Uusi levy The Book Of Souls julkaistaan 4.9.2015

[asa]

Joo, kummallinen levy kun ihan koko ajan on pakko kuunnella, kaikkiaan varmaan yli 30 kertaa tullut pyöräytettyä läpi eikä kyllästymisestä vielä tietoakaan. Ja kun soimaan laittaa, niin on samalta istumalta pakko kuunnella keskeytyksettä levyn loppuun asti. Äsken juuri bongasin Empire of the Cloudsista kirkonkelloja, joiden läsnäoloa en ollut aiemmin huomannut. On tää vaan ihanaa.

[eddie6]

Olettehan toki huomanneet empire of cloudissa kohdassa 6:58 riffin joka on sos-koodi. Sopii tosi hyvin tarinaan. Gersin soolot ovat kyllä tosi paskoja tällä levyllä..

[Varjis]

^ Hilguma tuolla jo aiemmin pisti saman merkille, enpä itsekään tajunnut moista ennen kuin palstalta luin . Pitääpä bongata nuo kirkonkellot vielä ko. tsibaleesta.
Nimibiisi on kirjannut itsensä kyllä kultaisilla kirjaimilla mun sydämeen. Aivan huikeeta tulkintaa Brucelta läpi biisin, loistavia koukkuja ripoteltuna joka puolelle kappaletta, ja tuo Nickon rumputuli puolivälissä. Aiai, koska tätä oikein pääsee kuulemaan livenä?

Lisäyksenä vielä Nickon haastikseen, että eiköhän joka bändi tavoittele sitä, että uusi levy olisi taas paras mitä ovat ikinä tehneet. Muuten studioon menemisessä ei taitaisi olla mitään järkeä? Tosin, eihän tämä kaikkiin bändeihin päde, vaan löytyy sen verran realismia, että kulta-aikojen klassikkolevyjä ei voi enää julkaista uudestaan. Mutta tavoitteena kuitenkin, päästä ainakin mahdollisimman lähelle parasta.

[QazKFD]

Tosin, eihän tämä kaikkiin bändeihin päde, vaan löytyy sen verran realismia, että kulta-aikojen klassikkolevyjä ei voi enää julkaista uudestaan.

Niin siis ellei ole Manowar.

[Sir]

Ei mulla levystä juuri mitään muuta sanottavaa edelleenkään ole kuin aiemmassa vuodatuksessani. Paitsi että jostain syystä If Eternity Should Fail on tarttunut soimaan päähäni ilmeisen pysyvästi. Ei mitään mielikuvaa että milloinhan sellaista on päässyt jonkin Iron Maiden-biisin suhteen tapahtumaan. Joskus helvetin kauan sitten joka tapauksessa. Joko se on oikeasti helvetin hyvä biisi tai sitten rasittava korvamato. En osaa päättää.

Blaablaablaaa.

Oikeastihan mä tulin tänne vain sanomaan sen, että vittu mä en enää tilaa Amazonista ennakkoon yhtään mitään. Ainakaan ennen seuraavaa kertaa. Toista viikkoa jo levyn ilmestymisestä eikä levyä näy edelleenkään missään. Matkaan ovat paketin toki saaneet jo 3. päivä. Mut hei, onhan aina toi Spööttifyyyyyyyyyyy. Perkele. Paitsi että en kuuntele enää koko levyä yhtään ennen kuin voin sen omalta älppäriltäni kuunnella. Sikäli kun se ikinä edes suvaitsee Esbo Cityyn saapua.

[QazKFD]

CDON.com tais palvella parhaiten tällä kertaa kun Make ainakin toimitti hakeneensa levyt jo viime viikon tiistaina postista.

[Edward Mannerheim]

Kun kerran albumikokonaisuutta ja biisien rakenteita ei yhtyeen puolesta jakseta miettiä, aloitin eräänlaisen projektin tämän parissa.
Tavoite on siis tiivistää levyn parhaat sävellykset oikeihin mittoihin, niissä puitteissa mitä edes välttävän kuuloisia leikkaamisia ja liimaamisia pystyy tekemään. Turhat toistot, ripuliset soolokohdat, väkinäiset introt ja outrot jne. siivotaan pois ja tuloksena pitäisi olla mahdollisimman yhtenäinen ja mukavasti eteenpäin soljuva alle 50-minuuttinen albumi. Ajatuksen tasolla tämä on jo valmis, katsotaan riittääkö kärsivällisyys toteuttaa ihan oikeasti.

