Albumikeskustelua ja äänestys: Fear Of The Dark

[QazKFD]

Hmm, jos levy on oikeesti noin huono, niin ansaitsikohan se huonomman arvosanan kuin 3,6/5? Kouluarvosana-asteikolla ajatellen tuo olisi vahva kasi, lähempänä kasi puolta kuin kasia oikeastaan (=hyvä).

Nii-i. Ja huonoimmatkin biisit ovat "parempaa keskitasoa", joihin muuten sisältyvät hyvin absurdisti Be Quick or be Dead, The Apparation ja Weekend Warrior. Mikä ei kuulu joukkoon?

Arvosanan toki ymmärtää jos on tottunut kuuntelemaan toiseenkin kertaan pelkästään kiistattomat klassikkolevyt. Helvetin tylsä harrastus vaan musiikista tulee sillä tavalla.

[Hatebreeder]

Hmm, jos levy on oikeesti noin huono, niin ansaitsikohan se huonomman arvosanan kuin 3,6/5? Kouluarvosana-asteikolla ajatellen tuo olisi vahva kasi, lähempänä kasi puolta kuin kasia oikeastaan (=hyvä).

Nii-i. Ja huonoimmatkin biisit ovat "parempaa keskitasoa", joihin muuten sisältyvät hyvin absurdisti Be Quick or be Dead, The Apparation ja Weekend Warrior. Mikä ei kuulu joukkoon?

Arvosanan toki ymmärtää jos on tottunut kuuntelemaan toiseenkin kertaan pelkästään kiistattomat klassikkolevyt. Helvetin tylsä harrastus vaan musiikista tulee sillä tavalla.

Kukamitävittua. Siis, keskiarvohan tulee biisien saamista pisteistä, ja siellä on niitä nelosen ja vitosen biisejä nostamassa sitä. Ei biisit sinäänsä ole huonoja, juurikin sitä peruskeskiluokkaa, mutta niitä on aivan liikaa. Voisin periaatteessa napata tosta keskiarvosta kokonaisen pisteen pois, mutta sitten se ei olisi biisien saamien pisteiden keskiarvo.

Ja tosiaan, kyllä joidenkin kellojen olisi pitänyt alkaa kilkattaa viimeistään siinä kohtaa, kun mainitsin vihaavani elämääni Se nyt oli liioiteltu loppukevennys.

Ja mikäs niissä kolmessa biisissä on outoa Be quick ei todellakaan jaksa isekä, ja kaksi vikaa vielä vähemmän. Jos eriäviä mielipiteitä haluatte, niin oottakaapa Virtual Xi:tä

[puolisukeltaja]

Kukamitävittua. Siis, keskiarvohan tulee biisien saamista pisteistä, ja siellä on niitä nelosen ja vitosen biisejä nostamassa sitä. Ei biisit sinäänsä ole huonoja, juurikin sitä peruskeskiluokkaa, mutta niitä on aivan liikaa. Voisin periaatteessa napata tosta keskiarvosta kokonaisen pisteen pois, mutta sitten se ei olisi biisien saamien pisteiden keskiarvo.

Lähinnä kävi mielessä, että jos levy on oikeasti noin kuuntelukelvoton, niin ehkä ne huonommatkin biisit ansaitsisi huonompia arvosanoja, kuin joku 3 tai 3-? Samapa se, kunhan ihmettelin tuota loppukevennykseksekin rajua vähättelyä levyn tasosta, kun arvosana oli kuitenkin loppujen lopuksi noinkin hyvä.

[Hatebreeder]

Kukamitävittua. Siis, keskiarvohan tulee biisien saamista pisteistä, ja siellä on niitä nelosen ja vitosen biisejä nostamassa sitä. Ei biisit sinäänsä ole huonoja, juurikin sitä peruskeskiluokkaa, mutta niitä on aivan liikaa. Voisin periaatteessa napata tosta keskiarvosta kokonaisen pisteen pois, mutta sitten se ei olisi biisien saamien pisteiden keskiarvo.

Lähinnä kävi mielessä, että jos levy on oikeasti noin kuuntelukelvoton, niin ehkä ne huonommatkin biisit ansaitsisi huonompia arvosanoja, kuin joku 3 tai 3-? Samapa se, kunhan ihmettelin tuota loppukevennykseksekin rajua vähättelyä levyn tasosta, kun arvosana oli kuitenkin loppujen lopuksi noinkin hyvä.

Joop, vähän kävi mielessä että tajuavatko kaikki sen ottaa huumorilla. Täytyy myöntää, että ehkä olisi vähän kovemmin saanut nuijia pisteiden muodossa muutamaa, mutta menkööt.

Mutta hyvä juttu on se, että ainakin tiedän, että joku lukee nämä novellit Ellette sitten kelanneet suoraan loppuun.

[nickorules]

Jotkut kantaa ottavat sanotukset kyseessä kenties? "Fear is the key, to what you want to be".. Jotain poliitikkojan diktatuuria? Paikallisen gangsta jenging pomoutta? Päälle päin näkyvää homoutta? en tiedä...

Käsittääkseni kertoo AIDSista.

Jos nuo lyriikat eivät aukea, tästä jelppiä -> http://www.ironmaidencommentary.com/" onclick="window.open(this.href);return false;

Ja 3,6 ja silti päätä särkee? Itse annoin Metallican Loadille 3,3 ja silti aika paljon on viihtynyt soittimessa (tosin keppana nousee kun 2 x 4:n skippaa).

[Hatebreeder]

Jotkut kantaa ottavat sanotukset kyseessä kenties? "Fear is the key, to what you want to be".. Jotain poliitikkojan diktatuuria? Paikallisen gangsta jenging pomoutta? Päälle päin näkyvää homoutta? en tiedä...

Käsittääkseni kertoo AIDSista.

Jos nuo lyriikat eivät aukea, tästä jelppiä -> http://www.ironmaidencommentary.com/" onclick="window.open(this.href);return false;

Ja 3,6 ja silti päätä särkee? Itse annoin Metallican Loadille 3,3 ja silti aika paljon on viihtynyt soittimessa (tosin keppana nousee kun 2 x 4:n skippaa).

