Uusi levy The Book Of Souls julkaistaan 4.9.2015

[Iron Constable]

Perustylsä aloitussinkku. Samaa huttua kuin vaikkapa Can I Play With Madness, joka ei lähtenyt 1988 eikä lähde vieläkään. Kertsi suht hirveä etenkin siinä korkeimmalle vievässä kohdassa, muuten Bruce kuulostaa ihan itseltään. Triplakitarat 3:30 kohdilla ovat biisin parasta antia, muuten ihan odotettu rykäisy näin alkuun. Jäänee levyn heikoimpien biisien joukkoon tämä.

Video on aivan loistava, vanhana pelifriikkinä osaan arvostaa moista historiapläjäystä, hieno evoluutio Donkey Kongista nykypäivään, kaikki pelit tunnistin, joten pelattu on. Videolle Tuubissa äsken +3 miljoonaa katsojaa joista arvatenkin kohtuullinen osa tulee ihan Maidenia tuntemattomista pelifriikeistä, koska videota on linkattu pelimaailman saiteille todella paljon. Sääli, ettei biisi ole tämän parempi, olisi saattanut jokunen uusi fani tulla messiin.

[IndianaJones]

Lienenkö ainoa, joka otti nyt sen linjan, että mitään en etukäteen kuuntele? Jahka vinyyli saapuu, siitä sit koko hirvittävän pitkä pökäle kokonaisuutena ja täysin tuoreena tapauksena ns. ineen.
Vähän pelottaa tosin tuolla salilla, kun eilenkin Maiden soi, tosin vanhempi. Kovasti siinä radiotoimittaja haasteli tästä uusimmasta ja mä olin jo valmis lyömään sormet korviin viiden minuutin ajaksi. Ehkä mun pitää kans harkita nyt hetken aikaa jotain omia musiikkeja salilla, ettei tule kuultua biisiä ennakkoon.

Kunpa vaan pystyisi, mutta mieli on niin utelias, ettei vaan malta. Järkeväähän tämä olisi, pystyisi suhtautumaan biiseihin tasapuolisesti, ja olisi kuuntelukokemus aika erilainen. Itse en kyllä henkilökohtaisesti ole kertaakaan pystynyt tähän, vaikka kolme levyä on jo mun fanituksen aikana julkaistu. Tässä sitten neljäs.

Biisi edelleen mun mielestä hyvä, samoin kuin aiemmatkin sinkut.

[Sheriff Of n00bsfield]

Iltaa vaan kaikille. Edellisestä vierailusta täällä onkin jo vierähtänyt vuosi ehkä kaksikin. No mutta asiaan siis. Näin uuden albumin kynnyksellä pakkohan tänne oli raahautua taas lukemaan näitä sangen viihdyttäviä kommentteja. Ja taas kerran jaksan vain ihmetellä kuinka helvetissä studiossa edelleen häärää Keijo Luolamies. Äijähän on pilannut albumin jos toisenkin omintakeisella soundi maailmallaan. En tiedä kuka on ja kenenkin pöydä alla kontillaan, mutta miten tää herra voi olla edelleen puikoissa. Keijon ehdoton taidon näyte oli Herra Harrisin soolo-projekti. Ugh... vieläkin tulee väristyksiä.

Uudelta levyltä olin jo hetken odottamassa kenties jotain, pitkien biisien merkeissä, mutta en enää kuultuani Vauhdilla valon-biisin
Mutta elelen toivossa että tämä nyt oli vain radiosoittoa varten tehty tämmöinen mukava rokkivetäsy (...ne lehmä kellot. Iiiik...)