Tavallaan ihan helvetin typerä idea, mutta miksipä ei ajankulukseen tekisi sitä, mitä yhtye ja "tuottaja" ei jaksa tehdä.

Meikäläisen typistetty versio TBoS:sta, pituutta 73+ minsaa. Mukana kaikki biisit, joista kolme jätin rauhaan - tosin nekin kasvoivat pituutta 2 sekkaa lisää, koska jätin tauot levylle. Muista biiseistä pätkitty introt/outrot ja turhia toistoja. EotC:sta lähti 6 minsaa suht kivuttomasti jopa tällaisen teknisesti rajoittuneen käsittelyssä.

Edit: kuvan suora linkitys ei onnistu jostain syystä...

[asa]

EotC:sta lähti 6 minsaa suht kivuttomasti jopa tällaisen teknisesti rajoittuneen käsittelyssä.

Ohhoh. Ainoastaan kohdassa 16.04 alkavan uuden teeman olisi ihan hyvin voinut jättää pois biisistä, varsinkin kun se soi vain tämän yhden kerran, eikä toistu enää biisissä. Toisaalta se ei pidennä biisiä kuin reilu 50 sekuntia, ja onhan siinä aika pirun komeeta tulkintaa Brucelta, joten lienee tuo kerronnallisesti ihan perusteltavissa. Muutoinhan toi koko biisi on minusta silkkaa neroutta. Suosittelen kuuntelemaan biisin hyvillä kuulokkeilla tämän videon taustalla: https://www.youtube.com/watch?v=kwgoGDWEBz0

Taimatkaa biisi alkamaan videon lähtölaskusta, ja nauttikaa tarinan syventymisestä.

[Edward Mannerheim]

^No, multa lähti homma vähän lapasesta ku kerran rupesin saksimaan. On tossa 12 minuutissakin matskua ihan tarpeeksi, ainakin mulle.

[jarna]

On tullut lueskeltua noita kirjoituksia ton uuden levyn tiimoilta niin oli pakko rekisteröityä ja heittää omat kommentit sekaan.
Rontti 30 vuotta on tullut seurattua bändiä , välillä innokkaammin ja välillä vähemmän innokkaaamin. levyt on tullut hommattua ja toistakymmentä keikkaakin nähtyä. mun mielestä parasta maidenia pitkään pitkään aikaan. kymmenisen kertaa tullut pyöriteltyä levy läpi ja aina vaan paranee. onnex en tosta musiikin teoriasta ole koskaan mitään ymmärtänyt oon luottanut vaan siihen mitä korva kuulee ja mun korva sanoo että helvetin tiukkaa kamaa on. Mun mielestä ei yhtään heikkoa biisiä koko levyllä. en olis uskonut että koskaan sanon tätä mutta ehkä tähän olis hyvä lopettaa , parempaa tuskin tulee. On hienoo lukee millasia tunteita ja ajatuksia bändi ihmisissä herättää, toinen tykkää äidistä toinen tyttärestä , mutta toista samanlaista bändiä ei ole eikä tule. olishan noita biisejä voinut lähtee syvällisemminkin lähtee arvostelemaan mutta siihen en näe tarvetta , kuulokkeet korville volumet kaakkon pullo trooperia auki ja se on menoo.

kiitos ja anteeks.

[Pertti Keinonen]

EotC:sta lähti 6 minsaa suht kivuttomasti jopa tällaisen teknisesti rajoittuneen käsittelyssä.

Ohhoh. Ainoastaan kohdassa 16.04 alkavan uuden teeman olisi ihan hyvin voinut jättää pois biisistä, varsinkin kun se soi vain tämän yhden kerran, eikä toistu enää biisissä. Toisaalta se ei pidennä biisiä kuin reilu 50 sekuntia, ja onhan siinä aika pirun komeeta tulkintaa Brucelta, joten lienee tuo kerronnallisesti ihan perusteltavissa. Muutoinhan toi koko biisi on minusta silkkaa neroutta. Suosittelen kuuntelemaan biisin hyvillä kuulokkeilla tämän videon taustalla: https://www.youtube.com/watch?v=kwgoGDWEBz0

Taimatkaa biisi alkamaan videon lähtölaskusta, ja nauttikaa tarinan syventymisestä.

