Elokuvista, kolmannen kerran

[WhiteRabbit]

^Kaikki eivät voi ymmärtää Lynchin nerokkuutta.

Elysium käyty katsomassa. Omalla kohdalla yksi vuoden odotetuimmista elokuvista. Osoittautuikin vuoden kehnoimmaksi elokuvaksi, yhtä iso pettymys kuin Yön Ritarin Paluu. Kaameaa paskaa.

Mikä ihme nyky-Hollywoodia oikein vaivaa? Viimeisimmät "kovan luokan" scifi-leffat ovat olleet kaameaa jöötiä. Mielenkiintoisia ideoita tuntuu riittävän (esim. Prometheus, Elysium), joista olisi voinut repiä vaikka minkälaista klassikkomateriaalia, mutta juoni on täynnä epäloogisuuksia ja henkilöhahmot jäävät etäisiksi. Ainoastaan tehosteet ovat huippuluokkaa. Lisäksi ääniraita ja -tehosteet ovat täysin sitä samaa, liian kovalle väännettyä paskaa.
Mielikuvituksen puutteen, kehityksen laantumisen ja rahan perässä juoksemisen myötä omaperäisetkin ideat menevät kategoriaan "geneeristä paskaa".

[Hatebreeder]

^Kaikki eivät voi ymmärtää Lynchin nerokkuutta.

Tulihan se sieltä.

Ymmärrän kyllä, että mustavalkoisuus, outo äänimailma, musiikin vähyys, täysin pimeät tapahtumat ja niiden outouden luoma turvattomuuden tunne jne. piti olla ahdistavaa, mutta eipä ollut. Ja onhan tuo nyt naurettava väite, että pitäisi olla jonkin asteen nero että tajuaisi ahistua Odotin leffalta kunnon mindrapea ja masentavaa fiilistä, ja kumpaakaan en saanut, joten en leffaa lähtisi kehumaan siltä pohjalta. Enkä loppujenlopuksi miltään muultakaan pohjalta. Ei vaan ollut niin hyvä kuin väitettiin.

[Iron Constable]

Walking Deadin kolmoskausi takana, kaikki 16 jaksoa. YKSI jakso oli hieman pliisu ja tyhjäkäyntisen oloinen, muuten ihan täyttä tykitystä alusta loppuun. Kyllä vain sattui ja tapahtui. Nelosta odotellessa, Amerikoissa ensimmäinen jakso nelosta pärähtää eetteriin itse asiassa 13.9.

Sinänsä hassua, että fiilikset kohti seuraavaa ovat yhtä kovat kuin edellisen jälkeen, potentiaalia kehittää tarinaa joka suuntaan on aivan huikeasti ja arvaamattomuus säilyi kolmoskaudenkin aikana, ei tässä stoorissa kannata yhdenkään hahmon faniksi ryhtyä, koska tahansa saattaa tipahtaa, toki, muutaman hahmon uskon säilyvän suht pitkään.

Päätösjakso oli kyllä aika jäätävä ja kauden aikana tuli pari isoa yllätystä hahmoihin liittyen ihan puun takaa. Varpaillaan pysyi aika hyvin ja useampikin jakso sisälsi mainiota "mitähän seuraavan kulman takana odottaa"-matskua, tuli ihan mieleen vanha kunnon DOOM silloin joskus, kuulokkeet korvilla ja huone pimeänä, katse ruudussa

Tunnustan, olen aivan armoston Walking Dead-fani, täysin aseeton tuon sarjan edessä. Lisää, tana.