...niin ja tässä on muuten Keijolle terveisiä. Mulla meni noin 5 minuuttia tän uudelleen "miksaukseen", koti koneella Cyberlink wave-editor 2:lla joka videoeditointi ohjelman kylkiäisenä tullut, ja kuulostaa paljon paremmalta

[Flanker]

Luulen että soundin osalta syyttävä sormi osoittaa enempi apulaistuottajaa kohti...tietysti Shirleytä voi kritisoida siitä että on liian jees-mies.
Toiveissani on että joskus 40v päästä näiden levyjen vanhat raidat löytyvät ja joku miksaa ne uudestaan siinä vaiheessa kun asianomaiset eivät enää voi/viitsi nokkaa koputtaa aiheesta.

[Finnish Eddie]

Joo-joo Luolamies olisi kyllä vaihdettava vihdoinkin (jos nyt sitten seuraavaan levyyn mennessä ) johonkin toiseen jolla olisi edes himpun verran auktoriteettia sanoa Harrisille ja vähän muillekin "ei näin" tjsp. Pelkäänpä ettei tule toteutumaan jos Luolamies ym. vastaava sanookin pahasti ja Harris päättääkin tuottaa levyn itse ...

[Justice]

http://www.emp.fi/blog/musiikki/haastat ... -of-souls/
Dickinsonin haastattelu EMP:lle.

Elokuu muuttui juuri vähän paremmaksi: kuuntele näytebiisi ”Speed Of Light” Iron Maiden The Book Of Souls -levyltä!

Brittilegenda Iron Maidenin kuudestoista studioalbumi ”The Book Of Souls” on eräs vuoden odotetuimmista raskaista julkaisuista – monelle toki se kaikista odotetuin. Peräti 92-minuuttiseksi paisunut kokonaisuus on saatavilla 4. syyskuuta.

EMP:n ennakkokuuntelema kolossaalinen pitkäsoitto on ilahduttavasti todella kovatasoinen paketti. Niin, ”ilahduttavasti” ennen kaikkea sen vuoksi, että Iron Maidenin edellinen julkaisu, viiden vuoden takainen ”The Final Frontier” oli luvalla sanoen jonkinasteinen pettymys.

On puolestaan vaikea kuvitella, että kovin moni tuntisi itsensä pettyneeksi ”The Book Of Soulsin” äärellä. Levyltä löytyvät kaikki klassiset Iron Maiden -elementit, joista nostettakoon tässä yhteydessä esiin solisti Bruce Dickinsonin suoritus. Syöpädiagnoosin aivan viime vuoden lopulla saanut Maiden-keulakuva tulkitsee massiivisen levyn lauluosuudet vakuuttavasti.

– Mehän nauhoitimme ”The Book Of Soulsin” viime vuoden syyskuun ja joulukuun välisenä aikana. Huomasin kaulassani ikävän näköisen kyhmyn aivan laulupurkituksien loppuvaiheessa, mutta päätin nauhoittaa kaikki osuuteni ennen läääkärin puoleen kääntymistä, Dickinson kertoo EMP:lle.

– Minusta otettiin saman tien tarvittavat testit. Vain muutaman päivän päästä diagnoosi oli valmis ja syöpähoidot aloitettiin lähes välittömästi. Mutta tosiaan, nauhoitin kaikki ”The Book Of Soulsin” kappaleet ennen kuin rankka hoitojaksoni alkoi, joten sairaus ei sinällään vaikuttanut albumin tekemiseen.

Syöpädiagnoosi on todella, todella rankka juttu kenelle tahansa, sillä kyseessä on kuitenkin pahimmillaan tappava sairaus. Miten sinä suhtauduit asiaan?

– Kun minulle kerrottiin asiasta, olin toki hetken hiljaa ja mietiskelin vakavana, että ”okei, minä olen todella vakavasti sairas, mikäpä nyt neuvoksi”. Toisaalta, päätin ryhtyä ankaraan taisteluun siltä samalta istumalta, laulaja kertoo.

– Sanoinkin lääkärille, että ”no niin, kerrohan mitä minun pitää tehdä, haluan nimittäin voittaa tämän sairauden”.

Tammikuussa alkanut hoitojakso päättyi kevättalvella ja toukokuussa Bruce Dickinson sai lääkäriltä huojentavia tietoja: syöpä on voitettu ainakin tällä erää.

