Ja huonoista levyistä Manowarin kohdalla... Into Glory Ride ja Sign of the Hammer ovat ehkä heikoimmat kokonaisuudet loppuviimein, vaikkakin molemmilla on helmensäkin. Silti, vaikka ovatkin 7 ja 8(?) -raidan albumeja, niin molemmista saisi pari tiputtaa.
No makuasioita, mutta silti: EI VITUSSA! Into glory ride Ja Sign of the hammer ovat about parhaimmat Mano-levyt, enkä poistaisi kummaltakaan yhden yhtään biisiä, paitsi Signin bassosooloa en jäisi pahasti kaipaamaan. Tosin Hail To England ja Triumph of steel pitäisi myös mainita parhaiden levyjen yhteydessä , mutta minkäs teet kun Manowarilla on niin monta loistavaa levyä. Taitaapa olla jopa enemmän loistavia kokonaisuuksia kuin Priestillä tai jopa Maidenilla.
Yleensä kun joku sanoo että Louder than hell tai Kings of Metal on Manowarin paras levy, on kyseessä joku nuorempi sälli, joka on about kuullut hail and killin ja Gods made heavy metallin. Hyviä levyjä, mutta ei parhaita. Ja taas ollankin sitten makuasioissa.
asa wrote:
Yleensä kun joku sanoo että Louder than hell tai Kings of Metal on Manowarin paras levy, on kyseessä joku nuorempi sälli, joka on about kuullut hail and killin ja Gods made heavy metallin. Hyviä levyjä, mutta ei parhaita. Ja taas ollankin sitten makuasioissa.
No jos minuun vihjaat, niin toki olen nuori, mutta olen kyllä kuunnellut joka levyn kohtuullisella ajatuksella perkeleen monesti läpi. Ja triviatietona, ekaa kertaa kun Manowaria paukuttelin, jauhoin Triumph of Steel -albumia. Siitä sitten irtosi nuorelle kakaralle perkeleenmoiset mielikuvat ja fiilikset joita ei voi sanoin kuvailla. Voi perkele.
Niin, ja potkiihan se levy edelleen, tiukkaa kamaa.
Sanot, että SotH tai IGR ovat kovimmat? No voihan saatana, en minäkään niitä huonoksi sano missään tapauksessa, mutta mutta, parempiakin IMO on. Esim. Hail to England on timanttinen levy. Jopa Black Arrows.
SotH:llä All Men Play on Ten ja Animals on aika turhia IMO. Samoten Thunderpick.
Toki kannattanee tässä vaiheessa mainita, että en ole Manowaria aikohin oikein kuunnellut, poislukien viime lauantai jolloin tuli paukutettua Louder Than Hell kertaalleen, ja Into Glory Ride pariin kertaan. Into Glory Ridesta jäi nyt jotenkin "puuduttava" fiilis. Ehkä näistä saisi paremmin taas irti jos vaan alkaisi todenteolla pitkästä aikaa kuuntelemaan
Vitun sekavaa tekstiä, ottakaa ny tostakin selvää.
EDIT:
asa wrote:
...mutta minkäs teet kun Manowarilla on niin monta loistavaa levyä. Taitaapa olla jopa enemmän loistavia kokonaisuuksia kuin Priestillä tai jopa Maidenilla.
Priestistä ei allekirjoittanut niin perusta, että voisi oikein sanoa. Kuuntelun puutetta, joskaan ei ihan kamalasti edes kiinnosta.
Mutta, että parempia kokonaisuuksia enemmän kuin Maidenilla. Hmm.. tähän en voi antaa kyllä kuin subjektiivisen näkemyksen, ymmärrät varmaan Ykkössijan on aina varannut Maiden. Kakkossijaa piti ajat Manowar, mutta nykyään en jaksa ajatella bändejä "listalle". On vaan sesonkiaikoja, joskus potkii joku, joskus joku muu.
Maidenilla erityismaininnan saavia levyjä: IM, Killers, TNOTB, POM, Powerslave, SIT ja seiska ainakin. Ei tommosia suoria tee ihan mikä tahansa yhtye. Manowarilla samaisiin sfääreihin yltäviä levyjä ehkäpä Battle Hymns, Hail to England, Kings of Metal, Triumph of Steel.
Nyt kun ehdin laittamaan Sign of the Hammerin koneeseen ja nimikkobiisin soimaan, tekisi jo tästä hyvästä mieli lisätä tämäkin listaan. Mutta toistaiseksi pysyn sanassani.