[Jyyd]

Mikä ihme nyky-Hollywoodia oikein vaivaa? Viimeisimmät "kovan luokan" scifi-leffat ovat olleet kaameaa jöötiä. Mielenkiintoisia ideoita tuntuu riittävän (esim. Prometheus, Elysium), joista olisi voinut repiä vaikka minkälaista klassikkomateriaalia, mutta juoni on täynnä epäloogisuuksia ja henkilöhahmot jäävät etäisiksi. Ainoastaan tehosteet ovat huippuluokkaa. Lisäksi ääniraita ja -tehosteet ovat täysin sitä samaa, liian kovalle väännettyä paskaa.
Mielikuvituksen puutteen, kehityksen laantumisen ja rahan perässä juoksemisen myötä omaperäisetkin ideat menevät kategoriaan "geneeristä paskaa".

Siksi pitääkin kyttäillä hyviä pienemmän budjetin scifi-leffoja, kun hollywoodissa ei näköjään osata tällä hetkellä. Yksi tämän vuoden kovimmista scifi-leffoista lieneekin Europa Report (ok, yleistaso ei ole ollut tänä vuonna jäätävä, mutta anyways), parhaimmillaan varsin kuumottavaa meininkiä on saatu aikaiseksi ilman turhia ja helvetin kalliita erikoistehosteita.

Ja mitä Eraserheadiin tulee, niin Hatebreederin kannattaa tsekata Lynchilta Lost Highway ja Mulholland Drive vaikkapa siihen perään (jos ei ole aikaisemmin noita siis nähnyt). Mielestäni nuo on sitä kirkkainta kärkeä Lynchin tuotannosta, upeaa tunnelmaa täynnä molemmat leffat (esim. se Club Silencio-kohtaus tuo aina tipan linssiin Mulholland Drivessa).

[Lappis]

Walking Deadin kolmoskausi takana, kaikki 16 jaksoa. YKSI jakso oli hieman pliisu ja tyhjäkäyntisen oloinen, muuten ihan täyttä tykitystä alusta loppuun. Kyllä vain sattui ja tapahtui. Nelosta odotellessa, Amerikoissa ensimmäinen jakso nelosta pärähtää eetteriin itse asiassa 13.9.

Sinänsä hassua, että fiilikset kohti seuraavaa ovat yhtä kovat kuin edellisen jälkeen, potentiaalia kehittää tarinaa joka suuntaan on aivan huikeasti ja arvaamattomuus säilyi kolmoskaudenkin aikana, ei tässä stoorissa kannata yhdenkään hahmon faniksi ryhtyä, koska tahansa saattaa tipahtaa, toki, muutaman hahmon uskon säilyvän suht pitkään.

Päätösjakso oli kyllä aika jäätävä ja kauden aikana tuli pari isoa yllätystä hahmoihin liittyen ihan puun takaa. Varpaillaan pysyi aika hyvin ja useampikin jakso sisälsi mainiota "mitähän seuraavan kulman takana odottaa"-matskua, tuli ihan mieleen vanha kunnon DOOM silloin joskus, kuulokkeet korvilla ja huone pimeänä, katse ruudussa

Tunnustan, olen aivan armoston Walking Dead-fani, täysin aseeton tuon sarjan edessä. Lisää, tana.

Ensi kuussa alkaisi sitten neljäs kausi. Sarjahan on todellakin Must See-osastoa, mutta kuitenkin jokin pieni tekijä estää pääsyn ihan sinne kärkikastiin The Shieldin, Ozin, NYPD Bluen, 24, Deadwoodin Etc joukkoon. En oikein tiedä, mistä se johtuu. Rickin johtamistyyli ja liika jeesustelu taitaa olla se tekijä, mikä itselläni eniten tökkii. Liian kiltti, liian nössö, liian inhimillinen Etc. Pitäisi olla enemmän sitä tappamisen meininkiä ja Fuck'em all-asennetta tuollaisessa maailmassa. Tai sillä tavalla mä menisin, jos maailma olisi täynnä eläviä kuolleita. Tosin siinä tapauksessa mä en kyllä Rickin jengissä hengailisikaan sekunnin vertaa. Mustan naisen tai varsijousimiehen voisin ottaa partneriksi ja omille teilleni( ei muista nimiä, päätösjaksosta on jo aikaa...). Rickin ja Kuvernöörin yhdistelmä voisi myös olla aika toimiva omaan makuuni. Rick jos kasvattaisi oikeasti kunnon munat ja alkaisi väkivaltaiseksi, niin siinä olisi taas yksi potentiaalinen juonen kehitys. Sellaiset spekulaatiot .

