Bruce Dickinson: Tyranny Of Souls (ka 8.6)
Bruce on selvästi tehnyt levyn johon hän on imennyt vaikutteita idoleistaan, Deep Purplesta, Black Sabbathista ja Led Zeppelinistä. Vaikutteita on käytetty kuitenkin hyvällä maulla ja mistään kopionnista tai plagioinnista on turha virnuilla. Bändi polkee hyvällä sykkeellä. Roy Z on saanut taas aikaan hienot hevisoundit. Kitarajutuissa Roy Z tuntuu jäävän liian yksin ja Adrianin puuttumisen huomaa soolojen määrissä, laadussa ja tunteessa. Adrian Smithiä olisin kaivannut kruunaamaan tämän teoksen, enkä nyt tarkoita vain sooloja vaan myös Adrianin terävää kynää, joka kirjoittaa koukkukirjaimin.
Bruce on kova vääntämään älykkäitä sanoituksia, joissa on koukkuja, kulmakiviä ja vertauskuvia... tuollaisten lahjojen sovittaminen toimivaksi biisiksi vaatii aikaa, jotta biisistä tulisi täydellisiä ja kulkevia.... sointukulkuja, skittamelodioita tulisi sovitella ja hioa ehkä enemmän; ainakin nimibiisi Tyranno Of Souls ja Soul Intruder jäävät hieman kokonaisuutena vähän puolittaisiksi hienoista osuuksista huolimatta. Believil, noh.... se olis voinu jäädä Brucen taikka Royn taskuun. Muuten kyll hieno teos ja varmaan tulee tästä vielä kasvamaan. Tämä levy kyllä menoo melkoisen tarkkaan samalle viivalle kuin CW ja AOB, ellei jopa ohi.... ei nuo edellisetkään levyt ihan täydellisiä ole.
Niin ja minä..... syntynyt 1972 ja olen sen 80-luvun kovan koulun kasvatti, joka diggaa kaiken kasarikaman (maiden, priest, dio, accept, helloween, metallica jne) lisäksi helvetisti mm Led Zeppelinista, sabbathista, purplesta, 70-luvun rainbow´sta, Whitesnakesta, AC/DC:stä
ja 2000-luvun Manitousta....
No niin ja asiaan:
Intro: Mars with in
Skulaa
Abduction 9.25
Rankka poljenta alkuun ja jotenkin tutun kuuloinen skittasoundi…. taattua Roy Zetaa. Brucen lähtö ja skittatuikkaukset tuntuu hyvältä, tutulta ja turvalliselta......Kiitos
Bridge ja kertosäe pompaa korkeuksiin mallia rainmaker, hieman samanlaisia fiiliksiä herää. Minusta Bruce on tälläisissä parhaimmillaan...... ei siinä kummia juttuja tarvita.
Biisi elää paljolti kertosäkeen varassa, mutta hienoja yksityiskohtiakin löytyy, kitaroinnin ja rumpujen osalta (paikoin huikeaa mättöä). Myös vankka riffi kannattelee biisiä ihan kiitettävästi. Jos huonoa haetaan, niin hieman jää sellainen ”tilaustyön” leima.
Soul Intruder 8.25
Rankka alku, mutta ei kuitenkaan mitenkään erityinen elämys, melkoisen peruskamaa basic tuplabasarijytke (missä symbaalit taikka fiillit, hieman väriä pliis?!) ja sitten pienen veivin kautta laskeutuminen biisin riffiin. Alkuosuus kulkee hyvin, mutta bridge ”half lives....” on jotenkin ihan irti muusta biisistä. Tässä kohtaa on tainut narut katketa taikka aika loppunutm kuitenkin biisin sovitus on jäänyt hieman kesken. Kerrassaan komea laulanta kertosäkeessä hieman paikkaa asiaa. Biisi jää kuitenkin rikkonaiseksi, enkä tästä ehjää biisiä saa. Paikoitellen Brucen laulu häikäisee, mutta se ei ole mikään yllätys. Hienoja aineksia ja palasia, mutta kokonaisuutena ei ihan aukea 100%. Loppuvenytyksestä +
Kill Devil Hill 9.5
Alusta tulee sellainen fiilis, että koska se
DIO alkaa laulamaan. En ihmettelisi yhtään jos biisin tekijöiksi paljastuis (Blackmore/Dickinson/Dio). Todella hienosti biisiin saatu sellaista mahtavuutta joita Diolla kasariaikana ja Rainbow´lla 70-luvulla oli kuitenkaan apinoimatta mitään yksittäistä biisiä. Tämä biisi vaan omaa mahtavuutta ja kulkee ja kulkee..... mutta kuulosta silti ihan Brucen omalta. Hieman kuin Abduction parasta matskua Brucen äänelle.
Lopun istumentaali suorastaan vie jalat alta. Se ”radiomökälaulu” taustalla on kuin ääniä suoraan menneisyydestä ja pistävät mielikuvituksen liikkeelle.... saan itse kuvitella ketkä siinä puhuvat ja mitä he viestittävät.... melkoinen nirvana saavutettu ( ja tarkoitan olotilaa en bändiä
).
editsii 25.5.