Kiitti, tuo videohan oli aivan loistava!

[Dino]

AMOLAD on hyvä esimerkki, hieno levy, mutta äärimmäisen raskas kuunneltava kokonaisuutena, jopa mahdoton.

Niin on moneksi meitä. Minä puolestani kuuntelen sen aina sille päälle sattuessani nimenomaan kokonaisuutena, levy jotenkin vaatii sitä. Joskus aina, kun jälkikasvu nukkuu tai on muuten poissa jaloista, ja muutama luppotunti löytyy, niin kaivelen Matterin hyllystä. Luurit päähän, muutama moukku napanderia ja levy soimaan. AMOLAD iskee mulle parhaiten juuri näin, sen voima paljastuu kun biisit lyövät yli peräkkäisinä hyökyaaltoina. En silti sano että näin pitäisi tehdä; mulle tuo toimii mutta kukin tavallaan.

[Kärpästen Herra]

CDON.com tais palvella parhaiten tällä kertaa kun Make ainakin toimitti hakeneensa levyt jo viime viikon tiistaina postista.

Tänne CDON.com toimitti levyn julkaisupäiväksi. Todella positiivinen yllätys kyllä. Niin kuin itse levykin.

[Starstruck]

Hienoa, että toinenkin hullu löytyi! Tsekkaan Edward tuon sun version, kun kotiudun reissusta. Mitkä biisit on sellaisenaan?

Minusta EotC:n heikointa antia on S.O.S.-kohdan jälkeiset "vuoristorata"-kitarat. Tosi puuduttavaa. Niistä pätkin itse huolella.
Jostain syystä nimibiisin intro/outro ovat tunnelman kannalta olennaisia.

[Edward Mannerheim]

Hienoa, että toinenkin hullu löytyi! Tsekkaan Edward tuon sun version, kun kotiudun reissusta. Mitkä biisit on sellaisenaan?

Minusta EotC:n heikointa antia on S.O.S.-kohdan jälkeiset "vuoristorata"-kitarat. Tosi puuduttavaa. Niistä pätkin itse huolella.
Jostain syystä nimibiisin intro/outro ovat tunnelman kannalta olennaisia.

SOL, DOG & TOAC jäivät ronkkimatta. EOTC lyheni rankimmin, mutta lähti TRATB:stäkin nelisen minuuttia. Näistä kahdesta tuli pätkittyä humpat ja toistot, lopuista vain introt ja outrot. Levy napakoitui ainakin siinä suhteessa, että nyt mennään heti asiaan joka biisissä ja ne mahtuvat kaikki yhdelle cd:lle.

[Krugbit]

