King Diamond

KuulaMake · Post by **KuulaMake** » Wed May 04, 2005 20:46

Noniin, ostimpas sitte The Eyen ja se kyllä ylitti odotukset. Eye of the witch aikalailla levyn paras biisi. Trial, Burn, Father Picard, Into The Convent aijaijaijai, aivan loistavaa kamaa. Konerummut ehkä pistää välillä korvaan mutta eipä se levyn tunnelmaa onneksi pilaa. Seuraavaksi sitte The Graveyardia kehiin.

IN THE DUNGEON THEY WANT MORE!

Hammer · Post by **Hammer** » Wed May 04, 2005 20:53

KuulaMake wrote:Noniin, ostimpas sitte The Eyen ja se kyllä ylitti odotukset. Eye of the witch aikalailla levyn paras biisi. Trial, Burn, Father Picard, Into The Convent aijaijaijai, aivan loistavaa kamaa. Konerummut ehkä pistää välillä korvaan mutta eipä se levyn tunnelmaa onneksi pilaa. Seuraavaksi sitte The Graveyardia kehiin.

IN THE DUNGEON THEY WANT MORE!

Minulle kävi aikoinaan The Eyen kanssa hieman päinvastoin. Olin lukenut jostain kehuja, että kyseinen albumi olisi King Diamondin paras ja asetin odotukset todella korkealla. Kun levy ei sitten mielestäni ollut lähelläkään esim. Abigailin tasoa, jouduin hieman pettymään. Myöhemmin The Eye on kuitenkin alkanut avautumaan ja onkin kelpo levy. Konerummut tosiaan hieman häiritsevät, jos heikkouksia ruvetaan etsimään. Eye Of The Witch on levyn paras biisi, mutta kauaksi eivät jää myöskään Behind These Walls ja Burn.

Black_Adder · Post by **Black_Adder** » Thu May 05, 2005 14:21

Eilisen Suomen huonon pelin aiheuttamassa negatiivisessa mielentilassa mietin kuinka parantaisin fiilistä positiiviseen suuntaan kunnes keksin sen. Laiton King Diamondin The Eyen soittimeen ja kirjoitin biiseistä jotain ylös. Ja kas kummaa täällähän on nimenomaan kyseinen levy ollut keskustelun aiheena. Siis asiaan.

King Diamond - The Eye

Eye Of The Witch
Avausraita kuuluu Kingin uran parhaimmistoon ehdottomasti. Synat ja kitarat antavat maistiaisia siitä mitä tuleman pitää. Siis kuningaskamaa.

The Trial ( Chambre Ardente )
Perus King-settiä. Läpi kappaleen jatkuva "vuoropuhelu" roolihahmojen välillä
huipentuu lopun kliimaksikohtiin. Kuuluu omiin suosikkeihini tältä levyltä.

Burn
Jostain kumman syystä en alkujaan hirmuisesti tykännyt tästä viisusta vaan skippaus oli monasti kohtalona. Hyvä ja tarttuva kertosäe jota kuitenkin Kingin tyylille epätyypillisesti jankataan liikaa. Kuitenkin kelpo kappale, joka toimii myöskin livenä.

Two Little Girls
Ei paljoa muuta kuin hyvät synat, mutta tämähän on tämmöinen "välibiisi" jossa tunnelmoidaan ja viedään tarinaa eteenpäin. Ei valittamista.

Into The Convent
Mielestäni kaksijakoinen biisi. Alkupuoli ei suuremmin innosta mutta kun loppupuoli on aivan loistava niin eihän tätä voi haukkua. Sanotaan vaan että kaksijakoinen piste.

Father Picard
Veti sanattomaksi. Yksi helmi lisää, kerrassaan mainio veisu.

Behind These Walls
Ja tässä taas aivan ässäkamaa alusta loppuun. Kaikki osuu nappiin kertseineen ja synineen.

Meetings
Ei lukeudu omiin suosikkeihini tältä levyltä, jotenki kertsi ei vaan uppoa. Mutta eihän tämä nyt kuitenkaan mikään paska ole vaan täydentää hyvin tarinaa.

Insanity
Pakollinen insrumentaali a la Andy La Roque. Ihan OK instrumentaali.

1642 Imprisonment
Kieroa, kieroa... tässä nidotaan tarinaa yhteen loppuhuipennusta varten. Jokin kuitenkin mättää, ei huono biisi ollenkaan kenties vain tämän levyn huonoin.

The Curse
Tämä on meikäläisen suurimpia suosikkeja Kingin tuotannosta. Jotenki mä vaan rakastan tätä kappaletta. Täydellinen, ilkeä, julma.... say no more PERFECT.

Summa summarum: En viitsinyt antaa kappaleille minkäänlaisia arvosanoja vaan jätän sen homman muille. The Eye kuuluu Kingin aliarvostetuimpiin levyhin eikä vähiten sen takia että Roadrunner ei paljon tikkua ristiin laittanut levyn markkinoimiseksi. Kingin laulu on helvetin hyvää, kitarointi mahtavaa, jumalaiset synat... jos tästä nyt jotain pahaa haluaa hakemalla hakea niin rumpusoundit. Mitäs vielä... hmm... joo levy on aika progevaikutteinen. Ja kuten olen aiemmin täällä useasti maininnut niin The Eye lukeutuu omiin suosikkeihini.