Mutta; Pakko katsoa-osastoa kuitenkin ja selkeää tv-viihdeparhaimmistoa tällä hetkellä.

[Iron Constable]

^Mielenkiintoinen luonnehdinta, ottaen huomioon, että vastuuntuntoisesta poliisista on kasvanut sarjan mittaan lähes psykoottinen tappaja, joka on lahdannut myös niitä ei-zombeja ihan kärkitahtiin. Eli en ihan ole kanssasi samaa mieltä, toki Rick pohdiskelee vähäsen liikaa, mutta suurimman osan kolmoskaudesta mies oli enemmän tai vähemmän kuutamolla, lopussa alkoi järki palata. Pojasta näyttää kyllä polvi pahenevan, seuraavaa kautta mielenkiinnolla odottaen...

[Lappis]

^ Voi olla, että muistelen edelleenkin ensimmäisen ja toisen kauden nössö-Rickiä. Kuten sanottua, kolmoskauden loppumisesta on jo aikaa eikä enää niin tarkasti muista kaikkia tapahtumia.
Liekö sit oikea syy, mitä hain, sellainen todella selkeän johtohahmon puuttuminen? Näyttelijän, joka oikeasti kantaisi sarjaa yksin harteillaan? Eli taas se karisman peräänkuulutus. Nyt on kuitenkin koko näyttelijäkööri aika tasapaksua.
Noh, sinänsä turhaa spekulaatiota. Kyllä mä olen sarjan ystävä joka tapauksessa.

[Lappis]

Girl with the dragon tattoo ( Millennium-trilogian eka osa Hollywood-versiona; Miehet, jotka vihaavat naisia)

Tuo tuli nyt katsottua ja oli kyllä suoraan sanottuna ihan ajan haaskausta. Leffassa sinällään ei ollut mitään vikaa, mutta ruotsalaisten orkkisversioiden jälkeen oli kyllä heikko esitys.
Hahmojen esittely oli täysin puolivillaista. Missään vaiheessa katsojalle ei tehty selväksi, että Lisbeth Salander on hemmetinmoinen tietokonehakkeri ja eräänlainen nero. Myös naisen valokuvamuisti jätettiin käytännössä katsojan omaksi ratkaistavaksi.
Missään vaiheessa ei kunnolla tehty selväksi Mikaelin ammattia eikä myöskään pohjustettu alun oikeudenkäyntiä. Myös Mikaelin suhde pomoonsa ja pomon vapaahko avioliitto jätettiin täysin käsittelemättä.
Henkilöhahmojen kehitys, tarina ja historia sivuutettiin siis käytännössä olan kohautuksella. Vaimoke myös totesi, että näyttelijätyö ei päässyt tunnetasolla lähellekkään ruotsalaisten kollegojen tasolle. Ruotsiversioissa hahmoihin oli helpompi samaistua, Jenkkiversio jätti jotenkin kaukaiseksi. Myös itse lopetus oli muutettu, mikä sinällään ei haittaa. Taiteellisia vapauksia orkkikseen nähden ja se on ok. Kirjan loppuratkaisua en nyt tähän hätään edes muista. Voisi ottaa kirjatkin uusintakierrokselle.

Jos joku ei ole ruotsalaisia leffoja nähnyt, niin missään nimessä tätä Jenkkiroskaa ei pidä katsoa. Juonesta ei missään vaiheessa saa kunnolla kiinni, jos vain tämän version katsoo. Itselläni tietty vankka etulyöntiasema, koska ensin luin kirjat ja sitten katsoin originellitriologian. Ja Jenkkiversion jälkeen haluan katsoa ruotsalaiset versiot uudestaan. Sen verran pahan jälkimaun jätti suuhun.

