella. Vaikkei tämäkään mikään sävellyksen riemuvoitto ole niin tässä kiehtoo joku.. joku. Tästä ei tämän enempää.
Gangland 1
Mitä helvettiä? Antaisin pisteitä vähemmänkin jos pystyisin. Tästä ei löydä mitään positiivista sanottavaa. Miksei tässä voisi olla Total Eclipseä joka on jo sitten ihan huippubiisi. Hyi jumalauta.
Hallowed Be Thy Name 3
Erittäin laahaava ja tunkkainen versio tästä päästetty levylle. Viiden tähden arvoinen tekele mutta kun tämäkään ei oikein etene levyllä. Tarina ja sävellys huippuluokkaa. Toisaalta tämä studioversio tuo tähän sen painostavan tunnelman. Livenä toimii ehdottomasti paremmin kuin Levyllä.
Keskiarvo: 2,5
Niin. Pohjanoteeraus, katsotaan sitten joskus tulevaisuudessa että häviääkö tälle edes killers.
Tää on taas tätä powerslave-osastoa, yliarvostettua paskaa. Maidenin uran käännöskohta mutta varmaan vaan Brucen takia.
Invaders 1
Tässä on teille sitä paskaa. Näköjään heti alkuun bändi koettanut kuinka nopeasti Bruce pystyy laulaa. Karmeimpia levynavauksia ja biisejä maidenilta. Kertosäe on jotain.. No joo, lopetan tähän.
Children Of The Damned 4,5
Tässä on levyn paras biisi. Kaunis kappale ja Brucen laulu kuulostaa jo vähemmän väkinäiseltä kuin edellisessä. Miinusta tulee vain tylsästä kertosäkeestä. Voisi ehkä olla hieman pidempi.
The Prisoner 2,5
We want information.. Biisi lähtee ihmeen tönköllä riffillä liikkeelle. Säkeistö kuulostaa ihan menevältä mutta sitten tekisi mieli ottaa basso käteen ja näyttää Harrisille miten soitetaan "Now You See Me" kohdan bassokuvio ilman että se kääntäisi vatsan ympäri. Ei sovi sitten ollenkaan.
Kertsistä tulee pisteitä. Se on nerokas ja sitä on mahtavaa katsoa Beast Over Hammersmithiltä, tulee kaikkia vanhoja muistoja mieleen... Noniin se siitä. Tämä on melko keskinkertainen kappale joka ei oikein pysy kasassa.
22 Acacia Avenue 3,5
Tämäkin kärsii samasta asiasta kuin prisoner. Tämä on hyvä sävellys mutta ei pysy kasassa levyllä. Tässähän on hieno tarina ja muuta mutta kun tuntuu ettei tämä etene levyllä niin ei sitten. Livenä tämä on ihan mahtava biisi. Daven soolo on taas jotain erittäin kaunista, Adrianin soolo on sitten perusvarmaa työskentelyä. Harmillisen hyvä biisi joka ei toimi levyllä.
Number Of The Beast 1,5
Miksi aina tällaisista biiseistä tulee jotain suurta?? Tämä on erittäin tylsä ja yksinkertainen tekele. Sanat ovat melko naurettavat vaikka käsittelevätkin ehkä Maestro Harrisin unta. En löydä tästä paljon mitään hyvää sanottavaa. *SKIP*
Run To The Hills 3
Tätä sentään jaksaa kuunnella. Vaikkei tämäkään mikään sävellyksen riemuvoitto ole niin tässä kiehtoo joku.. joku. Tästä ei tämän enempää.
Gangland 1
Mitä helvettiä? Antaisin pisteitä vähemmänkin jos pystyisin. Tästä ei löydä mitään positiivista sanottavaa. Miksei tässä voisi olla Total Eclipseä joka on jo sitten ihan huippubiisi. Hyi jumalauta.
Hallowed Be Thy Name 3
Erittäin laahaava ja tunkkainen versio tästä päästetty levylle. Viiden tähden arvoinen tekele mutta kun tämäkään ei oikein etene levyllä. Tarina ja sävellys huippuluokkaa. Toisaalta tämä studioversio tuo tähän sen painostavan tunnelman. Livenä toimii ehdottomasti paremmin kuin Levyllä.
Keskiarvo: 2,5
Niin. Pohjanoteeraus, katsotaan sitten joskus tulevaisuudessa että häviääkö tälle edes killers.
Half Lives... Eat But Never Kill
INVADERS 1
Huono kappale, en keksi muuta sanottavaa tästä
CHILDREN OF THE DAMNED 5
Tämä on vain huippu, sanat on hyvät ja Dickinson myös
THE PRISONER 4,5
Tämäkin on hyvä kappale ehkä vähän erilaista maidenia mutta pidän noista kitara kuvioista.
22 ACACIA AVENUE 3,5
Tässäkin on hyvät kitara riffit, mutta ei silti mitenkään erikoinen
THE NUMBER OF THE BEAST 4
Ehkä tämä on vähän tylsä kappale, mutta silti klassikko
RUN TO THE HILLS 4
Tässäkin on tällainen klassikko jossa tulee hyvin esille Clive Burrin taidot rumpalina
GANGLAND 4,5
Tässä on mielestäni tämän albumin yllättäjä. En ollut kuunnellut tätä aikaisemmin mutta kun kuuntelin tätä tulin siihen tulokseen että tämä on todella hyvä kappale
HALLOWED BE THY NAME 4
Tämä kappale toimii mielestäni paremmin livenä
KA:3,8
Tämän levyn keskiarvo olisi parempi ilman invadersia
Huono kappale, en keksi muuta sanottavaa tästä
CHILDREN OF THE DAMNED 5
Tämä on vain huippu, sanat on hyvät ja Dickinson myös
THE PRISONER 4,5
Tämäkin on hyvä kappale ehkä vähän erilaista maidenia mutta pidän noista kitara kuvioista.
22 ACACIA AVENUE 3,5
Tässäkin on hyvät kitara riffit, mutta ei silti mitenkään erikoinen
THE NUMBER OF THE BEAST 4
Ehkä tämä on vähän tylsä kappale, mutta silti klassikko
RUN TO THE HILLS 4
Tässäkin on tällainen klassikko jossa tulee hyvin esille Clive Burrin taidot rumpalina
GANGLAND 4,5
Tässä on mielestäni tämän albumin yllättäjä. En ollut kuunnellut tätä aikaisemmin mutta kun kuuntelin tätä tulin siihen tulokseen että tämä on todella hyvä kappale
HALLOWED BE THY NAME 4
Tämä kappale toimii mielestäni paremmin livenä
KA:3,8
Tämän levyn keskiarvo olisi parempi ilman invadersia
INVADERS 1,5
+ alku
+/- nopea tempo
- kertosäe on jotain kamalaa
CHILDREN OF THE DAMNED 4
+ loistava alku
+ kertsin melodiat kohdallaan
- 2:19 alkava kohta
- soolo ei Maidenin parhaimmasta päästä
THE PRISONER 3
+ kertsi hyvä
+ rummut alussa potkii munille
+/- alkupuhe
+/- aika neutraali kappale
22 ACACIA AVENUE 4
+ 1:33 alkava kohta
+ kaikin puolin hyvä biisi
THE NUMBER OF THE BEAST 3.5
+ alkupuhe loistava
+ kertsi hyvin mukana laulettava
+ soolo
- loppu
RUN TO THE HILLS 4.5
+ legenda
+ kertosäe
+ kitarat ja rummut alussa
+ soolo
GANGLAND 3
+ Burrin laukkaava komppi
+/- kertsi
+/- tasapaksu biisi
HALLOWED BY THE NAME 5
+ "kello" ja basso pelaavat hyvin alussa
+ hyvät lyriikat
+ 1:00 -1:37 välinen riffittely on rautaa
+ hyytävä biisi
+ levyn parhaimmistoa
+ soolot
+ livenä rautaa
KESKIARVO : 3,6
Ihan kelpo kiekko, saavuttanut klassikon maineen
+ alku
+/- nopea tempo
- kertosäe on jotain kamalaa
CHILDREN OF THE DAMNED 4
+ loistava alku
+ kertsin melodiat kohdallaan
- 2:19 alkava kohta
- soolo ei Maidenin parhaimmasta päästä
THE PRISONER 3
+ kertsi hyvä
+ rummut alussa potkii munille
+/- alkupuhe
+/- aika neutraali kappale
22 ACACIA AVENUE 4
+ 1:33 alkava kohta
+ kaikin puolin hyvä biisi
THE NUMBER OF THE BEAST 3.5
+ alkupuhe loistava
+ kertsi hyvin mukana laulettava
+ soolo
- loppu
RUN TO THE HILLS 4.5
+ legenda
+ kertosäe
+ kitarat ja rummut alussa
+ soolo
GANGLAND 3
+ Burrin laukkaava komppi
+/- kertsi
+/- tasapaksu biisi
HALLOWED BY THE NAME 5
+ "kello" ja basso pelaavat hyvin alussa
+ hyvät lyriikat
+ 1:00 -1:37 välinen riffittely on rautaa
+ hyytävä biisi
+ levyn parhaimmistoa
+ soolot
+ livenä rautaa
KESKIARVO : 3,6
Ihan kelpo kiekko, saavuttanut klassikon maineen
Nyt arvostelen tämä levyn, joka viimeistään nosti Maidenin kovaan suosioon. Heti plussaa hienosta kannesta.
