Uusi levy The Book Of Souls julkaistaan 4.9.2015

[Paha-Lurkki]

Tässä voisi olla jotain vikaan biisiin Empire of the Clouds saman nimisestä kirjasta, vois toimia hyvinkin:

The time will come, when thou shalt lift thine eyes
To watch a long-drawn battle in the skies
While aged peasants, too amazed for words
Stare at the flying fleets of wondrous birds

England, so long the mistress of the sea
Where winds and waves confess her sov'reignty
Her ancient triumphs yet on high shall bear
And reign, sovereign of the conquer'd air

Uuuh, kyllä maistuisi joku pitkä ja eeppinen kuvaus II ms:n Battle of Britainista, missä Spitfiret ja Messerschimittit ottavat toisistaan mittaa pilvien valtakunnassa! Vähän niin kuin Aces of High, mutta vielä isommin ja komeammin. Ajatus tuosta saa melkein tapin tahmeaksi. Muuten tosin levy herättää aavistuksen pelonsekaisia tunteita. Paljon tuntuu olevan taas tavaraa mukana ja biisien mitat aikamoisia. Jospa karsintaa olisi osattu tehdä sekä biisien välillä että niiden sisällä. Jokaista Harrisin viisiminuuttista akustista näppäilyintroa ei toivon mukaan ole ahdettu mukaan. Sinänsä uusi levy tietysti sytyttää. Etukäteiskehut ovat usein sitä itseään, mutta kyllähän nuo puheet vähän kiimaa nostavat. Toki mukana on tällä kertaa erityistsemppausta Brucelle, mikä ilman muuta sallittakoon. Syyskuussa ollaan viisaampia kaikki!

[Flanker]

Ehdottomana parannuksena toivoisin, että jätkät olisivat soittaneet pohjaraidat kunnolla sisään, ja että Brucen laulut voisivat olla vähemmän demomaisen kuuloiset, kuten FF:llä oli. Jotenkin tuntuu että ne laulut ja soittimet olisi vedetty ykkösellä sisään ja tyydytty siihen mitä sattui narulle tulemaan.

Se johtuu siitä että näin on tehty...Shirleyhän kehui että FF:llä oli ihan ensimmäisiäkin ottoja mukana.
Valitettavasti äijät ovat käyneet laiskoiksi eivätkä jaksa enää notkua studiolla viikkokaupalla. Toivon että tässä olisi motivoiduttu vähän enemmän mutta saa nähdä...

Opeth-fanina pitkät biisit eivät haittaa minua ollenkaan, päinvastoin. Mahdollisimman suuruudenhullua tilutusta vaan. Tosin onhan tuossa nyt lyhyiden ja pitkien biisien suhdeluku jokseenkin sama kuin FF:llä ja parempi kuin AMOLADilla.

[Flanker]

Harris on mainostanut tuota samaa "livefiilistä" jokaisen 2000-luvun levyn kohdalla. AMOLADia ei edes viitsitty masteroida ettei tämä tunne tärvelly.

En voisi muuten olla enempää samaa mieltä, mutta AMOLADin (ei)masterointi oli mielestäni Shirleyltä peliliike, ettei käy niinkuin Dance of Deathille tai vaikka Death Magneticille, jotka pilattiin juuri masterointivaiheessa. Kahdesta pahasta pienempi.

[Justice]

Harris on mainostanut tuota samaa "livefiilistä" jokaisen 2000-luvun levyn kohdalla. AMOLADia ei edes viitsitty masteroida ettei tämä tunne tärvelly.

En voisi muuten olla enempää samaa mieltä, mutta AMOLADin (ei)masterointi oli mielestäni Shirleyltä peliliike, ettei käy niinkuin Dance of Deathille tai vaikka Death Magneticille, jotka pilattiin juuri masterointivaiheessa. Kahdesta pahasta pienempi.

Omasta mielestäni Dance of Death on ylivoimaisesti parhaimman kuuloinen 2000-luvun lätty Maideniltä. BNW ja TFF kuulostaa jotenkin keskeneräisiltä, AMOLAD (ja myökin tuo mainitsemasi Death Magnetic) tunkkaiselta. DOD on mukavan pehmeä, selkäsaundinen levy.