Nyt on tullut kuunneltua albumia sen verran että jonkinlainen mielipide on muodostumassa. Omissa kirjoissani tämä on sijoittumassa Maidenin heikoimpien tekeleiden joukkoon. Ei tämä huono albumi ole mutta kun vertailukohta on mitä on. Sama ongelmahan tässä on kuin edellisellä eli albumi on yksinkertaisesti ylipitkä. Levyllä on paljon hyvää mutta Final Frontierin tapaan läpi on päästetty myös paljon sellaista mitä ei olisi pitänyt. Toistotautia esiintyy vähän vähemmän kuin aiemmin mutta ei siitä kokonaan ole päästy eroon. Tähänastisten kuuntelujen perusteella neljä biisiä (avaus-, nimikko- ja lopetusbiisi sekä Tears of a Clown) erottuu selvästi edukseen muista ja nämä neljä ovat ainoat jotka saavat itseltäni jotakuinkin puhtaat paperit. Toki avausbiisissä hoetaan kertosäettä vähän liikaa, nimikkokappaleen intro ja outro ovat täysin turhia (joskin onneksi aika lyhyitä) ja Empirestakin voisi jokusen minuutin napsaista pois. Sanoisin että Eternity ja Tears ovat biisikokonaisuuksina eheimmät ja niissä on tämän osalta nähty eniten vaivaa. Empire taas on ilahduttava biisi jo senkin takia että Maiden uskaltaa jotain sellaista. Toisessa ääripäässä ovat The Great Unknown, River ja Shadows jotka viskaisin surutta yli laidan. The Red and the Black on biisi josta haluaisin tykätä mutta 13,5-minuuttisena se alkaa puuduttaa. Noin pitkässä kappaleessa pitää olla enemmän vaihtelua. Kuulostaa siltä että kaikki idean puolikkaatkin on haluttu väkisin mahduttaa mukaan ja toistoa on turhan paljon. En nyt puhu sen enempää introsta ja outrosta. Man of Sorrows on ollut vähän vaikeasti avautuva, en osaa päättää pidänkö siitä vai en. Speed of Light ja Death or Glory ovat ihan ok rockereita jotka täyttävät paikkansa levyllä mutta joita en kuitenkaan jäisi kovasti kaipaamaan. Kitarasooloista ei tosiaan kannata paljoa puhua. Ihmettelen myös useammassa kappaleessa esiintyvää ratkaisua laittaa lead-kitaristi soittamaan samaa melodiaa kuin Bruce laulaa.

Jonkin verran on puhuttu albumilla esiintyvästä ideoiden kierrätyksestä ja itsekin olen kiinnittänyt tähän huomiota. Esimerkiksi Shadows, jos nyt ei suoraan lainaa niin ainakin ottaa vaikutteita muistakin kappaleista kuin Wasted Yearsista. Säkeistöstä tulee itselleni vähän mieleen Fallen Angel ja kertosäe kuulostaa jonkin verran Benjamin Breegiltä. Jotkut ovat tainneet jo mainitakin että Empiressa on vähän mukailtu Legacya ja olihan se singlelohkaisu vähän turhan samanlainen kuin Final Frontierilla. Lisäksi korttipakkabiisistä, tai lähinnä pitkästä väliosasta, tulee itselleni mieleen Wild Wind. Samantapainen poljento ja taisi siellä jotain samankaltaisia sävelkulkujakin olla. Päällimmäiset mietteet albumista ovat samanlaiset kuin Final Frontierista. Aineksia olisi ollut oikein hyväänkin albumiin mutta mukaan on otettu liikaa huonoa materiaalia ja biisikokonaisuudet ovat huolimattomasti kasattuja ja viimeistelemättömiä.

[On the worlds hands]

Meikäläinen varmaan ainoa täällä, joka tykkää The Great Unknown:sta. Alku muistuttaa vähän Dickinsonin "Son of a Gun",- biisin alkua. Ok, säkeistöt ei nyt mitään ihmeellisiä, mutta bridgestä tykkään. Kertosäe on loistava, menevää tykitystä ja siihen perään mukana jammailtava jäähdyttelyosio, johon Gers heittää ihan kohtalaisen, "The Talisman", tyyppisen soolon.Taustoista tykkään myös tuossa. Toisen kertsin jälkeen erinomainen melodia, joka tuo mieleen FOTD-albumilta jonkun kappaleen, mitä en nyt muista. Chains of Misery kenties? Sen jälkeen Smith ja Murray vetävät hyvän soolon mieheen ja sitten biisi loppuu vähän kuin seinään outron (ja Brucen lopetuksen) merkeissä. Jostain syystä mulle toimii The Great Unknown. Sanoituksiin en ole vielä perehtynyt sen kummemmin yhdenkään biisin kohdalla.

[Summerganon]

Toisen kertsin jälkeen erinomainen melodia, joka tuo mieleen FOTD-albumilta jonkun kappaleen, mitä en nyt muista. Chains of Misery kenties?

Vaiko Childhood's End? Tosi tuttu melodia joka tapauksessa. En tiiä, itselle The Great Unknown on vähän sellainen biisi, että kyllä sen kuuntelee, mutta ei herätä ihan samoja fiiliksiä kuin levyn kovin materiaali, jos nyt ei mitään välittömän negatiivistakaan. Kivoja kohtia kyllä ja rullaa oikeastaan mukavasti, mutta on vähän hankalassa asemassa, häviten selvästi levyn eeppisimmille pläjäyksille ja jää lyhyemmällä osastolla virkaveljiensä jalkoihin. Nuo melodiathan on tosiaan kivoja, mutta pidemmän päälle jopa liian tuttuja.

