Elokuvista, kolmannen kerran

[Jeeves]

Netflixistä tuli tiirattua Daredevilin eka kausi. Perhana, kun yllätti. TODELLA hyvä. Hienosti pyöri pääosan esittäjä taistelukohtauksissa ja kaikin puolin laatu huokui joka nurkasta. Tykkäsin todella paljon ja suosittelen varauksetta. Piristävää vaihteeksi Marvelin hahmo, joka vähän kuulee ja aistii paremmin, mutta pärjää vihuille paljain käsin tai korkeintaan parin puupalikan kanssa. Näppärä kaveri sokeaksi. Tarinan rakentelu takautumineen oli oikein huolella ja kiireettömästi tehty. Myöskin muut hahmot ja näyttelijät toimivat erinomaisesti. Innolla odotan toista kautta sitten joskus. Ja ei, tällä ei ole mitään tekemistä Ben Affleckin aikaisemman elokuvaversion kanssa. Ei sitten niin mitään.

Joo, tämä oli kyllä hyvä. Sopivan synkkä tunnelma mutta ei tuota liian vakavaksi oltu heitetty, eikä pääosan esittäjän karisman puutekaan erityisemmin häirinnyt. Kingpinin dominointiahan tuo kausi oli, erittäin kova roolisuoritus ja hyvä hahmo.

Ens kaudelle sitten uusi puku ainakin ja vähän myös haistelin, että Elektra tulisi myös mukaan kuvioihin. Saa nähdä.

[Iron Constable]

^Mua ei kyllä karisman puute häirinnyt, Charlie Cox oli sopivan vaatimaton kaveri tähän ekaan kauteen ja minusta klaarasi tuon näkemättömän esittämisen oikein hienosti. Raamitkin oli kohdillaan ja liikkuvuus kunnossa ! Vincent D'Onofrio aka Wilson Fisk oli kieltämättä aika dominoiva hahmo, vaikuttavan ahdistava suoritus D'Onofriolta.

Uusi puku näytti hienolta ja Elektran hajua oli ilmassa, ei kyllä yhtään häiritse, jos hän sieltä saapuu kentille teutaroimaan.

Karen Pagen roolia tähdittänyt Woll häiritsi minua eniten, johtuen True Blood taustasta. Olisivat edes muuttaneet hiustyyliä tai jotain, mutta ihan samoilla mentiin kun True Bloodissa. Jatkuvasti odotti, koska ne kulmahampaat kasvavat oikeille paikoilleen...

EDIT: Ai niin, sivuosan esittäjistä pitää mainita Rosario Dawson. Häntä näytettiin aivan liian vähän. Kertakaikkisen upea nainen, huh huh. Jostain syystä en ole aiemmin kiinnittänyt huomiota, mutta mitä kuvia katselin, niin on nykyisellään 36-vuotiaana kypsynyt parhaimmilleen Mitä tuossa lueskelin, niin ilmeisesti kakkoskaudella saa isompaa roolia. Loistavaa.

http://7-themes.com/6847054-rosario-dawson.html

[Jeeves]

Uusi puku näytti hienolta ja Elektran hajua oli ilmassa, ei kyllä yhtään häiritse, jos hän sieltä saapuu kentille teutaroimaan.

EDIT: Ai niin, sivuosan esittäjistä pitää mainita Rosario Dawson. Häntä näytettiin aivan liian vähän. Kertakaikkisen upea nainen, huh huh. Jostain syystä en ole aiemmin kiinnittänyt huomiota, mutta mitä kuvia katselin, niin on nykyisellään 36-vuotiaana kypsynyt parhaimmilleen Mitä tuossa lueskelin, niin ilmeisesti kakkoskaudella saa isompaa roolia. Loistavaa.

Ai se vikan jakson puku? Mun mielestä se oli aivan järkyttävän ruma, mutta onneksi lienee väliaikainen versio ja toimii siirtymänä kohti lopullista.