Täysin turha filmatisointi, minkä mä jo tiesinkin ennen katsomista. Miten voit täydellisyydestä parantaa?

Oikea Millenium-trilogia haltuun ehdottomasti ja tämä Jenkkischeisse roskikseen. Itseasiassa, lue kirjat ennen leffoja. Kirjat ovat todella loistavia ja kuten aina, parempia kuin leffat.

Toivon hartaasti, että Girl with the dragon tattoo ei tule saamaan enää jatko-osia.

[Hammer]

^ Muistaakseni lopetus on tuossa jenkkiversiossa enemmän samanlainen kuin kirjassa. Muuten olen kyllä samoilla linjoilla. Ruotsalainen elokuva voittaa tuon jenkkihutun aivan selvästi. Tosin, ei se jenkkiversio ihan niin huono ollut kuin etukäteen pelkäsin (ihan ok leffa), mutta ruotsalaiseen versioon verrattuna ajanhukkaa.

[Jussi K]

toivottavasti Hobo with a Shotgun ei petä, traileri on kyllä jo niin tykki että odotukset ovat kovat.

"I used to be like you. A long time ago. All brand new and perfect. No mistakes, no regrets. People look at you and think of how wonderful your future will be. They want you to be something special, like a doctor, or a lawyer. I hate to tell you this, but if you grow up here, you're more likely to wind up selling your bodies on the streets, or shooting dope from dirty needles in a bus stop. "

Tämä oli vissiin ainoa maininta Hobo With a Shotgunista ketjussa? Huh, eilisen nauhoituksen katsoin tuossa boksilta ja olihan tuo tyly, K18 ja splatteria riittävästi... pitää katsoa jokin mukava klassikko, vaikka Wayne's World vielä tänään päälle, ettei liian verinen jälkimaku jää

[Jyyd]

toivottavasti Hobo with a Shotgun ei petä, traileri on kyllä jo niin tykki että odotukset ovat kovat.

"I used to be like you. A long time ago. All brand new and perfect. No mistakes, no regrets. People look at you and think of how wonderful your future will be. They want you to be something special, like a doctor, or a lawyer. I hate to tell you this, but if you grow up here, you're more likely to wind up selling your bodies on the streets, or shooting dope from dirty needles in a bus stop. "

Tämä oli vissiin ainoa maininta Hobo With a Shotgunista ketjussa? Huh, eilisen nauhoituksen katsoin tuossa boksilta ja olihan tuo tyly, K18 ja splatteria riittävästi... pitää katsoa jokin mukava klassikko, vaikka Wayne's World vielä tänään päälle, ettei liian verinen jälkimaku jää

On tuo kyllä kova leffa, ainakin neljä tähteä viidestä saa minulta. Rutger Hauer on yksi kovimmista näyttelijöistä ikinä.

[Jazz78]

Tuli ostettua alle kympillä SCARY MOVIE V. Odottaa tuolla ensi viikonlopun yövuoroja. En tiedä mutta itse pidän näistä leffoista joissa irvaillaan muille leffoille.

[Lappis]

The Grandmaster olisi nyt leffassa ja se on pakko päästävä katsomaan. Tanssinomaista kung-fua leffa täynnä, joten en helvetissä missaa. Piti jo eilen mennä katsomaan, mutta jalkavamma esti. Katsotaan, josko tänään pääsisi.

[Hatebreeder]

Hohdon katsoin tuossa päivänä muutamana.

