Uusi levy The Book Of Souls julkaistaan 4.9.2015

[Icarus666]

Jos Ranskan ilmasto viinituotoksineen saa tämmöistä aikaan niin helvetti sentään!

[Hilguma]

Ekaa kuuntelua mennään The Red And The Blackissa ja on meinaan pitkä instrumentaaliosio biisissä! Avausraita vakuutti, vaikka kertsiä ehkä siinäkin toistetaan liikaa ja Speed of Light on oikeesti ihan sika kova. Nyt lisää.

[Edward Mannerheim]

Enää vajaa viikko julkaisuun enkä muuten spoilaa ens perjantain kuuntelusessiota imuroimalla mitään digipaskaa internjetistä. Te muut nykyaikaan paremmin sopeutuneet saatte hehkuttaa biisejä niin paljon kuin haluatte, sehän vain nostattaa omia odotuksia.

Ens perjantaina levy haltuun heti töiden jälkeen, sauna lämpiämään, kylmä kalja kouraan ja levy tulille.

[Iron Fist]

Tears Of A Clown vaikuttaisi näin alkuun ainakin olevan Maidenin reunionin jälkeinen kovin biisi. Ihan omanlaisensa kappale koko uraa ajatellen. Muuhun levyyn verrattuna mennään ihan eri tunnelmissa. Epämaidenmaiset vähän maanläheisemmät sanoitukset, loppuun saakka hiottu sovitus, hyvät kitarasoolot ja biisi kuin tehty Brucen äänelle. Miksi helvetissä tätä ei soiteta ensisinkkuna radiossa? Olisi saattanut tuoda hyvinkin uusia faneja. Tätä on pakko on kuunnella repeatilla, ja tätä ilmiötä en huomannut yhdelläkään biisillä viime levyllä.

Tuotanto kuulostaa soundien puolesta oikeastaan pirun hyvältä, kun nyt hyvänlaatuista levyä luukutan stereoiden kautta. Valitettavasti tietty viimeistelemättömyys on silti läsnä muutamissa kappalerakenteissa. Tämä ennakkoon mainostettu välittömyys kuuluu selkeästi paikoitellen hutaisten tehdyiltä vaikuttavilta väliosien melodioissa, sooloissa ja Brucen turhan kireälle vedetyissä vokalisoinneissa. Ääni on tallella, mutta sitä käytetään liikaa tehokeinona ja jää tuntu että melko ensiottoja on levylle päätynyt. Soittimien balanssit tuntuu olevan muuten kohdallaan. AMOLADin nuhaisuutta ei ole, mutta kokonaisuus materiaalin puolesta ei ehkä ihan yhtä vahva. Final Frontier jää ilman muuta taakse, Dance Of Deathin kanssa ollaan aika tasoissa. Ei kympin levy, mutta sanoisin että 8/10. Parempi kuin odotin.

Enää vajaa viikko julkaisuun enkä muuten spoilaa ens perjantain kuuntelusessiota imuroimalla mitään digipaskaa internjetistä. Te muut nykyaikaan paremmin sopeutuneet saatte hehkuttaa biisejä niin paljon kuin haluatte, sehän vain nostattaa omia odotuksia.

Ens perjantaina levy haltuun heti töiden jälkeen, sauna lämpiämään, kylmä kalja kouraan ja levy tulille.

Mulla on kalja kädessä jo nyt ja kuuntelen levyä hyvälllä äänenlaadulla. Digivehkeillä nämä levyt on äänitetty ja sitä samaa "paskaa" kuuntelet vaikka toistaisit kuvalevyäsi mummon 40 vuotta vanhalla levysoittimella. Levy on toki tilattu, mutta epäilen että se tipahtuu postiluukusta ma 7.9. Ei ole keneltäkään pois jos ottaa vähän maistiaisia, eikä välttämättä ihan vähääkään.

[Edward Mannerheim]

Mulla on kalja kädessä jo nyt ja kuuntelen levyä hyvälllä äänenlaadulla. Digivehkeillä nämä levyt on äänitetty ja sitä samaa "paskaa" kuuntelet vaikka toistaisit kuvalevyäsi mummon 40 vuotta vanhalla levysoittimella. Levy on toki tilattu, mutta epäilen että se tipahtuu postiluukusta ma 7.9. Ei ole keneltäkään pois jos ottaa vähän maistiaisia, eikä välttämättä ihan vähääkään.

No shit Sherlock!!