Dawson oli hyvä ja mulle tuli samantien fiilis, että tuosta hahmosta tulee jotain merkittävää jatkossa. Eli voiko se olla muuta kuin Elektra? Ulkonäkö sopisi ainakin täydellisesti jne. Ja tosiaan isompi rooli toisella kaudella viittaisi myös tähän. Saa nähdä.

[IndianaJones]

Mad Max - Fury Road

Ei helvetti sentään, tässä on todellinen toimintaleffa alusta loppuun. Edes juonta ei ole rakennettu toiminnan tukkeeksi! Kaksi tuntia meni lentäen ja päällimmäinen ajatus on, että milloin viimeksi olen nähnyt näin tiukan toimintapätkän? En osaa nyt vastata, mutta käykää katsomassa! Termi bandwagon saa uuden merkityksen leffassa.

5/5

Tämähän oli vallan hyvä, ilkeän näköiset pahikset ja tarpeeksi toimintaa. Mitä nyt itse Maxia esittänyt näyttelijä ei kyllä oikein hoitanut mielestäni hommaansa, aika pihalla olevan oloinen ukko. Oli kiva katsoa kun asioita poksauteltiin ja hajoitettiin oikeasti, eikä kaikki ollut pelkkää cgi-huttua. Kyllä nuo oikean elämän erikoistehosteet vaan on toista luokkaa.

[Lappis]

Kyllä tuon kerran katsoi, mutta en mä oikein tiedä...En yhdy hehkuttajiin. Näyttävä, kyllä. Mutta ei tämä nyt Rambo IV:ltä vienyt 2000-luvun kovimman action-pätkän titteliä. Ei millään.

[Iron Constable]

^Muhkean turvonneelta myöhäisemmän ajan Rambolta ei kukaan vie mitään. Koskaan.

Eilen aloin päivittää itseäni Walking Deadin suhteen, kun kausi nro 4 saapui blu-ray muodossa talouteen. Kaksi ekaa jaksoa katselin, tänään jatketaan. Suht rauhallista oli vielä, mutta kohtapa taitaa vankilan muurit sortua. Jees, mä oon jäljessä, mutta omassa rauhassa tullaan. Katellaan nyt tää tässä välissä ja jatketaan Netflixin parissa sitten, Agent Carter taitaa olla seuraavana vuorossa.

[WhiteRabbit]

Mad Max Fury Road on kova. Pari vuotta odottelin ja nyt rohkenin antautua Breaking Badille ja kannatti: todella loistava sarja. Hyvä, hallittu ja ennen kaikkea kompakti kokonaisuus! Ei yhtään turhaa hetkeä.

Game Of Thrones 5. kausi loppui erikoisiin tunnelmiin. Kukaan ei tiedä mitä jatkossa tapahtuu kun kirjojen materiaali on käytetty. True Detective 2. kausi alkoi onneksi auttamaan Valtaistuinpelin jättämää krapulaa auttamaan. Saa nähdä mihin tästä lähdetään, ekan jakson perusteella en uskalla vielä odottaa mitään.

[Iron Constable]

Walking Deadin neloskausi oli yllättävän kovaa kamaa, oikein jäi suuri odotus vitoseen. Se pitää ottaa haltuun heti kun on saatavilla.

Sen jälkeen onkin tullut katseltua urakalla sarjoja, lomalla saattaa olla osuutta asiaan. Dexterin 7.kausi tuli saataville NetFlixiin ja se meni oikein sujuvasti, viimeistä odotellessa. Samaten kolmoskausi Lilyhammerista tuli katsottua. Jos ette ole tutustuneet tähän mafian ja norjalaisten hillbillyjen sekoitukseen, suosittelen lämpimästi. Steven Van Zandt on loistava pääroolissa ja sivuosissa vilahtelee muita Sopranos-tuttuja ynnä myös norjalaiset näyttelijät ovat huippuluokkaa. Onhan siellä yhdessä tarinanpoikasessa myös perusbrittejä tuttuine naamoineen. Todella hauska, häiriintynyt ja kiinnostava sarja, jossa ei tylsää hetkeä ole. Mahtavaa kamaa !

Ensimmäinen kausi Peaky Blindersista oli oikein hyvä, mielenkiintoinen kuvaus 1.maailmansodan jälkeisestä Birminghamin alamaailmasta, hienosti tehtyä draamaa.