Invaders - Alku on hyvä ja tämä on itseasiassa ehkä Maidenin aliarvostetuin kappale. Ainoa miinus on tässä kertosäe. Myöskin olisi kannattanut miettiä tuota laulusovitusta. Aika paljon sanoja ahdettu putkeen. Mutta hieno kappale kuitenkin. 4.5
Children of The Damned - Taas hieno alku ja Brucen laulu on hienoa kuunneltavaa. Ennen sooloja oleva kohta on myös todella loistava ja myös soolot ovat parhaimmistoa. Sen jälkeen livekeikalle sopiva huudatuskohta ja taas Brucen hienoa laulua. Siihenpä se loppuukin. Loistavaa kamaa. 5
The Prisoner - Hieno intro. Kitarariffi ja rummut ovat loistavuutta tässä alussa. Ja sitten lähtee, taas loistava riffi. Hieno laulusuoritus Brucelta ja myös loistava kertosäe. Miinusta kyllä hiukan noista bassokuvioista, kuulostaa suorastaan huvittavalta. Soolot ovat jälleen hienoa kuultavaa. Lopussa hiukan liikaa venytystä. 4.5
22 Acacia Avenue - Hyvä meno jo heti alussa. Tarttuva biisi muutenkin. Brucelta jälleen loistava laulusuoritus, mutta mitä muuta voi häneltä odottaakaan? Kertosäe on myös hyvä, mutta Beat her, mistreat her"- kohdasta miinusta. Hiukan jälleen havaittavissa liikaa venyttämistä. Soolojakaan ei voi hirveästi kehua. 3.5
The Number of the Beast - Legendaarista kamaa. Alkaa samalla lailla kuin Prisoner eli loistavalla puheintrolla. Brucen puhe alussa toimii ja riffikin on myös aika hyvä. Tämän jälkeen kappale lähtee kunnolla käyntiin ja en ihmettele, että tämä on klassikko. Kertosäe on myös ihan hyvä. Toimii mielestäni livenä kuitenkin paremmin kuin levyllä, mutta levyähän ollaan arvostelemassa, joten se ei vaikuta tähän. Soolot eivät ole mitään erikoisia. Arryn bassottelu kuulostaa aika hyvältä tässä kappaleessa ja myös Brucen laulu on loistavaa. Burrilta ihan hyvää työskentelyä myöskin. 5
Run To The Hills - Taas toinen klassikko. Alkaa hyvin rumpuintrolla ja aloitusriffi on myöskin hyvä. Tämän jälkeen lähteekin kunnon laukka käyntiin. Lyriikat ovat loistavaa kamaa jälleen. Kertosäe on todella hyvä, mutta tämäkin kappale on paljon parempi livenä. Burrin soittaminen tässä kappaleessa ei tosin ole mitään erikoista kuultavaa. Soolot ovat tosin ihan hyvät ja myös soolojen jälkeisestä kohdasta plussaa. Loistava kappale, vaikka onkin joidenkin mielestä aika kulunut jo. 5
Gangland - Rumpualku on aika ärsyttävä. Muutenkin todella heikko kappale. Mitenköhän Harris on kehdannut tälläistä päästää levylle. Muutama hyvä riffi ja Brucesta plussaa. Ei kuitenkaan Maidenin paskimpia kappaleita. 2
Hallowed be Thy Name - Jälleen taas alku on hienoa kuultavaa, kitarat taustalla ja Brucen laulu. Muutenkin aika hyytävä tunnelma tässä kappaleessa. Riffit ovat tässäkin kappaleessa hienoa kuultavaa. Suorastaan mainiota kuultavaa Adrianin ja Daven soitto. Ei vaan loppujen lopuksi ole niin erikoinen kappale kuin väitetään. Ei olla edes NOTB tai RTTH tasolle. Mutta ei kuitenkaan lähellekään tämä levyn surkeimpia kappaleita. 3
The Number of The Beast - 4
Killers - 3,6
Iron Maiden - 3,7[/b]
Invaders - Alku on hyvä ja tämä on itseasiassa ehkä Maidenin aliarvostetuin kappale. Ainoa miinus on tässä kertosäe. Myöskin olisi kannattanut miettiä tuota laulusovitusta. Aika paljon sanoja ahdettu putkeen. Mutta hieno kappale kuitenkin. 4.5
Children of The Damned - Taas hieno alku ja Brucen laulu on hienoa kuunneltavaa. Ennen sooloja oleva kohta on myös todella loistava ja myös soolot ovat parhaimmistoa. Sen jälkeen livekeikalle sopiva huudatuskohta ja taas Brucen hienoa laulua. Siihenpä se loppuukin. Loistavaa kamaa. 5
The Prisoner - Hieno intro. Kitarariffi ja rummut ovat loistavuutta tässä alussa. Ja sitten lähtee, taas loistava riffi. Hieno laulusuoritus Brucelta ja myös loistava kertosäe. Miinusta kyllä hiukan noista bassokuvioista, kuulostaa suorastaan huvittavalta. Soolot ovat jälleen hienoa kuultavaa. Lopussa hiukan liikaa venytystä. 4.5
22 Acacia Avenue - Hyvä meno jo heti alussa. Tarttuva biisi muutenkin. Brucelta jälleen loistava laulusuoritus, mutta mitä muuta voi häneltä odottaakaan? Kertosäe on myös hyvä, mutta Beat her, mistreat her"- kohdasta miinusta. Hiukan jälleen havaittavissa liikaa venyttämistä. Soolojakaan ei voi hirveästi kehua. 3.5
The Number of the Beast - Legendaarista kamaa. Alkaa samalla lailla kuin Prisoner eli loistavalla puheintrolla. Brucen puhe alussa toimii ja riffikin on myös aika hyvä. Tämän jälkeen kappale lähtee kunnolla käyntiin ja en ihmettele, että tämä on klassikko. Kertosäe on myös ihan hyvä. Toimii mielestäni livenä kuitenkin paremmin kuin levyllä, mutta levyähän ollaan arvostelemassa, joten se ei vaikuta tähän. Soolot eivät ole mitään erikoisia. Arryn bassottelu kuulostaa aika hyvältä tässä kappaleessa ja myös Brucen laulu on loistavaa. Burrilta ihan hyvää työskentelyä myöskin. 5
Run To The Hills - Taas toinen klassikko. Alkaa hyvin rumpuintrolla ja aloitusriffi on myöskin hyvä. Tämän jälkeen lähteekin kunnon laukka käyntiin. Lyriikat ovat loistavaa kamaa jälleen. Kertosäe on todella hyvä, mutta tämäkin kappale on paljon parempi livenä. Burrin soittaminen tässä kappaleessa ei tosin ole mitään erikoista kuultavaa. Soolot ovat tosin ihan hyvät ja myös soolojen jälkeisestä kohdasta plussaa. Loistava kappale, vaikka onkin joidenkin mielestä aika kulunut jo. 5
Gangland - Rumpualku on aika ärsyttävä. Muutenkin todella heikko kappale. Mitenköhän Harris on kehdannut tälläistä päästää levylle. Muutama hyvä riffi ja Brucesta plussaa. Ei kuitenkaan Maidenin paskimpia kappaleita. 2
Hallowed be Thy Name - Jälleen taas alku on hienoa kuultavaa, kitarat taustalla ja Brucen laulu. Muutenkin aika hyytävä tunnelma tässä kappaleessa. Riffit ovat tässäkin kappaleessa hienoa kuultavaa. Suorastaan mainiota kuultavaa Adrianin ja Daven soitto. Ei vaan loppujen lopuksi ole niin erikoinen kappale kuin väitetään. Ei olla edes NOTB tai RTTH tasolle. Mutta ei kuitenkaan lähellekään tämä levyn surkeimpia kappaleita. 3
The Number of The Beast - 4
Killers - 3,6
Iron Maiden - 3,7[/b]
-
Stratocaster
- Azazel
- Posts: 6078
- Joined: Fri Jul 15, 2005 17:18
Dodii, pistänpä minäkin korteni kekoon:
Kansi. Aivan loistava, ensimmäinen IM-kansi minkä näin, Se-Ainoa-Oikea-Eddie, vieläkin paras, legenda aina.
INVADERS 4
+ Intro
+ Bruce
+ Meininki
- Kertosäe
CHILDREN OF THE DAMNED 5
+ Fiilis
+ Kaunis, raskas, tunnelmallinen
+ Laulu jälleen
+ Biisin rakenne täydellinen
+ Soolot
THE PRISONER 4
+ Intro, rytmi, kitarat
+ Loistava kertosäe
+ Alkupuhe
- Toistoa lopussa
22 ACACIA AVENUE 5
+ Kitarat
+ Laulu
+ Tunnelma
+ Kaikki toimii, parhautta alusta loppuun
THE NUMBER OF THE BEAST 4
+ Alkupuhe
+ Riffi
+ Laulu
+ Nimeen yhdistettävä Eddie
+ Sisältää yhdet Maidenin parhaista sooloista
- Liian kulunut
RUN TO THE HILLS 2
+ Kitarat
- Todella liikaa kulutettu kappale
- Vähän turhan "helppo" biisi Maidenilta
GANGLAND 2
+ Rummutus toimii loistavasti
+ Laulu
- Kertosäe. Ei, ei ei.
- Täytebiisi, ei vaan toimi kokonaisuutena
HALLOWED BE THY NAME 5
Mitä tähän pitäisi laittaa??
+ Kaikki
+ Tunnelma
+ Laulu
+ Sanat
+ Soolot
+ KAIKKI
Keskiarvo ~ 3,9
Että semmoista.
Erityismainintana tältä levyltä Cliven rummutus, mies on parhaassa terässä ikinä!
Legenda levy, ei sen puoleen.
Kansi. Aivan loistava, ensimmäinen IM-kansi minkä näin, Se-Ainoa-Oikea-Eddie, vieläkin paras, legenda aina.
INVADERS 4
+ Intro
+ Bruce
+ Meininki
- Kertosäe
CHILDREN OF THE DAMNED 5
+ Fiilis
+ Kaunis, raskas, tunnelmallinen
+ Laulu jälleen
+ Biisin rakenne täydellinen
+ Soolot
THE PRISONER 4
+ Intro, rytmi, kitarat
+ Loistava kertosäe
+ Alkupuhe
- Toistoa lopussa
22 ACACIA AVENUE 5
+ Kitarat
+ Laulu
+ Tunnelma
+ Kaikki toimii, parhautta alusta loppuun
THE NUMBER OF THE BEAST 4
+ Alkupuhe
+ Riffi
+ Laulu
+ Nimeen yhdistettävä Eddie
+ Sisältää yhdet Maidenin parhaista sooloista
- Liian kulunut
RUN TO THE HILLS 2
+ Kitarat
- Todella liikaa kulutettu kappale
- Vähän turhan "helppo" biisi Maidenilta
GANGLAND 2
+ Rummutus toimii loistavasti
+ Laulu
- Kertosäe. Ei, ei ei.
- Täytebiisi, ei vaan toimi kokonaisuutena
HALLOWED BE THY NAME 5
Mitä tähän pitäisi laittaa??
+ Kaikki
+ Tunnelma
+ Laulu
+ Sanat
+ Soolot
+ KAIKKI
Keskiarvo ~ 3,9
Että semmoista.
Erityismainintana tältä levyltä Cliven rummutus, mies on parhaassa terässä ikinä!
Legenda levy, ei sen puoleen.
-
The_Air_Raid_Siren
- Tuhlaajapoika
- Posts: 2829
- Joined: Mon Dec 27, 2004 2:30
- Location: For the Greater Good of Jyväskylä
The Number of the Beast
01. Invaders
Kappaleen intro on hyvä ja iskevä. Biisissä on alusta lähtien nousujohteinen fiilis kunnes kertosäe lyö sen täysin maihin. Fiilistä herätellään jälleen kertosäkeen jälkeen aina seuraavaan kertosäkeeseen asti... Kokonaisuutena ei niin huono avausraita, mutta kertosäe on kyllä luvattoman heikko.
3
02. Children of the Damned
Biisi alkaa jo loistavasti, heti alun kuultuaan tietää että mannaa on tulossa. Alussa tempo on hidas ja Bruce laulaa rauhallisesti niin ensimmäiset säkeistöt kuin kertosäkeenkin. Toiseen kertosäkeeseen asti edetään rauhallisesti, mutta sitten mennään. Tempo kiihtyy merkittävästi biisi laukkaa eteenpäin junan lailla. Tässä kohdassa jos ei pääsee fiiliksiin niin ei missään. Soolo on mielestäni melko keskinkertainen, mutta sopii hyvin biisiin. Ja taas mennään. Brucen "wooouuuouuouuouu" (hienosti ilmaistuna ) Nostattaa fiilistä vielä entisestään kunnes biisi loppuu harmittavan nopeasti. Kokonaisuutena kuitenkin yksi suosikkikappaleistani jossa Brucen laulu on parhaimmillaan, livenä vielä parempi kuin albumilla.
5-
03. The Prisoner
Tämä alun lainaushan on legenda, mutta ei mielestäni mikään pakollinen osa biisiä. Tämän jälkeen alkava kappaleen varsinainen intro-osuus ja sitä seuraava riffi olisivat sinänsä paljon jämäkämpi aloitus biisille. Bruce laulaa tämänkin kappaleen loistavasti, kertosäe on hieman lattea, mutta ei missään nimessä huono. Soolo on hieman parempi kuin edellisissä. Kelvollinen välibiisi kahden erinomaisen kappaleen välille.
3½
04. 22 Acacia Avenue
22 Acacia Avenuen alkuriffi onkin sitten jo sen sortin legenda että siitä on paha pistää paremmaksi. Brucen laulu lähtee myös hienosti hieman käheästi ennen kuin nousee korkealle. Kertosäe on yksinkertainen ja hyvä ja väliosuus ennen toista kertosäettä on mielenkiintoinen. Kappale voisi olla hieman parempi pikkuisen lyhyempänä, mutta erinomainen biisi silti.