– Se oli hieno päivä elämässäni, laulaja hymyilee.

lihavoidut kohdat taas nostivat odotuksia. Onkohan EMP:llä tulossa jotakin arviota levystä jos se kerran on ennakkokuunneltukkin?

[Flanker]

Isojen bändien levyarvostelut ovat poikkeuksetta "pari viimeisintä levyä on ollut vähän heikompia, mutta uusimmalla on selkeää piristymistä..." joten ei kannata siitä vielä liikaa innostua.

[contra]

Speed of light on minusta hyvä. Aukeaa ja paranee selkeästi lisäkuunteluilla, livenä todnäk vielä parempi. Olen kuunnellut tätä spotifystä hyvillä vehkeillä ja ikävä kyllä soundit on aika paskat, toivottavasti vinyyli kuulostaa paremmalta. Metal Hammerin uusin numero latautuu parhaillaan ipadiin, josko haastattelujen lukeminen lieventäisi odotuksen tuskaa?

[S.R.]

Metal Hammerin arvio levystä:

Have Maiden pulled off their bold double album experiment?

“There’s a hell of a lot to take in,” Steve Harris recently and sagely proclaimed of Iron Maiden’s first studio double album. Although it’s rare for double platters to genuinely contain two CDs’ worth of material, at 92 minutes The Book Of Souls is a gargantuan emotional journey through some career-best performances that more than makes up for a five-year wait.

In the contemporary orthodoxy of one-off downloads and impatient flicks through stream-sites on smartphones, Britain’s biggest metal band proudly push against the grain, reminding us of a time when The Album was an immersive spiritual experience explored in darkness through headphones. That’s not to say it’s some ponderous prog odyssey; it’s still suffused with the fire and thrust of musicians who learnt their craft in sweaty 70s boozers, but it repeatedly demands and rewards your full attention, different songs and segments blossoming with every spin. Bruce Dickinson, writing alone in Maiden for the first time since No Prayer For The Dying, tops and tails the album with its most thrillingly outré moments. Elemental curtain-raiser If Eternity Should Fail opens The Book Of Souls with a space-age blues vocal and mystical synth fanfare, culminating with demonic pronouncements over a dark acoustic coda, while elegiac 18-minute closer Empire Of The Clouds takes us aboard the 1930 R101 disaster, piano and violin augmenting the song’s poignant leitmotif, arrangements lurching and surging in sympathetic evocation of the doomed airship.

Throughout and between these magnificent Dickinsonian bookends, the band prove themselves on the form of their reunited lives. Nicko attacks his kit with customary barefoot joie de vivre, imbuing even the smallest tom-roll with his personality. Steve’s bass sound is warmer and more integrated, with some of the most sensitive, creative playing of his career. Despite the dirty looseness of the strummed bass intro/outro of his sole solo credit The Red And The Black, the song is distinguished by its jubilant procession of infectious guitar lines, and while some might baulk at the over-familiar ‘Whoa-oh’ chant that ‘Arry feels compelled to shove into his work, you’ll be whoa-ing along by the second spin.

The Man Of Sorrows shares much of the sumptuous, balladic melancholy of Bruce’s 1997 solo song of (nearly) the same name, but you might think the earlier song has the edge – until you get to the beautiful solo. Adrian Smith, Dave Murray and Janick Gers all distinguish themselves with joyous leadwork throughout the album, their distinctive approaches coalescing in a complementary union that packs an emotional punch. Emotional is a keyword for the whole album; there’s a reflective solemnity and depth, charged with wisdom and experience, even in catchy rockers When The River Runs Deep and Tears Of A Clown, rip-snorting NWOBHM a-sides Death Or Glory and Speed Of Light, and the atmospheric Mayan-themed doom of the title track. A couple of songs perhaps conform too readily to Maiden’s post-reunion archetype, but this is as bold as music gets and we’ll happily take years to fully assimilate this treasure chest of densely wrought heavy metal gold.