Näinä päivinä yksi on noussut ylitse muiden.... ja se on Kill Devil Hill
Mahtava metallialku ja tiukka riffittely hyväilee skitan kaulaa.... Bruce takoo sellaisella menolla alusta loppuun, että "salute"
Kerrassaan mahtavan kuuloinen kertosäe, tämän Bruce osaa.
Nyt antaisin täyden kympin
Navigate The Seas Of The Sun 8
Kaunista kuultavaa, lyriikoissa paljon komppeja ja miettittävää. Biisin soitukulku kuitenkin menee alusta loppuun miltei samalla kaavalla. Hieman puuduttavaa loppua kohden. Olen tottunut parempaa Brucelta mallia Tears Of A Dragon, Omega, Arc Of Space. Onhan tämä nättiä, mutta jotain koukkua jään kaipaamaan, eikä sitä tilaa täytä Roy:n pieni latinoskittapätkä, eikä meren aallot alussa.
River Of No Return 9.5
Alusta asti mielenkiinto pysyy yllä biisin edetessä. Tässä herää myönteisellä tavalla muistikuvia 80-luvun Deep Purplesta, ja Black Sabbathista,varsinkin hetkittäin bassokuviosta tulee heaven and hell biisin alku mieleen ja se myöhempien aikojen Sabbath jossa Tony Martin pisti parastaan.... mutta kuten aikaisemmin todettu..... vain häivähdykset käyvät mielessä ja biisi itse rullaa omalla tyylillään. Biisi etenee ihan mallikaasti ja
piano taustalla on suorastaan se sokeri jo muutenkin hyvään rommitotiin. Kitarasooloista ei voi olla yhdistämättä lähtöä satoihin Blackmoren vastaaviin (kuten on mm Brucen gates of Urizen biisissä). Tämä biisi on levyltä kasvannut minulle rakkaimmaksi, ehkä juuri edellä mainituista vaikutteistakin johtuen. Varsin sielukas tulkinta maestro Brucelta, ja sitten sitä voimakasta laulantaakin saadaan kuulla. Kerrassaan monipuolinen esitys Brucelta ja muutenkin hemmetin voimakas poljento läpi koko biisin.....
Power Of The Sun 8.25
Perusralli mallia Sun And Steel, Fallen Angel…. Brucen raikas ääni sopii kyllä näihin. Tuntuu vaan, että on biisi kuultu jo aikaisemmin. Kitarasoolo on piristävä levyn muihin sooloihin verraten, silti tässä ja yleensäkin kaipaan Adriania kehiin. Soolon jälkein osuus on mahtavaa kuultavaa ja siitä nousu kertosäkeseen... huh huh... kyll toimii. Ei kuitenkaan paini raskaassa sarjassa tämä biisi.
Devil On A Hog 9.25
Todellakin alkuriffi voisi olla suorastaan maestro Toni Iommin kynästä. Mahtava lähtö kerrassaan.
Brucen rock-ääneä saa ihailla ekoissa säkeissä ja hyvin se toimii.... sitten suoraan tarttuvaan kertosäkeistöön.... en häpee tunnustaa, chorus tarttuu ja svengaa päässä pitkään ja hartaasti.
Kyll jengi kaipaa hittejä ja helposti omaksuttavia biisejä, tässä on yksi ja melkoisen tyylikäs sellainen.... kyll miä laulan mukana koko biisin. On tässä kuiteskin munaa ja reivii mukana....
Believil 7
Sitten hyppy tuntemattomaan…..syvälle, jonnekin missä lavaa virtaa ja ajatus sulaa......
Soundit ja koskettimien kulku on sen verran psykedeeliset, että putoon kelkasta melko pian.... varsinkin kuin kertosäe on sitten melkoisen puuduttavaa kuultavaa.
Tyranny Of Souls 8.5
Biisin alkutahdit ja Brucen tulkinta tuo mieleen legendaarisen Black Sabbathin nimibiisin tunnelman (vaikka sontukulku ei siihen viittaakaan, mutta tunnelma, se tunnelma). Tässä biisisssä on todella hienoja osuuksia, jotka ajan kanssa olisi varmaan saatu kudottua paremmin yhteen, nyt biisistä jää kokonaisuutena hieman sekava ja hätäinen fiilis.
Hyvinhän ukko venyttää, jopa mollissa. Kertosäe kuulostaa hyvältä ja tilulilut takana sopii tunnelmaan vaikka toisaalta tuntuu jo aika kuluneelta efektiltä, mutta tehdäänhän vieläkin hevibiisejä sointukuviolla E- G- A taikka Em-C-D vaikka ne jos jotkut on kulunut kaava. Yleisesti biisi on paikoittellen erinomainen, Roy Z vetää ihan komeen soolo-osuuden. Jotenkin tossa 3 min kohdalla oleva räimintä ei satu tajuntaan.