4+
05. The Number of the Beast
Tämä onkin sitten hieman kahtia jakava biisi. Intro on legenda ja riffi on ihan hyvä, sanoituksiltaan ja Brucen laulultakin kappale on keskitasoa parempi, soolo on levyn parhaimmistoa. Tämä ylisoitto on kuitenkin kuluttanut kappaletta melkoisen raskaasti enkä minä ainakaan nosta tätä parhaiden Maidenin kappaleiden joukkoon.
3½
06. Run to the Hills
Tämä rumpuintro legenda ja siihen liittyvät kitarat nostavat kyllä fiilistä aivan loistavasti heti lähtökuopissa. Alku on hieman edestakaisin sahaava, tai tällainen pitkä, mutta sen jälkeen biisi lähtee laukkaamaan eikä sitä pysäytä mikään. Bruce laulaa loistavasti, varsinkin kertosäkeen jossa käy paikoin todella korkealla. Vaikka tämäkin on hieman ylisoitettu kappale niin lopetusbiisinä Maidenin eliittiä.
4+
07. Gangland
Ihan hyvä rumpuintro tässäkin, mutta sitä seuraa melkoisen lattea osuus. Kitarointi on tasaisen hyvää läpi kappaleen, mutta muuten biisi on hieman tylsähkö ja Invadersin ohella levyn huonoin veto.
3
08. Hallowed Be Thy Name
Aaaahh, tässä on sitä jotakin. Alun kellot, kitarariffi ja Brucen laulu ovat uskomaton aloitus kappaleelle. Alun venytetyssä "running looooooooooooooooooooow'ssa" Bruce esittelee jo hieman sitä mitä on tulossa kun kappalee etenee loppua kohti. Sanoitukset ovat kappaleessa aivan erinomaiset ja Brucen laulusta ei heikkoa kohtaa löydy. Kitarariffit ovat läpi kappaleen loistavaa tavaraa ja sitä oikeaa heavy metalia. 4,5 minuutin kohdalta alkava osuus kitarariffeineen, rumpukomppeineen ja sooloineen on jotain uskomatonta. Tämä on sitä oikeaa musiikkia! Osuus päättyy Brucen "hallowed be thy name" -huutoihin ja pitkään loppuhuutoon, mikä jättää pitkänkin biisin jälkeen haluamaan lisää...
5
Keskiarvo: ~3,9
Yhteenveto: Ei ehkä kokonaisuutena paras Maidenin levy, mutta mielestäni tärkein levy Maidenille sekä tärkeä levy heavy metalille ylipäätään. Minulle se ykkönen.
01. Invaders
Kappaleen intro on hyvä ja iskevä. Biisissä on alusta lähtien nousujohteinen fiilis kunnes kertosäe lyö sen täysin maihin. Fiilistä herätellään jälleen kertosäkeen jälkeen aina seuraavaan kertosäkeeseen asti... Kokonaisuutena ei niin huono avausraita, mutta kertosäe on kyllä luvattoman heikko.
3
02. Children of the Damned
Biisi alkaa jo loistavasti, heti alun kuultuaan tietää että mannaa on tulossa. Alussa tempo on hidas ja Bruce laulaa rauhallisesti niin ensimmäiset säkeistöt kuin kertosäkeenkin. Toiseen kertosäkeeseen asti edetään rauhallisesti, mutta sitten mennään. Tempo kiihtyy merkittävästi biisi laukkaa eteenpäin junan lailla. Tässä kohdassa jos ei pääsee fiiliksiin niin ei missään. Soolo on mielestäni melko keskinkertainen, mutta sopii hyvin biisiin. Ja taas mennään. Brucen "wooouuuouuouuouu" (hienosti ilmaistuna
) Nostattaa fiilistä vielä entisestään kunnes biisi loppuu harmittavan nopeasti. Kokonaisuutena kuitenkin yksi suosikkikappaleistani jossa Brucen laulu on parhaimmillaan, livenä vielä parempi kuin albumilla.5-
03. The Prisoner
Tämä alun lainaushan on legenda, mutta ei mielestäni mikään pakollinen osa biisiä. Tämän jälkeen alkava kappaleen varsinainen intro-osuus ja sitä seuraava riffi olisivat sinänsä paljon jämäkämpi aloitus biisille. Bruce laulaa tämänkin kappaleen loistavasti, kertosäe on hieman lattea, mutta ei missään nimessä huono. Soolo on hieman parempi kuin edellisissä. Kelvollinen välibiisi kahden erinomaisen kappaleen välille.
3½
04. 22 Acacia Avenue
22 Acacia Avenuen alkuriffi onkin sitten jo sen sortin legenda että siitä on paha pistää paremmaksi. Brucen laulu lähtee myös hienosti hieman käheästi ennen kuin nousee korkealle. Kertosäe on yksinkertainen ja hyvä ja väliosuus ennen toista kertosäettä on mielenkiintoinen. Kappale voisi olla hieman parempi pikkuisen lyhyempänä, mutta erinomainen biisi silti.
4+
05. The Number of the Beast
Tämä onkin sitten hieman kahtia jakava biisi. Intro on legenda ja riffi on ihan hyvä, sanoituksiltaan ja Brucen laulultakin kappale on keskitasoa parempi, soolo on levyn parhaimmistoa. Tämä ylisoitto on kuitenkin kuluttanut kappaletta melkoisen raskaasti enkä minä ainakaan nosta tätä parhaiden Maidenin kappaleiden joukkoon.
3½
06. Run to the Hills
Tämä rumpuintro legenda ja siihen liittyvät kitarat nostavat kyllä fiilistä aivan loistavasti heti lähtökuopissa. Alku on hieman edestakaisin sahaava, tai tällainen pitkä, mutta sen jälkeen biisi lähtee laukkaamaan eikä sitä pysäytä mikään. Bruce laulaa loistavasti, varsinkin kertosäkeen jossa käy paikoin todella korkealla. Vaikka tämäkin on hieman ylisoitettu kappale niin lopetusbiisinä Maidenin eliittiä.
4+
07. Gangland
Ihan hyvä rumpuintro tässäkin, mutta sitä seuraa melkoisen lattea osuus. Kitarointi on tasaisen hyvää läpi kappaleen, mutta muuten biisi on hieman tylsähkö ja Invadersin ohella levyn huonoin veto.
3
08. Hallowed Be Thy Name
Aaaahh, tässä on sitä jotakin. Alun kellot, kitarariffi ja Brucen laulu ovat uskomaton aloitus kappaleelle. Alun venytetyssä "running looooooooooooooooooooow'ssa" Bruce esittelee jo hieman sitä mitä on tulossa kun kappalee etenee loppua kohti. Sanoitukset ovat kappaleessa aivan erinomaiset ja Brucen laulusta ei heikkoa kohtaa löydy. Kitarariffit ovat läpi kappaleen loistavaa tavaraa ja sitä oikeaa heavy metalia. 4,5 minuutin kohdalta alkava osuus kitarariffeineen, rumpukomppeineen ja sooloineen on jotain uskomatonta. Tämä on sitä oikeaa musiikkia! Osuus päättyy Brucen "hallowed be thy name" -huutoihin ja pitkään loppuhuutoon, mikä jättää pitkänkin biisin jälkeen haluamaan lisää...
5
Keskiarvo: ~3,9
Yhteenveto: Ei ehkä kokonaisuutena paras Maidenin levy, mutta mielestäni tärkein levy Maidenille sekä tärkeä levy heavy metalille ylipäätään. Minulle se ykkönen.
Until it rains ice in hell the shit will keep rolling out your mouth
No more of you - It's zero tolerance!
No more of you - It's zero tolerance!
-
Viinapåppå
- Hell Rat
- Posts: 306
- Joined: Wed Nov 02, 2005 17:02
- Location: Live from the crime scene
THE NUMBER OF THE BEAST
1. Invaders (4½)
+Alun rumpupaukuttelu
+Bruce
+Energisyys
+Soolot
-Kertosäe paskin ikinä
2. Children Of The Damned (4)
+Alku
+Temmonvaihtelut
+Bruce jälleen
+Hienot sanoitukset
+Burrin paukuttelu siistin kuuloista
3. The Prisoner (2)
+Alkupuheet
+Kitarat
-Kaikki pähkinänkuoressa: Tylsä, mitäänsanomaton, eikä niitä kuuluisia koukkuja. Brucekin kuulostaa ihan hirveältä. H:n ja Harriksen paskin ikinä.
4. 22 Acacia Avenue (3-)
+Mahtava alkuriffi!
+Rummut
+Bruce
+Tunnelma
5. The Number Of The Beast (5)
+Intro
+666! 666! 666!
+Kitarat!
+Basso!
+Lyriikat!
+Rummut!
+Kaikki!
-Toimii paremmin livenä
6. Run To The Hills (5)
+Burrin erinomainen aloitus
+Kitarat
+Kertsi
+Väliosa ennen räjähdystä
+Jälleen yksi klassikko
-Toimii paremmin elävänä
7. Gangland (1)
+Alussa ihan hienoa kitarointia..
-...Jonka pilaa HIRVEÄT rummut
-Yksinkertaisesti paskin biisi Maidenilta ikinä. Miksei tähän laitettu Total Eclipseä?!? Siinä oli sentään ideaa.
8. Hallowed Be Thy Name (5+)
+Tarviiko tähän mitään sanoa? Tämähän on parhaita biisejä Maidenilta
+Alku jumalalainen
+Kitarointi mahtavaa
+Lyriikat
+Tunnelma ja fiilis
+Soolot tässä elämää suuremmat
+Bruce elementissään
+Lopetus!
- Toimii livenä tääkin paremmin
KA: --- 3,4375 ~ 3,4 ---
-----------------
Ranking
1. Seventh Son Of A Seventh Son 4,81
2. Dance Of Death 4,77
3. Virtual XI 4,71
4. The X Factor 4,54
5. Somewhere In Time 4,53
6. Powerslave 4,37
7. No Prayer For The Dying 4,22
8. Fear Of The Dark 3,83
9. The Number Of The Beast 3,43
1. Invaders (4½)
+Alun rumpupaukuttelu
+Bruce
+Energisyys
+Soolot
-Kertosäe paskin ikinä
2. Children Of The Damned (4)
+Alku
+Temmonvaihtelut
+Bruce jälleen
+Hienot sanoitukset
+Burrin paukuttelu siistin kuuloista
3. The Prisoner (2)
+Alkupuheet
+Kitarat
-Kaikki pähkinänkuoressa: Tylsä, mitäänsanomaton, eikä niitä kuuluisia koukkuja. Brucekin kuulostaa ihan hirveältä. H:n ja Harriksen paskin ikinä.
4. 22 Acacia Avenue (3-)
+Mahtava alkuriffi!
+Rummut
+Bruce
+Tunnelma
5. The Number Of The Beast (5)
+Intro
+666! 666! 666!
+Kitarat!
+Basso!
+Lyriikat!
+Rummut!
+Kaikki!
-Toimii paremmin livenä
6. Run To The Hills (5)
+Burrin erinomainen aloitus
+Kitarat
+Kertsi
+Väliosa ennen räjähdystä
+Jälleen yksi klassikko
-Toimii paremmin elävänä
7. Gangland (1)
+Alussa ihan hienoa kitarointia..
-...Jonka pilaa HIRVEÄT rummut
-Yksinkertaisesti paskin biisi Maidenilta ikinä. Miksei tähän laitettu Total Eclipseä?!? Siinä oli sentään ideaa.