Njoo, pään särkykin oli loppukevennystä, ja se taisi oikeastaan johtua kofeiinin puutteesta (siis kyllä, päätäni oikeasti särki). Ja joo, tuo sanojen tulkinta nyt oli vähän pilailua, kun aina menee mettää ne mun tulkinnat Luinkin juuri, että AIDSista kertoo, mutta en nyt jaksanut mennä säätelemään sinne mitään. Mutta kiitos vaa oikasusta, vaikka tiesinkin

[QazKFD]

Ja mikäs niissä kolmessa biisissä on outoa Be quick ei todellakaan jaksa isekä, ja kaksi vikaa vielä vähemmän. Jos eriäviä mielipiteitä haluatte, niin oottakaapa Virtual Xi:tä

Se, että yksi on ajaton klassikko (ehdoton 5/5) ja kaksi jälkimmäistä melkosta paskaa. Ja arvosanasi näille on kolmonen ja kaks kolme miinusta No, ei kai se ole kritiikin aihe, että itse pisteyttäisi (täysin) toisin.

Lähinnä kävi mielessä, että jos levy on oikeasti noin kuuntelukelvoton, niin ehkä ne huonommatkin biisit ansaitsisi huonompia arvosanoja, kuin joku 3 tai 3-?

Tätä juuri ajoin itekkin takaa. Kyllähän sen niin pitäis olla, että jos levyllä tulee vastaan toinen toistaan pahemmin keskitason ankeuteen ja mitäänsanomattomuuteen putoavia kappaleita, niin pitäishän siitä jo alkaa rokottaan. Mutta jokanen tyylillään.

En kuuntele toista kertaa.

Kevennystä tai ei, levy jota ei kuuntele toista kertaa ei varmasti ole keskimääräiseltä sisällöltään lähempänä neljää, kuin kolmea. Vallankaan jos ohjenuorana on aloituspostissa kappaleille mainitut raamit, joita voinee sovittaa kokonaisuuteenkin ainakin suuntaa antavasti;

3 = parempaa keskitasoa
4 = hyvä, muttei täydellinen

[Rautapeto]

Tulee aina semmonen fiilis, että Rautapeto on Seventh Son ja minä No Pray Rautapeto on kirjoitusalan ammattilainen, itse taas peruskoulussa käyvä juntti, joka vetää ehkä vähän itseään toistavia romaaneja, juuritasolta ja aina heti Rautapedon perään.

Älä anna mun kirjoitusten hämätä - etkä ole antanutkaan! Ehdit melkein kiriä meikäläisen kiinni. Olen lukenut kiinnostuneena arvioitasi - ja ylipäätään kenen tahansa, joka on jaksanut kirjoittaa arviot useimmista Maidenin levyistä. Tässä on viime viikkoina vierähtänyt tovi jos toinenkin käymällä näitä vanhojen viestiketjujen alkupäitä läpi...

[Imperator]

Kuuntelin albumin äsken. FOTD on ehdottomasti nelosen levy meikäläisen kirjoissa, joten sitä numeroa äänestinkin. Löysin vain 2-3 kehnompaa biisiä (joista olen osittain samaa mieltä monien muiden kanssa). Weekend Warriorin melodinen kohta on silti ässä ja mä kuulun kanssa Fear is the Key:n faneihin. Tarkempaa biisikohtaista arviota mahdollisesti tulossa (joskus). Fear of the darkin ainut miinus tulee vain siitä, että nimikkobiisi on puhkisoitettu (ja levyn muut helmet ovat siksi jääneet sen varjoon), Childhood's End taasen on joka toisella kerralla mahtava ja jokatoisella kerralla puuduttavahko. En osaa päättää pidänkö siitä vai en. Kuten joku muukin totesi, Afraid to shoot strangers on todella vahva kappale, jonka mielellään kuulisi vielä livenäkin...Wasting love kanssa Maidenin balladein biisi sitten "Strange worldin", mutta TOIMII! Onko kukaan kuullut Blitzkriegin versiota tästä? Se ei ole koveri, vaan jonkin sortin häröily "The Mists of Avalon"-albumin lopussa!
Tiivistämällä ja joitain levyn vahvuuksia painottamalla (kuten mahtava Afraid to shoot strangersin alkumelodia.. ja koko biisin jatkuva hieno riffien kaari) Fear of the Dark voisi olla jopa 4+ tai 5-...

Seuraavan levyn The X Factorin avausraita, Sign of the cross on mielestäni silti parempi kuin yksikään biisi Fear of the darkilla. Kyseisessä biisissä kulminoituu Fear of the Darkin (ja samalla koko 1980-luvun) parhaat puolet Iron Maidenissä.

Nostalgian takia arvostan kuitenkin FOTD-albumia jopa yli monien 1980-luvun levyjen. En sano, että se olisi parempi kuin ne... vaan ainoastaan merkityksellisempi itselleni. Albumin ostin muistaakseni kasetilla v. 1993 (ja näin musiikkivideon "Be quick or be dead"-biisistä v. 1992. Myös Fear of the Dark-t paita löytyy hyllystä. Selkäkuva on mitä mainioin! Siinä näkyy sama maisema ja sama puu, jossa hetki sitten näit puuhirviö-Eddien. Sen tilalla on vain lepakko ja taustan kuutamo...puu onkin vain puu(?) - Its very great!

[Krugbit]

Taas yhden levyarvostelun aika.

Be Quick or Be Dead

Tässä mennään suoraan asiaan. Muutamat iskut virveliin ja menoksi. Pääriffi on voimakas. Noin yleensäkin kappale perustuu pitkälti voimaan, kolme ja puoli minuuttia nopeaa runttausta. Tämä on myös tunnelmaltaan yksi Maidenin vihaisimmista kappaleista. Brucen ilkeä raspilaulu kyllä sopii kappaleeseen mutta "be quick" -huudoissa homma menee mielestäni vähän yli. Soolot ovat melko hyvät. Kova menobiisi joka sopii erinomaisesti levynavaajaksi mutta sävellyksenä ei ihan parhaasta päästä. Kappaleen aggressiivisuus kuitenkin parantaa kokonaisuutta. 4