FINAL VERDICT: 10/10

[IndianaJones]

Mikä juttu tämä on, että todetaan soundien olevan huonot ja odotetaan että ne jotenkin ihmeellisesti paranisivat sitten cd:llä tai vinyylillä? Äänenlaatu luonnollisesti paranee, mutta kuinka monta kertaa soundit ovat parantuneet jostain virallisesti julkaistusta maistiaisesta? En muista kertaakaan. Jokaisen bändin kohdalla aina käy niin, että jos maistiaisten soundeja haukutaan, niin eise lopullinen levykään mitään ylistyssanoja saa kyseisen aihealueen puolesta. Uusi Blind Guardian kuulosti ihan yhtä heikkosaundiselta niin cd:ltä kuin ennakkomaistiaisena youtubeen ladattu Twilight of the Gods antoi olettaa. Eikä se vinyylikään autuaaksi tee, mitä nyt hieman luonnollisemmin lättää taajuuksia kasaan, tuskin ne pahvilaatikkorummut siitä paljoa upeamman kuuloisiksi muuttuu.

Ehkä tilanne olisi vähän erilainen, jos vaikka tämä Speed of Light olisi jostain radiolähetyksesta tai vastaavasta ripattu, jolloin on jo todella isosta äänenlaatuerosta kyse.

Millähän cv:llä Caveman on aikoinaan otettu bändiin? Brucehan taisi aikoinaan kritisoida bändin ysärilevytyksiä jo äänimaiseman puolesta, kun verrokkina oli Dream Theater, jota Kevin on ollut myös tuottamassa. Eipä myöskään Rushin Counterparts mitenkään erityisen huonosoundinen levy ole, vaikka pelkän äänitysmiehen roolissa näyttää olleenkin, joten onkohan nyt tosiaan syy enemmän Shirleyssä vai Stevessä? Luulen ettei tämän bändin tuotannollista puolta enää pystytä pelastamaan, kun Steven kanssa varmaan joutuu olemaan samaa mieltä tai häipymään studiosta.

[contra]

Mikä juttu tämä on, että todetaan soundien olevan huonot ja odotetaan että ne jotenkin ihmeellisesti paranisivat sitten cd:llä tai vinyylillä? Äänenlaatu luonnollisesti paranee, mutta kuinka monta kertaa soundit ovat parantuneet jostain virallisesti julkaistusta maistiaisesta?

Vastaukset:
- Hukkuvan viimeinen toive oljenkorresta johon tarttua.
- Eipä tule mieleen montaakaan tapausta.

Haluaisin nyt ennen kaikkea levystä luettavaksi kriittisemmän arvion. Metal Hammer oli melkoista hehkutusta.

[Edward Mannerheim]

Millähän cv:llä Caveman on aikoinaan otettu bändiin? Brucehan taisi aikoinaan kritisoida bändin ysärilevytyksiä jo äänimaiseman puolesta, kun verrokkina oli Dream Theater, jota Kevin on ollut myös tuottamassa. Eipä myöskään Rushin Counterparts mitenkään erityisen huonosoundinen levy ole, vaikka pelkän äänitysmiehen roolissa näyttää olleenkin, joten onkohan nyt tosiaan syy enemmän Shirleyssä vai Stevessä? Luulen ettei tämän bändin tuotannollista puolta enää pystytä pelastamaan, kun Steven kanssa varmaan joutuu olemaan samaa mieltä tai häipymään studiosta.