Pienellä varauksella aloitin katsomaan uutta NetFlix-tuotantoa, nimittäin sense8, jossa sormensa pelissä Matrix ym. porukalla. Ekaa jaksoa piti vähän pakottaa katsomaan, niin sekavaa ja outoa oli, mutta kunhan tuohon pääsi sisään, on vetänyt tehokkaasti pyörteisiinsä. Konsepti on kyllä todella mielenkiintoinen ja monipuolinen, ympäri maailmaa hypitään hengästyttävällä vauhdilla. Avarin mielin vaan kimppuun ja kyllä toimii.

[IndianaJones]

Jurassic World oli, kuten Mad Maxkin, aivan ok. Ei tuossa suurempaa valittamista, joitain todella kaukaa haettuja juttuja ja ehkä hieman liikaa tuota "enemmän on enemmän"-mentaliteettia, joka aika hyvin yrittää pilata nykyleffat. Vaan eipä taida olla alkuperäisen voittanutta, silti ihan ok viihdyttävä pätkä. Täytyy varmaan tämän vuoden puolella vielä uusi Terminator ja Star Wars käydä tsekkaamassa. Ja miten niin mulla on viisivuotiaan leffamaku?

[WhiteRabbit]

^Terminator Genisys oli kyllä harvinaisen kumikuravelli. Liian paljon tehosteita ja liian vähän tunnelmaa. Arska oli yksi leffan paras puoli, mutta T-800 ei tarpeeksi keskitytty, jotta se olisi loppuun asti kantanut. Ei näin.

[Iron Constable]

Kauhiasti tuli tuijotettua MERLINiä, kaikki viisi kautta eli 65 jaksoa. Alkoi "perheystävällisenä" sarjana, mutta muuttui loppua kohden yhä synkemmäksi ja, niin, Game Of Thronesin suuntaan. Tykkäsin kyllä pirusti, tuttuja naamoja mm. Thronesista oli pilvin pimein ja Merliniä esittänyt Colin Morgan veti huikean roolin.

Sarjassa ei verellä tms. mässäillä, mutta jylhiä kohtaloita, rakkautta, magiaa, huumoria ja paljon hevosia, miekkoja ym. jännää piisaa. Normi-annos taisi olla about 2½ jaksoa illassa, eli semmoset pari tuntia kerrallaan. Vei kyllä mukanaan tehokkaasti, ei mitään vaikeuksia. Suosittelen, jos et ole tutustunut.

Nyt katsotaan The Gladesin neljäs kausi pois alta ja sitten kaverilta lainattujen Vikingsin kahden ekan kauden blu-ray maailmaan.

[Edward Mannerheim]

Walking Deadin neloskausi oli yllättävän kovaa kamaa, oikein jäi suuri odotus vitoseen. Se pitää ottaa haltuun heti kun on saatavilla.

Tänään jatketaan The Walking Deadin uunituoreilla 6. kauden jaksoilla. Revolveri laulaa ja miekka välähtää Foxilla klo 21.55 alkaen.

[Jeeves]

Tuli käytyä leffassa viikon sisään jopa pariin otteeseen, pitkästä aikaa.

Roger Watersin uusi The Wall -pätkä oli toki itsestäänselvyys ja liput oli tuohon ainoaan teatterinäytökseen jo kuukausia sitten varattu. Eikä varsinkaan se tärkein, eli musiikillinen osuus pettänyt. Huikeaa tykitystä koko show ja muistot palasivat huikealta Helsingin keikalta mieleen. Visuaalisesti kevyesti hienoin keikka mitä olen ikinä todistanut, eikä tuo tallennekaan varsinkaan kunnon teatteriolosuhteissa kylmäksi jättänyt, päinvastoin. In The Flesh kun jyrähti soimaan, tuli sellaiset kylmät väreet ja jopa liikutus, että oksat pois.

Se muu asia siinä konsertin ympärillä oli omaan makuun vähän turhan juustoista ja laskelmoitua isin perään itkemistä, mitä nyt osasin odottaakin. Onneksi pääpaino oli selkeästi musiikilla.