[Pertti Keinonen]

http://www.glidemagazine.com/145126/iro ... interview/

Tuore Janick haastattelu albumista.

[asa]

Ollakko, vaiko eikö olla? Päällisin puolin näyttää aidolta, mutta mistäs näitä tietää.

[QazKFD]

http://www.glidemagazine.com/145126/iro ... interview/

Tuore Janick haastattelu albumista.

Heti kärkeen osui mielenkiintoinen poiminta:

As of now the band has wisely decided not to release any music from Book of Souls in advance of its release, a move that stands in direct contrast to today’s culture of advance streams, album teasers and other gratuitous hype builders.

Tämä tarkoittanee, että se sinkku-uutinen jokusen viikon takaa oli kuin olikin täysi ankka? Aika raju veto mikäli tuo ihan sanasta sanaan tosiaan pitää paikkansa.

[Starstruck]

Harris on mainostanut tuota samaa "livefiilistä" jokaisen 2000-luvun levyn kohdalla. AMOLADia ei edes viitsitty masteroida ettei tämä tunne tärvelly.

En voisi muuten olla enempää samaa mieltä, mutta AMOLADin (ei)masterointi oli mielestäni Shirleyltä peliliike, ettei käy niinkuin Dance of Deathille tai vaikka Death Magneticille, jotka pilattiin juuri masterointivaiheessa. Kahdesta pahasta pienempi.

Kai nyt lähtökohta on se, että ammattimies osaa olla pilaamatta levyä masterointivaiheessa. Tuon tarkoitushan on yhtenäistää ja parantaa albumin soundia, mutta ei tuhota dynamiikkaa. Suomestakin löytyy tukuttain puoli-ilmaisia ammattilaisia, jotka harvemmin epäonnistuvat tehtävässä. Tuottajan vain pitäisi tietää, mitä haluta. Siinä yleensä suurempi ongelma.

[IndianaJones]

Kai nyt lähtökohta on se, että ammattimies osaa olla pilaamatta levyä masterointivaiheessa. Tuon tarkoitushan on yhtenäistää ja parantaa albumin soundia, mutta ei tuhota dynamiikkaa. Suomestakin löytyy tukuttain puoli-ilmaisia ammattilaisia, jotka harvemmin epäonnistuvat tehtävässä. Tuottajan vain pitäisi tietää, mitä haluta. Siinä yleensä suurempi ongelma.

Kaise suurin ongelma on nykyiset trendit, paineet on masteroida kaikki tappiin, että kuuluu kusisista läppäreistä ja puhelimista musat "hyvin". Onhan tuo masteroimatta jättäminen loppuviimein aika kälyinen veto sekin, mutta kyllä mun korvaan AMOLAD kuulostaa ihan hyvältä. Soundeista tosiaan olen Maidenilla tykännyt paljonkin näillä uudemmilla, ihan hyvä ettei olla menty siihen Andy Sneap-suohon, missä moni muu bändi kyntää. Monipuolisuus on parempi homma, tarpeeksi paljon löytyy hyllystä jo noita samaltasoundaavia levyjä.

Enkä tarkoita etteikö hommaa voisi tehdä vielä paljon paremmin, kunhan diggailen siitä ettei Maiden ole lähtenyt tässä(kään) seurailemaan valtavirtaa. Se missä voisi enemmänkin ottaa muista mallia, on kyllä soiton tiukkuus.

[Summerganon]

Kaipa tämä YouTubeen ja muuallekin ilmestyy, mutta Maiden julkaisi justiinsa Facebookissa ja Twitterissä lyhyen mainoksen:
https://www.facebook.com/ironmaiden/vid ... =2&theater
https://twitter.com/IronMaiden/status/6 ... 6605239296

Mitä tuosta nyt kuunneltua sai, niin vähän samoja tyyppivikoja tuotannossa varmaan kuin edellisilläkin levyillä, mutta ainakin TFF:ää pirtsakammalta kuulostaa. Soittotatsikin tuntuu jotenkin astetta tiukemmalta, mutta pahahan tästä on vielä mitään tuomita... Mutta hei, ihan kivat vajaa puoli minuuttia.