8. Hallowed Be Thy Name (5+)
+Tarviiko tähän mitään sanoa? Tämähän on parhaita biisejä Maidenilta
+Alku jumalalainen
+Kitarointi mahtavaa
+Lyriikat
+Tunnelma ja fiilis
+Soolot tässä elämää suuremmat
+Bruce elementissään
+Lopetus!
- Toimii livenä tääkin paremmin
KA: --- 3,4375 ~ 3,4 ---
-----------------
Ranking
1. Seventh Son Of A Seventh Son 4,81
2. Dance Of Death 4,77
3. Virtual XI 4,71
4. The X Factor 4,54
5. Somewhere In Time 4,53
6. Powerslave 4,37
7. No Prayer For The Dying 4,22
8. Fear Of The Dark 3,83
9. The Number Of The Beast 3,43
Last edited by Viinapåppå on Tue Dec 13, 2005 9:43, edited 4 times in total.
-
Edward the Greaat
- Berserkki
- Posts: 847
- Joined: Tue Apr 26, 2005 21:07
- Location: Helsinki
Aika moista dissausta TNOTB:ia kohtaanViinapåppå wrote:THE NUMBER OF THE BEAST
1. Invaders (2½)
+Alun rumpupaukuttelu
+Bruce
+Energisyys
+Soolot
-Kertosäe paskin ikinä
-Lyyrikat surkeat
-Vitun tylsä
-Toisto...
2. Children Of The Damned (4)
+Alku
+Temmonvaihtelut
+Bruce jälleen
+Hienot sanoitukset
+Burrin paukuttelu siistin kuuloista
3. The Prisoner (2)
+Alkupuheet
+Kitarat
-Kaikki pähkinänkuoressa: Tylsä, mitäänsanomaton, eikä niitä kuuluisia koukkuja. Brucekin kuulostaa ihan hirveältä. H:n ja Harriksen paskin ikinä.
4. 22 Acacia Avenue (3-)
+Mahtava alkuriffi!
+Rummut
+Bruce
+Tunnelma
5. The Number Of The Beast (5)
+Intro
+666! 666! 666!
+Kitarat!
+Basso!
+Lyriikat!
+Rummut!
+Kaikki!
-Toimii paremmin livenä
6. Run To The Hills (5)
+Burrin erinomainen aloitus
+Kitarat
+Kertsi
+Väliosa ennen räjähdystä
+Jälleen yksi klassikko
-Toimii paremmin elävänä
7. Gangland (1)
+Alussa ihan hienoa kitarointia..
-...Jonka pilaa HIRVEÄT rummut
-Yksinkertaisesti paskin biisi Maidenilta ikinä. Miksei tähän laitettu Total Eclipseä?!? Siinä oli sentään ideaa.
8. Hallowed Be Thy Name (5+)
+Tarviiko tähän mitään sanoa? Tämähän on parhaita biisejä Maidenilta
+Alku jumalalainen
+Kitarointi mahtavaa
+Lyriikat
+Tunnelma ja fiilis
+Soolot tässä elämää suuremmat
+Bruce elementissään
+Lopetus!
- Toimii livenä tääkin paremmin
KA: --- 3,4375 ~ 3,4 ---
-----------------
Ranking
1. Seventh Son Of A Seventh Son 4,81
2. Dance Of Death 4,77
3. Virtual XI 4,71
4. Powerslave 4,37
5. No Prayer For The Dying 4,22
6. The Number Of The Beast 3,43
. En olisi ikinä uskonut, että Prisoner olisi noin huono jonkun silmissä! Minusta biisi on loistavimpia Maiden biisejä koskaan! No makunsa kullakin SAVE_US.ETG
The Number Of The Beast oli Maidenin kaupallinen läpimurto ja kaupallinen levy se onkin varsinkin verrattuna kahteen aikaisempaan. Se on hittipitoisempi, helposti lähestyttävä, kappalemateriaali on vahvaa (muutamaa heikompaa raitaa lukuunottamatta). Dickinson oli selkeä piristysruiske Iron Maidenille. Hän laulaa paljon paremmin kuin Paul Di'Anno. Yhtye on muutenkin suunnannut enemmän perinteisemmän heavy metallin suuntaan. Killers oli jo pieni siirto pois alkuaikojen punk-vaikutteisesta hevistä kohti perinteisempää heviä. Nyt linja selkityi enemmän. Dickinsonin laaja ääniala antoi enemmän mahdollisuuksia kappaleen kiroittamiseen.
Invaders:
Hyvä pirteä alku levylle. Rummut avaa hyvin, riffi on hyvä. Dickinson osoittaa heti olevansa mies paikallaan. Kappale on ehdottomasti parempi kuin muistinkaan. Kappaleen kertosäe vaan laskee pisteitä, se on aika kauhea.
3
Children Of The Damned:
Kaunis, erittäin tunnelmallinen kappale. Nopeat ja hitaat kohdat vuorottelevat hyvin. Dickinson tunteilee. Hieman hätäinen soolo vaan ei ole täysin onnistunut.
4,5
The Prisoner:
Alkupuhe on hyvä, mutta rumpukomppi ei ole parhaimmasta päästä. Riffi on ihan ok. Kuitenkin kun kappale pääsee vauhtiin, se valloittaa lopullisesti.
4
22 Acacia Avenue:
Ensimmäinen täysien pisteiden kappale. Yksinkertainen mutta tehokas riffi aloittaa hyvin. Kappale on aika suoraviivainen, mutta iskee täysillä meikäläiseen. Kappaleen loppuosa on aivan lyömätön. Sanat ja soolot on hyvät.
5
The Number Of The Beast:
Klassinen intro on mahtava. Riffi on jälleen aika yksinkertainen, mutta helvetin hyvä. Soolot on loistavat. Bruce tekee hyvää työtä.
5
Run To The Hills:
Maidenin mielestäni ehkä puhkikulutetuin biisi. Siitä huolimatta äärimmäisen tarttuva. Sanat on itse asiassa aika hyvät. Laukkarytmi on toimiva ja alun rumpukomppi on legendaarinen.
4,5
Gangland:
Monien inhoama biisi ja minustakin se on levyn huonoin. Turhan suoraviivainen ja yksinkertainen. Muutamia hyviä melodioita. Kertsi on huono.
2
Hallowed Be Thy Name:
Maidenin paras biisi. Nyt ja aina. Silkkaa parhautta. Tunnelmallinen kappale. Hieno tarina. Bruce Dickinson tulkitsee aivan mielettömän hyvin. Todella upea päätös levylle. Lopun melodiat ja kitaraharmoniat ja soolot loistavia.
5
Keskiarvo: 4,125~4,1
Invaders:
Hyvä pirteä alku levylle. Rummut avaa hyvin, riffi on hyvä. Dickinson osoittaa heti olevansa mies paikallaan. Kappale on ehdottomasti parempi kuin muistinkaan. Kappaleen kertosäe vaan laskee pisteitä, se on aika kauhea.
3
Children Of The Damned:
Kaunis, erittäin tunnelmallinen kappale. Nopeat ja hitaat kohdat vuorottelevat hyvin. Dickinson tunteilee. Hieman hätäinen soolo vaan ei ole täysin onnistunut.
4,5
The Prisoner:
Alkupuhe on hyvä, mutta rumpukomppi ei ole parhaimmasta päästä. Riffi on ihan ok. Kuitenkin kun kappale pääsee vauhtiin, se valloittaa lopullisesti.
4
22 Acacia Avenue:
Ensimmäinen täysien pisteiden kappale. Yksinkertainen mutta tehokas riffi aloittaa hyvin. Kappale on aika suoraviivainen, mutta iskee täysillä meikäläiseen. Kappaleen loppuosa on aivan lyömätön. Sanat ja soolot on hyvät.
5
The Number Of The Beast:
Klassinen intro on mahtava. Riffi on jälleen aika yksinkertainen, mutta helvetin hyvä. Soolot on loistavat. Bruce tekee hyvää työtä.
5
Run To The Hills:
Maidenin mielestäni ehkä puhkikulutetuin biisi. Siitä huolimatta äärimmäisen tarttuva. Sanat on itse asiassa aika hyvät. Laukkarytmi on toimiva ja alun rumpukomppi on legendaarinen.
4,5
Gangland:
Monien inhoama biisi ja minustakin se on levyn huonoin. Turhan suoraviivainen ja yksinkertainen. Muutamia hyviä melodioita. Kertsi on huono.
2
Hallowed Be Thy Name:
Maidenin paras biisi. Nyt ja aina. Silkkaa parhautta. Tunnelmallinen kappale. Hieno tarina. Bruce Dickinson tulkitsee aivan mielettömän hyvin. Todella upea päätös levylle. Lopun melodiat ja kitaraharmoniat ja soolot loistavia.
5
Keskiarvo: 4,125~4,1
Try to hold some faith
in the goodness of humanity...
IRON MAIDEN FOREVER!!
in the goodness of humanity...
IRON MAIDEN FOREVER!!
-
Stratocaster
- Azazel
- Posts: 6078
- Joined: Fri Jul 15, 2005 17:18
Invaders 4
Kunnon rumputulta heti alkuun! Tulee mieleen Be Quick Or Be Dead!
Kunnon intro, joka täräyttää biisin varsin sutjakasti liikkeelle. Neljä kertaa intron toistuttua, lähtee kunnon riffi kuljettamaan biisiä. Itse olen aina tykännyt tästä riffistä. Kunnon menoriffi jota on mukava omallakin kitaralla hakata.
Perus-Maiden-komppausta taustalla, ja Bruce Dickinson aloittaa ensimmäiset sanansa Maidenin porukassa. Laulumelodia on loistava, yksi bändin parhaita, ja sanoitus on ovela. Erittäin vaikea laulaa sanat oikeissa paikossa, ainakin minulla. Tässä vaiheessa biisi on täysi jyrä, pää notkuu kuten Maiden usein pistääkin sen tekemään. Kuulee, kuinka pätevä kannuttaja tuo Clive Burr oikein onkaan. Ihan tulee taas mieleen, että sääli kun mies on kahlittuna pyörätuoliinsa.
Säkeistöä seuraa jännä riffi, duuri-rypistys, ja Bruce laulaa päälle aika jännästi kulkevaa melodiaa. Hieman outo kohta. Kertosäe jatkaa samaa linjaa, ollessaan kohtuullisen hyvä. Riffi on varsin kehno, ei oikein tue biisiä. Muuten tämä kappale kyllä kulkee varsin mallikkaasti, ja mukava kappalehan on kyseessä. Taas päästään loistavalta kuulostavaan säkeistöön. Kyllä taas pitää kehaista tuota Cliveä. Erittäin pätevää kannuttamista. Kitarasoundi ja bassosoundi ovat molemmat hyviä, mutta vielä paremmat sitten myöhemmin.
Sanoitus on kyllä loistava. Mukava laulella mukana, sen minkä pystyy. Kuulee kyllä kuka laulaa, Brucen ääni on puhtaimmillaan.
Kitarasoolo on ihan jees, ei tosin yllä Maidenin kärkeen. Mukava wah-efekti mukana, kyllähän tällaisia kuuntelee! Taas riffittelyä, ja säkeistöön. Säkeistössä vetelee taustalla upea bassokuvio, pointsit Harrisille.
Mukavasti rullaa virsi eteenpäin, pari tuttua kuviota kerrataan, ja sitten alun virvelipaukutus lopettaa kappaleen.
Children Of The Damned 5
Yksi Maidenin tunnelmallisimpia biisejä ikinä. Starttaa loistavalla clean-kuviolla efektin (?) siivittämänä. Pieni melodiaa myötäilevä soolonpätkä kera taidokkaan bassottelun, ja laulu alkaa. Bruce laulaa kauniisti ja tunteella. Clive rummuttaa tätä rauhallista kohtaa hienosti.
