Mites muilla ? Onko Prisoner jo leppynyt
Mulla meinaan on kulunut Jerusalem soitossa todella paljon. Suorastaan harvinaisen paljon. Yleensä pyöräyttelen uutukaisia 2-3 kertaa intensiivisesti ja sen jälkeen satunnaisesti fiiliksien mukaan. Jerusalem on päässyt soittoon moninkertaisesti normaaliin verrattuna ja nyt voi hyvällä omallatunnolla sanoa, että "no fillers, only killers".
Kaikki toimii
Itseni tuntien epäilen, että suurin syy on laulussa. N-P on miksauksessa nostettu aivan nenän eteen ja korvan juureen. Mies on laulussaan todella läsnä, enemmän kuin millään kuulemallani levyllä vähään aikaan. Tähän kun lisää sen, että mies vetää todella tunteella, voimakkaasti ja taitavasti, se on siinä.
Yhtään ei tietenkään haittaa se, että tämä levy menee aivan kärkipäähän laulumelodioiden suhteen. Niiden avautuminen ei tosin ole itsestäänselvyys. Äkkiseltään joku voisi sanoa, että samaa huttua alusta loppuun, mutta kyse on juuri päinvastaisesta. Laulusuoritus tihkuu nyansseja, äänenpainoja ja jopa samassa sanassa eri tavujen erilaisia painotuksia.
Vanhana ja turtuneena luulisi, ettei mikään enää liikuta, siksi haluan erikseen mainita kappaleen
Pearl Harbor. Kylmät väreet menevät edelleen, alun lauletussa säkeistössä sekä siinä kohtaa, kun japsien koneet tulevat. Kovempaa suoritusta ei laulun ja soiton saralta äkkiä tule mieleen. Kappaletta kuunnellessa mielessä lentää metalli, veri, valojuovat ja filmi pyörii. Upeeta !
Toinen kylmien väreiden kohta on levyn raskaimmassa Heaven & Hellin mieleen tuovassa Lost Crucifix-kappaleessa ja sen introssa, jossa N-P on taas elämää suurempaa, sama toistuu kohdassa 3:47. Hrrrrr.
Itse asiassa, noita hienoja kohtia löytyy lähes joka kappaleesta. Sinkkubiisi Child Of Rock´n Roll on hyvä esimerkki periaatteessa simppelistä rokkibiisistä, joka on varustettu yllättävän oivaltavilla sanoilla ja monipuolisella laulutoteutuksella, kappale on näin paremmin sisäistettynä valepukuinen helmi.
Tässä vaiheessa Jerusalem istuu Astral Doorsin kataloogissa kukkulan kuninkaana, toki innostus tasoittuu, mutta kärkikolmikossa pysynee joka tapauksessa.
-ei, mutta ihan kuin lainaisit minua tuosta edellisestä levystä + tylsä halpistuotanto. Nyt ainakin jytisee!
-toivottavasti bändi vielä petraa tästä, ei pidä fanin menettää toivoaan. Kyllähän 3 Inches Of Bloodkin skarppasi uusimmalle, mitä ei enää olisi odottanut, mutta eipä AD ole noin alas vajonnutkaan kuin kanukit edellisellään.