Mitäs tuosta sanoisi. Jännä leffa. Ehkä olisi vähän ahdistavampi saanut olla. Tai aika paljonkin, kun leffa ei sitä ollut alkuunkaan Muutama creepy kohtaus leffassa oli, tosin niistäkin puolet oli enemmänkin pelkäämisen pelkäämistä, kuin itse kohtauksen pelkäämistä. Esimerkiksi kun se korkea ininä alkaa soimaan, ja kuvataan minuutin ajan Jackin naamaa, ja koko ajan odottaa että kohta tapahtuu jotain. Lopun kirveellä jahtaus oli myös hieman tyhmä; eihän Jackilla ollut missään välissä mitään saumaa saada sitä kersaa kiinni sillä jalalla

Mutta tuota joo, varsin jännä leffa. Oli erilainen kuin odotin, mutta en pettynyt kuitenkaan. Ahdistavampi tunnelma olis vaan voinut olla poikaa. Toisinaan meno oli kuin David Lynchilta konsanaan (Twin Peaks tainnut ottaa ronskisti vaikutteita tästä). Seuraavaksi varmaan Manaaja vuorossa.

[IndianaJones]

^ Ei kai tuon elokuvan ahdistavuus perustu mihinkään takaa-ajokohtauksiin, vaan siihen psykologiseen puoleen. Perheenisä sekoaa täysin ja hyökkää jopa perheensä ja vihoviimeisenä tikkinä lapsensa kimppuun. Ja eikö tuo "pelkäämisen pelkääminen" ole juuri se juttu? Ei kai kukaan esimerkiksi jotain splatterijuttuja tosissaan pelkää, enemmän karmii se jännitys ja epätietoisuus siitä mitä seuraavaksi tapahtuu ja mikä ihme tällaisen ja tuollaisen saa aikaan. Hieman harmittaa nykyleffateollisuus, kun kaikki läväytetään silmien eteen heti eikä minkäänlaista jännitystä pääse syntymään missään vaiheessa. Sama vika toiminnallisemmissakin leffoissa: juoni heitetään romukoppaan ja katsotaan kun pikselimössöt takovat toisia pikselimössöjä. Kyllä esimerkiksi Batman Beginsissä huomasi, miten paljon sykähdyttävämpi se rekan lento oli, kun on oikea rekka ilmassa eikä tietokoneella tehty mallinnos.

Olipas hirveää tilitystä. Mielestäni kuitenkin Hohto on tunnelmaltaan kohtuu onnistunut elokuva, tai ainakin se siltä tuntui sillon kun viimeksi katsoin. Lynchin jutut toki myös, mutta hieman eri vivahteilla varustettuna, niissä kun on vielä unenomaisempaa se meininki ja välillä on hankala tehdä selkoa unen ja toden välillä.

[Hatebreeder]

^ Ei kai tuon elokuvan ahdistavuus perustu mihinkään takaa-ajokohtauksiin, vaan siihen psykologiseen puoleen. Perheenisä sekoaa täysin ja hyökkää jopa perheensä ja vihoviimeisenä tikkinä lapsensa kimppuun. Ja eikö tuo "pelkäämisen pelkääminen" ole juuri se juttu? Ei kai kukaan esimerkiksi jotain splatterijuttuja tosissaan pelkää, enemmän karmii se jännitys ja epätietoisuus siitä mitä seuraavaksi tapahtuu ja mikä ihme tällaisen ja tuollaisen saa aikaan. Hieman harmittaa nykyleffateollisuus, kun kaikki läväytetään silmien eteen heti eikä minkäänlaista jännitystä pääse syntymään missään vaiheessa. Sama vika toiminnallisemmissakin leffoissa: juoni heitetään romukoppaan ja katsotaan kun pikselimössöt takovat toisia pikselimössöjä. Kyllä esimerkiksi Batman Beginsissä huomasi, miten paljon sykähdyttävämpi se rekan lento oli, kun on oikea rekka ilmassa eikä tietokoneella tehty mallinnos.