Kohta starttaa kertsi, rumpufilli, ja loistavaa jyräystä. Raskas kertsi, yksi hienoimmista, vaikka siinä lauletaan vain kappaleen nimeä. Kunnon rumpupaiskomisia kyllä mukana. Säkeistön taustalla näppäilevä kitara kuullostaa hienolta, vaikka onkin aika yksinkertainen. Sanoitus on hyvä, ja oikein korostuu Brucen laulaessa sitä noin upeasti. Äänijänteitä venytellään kertosäkeessä, mutta kuten tiedämme, tuo ei ole Dickinsonin asteikolla edes alkupala vielä.
Clive!! Kyllä mies on tällä lätyllä extravireessä, Cliven paras levy Maidenissa. Kohta loppu kertsi, kunnon rumputaustaa jälleen, raskaampaa tulossa vain kokoajan. Bruce laulaa tämänkin kohdan hienosti, mikä kuuluu miehen perusasioihin tietenkin. Kitaratausta on yksinkertainen ja sujuva. Virveliä kehiin, ja loistava kahden kitaran melodiariffi, sitä legendaarista harmoniaa Maidenin kuningaskaksikolta.
Loistava kitarasoolo, ja varsin yksinkertainen verrattuna tulevaan Maideniin. Tämä on kyllä erinomainen biisi. Tunnelmallinen ja musiikillisesti muutenkin täysi kymppi. Sanoitus on hyvä, soitto on hyvää, kaikki toimii.
Vähän aliarvostettu biisi ehkä? Mukavaa että tästäkin on Live After Deathilla liveversio, parantaa vielä enemmän pointteja omissa silmissä.
Bruce hoilaa melodiaa rumpujyrän päälle, sanoitus jälleen kalahtaa positiivisesti korvaan. Biisi loppuu pian rumpurymistelyn siivittämänä Dickinsonin huutaessa kovaa ja korkealta biisin nimeä.
Nopeasti paketissa, ei mikään pitkä biisi. Mutta sitäkin parempi! Minut tämä pistää aina hyvälle tuulelle.
The Prisoner 4,5
Mahtava puhe alussa. Hauskan kuuloinen. Pian alkaakin varsinainen biisi aivan loistavan mahtavan upealla rumpukompilla! Cliveä kumarran jälleen. Myöskin mahtava kitarariffi mukaan! Jo tässä vaiheessa koko soppa enteilee aika raskasta menoa, ja siitähän mä pidän. Clive oli kone, oikein ilo kuunnella tällaista rumputyöskentelyä. Kohta meno nopenee, hyvä riffi riehuu mukana, ja laulu starttaa.
Bruce laulaa tietenkin hienosti, ja biisi menee eteenpäin täysin mutkattomasti. Kitarariffit ovat aivan kuingastasoa, ja säkeistön jälkeinen rypistys on loistava. Kertosäe on ihan hauskan kuuloinen, ja Steve Harris näyttää olemassaolonsa bassokuvion muodossa. Respect! Säkeistön kimppuun jälleen, ja biisihän kulkee.
Kyllä on mahtava biisi kyseessä, Adrian ollut väsäämässä. Sanoitus on ihan ok, ei mikään kirkas kärki kumminkaan kyseessä. Kertosäkeen jälkeen seuraa vertahyytävän loistava kitarakuvio. Huh! Ei voi kun taas kerran kumartaa sinne Maidenin suuntaan, kyllä nämä jätkät osaa! Rummutus on kyllä mahtavan kuuloista, eikä jää muun soiton varjoon.
Adrian aloittaakin pian soolonsa. Aivan loistava soolo, erilainen kun miehen myöhemmät mutta toimii kuin junan vessa. Tätä seuraa taas pirteä kertsi. Hauskan kuuloinen kyllä, ”I´m not a number, i am a free man!”
Kaikenkaikkiaan erittäin kulkeva kappale, pidän tästä paljon. Puoli pistettä vähennettäköön hivenen omituisen kertosäkeen takia. Kun biisi omaa tällaisen rumpaloinnin, kitarat ja bassokuviot puhumattakaan laulusta, ei voi kun kehua ja taas kerran Maiden on todistanut ykkösasemansa minun bändilistallani. Tästä biisistä kuullaan muuten aivan käsittämätön liveversio Beast Over Hammersmith-helmellä. Meno on aivan jumalatonta, ja kiipeää jopa tämän studioversion ohi. Tämäkin on hivenen aliarvostettu kappale ehkäpä. Beast-lätty muistetaan harmillisen usein RTTH:sta, Beastista ja Hallowedista, mikä joskus häiritsee kun näin hyviä kappaleita on tarjolla.
22 Acacia Avenue 5
Täntäntäntän…E:sta maailman yksinkertaisin intro käynnistyy hyvällä kitarasoundilla varustettuna. Sanottakoon jo nyt, että tämä kappale on ikuinen suosikkini, enkä tähän kyllästy! Bruce lähtee komeasti mukaan hiljaisella ja uhkaavan kuuloisella laululla. Tarinahan on suoraan jatkoa Charlotte The Harlotille, mikä kyllä kelpaa. Äärimmäisen yksinkertaisesti, mutta tarttuvasti lähtee tarina etenemään. Tykkään kovasti. Kitaran ja laulun hetken aikaa rullattua kaksin lähtee muu bändi mukaan. Rummutus pelaa kuten aina ja biisi kulkee. Bassottelu on mahtavaa ja jo tässä biisin alkumetreillä fiilis on katossa. Mahtavaa kitaratyöskentelyä, koko bändi on elämänsä vireessä. Sanoitusta on mukava kuunnella oiken ajatuksella, Charlotten tarina kiinnostaa toki.
Kohta mahtava riffi, tempo muuttu hienoon komppiin. Mahtavaa rumputyöskentelyä, Bruce laulaa upeasti ja kitarariffit rulaa. Pää notkuu tahdissa, mitä tapahtuukin pelottavan usein tämän levyn kanssa. Soundista tykkään kyllä, siis tässä biisissä, vaikka jotkut puhuvatkin että on huono.
Hitaampi kohta, ja soolon paikka. Hyvä soolo, hidas ja rauhallinen sekä tietenkin melodinen. Ei vaikea, suosittelen kitaristit. Nostaa fiilistä tietenkin entisestään. Clivella hieno pedaalitekniikka. Tätä seuraa taas riffi, jonka johdossa Bruce lähtee taas peliin mukaan. En tiedä mikä tässä kappaleessa on, tämä vain on totaalisesti vienyt multa järjen. Niin kovaa tavaraa kaikenkaikkiaan. Liveversio LAD:illa ei yhtään pahenna asiaa, vaan pelkästään vahventaa tämän kappaleen asemia.
Kohta on vielä toisen soolon paikka, mikä häviää hitaammalle hivenen. Mutta eipä siinä, kunnon rypistys toki.
Tausta toimii kokoajan aivan mahtavasti. Soolon jälkeen ei olekaan biisiä enää jäljellä pientä loppusekamelskaa lukuunottamatta. Loistava biisi kyseessä, olisi tämän kiekon paras ellei tällä sattuisi olemaan Hallowed Be Thy Name. Tunnearvoakin on, tämä on yksi niitä biisejä, jotka tekivät musta fanin.
The Number Of The Beast 5
Ei voi mitään, legendahan tämä on. ”Woe to you, Oh Earth and Sea, for the Devil sends the beast with wrath…”
Alkupuhe, joka saa keikalla fanit hulluiksi, ja jonka kuullessa iskee pakastebroileri ihon pinnalle väkisinkin.
Kunnioitusta, tämä biisi on sentään PEDON LUKU!
Pedon numero-kappale, kokonaan duurissa. No, mikäs siinä, toimiihan tämä. Alkuun kitarariffi, siihen päälle Bruce kähisemään näitä legendaarisia sanoja. Rummut taustalla heräilevät, uhkaavalta kuulostaa. Koko ajan ollaan nousussa päin. PAMPAMPAM, virvelinrääkkäystä, Bruce kiljuu, ja biisi käynnistyy.
Ei helvetti, kyllä pitää myöntää että pää liikkuu väkisin mukana. Kulunut tämä on, mutta silti jaksaa iskeä aina uudestaan. Jonkinlainen outo kunnioitus valtaa mielen bändiä kohtaan, joka on tällaisen legendan tehnyt.
”Six, Six Six, The nuumber of the beast! Hell, and fire was spawned to be released!” jeah!
Rumpukomppi kuullostaa mukavalta, ja biisi kyllä kulkee harvinaisen tehokkaasti. Sanoituksienkin yllä leijuu ”legenda”-arvonimi, ja ehkäpä liian kulutuksen vuoksi on vaikea suhtautua normaalisti.
Tässä kappaleessa on Maidenin parhaimpiin kuuluvat soolot. Kunnon riffittelyä ekan jälkeen, ja sitten todellinen huippu, eli Adrinin soolo. Tämä on yksi parhaita sooloja ikinä, ja jälleen kerran vastaa omasta puolestaan kysymykseen ”Miksi Adrian on Straton suosikki.” Kunnon vinguttelusoolo kaikkine mausteineen. Itse kun yrittää soittaa, ei saa samanlaista fiilistä mukaan. (en vaan osaa)
Mitäs tästä nyt sanoisi. Kitarat toimii, rakenne toimii, basso toimii, laulu varsinkin, rummut toimii. Tämän vaikutus perustuu fiilikseen hyvin pitkälti. Legenda legenda, tämän kokeminen on livenä varmasti todella hieno kokemus, on tämä kuinka kulunut tahansa. Liveilläkin, (99-eteenpäin) on ollut hienoa kuultavaa, Adrianin dropped-vire tuo tähän sen kaipaamaa raskautta.
Run To The Hills 5
Tämä alkaa joka-ikisen fanin tuntemalla rumpukuviolla. Haikkaa, basaria, haikka auki, tomiin…jeah! Tämä jos mikä varmasti herättää yleisön keikalla. Onhan tämä merkittävä kappale, nosti suuresti Maidenin pisteitä rapakon molemmin puolin. Tähän rumpukomppiin kun lisätään ujeltava kitara kaikkien tuntemalla riffillä, alkaa legenda olla jo kehissä heti alkusekunneissa. Tämän tarttuvampaa introa on vaikea keksiä. Bruce lähtee leikkiin mukaan, vakuuttavasti kitarariffin ulvoessa taustalla. Pää notkuu, tottakai, mitäs luulitte? Mahtavaa ja tarttuvaa heviä. Sanoituskin on mukavan kuuloinen. Ihan tulee mieleen video ja Bruce niiteissään! METAL.
Tempo nopenee, vakuuttavaa todellakin! Legenda menossa, kyllä kolahtaa. Kertosäe on mahtava, mukana on PAKKO laulaa. Omatkin jalat venyy komppiin mukaan ja pää heiluu niin että pelottaa. Sanoitukset kolahtavat koko ajan paremmin, ja Brucen laulu vaan paranee. Ymmärtää hyvin, miksi juuri tämä biisi vei Maidenia huipulle. Oikea singlevalinta levyllä, missä oli muitakin hyviä.
Kitarasoolot ovat yhdet Maidenin parhaista (uutinen). Aivan upeaa, vinguttelua, riffittelyä, ”jeeeeee” Brucen laulamana on parhautta. Mahtavaa rumputulta, kaikki elementit kohdallaan. Biisi onkin nopeasti ohi, alle 4 minuuttia pitkä. Levyn biisit ovatkin lyhyitä Maidenin asteikolla.