Late · Post by **Late** » Thu May 05, 2005 14:32

^Olen itseasiassa hieman samaa mieltä Burnin kanssa, kovasti sitä kehutaan, mutta jotain siitä puuttuu. Ehkä sais olla vähän enemmän rynttäystä mukana, en tiedä. Imprisonmentista diggaan itse aikas paljon, siinä pieni erimielisyys. Paras raita on kyllä nimikkoraita, aivan klassinen synakulku siinä alussa, jää heti ensi kerralta mieleen. Father Picard on hyvänä kakkosena, olis kyllä Pete Blakk saanut tehä enemmänkin raitoja kuin vain tämän yhden. Into The Convent kanssa toimii kokonaisuudessaan ja Behind These Wallsista on oikeestaan tullut yksi uusista suosikeistani. Samaa mieltä pitkälti Musta Kyyn kanssa (on muuten perkeleen kova komediasarja, aiheesta poiketen).

Black_Adder · Post by **Black_Adder** » Thu May 05, 2005 18:49

Kingillä on taas ongelmia terveytensä kanssa, taisi olla Denverin keikka peruttu 2.5. Ilmeisesti mies on ollut viimeiset pari viikkoa lääkekuurilla, mutta ei siis silti pystynyt esiintymään. Managementti lupailee miehen olevan kunnossa kun länsirannikon kiertue alkaa Seattlesta. Lähde http://www.covenworldwide.org/

Hammer · Post by **Hammer** » Fri May 06, 2005 18:19

Black_Adder wrote:Kingillä on taas ongelmia terveytensä kanssa, taisi olla Denverin keikka peruttu 2.5. Ilmeisesti mies on ollut viimeiset pari viikkoa lääkekuurilla, mutta ei siis silti pystynyt esiintymään. Managementti lupailee miehen olevan kunnossa kun länsirannikon kiertue alkaa Seattlesta. Lähde http://www.covenworldwide.org/

Sitkeästi näyttää olevan ongelmia Kingillä terveytensä kanssa. Toivotaan, ettei mitään vakavampaa ole kyseessä. Ilmeisesti myös vuonna 1999 on Kingillä ollut KD:n/MF:n kiertueella samantyylisiä ääniprobleemeja. Hyvityksenä oli soitettu 2:n tunnin pituisia settejä, korvaavilla keikoilla. Mielestäni parin viikon huili tekisi varmasti terää, sillä eihän puolikuntoisena esiintymisessäkään ole oikein mitään mieltä.

KuulaMake · Post by **KuulaMake** » Sat May 07, 2005 20:43

Noniin, ostimpas The Graveyardin ja eipä pettänyt tämäkään. Kerran levyn kuunnelleena voin sanoa että hieman erinlaista kingiä mutta ei ollenkaan huonossa mielessä, pari ekaa biisiä oli täyttä rautaa, ja tarina omasta mielestäni sairain minkä olen kingiltä kuullut (4 uusinta levyäkuulematta). On se vaan harmi ettei Mikkey Dee pysynyt bändissä kauempaa, The Graveyardia kuunnellessa jää kaipaamaan Mikkeyn loistavia rumpusuorituksia, vaikka eihän Darrin Anthonykaan mikään huono ole mutta ei silti vedä vertoja legendaariselle Mikkey Deelle.

Ja The Eyestä vielä, Father Picardin lopussa feidautuva riffi on täyttä timanttia.

Black_Adder · Post by **Black_Adder** » Sat May 07, 2005 20:52

No ootpahan hyvän levyn hommannu. Ite tullu hinkattua tota levyä jo vuodesta -98. Sairashan se stoori on, mut mun mielestä ehkä yksi parhaista King tarinoista. Voinhan mä ton levyn analysoidakin jos vaan jaksais, mut jos kiinnostusta löytyy niin sitte vois harkita. Toi I Am (13.biisi) oli muuten eka kuulemani Kingin biisi.... joten ei muuta kuin antoisia tutustumishetkiä Graveyardin kanssa

LUCY FOREVER!!!

Hammer · Post by **Hammer** » Sun May 08, 2005 19:47

Nyt kun tuosta The Graveyard albumista oli puhetta, niin tulinpa ottaneeksi kyseisen levyn tehokuunteluun. Pienimuotoisen arvostelunkin siitä kirjoitin. Aluksi on sanottava, että levyn stoori on Kingin hulluin, mutta todella kiehtova. Minun listoillani kyseinen levy on Kingin 4-7 paras.

1. The Graveyard
Omituinen & hullu intro, joka johdattaa tyylikkäästi ensimmäiseen varsinaiseen biisiin.

2. Black Hill Sanitarium
Yksi levyn parhaimmista biiseistä heti alkuun. Maaninen stoori käynnistyy mielisairaalasta, josta tarinan päähenkilö suunnittelee karkaavansa.(En ala tarinaa selvittämään enempää tämän arvion yhteydessä, koska sen löytää Gravehillin aiemmista postauksista kun selaa topicia taaksepäin.) Kitarariffit tempaavat mukaansa sekä tietenkin kitaravelho Andyn soolo. Kertosäe on myöskin erinomainen.

3. Waiting
Tämä onkin enemmän ns. "hittipotentiaalia". King käyttää myös hieman enemmän falsettiaan kuin Black Hillissä. Ei kuitenkaan lähellekään edellä mainitun tasoinen biisi.