Pitää makustella kyllä tätä lisää vielä, muilta osin alkaa pikkuhiljaa olemaan joku melkein julkaisukelpoinen, omalla mittapuullani jopa selkeä(!!!) mielipiderykelmä valmiina. Toinen biisi, joka on vielä itselle vähän kiikun-kaakun on The Man of Sorrows. Tykkään, mutta tälle on käymässä vähän kuin The Man Who Would be Kingille, että aina vähän 50/50 että lähteekö kunnolla vai eikö lähde. Kattellaan ja kuulostellaan vielä!

[On the worlds hands]

Toisen kertsin jälkeen erinomainen melodia, joka tuo mieleen FOTD-albumilta jonkun kappaleen, mitä en nyt muista. Chains of Misery kenties?

Vaiko Childhood's End? Tosi tuttu melodia joka tapauksessa.

Childhood's End taitaa olla joo. Kiitos korjauksesta.

[IndianaJones]

AMOLAD on hyvä esimerkki, hieno levy, mutta äärimmäisen raskas kuunneltava kokonaisuutena, jopa mahdoton.

Niin on moneksi meitä. Minä puolestani kuuntelen sen aina sille päälle sattuessani nimenomaan kokonaisuutena, levy jotenkin vaatii sitä. Joskus aina, kun jälkikasvu nukkuu tai on muuten poissa jaloista, ja muutama luppotunti löytyy, niin kaivelen Matterin hyllystä. Luurit päähän, muutama moukku napanderia ja levy soimaan. AMOLAD iskee mulle parhaiten juuri näin, sen voima paljastuu kun biisit lyövät yli peräkkäisinä hyökyaaltoina. En silti sano että näin pitäisi tehdä; mulle tuo toimii mutta kukin tavallaan.

AMOLADissa on kyllä jotain samaa kuin The X-Factorissa, putkeen ajatuksen kanssa kuunneltuna todella tunnelmallisia levyjä, uidaan kuitenkin fiiliksen puolesta molemmissa aika syvissä ja synkissä vesissä. X-Factorista edelleen huikeat muistikuvat, kun lukioaikoina tuli pistettyä ennen kouluun lähtöä sateisena päivänä soimaan. Jotenkin joku The Aftermath toimii pirun hyvin sateeseen tuijotellen, samoin kuin vaikkapa Benjamin Breeg. Mutta auttamatta nuo ovat sellaisia, että ei niitä ihan joka päivä tule kuunneltua, joku Powerslave helpompi kuunnella myös enempi taustakamana, kun iskevään ja lyhyeen levykokonaisuuteen on helpompi keskittyä ilman sohvalle kuuntelemaan istumista. Sama fiilis kyllä välittyy uudestakin, helpompi pyöräyttää läpi, jännä katsoa ajan kanssa miten tämän kanssa käy. Vieläkään oikein osaa sanoa miten paljon tästä tykkää, aina takaraivossa kummittelee se "no olisi tämänkin jutun voinut tehdä paremmin jos olisivat viitsineet", samalla kuitenkin biisien ollessa kohtuullisen miellyttäviä. Ehkei semmoista parasta tykitystä löydy, mutta edelleen kasvaa pikkuhiljaa kokoajan.

[Whitesnake]

Joo, kummallinen levy kun ihan koko ajan on pakko kuunnella, kaikkiaan varmaan yli 30 kertaa tullut pyöräytettyä läpi eikä kyllästymisestä vielä tietoakaan. Ja kun soimaan laittaa, niin on samalta istumalta pakko kuunnella keskeytyksettä levyn loppuun asti. Äsken juuri bongasin Empire of the Cloudsista kirkonkelloja, joiden läsnäoloa en ollut aiemmin huomannut. On tää vaan ihanaa.