Musiikille 5/5, muulle elokuvalle 3/5. Leffan jälkeen näytetty keskustelusessio Watersin ja Masonin välillä oli aidosti hauska ja sympaattinen hetki, siitä iso plussa vielä.

Straight Outta Compton tuli myös nähtyä enemmän extempore juttuna, onneksi tuli lähdettyä. Helvetin viihdyttävä pätkä ja tässäkin musiikki jytisi aivan perkeleen komeasti. Hip-hop nyt ei lähtökohtaisesti ole kuulunut ikinä suosikkeihini, mutta ei nuo 80-, ja 90-luvun taitteen West Coast -klassikot oikein voi olla toimimatta ja kai tuon NWA-historian voi laskea jonkinlaiseksi yleissivistykseksi. Tätä voi helposti suositella kovimmallekin hevidiggarille, leffana sen verran viihdyttävä oppitunti gangstarapin historiasta.

4/5

[Krugbit]

Spectre tuli katsastettua eilen ja itselleni toimi kyllä hyvin vaikka...


SPOILERIVAROITUS


... vähän kierrätyksen makua olikin (kuten nimestäkin voi ehkä päätellä) kun esim. Blofeld tuotiin takaisin kuvioihin. Sinänsä kyllä kiinnostavalla tavalla niputti aikaisemmat Craigin Bondit yhteen, mahtoikohan olla tekijöillä mielessä vielä siinä vaiheessa kun leffasarja päätettiin rebootata? Täytyy sanoa myös että elokuva sisälsi jonkin verran epäbondmaisuuksia, esim. ei mitään "eeppistä" lopputaistelua (perinteisessä Bond-leffassahan Bond ja Blofeld olisivat vielä ottaneet yhteen vene-/helikopteritakaa-ajon jälkeen) ja Bond jättää Blofeldin viranomaisten pidätettäväksi. Loppukin oli vähän arvoituksellinen kun Bond ikään kuin poistuu näyttämöltä. Mielenkiintoista nähdä miten homma tästä jatkuu.

[IndianaJones]

^ Mun mielestä tuossa Spectressä oli ihan liikaa sitä paikasta toiseen juoksemista, miksei sitä aikaa voitu käyttää vakka hahmoihin syventymiseen? Nyt ainakin itselle jäi vähän heppoinen vaikutelma, näistä Craigin Bondeista huonoin, vaikka ihan ok olikin. Waltzia esimerkiksi ei hyödynnetty juuri ollenkaan, vaikka aika hyytävä mies osaa juuri tuollaisissa rooleissa olla.

[Lappis]

Pääpahiksen sidekick elikkäs vapaapainijana tunnetuksi tullut Batista, Dave Bautista, oli saamarin kova. Ihan selkeitä aineksia olisi tuollaisessa lihavuoressa Jaws kakkoseksi. Toivottavasti olisi ensi leffassakin pahiksena. "Ou SHIT!".

Kyllä me diggailtiin. Bondit nyt ovat Bondeja, ei siitä mihinkään pääse. Aina kun uusi Bond tulee, se on leffamaailmassa selkeästi samanlainen tapaus kuin rokkipuolella vaikkapa Maidenin tai Metallican uudet, tulevat levyt; Tuleehan ne ostettua ja kuunneltua joka tapauksessa.

[Karpaasi]

Uusi Bond oli kyllä aivan totaalisen yhdentekevä avaus. Vielä leffan alkupuolella olin mainion alun jälkeen aika täpinöissä, mutta hiljalleen leffa degeneroitui aivan käsittämättömäksi soopaksi, jossa mentiin ympäri maailmaa hirveällä hopulla. Blofeldin tukikohdan räjähtäessä ja aivan lopussa tuli kyllä aivan sarjana haukoteltua, että loppuisi jo. Marvel Cinematic Universejen tekeminen Bondille oli typerä idea, ja koko helvetin pahiskuvio ja Vesperin esiin ottaminen oli todella heikkoa.