[Karpaasi]

Pitikin nyt pettää se lupaus, jonka itselleni annoin, etten kuuntele levyä ennen julkaisua. Osa on hehkuttanut Tears of a Clownia maasta taivaisiin, ja osa sanonut muualla yhdeksi reunion-Maidenin paskimmista biiseistä. No, tylsähän tämä oli. Kiemurariffittely oli toki epätyypillistä Maidenia, mutta ei tämä nyt oikein mihinkään kohonnut.

Jos tuo olisi nyt vaikka vika maistiainen ennen perjantaita.

[Jussi K]

Valitettavasti tietty viimeistelemättömyys on silti läsnä muutamissa kappalerakenteissa. Tämä ennakkoon mainostettu välittömyys kuuluu selkeästi paikoitellen hutaisten tehdyiltä vaikuttavilta väliosien melodioissa, sooloissa ja Brucen turhan kireälle vedetyissä vokalisoinneissa. Ääni on tallella, mutta sitä käytetään liikaa tehokeinona ja jää tuntu että melko ensiottoja on levylle päätynyt.

Jos en tietäisi paremmin, luulisin että puhut The Final Frontierista

[Kimsor]

Paketin saapumista odotellessa (luonnollisesti LP ja jätti cd poksi) imastu levy soimaan. Nyt mennään puolessa välissä. Kyynel tuli silmään The Red and The Blackissa:Tämä on loistava levy! Mahtavaa soittoa ja hieno fiilis! Kiitos Maiden, tätä olen kaivannut!

[Whitesnake]

Voi herranjumala mikä plätty! Nyt on vanha töpinöissä, kuin lapsi karkkikaupassa...
En muista tällaista fiilistä, sitten kulta-aikojen. Levy kolisi, jo ensimmäisellä kuuntelukerralla, kuin keilahallissa.

[Pertti Keinonen]

Jos Ranskan ilmasto viinituotoksineen saa tämmöistä aikaan niin helvetti sentään!

Good call

Kyllä tässä alkaa jyvät erottua akanoista. Voi jumalaare, minkälainen kohta nimikkobiisissä kuuden minuutin päässä alkaa! Tällä hetkellä tuo useamman minsan rytinä on suosikkikohta koko albumista. Täytyy kyllä sanoa, että Gersin sävelkynästä lähtee just itselle sopivaa matskua, ei ollut eka kerta.

Jos joku bongaa sanoitukset jostain niin linkki olis kiva.

[Varjis]

Voi jumalaare, minkälainen kohta nimikkobiisissä kuuden minuutin päässä alkaa! Tällä hetkellä tuo useamman minsan rytinä on suosikkikohta koko albumista. Täytyy kyllä sanoa, että Gersin sävelkynästä lähtee just itselle sopivaa matskua, ei ollut eka kerta.

Tuota odotellessa! Jännää, miten Gersin soolot useimmiten on mitä on, mutta itsellekin kolissut herran tuotokset hyvin, etenkin nämä pidemmät veisut. DoD, Talisman, Legacyn loppukin aika kultaa.

Eihän tässä meinaa millään malttaa odottaa perjantaille, kun palstalaisilta satelee pelkkää timanttiarviota! Viisi päivää vielä...

[Krugbit]

Onko kukaan muu vielä pelannut? http://speedoflight.ironmaiden.com/

E: no niin, enpä taas heti huomannut että olihan se jo linkattu tänne

[rocker]

Annoin itselleni luvan kuunnella avausraita. Ei tarvi mitään syväanalyysiä kun on vaan niin VITUN kova biisi! Viiden vuoden takaista pettymystä ei tarvi nyt odottaa.

[Justice]

Pakko hehkuttaa tuota Death or glory biisiä vielä erikseen. Jumalauta kun voi Dickinson kuulostaa hyvältä. "I see the enemy, I know he can't see me" Aivan uudenlaista tulkintaa nuo säkeistöt. Levy kuunneltu läpi varmaan 10 kertaa ja voi rehellisesti sanoa tämän olevan paras lätty sitten Seventh sonin.
Joko levyä kuuntelemattomia jännittää?