Tämä biisi on kärsinyt itsellä aikamoista kuluneisuutta, mutta tämä kuuntelu todisti jälleen että hyvä kappale on kyseessä. Livenäkin tämä toimii hienosti, Rock In Riossa tomien jyrähtely lämmittää sydäntä. Fanit huutavat mukana Rion versiossa, ja kovaa! Ehdoton livebiisi, ja kappaleena Maidenin kannalta tärkeimpiä. Singlenä julkaista parissakin muodossa, ja Clivenkin hyväksi.
Ei mikään oma suurin suosikki, mutta pakko antaa täydet pointit kumminkin. Legenda kappale, upeat soolot ja fiilis hakevat vertaistaan.
Gangland 3,5
Loistava intro! Aivan uskomaton rummutus alussa! Heti kulkee, kitarasointuja messiin, pientä lämmittelyä. Kauaa ei jahkailla, rumpuilottelun avulla säkeistöön. Säkeistö jyrää eteenpäin aggressiivisesti ja varsin tehokkaasti. Bruce laulaa hyvin tämän vauhdikkaan biisin. Kertosäe on vähän heikko, mutta menevä. Kitaratausta toimii kuin unelma ja kitaratyöskentelyn erikseen mainitseminen varmaan onkin aika turhaa Maidenin tapauksessa.
Kertosäkeen jälkeinen kohta on loistava, hieno laulumelodia ja pätevät taustat. Toimii ihan mukavasti, ja Bruce kiljaiseekin mallikkaasti. Jälleen kertosäe, joka kuullostaa kyllä heikolta muuhun tavaraan verrattuna. Sanoitukset eivät ole kovin upeat, aika peruskauraa. No, vielä tästä noustaan, nimittäin loistavalla kitarakuviolla, joka nostaa yleiskuvaa ainakin pisteen verran. Tällaisissa Adrian todella rulaa. Perusvarmaa mutta toimivaa, EHTAA METALLIA.
Hyvin kulkee biisi, ja juoksutuksen jälkeen seuraa soolo. Ei mikään huippu, pettymys vähäsen. Olisi voinut nostaa biisin pisteitä. Noh, Bruce jatkaa hienoa laulusuoritusta, ja Clive paiskoo menemään eläimellisellä raivolla ja tarkasti. Kitarasointuja taustalla, epämääräisiä näppäilyjä ja soolonpätkiä. Loppuun ”Ganngland!” kiljaisu Brucen kurkusta ja biisi on paketissa varsin tehokkaasti.
Tämä on vähän aliarvostettu biisi. Porukka tuntuu syrjivän tätä kertosäkeen perusteella. Minä en, ei tämä kärkeä ole mutta ihan menevä biisi varustettuna ah, niin ihanalla Cliven rummutuksella. Burr onkin ollut mukana väsäämässä tätä kappaletta, olisikohan jopa miehen ainoa krediitti Maiden-aikansa biiseissä?
Jotkut sanovat, että tämä ja Invaders ovat silkkaa roskaa ja täytettä. Minä sanon että ei. Tällä levyllä ei ole täytekappaletta mukana. 3,5 pistettä on sopiva arvosana tälle.
Hallowed Be Thy Name 5+
Takuuvarmoilla vesillä liikutaan nyt. Kellonhelähdyksiä, yksinkertainen, kahden kitaran ja basson intro. Sanat, tarina kulkee ja selkäpiitä vihloo.
Tämä biisi on Maiden. Kaikenkaikkiaan top3 tavaraa, tähän ei voi kyllästyä. Klassikko, legenda, taideteos, kaikki sopivat tähän. Parasta Maidenia alusta loppuun.
Intron jälkeen kitarariffiä kehiin, ja suht rauhallisesti jatkuu. Rummutus on helvetin tarkasti suunniteltu läpi biisin, eikä ole mitään ylimääräistä. Loistavaa riffittelyä jatkuu, ja kohta laulua alkaa. Nuo SANAT! Meinaa aivohalvaus tulla kun lukee tuota tekstiä samaan aikaan Brucen laulaessa sitä. Tausta on loistava, Brucen ääni kuuluu ensin yksin, sitten rymisee taas kunnolla. Bassopuolikin kunnossa, siis KAIKKI. Taukoilu loppuun, jyrätään perusvarmalla kompilla eteenpäin ja pää notkuu tuhannennen kerran naapurinmummon soittaessa yksykskakkoseen!
Taas riffittelyä, nyt riffi vähän muuttuu, ja Burrkin paiskoo rumpuja kiitettävän kuuloisesti. Harmoniaa mukaan, ja legendaa! Kahden harmoniakitaran tunnettua Maidenia, tämä on herkkuva. Tarina jatkuu. Yksi miinus on tässä, soundit. Livenä oikean muotonsa parhaiten löytänyt kappale ei ihan toimi täydellisesti soundien takia albumilla. Mutta itse biisi on niin hyvä, että soundit unohtuvat hyvinkin nopeasti.
Taas se ihana riffi, sitten hiljenee, ja yksinäinen kitaraa jauhaa melodianpätkää. Burr kikkailee kioskissaan, ja lisää vaan tulee. Kunnon rymistelyä kaikkine mausteineen, tempo nopenee taas! Nyt mennään kovaa tappajariffin siivittämänä kohti sooloa. Soolo onkin sitten loistava. Parasta mitä ON! Ja sitä seuraava…aah, aina vain paranee. Mikä sopisi täydelliseen biisiin paremmin kun täydellinen sooloilu?
Riffittelyä, harmoniaa, laulua yms. kaikkea seuraa vielä, mutta ei enää siitä sen tarkemmin. Pointti taisi selvitä, TÄMÄ KAPPALE ON ÄÄRIMMÄISTÄ PARHAUTTA ALUN ENSIMMÄISESTÄ KELLOSTA VIIMEISEEN VIRVELINISKUUN.
Kappale päättää hyvän levyn täydellisesti.
Ja sitten niitä keskiarvoja:
Iron Maiden 4,5
The Number Of The Beast 4,6
Piece Of Mind 4,5
Somewhere In Time 4,5
Seventh Son Of A Seventh Son 4,5
No Prayer For The Dying 4,1
Fear Of The Dark 4
Keskiarvot ovatkin yllättäviä. Beast on näköjään paras, mutta silti Seventh Son on mun lempialbumini maailmassa ikinä. No, nyt on SSOASS alleviivattu että karpaasit tajuavat sen olevan se number one.
Kunnon rumputulta heti alkuun! Tulee mieleen Be Quick Or Be Dead!
Kunnon intro, joka täräyttää biisin varsin sutjakasti liikkeelle. Neljä kertaa intron toistuttua, lähtee kunnon riffi kuljettamaan biisiä. Itse olen aina tykännyt tästä riffistä. Kunnon menoriffi jota on mukava omallakin kitaralla hakata.
Perus-Maiden-komppausta taustalla, ja Bruce Dickinson aloittaa ensimmäiset sanansa Maidenin porukassa. Laulumelodia on loistava, yksi bändin parhaita, ja sanoitus on ovela. Erittäin vaikea laulaa sanat oikeissa paikossa, ainakin minulla. Tässä vaiheessa biisi on täysi jyrä, pää notkuu kuten Maiden usein pistääkin sen tekemään. Kuulee, kuinka pätevä kannuttaja tuo Clive Burr oikein onkaan. Ihan tulee taas mieleen, että sääli kun mies on kahlittuna pyörätuoliinsa.
Säkeistöä seuraa jännä riffi, duuri-rypistys, ja Bruce laulaa päälle aika jännästi kulkevaa melodiaa. Hieman outo kohta. Kertosäe jatkaa samaa linjaa, ollessaan kohtuullisen hyvä. Riffi on varsin kehno, ei oikein tue biisiä. Muuten tämä kappale kyllä kulkee varsin mallikkaasti, ja mukava kappalehan on kyseessä. Taas päästään loistavalta kuulostavaan säkeistöön. Kyllä taas pitää kehaista tuota Cliveä. Erittäin pätevää kannuttamista. Kitarasoundi ja bassosoundi ovat molemmat hyviä, mutta vielä paremmat sitten myöhemmin.
Sanoitus on kyllä loistava. Mukava laulella mukana, sen minkä pystyy.
Kuulee kyllä kuka laulaa, Brucen ääni on puhtaimmillaan.Kitarasoolo on ihan jees, ei tosin yllä Maidenin kärkeen. Mukava wah-efekti mukana, kyllähän tällaisia kuuntelee! Taas riffittelyä, ja säkeistöön. Säkeistössä vetelee taustalla upea bassokuvio, pointsit Harrisille.
Mukavasti rullaa virsi eteenpäin, pari tuttua kuviota kerrataan, ja sitten alun virvelipaukutus lopettaa kappaleen.
Children Of The Damned 5
Yksi Maidenin tunnelmallisimpia biisejä ikinä. Starttaa loistavalla clean-kuviolla efektin (?) siivittämänä. Pieni melodiaa myötäilevä soolonpätkä kera taidokkaan bassottelun, ja laulu alkaa. Bruce laulaa kauniisti ja tunteella. Clive rummuttaa tätä rauhallista kohtaa hienosti.
Kohta starttaa kertsi, rumpufilli, ja loistavaa jyräystä. Raskas kertsi, yksi hienoimmista, vaikka siinä lauletaan vain kappaleen nimeä. Kunnon rumpupaiskomisia kyllä mukana. Säkeistön taustalla näppäilevä kitara kuullostaa hienolta, vaikka onkin aika yksinkertainen. Sanoitus on hyvä, ja oikein korostuu Brucen laulaessa sitä noin upeasti. Äänijänteitä venytellään kertosäkeessä, mutta kuten tiedämme, tuo ei ole Dickinsonin asteikolla edes alkupala vielä.
Clive!! Kyllä mies on tällä lätyllä extravireessä, Cliven paras levy Maidenissa. Kohta loppu kertsi, kunnon rumputaustaa jälleen, raskaampaa tulossa vain kokoajan. Bruce laulaa tämänkin kohdan hienosti, mikä kuuluu miehen perusasioihin tietenkin. Kitaratausta on yksinkertainen ja sujuva. Virveliä kehiin, ja loistava kahden kitaran melodiariffi, sitä legendaarista harmoniaa Maidenin kuningaskaksikolta.
Loistava kitarasoolo, ja varsin yksinkertainen verrattuna tulevaan Maideniin. Tämä on kyllä erinomainen biisi. Tunnelmallinen ja musiikillisesti muutenkin täysi kymppi. Sanoitus on hyvä, soitto on hyvää, kaikki toimii.
Vähän aliarvostettu biisi ehkä? Mukavaa että tästäkin on Live After Deathilla liveversio, parantaa vielä enemmän pointteja omissa silmissä.
Bruce hoilaa melodiaa rumpujyrän päälle, sanoitus jälleen kalahtaa positiivisesti korvaan. Biisi loppuu pian rumpurymistelyn siivittämänä Dickinsonin huutaessa kovaa ja korkealta biisin nimeä.
Nopeasti paketissa, ei mikään pitkä biisi. Mutta sitäkin parempi! Minut tämä pistää aina hyvälle tuulelle.
The Prisoner 4,5
Mahtava puhe alussa. Hauskan kuuloinen. Pian alkaakin varsinainen biisi aivan loistavan mahtavan upealla rumpukompilla! Cliveä kumarran jälleen. Myöskin mahtava kitarariffi mukaan! Jo tässä vaiheessa koko soppa enteilee aika raskasta menoa, ja siitähän mä pidän. Clive oli kone, oikein ilo kuunnella tällaista rumputyöskentelyä. Kohta meno nopenee, hyvä riffi riehuu mukana, ja laulu starttaa.