Last edited by QazKFD on Tue Mar 22, 2005 0:52, edited 1 time in total.
asa wrote:Ihan vielä takennuksena, etten nyt viitannut tuolla Louder than/Kings of metal lausunnolla sinuun, tai keneenkään muuhun. Ihan vain yleisesti.
Tämä selvä. Alkoi kyllä mennä toi kirjottelu jo ohi aiheen, mutta eihän sille mitään mahda kun hanat on auki ja tavaraa tulee. Tekstiä se on paskakin teksti
Itse omistan Manowarilta Sign Of The Hammerin ja Kings Of Metallin, mutta lähes kaikki bändin levyt olen kuullut läpi. Kuulemistani Hail To England on ollut jopa selkeästi paras, yhtään muita kuitenkaan aliarvioimatta. Army Of Immortals ja Bridge Of Death ovat mielettömiä biisejä, mutta myös muut ko. levyn biisit ovat kuningaskamaa.
Kuulun asa siihen nuorten joukkoon, joka pitää LOUDER THAN HELLiä parhaimpana levynä. Inan verran perässä KINGS OF METAL. Minulla tosin ensimmäinen kokemus Manowarista taisi olla Sign of the Hammer, silloin kun se ilmestyi...
Mutta tosiaan, makuasioita. Mun mielestäni selkeästi heikoin levy on Battle Hymns, jolla on oikeasti vain yksi erinomainen biisi, eli nimibiisi. Loput ovat sitten kaikki aika tavallisia rock-biisejä. Neljää ensimmäistä levyä vaivaa kaikkia todella epätasainen materiaali. Hyvien biisien joukossa on muutamia käsittämättömiä vääntöjä ja hirvittävää bassonvingutusta ynnä muuta ylevää. Sign of the Hammer on neljästä ensimmäisestä selvästi parhain, se tuli juuri vanhoista ensimmäisenä siirrettyä cd-aikaan. Lisäksi ekat neljä levyä ovat niin onnettoman lyhyitä jopa aikalaisikseen, että yksikin outo biisi tiputtaa kuunneltavan materiaalin määrän alle puoleen tuntiin. Periaatteesta en noita päivitäkään yksittäisinä levyinä cd-aikaan ennenkuin löytyy esim. tuplapaketti yhden hinnalla. No, Sign oli poikkeus kun siellä kaikki äijät soittaa ihan kympillä.
Fighting the World on ensimmäinen hiotumpi kokonaisuus, mutta lipsahtaa välillä hieman siirappiselle puolelle, joka Manowarin tapauksessa hieman häiritsee. Kings of Metal on sitten Louder than Hellin ohella toinen tuotos, jolla ei heikkoa lenkkiä voi osoittaa. Ellei nyt sitä skippauksen aiheuttavaa The Warriors Prayeria oteta lukuun. Mutta sehän on rukous, ei biisi. Louder than Hell on vain täydellinen. Yhtään sekuntia en vaihtaisi pois. Upeita biisejä ja asennetta vaikka muille jakaa.
The Triumph of Steelin ongelmana on Achilles, Agony & Ecstasy hässäkkä, joka muutamasta hyvästä osiostaan huolimatta on minulle liikaa. Ei perhana, jotain kädetöntä ja ajatuksetonta rummutusta välillä kolme minuuttia. Tuo puolen tunnin maratooni määrittää kohdallani levyn keskitason joukkoon.
Uusin Warriors of the World United palaa alkuaikojen juttuihin, eli epätasaisuuteen. Neljä viimeistä biisiä ovat erinomaisia, mutta alkulevy on hieman outo. Aloitusraita on ok, Twin Towers-itkuvirsi on juuri sitä. Itse pidän Nessum Dormasta, Adams loistaa,oli oopperaa tahi ei. Kaikki muutkin menevät joten kuten, mutta tämä Elvis-parodia on minullekin liikaa. Ei perkele, kun se ei ole edes hyvä eikä kuulosta Manowarilta pätkääkään. Sitä tehtäessä on varmaan koko porukka jättänyt aivonsa narikkaan eikä mitään ole ollut päässä levy-yhtiölläkään saati tuottajalla ja miksaajalla. Vittu,jonkun olisi pitänyt pudottaa se pois.