[Summerganon]

Sorruin avausbiisiin, Death or Gloryyn ja Shadow of the Valleyhyn. Kovaa on. Loput saa odottaa (oikeesti )

Shadow of the Valleyssa on muuten hauskaa, miten alkuriffissä haisee Wasted Years kauas ja ihan alussa taidetaan lyriikoissa mainita "sea of madness"

[22avenue]

En ole muistaakseni edelliseen 7 vuoteen tänne kirjautunut vaikka seurannutkin keskusteluja aktiivisesti.. Ja leimannut Maidenin pysyvällä musteella kinttuuni. Kova levy on, mutta ei mitään saumaa kilpailla Somewhere In Timen tai Seventhin sun muiden kanssa vaikka samoja elementtejä tulee vastaan. Avausraita rokkaa ( Introille ja Outroille isot plussat myös). The Red And Blackin vikat 4min ihan kultaa.. Ihmeen vähän täällä kukaan maininnut mitään Empire Of Cloudsista. Vaikka Maiden sortunut välil biiseissä irtonaisuuteen .. hei mul on tää riffi -- no mul on tää -- lyödään yhteen... niin E OF C on hieno tarinakokonaisuus, missä hommat on tehty tyylillä. -- Johtuuko siitä, että vain yksi tekijä? Hienoa työtä tämä levy kuitenkin bändiltä joka 20 vuotta sitten lähetti bändipaidan lahjana, kun raapustin lapsena kirjeen miten maksaisin sen. Up The Irons!

[Justice]

^Noh, Empire of the clouds on levyn paras kappale. Alusta loppuun täydellisyyttä. Tästä tullaan varmasti tekemään helvetin hienoja covereitakin (esim. pelkällä pianolla säestettynä). Tuleva Maiden-klassikko, niin kuin moni muukin kappale tällä levyllä.

[turtle]

Pientä kärvistelyähän tämä on, kun tietää että parilla klikkauksella pääsisi youtubesta kuuntelemaan. Etenkin avausraita on siinä määrin pyhä, että odottelen mieluusti vielä pari päivää ensipuraisua rauhassa ja kunnon laadulla omilla stereoilla. Arvosteluja on tullut jonkin verran kytättyä ja foorumia luettu, mutta nyt taidan pistää pariksi päiväksi nämä pannaan kun analyysit menevät jo niin yksityiskohtaisiksi. Muuten alkaa joka biisin kohdalla odottelemaan "sitä kehuttua sooloa kohdassa 4:55" tai funtsimaan "onkohan tämän biisin alku/loppu nyt todella niin hyvä/huono kuin on puhuttu".

Speed of Lightin olen kuunnellut muutaman kerran youtubesta ja muutaman kerran radiosta, pyrkien välttämään sen kuluttamista kuitenkaan loppuun ennen levyn ilmestymistä. Ensireaktio oli wtf-tyyppinen, "eihän tässä ole muuta kuin tämä teaserissakin tarjoiltu riffi". Vähitellen biisi alkoi kuitenkin maistumaan hieman paremmalta, eiköhän se ota paikkansa levyllä.

The Red and The Blackin kuuntelin kertaalleen - tavoitteena olisi pitää maistiaiset siinä. Kovin mainioitakin hetkiä biisillä, ei kuitenkaan kokonaisuutena "kovinta Maidenia ikinä". Hauska. Siitä asti kun Soundissa vakuuteltiin levyn olevan erittäin kova, olen siihen uskonut ja tunne on yhä eri mielipiteiden jälkeen vahva, vaikkakin odotan lopulta 75 minuutilta kovempaa menoa kuin nyt kuullulta. Palaillaan loppuviikosta!

[Tumppa]

En tiennytkään, että levy on vuotanut nettin, kun viime päivinä ajatukset ovat olleet lähinnä jalkapallomaailmassa. Mutta ei siinä, eipä tuota lättyä ole mitään tarvetta kuunnella ennen perjantaita. Speed of Lightia on toki tullut luukutettua useamman kerran ja hyvin toimii.

Odotukset ovat itselläni edelleen aika matalalla hyvistä arvosteluista huolimatta, mutta eiköhän sieltä hyvä lätty ole tulossa. Kyllähän tässä jo vähän innostuu (muttei niin paljoa, että pitäisi ennakkoon kuunnella)!

[Varjis]

PopMatters.comin arvio 9/10. Ihan mielenkiintoisia huomioita, mm. CD1 kellottaa sen 50min, kuten Powerslave, ja kirjoittaja kehuu ekan puolikkaan biisirakennetta. Death or Glory ilmeisesti kertoo WW1:stä, taas.

[Benjamin Breeg]

Jaksaa jaksaa pari päivää vielä ja sitten keskiyöllä hakemaan lätty Fredalta, suunta Tampereelle ja takas, niin ehtii pari kertaa huudattamaan
kiekon läpi ja parhaat biisit vielä pari kertaa siihen päälle. Tuskaahan tämä odottaminen on, kuten aina ennenkin, mutta Speed of Lightia lukuun
ottamatta mitään maistiaisia ei oteta. Mikäli levy on hyvä, niin odotus kannattaa, kuten DOD:n ja AMOLAD:n kanssa aikanaan useamman tunnin
ajoreissu ja tippa linssissä melkein koko ajan. Paljon olen itselleni tälle viikolle tekemistä järkännyt, jotta aika menisi nopeammin, mutta on se
kumma juttu miten tämä bändi itseeni vaikuttaa, kun ei oikein mihinkään pysty keskittymään tai mitään saamaan aikaiseksi, vaan jatkuvasti Maidenit mielessä ja ikää huomenna jo 38 vuotta...

