Karpaasi wrote:sell-out levyt ovat St. Anger sekä Death Magnetic
Ai, mun mielestä St.Anger on nimenomaan hyvinkin raaka aidon kuuloinen kuvaus sen ajan bändistä ja mitä esim Hetfield kävi läpi. Kehno levy, mutta itsensä myyminen ja St.Anger samassa lauseessa on aika uusi asia ainakin mulle.
Tuli tuo uusi biisi kertaalleen kuunneltua, aika DM-linjalla odotetusti jatketaan. Periaatteessa ihan hyvääkin meininkiä paikoitellen, mutta kyllä tuttuun tyyliin kappaletta vaivaa liika pituus materiaaliin nähden ja sillisalaattimainen rakenne. Myös vokaalit ovat paikoitellen melko ärsyttävän kuuloiset ja ei tuosta Trujillosta ole vain mihinkään noissa lauluhommissa.
Hiomisella tuosta saisi ihan jees kappaleen, tuollaisenaan aika puuduttava. Eli oikeastaan ihan tasan sellainen biisi, mitä nyky-Metallicalta odotinkin. Eli ei varsinaisesti pettymys kuitenkaan.
Tuntuu vähän siltä, että on oikein kisa aina kuka kerkiää ensin lyttäämään Metallican uuden kappaleen raakileen (tosin eipä tuo kyllä välittömästi iskenyt). Itse otin Metallican taas pitkästä aikaa tehokuunteluun työmatkojen ajaksi, aloitus luonnollisesti Kill 'em allista, pari kuukauttahan tässä on aikaa levyjä höylätä ennen Hietaniemeä.
Hyvä biisi. Kunnon sekoitus Justice/Reload/Death Magnetic -levyjä. Saisi kyllä typistettyä sen 2-3 min pois. Lerssiltä aika surullinen suoritus. Kunnon ripulituplat ja fillejä ei juuri yhtään. Onneksi tähän on tottunut!
Täällä mainittiin jokunen viesti takaperin, että jengillä on kilpailua tulla dissaamaan Metallican uusia tuotoksia tänne. Omasta näkökulmastani tilanne on enemminkin se, että Metallicalle annetaan aivan helvetisti anteeksi, koska se on Metallica. En tiennyt, onko kyse enemmänkin siitä, että alamäessä olleen uran aallonpohjan - St. Angerin - jälkeen Metallicaa pidetään täysin kykenemättömänä tekemään mitään objektiivisesti hyvää musiikkia. Käyttääkseni tökeröä vertausta, Metallica on kuin pikkulapsi, joka maalaa kankaalle erilaisia väriläiskiä sen sijaan, että paskantaisi kangastaululle niin kuin viime kerralla. Helvetin heikkoja tuotoksia molemmat, mutta aika kova parannus aiempaan tapaukseen. Harva varmastikaan jaksaisi vaivautua tutustumaan The Lords of Summerin tehneen bändin tuotoksiin tarkemmin, ellei kyseessä olisi nyt Metallica, joka teki aikas tiukkoja levyjä joskus.
Näin vertailuna, niin paljon kuin dissaankin The Final Frontieria, on sen jokainen biisi aivan tolkuttomasti parempi kuin tuo Metallican uusin mestariteos. Jokainen TFF:n kappale luo jonkinlaisen tunnelman ja mielikuvan päähäni, jopa usein dissaamani The Isle of Avalon ja The Alchemist.
Mietin tässä että milloinkahan Metallica on viimeksi soittanut kahdella peräkkäisellä keikalla samat biisit? Nyt on nimittäin käynyt niin kun kiertueen kakkoskeikalla ainoa muutos settilistassa oli että kaksi biisiä (Ride the Lightning ja Fuel) vaihtoi paikkoja.
Edit: Ja Helsinginkin äänestystilanteessa ainoa ero on nopealla silmäyksellä Frayed Ends Fuelin sijasta. Eipä tosiaan herrat joudu treeniksellä kovin lujille.
Edit2: Mutta nyt kun innostuin noita äänestystilanteita katselemaan enemmän niin perulaiset ovatkin äänestäneet vähän poikkeavasti. Seuraavalla keikalla Limassa ei nimittäin kuulla Nothing Else Mattersia eikä Sad But Trueta. Setissä sen sijaan on mm. Disposable Heroes. http://metallicabyrequest.com/results.php?s=72
There was a point to this story, but it has temporarily escaped the chronicler's mind.
- Douglas Adams: So Long, and Thanks for All the Fish
Mielenkiintoisena knoppina kiertueen ensimmäiseltä keikalla (jolla siis soitettiin myös Loiri of Summer) soitettiin Whiplashin sijasta Fuel, vaikka Fuel jäikin äänestetyn settilistan ulkopuolelle yhden äänen erolla Whiplashiin, joka oli viimeinen kappale. Äänestivätkö bändin jäsenet sitten nettilistan ulkopuolelta itse, vai käyttivätkö veto-oikeutta.
^ Tosiaan, se netissä näkyvä äänestystilanne ei ole vielä lopullinen. Viimeisenä viivan päällä oleva joutuu "vote of the dayhin" kahden ensimmäisen viivan alle jääneen kanssa. Eli keikkapäivänä fanit voivat vielä äänestää tekstiviestillä mikä näistä kolmesta soitetaan. Sitä en tosin tiedä lasketaanko tässä äänestyksessä mukaan nettiäänet vai ei.
There was a point to this story, but it has temporarily escaped the chronicler's mind.