From Here to Eternity

Epätavallinen Maiden-biisi erityisesti sanoiltaan, olkoonkin että biisi päättää Charlotten tarinan. Maidenille tällainen suoraviivainen hard rock -meininki ei muutenkaan ole kovin tyypillistä mutta mielestäni tämä kuitenkin toimii. Säkeistöissä on hyvä meininki ja Bruce vetää ne hyvin. Biisin introriffi ja sitä seuraava lyhyt melodiapätkä ovat hyvä aloitus biisille. Soolotkin ovat yllättävän hyvät. Vaikka ne ovat aika lailla perustilutusta niin tässä ne jotenkin toimivat. Erityisesti jälkimmäisen soolon (Gers?) alun vingutukset ovat hauskat. Muuten tämä on oikein menevä ja hyvä biisi mutta kertosäe ärsyttää. Lopussa sitä vielä hoetaan oikein kunnolla. Lopetuskaan ei mielestäni toimi. Näistä syistä arvosana laskee vähän. 3,5

Afraid to Shoot Strangers

Tässä on taas vähän tyypillisempi Maiden-kipale sikäli, että tämän tyyppisiä Maiden on tehnyt useita (ei varmaan tarvitse antaa esimerkkejä). Tällaiset kappaleet myös kuuluvat usein heidän parhaisiin tekeleisiinsä eikä tämä tee poikkeusta. Homma etenee tutulla kaavalla, eli ensin vedetään rauhallisesti ja nostetaan jännitystä ja sitten lisätään tempoa asteittain. Alun rauhallinen osuus on hieno mutta parasta kappaleessa ovat kitaramelodiat, oikeastaan kaikki niistä. Yleensäkin Maidenin kitaramelodiat ovat sellainen asia joka ei petä mutta nämä kuuluvat silti Maidenin parhaisiin. Myös nopea osuus on hyvä. Soolot ovat ok, eivät tällä kertaa erotu edukseen mutta täydentävät kappaletta. Sopii tosiaan myös Blazen laulettavaksi hyvin kun tässä ei mennä niin korkealle. 5

Fear Is the Key

Parissa muussa topicissa olen tyrmännyt tämän biisin täysin mutta vedän siitä nyt osan takaisin. Kappale ei ole täysin toivoton. Pääriffi on hyvä, samoin "I remember the time" -kohdat sekä väliosan riffittelykohta. Mutta sitten ne huonot puolet. "Lies and lies and lies" -kohta on tässä se kaikista pahin, yksi Maidenin uran pohjanoteerauksista. En voi kuin arvailla mitä siinä oikein on yritetty. Tai ehkä siinä juuri ei ole yritetty yhtään mitään. Säkeistön riffi on munatonta rämpytystä ja väliosan kitarasooloa muistuttava kohta melkoista kakofoniaa. Kaiken kaikkiaan aika sekava kappale jossa hypitään koko ajan sinne ja tänne. Aika vaikea arvosteltava myös. Mutta ei tämä muutamasta hyvästä kohdasta huolimatta mikään hyvä biisi ole. 2

Childhood's End

Tämä kappale kuulostaa omaan korvaani vielä melko raikkaalta, kun tämä levy on jäänyt varsin vähälle soitolle Maidenin muuhun tuotantoon nähden. Parasta kappaleessa ovat instrumentaalit, heikoin lenkki on kertosäe. Kertosäkeen taustakin toimii itse asiassa paljon paremmin introssa ilman laulua. Paras osuus on väliosa, jossa riffittelykohta, soolo ja sen jälkeiset melodiat toimivat kaikki hienosti. Pidän myös kappaleen tunnelmasta. Eipä tästä paljoa pahaa sanottavaa keksi. Turhan vähälle huomiolle jäänyt kappale, joka edustaa kyllä itsellenikin Maidenin tuntemattominta osastoa. 4,5

Wasting Love

Maidenin ensimmäinen puhdas slovari sitten Strange Worldin. Tämä on vieläpä aika perinteinen slovari toisin kuin hieman hämyinen SW, mutta kyllä Maiden osaa tällaisiakin tehdä. Oikeastaan ainoa valittamisen aihe on että säkeistöjen laulut eivät toimi. Kappaleessa on useita hyviä riffejä, sekä akustisia että sähköisiä. Biisin paras kohta ovat mielestäni kertosäkeiden jälkeen tulevat akustiset riffittelyt. Kertosäkeet Bruce vetää komeasti ja soolokin on hieno. Viimeisessä kertsissä soiva kitarasoolo sopii hyvin taustalle. Voi tietysti kuulostaa vähän erikoiselta, että melankolinen balladi on Maiden-levyn parhaita biisejä, mutta nyt on päässyt käymään näin. Tosin siirappinen balladi olisi kyllä vielä erikoisempi. 4,5

The Fugitive

Toinen itselleni turhankin tuntemattomaksi jäänyt kappale. Tämä ei ole ihan edellisten tasoinen mutta sellainen menevä perushyvä kappale kuitenkin. Alussa on hyvää riffittelyä ja kertosäe on aika tarttuva. Tällä kertaa lauletut osuudet ovat parhaat, soolo on vähän niin ja näin. Siinä on hyvät ja huonot hetkensä. Vähän samankaltainen kappale kuin Childhood's End joten vaikea keksiä tästä tähän hätään muuta sanottavaa. 4

Chains of Misery

Huh, millaista scheissea. Tästä en löydä muuta positiivista kuin soolo, ja ehkä sekin kuulostaa paremmalta kuin mitä oikeasti on kun kappale on muuten niin huono. Tässä tulee taas vastaan yksi tämän levyn ongelmista. On liikaa hetkiä jolloin alkaa ärsyttää. Erityisesti kertosäe on negatiivisessa mielessä niin jäätävää settiä että... Soolosta puolikas piste mutta enempää ei tipu. 1,5

The Apparition

Mutta äskeinenhän oli vasta alkusoittoa tälle. Tästä kappaleesta en löydä mitään positiivista sanottavaa. Tällä kertaa väliosakaan ei pelasta tilannetta, vaan ne sekoilut ehkä jopa pahentavat tilannetta. Muuten tämä on sitten jatkuvasti sitä samaa mitäänsanomatonta haahuilua. Koko ajan sitä vain odottaa että kappale loppuu. Maidenin huonoin biisi on luultavasti tässä, ainakin jos pitäydytään studiolevyissä, b-puolet ovat sitten asia erikseen. Tässä taitaa muuten olla myös Maidenin kaksi huonointa kappaletta peräkkäin samalla levyllä. Repikääpä siitä. 1