Arvosteluita on lueskeltu paljon ja olen entistäkin vakuuttuneempi, että kova lätty tulee, ehkäpä 2000 luvun toiseksi paras, koska AMOLAD:n
peittoamiseen en vain jaksa millään uskoa. Sen verran vielä pakko avautua, vaikka en usko olevani läheskään ainoa, niin on se käsittämätöntä,
että mikä tässä bändissä on, kun olen itse jo villeistä nuoruus vuosistani rauhoittunut ja rutinoitunut töihini ja perheelleni, enkä oikein mistään jaksa enää hirveästi innostua, paitsi jos kyseessä on Iron Maiden. Mikään, mikään ei mikään ole koskaan aiheuttanut sellaisia tunnetiloja, niin hyvässä kuin pahassa mitä tämä bändi aiheuttaa ja selvästikin aiheuttaa edelleen Anteeksi...

[contra]

Mikään, mikään ei mikään ole koskaan aiheuttanut sellaisia tunnetiloja, niin hyvässä kuin pahassa mitä tämä bändi aiheuttaa ja selvästikin aiheuttaa edelleen Anteeksi...

Kannattaa varata ne nessut valmiiksi kuuntelua varten. Ja joku fleece-peitto, tulee kylmät väreet.

[MayDay84]

On kyllä kovaa kampetta pitkästä aikaa! Kunpa vääntäisivät vielä avausraidasta sinkun ja musavideon, aivan jäätävän kova ralli
Tuolla on muuten avoin editori ko. biisin lyriikoille, osa puuttuu vielä: http://www.pisne.cz/skladba/9947-if-ete ... ould-fail/ Hienoa BDn universumimystifiointia jälleen.
Omia suosikkeja avausraidan lisäksi Red and the black, nimikkobiisi, Death and glory, Tears of a clown sekä tietty se levynpäätöseepos.

[S.R.]

Blappermouthin arvostelu:

http://www.blabbermouth.net/cdreviews/t ... -of-souls/

It's been five years since "The Final Frontier" and speculation arose whether or not we'd see another IRON MAIDEN album manifest, given Bruce Dickinson's battle with a cancerous tumor on his tongue earlier this year. Put the kibosh on any rumors otherwise; Dickinson and MAIDEN return not only with their sixteenth outing, but a double album, "The Book of Souls". Good news, folks, it's fantastic.

In the time between albums, the aviation-crazed Dickinson bought a replica Fokker Dr. I triplane, which he exhibits at flight shows and the band introduced its own ale, Trooper, co-formulated by Dickinson with Robinsons Brewery in Stockport, England. Thus the guys hardly sit on their laurels, no matter the duration between albums. Reportedly all six members of IRON MAIDEN came to "The Book of Souls" with an hour's worth of written parts and the expectation of about fifteen minutes usage each. This collaborative mindset produced 92 minutes of heavy metal heaven as "The Book of Souls" is IRON MAIDEN's most comprehensive and confident work since "Brave New World" and for certain one of their finest achievements overall.

Though Steve Harris maintains "The Book of Souls" is not a concept album per se, the depiction of Eddie as a painted Mayan (who were big on the maintenance of souls for the afterlife) and the superb effort put into this project indicates a suggestive life after death, if you like. Consider the titles of MAIDEN's previous three slabs. While "Dance of Death", "A Matter of Life and Death" and "The Final Frontier" are all worthy IRON MAIDEN albums, subjectivity prevails in fan attitudes toward those recordings. "The Book of Souls" should conjure a near-universal praise of glory from the MAIDEN faithful.

The opening of "If Eternity Should Fall" is an awkward splash of squelchy synths, but hang through it. Bruce Dickinson is there to hold your hand as the trusted voice of guidance he is and the band plants down soon enough, staking a traditional MAIDEN march through the 8:28 endeavor. Nicko McBrain's tumbling rolls at the end of each bar keeps the pace through all of the familiar notes and chords MAIDEN fans hum in their sleep. The payoff comes with a tribal roll ushering a picked-up solo section. Though things don't rocket here, the break-in is solid, setting up for a final round of the chorus and then an awkward demonic narrative introducing the album's figurative harvester of souls. Frankly, it's a nutty move, but don't be put off. IRON MAIDEN seeks to establish "The Book of Souls" as a double-diced epic and they pull it off.