[Edward Mannerheim]

Tuohan kuulostaa ihan.... Maidenilta.

Löytyy kotisivuiltakin: http://www.ironmaiden.com/

[Hilguma]

Minusta nuo saundit oli tosi positiiviset, semmoinen jonkunlainen SIT/SOASS yhdistettynä BNW viba tuli. Kyllähän tämä odotuksia nostattaa taas!

[QazKFD]

Aika pirtee soundi joo, rummut vaan taas aika pahviset. Ihan Maidenilta kuulosti. Eipä tosta paljoo muuta voi vielä tuumata.

[IndianaJones]

Kaipa tämä YouTubeen ja muuallekin ilmestyy, mutta Maiden julkaisi justiinsa Facebookissa ja Twitterissä lyhyen mainoksen:
https://www.facebook.com/ironmaiden/vid ... =2&theater
https://twitter.com/IronMaiden/status/6 ... 6605239296

Mitä tuosta nyt kuunneltua sai, niin vähän samoja tyyppivikoja tuotannossa varmaan kuin edellisilläkin levyillä, mutta ainakin TFF:ää pirtsakammalta kuulostaa. Soittotatsikin tuntuu jotenkin astetta tiukemmalta, mutta pahahan tästä on vielä mitään tuomita... Mutta hei, ihan kivat vajaa puoli minuuttia.

No kai se on astetta tiukempaa, kun Smith on soittamassa. Hitto melkein hävettää oma fanipoikamaisuus, mutta kylläpä nousi nyrkki ilmaan 27-sekunnin samplesta. En muista millon tuommonen kusinen sample olisi saanut mitään fiiliksiä irti, mutta kai tässä bändissä vaan on sitten jotain. Oi oispa ollut joku hiljanen intro tuossa, niin ei tarvisi hölmöillä innostuksissaan kavereille ja foorumille

[Varjis]

Tuohan kuulostaa ihan.... Maidenilta.

Ajattelin ihan samaa! Yllättävän posit fiilikset tuli tuosta pätkästä. Aika korkealle leadit miksattu omaan korvaan, mutta ei haittaa. Pätkän alusta tuli vähän AMOLAD mieleen ja loppupätkästä hieman BNW:hen vivahtavat fiilikset. Ihan ok-soundinen lätty tulossa IMO.

[Bourreau]

No kai se on astetta tiukempaa, kun Smith on soittamassa.

Olihan H Final Frontierillakin soittamassa?

Hitto melkein hävettää oma fanipoikamaisuus

Eihän tässä oo mitään hävettävää

[IndianaJones]

Olihan H Final Frontierillakin soittamassa?

Jep, enkä minä ainakaan osaa/muista mitään selkeästi lepsua mitä Smith sinne olisi soittanut. Noh, ehkä jokunen soolohomma, mutta kyllä nuo lepsuilut tuntuvat menevän kitaraosastolla ihan muiden piikkiin. Tai sitten on tässäkin tietynlaiset lasit silmillä. Heikompaahan tuo koko levy on soitannollisesti.

Hitto melkein hävettää oma fanipoikamaisuus

Eihän tässä oo mitään hävettävää

[Pertti Keinonen]

Jostain bongasin tällaasen arvostelun, eka minulle. Kyllä hehkuttavat. Mitä sanovat Brucen biiseistä, niin kyllä nousee odotukset. Etenkin ekaa biisiä kohtaan.

Strap yourself in and say a quick prayer to Eddie as Maiden pull out all the stops – and Bruce gets epic on the piano.

A new Iron Maiden album is always a big event, not least because the band have somehow sustained a startling level of popularity for the vast majority of their three decades.

Iron Maiden: The Book Of Souls Cover
What is less frequently acknowledged, however, is that since the return of Bruce Dickinson and Adrian Smith for 2000’s Brave New World, Maiden have not only cemented their status as metal’s most revered band but, audaciously, built upon it, becoming ever more dominant and in-demand as a result.

