Uusimmassa Suessa oli Brucesta koko sivun kokoinen juttu ja TOS:n arvostelu. Seiskan antoi arvostelijamies. Mielestään liian tasapaksua tavaraa. Ei ole "pahemmin pitänyt Brucen 90-luvulla tekemistä soololevyistä" (millä muulla vuosikymmellä niitä on tehnytkään, TOS:ta lukuunottamatta

) ja "ainoastaan -94 ilmestynyt Balls to picasso on kauttaaltaa kovatasoinen julkaisu, muilla lähinnä hyviä irtobiisejä siellä täällä". Ei kuulemma TOS:ssa erota biisejä toisistaan, liian samankaltaista tavaraa.
Uskoo ken tahtoo, mielipiteensä kullakin. Itse en usko. Niin erilainen näyttää olevan musiikkimaku minulla verrattuna herra arvostelijaherraan. Esim Ball to picasso on mielestäni juuri niitä levyjä, joilla on hyviä (ellei loistavia) irtobiisejä. On picassolla hetkensä, mutta tuntuu että siinä juuri haetaan sitä jotain, mikä löytyi AOB:lla. Materiaali Picassolla on lievästi poukkoilevaa, häröä ja kokeilevaai Picassosta eteenpäin Bruce sitten osuikin kultasuoneen.
Mutta TOS:ta kommentoin vasta, kun saan sen kuunteluun.