Kyllä mun syyttävä sormi osoittaa Luolamieheen. Varmasti Harris määrää tahdin ja äänitysmetodit studiossa, mutta Shirleyn pitäisi huolehtia siitä, että jäljestä tulee priimaa. Parin vuoden takainen täysversio Maiden Englandista on Shirleyn jäljiltä kamalaa kuunneltavaa verrattuna alkuperäiseen Birchin tuotokseen. Joku toinen jamppa taisi tehdä 5.1-miksauksen dvd:lle, mutta se vasta hanurista onkin, erityisesti encoreiden osalta. Encoret siis lisättiin uusille versioille ja Shirley hoiti homman "kotiin". Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa:

"Iron Maiden" 1994 CD (Martin Birch):



"Iron Maiden" 2013 CD (Shirleyn uudelleenmasterointi):



"Run to the Hills" 2013 CD (Shirleyn miksaus & masterointi)

[Varjis]

No huhhuh, kylläpä herrat hehkuttaa. Vaikuttaa vahvasti siltä että TFF:ää kovempi lätty on selkeästi tulossa, peseeköhän oikein BNW:n tai AMOLADIN? SOL paranee ainakin joka kerta kun kuuntelee. Pari viikkoa kun vielä jaksaisi venailla...

[Weikkonen]

Millähän cv:llä Caveman on aikoinaan otettu bändiin? Brucehan taisi aikoinaan kritisoida bändin ysärilevytyksiä jo äänimaiseman puolesta, kun verrokkina oli Dream Theater, jota Kevin on ollut myös tuottamassa. Eipä myöskään Rushin Counterparts mitenkään erityisen huonosoundinen levy ole, vaikka pelkän äänitysmiehen roolissa näyttää olleenkin, joten onkohan nyt tosiaan syy enemmän Shirleyssä vai Stevessä? Luulen ettei tämän bändin tuotannollista puolta enää pystytä pelastamaan, kun Steven kanssa varmaan joutuu olemaan samaa mieltä tai häipymään studiosta.

Kyllä mun syyttävä sormi osoittaa Luolamieheen. Varmasti Harris määrää tahdin ja äänitysmetodit studiossa, mutta Shirleyn pitäisi huolehtia siitä, että jäljestä tulee priimaa. Parin vuoden takainen täysversio Maiden Englandista on Shirleyn jäljiltä kamalaa kuunneltavaa verrattuna alkuperäiseen Birchin tuotokseen. Joku toinen jamppa taisi tehdä 5.1-miksauksen dvd:lle, mutta se vasta hanurista onkin, erityisesti encoreiden osalta. Encoret siis lisättiin uusille versioille ja Shirley hoiti homman "kotiin". Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa:

"Iron Maiden" 1994 CD (Martin Birch):

http://i37.photobucket.com/albums/e74/e ... CD1994.jpg

"Iron Maiden" 2013 CD (Shirleyn uudelleenmasterointi):

http://i37.photobucket.com/albums/e74/e ... m/IM88.jpg

"Run to the Hills" 2013 CD (Shirleyn miksaus & masterointi)

http://i37.photobucket.com/albums/e74/e ... RTTH88.jpg

Tälle nyt ei oikein voi mitään, oli tuottajana kuka tahansa. Nykyään kun suuret bändit tekee levyjä isoilla lafkoilla, niin soundi on pakostakin loudness war-tasoa. Kuulostaa joidenkin mielestä paremmalta nopeasti kuunneltuna mutta oikeasti kaikki dynamiikka puuttuu. Tuntuu että se levy tulee lafkalta bumerangina takaisin jos ei ole masteroitu tollaseksi tylsäksi palkiksi.

[Edward Mannerheim]

Tälle nyt ei oikein voi mitään, oli tuottajana kuka tahansa. Nykyään kun suuret bändit tekee levyjä isoilla lafkoilla, niin soundi on pakostakin loudness war-tasoa. Kuulostaa joidenkin mielestä paremmalta nopeasti kuunneltuna mutta oikeasti kaikki dynamiikka puuttuu. Tuntuu että se levy tulee lafkalta bumerangina takaisin jos ei ole masteroitu tollaseksi tylsäksi palkiksi.