- Douglas Adams: So Long, and Thanks for All the Fish
Laitoin omankin listani menemään kun viimeinkin sain Eventiltä koodini. Frayed oli ainoa tällä hetkellä viivan yläpuolinen biisi. Enkä myöskään äänestänyt Frayedin pahimpia uhkaajia.
2011 : 8.7. Iron Maiden, 28.12. Children of Bodom 2012 : 11.3. Nightwish, 4.6. Sonisphere Helsinki 2013 : 29.6. Rock The Beach, 20.7. Iron Maiden 2014 : 28.5. Sonisphere Helsinki 2015 : 31.7. Nightwish / Children of Bodom / Sonata Arctica
Jeeves wrote:
Ai, mun mielestä St.Anger on nimenomaan hyvinkin raaka aidon kuuloinen kuvaus sen ajan bändistä ja mitä esim Hetfield kävi läpi. Kehno levy, mutta itsensä myyminen ja St.Anger samassa lauseessa on aika uusi asia ainakin mulle.
Kyllä, täytyy sikäli nostaa hattua Metallicalle että St. Anger ja dokkari Some Kind of Monster ovat todella rohkeita vetoja. Vaatii paljon kanttia paljastaa maailmalle että suurbändi on dysfunktionaalinen kasa hajonneita, loppuun palaneita muusikoita joilta on ideat lopussa. Vaikea kuvitella että joku muu hevin ikoni suostuisi moiseen (vaikka aihetta kenties olisikin).
Haittapuolena on, että koko maailma näki että Metallica on dysfunktionaalinen kasa hajonneita, loppuun palaneita muusikoita joilta on ideat lopussa.
Komppaan ylläolevaa. Tuosta dokkarista lähtienhän ihmiset on laajasti alkaneet haukkumaan bändiä ja ''tietämään ennalta'' mitä tuleman pitää Metallican suhteen. Tottakai kritiikkiä on tullut ihan 1990-luvulta lähtien, mutta tämä nykyinen suhtautuminen Metallicaan on syntynyt mielestäni juuri St. Angerin aikaan (ja ihan syystä).
''No! We are not an English rock band... We are dental floss salesmen from Montana.''
Iron Maiden since 2006
Maiden Helsinki 2008, 2013, 2x2018; Birmingham 2023
Kuuntelin tuossa huvikseni Metallican Welcome Homen, kun naamakirja sitä löi eteen, liveveto 2014 from Paraguay. Kylläpä tuntui syvällä sielussa (Sanontana menee, tähän sielujuttuun en oikein jaksa uskoa muuten)! Menin takaisin ajassa jonnekkin ala-asteelle. Ihan sama, mitä ihmiset bändistä puhuvat, aina sillä on paikkansa mun sytämmessäin.
Noilla kulta-ajan 'Tallica-biiseillä se omakin kitarasoitto lähti suurelta osin liikkeelle. Vaikea se on alkaa tässä vaiheessa bändiä sitten dissaamaankaan. Tai ehkei vaikeaa, mutta typerää ainakin
Voisin kuvitella, että sunki sukupolven edustajista löytyy kaikilta se 'Tallica-tausta, vaikka nykyisin soittaisivatkin paljon rankempaa, brutaalimpaa ja teknisempää matskua. Itelläki ollu tässä taas muutaman viikon ajan hirviä Metallican kuuntelu vaihe, tullu paljo kuunneltua Hetfieldin tiukkaakin tiukempaa komppausta, vaikka pääsääntöisesti rumpali olenkin.
Edit: The Thing That Should not Be \,,/
''No! We are not an English rock band... We are dental floss salesmen from Montana.''
Iron Maiden since 2006
Maiden Helsinki 2008, 2013, 2x2018; Birmingham 2023
Euronymous wrote:Kuten sanottu, fanipojalta ei vaan niin helposti viedä bändin paikkaa syrämmestä! Terv. Maiden-fani
Juuei. Meikäläinen ei nöösipoikana paljoa niin musiikista perustanut, hevistä puhumattakaan, kunnes kaverilla kuulin Fight Fire with Firen. Se oli niin toisenlainen kuin mikään mitä olin ikinä kuullut joten Ride the Lightning-kasetti piti heti vongata lainaan ja kuunnella puhki. Siitä se alamäki sitten alkoi.... Edelleenkin RtL on minulle pändin ykköslevy. Tästä syystä bändin nykykondis surettaa & vituttaa, mutta menisin kyllä livenä edelleen katsomaan jos mahdollista.
Niin vain se Frayed Ends Of Sanity on menossa Helsingin keikan settiin. Pari biisiä vielä alapuolella ja 80 ääntä viivan alle. Enpä olisi uskonut, mutta näköjään pienellä kampanjoinnilla ja yhteen hiileen puhaltamisella tuo tullee näillä näkymin tapahtumaan. Todella kova juttu.
Jos Krugbitin väite pitää paikkansa ja listan vika biisi ja viivan alla oleva biisi skabaavat keskenään, on selvää että Frayed Ends ottaa turpaan miltä vain.
Minulle Frayed Ends ei ole introa lukuun ottamatta kummemmin iskenyt ikinä, mutta olisihan setissä edes yksi harvinainen biisi / soittamaton biisi ihan gutaa
^ Sama. Aina ollut ihan selkeästi se heikoin lenkki Justice-levyllä. Siellä kuitenkin yhtä hitailla tempoilla menee Harvester of Sorrow, mikä sitten onkin total classic.
Eli ei varsinaisesti pettymys kuitenkaan.
Edelleenkin RtL on minulle pändin ykköslevy. Tästä syystä bändin nykykondis surettaa & vituttaa, mutta menisin kyllä livenä edelleen katsomaan jos mahdollista.