Olipas hirveää tilitystä. Mielestäni kuitenkin Hohto on tunnelmaltaan kohtuu onnistunut elokuva, tai ainakin se siltä tuntui sillon kun viimeksi katsoin. Lynchin jutut toki myös, mutta hieman eri vivahteilla varustettuna, niissä kun on vielä unenomaisempaa se meininki ja välillä on hankala tehdä selkoa unen ja toden välillä.

Joo siis kyllä mä sen tajusin. Sitä halusinkin, että ois ollu ahistavampi se psykologinen puoli. Eipä vain ollut. Johtunee kai sitten katsojasta Twin Peaksin Fire Walk With Me leffassa hieman samanhenkinen tunnelma oli huomattavati ahdistavampi. Takaa-ajon mainitsin siis siksi, että se oli vähän turha, kun tietää melkeinpä etukäteen, ettei se saa sitä lasta kiinni mitenkään. Lynchimainen leffa oli lähinnä loppupuolella; Mikä helvetin possu siellä oli ja miksi nainenkin näki Jackin harhat? Ja tietysti ihan viimenen kohta ennen lopputekstejä.

E: Hyvä pointti tietysti tuosta pelkäämisen pelosta, mutta on olemassa myös muitakin pelkoja. Tuntemattoman pelko on ainakin yksi hyvä, tai sitten ns. "oudon" pelko, mitä ainakin Silent Hillissä ja oikeastaan aika monessa leffassa/pelissä käytetään.

[IndianaJones]

^ Jep, kunhan esitin eriävän mielipiteen, vähän kärkkäästi ehkä

Tuntemattoman pelko taitaa olla se jonka alle melkein kaiken muun pelon voi luokitella, oli sitten kyse muista ihmisistä, kuolemasta tai örkeistä. Suurin osa kauhugenrestä käyttää turhankin ennalta-arvattavia pöö-säikäyttelyjä pitkän tai vähemmän pitkän jännitteenluonnin jälkeen, harva elokuva saavuttaa painostavaa tunnelmaa koko kestonsa ajan.

[Hatebreeder]

^ Jep, kunhan esitin eriävän mielipiteen, vähän kärkkäästi ehkä

Tuntemattoman pelko taitaa olla se jonka alle melkein kaiken muun pelon voi luokitella, oli sitten kyse muista ihmisistä, kuolemasta tai örkeistä. Suurin osa kauhugenrestä käyttää turhankin ennalta-arvattavia pöö-säikäyttelyjä pitkän tai vähemmän pitkän jännitteenluonnin jälkeen, harva elokuva saavuttaa painostavaa tunnelmaa koko kestonsa ajan.

Tjaa, enpä oo tota tullu aatelleksikaan Niinpä taitaa oikeastaan olla. Tai siis leffoissa käytetty pelko. Tokihan sitä voi pelätä vaikka läheisensä menettämistä tai muuta, mutta ei oikein leffoissa toimi. Fobiat tietysti toinen, mutta niiden käyttöä ei ole järkevää (esimerkiksi hämähäkit; normaaleja ihmisiä ei pelota, ja araknofobiasta kärsivät eivät sitä katso, joten ketä se leffa sitten hyödyttää).

Viimeseen lauseeseen on kyllä ihan järkevä syykin; siihen painostavaan tunnelmaankin turtuu. Järkevässä leffassa pitäiskin vuorotella turvallisella ja painostavalla tunnelmalla. Amnesia peli varmaan parhaimpia esityksiä tästä Tosin pelit kestävät lyhyimmilläänkin yli 3h, joten pakko sitä on vuorotella.

[Lappis]

The Grandmaster olisi nyt leffassa ja se on pakko päästävä katsomaan. Tanssinomaista kung-fua leffa täynnä, joten en helvetissä missaa. Piti jo eilen mennä katsomaan, mutta jalkavamma esti. Katsotaan, josko tänään pääsisi.

Kävin katsomassa tänään ja leffahan pääsi hivenen yllättämään usealtakin kantilta katsottuna. Väittäisin, että tämä leffa tulee taistelemaan Oscareista kuvauksen ja ohjauksen kantilta katsottuna ainakin.