Judas Be My Guide

Tämä tuntuu olevan monen suosikkeja mutta itselleni tämä ei oikein ole auennut. Mielestäni tälläkin levyllä on monta parempaa kappaletta. Tämä on aika lailla peruskamaa. Kyllähän tämän mielellään kuuntelee edellisten jälkeen mutta itse en vain näe tässä mitään kovin ihmeellistä. Hyvä meno ja silleen, kompakti ja sellaisenaan ihan toimiva biisi. Eipä siinä oikeastaan muuta, eihän tämä toki huono kappale ole. 3,5

Weekend Warrior

Levyn heikohko jälkipuolisko saa jatkoa tällä tasapaksulla kipaleella. Kitarasoolojen välissä oleva melodiapätkä on ainoa asia joka tässä jaksaa kiinnostaa. Mutta se onkin itse asiassa levyn parhaita hetkiä, erityisesti kun se tulee niin yllättäen. Ensimmäisen kerran kun tuon kuuli niin kyllä se teki vaikutuksen kun kesken keskimääräistä huonomman Maiden-soolon alkaakin hieman surumielinen kitaramelodia. Valitettavasti tässä kappaleessa ei kuitenkaan ole muuta mielenkiintoista joten arvosana jää alhaiseksi. 2

Fear of the Dark

(Surullisen)kuuluisa Fear of the Dark. Noh, eipä siinä, vaikka tämä onkin livenä puhkisahattu niin kyllä tätä levyltä kuuntelee. Olkoon kuinka kulunut hyvänsä, en voi kiistää että tämä on perhanan kova biisi. Hienoja kitarariffejä, hyvä meininki et cetera. Biisin alkuhan on tunnelmallinen ja tehokas oikeissa olosuhteissa kuuneltuna, kuten vaikka näin iltapimeällä pelkässä pöytälampun valossa. Alkua on mukava kuunnella välillä levyltä kun Bruce laulaa koko ajan hiljaa ja salaperäisesti eikä ole mitään "mwhahahaata" siellä välissä. Kertosäe kuulostaa mielestäni paremmalta ilman laukkakomppia kuin sen kanssa, mutta toisaalta oli ihan toimiva ratkaisu soittaa sitä sekä ilman että kanssa. En minä tästä kyllä kritisoitavaa keksi. Tämä kappale oli kuitenkin niitä jotka saivat minut toden teolla innostumaan Maidenista ja taisi olla fanituksen alkuvaiheessa se suurin suosikki. 5

Päättöarvioinnissa keskiarvoksi tulee 3,375 ja pyöristetään 3,38:aan. Jälleen uusi heikoin keskiarvo ja saattaa sellaiseksi jäädäkin. Ongelmana tällä levyllä on se minkä kaikki tietävätkin eli kappaleita on liikaa. Kolme huonointa pois ja näyttäisi jo paljon paremmalta. Tälläkin levyllä on kuitenkin myös erittäin hyviä kappaleita. Levy on jäänyt varsin vähälle soitolle pitkälti noiden huonojen biisien takia, mistä syystä myös paremmat kappaleet ovat jääneet vähemmälle kuuntelulle. Sinänsä mukavaa kun ne kuulostavat vielä tuoreilta mutta arvostelu oli välillä hiukan hankalaa kun biisit eivät olleet niin tuttuja.

Tilanne:
Seventh Son of a Seventh Son 4,63
Somewhere in Time 4,56
Powerslave 4,13
Piece of Mind 4,11
Iron Maiden 4,06
The Number of the Beast 4
Killers 3,85
No Prayer for the Dying 3,55
Fear of the Dark 3,38

[Hese]

Childhood's End

Tämä kappale kuulostaa omaan korvaani vielä melko raikkaalta, kun tämä levy on jäänyt varsin vähälle soitolle Maidenin muuhun tuotantoon nähden. Parasta kappaleessa ovat instrumentaalit, heikoin lenkki on kertosäe. Kertosäkeen taustakin toimii itse asiassa paljon paremmin introssa ilman laulua. Paras osuus on väliosa, jossa riffittelykohta, soolo ja sen jälkeiset melodiat toimivat kaikki hienosti. Pidän myös kappaleen tunnelmasta. Eipä tästä paljoa pahaa sanottavaa keksi. Turhan vähälle huomiolle jäänyt kappale, joka edustaa kyllä itsellenikin Maidenin tuntemattominta osastoa. 4,5

Tämähän on siis täyden viiden pisteen biisi koska kyseessä levyn paras ralli

[jar^]

Childhood's End

Tämä kappale kuulostaa omaan korvaani vielä melko raikkaalta, kun tämä levy on jäänyt varsin vähälle soitolle Maidenin muuhun tuotantoon nähden. Parasta kappaleessa ovat instrumentaalit, heikoin lenkki on kertosäe. Kertosäkeen taustakin toimii itse asiassa paljon paremmin introssa ilman laulua. Paras osuus on väliosa, jossa riffittelykohta, soolo ja sen jälkeiset melodiat toimivat kaikki hienosti. Pidän myös kappaleen tunnelmasta. Eipä tästä paljoa pahaa sanottavaa keksi. Turhan vähälle huomiolle jäänyt kappale, joka edustaa kyllä itsellenikin Maidenin tuntemattominta osastoa. 4,5

Komppia, komppia! Biisi ei tietenkään maidenin aivan parhaasta päästä ole, mutta on jäänyt pahasti muiden biisien varjoon. Ehdottomasti omia suosikkejani FotD:lla. Sarjassamme maidenin aliarvostetut biisit.

e: Pitihän se kipale kuunnella pitkästä aikaan ja ei pettänyt. Biisin tunnelma sopii erinomaisesti näin syys yöhön.

[Salamalla ratsastaja]

Fear of The Dark syystäkin on aika harvoin minulla kuuntelussa. Melko monen kanssa voi olla samaa mieltä siitä, että tämä on NPFTDin tapaan melko heikko ja epätasainen kokonaisuus. Oman arvosteluni olen joskus vuosia sitten tänne laittanut, ja mielipide on varmasti nykyään täysin erilainen, mutta heräsinpä tässä vain kommentoimaan muutamaa yksittäistä biisiä, joita tältä albumilta tulee enemmänkin kokonaisuuden sijaan kuunneltua.