4. Heads On The Wall
Alun rauhallinen intro-osuus johdattaa suoraan varsin hienoon kertosäkeeseen. Biisiin tulee yhtäkkiä selvästi lisää nopeutta ja molempien kitaristien soolot säväyttävät.

5. Whispers
Varsin turhanpäiväinen "kuiskailu-raita", joka on levyllä ainoastaan tehostaakseen tarinaa. Toimii I'm Not A Strangerin introna.

6. I'm Not A Stranger
Lyriikat ovat sairaat, mutta biisi on loistava. Kingin laulusuoritus on karmaisevan hyvä ja sopii levyn konseptiin kuin nakutettu. Andy soolo on melko tyylikäs, vaikkakin lyhyt.

7. Digging Graves
Varsin hidastempoinen biisi, mutta silti levyn parhaimmistoa.
"I will be your misery, I'm gonna be your hell
I will be your misery and I wish you well in HELL"
Uskomaton tunnelma läpi biisin ja soolo-osuuksien kitarointi upeaa.

8. Meet Me At Midnight
Yksi levyn menopaloista. Tasaisen hyvää jälkeä ja Andyn sooloilut kruunaavat jälleen biisin. Kertosäkeistö varsin vaatimaton hienoihin perussäkeistöihin verrattuna.

9. Sleep Tight Little Baby
Yksi KD:n historian omituisimmista biiseistä. Kertosäe, Andyn kitarointi ja "Oh Lucy..." -säkeistö saavat kylmät väreet aikaan kerta toisensa jälkeen. Kingin "SCREAMING!"-huuto myös mainitsemisen arvoinen. Kokonaisuutena kuitenkin vain kohtuullinen biisi.

10. Daddy
Levyn tunnelmapala. Kingin eläytyminen biisiin on kerrassaan fantastista ja kitarointikin ajoittain mainiota.

11. Trick Or Treat
Levyn parasta kitarointia läpi biisin. Hyvä kertsi, jota tosin toistetaan vain muutamaan otteeseen. Omaa ehkä eniten ns. hittipotentiaalia tämän levyn biiseistä.

12. Up From The Grave
Yhtä outolintu kuin Sleep Tight Little Baby. Kingin mielipuoliset "La-La-La... I'm Digging Lucy dear" vokaalit ovat biisin parasta antia, vaikka pistävätkin ajoittain huvittamaan.

13. I AM
Tämä on aina ollut suosikkibiisini tältä levyltä. Kingin laulu on elämää suurempaa. Herb Simonsenilta täydellisyyttä hipova kitarasoolo, eikä Andynkaan soolossa valittamista ole. Lopun "Die-huudoissa!" King kuulemma villiintyi huutamaan Die-sanaa selvästi enemmän kuin oli suunniteltu.

14. Lucy Forever
Ei mikään tajunnanräjäyttäjä biisinä, mutta lopettaa tarinan tyylikkästi. Lopun "Lucy Forever, I'll Be with Lucy Forever (x4)... Ever...Ever..." kuulostaa niin kiehtovalta, että tekee mieli kuunnella levyä yhä uudestaan.

Keskiarvoksi levy saa minulta n. 8,5-9,5, fiiliksen mukaan.

Guest · Post by **Guest** » Sun May 08, 2005 19:57

Black_Adder wrote: Insanity
Pakollinen insrumentaali a la Andy La Roque. Ihan OK instrumentaali.

Täytyy tohon kommentoida, että mun mielestä toi on yksi parhaista istrumentaaleista ikinä. Tunnelma on vaan jotenkin todella surullinen ja herättää outoa kaipuuta.

KuulaMake · Post by **KuulaMake** » Sun May 08, 2005 19:58

The Graveyardilla on kyllä helvetin paljo nuita kohtia jossa King eläytyy tuohon mielipuolen rooliin että alkaa oleen jo aika sairasta kuultavaa: "la la la" "you can play with them and play with them AND PLAY WITH THEM!" vain pari mainitakseni. Ja intorstahan löytyy jälleen tämä legendaarinen mielipuolinen nauru joka löytyy melko monelta kingin levyltä. Onhan tämä sellanen artisti ettei tätä voi hehkuttaa tarpeeksi perkele!

Pistipä sellanenki vielä silmään että viimesessä biisissä viittattiin "Them" levyyn: "How could the Mayor win, and I become one of THEM" pieni mutta hauska yksityiskohta.

Black_Adder · Post by **Black_Adder** » Mon May 09, 2005 16:27

Hyvä analyysi Hammerilta, en voi muuta kun komppailla!! Olin itse ajatellut tehdä analyysia Graveyardista mutta näemmä sille ei ole enää tarvetta. I Am on todellakin mainio kappale ja tuo I m Not A Stranger on ehkä sen kovin "haastaja". Itse pidän kyllä tuosta Lucy Foreverista aika paljon sillä se päättää levyn mainiosti. Niin ja Up From The Grave on kieltämättä varsin kipeä, mutta jollakin tavallla myöskin huvittava. Say no more, Graveyard on loistava levy!

Graveheartille: Joo toi mun Insanityn arvion vaisuus johtunee siitä että olin jo melkoisen väsynyt kirjoitellesani noita juttuja joskus yön pimeinä tunteina. Kyseessähän on mitä mainion KD instrumentaali, eikä mieleeni tule nyt kuin yksi samalle tasolle yltävä KD instrumentaali, "Them". Correct me if Im wrong.