BATTLE HYMNS:
Debyyttilevy joka on melkoisen erilainen muihin verrattuna, silkkaa heavy rokkia, mutta helvetin hyvää sellaista. Kuitenkin Manowarin tunnusmerkit Adamsin vahva tulkinta ja Demaion bassolinjat ovat jo tässä vahvasti esillä.
Levy alkaa vahvasti Death Tonella, ja Donnie Hamzik tekee helvetin hienoa työtä tuossa biisissä, kuten koko levyllä.
Minusta levyltä ei löydy yhtään huonoa biisiä, William´s Tale bassosoolo nyt tietysti on sadatta kertaa kuunnellessa aika turha. Levyn huonoin biisi on Shell Shock, mutta sekään ei ole mitenkään paska, kaikki muut biisit ovat timangia.
Tällä levyllä Manowarin barbaarisoturi-teema alkaa kahdella biisillä, Dark Avenger ja Battle Hymns. Lyyrisesti bändi ei kuitenkaan ole vielä huipussaan.
9/10
INTO GLORY RIDE:
Debyytin sileästä Heavy rokista harpataan todella raakaan Hevi Metalliin. Nyt Manowar avaa pelin mystisillä ja okkultistisilla lyriikoilla, aivan loistavat jopa semi-satanistiset lyriikat, jota melkoisen raaka ja synkkä musiikki tukee 100%.
Alun Warlord rynkytyksen jälkeen tulee hittiä hitin perään: Hatred, Gates of valhalla, Revelation jne.
Aivan tolkuton kokonaisuus, josta en poistaisi mitään. Onneksi tällä levyllä ei ole bassosooloa rikkomassa lumousta.
10/10
HAIL TO ENGLAND:
Ja laatu senkun jatkaa voittokulkuaan. Ei yhtään huonoa biisiä, ja monta kuolematonta klassikkoa: Each dawn I die, Blood of my enemies, Kill with power ja Bridge of Death muutaman mainitakseni, ja jälkimmäinen on yksi suosikeistani jopa MAAILMAN parhaammaksi kappaleeksi! Lucifer is king, Praise Satan!
10/10
SIGN OF THE HAMMER:
Manowar teki mahdottoman. 2 loistavaa levyä samana vuonna! Ei tämä ihan pärjää edellisellä, vaikka onkin hyvä levy, vertauskohde vaan on niin ylimaallisen hyvä.
All men play on 10 ja Animal ovat ihan OK, biisejä, mutta loppulevy onkin taas silkkaa mannaa korville: Thor the powerhead, Sign of the Hammer, The Oath ja Guyana.
Ensimmäinen levy, jossa Heavy Metal-uho nostaa päätään (All men play on ten), josta tulee myöhemmillä levyillä kantava teema.
9,5/10
FIGHTING THE WORLD:
80-luvun loppupuoli, ja sen kuulee. Manowar sortui digitaaliteknologiaan, joka vei kyllä parhaan terän musiikista, liian kliiniset saundit. Manowarin huonoin levy, materiaali on ensimmäistä kertaa todella epätasaista, vaikkakin hyviäkin biisejä on monta.
Levyn helmiä on Violence and bloodshed, holy war ja Black wind fire and steel.
8/10
KINGS OF METAL:
Onneksi Manowar löysi tällä levyllä uuden vaihteen, eikä jäänyt tuleen makaamaan., Ainoastaan kingdom Come on huonompi biisi, tosin the crown and the ring olisi pitänyt ehdottomasti sijoittaa viimeiseksi biisiksi, varsinkaan hitaan Heart of Steelin jälkeen sitä ei olisi pitänyt laittaa. Olisi toiminut parhaiten ehkä outrona, nyt tulee skipattua se lähes aina.
Wheels of fire, hail and kill ja blood of the kings ovat ne kovimmat, mutta muutkin ovat hyvää tasoa.
9/10
TRIUMPH OF STEEL:
Ensimmäinen Manowar levyni. Aivan uskomaton eepos, mitään en vaihtaisi pois, tosin rumpu ja bassosoolon kelaan yleensä ohi. Achilles toimii aivan loistavasti, en voisi ajatellakaan skipata sitä biisiä.
Rhino potkii bändiin aivan uuden vaihteen, harmittaa vaan kohtuullisen munaton kitarasaundi. Kuvitelkaapa tämä levy Louder than hell kitarasaundeilla!
David Shanklen soolot ovat brilliantteja, vaikkei mies nyt Ross The bossille pärjää vertailussa, Ross on kuin Adrian Smith, jolla on tarkkaa harkittuja ja melodisia sooloja.