Vittu. Paskin Craig-Bondi. Die Another Dayssa sentään edes viihtyi jotenkin sairaasti!

[Brainstorm]

Jack Reacher (2012)

Lee Childin kirjasarjasta ja Jack Reacheristä ei itselläni ole minkäänlaista kokemusta. Itseltäni oli jäänyt kyseinen leffa katsomatta, mutta päätin korjata tilanteen tuttavani suositeltua kyseistä leffaa männä viikolla.

Elokuva toimi itselleni loppujen lopuksi todella hyvin. Kestoa leffalla on reilu kaksi tuntia, mutta eipä tuntunut pitkältä ajalta. Juoni pyörähti käyntiin mielenkiintoisella tavalla heti alkuun ja leffa heitteli mielestäni sopivassa suhteessa seesteisempää vaihdetta ja toimintaa vuorotellen. Toimintakohtaukset olivat mielestäni varsin totuuden läheisiä ja plussaa myös siitä, että Jack Reacher ei ollut mikään yli-ihminen, joka hakkaa kaikki tässä, heti ja nyt.

Juonihan ei kokonaisuutta ajatellen sisällä mitään maata mullistavaa, mutta jotenkin elokuvan synkkyys ja tietynlainen raakuus siivittivät sitä jouheasti eteenpäin.

Tom Cruise toimi itselleni hyvin Reacherinä ja Cruisesta harvemmin on itselläni valittamista. Myös pahisroolissa nähty Jai Courtney sekä sivuroolissa ollut Robert Duvall olivat hyviä. Erityismaininta Rosamund Pikelle. Huh, mikä nainen!

[Lappis]

Erityismaininta Rosamund Pikelle. Huh, mikä nainen!

Kyllähän sitä "laittaisi".

Reacher-leffan ehdottomasti suurin ongelma on Reacher-kirjojen suurena ystävänä Cruisen valinta päärooliin. Tietty ymmärrän, että jos kirjan mukaan valittaisiin, ainoat vaihtoehdot olisivat tyyliin Dwayne Johnson, Jason Momoa Etc. isot ukkelit.
Tuon suurehkon epäkohdan jos saa päästään pois, niin oikein menevä leffahan tuo oli. Sieltä on kuulemma kakkosleffaa tulossa jossain vaiheessa, Cruisen ollessa edelleen sotilaspoliisi Majuri Jack Reacher (Evp.)

[Iron Constable]

Sain viimein Dexterin katsottua loppuun. Ei mitenkään lässähtänyt viimeiselläkään kaudella, päinvastoin, minusta viimeinen kausi piti otteessaan hyvinkin vahvasti. Lopusta voidaan olla montaa mieltä, mutta jos draaman kaarta miettii alusta saakka, onnellista loppua ei tainnut näköpiirissä ollakaan...

Minun kirjoissani Dexter menee heti Breaking Badin jälkeen kaikkien aikojen sarjaksi. Tykkäsin pirusti alusta loppuun.

[Lappis]

Sain viimein Dexterin katsottua loppuun. Ei mitenkään lässähtänyt viimeiselläkään kaudella, päinvastoin, minusta viimeinen kausi piti otteessaan hyvinkin vahvasti. Lopusta voidaan olla montaa mieltä, mutta jos draaman kaarta miettii alusta saakka, onnellista loppua ei tainnut näköpiirissä ollakaan...

Minun kirjoissani Dexter menee heti Breaking Badin jälkeen kaikkien aikojen sarjaksi. Tykkäsin pirusti alusta loppuun.

Täällä Dexter jäi kesken, kun sarja yhtäkkiä hyppäsi prime timestä puolen yön jälkeen alkavaksi. Oli vielä kesken kauden. John Litgow näyttelee sillä kaudella tyyppiä, ketä Dexter yrittää narauttaa/saada todisteita syyllisyydestä. Kesken kauden? Siihen jäi.