Bruce laulaa tietenkin hienosti, ja biisi menee eteenpäin täysin mutkattomasti. Kitarariffit ovat aivan kuingastasoa, ja säkeistön jälkeinen rypistys on loistava. Kertosäe on ihan hauskan kuuloinen, ja Steve Harris näyttää olemassaolonsa bassokuvion muodossa. Respect! Säkeistön kimppuun jälleen, ja biisihän kulkee.
Kyllä on mahtava biisi kyseessä, Adrian ollut väsäämässä. Sanoitus on ihan ok, ei mikään kirkas kärki kumminkaan kyseessä. Kertosäkeen jälkeen seuraa vertahyytävän loistava kitarakuvio. Huh! Ei voi kun taas kerran kumartaa sinne Maidenin suuntaan, kyllä nämä jätkät osaa! Rummutus on kyllä mahtavan kuuloista, eikä jää muun soiton varjoon.
Adrian aloittaakin pian soolonsa. Aivan loistava soolo, erilainen kun miehen myöhemmät mutta toimii kuin junan vessa. Tätä seuraa taas pirteä kertsi. Hauskan kuuloinen kyllä, ”I´m not a number, i am a free man!”
Kaikenkaikkiaan erittäin kulkeva kappale, pidän tästä paljon. Puoli pistettä vähennettäköön hivenen omituisen kertosäkeen takia. Kun biisi omaa tällaisen rumpaloinnin, kitarat ja bassokuviot puhumattakaan laulusta, ei voi kun kehua ja taas kerran Maiden on todistanut ykkösasemansa minun bändilistallani. Tästä biisistä kuullaan muuten aivan käsittämätön liveversio Beast Over Hammersmith-helmellä. Meno on aivan jumalatonta, ja kiipeää jopa tämän studioversion ohi. Tämäkin on hivenen aliarvostettu kappale ehkäpä. Beast-lätty muistetaan harmillisen usein RTTH:sta, Beastista ja Hallowedista, mikä joskus häiritsee kun näin hyviä kappaleita on tarjolla.
22 Acacia Avenue 5
Täntäntäntän…E:sta maailman yksinkertaisin intro käynnistyy hyvällä kitarasoundilla varustettuna. Sanottakoon jo nyt, että tämä kappale on ikuinen suosikkini, enkä tähän kyllästy! Bruce lähtee komeasti mukaan hiljaisella ja uhkaavan kuuloisella laululla. Tarinahan on suoraan jatkoa Charlotte The Harlotille, mikä kyllä kelpaa. Äärimmäisen yksinkertaisesti, mutta tarttuvasti lähtee tarina etenemään. Tykkään kovasti. Kitaran ja laulun hetken aikaa rullattua kaksin lähtee muu bändi mukaan. Rummutus pelaa kuten aina ja biisi kulkee. Bassottelu on mahtavaa ja jo tässä biisin alkumetreillä fiilis on katossa. Mahtavaa kitaratyöskentelyä, koko bändi on elämänsä vireessä. Sanoitusta on mukava kuunnella oiken ajatuksella, Charlotten tarina kiinnostaa toki.
Kohta mahtava riffi, tempo muuttu hienoon komppiin. Mahtavaa rumputyöskentelyä, Bruce laulaa upeasti ja kitarariffit rulaa. Pää notkuu tahdissa, mitä tapahtuukin pelottavan usein tämän levyn kanssa. Soundista tykkään kyllä, siis tässä biisissä, vaikka jotkut puhuvatkin että on huono.
Hitaampi kohta, ja soolon paikka. Hyvä soolo, hidas ja rauhallinen sekä tietenkin melodinen. Ei vaikea, suosittelen kitaristit. Nostaa fiilistä tietenkin entisestään. Clivella hieno pedaalitekniikka. Tätä seuraa taas riffi, jonka johdossa Bruce lähtee taas peliin mukaan. En tiedä mikä tässä kappaleessa on, tämä vain on totaalisesti vienyt multa järjen. Niin kovaa tavaraa kaikenkaikkiaan. Liveversio LAD:illa ei yhtään pahenna asiaa, vaan pelkästään vahventaa tämän kappaleen asemia.
Kohta on vielä toisen soolon paikka, mikä häviää hitaammalle hivenen. Mutta eipä siinä, kunnon rypistys toki.
Tausta toimii kokoajan aivan mahtavasti. Soolon jälkeen ei olekaan biisiä enää jäljellä pientä loppusekamelskaa lukuunottamatta. Loistava biisi kyseessä, olisi tämän kiekon paras ellei tällä sattuisi olemaan Hallowed Be Thy Name. Tunnearvoakin on, tämä on yksi niitä biisejä, jotka tekivät musta fanin.
The Number Of The Beast 5
Ei voi mitään, legendahan tämä on. ”Woe to you, Oh Earth and Sea, for the Devil sends the beast with wrath…”
Alkupuhe, joka saa keikalla fanit hulluiksi, ja jonka kuullessa iskee pakastebroileri ihon pinnalle väkisinkin.
Kunnioitusta, tämä biisi on sentään PEDON LUKU!
Pedon numero-kappale, kokonaan duurissa. No, mikäs siinä, toimiihan tämä. Alkuun kitarariffi, siihen päälle Bruce kähisemään näitä legendaarisia sanoja. Rummut taustalla heräilevät, uhkaavalta kuulostaa. Koko ajan ollaan nousussa päin. PAMPAMPAM, virvelinrääkkäystä, Bruce kiljuu, ja biisi käynnistyy.
Ei helvetti, kyllä pitää myöntää että pää liikkuu väkisin mukana. Kulunut tämä on, mutta silti jaksaa iskeä aina uudestaan. Jonkinlainen outo kunnioitus valtaa mielen bändiä kohtaan, joka on tällaisen legendan tehnyt.
”Six, Six Six, The nuumber of the beast! Hell, and fire was spawned to be released!” jeah!
Rumpukomppi kuullostaa mukavalta, ja biisi kyllä kulkee harvinaisen tehokkaasti. Sanoituksienkin yllä leijuu ”legenda”-arvonimi, ja ehkäpä liian kulutuksen vuoksi on vaikea suhtautua normaalisti.
Tässä kappaleessa on Maidenin parhaimpiin kuuluvat soolot. Kunnon riffittelyä ekan jälkeen, ja sitten todellinen huippu, eli Adrinin soolo. Tämä on yksi parhaita sooloja ikinä, ja jälleen kerran vastaa omasta puolestaan kysymykseen ”Miksi Adrian on Straton suosikki.” Kunnon vinguttelusoolo kaikkine mausteineen. Itse kun yrittää soittaa, ei saa samanlaista fiilistä mukaan. (en vaan osaa)
Mitäs tästä nyt sanoisi. Kitarat toimii, rakenne toimii, basso toimii, laulu varsinkin, rummut toimii. Tämän vaikutus perustuu fiilikseen hyvin pitkälti. Legenda legenda, tämän kokeminen on livenä varmasti todella hieno kokemus, on tämä kuinka kulunut tahansa. Liveilläkin, (99-eteenpäin) on ollut hienoa kuultavaa, Adrianin dropped-vire tuo tähän sen kaipaamaa raskautta.
Run To The Hills 5
Tämä alkaa joka-ikisen fanin tuntemalla rumpukuviolla. Haikkaa, basaria, haikka auki, tomiin…jeah! Tämä jos mikä varmasti herättää yleisön keikalla. Onhan tämä merkittävä kappale, nosti suuresti Maidenin pisteitä rapakon molemmin puolin. Tähän rumpukomppiin kun lisätään ujeltava kitara kaikkien tuntemalla riffillä, alkaa legenda olla jo kehissä heti alkusekunneissa. Tämän tarttuvampaa introa on vaikea keksiä. Bruce lähtee leikkiin mukaan, vakuuttavasti kitarariffin ulvoessa taustalla. Pää notkuu, tottakai, mitäs luulitte? Mahtavaa ja tarttuvaa heviä. Sanoituskin on mukavan kuuloinen. Ihan tulee mieleen video ja Bruce niiteissään! METAL.
Tempo nopenee, vakuuttavaa todellakin! Legenda menossa, kyllä kolahtaa. Kertosäe on mahtava, mukana on PAKKO laulaa. Omatkin jalat venyy komppiin mukaan ja pää heiluu niin että pelottaa. Sanoitukset kolahtavat koko ajan paremmin, ja Brucen laulu vaan paranee. Ymmärtää hyvin, miksi juuri tämä biisi vei Maidenia huipulle. Oikea singlevalinta levyllä, missä oli muitakin hyviä.
Kitarasoolot ovat yhdet Maidenin parhaista (uutinen). Aivan upeaa, vinguttelua, riffittelyä, ”jeeeeee” Brucen laulamana on parhautta. Mahtavaa rumputulta, kaikki elementit kohdallaan. Biisi onkin nopeasti ohi, alle 4 minuuttia pitkä. Levyn biisit ovatkin lyhyitä Maidenin asteikolla.
Tämä biisi on kärsinyt itsellä aikamoista kuluneisuutta, mutta tämä kuuntelu todisti jälleen että hyvä kappale on kyseessä. Livenäkin tämä toimii hienosti, Rock In Riossa tomien jyrähtely lämmittää sydäntä. Fanit huutavat mukana Rion versiossa, ja kovaa! Ehdoton livebiisi, ja kappaleena Maidenin kannalta tärkeimpiä. Singlenä julkaista parissakin muodossa, ja Clivenkin hyväksi.
Ei mikään oma suurin suosikki, mutta pakko antaa täydet pointit kumminkin. Legenda kappale, upeat soolot ja fiilis hakevat vertaistaan.
Gangland 3,5
Loistava intro! Aivan uskomaton rummutus alussa! Heti kulkee, kitarasointuja messiin, pientä lämmittelyä. Kauaa ei jahkailla, rumpuilottelun avulla säkeistöön. Säkeistö jyrää eteenpäin aggressiivisesti ja varsin tehokkaasti. Bruce laulaa hyvin tämän vauhdikkaan biisin. Kertosäe on vähän heikko, mutta menevä. Kitaratausta toimii kuin unelma ja kitaratyöskentelyn erikseen mainitseminen varmaan onkin aika turhaa Maidenin tapauksessa.
Kertosäkeen jälkeinen kohta on loistava, hieno laulumelodia ja pätevät taustat. Toimii ihan mukavasti, ja Bruce kiljaiseekin mallikkaasti. Jälleen kertosäe, joka kuullostaa kyllä heikolta muuhun tavaraan verrattuna. Sanoitukset eivät ole kovin upeat, aika peruskauraa. No, vielä tästä noustaan, nimittäin loistavalla kitarakuviolla, joka nostaa yleiskuvaa ainakin pisteen verran. Tällaisissa Adrian todella rulaa. Perusvarmaa mutta toimivaa, EHTAA METALLIA.
Hyvin kulkee biisi, ja juoksutuksen jälkeen seuraa soolo. Ei mikään huippu, pettymys vähäsen. Olisi voinut nostaa biisin pisteitä. Noh, Bruce jatkaa hienoa laulusuoritusta, ja Clive paiskoo menemään eläimellisellä raivolla ja tarkasti. Kitarasointuja taustalla, epämääräisiä näppäilyjä ja soolonpätkiä. Loppuun ”Ganngland!” kiljaisu Brucen kurkusta ja biisi on paketissa varsin tehokkaasti.
Tämä on vähän aliarvostettu biisi. Porukka tuntuu syrjivän tätä kertosäkeen perusteella. Minä en, ei tämä kärkeä ole mutta ihan menevä biisi varustettuna ah, niin ihanalla Cliven rummutuksella. Burr onkin ollut mukana väsäämässä tätä kappaletta, olisikohan jopa miehen ainoa krediitti Maiden-aikansa biiseissä?