Metal warriors, Ride the Dragon, Spirit horse of Cherokee, ja loppuun kaunis Master of The wind. Mahtava levy.
10-/10
LOUDER THAN HELL:
Todella riisuttua ja yksinkertaisen raakaa heavy metallia. Odotettu paluulevy Triumphin jälkeen. Jos tätä levy vertaa vaikka Into glory rideen, on vaikea uskoa että kyseessä on sama bändi, niin paljon on musiikki muuttunut. Hyviä biisejä, joista huonoin on lässy Courage, muuten oikein menevää metallia, niinkuin vain Manowar sen hallitsee.
Today is a good day to die on mahtava välichillaus biisi, kylmät väreet menee aina sitä kuunnellessa. Kitarasoolon olisi voinut jättää pois levyltä, mutta mikä Manowar levy se olisi jos ei yhtään sooloa löydy levyltä?
9+/10
WARRIORS OF THE WORLD:
Call to arms, valhalla, Warriors of the world united, hand of doom, house of death ja Fight until we die: loistavaa! Mutta miksi väliin on ripoteltu kaikkea paskaa?!?
The fight for freedom on typerää jenkkien moraalinkohotusbiisi, Nessun Dorma on ihan ok, joskaan en montaa kertaa jaksa kuunnella, American Trilogy on aivan käsittämätöntä paskaa, eikö olisi voitu ottaa joku muu Elvis biisi jos kerran joku oli pakko ottaa? Ei vitussa mitään tällaista jeesussontaa! The march on myös aika turha välisoitto, ja ilman näitä kaikki tässä olisi kasassa loistolevy!
Kaikkineen päivineen 6/10, ilman noita paskoja 9/10.
Näitä arvosteltuani herää kysymys miksi pidän Maidenia yhä parhaana bändinä? En tiedä, mutta niin vain on. Manowarilla on enemmän hyviä levyjä ja hyviä kokonaisuuksia, mutta Maiden on silti jostain syystä mulle se ehdottomasti paras ja tärkein bändi. Manowar 10, Maiden 10+!
Nyt täytyy sanoa että mennään asan kanssa niin samoilla linjoilla että hirvittää. Yleisestikin Manowarin levyistä ja tuohon Maideniin vertaamisesta, täytyy vain kompata.. 98% voisi olla minun kirjoittamaa.
No, Crown and the ringiä en kyllä pysty skippaamaan.
Kertokaas Manowar asiantuntijat, että millasta bassoa se DeMaio soittaa, onko se ihan tavallinen vai jotain ihmeellisempää? Kirjottikohan konstaapeli, että bassossa oli jotain erikoista... Kysymyksen muotoilu tuntui erittäin vaikealta...
"No, mutta sepäs kävi näppärästi", sanoo ihminen ja todistaa menestyksensä innoittama että musta on valkoista ja jää auton alle seuraavalla suojatiellä" - Douglas Adams
Demaio soittaa useimmiten piccolobassoa, jonka kielet ovat huomattavasti ohuemmat kuin tavallisessa bassossa. Niitä kieliä on joko 4 tai 8, riippuen biisistä. Perus biisit vedetään 4 kielisellä, mutta Heart of Steel, Bridge of death, Guyana ja Gates of Valhallan tyyppiset "näpyttelyt" vedetään 8 kielisellä, joka toimii samalla periaatteella kuin 12 kielinen kitara, eli sinne tulee toinen kieli sinne alle, joka toimii "harmonisena kerrannaisena" tai sinne päin.
Harvemmin Demaio soittaa ihan tavallisella 4 kielisellä bassolla, olen kyllä senkin ihmeen nähnyt jollain videolla. Olikohan se Warriors of the world biisissä jollain livellä?
Jep,kaikki Bändin levyt löytyvät hyllystä ja kyl Manowar jyrää ja kovasti ainakin meikäläisellä!No niitten uhoaminen ei niinkään levyllä tule niin esille kuin live DVD:llä,ja täytyy myöntää et kyl se ärsyttää ja menee kyl överiks aika usein.Mut musiikki kyl kolahtaa ja lujaa.Kyllä kuuluu ehdottomasti vakiokalustoon mitä levyjen kuuntelemiseen tulee!UP THE IRONS
asa wrote:
BATTLE HYMNS:Levy alkaa vahvasti Death Tonella, ja Donnie Hamzik tekee helvetin hienoa työtä tuossa biisissä, kuten koko levyllä.