Seurattava sarja, mutta ei missään vaiheessa imenyt mukaansa. Eli tuskin tulee katseltua loppuun, koska hahmot olivat jotenkin sen verran...en tiedä, väkinäisiä, että kenenkään hahmon kohtalo ei edes kiinnostanut. Ainoa mielenkiintoinen hahmo oli parilla eka kaudella mukana ollut musta poliisimies, joka epäili Dexteriä koko ajan. Miehen kuolemaan lässähti koko sarja. Olisi vaan ollut sama jahtaaja Dexterillä alusta loppuun. Sellainen luo jännitettä. Breaking Badissa oli vastaava jännite/takaa-ajaja koko ajan, The Shieldissä oli, Deadwoodissa oli omat taisteluparinsa, The Wire, 24 Etc.
Päähenkilö ja "Nemesis", ne pitää olla. Dexteristä se elementti vietiin pois. Myös näyttely kautta linjan ei oikein lähtenyt. Mullan alla-sarja sen verran mielessä, että nimihahmon esittäjä olisi pitänyt olla joku toinen. Myös se latinopoliisi oli yksi pääpahiksia Kylmässä Ringissä, joten ei sekään auttanut asiaa. Kylmän Ringin näyttelijät olivat muutenkin hyvin edustettuna.

Justifiedistä katseltiin yksi kausi lävitse, en muista mikä, ja nyt hiukan notkahti. Vielä olisi kaksi kautta jäljellä, toivottavasti petraa taas loppua kohden. Hiukan kyllä epäilen.
Boardwalk Empiren aloitin myös ja onhan erinomaista kamaa kautta linjan. Väkivallasta varsinkin saatu jotenkin hätkähdyttävän realistista ja epämiellyttävää. Nyt jäänyt hiukan vähemmälle, koska pitää pelata pleikkaria, mutta siellä se odottelee katsomistaan.

[Iron Constable]

^Kyllähän Dexterissä kierrettä riitti tuon sinun kesken jättämäsi kauden jälkeen ihan tarpeeksi. Mutta kaikki ei iske kaikille. Tyhjä olo tuli homman loputtua ja muutaman kerran sai nieleskellä siellä täällä, loistavia hahmoja oli monta. Toi alusta lähtenyt kierre, että joku teki pahojaan ja poliisi tutki ynnä Dexter omiaan, romuttui loppua kohden ja fokus oli enemmän esim. Dexterin ja siskon suhteessa, kun alkoi Dexterin salaisuuksien varjo raottua vähän sinne ja tänne. Hienosti kasvoi sarja mittansa aikana.

Tässä on tullut katsottua sarjoja ihan helvetisti, Hemlock Grove, Arrow, Narcos jne jne. Sitä mukaa kun saa katsottua, napsahtaa aina johonkin uusi kausi ja jatketaan matkaa. Sarjakuvajutuista esim. Jessica Jones ja Gotham pitäisi jossain vaiheessa kokeilla, ennen kuin Daredevilin seuraava tulee ohjelmistoon. Välillä pitää katsastaa, mitä leffoja on tippunut saataville ja katsoa kiinnostavimmat pois kuleksimasta. Netflixissä näkymättömät Walking Dead ja Game Of Thrones täytyy saattaa kaudella eteenpäin lähiaikoina. Poikien kasvaessa on vaan alettu niiden kanssa katsoa tuota minun satojen elokuvien kirjastoani uudestaan, siinä meneekin sitten niin kauan, kunnes muuttavat pois kotoa

Aika huumetta noi sarjat/leffat mulle nykyään on. Pitää katsoa, ennen kuin kupsahtaa !

[Brainstorm]

Tuli katsottua brittiläinen musta komedia Death At A Funeral (2007).

Perheen isä kuolee ja tarkoituksena on järjestää isälle muistotilaisuus. Paikalle saapuu kaikenlaista sakkia perheenjäsenistä ystäviin ja sitten alkaa sattua ja tapahtua.

Itselleni upposi kyseinen leffa hyvin, brittiläisen komedian ystävä kun olen. Toisaalta kaikille se ei tipu. Helppoa aivot narikkaan-viihdettä vajaan puolentoista tunnin verran.
Tästähän on tehty myös jenkkiversio muutamia vuosia myöhemmin ja itse asiassa löytyy leffahyllystä, joten pitänee sekin katsella joku ilta pois, vaikka veikkaan, että ei se tämän tasolle yllä.