Jotkut sanovat, että tämä ja Invaders ovat silkkaa roskaa ja täytettä. Minä sanon että ei. Tällä levyllä ei ole täytekappaletta mukana. 3,5 pistettä on sopiva arvosana tälle.
Hallowed Be Thy Name 5+
Takuuvarmoilla vesillä liikutaan nyt. Kellonhelähdyksiä, yksinkertainen, kahden kitaran ja basson intro. Sanat, tarina kulkee ja selkäpiitä vihloo.
Tämä biisi on Maiden. Kaikenkaikkiaan top3 tavaraa, tähän ei voi kyllästyä. Klassikko, legenda, taideteos, kaikki sopivat tähän. Parasta Maidenia alusta loppuun.
Intron jälkeen kitarariffiä kehiin, ja suht rauhallisesti jatkuu. Rummutus on helvetin tarkasti suunniteltu läpi biisin, eikä ole mitään ylimääräistä. Loistavaa riffittelyä jatkuu, ja kohta laulua alkaa. Nuo SANAT! Meinaa aivohalvaus tulla kun lukee tuota tekstiä samaan aikaan Brucen laulaessa sitä. Tausta on loistava, Brucen ääni kuuluu ensin yksin, sitten rymisee taas kunnolla. Bassopuolikin kunnossa, siis KAIKKI. Taukoilu loppuun, jyrätään perusvarmalla kompilla eteenpäin ja pää notkuu tuhannennen kerran naapurinmummon soittaessa yksykskakkoseen!
Taas riffittelyä, nyt riffi vähän muuttuu, ja Burrkin paiskoo rumpuja kiitettävän kuuloisesti. Harmoniaa mukaan, ja legendaa! Kahden harmoniakitaran tunnettua Maidenia, tämä on herkkuva. Tarina jatkuu. Yksi miinus on tässä, soundit. Livenä oikean muotonsa parhaiten löytänyt kappale ei ihan toimi täydellisesti soundien takia albumilla. Mutta itse biisi on niin hyvä, että soundit unohtuvat hyvinkin nopeasti.
Taas se ihana riffi, sitten hiljenee, ja yksinäinen kitaraa jauhaa melodianpätkää. Burr kikkailee kioskissaan, ja lisää vaan tulee. Kunnon rymistelyä kaikkine mausteineen, tempo nopenee taas! Nyt mennään kovaa tappajariffin siivittämänä kohti sooloa. Soolo onkin sitten loistava. Parasta mitä ON! Ja sitä seuraava…aah, aina vain paranee. Mikä sopisi täydelliseen biisiin paremmin kun täydellinen sooloilu?
Riffittelyä, harmoniaa, laulua yms. kaikkea seuraa vielä, mutta ei enää siitä sen tarkemmin. Pointti taisi selvitä, TÄMÄ KAPPALE ON ÄÄRIMMÄISTÄ PARHAUTTA ALUN ENSIMMÄISESTÄ KELLOSTA VIIMEISEEN VIRVELINISKUUN.
Kappale päättää hyvän levyn täydellisesti.
Ja sitten niitä keskiarvoja:
Iron Maiden 4,5
The Number Of The Beast 4,6
Piece Of Mind 4,5
Somewhere In Time 4,5
Seventh Son Of A Seventh Son 4,5
No Prayer For The Dying 4,1
Fear Of The Dark 4
Keskiarvot ovatkin yllättäviä. Beast on näköjään paras, mutta silti Seventh Son on mun lempialbumini maailmassa ikinä. No, nyt on SSOASS alleviivattu että karpaasit tajuavat sen olevan se number one.
-
The Exorcist
- Paholainen
- Posts: 696
- Joined: Wed Aug 24, 2005 14:29
- Location: Oulu
- Contact:
Iron Maiden - The Number Of The Beast
1. Invaders = 3
Kohtuu räjähtävä alku levylle, sopivan nopea menopala aloittamaan vallankumouksen. Soundit miellyttävät ja ovat luonnollinen askel Killersin hieman rosoisesta ulosannista. Bruce Dickinsonin ääni on heleän puhdas, voimakas sekä irstaan korkea. Kappale on kovin keskinkertainen, mutta kertosäkeestään huolimatta se on kursittu tarpeeksi hyvin kasaan.
2. Children Of The Damned = 5
Timanttinen loistavuus saavutetaan heti levyn toisella kappaleella, joka osoittautuu puoliballadiksi. Kappale on herkkä, sisältäen loistavan laulumelodian sekä sointurakenteen. Loppuakohden kiristetään tahtia ja heitetään korvia hivelevät kitaraharmoniat, yksi koko Maiden historian kovimmista kappaleista.
3. The Prisoner = 2
Levyn vaikein pala sulatettavaksi. Kertosäe ei nappaa mukaansa ja muutenkin koko kappale jää valjuksi aina introaan myöten. Pisteet irtoavat keskellä kappaletta olevien soolo-osien ansiosta, ilman niitä kappale olisi täysi floppi. Huonoin Iron Maiden kappale millä Adrian Smith on ollut mukana.
4. 22 Acacia Avenue = 5
Jälleen pettymyksen jälkeen lyödään timantti pöytään. Maagisen hyvä, kohtuullisen hidas tahtinen, mutta otteessaan pitävä. Sisältää Hallowed Be Thy Namen ohella levyn komeimpia vokaaleja sekä loistavan kertosäkeen. Rauhallinen mutta maalaa uhkaavaa tunnelmaa punaisista lyhdyistä. Erikoismaininta vielä Dave Murrayn hitaalle, tyylikkäälle, bluesahtavalle soololle.
5. The Number Of The Beast = 3,5
Tätä kappaletta en ole koskaan ymmärtänyt Maiden "hittinä". Hieno kertosäe sekä laulumelodiat, mutta muuten kovin keskinkertainen. Intro ei oikein toimi mielestäni, samoin temponvaihdos ennen sooloja jää hieman valjuksi.
Kun en soolotkaan eivät sitten iske niin nimibiisi tippuu yllättäen Ganglandin rinnalle.
6. Run To The Hills = 4
Loistava, legendaarinen Maiden laukka. Vaikkei levyllä toimi yhtä hyvin kuin livenä, iskee kuitenkin tarpeeksi nasevasti. Rouheat laukka kompit, korkeat vokaalit, hittikertosäe sekä irstas soolo ovat taanneet kappaleelle paikan Heavy Metallin historiassa. Pesee levyn nimibiisillä melkein lattiaa.
7. Gangland = 3,5
Monien mielestä turha, mutta omasta mielestäni hyvä, tiukka kappale. Hieno intro rumpuineen sekä riittävän iskevä kerosäe sekä hallitut kitarakuviot tekevät siitä oikeutetun The Number Of The Beastille.
Clive Burrin rumpalointi on levyllä mahtavaa, nopeaa suoraviivaista mutta mielenkiintoista, sääli että levy jäi hänen viimeisekseen.
8. Hallowed Be Thy Name = 5
Ei selittelyjä, yksi Maidenin hienoimmista biiseistä kautta aikain. Hieno intro, loistavat kitaraharmoniat, laulumelodiat, soolot... Täydellinen kappale josta ei löydy mitään vikaa.
En jaksa hehkuttaa enempää.
Melkoista vuoristorataa siis mentiin, levyltä löytyy hieman pettymysta mutta sitten vastapainokse se tarjoaa kaikkien aikojen kiistattomimpia timantteja. The Number Of The Beast kappaleen arvosanaa söivät ikävä kyllä lukemattomat soittokerrat.
Keskiarvoksi paukkuu = 3, 875 ~ 3,9
1. Invaders = 3
Kohtuu räjähtävä alku levylle, sopivan nopea menopala aloittamaan vallankumouksen. Soundit miellyttävät ja ovat luonnollinen askel Killersin hieman rosoisesta ulosannista. Bruce Dickinsonin ääni on heleän puhdas, voimakas sekä irstaan korkea. Kappale on kovin keskinkertainen, mutta kertosäkeestään huolimatta se on kursittu tarpeeksi hyvin kasaan.
2. Children Of The Damned = 5
Timanttinen loistavuus saavutetaan heti levyn toisella kappaleella, joka osoittautuu puoliballadiksi. Kappale on herkkä, sisältäen loistavan laulumelodian sekä sointurakenteen. Loppuakohden kiristetään tahtia ja heitetään korvia hivelevät kitaraharmoniat, yksi koko Maiden historian kovimmista kappaleista.
3. The Prisoner = 2
Levyn vaikein pala sulatettavaksi. Kertosäe ei nappaa mukaansa ja muutenkin koko kappale jää valjuksi aina introaan myöten. Pisteet irtoavat keskellä kappaletta olevien soolo-osien ansiosta, ilman niitä kappale olisi täysi floppi. Huonoin Iron Maiden kappale millä Adrian Smith on ollut mukana.
4. 22 Acacia Avenue = 5
Jälleen pettymyksen jälkeen lyödään timantti pöytään. Maagisen hyvä, kohtuullisen hidas tahtinen, mutta otteessaan pitävä. Sisältää Hallowed Be Thy Namen ohella levyn komeimpia vokaaleja sekä loistavan kertosäkeen. Rauhallinen mutta maalaa uhkaavaa tunnelmaa punaisista lyhdyistä. Erikoismaininta vielä Dave Murrayn hitaalle, tyylikkäälle, bluesahtavalle soololle.
5. The Number Of The Beast = 3,5
Tätä kappaletta en ole koskaan ymmärtänyt Maiden "hittinä". Hieno kertosäe sekä laulumelodiat, mutta muuten kovin keskinkertainen. Intro ei oikein toimi mielestäni, samoin temponvaihdos ennen sooloja jää hieman valjuksi.
Kun en soolotkaan eivät sitten iske niin nimibiisi tippuu yllättäen Ganglandin rinnalle.
6. Run To The Hills = 4
Loistava, legendaarinen Maiden laukka. Vaikkei levyllä toimi yhtä hyvin kuin livenä, iskee kuitenkin tarpeeksi nasevasti. Rouheat laukka kompit, korkeat vokaalit, hittikertosäe sekä irstas soolo ovat taanneet kappaleelle paikan Heavy Metallin historiassa. Pesee levyn nimibiisillä melkein lattiaa.
7. Gangland = 3,5
Monien mielestä turha, mutta omasta mielestäni hyvä, tiukka kappale. Hieno intro rumpuineen sekä riittävän iskevä kerosäe sekä hallitut kitarakuviot tekevät siitä oikeutetun The Number Of The Beastille.
Clive Burrin rumpalointi on levyllä mahtavaa, nopeaa suoraviivaista mutta mielenkiintoista, sääli että levy jäi hänen viimeisekseen.
8. Hallowed Be Thy Name = 5
Ei selittelyjä, yksi Maidenin hienoimmista biiseistä kautta aikain. Hieno intro, loistavat kitaraharmoniat, laulumelodiat, soolot... Täydellinen kappale josta ei löydy mitään vikaa.
En jaksa hehkuttaa enempää.
Melkoista vuoristorataa siis mentiin, levyltä löytyy hieman pettymysta mutta sitten vastapainokse se tarjoaa kaikkien aikojen kiistattomimpia timantteja. The Number Of The Beast kappaleen arvosanaa söivät ikävä kyllä lukemattomat soittokerrat.
Keskiarvoksi paukkuu = 3, 875 ~ 3,9
Small green aliens scuttled out of his path, fearsome Martian warriors would not meet his gaze and the air froze when he croaked in his dark gravelly voice; "A pint of bitter Please mate".