Fear Is The Keyn olen varmasti minäkin aikoinani dissannut maan rakoon, kuten valtaosa faneista täälläkin. Se on eittämättä semmoinen biisi, joka solahtaa helposti toisesta korvasta ulos, kun sen on kerran kuunnellut, mutta olen viime aikoina kokenut kovin suurta mielenkiintoa ko. biisiä kohtaan, ja olen oppinut pitämään siitä kovasti. Todella erilainen ja uusia suuntia hakeva Maiden-biisi, jonkalaisia (siis uusia tuulia haistelevia) on FOTDilla kyllä ehkä vähän likaakin. Fear Is The Keyssä iskee kuitenkin raikas, erilainen tunnelma. Siellä on ihan yliperinteistä Maiden-melodiaa, mutta sitten taasen juuri noita mainittuja härökohtia. Todella hyviä rokkaavia riffejä, ja "lies and lies" kohta on nykyään ehdottomasti oma suosikkini. Mitä vastaavaa Maiden on koskaan tehnyt? Tämä on lähes psykedeelistä.

Ja yhdyttäköön nyt yläkerran Childhood's End -hehkutukseen. Todella kaunis biisi, ja vaikkei konsepti olekaan mitenkään vallankumouksellinen, niin kyllä vain Harrisin melodiat ovat yllättäen silkkaa rautaa. Upea perusbiisi huimine kiihdytyssooloineen. Ainoastaan lyriikat ehkä vähän tökkivät biisin menoa.

[Jazz78]

Pidän FOTD:ia ehdottomasti IM:n albumien top3:ssa. Tämä levy kokonaisuutena vain toimii hyvin meikäläiselle.

[Euronymous]

Tämä on yksi Maidenin historian epätasaisimmista levyistä. Aika vähällä kuuntelulla on ollut tämä levy. Ei jaksa neljää biisiä enemäpää innostaa tää levy, tästähän ois saanu hyvän EP:n.

Albumin aloitusraita Be Quick or Be Dead on oikein mainio vauhtipala. Raspi uppoaa muhun. Livenähän tää on oiken mahtava aloitusbiisi. Sävellyksenä ei kauhean kaksinen, mutta toimii silti. Vahva 4.

Jatkoa seuraa: From Here to Eternity ansaitsee 4 pistettä vahvana livebiisinä ja kohtuu hyvänä singlenä. Ei tämä nyt niin huono ole. Kertsi vaan vähän nyppii, mutta ei se mitään.

Afraid to Shoot Strangers on aluksi melko tunnelmoiva kappale, soitto on aika minimaalista, mutta sitten räjähtää! Kappale sisältää yhden parhaista instrumentaaliosista. Soolot ovat hyviä ja sitten se lopun lauluosa nostaa karvat pystyyn. Mahtava livebiisi, joten 5.

Fear is the Key onkin sitten keskinkertainen biisi. Alku on ihan mielenkiintoinen, mutta ei riitä hyviin pisteisiin. Junttaa ehkä vähän liikaa paikoillaan, eikä oikein räjäytä missään vaiheessa. 3

Ja keskinkertaisuus jatkuu... Childhood's End ei jaksa iskeä mitenkään. Aika huono biisi loppujenlopuksi. En tiedä mitä piraattimeininkiä tällä on yritetty hakea. 2

Singlebiisi Wasting Love on aika hyvä biisi, livenä toimii vieläkin paremmin. Kunnon powerballadi meininki. Ei tämä aivan huonokaan ole, joten 3 pistettä.

The Fugitive, Chains of Misery ja The Apparition ovat todella keskinkertaisia, mutta on näissäkin joitakin hyviä osia. Kaikki saavat 3

Judas Be My Guide saa 4 pistettä, koska on onnistunut nostamaan osakkeita silmissäni. Tämähän on oikeen hyvä kappale, ei juuri valitettavaa. Varsinkin kun miksasin tämän biisin tribuuttiversion, niin Mikaelin laulusuoritus nosti tämän kappaleen arvoa minulle.

Sitten vähän AOR-meininkiä. Weekend Warrior on aika heikko tekele, ei oikein sytytä mikään tässä. Tällekki biisille on ilmeisesti omat tykkääjänsä, mutta minä en kuulu heihin. 3

Ja sitten: Fear of the Dark on ehdoton livebiisi, mutta todella kulunut ja voisihan tämän joskus jättää soittamattakin. Studioversio on kuitenkin todella mahtava. Instrumentaaliosat ja säkeistöt toimivat oikein hyvin. 5

KA: 3.5

Omat arvostelut:

Sevent Son of a Sevent Son 5
Somewhere in Time 4.75
Piece of Mind 4.4
AMOLAD 4.4
Powerslave 4.25
No Prayer for the Dying 4.1
The Number of the Beast 4
Killers 3.6
Fear of the Dark 3.5
Dance of Death 3.54
The X Factor 3.36
Brave New World 3.2
Iron Maiden 3.2
The Final Frontier 3
Virtual XI 2.87

[On the worlds hands]

Fear of the Dark on Maidenin yhdeksäs studiopätty sisältäen monipuolista materiaalia bluesista jazziin ja rock n rollista trashiin. Albumi sisältää myös epäilemättä 90-luvun alun cd-buumin tuotoksena enemmän kappaleita kuin mikään muu aiempi Maiden-plätty helmikuuhun 2021 mennessä, elikkäs kokonaisen mäyräkoiran verran. Albumin soundi on jykevämpi kuin edelliskerralla ja etenkin rummut ovat selvästi etualalla, mikä korostanee levyn "in your face" -mentaliteettia. Sanoitukset ovat askel poispäin sarjakuvametallista ja yhteiskunnalliset aiheet saavat erityislaatuista huomiota osakseen. Sävellyksissä ylletään paikoitellen aivan Maidenin parhaimmistoon, ja etenkin uudehkon jäsenen Janick Gersin panos levyllä on vahva. Pitemmittä puheitta: FOTD soittimeen ja olutta naamariin.