Samaa mieltä, mutta hänen rumpu/tomi soundeista en oikein diggaa. Battle Hymnissä fillit ovat hyviä, mutta esim. Manowarissa aika vaisuja ja hiljaisia. Tomit kuulostavat oudoilta. Sama, kuin Vinny Appicella esim. Holy Diverissä.
HELVETILLISEN HYVÄ BÄNDI. Sanon minä 21 vuoden kuuntelun kokemuksella.
3 kertaa oon päässy livenä todistamaan ja joka kerta oon saanu onnellisena poistua keikkapaikalta.
Tosin -94 kulttuuritalon keikan jälkeen korvat soi 5 päivää, mut eikös kierueen nimi ollutkin Agony & Extasy?
Make#34 wrote:Manowar jyrää ja kovasti ainakin meikäläisellä!No niitten uhoaminen ei niinkään levyllä tule niin esille kuin live DVD:llä,ja täytyy myöntää et kyl se ärsyttää ja menee kyl överiks aika usein.
No, nythän on niin että se uhoaminen ja muu elvistely kuuluu ilmiöön nimeltä LAVASHOW. Sama asia kuin teatterissa; ei näyttelijät oikeasti oo sellasia kuin siellä lavalla. Toi uho-meininki on otettava tietyllä asenteella eikä ollenkaan tosissaan. Jos lähdetään siihen ettei mitään ylimääräistä lavalla saisi olla(puhetta tai toimintaa) niin aika tylsää keikoilla usein olisi.
Mikäs vittu on sen hienompaa kuin Manowarin ukot ajamassa lavalla harrikoilla ja puristamassa bändärin tissiä huutaen "Wimps and posers, leave the hall!"
Levydiiliä tehdessä DeMaiollakin melko varmasti on puku päällä...
Manowar on mun mielestä aivan helvetin kova juttu. Asennetta ja munaa löytyy helvetisti, eikä jää pelkästään siihen kun levytkin on hyviä. Ei kai siitä muuta voi sanoa
Hitto, pitää pukata tarkat analyysit kaikista levyistä, ne on taidettu jo aiemmin pisteyttää moneenkin kertaan.
What, epätasaista matskua ekoilla levyillä? HtE:lla ja FtW:llä ehkä, mutta ei todellakaan muilla.
Tuosta erunion keikasta en olisi koskaan halunnut edes kuulla, tekee mieli parkua itkusta kun ei siellä tule itse olemaan. No, ehkä se tulee jollekin DVD:lle. Sen äärellä voi sitten masturboida niin paljon kun mieli tekee.
Aivan helmi pändi on! olen viime aikoina tutustunut ja Hail to england levy on kovassa soitossa .. JOtkut biisin rakenteet ovat hieman outoja mutta mitenkään ei haittaa ManoWar nousee sinne Maidenin gunnareiden ja Priestin kanssa kärkeen suosikeissani kyllä..
tässä huomaa sankari hevin mahtavuuden. Se näyttää olevan minulle se '' oikea hevi''
Jopas jotain... Aikasemmin en kuuna päivänä voinut ymmärtää tätä orkesteria. En sitten pätkääkään. Pidin Manowaria lähinnä naurettavalta bändiltä, juuri kliseisten sanoitusten, asenteen ja uhoamisen jne. takia.
Mutta luettuani tätä topikkia, taas kerran, mm. Asan ja Konstaapelin hyvin perusteltujen hehkutuksien jälkeen päätin heittää ennakkoasenteeni romukoppaan ja ottaa kuunteluun Manowaria. Aloitin tutustumisen Kings of Metal levystä. JUMANKAUTA sentään että potki persuksille ja LUJAA! Viimeisen 2,5 viikon aikana olen kuunnellut kaikki Manowarin levyt läpi, useampaankin kertaan. Tähän mennessä levykaupasta haettu Kings of Metal ja Triumph of Steel ja loputkin levyt löytävät vielä tulevaisuudessa tiensä hyllyyn. Se on varma. Täytyy vain sanoa, että kyseessä on aivan MAHTAVA yhtye!
Lähes kaikki levyt ovat todella hyviä. Kuten monet ovatkin jo todenneet täällä, että täysin huonoa levyä ei Manowarilta löydy. Se pitää täysin paikkaansa. Omalla kohdallani Battle Hymns ja Warriors of the World ovat heikoimmat levyt. Erikoisesti ensimmäinen ja viimeisin levy. Näiltäkin toki löytyvät yhdet todelliset TIMANTIT, myös sattumalta, kummankin levyn nimibiisit, jotka ovat käsittämättömän upeita tuotoksia. Fighting the world levy ei myöskään kolahda niin lujaa.