Näinhän sitä väitetään, mutta aika erikoista jos näin on, koska levy-yhtiöiden bisnes on kuitenkin myydä ääntä. Luulisi, että asiakkaat haluaisivat ostaa ja kuunnella mahdollisimman hyvälaatuista ääntä. Kumma juttu miten ihmisten kuulo on mukamas muuttunut digiaikana mössöä arvostavaksi, lääke dynamiikan tuhoamiseksi kun on aina ollut olemassa (=volumenappula kaakkoon).

Shirleyn kompastuskivi ei ole loudness war vaan IrMan äänimaailma, joka hakee itseään jo viidettätoista vuotta. Birch täräytti namiskat heti Killersillä sellaiseen asentoon, ettei niitä tarvinnut pahemmin ruuvailla reiluun kymmeneen vuoteen. Sinänsä outoa, kun esim. Shirleyn uudelleen miksaamaa Deep Purplen Come Taste The Bandin 35-vuotisjulkaisua on kehuttu kovastikin "nykyaikaisesta" lw-käsittelystä huolimatta. Oliskohan pohjatyöt eli itse äänitykset tehty paremmin Birchin aikana, onhan tuo Purplen levykin alunperin saman herran käsialaa...

[Flanker]

Tälle nyt ei oikein voi mitään, oli tuottajana kuka tahansa. Nykyään kun suuret bändit tekee levyjä isoilla lafkoilla, niin soundi on pakostakin loudness war-tasoa. Kuulostaa joidenkin mielestä paremmalta nopeasti kuunneltuna mutta oikeasti kaikki dynamiikka puuttuu. Tuntuu että se levy tulee lafkalta bumerangina takaisin jos ei ole masteroitu tollaseksi tylsäksi palkiksi.

Näinhän sitä väitetään, mutta aika erikoista jos näin on, koska levy-yhtiöiden bisnes on kuitenkin myydä ääntä. Luulisi, että asiakkaat haluaisivat ostaa ja kuunnella mahdollisimman hyvälaatuista ääntä. Kumma juttu miten ihmisten kuulo on mukamas muuttunut digiaikana mössöä arvostavaksi, lääke dynamiikan tuhoamiseksi kun on aina ollut olemassa (=volumenappula kaakkoon).

Näin kuitenkin kuulemma tehtiin esimerkiksi Death Magneticin kohdalla: levy äänitettiin, miksaus aloitettiin ja sitten levy-yhtiön pomot tulivat ja sanoivat että volyymit tappiin että kuulostaa mahdollisimman aggressiiviselta. Ja siinä oli tuottajana Rick Rubin...

Eihän Maidenin levyt pääsääntöisesti ole edes pahimpia esimerkkejä volyymisodasta.

[Edward Mannerheim]

Näin kuitenkin kuulemma tehtiin esimerkiksi Death Magneticin kohdalla: levy äänitettiin, miksaus aloitettiin ja sitten levy-yhtiön pomot tulivat ja sanoivat että volyymit tappiin että kuulostaa mahdollisimman aggressiiviselta. Ja siinä oli tuottajana Rick Rubin...

Eihän Maidenin levyt pääsääntöisesti ole edes pahimpia esimerkkejä volyymisodasta.

Death Magnetic on muuten järkyttävän kuuloinen pökäle. Ei siinä ole materiaalinkaan puolesta hurraamista, mutta pelkästään lw:n takia ei ole ollut haluja kuunnella lättyä about 7 vuoteen. Mun levyhyllystä ei löydy toista levyä, joka särkee pelkästään tuotannollisten kuningasideoiden takia.

Totta turiset IrMasta. Shirleyn tapauksessa ydinongelma ei ole loudness war vaan muuten vaan juosten kustu tuotanto. Varmaan Harris päsmäröi, mutta kyllä tuottajalla pitäisi olla sen kuuluisan viimeisen sanan paikka. Tuskinpa Birch olisi saanut yhtäkään levyä valmiiksi esim. Deep Purplen, Whitesnaken tai Black Sabbathin kanssa, jos se olisi suostunut jokaisen elämää suuremman rokkistaran pompoteltavaksi. Shirleyllä ei ole munaa eikä auktoriteettia?