Be Quick or be Dead 4

Nopeatempoinen levynavaukseksi sopiva raita. Herra Gersin ensimmäinen sävellystyö Maidenissa ja varsin vakuuttavaa jälkeähän se lopputuotos on. Dickinsonin sanat sivaltaa politiikkoja kuin vastateroitetut veitset. Laulu myös kajahtaa komeasti sekä soolot tukee biisiä hyvin.

From Here To Eternity 2,5

Singelohkaisu tämäkin kuten albumin avausraita. Bluesvaikuttteinen rallattelu jolla ei sen syvällisempää sanomaa ole kuin parikymppisille miehenaluille suunnattu Charlotte the Harlot -saaga. Keskinkertainen Maiden-jyrä, mutta saa livenä huudatusosion muodossa pientä lihasmassaa luiden ympärille.

Afraid To Shoot Strangers 5

Persianlahden sodasta kertova kappale ei kalpene lainkaan Maidenin parhammistolle Piece of Mindit, Powerslavet & Seventh Sonit mukaanlukien. Traaginen lyriikka yhdistyy mukaansatempaaviin melodioihn sekä riffeihin. Kitarasoolot tukevat kappaletta poikkeuksellisen hyvin. Ehta Maiden-klassikko.

Fear is the Key 3

80-90 lukujen taitteen sukupuoliepidemia ei jäänyt huomaamatta edes Maiden-leirissä, kappale kritisoi sitä että ongelmaan tartutaan vasta kun julkisuuden henkilöt kuolevat taudin seurauksena. Bruce eläytyy lyriikoihin mainiosti ja kitarasoolot mukailevat kappaleen yleistä sanomaa erinomaisesti.

Childhood`s End 3

Hätähuuto lastensuojelun puolesta (Maiden & UNICEF united?). Jokaisella lapsella tulisi olla turvallinen ja hyvä lapsuus ja tähän on helppo yhtyä. Tunteikas melodia vahvistaa sanomaa, muttei aivan yllä klassikkotasolle. Olisin mielelläni kyllä kelpuuttanut vuoden 1992 maailmankiertueen ohjelmistoon.

Wasting Love 4,5

Dickinsonin ja Gersin yhteistyö, josta saattaa aistia edellämainitun kaipuun tehdä sydämensä asiaa. Kuten Bruce mainitsee spiikatessaan kappaletta sisään 12.9.92 (ei sanasta sanaan): "This next song is a song we wouldn`t have written five years ago, but you´ve got to follow your heart sometimes".
Eli, älkää hyppikö sängystä sänkyyn vaan odottakaa sitä oikeaa. Mainio ohje itse kullekin. Gersin top-5 soolo kruunaa kokonaisuuden.

The Fugitive 2,5

Perinteistä kasarimaidenia. Sanat jatkumoa edellisalbumin The Assassin -kappaleelle. Elämän ja kuoleman välillä on usein oma viekkaus, ainakin elokuvissa. Musiikillisesti kappaletta ei muista enää parin tunnin päästä kuuntelun jälkeen, mutta olisi se huonompikin voinut olla.

Chains of Misery 2,5

Sisäisestä tuskasta ja kärsimyksestä kertova kappale on suoraa jatkumoa No Prayer -sessioista. Mitäänsanomaton rävellys ja täytebiisin makua.

The Apparition 1

Suoraan sanottuna ärveetä skeidaa eikä saa tanssijalkaa vipattamaan edes pienessä nousussa. Sinkun b-puolen kamaa, ellei jopa roskiksen.

Judas Be My Guide 4

Epätasaisen albumin kärkikaartia puhuttelevine sanoituksineen sekä yhtyeen parhaimmistoon lukeutuvine sävellyksineen. Kappaleen kesto myös varsin sopiva, ehkä jopa aavistuksen liian lyhyt. Yleensä homma menee toisinpäin.

Weekend Warrior 2

Futishuligaanien tempauksista kertova rallatus on varsin unohdettava, no, rallatus. Pesee se kuitenkin valtaosan nykyajan musiikista, onko se sitten hyvä vai huono asia...

Fear of the Dark 5

Erittäin kulunut biisi jonka eri liveversiot on kuultu varmaan 4763 kertaa yhteensä, studiopläjäys antaa siis hyvää vaihtelua. Heviklassikoksihan tämä itsensä ajaa, ja ansaitsee asteikossa täydet pinnat. Kuunnelkaa itte, perkele!

Yhteispisteitä levylle kertyi niinkin paljon kuin 3,25, jolla pääsee listalla sijalle 4.

1.The Number of the Beast: 4
2.Killers: 3,5
3.Iron Maiden: 3,5
4. Fear of the Dark 3,25

[NightTrain]

^ Näitä on kyllä pirun mukava lukea - pitkästä aikaa. Todella ytimekkäästi toit levyn sisällöstä esiin kaiken olennaisen. Voisi itsekin pyrkiä tuohon jahka jatkan tätä proggista käänteiskronologisessa järjestyksessä. FOTDiin ois vielä hieman matkaa.

[Euronymous]

Fear of the Dark on Maidenin yhdeksäs studiopätty...

Mulla heräsi tätä lukiessa ajatus, että olisiko Fear of the Dark parempi levy, jos siinä olisi 8-9 biisiä ja kestoa se tiukka 45 min? Mikä olisi biisilista silloin ja mitä jätettäisiin pois? Oma mielikuva tästä skenaariosta on seuraavanlainen:

1. Be Quick or Be Dead; räyhäkäs aloitusbiisi loistavine riffeineen.
2. From Here to Eternity; pakollinen, ihan ok-tason sinkku.
3. Afraid to Shoot Strangers; täyden vitosen minieepos.
4. Fear is the Key; ihan kivan rokkeri tähän väliin.
5. Childhood's End; koskettava biisi, voisi toimia A-puolen lopetusbiisinä.
6. Wasting Love; toimisi rauhallisena B-puolen aloituksena ja muutenkin oikein hyvä balladi.
7. The Fugitive; tässä on ihan kiva kertsi, lyhyehkö biisi.
8. Judas Be My Guide; lähes viiden tähden lyhyt ja tarttuva biisi loistavine sooloineen.
9. Fear of the Dark; levyn päättävä minieepos ja nimibiisi, yleisösuosikki jne.