Of course, The Book Of Souls arrives amid an additional storm of drama, Dickinson’s genuinely shocking brush with cancer erecting an unexpected and unwanted backdrop of struggle and triumph behind a long-awaited album – Maiden’s 16th – that didn’t exactly need an extra boost.

Completed before their singer received his jarring diagnosis, The Book Of Souls is the sound of a band at the peak of their powers, both individual and collective, and Dickinson’s own performance gives no clues whatsoever as to his then vexed state of health. One might glibly note that this would have been an excellent final statement for all concerned, but it’s hard to think of another band of this vintage that would be capable of sounding this vital and inspired.

It begins with one of two songs written solely by Dickinson. If Eternity Should Fail starts with an eerie, almost psychedelic intro, the air raid siren’s restrained tones floating in shimmering space, before the first of countless towering riffs crashes in. Dark in tone and texture and a dash heavier than Maiden have ever sounded before, its eight-and-a-half minutes rush by in what seems like half that amount, soaring choruses and a typically deft change of pace midway through adding bite to the barrage.

Maiden’s recent albums have been notable primarily for the epic and progressive nature of their contents, and while The Book Of Souls certainly saunters down that avenue on numerous occasions, it is also an album that brims with flashes of succinctness. Speed Of Light, Death Or Glory and Tears Of A Clown all climax at around the five minute mark, and all three are instant top-notch Maiden anthems, the shrewd songwriting hand of Adrian Smith making its presence felt and bringing plenty of that off-kilter edge that was sometimes missed during the decade he spent away from the line-up. Meanwhile, both The Great Unknown and When The River Runs Deep speak volumes about the intuitive chemistry between Smith and Steve Harris, their collaborative efforts producing monstrous mini-symphonies for Dickinson to unleash that vein-popping vibrato over.

Nonetheless, The Book Of Souls will doubtless be celebrated most for its epics, and if you thought Maiden had pulled out all the stops in the past, you may need to strap yourself in and say a quick prayer to Eddie this time round. The Red And The Black is Harris’ only sole composition here, but it’s one of the most exhilarating and fluid things he has ever written; nearly 14 minutes of interwoven rhythms and riffs, a brief nod to the dramatic thud of Flight Of Icarus here, a dewy-eyed salute to Thin Lizzy there and a healthy slab of mob-friendly backing vocals that must surely mean that this will become an immediate live favourite when Maiden take The Book Of Souls out on the road.

The same goes for the title track, an almost ludicrously grandiose and theatrical affair that crams more smart ideas into its ten-and-a-half minutes than any band this enduring should have left in the tank at this point. And if Dickinson could sound any less like a man about to discover a tumour in his throat... well, needless to say that his recovery has been perhaps the least surprising thing about Maiden’s recent history. The interplay between the Three Amigos reaches a similar peak on the rumbling sprawl of Shadows Of The Valley and, best of all, on Harris and Dave Murray’s dark and unsettling The Man Of Sorrows, wherein Kevin Shirley’s powerful, unfussy production shines a light on the sublimely organic interplay between these six musicians.

So far, so brilliant. And yet even the most wildly optimistic Maiden fan might find themselves momentarily gobsmacked by The Book Of Souls’ conclusion. The longest song the band have ever recorded, Empire Of The Clouds is essentially an 18-minute heavy metal opera, replete with Dickinson on piano for the first time and sumptuous orchestral flourishes that add hugely to the song’s cinematic feel.

A detailed but poetic account of the R101 airship disaster of 1930, it’s a stunning piece of work and clearly a labour of love for Dickinson, the song’s author, in particular. And coming at the end of such a consistent and remarkable slab of idiosyncratic heavy metal, it poses one obvious question: is there anything that Iron Maiden can’t do? The Book Of Souls suggests not.

Given that this sounds nothing like the work of a band nearing the end of their love affair with music, the future may even hold greater wonders. Bloody hell.

FINAL VERDICT: 9/10

[Varjis]

^ Mielenkiintoista, nostaa odotuksia kyllä huomattavasti. Eniten pisti silmään maininnat The Red and the Blackista ja päätöskipaleesta, ensimmäinen kuultaneen livenä ja jälkimmäisessä Bruce pääsee soittelemaan pianoakin?