AnkhAmen · Post by **AnkhAmen** » Tue May 10, 2005 11:23

Tätä keskustelua on ollut kyllä ilo seurata, hyviä analyyseja kaikin puolin.

Tällä laudalla olen nyt päättänyt, että kirjoittelen vain valittuihin topikkeihin, koska lauta sisältää NIIN SAIRAAN MONEN loistavan bändin topikin, että olen päättänyt olla törkkäämättä näppejäni niihin ja näin välttynyt ikuisesta topikkien suolta. Taustalla seuraan kyllä näitäkin aktiivisesti. King Diamond on kuitenkin minulle yksi niin suuri vaikuttaja, että pakko tähän topikkiin on sananen sanoa.

Itse omistan tällä hetkellä vain levyt: "Abigail", "Abigail II: Revenge", "THEM", "Conspiracy", "The Dark Sides"-minicd, "The Puppet Master" ja "Deadly Lullabyes". Ja yhdelläkään levyllä King ei ole minua pettänyt, ei edes paljon kirotulla Abigail II:sella, itseasiassa pidän sitä yhtenä parhaista omistamistani levyistä. Itse siis dikkaan levyn musiikkia todella ja tarinakin minusta on hyvin kirjoitettu, vaikka en sitä ihan 100% ymmärräkkään, hieman hajanainen.

Olisiko kellään täällä laudalla halua jatkaa noiden tarinoiden suomentamista ja pähkinänkuoreen pistämistä? Mielestäni se on ollut ehkä yksi parhaita juttuja, että sai ymmärtää tarinat kokonaisuudessaan. Kingillä on kuitenkin muutama levy mitä en vielä oikein ymmärrä.

Hammer · Post by **Hammer** » Tue May 10, 2005 11:55

Oho, en tiennytkään että laudan kovin Lordi-fani omistaa myös noin monta King Diamond albumia.

Abigail II on lähes ainoa Kingin levy, joka ei ole allekirjoittaneelle vielä auennut. Kyseinen kiekko tuntuu mielestäni hieman pitkäveteiseltä siinä mielessä, että harvemmin jaksan sitä kokonaisuudessaan läpi kuunnella. Huonoja biisejä ei mielestäni ole kuin The Crypt, mutta levyä vaivaa tietynlainen tasapaksuus. Niitä elämää suurempia vetoja kun ei juuri tahdo etsimälläkään löytää. Parhaat biisit mielestäni ehkäpä Miriam, The Wheelchair ja Spirits. Yksi syy minkä takia Abigail II ei ole päässyt suureen suosiooni saattaa johtua myös siitä seikasta, että se ei pärjää legandaariselle Abigailille. Jotenkin tarina on niin sekava, että tuntuu hieman Abigailin I-osan raiskaamiselta julkaista siitä jatko-osa, joka ei siis mielestäni yllä lähellekään ensimmäisen osan tasoa. Abigailin tarina päättyy mielestäni hienosti Black Horsemeniin, eikä sitä olisi pitänyt ruveta turhaan herättelemään henkiin.

Mitkä levyt ovat muuten niitä joita et oikein ymmärrä? Itseäni juuri vaivaa tuo Abigail II, jonka juonesta en ole kunnolla saanut kiinni. Eli siitä kaipaisin jonkinlaista analyysia, joltain levyn tarinaa paremmin ymmärtävältä.

Black Adder: Sorry, jos vein ideasi kirjoittamalla tuosta The Graveyardista. Mikset itse ottaisi jotain muuta King Diamond-levyä analysoitavaksi? Voodoosta olisi esimerkiksi mukava kuulla muiden ajatuksia. Tuo levy kun on minulla vielä niitä hieman vähemmän kuunnellumpia ja sen vuoksi kiehtoo KD:n tuotoksista lähes eniten. Tekee nimittäin kovaa nousuaan kohti Top-5 King Diamond albumeita omalla listallani. Graveyardiin vielä palatakseni, Lucy Forever päättää levyn tyylikkäästi, muttei yksittäisenä biisinä ole kuin kohtuullinen esitys. I'm Not A Stranger on aika puhkisoitettu omalta osaltani, mutta tappelee tosissaan levyn toiseksi parhaan biisin tittelistä lähinnä Black Hill Sanitariumin kanssa. Kyllä kannatti ostaa Graveyard-kiertuepaita, koska levyhän on tautisen kova.

AnkhAmen · Post by **AnkhAmen** » Tue May 10, 2005 12:15

Hammer wrote:Oho, en tiennytkään että laudan kovin Lordi-fani omistaa myös noin monta King Diamond albumia.

Hehheh, kuules, minä taidan omistaa jotain yli 250 levyä, joten minusta tuntuu, että tuo King Diamond ei ole se suurin yllätys.

Hammer wrote:Abigail II on lähes ainoa Kingin levy, joka ei ole allekirjoittaneelle vielä auennut. Kyseinen kiekko tuntuu mielestäni hieman pitkäveteiseltä siinä mielessä, että harvemmin jaksan sitä kokonaisuudessaan läpi kuunnella. Huonoja biisejä ei mielestäni ole kuin The Crypt, mutta levyä vaivaa tietynlainen tasapaksuus. Niitä elämää suurempia vetoja kun ei juuri tahdo etsimälläkään löytää.