If you will, this album's "El Dorado" or "Bring Your Daughter to the Slaughter" is the debut single "Speed of Light", a lighter fare straight rocker that has a killer piston pop to keep it from being altogether smarmy. Steve Harris' back-and-forth chord hums work in perfect congruence with Nicko McBrain's pounds and cymbal dots while the front line guitars of Adrian Smith, Dave Murray and Janick Gers spool gleefully along the verses, conveying the song's title without going into shred turf. The tradeoff solos are terrific as always and elevate "Speed of Light"'s rock digs right where it should be.

"The Great Unknown" is worked quietly though majestically towards a slower, if crashing apex where Bruce Dickinson raises himself along with the escalating bars. The chord progressions leading to the choruses are prototype, but there's an undeniable soar to "The Great Unknown" where the bridges are given extra attention before delivering high and harmonious payoffs, including a new method to the scheme behind the solo section and a reprise of the suspenseful intro as an elongated fadeout.

The first of the marathon tracks comes with the 13:14 "The Red and the Black", ushered in with dense, acoustic flamenco before the song takes stride. The chuffing riffs are reminiscent of "Rime of the Ancient Mariner" but this time the lead guitar follows in tandem with Bruce Dickinson, almost never leaving in singularity. While everything about "The Red and the Black" has been done before, there's tremendous vigor to it, right down to Dickinson leading the "whoa oh" chants. A pop-flirting, synth-swirling pickup along the journey gives the composition its verve. By now, fans have seen the benefit whenever IRON MAIDEN floats keys into their music and on "The Red and the Black", they're beautifully implemented, since everything else is pushed at full steam, even on the pulled-back progressions.

The 10:28 title track likewise begins with delicate acoustic plucks and reed instruments before punching out some of the album's heaviest riffs and slowest crunches. "The Book of Souls" lumbers like a proud pachyderm, planting each step with a sage superiority in the knowledge anything else will get trampled in its way, yet taking careful gaits not to overstep and ultimately stumble. Again, the synths give "The Book of Souls" added personality and enormous harmonies emerge out of MAIDEN's safety zones. A monster salute to the "Piece of Mind" years is inescapable, but when threaded within such lavish songwriting, it's a wonderful tip of the band's own hats. "Piece of Mind" likewise fuels the raging, bass-hungry "Death or Glory", but there's an updated kick and a swinging beat from Nicko McBrain to make it its own beast, a beast which Bruce Dickinson all but snarls through. While talking about nods to the past, MAIDEN fans will enjoy a chuckle at the hijacking of "Wasted Year"'s core melody which serves up the trad stomper "Shadows of the Valley".

"When the River Runs Deep" is one of the trickier songs on the album as it nudges fast and hangs low incrementally, but if fans were worried IRON MAIDEN was stuck in a particular mid-tempo groove following "A Matter of Life and Death" and portions of "The Final Frontier", "When the River Runs Deep" gets back into the mid-to-late '80s mind frame with its mostly brisk tempo. Even the slower measures have muscle, though "When the River Runs Deep" works best in faster gear.

Bruce Dickinson uses a different octave amidst the glorious power ballad "The Man of Sorrows", another track showing MAIDEN willing to try a few new tricks and softer progressions upon its synth whispers and eddying harmonies. Upon arrival of the grand finale, the 18:01 "Empire of the Clouds", one can't imagine the band giving any more than they have already. With piano, violin and cello swimming behind Steve Harris' bass and Nicko McBrain's murmuring cymbal splashes, the suspicion arises that IRON MAIDEN is out to write their singular magnum opus (that already being "Rime of the Ancient Mariner"). "Empire of the Clouds" becomes a mounting neoclassical metal journey with random orchestral florae to marvel at as Murray, Gers and Smith deliver everything in their arsenal upon Steve Harris' esteemed bass bombs the bigger this thing becomes. "Rime" yet remains the quintessential MAIDEN epic; however, "Empire of the Clouds" is the band's most daring composition and worth every single minute as a cinematic-sounding encapsulation of the band's career.

When doing a double album, you'd best come hot all the way or don't come at all. "The Book of Souls" not only comes hot, it can make a metalhead weep with joy a band this long in the game has it within themselves to want to not merely entertain but astonish their audience. IRON MAIDEN is still the greatest, period, the end.

9½

[Varjis]

^ Tuon taisi Edward Mannerheim jo linkata, mutta mikäs siinä, kyllähän tällaisia arvosteluja mielellään lukee