Mulla tullut ihan samaa meininkiä, ja usko bändiin palannut muutaman keskitason levyn jälkeen, ihan uskomattomiin mittoihin...
Yhtäkkiä "illalla" huomaan kellon, olevan liki kuusi aamulla...

[Benjamin Breeg]

^ Täsmälleen samoja tuntemuksia täällä päin myös. Nyt jo toista viikkoa tauottomassa kuuntelussa ja aina, jos liikenee muutama minuutti aikaa, niin joku biisi heti kuunteluun... Tämä on todellakin niin mahtavaa ja se tosiasia, että ehkäpä viimeistä kertaa, niin tästä otetaan aivan kaikki mahdollinen ja mahdotonkin irti

Tears of a Clown
Albumin lyhyistä vedoista se selkeästi paras, kuten myös monen muunkin mielestä taitaa olla. Mukavan erinlaista Maidenia ja todellakin olisi myös sopinut ensisinkuksi, mutta toivottavasti edes toiseksi, koska sen tämä todellakin ansaitsisi. Biisi lähtee heti tuolla loistavalla riffillä rullaamaan ja kuulija pääsee heti tunnelmaan mukaan ja taitaapi olla ehkä koko albumin paras suoritus Brucella tässä tai ainakin aivan kärkikolmikkoon menee. Lyriikka puolella myös taidetaan olla albumin parhaimmistossa, kertosäe myös aivan huikea ja myös soolot samaa kärkikamaa myöskin. Tässä biisissä ei ole mielestäni mitään kritisoitavaa, ellei nyt väkisin halua, jotain valittaa, niin ehkä tuo lopetus ( viimeiset 5 sekuntia ) on vähän kömpelö. Tosiaan toivottavasti tekevät tästä vielä musavideon, mutta hyvän sellaisen ei mitään piirrettyä ja myöskin tämän kuulisi livenä oikein mielellään.

Arvosana 9½

[Justice]

Onko kellään mitään sisäpiiritietoa onko muuten toista musiikkivideota tulossa? Vaikka Maidenin videot on yleensä yhtä mielenkiintoisia kuin baarissa käyminen selvinpäin. Silti olisi siistiä nähdä joku Benjamin Breeg- tyylinen studiovideo.

[Icarus666]

Sentään tällä levyllä ei ole tehty Final Frontierin naurettavaa lyhyet biisit alkuun ja pitkät loppuun -jaottelua, mikä on ollut yksi TFFin suurimpia kompastuskiviä itselleni. When The River Runs Deep tarjoaa piristävää Smith-rokkia, joka rullaa uuvuttavan Harris-paatoksen jälkeen jopa korostetun sulavasti. Pidän alkuriffistä, ja vaikka Brucea revitäänkin vähän liiaksi, niin ei se tunnelmaa haittaa. Mitä yleiseen Bruce-keskusteluun muuten, niin uskon, että miehellä itsellään on varmasti vähintään yhtä kova tarve olla laskematta niitä vireitä kuin Vääpelilläkin. Air Raid Sirenin ylpeys tuskin kestäisi vireiden laskemista, kun työllä ja tuskalla, eli sillä mikä on Bruce Dickinson, ne korkeimmatkin nuotit vielä naulataan. Rimaa vain ei lasketa, ja onhan se ihan kunnioitettava asenne sekin.

Kyllähän Brucen soolomatskut tosi paljon menee D:stä, ehkä Maidenin oleellinen soundi kärsisikin siitä jos kaikki tykitettäisiin matalammalta. Mielestäni Brucelta kyllä irtoaa vielä niitä korkeitakin ääniä, mutta Maidenin kanssa ongelma on paljolti siinä, että biisit on sanoitusten puolesta tungettu liian "täyteen". Ei kuuttakymppiä vetävä ukko voi vetää korkealta Invaders tyylisiä (kärjistys) pitkiä sanapötköjä korkealta.

[Maidenrocks]

Tässä kun kävin miettimään Iron Maidenin albumeita niin The Book Of Souls taitaa mennä sijalle 4. Ehkä tässä on vielä mukana uutuudenviehätystä tai sitten se nousee listalla vielä korkeammalle ajan kanssa

The Book Of Soulsin yläpuolellahan on Brave New World, Seventh Son Of A Seventh Son ja Piece Of Mind