[Jussi K]

^ tarkoittanee ennemminkin 'pianon kera', kuin Dickinson itse sitä soittamassa, ts. kasvottoman studiomuusikon kanssa

Tai voihan se olla Arryn keyboard-wizardismia myös luvassa siinä, tiiä häntä

[Varjis]

^ tarkoittanee ennemminkin 'pianon kera', kuin Dickinson itse sitä soittamassa, ts. kasvottoman studiomuusikon kanssa

Aivan, tuo lienee hieman todennäköisempää. Vai mitä mieltä mielikuvasta: kiertueen lavasteisiin kuuluvan uhrialttarin keskeltä nousee flyygeli, Bruce kävelee savupilvien seassa portaita pitkin, istahtaa tuolille ja soittaa Beethovenin sonaatin?

[Emeritus]

^ tarkoittanee ennemminkin 'pianon kera', kuin Dickinson itse sitä soittamassa, ts. kasvottoman studiomuusikon kanssa

Aivan, tuo lienee hieman todennäköisempää. Vai mitä mieltä mielikuvasta: kiertueen lavasteisiin kuuluvan uhrialttarin keskeltä nousee flyygeli, Bruce kävelee savupilvien seassa portaita pitkin, istahtaa tuolille ja soittaa Beethovenin sonaatin?

Ja samaan syssyyn Phantom of the Opera, niin saadaan vastinetta lavasteisiin upoinneille punnille?

[Bahamut]

^ tarkoittanee ennemminkin 'pianon kera', kuin Dickinson itse sitä soittamassa, ts. kasvottoman studiomuusikon kanssa

Aivan, tuo lienee hieman todennäköisempää. Vai mitä mieltä mielikuvasta: kiertueen lavasteisiin kuuluvan uhrialttarin keskeltä nousee flyygeli, Bruce kävelee savupilvien seassa portaita pitkin, istahtaa tuolille ja soittaa Beethovenin sonaatin?

Tiedäppä häntä, tuli itseasiassa ostettua ja lukaistua se taannoinen Kerrang!-julkaisu Harrisin haastattelulla, ja mies mainitsi Brucen viihtyneen studiossa olleen pianon kanssa siinä määrin, että päättivät sulkea oven ja antaa vokalistille työrauhan. Ja taisi siinä BBC:n HardTalk-haastattelussakin Bruce mainita mieluummin soittelevansa pianoa ja kehitellä omia biisejään kuin kuunnella muuta musiikkia? Jos miehellä on kymmenien vuosien musiikkiura alla niin kyllä siinä varmaan kaikenlaisia soittimia on tullut kokeiltua.

[CMN]

Keinosen bongaama arvio on sinänsä ihan mielenkiintoinen, mutta epäilyttävän yksipuolista hehkutusta. On vaikea tietää onko kyseessä aitoa innostusta vai ainoastaan laiskaa tekstiä. Hehkutus kun on aina helpompaa kuin kritiikki. Tuossa ei sanota yhtä ainoaa poikkipuolista sanaa ja jopa Cavemanin tuotantoa kehutaan väkeväksi. Ymmärrettävää toki, että jonkun ennakkokuuntelun perusteella on paha lähteä syväluotaamaan, mutta olisi ollut mielenkiintoista jos tuossa olisi jollain tavalla suhteutettu levyä edellisiin tuotoksiin. Tekstistä ei käy nyt ilmi oliko kirjoittajalle myös Final Frontier 666/5 täysosuma vai onko tämä tuleva levy selkeä harppaus siitä. Biisien kuvailu paljastaakin eniten mitä tuleman pitää. Tuon perusteella suurimmat odotukset kohdistuvat melkein noihin viisiminuuttisiin anthemeihin. Toivottavasti avausraita "eerie 'n' psychedelic" -introineen on vakuuttavampi kuin Final Frontierin vastaava.

[Jussi K]

Toivottavasti avausraita "eerie 'n' psychedelic" -introineen on vakuuttavampi kuin Final Frontierin vastaava.

Äkkiäkös sitä joku kirjoittaa saman kuvauksen tuosta TFF:in napsutuksestakin