[Lappis]

Kahdeksas Quentin Tarantinon elokuva. Tarantinon uuden leffan ilmestymisessä alkaa olemaan jo samaa juhlahumun tuntua kuin uusimman James Bond-leffan ilmestymisessä; Elokuvien ystävä ei näitä leffoja missaa. 17.1.2016 sunnuntain iltapäivä ja osa illasta vietetään Tarantinon uusimman parissa.

Tarantinon leffoilta on lupa odottaa nasevaa ja älykästä dialogia, kieroa huumoria, vanhoille elokuville suunnatttuja tribuutteja ja juonellisia yllätyksiä. Kaikki tämä hyvässä tasapainossa ja viihdyttävyydestä tinkimättä. Valitettavasti tämä uusin jatkoi siitä, mihin edellinen Django unchained jäi; Mitään edellämainituista tavaramerkeistä ei koettu kertaakaan koko elokuvan aikana. Dialogia kyllä riitti, mutta nasevuus ja huumori puuttui täysin. Leffan alun vankkurikohtaus oli ajan haaskausta alusta loppuun, minkä ainoa anti katsojalle oli haukottelu, kelloon katselu ja vajoaminen tilaan, mikä lähenteli lähinnä koomaa. Kohtauksen tarkoituksena oli ilmeisesti tutustuttaa katsoja elokuvan muutamaan keskeiseen hahmoon ja siinä kyllä onnistuttiin todella perusteellisesti. Jos siis pysyi hereillä koko kohtauksen.

Toisaalta ymmärrän kyllä ohjaajan pointin; Hidas juonen eteneminen oli peruskauraa vanhoissa elokuvissa ja koin, että kunnianosoitusta tässä haettiin juuri noille vanhoille klassikoille. Myönnettäkööt tässä vaiheessa, että en ole kyseisen lajityypin suurin ystävä, tarkoittaen äärimmäisen hidasta juonellista etenemistä.

Ensimmäinen kohtaus leffasta käytiin siis vankkureissa ja toinen sitten majapaikassa, mistä haettiin suojaa lumimyrskyltä. Sivuhuomautuksena mainittakoot, että tämä “lumimyrsky” oli aika hupaisa näin suomalaisesta vinkkelistä katsottuna; Hiukan tuulta, puut vihreinä ja pakkaslunta hieman tipahteli ja siinä meillä on varsinainen myrsky...

Reservoir Dogs tuli vääjäämättä mieleen sekä näyttelijöistä (Tim Roth, Michael Madsen) että miljööstä. Siihen yhtymäkohdat sitten jäivätkin. Tim Roth näytteli harvinaisen ärsyttävästi yli koko ajan, mikä on sääli, koska kyseessä on kuitenkin loistava näyttelijä. Vaikutti vahvasti, että Rothin rooli olisi alunperin kirjoitettu Christopher Walzille. Rothin tilalle Walz ja homma olisi toiminut ihan eri tavalla. Nyt ei oikein lähtenyt. Koko näyttelijäkaartista voisi sanoa samaa; Jokainen veti roolinsa läpi automaatiolla ilman sen suurempia tunteen paloja. Walton Goggins( The Shield, Justified) oli vähiten ärsyttävä, joten hän veti roolinsa parhaiten.

Loppu ei tarjonnut oikeastaan mitään yllätyksiä, kuten ei muutenkaan juoni missään kohtaa. Leffan jokaista osa-aluetta voisi kuvailla yhdellä sanalla; Vetelä. Todella sääli, koska joka kerta mennessäni katsomaan Tarantinon elokuvaa odotukset ovat aika korkealla. Ennen elokuvan katsomista luin, että väkivalta leffassa olisi jotenkin tavanomaista roisimpaa. No tuota...ei ollut.