Nyt kun katsoo tuommoista listaa, niin tuohan vaikuttaa jopa houkuttelevalta, kun joukosta olisi napsittu se 3-4 heikointa biisiä Noissa jäljelle jääneissä biiseissä on täyden vitosen biisejä ja sitten sitä parempaa keskiluokkaa olevia tekeleitä. Kaikista kuitenkin on jokin mielikuva, toisin kuin vaikka järkyttävästä Apparitionista tai vastaavasta

[Pedro]

Fear of the Dark on Maidenin yhdeksäs studiopätty...

Mulla heräsi tätä lukiessa ajatus, että olisiko Fear of the Dark parempi levy, jos siinä olisi 8-9 biisiä ja kestoa se tiukka 45 min?

Tuo ehdotuksesi olisi kyllä oikeastaan tosi hyvä, itse pudottaisin vielä From Here to Eternityn. Ehkä jonkun nopeatempoisemman voisi sitten siirtää kakkoseksi, vaikka Judaksen, ettei heti aleta startin jälkeen himmailemaan.

[Euronymous]

^ Siis joo tuo varmasti toimisi myös! Mää vaan puotin biisejä välistä, mutta en koskenut järjestykseen. Tuolla tavalla sieltä saisi vielä sen yhden heikon biisin pois ja levyn rakenne pysyisi tasaisempana.

[NightTrain]

Mulla heräsi tätä lukiessa ajatus, että olisiko Fear of the Dark parempi levy, jos siinä olisi 8-9 biisiä ja kestoa se tiukka 45 min?

Ehdottomasti. FOTDista alkaen sama pätee kenties kaikilla bändin studiolevyillä (pois lukien ehkä Brave New World johon itse suhtaudun melko kritiikittömästi). Olisiko tässä aihe uudelle topikille: mitkä biisit jättäisit pois kultakin Maiden-levyltä?

Jollei tuollaista threadia tosiaan jo ole.

Itsekin vesuroisin Apparitionin ohella From Here To Eternityn. Aina ollut fiilis että biisiin on haettu MTV-videohittihuudatuskertsiä, mutta metsään on menty niin pitkälle ettei kansalliskaartikaan enää löytänyt ajoneuvoa. Siihen päälle vielä Eppu Normaalilta kuulostava kitaraintro niin tie meikäläiseen sydämeen on tukossa.

Fear Of The Darkin nimibiisin ja Apparitionin välillä oleva tasollinen kuilu on ehkä suurin koskaan yksittäiselle studiolevylle mahdutettu. Saavutus sekin!

[Euronymous]

Tuo voisikin olla vilkasta keskustelua aiheuttava threadi Kyllähän tuolle levylle on mahutettu sekä top-3 huonoin biisi että ehdottomasti top-10 parhaita biisejä

[BlackBart]

No Prayer For The Dying kuuntelusta ja arvioinnista intoutuneena päätin ottaa uusintatarkasteluun seuranneen levyn Fear Of The Darkin. Omalla mittapuullani Fear Of The Dark on ollut toimiva levy, mutta selkeästi vähemmällä soitolla verrattuna muihin levyihin. Levyltä kuitenkin löytyy paljon loistavia biisejä. Tällä kuuntelu- ja arviointikierroksella pohdin, olisiko jokin kenties muuttunut.

Kansitaide on mukava poikkeus edellisestä levystä ja tuo levylle oman tunnelmansa. Olen aina pitänyt Fear Of The Dark-Eddiestä, jossa on sitä rujoutta ja raakuutta, jota varmaan tavoiteltiin edellisellä levyllä, muttei oikein tavoitettu. Myös lepakko/vampyyri-Eddie toimii, vaikka hieman huvittavalta näyttääkin, etenkin From Here To Eternity-videolla. Kansitaide ei yllä top 5, mutta on sitä rumempiakin nähty.

Sitten itse levyyn. Be Quick Or Be Dead aloittaa väkevästi, lähes väkivaltaisesti. Kappale on omia avausbiisisuosikkejani, jonka toivoisin joskus livenä kuulevani. Kappaleen vauhdikas ajo toimii loistavasti. Pääriffi on tarttuvan kaoottinen, puhumattakaan kertsin kitaroista. Soolot toimivat, vaikka eivät sisälläkään mitään mieleen jäävää melodiakulkua. Brucen räkäinen laulu on älyttömän toimiva tässä. Tälle biisille voi antaa ainoastaan 5.

Seuraava kipale From Here To Eternity viekin jo sitten edellisen levyn tyyliseen hard rock-paahtoon. Brucen räkäinen laulu toimii tässäkin hyvin ainakin itselleni. Omaan makuuni ei toimi moottoripyörävertaukset juurikaan. Kitarasoolot ovat jälleen improvisoituja tilutuksia, joista ei jää mitään mieleen. Iso miinus siis. Biisi on tarttuva, muttei mikään välitön suosikkini. Ajomusana kyllä toimii. Arvosanaksi antaisin Maiden-mittapuulla 3+.

Levyn ensimmäinen eeppinen kappale Afraid To Shoot Strangers on itselleni toiminut aina. Melankolinen ja rauhallinen alku luo tunnelmaa ja asettaa kuulijan aavikolle taistelukentälle. Sanoitukset ovat omasta mielestäni levyn parhaimpia. Erityismainintana ’’…shall be done on earth.’’-kohta toimii! Kappale rakentaa pitkään ennen varsinaisia isoja melodiakoukkuja, jotka ovat kaikuja tulevasta materiaalista. Kappaleen kitaramelodiat ovat parhaimpia melodiakoukkuja koko tuotannossa, johon jousitaustat nostavat vielä voimaa. Tämän soidessa Maiden England-kiertueella toimi sen verta hyvin, että tulevaisuudessakin toivoisin vielä kuulevani livenä. Kappaleen ainoat miinukset ovat jälleen improvisoidut soolot, jotka ovat tuhnuja töräyttelyjä muun kappaleen rinnalla. Arvosanaksi kuitenkin kappaleen kovuuden vuoksi annan 5.