Aivan, huomaatko mitä itse juuri sanoit? "Huonoja biisejä ei mielestäni ole kuin The Crypt", ja juuri tämä tekee levystä hyvän. Levyllä ei ehkä ole mitään maailmaa mullistavia kappaleita, mutta ne ovat hyviä. Ei paskoja, mutta ei huippujakaan, mutta hyviä. Siksi levy kestää ainakin minulla kuuntelussa enemmän, kuin kerran. Pyörähteleepä tuo aika aktiivisestikkin.. Itse nään juuri tuon pointtina, että jos biisit ovat hyviä, on artisti onnistunut. Joka levylle ei voi saada mitään mullistavaa ja koko musagenrea vavisuttavaa, mutta jos saa tehtyä sen hyvän levyn, on kaikki propsit kotona. Siksi näänkin esim. Conspyracyn paljon huonompana levynä, koska siinä on ne muutamat aivan käsittämättömän loistavat biisit, mutta sitten siinä on niin paljon sitä huonoa kuraa, että se levy ei vain kestä soittomessani kovinkaan pitkiä aikoja, ja todella harvoin.

Hammer wrote:Yksi syy minkä takia Abigail II ei ole päässyt suureen suosiooni saattaa johtua myös siitä seikasta, että se ei pärjää legandaariselle Abigailille. Jotenkin tarina on niin sekava, että tuntuu hieman Abigailin I-osan raiskaamiselta julkaista siitä jatko-osa, joka ei siis mielestäni yllä lähellekään ensimmäisen osan tasoa. Abigailin tarina päättyy mielestäni hienosti Black Horsemeniin, eikä sitä olisi pitänyt ruveta turhaan herättelemään henkiin.

No minusta tämä tarina on hieno.

En tiedä, harvemmin minä Kinkun musaa kuunnellessani niitä lyriikoita ja tarinaa kelaan, kunhan kuuntelen musaa. Se on niitä harvoja hetkiä, kun paneudun tarinaan musan kanssa ja silloin kyllä pitää aina kuunnella koko levy läpi. Tarina on hieno, mutta siihen syvennytään aika harvoin.

Black_Adder · Post by **Black_Adder** » Tue May 10, 2005 12:30

Eipä hätiä mitiä Hammer, sun analyysi oli sitä luokkaa, että ei olis ollu mitään järkee kirjottaa toista lähes samanlaista analyysia. Voodoosta voisin kyllä kehittää jotain juttua tänne tuossa jossain vaiheessa, mutta mulla olis Hammerille myöskin vastaehdotus, laitapa juttua House Of Godista, se olisi hmmm... mielenkiintoista. Itseasissa Musta Kyy lähtee tästä pikkuhiljaa laittamaan Voodoota soittimeen...

AnkhAmen, tervetuloa vaan KD "jengiin"

Kyllähän noita stooreja vois kääntää... Puppet Masterin meinasin jo tossa jossakin vaiheessa kääntää, mutta se sitten jäi jostakin kumman syystä tekemättä. Kerro mitä oot vailla niin katsotaan mitä uncle Black Adder voi tehdä asialle. Niin ja AnkhAmen kipin kapin levykauppaan hakemaan lisää King Diamondia!!!

AnkhAmen · Post by **AnkhAmen** » Tue May 10, 2005 12:37

Black_Adder wrote:Kerro mitä oot vailla niin katsotaan mitä uncle Black Adder voi tehdä asialle.

No minua ainakin on juuri askarruttanut tuo "Abigail II: Revenge", kuvittelen tajuavani tarinan, mutta en ole 100% varma. Voi johtua joko osaksi puutteellisesta englanninkielentaidostani (sanojen merkitykset epäselviä) tai sitten siitä, että tarina yksinkertaisesti on vain niin repaleinen. "The Puppet Master" on selvää kauraa, sen kanssa ei ole ongelmaa.

Hammer · Post by **Hammer** » Tue May 10, 2005 13:00

AnkhAmen wrote: Aivan, huomaatko mitä itse juuri sanoit? "Huonoja biisejä ei mielestäni ole kuin The Crypt", ja juuri tämä tekee levystä hyvän. Levyllä ei ehkä ole mitään maailmaa mullistavia kappaleita, mutta ne ovat hyviä. Ei paskoja, mutta ei huippujakaan, mutta hyviä. Siksi levy kestää ainakin minulla kuuntelussa enemmän, kuin kerran. Pyörähteleepä tuo aika aktiivisestikkin.. Itse nään juuri tuon pointtina, että jos biisit ovat hyviä, on artisti onnistunut. Joka levylle ei voi saada mitään mullistavaa ja koko musagenrea vavisuttavaa, mutta jos saa tehtyä sen hyvän levyn, on kaikki propsit kotona. Siksi näänkin esim. Conspyracyn paljon huonompana levynä, koska siinä on ne muutamat aivan käsittämättömän loistavat biisit, mutta sitten siinä on niin paljon sitä huonoa kuraa, että se levy ei vain kestä soittomessani kovinkaan pitkiä aikoja, ja todella harvoin.