[Muinainen_marisija]

Hmm.. Hehkutusta niin Metal Hammerista,Soundilta kuin EMP:ltä. Jotenkin veikkaan ,että levylle mahtuu erittäin komeita hetkiä - ehkä sitten jopa uran komeimpia ,mutta luulen ,että kokonaisuus on epätasainen eli huttuakin on seassa. The Final Frontier oli melko puuduttava kokonaisuutena.

Soundeista sen verran ,että minusta Maidenin nykysoundi miellyttää enemmän kuin 99% nykymetallin soundista joka on toinen toiseltaan kuulostavaa tasapaksua tööttäämistä. Esmes kitarasoundi on joka bändillä lähes identtinen.

[Emeritus]

Näin kuitenkin kuulemma tehtiin esimerkiksi Death Magneticin kohdalla: levy äänitettiin, miksaus aloitettiin ja sitten levy-yhtiön pomot tulivat ja sanoivat että volyymit tappiin että kuulostaa mahdollisimman aggressiiviselta. Ja siinä oli tuottajana Rick Rubin...

Eihän Maidenin levyt pääsääntöisesti ole edes pahimpia esimerkkejä volyymisodasta.

Death Magnetic on muuten järkyttävän kuuloinen pökäle. Ei siinä ole materiaalinkaan puolesta hurraamista, mutta pelkästään lw:n takia ei ole ollut haluja kuunnella lättyä about 7 vuoteen. Mun levyhyllystä ei löydy toista levyä, joka särkee pelkästään tuotannollisten kuningasideoiden takia.

Totta turiset IrMasta. Shirleyn tapauksessa ydinongelma ei ole loudness war vaan muuten vaan juosten kustu tuotanto. Varmaan Harris päsmäröi, mutta kyllä tuottajalla pitäisi olla sen kuuluisan viimeisen sanan paikka. Tuskinpa Birch olisi saanut yhtäkään levyä valmiiksi esim. Deep Purplen, Whitesnaken tai Black Sabbathin kanssa, jos se olisi suostunut jokaisen elämää suuremman rokkistaran pompoteltavaksi. Shirleyllä ei ole munaa eikä auktoriteettia?

Death Magneticin kohdalla onneksi kävi niin, että Guitar Hero III:n kehittäjille lähti albumin master-raidat ennen kuin se oli pilattu. GHIII-versio on ihan eri planeetalta kammottavaan albumiversioon verrattuna. Sitä ei vaan ymmärrä pieni ihminen miten sen kuuloiselle lopputulokselle näytetään vihreää valoa...

[Maidenrocks]

Kyllähän tässä innolla odotetaan Book Of Soulsia
Speed Of Light ainakin ihan hyvä kipale vaikkei nyt ihan Trooper tason biisi olekkaan.

[S.R.]

http://consequenceofsound.net/2015/08/i ... -williams/

Iron Maiden dedicate new song to Robin Williams
"I ask myself how could he be so depressed when he always seemed to be so happy."

In a new interview with Italy’s Corriere Della Sera, frontman Bruce Dickinson revealed the one of the album’s tracks is dedicated to the late Robin Williams.

“My favorite song is one I didn’t write,” Dickinson explained. “It’s ‘Tears of a Clown,’ which talks about Robin Williams.
I ask myself how could he be so depressed when he always seemed to be so happy.”

Williams committed suicide on August 11th, 2014 following a long battle with depression.

[Justice]

10

[Justice]

9

[Cara]

Pari arvostelua:
http://metalholic.com/cd-review-iron-ma ... -of-souls/
http://www.examiner.com/review/iron-mai ... k-of-souls

Varovaisen optimistinen olo.

[Justice]

Pari arvostelua:
http://metalholic.com/cd-review-iron-ma ... -of-souls/
http://www.examiner.com/review/iron-mai ... k-of-souls

Varovaisen optimistinen olo.

Uh, on sieltä vissiin ihan oikeasti hyvä levy tulossa...