Tarantino on kaivanut itselleen niin syvän kuopan, että sieltä voi olla mahdotonta nousta ylös; Reservoir Dogs, Pulp Fiction, Jackie Brown ja Kill Billit. Käyrä oli huipussaan noiden elokuvien ajan. Sen jälkeen pientä lopahtelua, Kunniattomat Paskiaiset jälleen nosti käyrää ylös ja nyt on menty lujaa alas jo kahden elokuvan verran. Käsittämätöntä on se, että tämä uusin sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta käsikirjoituksesta. Leffassa oli kaikki lainattua, ei mitään omaperäistä ja siitä ehdokkuus? Toisaalta tämäkin elokuva todennäköisesti tuottaa rahaa maailmanlaajuisesti niin hyvin, että seuraavankin leffan voi tehdä käsikirjoituksesta alkaen puolivaloilla.

Yksi asia on kuitenkin suhteellisen todennäköistä; Minä en sitä elokuvaa mene enää katsomaan. Olen vahvasti sitä mieltä, että Tarantino ei tästä enää nouse ja parhaat päivät ovat kaukana takana päin. Toisaalta toivon kovasti, että olisin väärässä. Ja jätetään sitä takaovea hiukan auki; Muutama vuosi eteenpäin ja Tarantinon uusi leffa on teattereissa. Voi olla vaikea olla menemättä sitä katsomaan. Toivotaan, että tämä western-kausi menisi nyt ohi, koska selkeästi se ei toimi.

Jos mietit, mennäkkö katsomaan uusin Bond vai sitten tämä, ehdottomasti Bond. Se tekee sen, mikä leffojen päätarkoitus on; Viihdyttää. The Hateful Eight ei viihdyttänyt kertaakaan pitkän kestonsa aikana. Tarantino on unohtanut sen tärkeimmän eli viihdyttämisen taidon kaikessa kunnianosoitustensa huumassa.
1/5

[IndianaJones]

^ Mä olen aikalailla eriävällä kannalla tuosta, mielestäni ihan hyvä leffa. Ehkä tuo Tarantinon sarjakuvamainen verellä plärääminen ei sopinut muuten vähän tummanpuhuvampaan elokuvaan, tuntui turhalta yritykseltä shokeerata. Esimerkiksi Kill Billeissä tuo toimii paljon paremmin, kun yleisfiilis on jotenkin sarjakuvamaisempi, ja verisuihkut pään katkomisten jälkeen ovat ikään kuin kieli poskessa tehtyjä, Hatefulissa ne tuntuivat siltä että yritetäänpäs nyt saada yleisö huonovointiseksi.

Eniten leffassa itselleni toimi juurikin tuo hidas tempo, kerrankin rauhassa tutustuttiin kaikkiin hahmoihin ja luotiin oikeita jännitteitä niiden välille. Lisäksi erityisesti Samuel El Jacksonin hahmosta paljastui kokoajan uusia puolia. Mielenkiintoinen oli myös Walton Gogginsin hahmo, jonka motiiveista ei paljoa ottanut selvää, josta johtuen sai aina jännittää, mitä hän seuraavaksi tekee. Itseäni on risonut uudemmissa leffoissa juurikin se, että tapahtumia on hirveästi ja vauhti on kova, jolloin kaikki käänteet tuntuvat yhdentekeviltä. Tästä kärsi mielestäni uusi Bond aika pahasti, ja mieluumin mie tätä elokuvaa suosittelisin kuin uutta Spectreä. Tykkäsin myös leffan visuaalisesta annista, etenkin vankkuriosiossa, varmaan juurikin tuon viipyilevän otteen takia. Oli vähän erilailla fiilistä, kuin monessa nykyleffassa.

Tuo loppukohtaus oli mielestäni aika heikko, jäi semmoinen tunne että tässäkö tämä nyt oli. Reservoir Dogsiin oli kyllä yhtäläisyyksiä asetelman suhteen, mutta etenkin loppu jätti mut jotenkin kylmäksi. Mutta oli tuossa paljon hyvääkin, ehkä semmonen 3/5 leffa, ehkä jopa vähän parempi. Uusintakatselulla voisi olla paljon tylsempikin, kun tietää jo mitä hahmot tekevät, ei varmaan yhtä jännittynyttä tunnelmaa saa aikaiseksi.