Onhan Abigail II ihan kohtuullisen hyvä levy, mutta King Diamond asteikolla niitä mielestäni heikompia. Sitä paitsi, kun suurimmalla osalla Kingin levyistä on niitä maailmaa mullistavia biisejä, jää Abigail II heti niiden puuttumisen takia hieman jälkeen. Conspiracy on myös minun listoillani KD:n heikompien esitysten joukossa, mutta löytää muutamien tähtihetkiensä ansiosta Abigailin jatko-osaa useammin soittimeen. Ilman Sleepless Nightsia, At The Gravesia, Victimizedia ja "Amon" Belongs To "Them":iä, Conspiracy olisi oikeasti aika huono levy. Toisaalta hyvä kitarointi läpi levyn pelastaa paljon noissa heikommissa biiseissä ja kuten aiemmin todettu, tunnelma on Conspiracyn suurin vahvuus.

AnkhAmen wrote: No minusta tämä tarina on hieno. En tiedä, harvemmin minä Kinkun musaa kuunnellessani niitä lyriikoita ja tarinaa kelaan, kunhan kuuntelen musaa. Se on niitä harvoja hetkiä, kun paneudun tarinaan musan kanssa ja silloin kyllä pitää aina kuunnella koko levy läpi. Tarina on hieno, mutta siihen syvennytään aika harvoin.

Ehkä minunkin pitäisi keskittyä enemmän pelkästään kyseisen levyn musiikkiin, jättäen tarina kokonaan taka-alalle. Niin ja tietenkin unohtaa se turhanpäiväinen vertailu Abigailin 1-osaan. Yritänpä tässä joku päivä kuunnella levyn pitkästä aikaa avoimin mielin läpi, koska se omaa kuitenkin hyviä elementtejä. Kingin laulusuoritus levyllä on loistava, sääli että biisimateriaali ei ole mielestäni yhtä hyvällä tasolla. Olisi toki myös mukava tietää tarkemmin mistä levyn stoorissa on kyse, ja levy alkaisi siltä osin aukenemaan todennäköisesti vähän paremmin.

Black_Adder wrote:Eipä hätiä mitiä Hammer, sun analyysi oli sitä luokkaa, että ei olis ollu mitään järkee kirjottaa toista lähes samanlaista analyysia. Voodoosta voisin kyllä kehittää jotain juttua tänne tuossa jossain vaiheessa, mutta mulla olis Hammerille myöskin vastaehdotus, laitapa juttua House Of Godista, se olisi hmmm... mielenkiintoista. Itseasissa Musta Kyy lähtee tästä pikkuhiljaa laittamaan Voodoota soittimeen...

Nopeasti väsätty analyysihän tuo oli, mutta pyrin kiteyttämään siihen kaikki pääkohdat. Hyvä jos kelpasi, ettei tarvitse kaikkien samasta levystä arvioita kirjoitella. Haaste vastaanotettu, jonkin sorttista tarinaa House Of Godista on tulossa lähiaikoina. Sitten nähdään paremmin miten ajatukset eroavat tuon levyn suhteen. Useita kommentteja olen lukenut, joiden perusteella HoG olisi tylsä ja yksi Kingin heikoimmista levyistä. Itse olen aika vahvasti eri linjoilla.

Black_Adder wrote:Puppet Masterin meinasin jo tossa jossakin vaiheessa kääntää, mutta se sitten jäi jostakin kumman syystä tekemättä. Kerro mitä oot vailla niin katsotaan mitä uncle Black Adder voi tehdä asialle. Niin ja AnkhAmen kipin kapin levykauppaan hakemaan lisää King Diamondia!!!

Puppet Masterin stoori on aika hyvin iskostunut takaraivoon, kun on tullut se levyn Bonus-DVD:ltä kuunneltua Kingin itsensä selostamana. Mielestäni yksi parhaista tarinoista mitä King on tähän mennessä kirjoittanut. Paras tarina onkin sitten ehkäpä House Of God. Katsotaan jos jaksan tuon Puppet Masterin stoorin jossain vaiheessa kokonaan suomentaakin, mutta ihan lähiaikoina en sitä ajatellut tehdä. Jos on muita innokkaita käymään aiemmin Puppet Masterin kimppuun, niin antaa palaa! King Diamondia ei voi koskaan olla liikaa, joten ei mene rahat hukkaan, vaikka ostaisi sitä koko levyhyllyn täyteen.

Black_Adder · Post by **Black_Adder** » Tue May 10, 2005 14:41

King Diamond - Voodoo

1. Louisiana Darkness

Avausraita on ainoastaan intro Voodoon tarinalle, mutta johan on King saanut pahaenteisen fiiliksen tähän... Voodoo...voodoo...voodooo

2. "LOA" House

Tarina potkaistaan sitten kunnolla käyntiin. Laulu on jälleen alusta alkaen upeaa kuunneltavaa. Tämähän olikin parempi biisi kuin mitä muistinkaan, ei nyt aivan levyn paras, mutta hyvä biisi joka tapauksessa.

3. Life After Death

Loistavaa, ei nyt aivan niin hyvä kuin muistin, mutta pesee kuitenkin "LOA" Housen. Mallikas kertosäe:
The shadows move
They're here to feed the dead...
The shadows move
Olisi jo pelkästään tuon avulla hyvä biisi.

4. Voodoo

Tajunta hämärtyy...voodoo... Panteran Dimebag(R.I.P.) tuo tähän hmm mielenkiintoisen lisän ...voodoo..voodoo.. Siis hyvä veto ehdottomasti ja noi "viidakkorummut" toi ehdottomasti lisää ulottuvuutta.