Täytyy osoittaa suuret kiitokset Asalle, Konstaapelille ja myös muillekin bändiä hehkuttaneille! Koska se vaan on niin HELVETIN upeata löytää tälläinen "uusi" mahtava bändi, joka nousee jo näin parin viikon kuuntelun jälkeen kertalaakilla bändien parhaaseen A-ryhmään.
Olen löytänyt sen "syvällisemmänkin" merkityksen Manowarin asenteesta ja musiikista. Eli pitää tehdä juuri sitä omaa juttuaan johon uskoo, sanoivatpa muut asiasta mitä tahansa. Jos joku vittuilee, niin VITTUILE takas ja jatka vaan sitä omaa juttuasi. Tee juuri sitä mitä haluat, koska MANOWAR tekee juuri MITÄ VITTUA VAAN HALUAA!. En tiedä onko se ihan oikein ymmärretty, mutta näin minä olen asian itselleni tulkinnut.
Täyden kympin levyjä(10):
Kings of metal
Louder than Hell
Triumph of Steel(ilman "Achilles,Agony & Ecstasy In Eight Parts"-eeposta)
Kiitettävä arvosana(9):
Sign of the Hammer
Hail to England
Into Glory ride
Tyydyttävä arvosana(7):
Battle Hymns
Warriors of the world
Fighting the world
Tässä parhaimpia biisejä:
Battle Hymn (ehdoton suosikkini tällä hetkellä)
The Gods made Heavy metal
Return of the Warlord
Bridge of Death
Spirit Horse of the Cherokee
Gates of Valhalla
Warriors of the World United
Guyana (Cult Of The Damned)
Sign of the Hammer
The Crown And The Ring (Lament Of The Kings)
Kill with Power
"'True Metal' is music that's true to the style of classic Heavy Metal. It's not diluted. It's not pussied out. It's not wimped out. It's played from the heart, 100 percent. We just live the part of Metal, you know. We are here to rock, drink and fuck. And that's it. The power is in the music."
-Joey DeMaio
Iivis, olet suoriutunut varsin hyvin mahdottomasta, kun pistit Manowar levyt paremmuusjärjestykseen! Aivan paskaa levyä ei herrat ole todellakaan onnistuneet vielä tekemään.
Tällä hetkellä minun listalla on nro 1. (ollut jo pitkään) Into Glory Ride. Levystä löytyy täysillä soittoa ja sopivan rehelliset heavysoundit. Ei todellakaan liikaa studiokikkailua, kuitenkin joka ainoa lantti 6000 $ budjetista on varmasti tullut käytettyä...
Levyllä ei ole yhtään huonoa vetoa.... kuunnelkaapa esim. Gloves Of Metal, Revelation ja March For Revenge. Se on siinä: täydellistä, rehellistä, kovaäänistä heviä!
"Something you cannot accuse Manowar of is conformism. They have always followed their own star, which is why they have some of most devoted followers in music. What you see is what you get with Manowar and what you get is an overdose of heavy metal from a band that has many imitators, but no equals." Oscar Dronjak, Hammerfall
Tulihan kyllä taas Manowarin tuotantoon lyötyä sentti jos toinenkin pitkän dokausviikonlopun aikana baarin jukeboksin muodossa. Ja satana, ku toimi. Kaverin kanssa moshattiin pöydässä humalissamme ja muut asiakkaat kävivät kiukussa meille ja meidän meiningille. Ja nimenomaan " Tollaselle metallipaskarenkutusmusalle "!. Just hyvä.
Toki samaista metallirenkutusta kuuntelevat pitkätukatkin saivat osansa kyräilyistä. Tosin, Manowarin hengessä ja oman temperamentin tietäen yritin tietty hivenen tappeluakin kyseisiltä herrasmiehiltä aikaan saada. Ei tullut mitään. Joko Manowar oli heille liian miehistä, joko Lappis oli heille liian miehistä tai noi kaksi asiaa yhdessä...Se alkaa olemaan liikaa jo aika monelle *nauruhymiö *
Jukeboski ei vaan soittanut loppuun jotain pitkää eeposbiisiä, lopetti just ennen kaverin ( Rumpali ) hehkuttamaa drumsoloa. Se otti hetken pannuun.