Levyn neljäs kappale on ensimmäinen keskitason alapuolella oleva kappale Fear Is The Key. Kappaleen introriffi ja sooloilu tuo mieleen Blackmoren soittelut vahvasti ja muutenkin Deep Purplen kaiut kuuluvat kappaleessa vahvasti. Kappale kärsii todella heikosta kertsistä, joka lähinnä tuntuu väliosana. Koko osan ajan odottaa seuraavaksi lähtevän kunnon kertosäe, kunnes lössähdetään introriffiin. Soolossa on kyllä loistavat melodiat. Paljon parjattu ’’…lies, lies, lies and lies…’’-kohta ei itseäni koskaan ole häirinnyt, vaan (etenkin huutojen kohdalla) mieleen pulpahtaa vahvasti Deep Purple ja Ian Gillan. Kappaleessa on ihan hyviä ideoita, mutta olisi vaatinut vielä hieman lisää kirjoittamista ja sovittamista. 2+

Childhood’s End aloittaa tyylikkäällä kitaramelodialla jatkaen rumpujen päristyksellä. Säkeistöjen triolikomppi toimii hyvin, kunnes kertsi lässähtää ikävästi ja biisistä katoaa voima. Sanat toimivat maailmanparantamisessaan ihan hyvin, muttei mitään timanttia ole. Soolot jälleen ihmeellistä ripuliräpeltämistä. Itselleni kappaleesta on jäänyt aina sellainen välimallin maku. Biisi kuulostaa paremmalta Fear Is The Keyn jälkeen, mutta itsenäisesti kuunneltuna on keskinkertainen. 2+

Maidenin mittapuulla Wasting Lovea voisi kutsua voimaballadiksi. Itselleni kappale on aina toiminut, etenkin teininä ihastuksien perään kaihoiluna. Brucen vokaalit ja tulkintakyky nousee vahvasti ja herra vetääkin aivan täyttä timanttia etenkin säkeistöt. Aikamoista nannaa! Kertsissä on voimaa ja etenkin rummut paahtavat jytinällä, joita korostavat rytmiset tauot. Sooloakaan ei tällä kertaa ole veivattu ilmeettömästi, vaan selkeästi on jotain mietittykin kappaletta äänittäessä. Maiden tuskin vetää enää, mutta Bruce voisi tämän akustisesti vetää jossain livenä. Ei sitä perinteistä Maidenia, mutta toimii minulle! 5

The Fugitive aloittaa tomiläiskeellä ja perusjunttariffillä. Minuutin jälkeen jo kattelee kelloa, koska biisi alkaa. On kyllä puuduttava ja tyhjänkäyntiä koko alku. Kertsi on ihan ok, jossa ’’I am the fugitive…’’-huudatus jää mieleen hyvin ja rummut toimivat mielenkiintoisine käännöksineen kompissa. Kuitenkin kappale tuntuu jälleen aika peruskauralta, eikä aiheuta juurikaan minkäänlaisia jalanvipatuksia. Paras osa on 3.38 alkava groovaava riffi. Ihan ok 2,5.

Jostain syystä parjattu Chains Of Misery on itselleni levyn vähälle huomiolle jäänyt timantti. Introriffi toimii ja groove on maukas. Brucen tulkinta ensimmäisen säkeistön alussa ’’There’s a madman in the corner of your eye…’’ koukuttaa minut aivan täysin. Väliosa nostattaa, kunnes päästään mahtavaan kertsiin! Hieno melodiakulku ja huudatus loppuun. Ei perinteistä Maidenia, mutta itselleni toimii hyvin. Soolotkin ovat jälleen hieman ruiskittuja, muttei tässä haittaa niin paljon. Jonkin toisen perus hard rock-bändin veisuna voisi olla erittäin kovakin. Aliarvostettu biisi, joka ansaitsee 4 arvosanakseen.

Sitten mennäänkin ojan puolelle. The Apparition on niin tylsää paikallaan polkemista ilman minkäänlaista varsinaista koukkua. Biisistä tulee mieleen, että on yritetty tehdä Deep Purplea, mutta ilman varsinaista biisi-ideaa. 1.48 alkava kitara- ja bassoiloitteilu on ihan hauska. Levy ei olisi mitään menettänyt, jos tämä olisi jäänyt pois. 1

Judas Be My Guide on Maiden-fanien keskuudessa aliarvostettu kipale, minunkin mielestäni. Kappaleessa on upea draivi ja kertsi harmonioineen on aivan loistavaa herkkua! Brucen raspi toimii erinomaisesti tässä biisissä jälleen. C-osaa edeltävät kitaramelodiat toimivat ja soolotkin tällä kertaa vaikuttavat olleen jokseenkin harkittuja. Ei ihan settilista-kamaa, mutta toimii! 3,5

Weekend Warriorin intro on tullut jo muutamaan kertaan kuunneltua Viikonloppusotureiden podcastissa, että odottelee jo podcastin nimeä kuuluviin. Kappale on aika perus hard rock-rallattelu, johon sopii Brucen räkäinen laulu jälleen. Muistuttaa vahvasti Brucen omaa soolomateriaalia Tattooed Millionaire-ajalta. Kertsi toimii ihan hyvin. Akustiset kitarat tuovat oivan lisän taustalle. Kappale on kuitenkin aika tylsä ja siitä puuttuu niitä elementtejä, joista itse Maidenissa pidän. 2,5

Levyn päättää ikoninen nimikappale Fear Of The Dark. Kappaletta on nykypäivänä vaikea arvioida objektiivisesti, sillä sen kuluneisuus tuo omat miinuksensa. Pakko kuitenkin todeta, että onhan tämä täysi ässä biisi ja tarkoituksella jokaisella settilistalla mukana. Parhaimpia melodioita on jälleen kasailtu kappale täyteen, biisin rakentelu on mahtavaa ja draivi aivan täyttä kymppiä. Väittäisinpä, että tämä biisi on ainut syy, miksi koko levy mielletään klassikoksi yleisesti. Paha sanoa muuta, kuin 5.

Fear Of The Darkilla bändi pääsi irti edellisen levyn liiasta yrittämisestä ja palapelimaisista biiseistä ja saivat kasattua eheän kokonaisuuden, joka kärsii tosin muutamasta keskinkertaisesta kappaleesta. Levyä arvostan uuden kuuntelun jälkeen taas hieman enemmän niiltä osin, kun sitä kuuluukin arvostaa. Edellisestä levystä parannus, muttei aivan kultaista kärkeä.

KA: 3,44