5. A Secret

Ainoa valonpilkahdus on hyvä kertsi, muuten aika keskinkertainen siivu. Toimii kun kuuntelee koko levyn läpi, mutta yksikseen kuunneltuna tylsähkö. Pointsit Andyn soololle.

6. Salem

Kolmen parhaan biisin joukossa Voodoolta, ellei tämä ole jopa paras. Salem avaa loistavasti kolmen biisin läpi jatkuvan timanttikerhon. Karvat nousee pystyyn.
Salem is moving without a sound
Salem is moving, moving moving to the burialground

7. One Down Two To Go

Timanttikerho jatkuu. Alun akustinen osa ei kauaa kestä

Etenkin kertosäe nousee julmiin sfääreihin. Loistava kappale joka toimii erikseenkin kuunneltuna. Sarah die, Sarah die

8. Sending of Dead

Timanttikerhon viimeinen jäsen. Todella mielenkiintoinen kappale, jossa viimeistään kupletin juoni paljastuu. Doctor Le Croixin "rukous" on aivan mahtava, "For this curse to work, Baron Samedi, Samedi, Samedi..."
Ehdotonta eliittiä.

9. Sarah's Night

Jotenkin samanlainen fiilis kuin Graveyardin Sleep Tight Little Babyssa. Tuskin toimii yksittäisenä kappaleena, mutta stooriin tämä sopii kuin nyrkki silmään.

10. The Exorcist

Ja tuskin tämäkään toimii levyltä irroitettuna. Jotenkin tuli semmoinen fiilis että hieman eri lyyrikoilla tämä kappale voisi olla Conspiracylla. Plussat Andyn kitaroinnista tuossa viimeisessä soolossa.

11. Unclean Spirits

Ns. "välibiisi", pahoja henkiä manataan pois.

12. Cross of Baron Samedi

Outolintu, paha lähteä sanomaan yhtikäs mitään. Ei huono vaan outo.

13. If They Only Knew

Tarinan lopetus alkaa, ei oikestaan biisi, sillä sisältää vain tarinan kerrontaa.

14. Aftermath

Tarina lopetetaan niinkuin se aloitettiinkin eli tämä on ainoastaan outro koko levylle, jossa kerrotaan kuinka tarinan päähenkilöille lopuksi kävi. Mutta mitä vittua? Levy ei loppunutkaan tähän vaan pienen hetken kuluttua alkaa kuulua jotain ihme voodoo muminaa!

Summa summarum: Voodoo on todellinen outolintu, josta on vaikea sanoa yhtään mitään sellaiselle joka ei levyä ole kuullut. Tarina toimii kokonaisuudesaan hyvin, mutta jotenkin levy hieman ehkä latistuu Sending of Deadin jälkeen. Voodoosen kannattaa kuitenkin perehtyä ( siis levyyn, uskonnosta en tiedä) sillä sen vahvuus on sen tunnelmassa. Joka tapauksessa hankkimisen arvoinen

Hammer · Post by **Hammer** » Tue May 10, 2005 15:18

Jälleen laadukasta tekstiä Black_Adderilta. Itse kuulin Voodoon ensimmäistä kertaa viime kesänä, joten en ole vuottakaan levyä kuunnellut. Osa biiseistä toimii erinomaisesti, osa on sitten niitä hieman, sanoisinko erikoisempia. Levyn tunnelma tekee levystä kuitenkin mahtavan kuunteluelämyksen. Joistain biiseistä olen kyllä eri mieltä, mutta muuten aika pitkälti samanlaista tekstiä mitä olisin itsekin kirjoittanut.

Black_Adder wrote: 3. Life After Death
Loistavaa, ei nyt aivan niin hyvä kuin muistin, mutta pesee kuitenkin "LOA" Housen. Mallikas kertosäe:
The shadows move
They're here to feed the dead...
The shadows move
Olisi jo pelkästään tuon avulla hyvä biisi.

Sinänsä ihan hyvä biisi tuo Life After Death (erityisesti Kingin vokaalit), muttei mielestäni lähelläkään erinomaista "LOA" Housea. "LOA" House on mielestäni musiikillisesti yksi Kingin raskaimmista biiseistä.

One Down Two To Go ja Salem ovat myöskin minun suosiossani. Mainitsemasi "outo-lintu" Cross Of Baron Samedi sijoittuu minun listoillani ainakin levyn top-5:een, häikäisevä laulusuoritus Kingiltä.
Sending Of Dead ei taasen ole aivan täydellisesti auennut, joten pitääpä kuunnella entistä tarkemmin, jos vaikka löytäisin sen mahdollisen nerokkuuden. Muuten aikalailla samoilla linjoilla sinun arviosi kanssa.

Black_Adder wrote:Voodoosen kannattaa kuitenkin perehtyä ( siis levyyn, uskonnosta en tiedä) sillä sen vahvuus on sen tunnelmassa. Joka tapauksessa hankkimisen arvoinen

Allekirjoitan tuon tunnelma-seikan. Juuri levyn tunnelma ja tarinan "kauhuleffamaisuus" tekevät Voodoosta niin hyvän kuin se on. Suosittelen myös tätä levyä, mutta kuitenkin pienellä varauksella. Levy vaatii aikaa auetakseen kunnolla, mutta palkitsee lopulta. Omalla kohdallani levy on alkamassa avautumaan joka kuuntelulla entistäkin paremmin. Tarina on vielä vähän epäselvä, joten siitä olisin kiinnostunut kuulemaan tarkempiakin tulkintoja.

KuulaMake · Post by **KuulaMake** » Tue May 10, 2005 16:57

Tässähän alkaa seuraavan Kuningas Timantin levyn ostaminen olla ajankohtaista. Vaihtoehtoina Voodoo tai Spider's lullabye. Voodoosta olen kuullut "loa" housen ja sehän on täyttä timanttia, mutta entäs tämä Spider's lullabye sitten? Vähän jotenki vieroksun sitä ettei levyn biisit ole yhtenäinen tarina, latistaako kenties levyn tunnelmaa? Toisaalta, ainahan voi tehä peliliikkeen ja ostaa molemmat!

Post by **asa** » Tue May 10, 2005 17:21

Spider´s lullaby on mielestäni yksi parhaita Kingejä, ainakin musiikillisesti.

Late · Post by **Late** » Tue May 10, 2005 18:01

Spider's Lullabye toimii kyllä meikäläiselle, ainoo vaan minkä toivoisi olevan parempi on tuotanto, vähän liian kolkot saundit meikäläisen makuun. Olen sitä tässä kuunnellut vähän useampaan otteeseen ja perjantaina taidan tehä BlackAdderin ja Hammerin innoittamana tuollaisen samanlaisen track by track-analyysin. Ja toi stoori ei kyllä toimisi koko levyn läpi, se on enemmänkin sellainen pieni säikyttelytarina lopussa. Tavallaan harmi, sillä stoorista olis voinut saada vähän brutaalimman, mutta kyllä se näinkin menee. Levyllä saattaa myös kaivata sellaisia heti tappavia raitoja, vaan raidat iskevät kuuntelun myötä. Levyn tunnelma on kanssa hieno, siitä plussaa alussa haukkumilleni kolkoille saundeille (joka imee kappaleista kuitenkin sitä potentiaalia pikkuisen).

Summa summarum, kannattaa hommata. Palaan astialle sitten viikon loppuvaiheissa

Black_Adder · Post by **Black_Adder** » Tue May 10, 2005 18:12

Spider's Lullabye on perkeleen hyvä levy vaikkakin varsinainen tarina alkaakin nimibiisistä, joka on seitsemäs raita ja jatkuu viimeiseen biisiin. Jos sinä ( siis Kuula Make ) pidät vaihtoehtoina SL:ää ja Voodoota niin voisin kai sinulle hieman valaista levyjen eroavaisuuksia.

SPIDERS LULLABYE
-SL on suorempi levy, sisältää enemmän ns. hittibiisi-aineksia
-Tästä johtuen SL:ään on varsin helppo päästä sisälle
-SL ei kuitenkaan ole mitenkään perinteinen KD-albumi, joka ei siis sisällä Fatal Portraitin tapaan koko levyn kestävää tarinaa
-SL on siis helppo valinta, ei muuta kuin levy soittimeen ja rock on!

VOODOO
-Voodoo on sitten hankalampi tapaus, ei monia ns. hittibiisejä
-Aika paljon monimutkaisempi ja vaikeaselkoisempi kuin SL
-Ottaa oman aikansa ennen kuin avautuu, sen jälkeen tarina toimii kympillä
-Voodoo on sitten se vaikeampi valinta, eli jos haluat piinata itseäsi enemmän osta Voodoo

Musta Kyy suosittelee: Jos et osaa valita niin perskeles osta molemmat

Hammer · Post by **Hammer** » Tue May 10, 2005 18:28

asa wrote:Spider´s lullaby on mielestäni yksi parhaita Kingejä, ainakin musiikillisesti.

Puhut vähän, mutta asiaa. Minunkin listoillani Spider's Lullabye on ainakin viiden parhaan Kingin joukossa. Välillä taisteli jopa ykköspaikasta. Vaikka levyllä on vain puolittainen tarina, niin on se tämän levyn tapauksessa varsin onnistunut ratkaisu. Useiden fanien suunnalta levy on saanut paskaa niskaan juuri tuon tarinan puolittaisuuden takia, mutta on levyllä myös omat faninsa. Levy sisältää juurikin paljon tuollaisia helpommin aukeavia ja hittianesta omaavia biisejä. Pääosin nuo hittivedot ovat kuuden ensimmäisen biisin joukossa, ennen sitä kuuluisaa hämähäkkistooria. Tosin tuon tarinan biiseistä Eastmann's Cure lienee yleisesti levyn tunnetuin veto. Omat suosikkibiisini SL:ltä ovat The Poltergeist, Moonlight, From The Other Side ja Eastmann's Cure. Minun korvaani levyn vähemmän hyvää antia edustavat hittivetäisy Six Feet Under ja hiukan omituinen nimikkobiisi. Toisaalta samaan hengenvetoon sanon, että kaikki levyn 10 biisiä ovat kyllä todella kovaa kamaa.

Spider's Lullabye on siis varmempi ostos kuin Voodoo, mutta molemmilla levyillä on omat puolensa. Musta Kyy nuo eroavaisuudet tuossa hyvin jo tiivistikin, joten en voi muuta kuin komppailla. Innolla odotan, että millaisen analyysin Late saa Spidersista aikaan. Itse kirjoittelen piakkoin arvioni House Of Godista, tuosta varsin aliarvostetusta KD-albumista.