Itse taistelukohtaukset eivät olleet ihan sitä, mitä odotin. Paljon oli kamerahidastuksia ja tällaisia "taiteellisia" kuvausratkaisuja, millä varmasti vakuutetaan palkintoraadit, mutta ei mua. Vanhan ajan kuvaustyyli taisteluissa vaikuttaa olevan se ainoa oikea omalla kohdallani. Nyt meinasi olla hivenen sekavaa välillä.
Yleistunnelma leffassa oli aika uninen, olematta mitenkään väsyttävä leffa kuitenkaan. Myöskin tietynlainen surumielisyys kulki mukana koko leffan ajan.
Vahva tunne, että arvostus leffaa kohtaan tulee nousemaan, kunhan antaa ajan tehdä tehtävänsä ja leffa ikäänkuin muhii tuolla omassa mielessä muutaman päivän.
Näillä mietteillä kuitenkin jäi pieneksi pettymykseksi
3/5

[Iron Constable]

Kattelin jälkijunassa tuon Jason Becker-dokumentin eilen Areenasta, jossa se on, vinkiksi, katsottavissa vielä pari viikkoa. Mitäpä tohon sanoisi, hiljaiseksi ja mietteliääksi veti Beckerin kohtalo, kyyneltäkin joutui pyyhkimään silmäkulmasta pariin kertaan, toisaalta tuli ihmeteltyä ihmisen kekseliäisyyttä kommunikoinnin saralla miehen nykykuntoa ajatellen ja heitettyä pari ajatusta kaikille omaishoitajille, jotka vaan jaksavat ja jaksavat.

Muistan sen aikoinaan olleen hypen Jason Beckerin ja Marty Friedmanin ympärillä, tulipa Cacophonyn kakkoslevy Go Off vinyylinä hankittua, itse asiassa se tuolla jossain vielä tallessa on. Jos johonkin sopii fraasi "on se niin väärin", niin tähän. Kaikenlaisia on tauteja maailmassa, ei voi vaan käsittää.

Suosittelen katsomaan, erinomainen dokumentti, joka pistää taas ne omat pikku vastoinkäymiset ja kiukutuksen aiheet ihan omaan, pieneen ja hiljaiseen lokeroonsa, jota ei edes tarvitse avata...

[Lappis]

Machete Kills

Danny Trejon ansaittu pääosa sankarina Part II. Rehellistä B-luokan roskaleffaa hurjalla överiväkivallalla menimme katsomaan ja sitä saimme. Ehkä jopa yliöveriä siinä määrin, että alkoi jo kusemaan omiin muroihinsa jossain määrin. Tiedä nyt näitäkin kakkososia. Syltty & Co. tekivät saman viime vuonna ja epäonnistuivat ja saman teki nyt Machete Kills. Kumpainenkin jatko-osa sinällään ihan onnistunut, mutta kun siinä ykkösessä meni jo se kaikki "yllätysefekti" ja kun kakkonen ei tarjoile mitään uutta paria naamaa lukuunottamatta, mitä jää käteen? Ei kyllä yhtään mitään. Ainoastaan muistelot sitä ensimmäistä osaa kohtaan ja kuinka se oli kova; miksi tämä kakkonen ei nyt sitten säväytä? Toki leffa oli täynnä toinen toistaan upeamman näköisiä naisia.
X/5
Toinen antaa ykkösen, toinen antaa vitosen. En anna mitään.

[Jussi K]

Machete Kills

Danny Trejon ansaittu pääosa sankarina Part II. Rehellistä B-luokan roskaleffaa hurjalla överiväkivallalla menimme katsomaan ja sitä saimme. Ehkä jopa yliöveriä siinä määrin, että alkoi jo kusemaan omiin muroihinsa jossain määrin. Tiedä nyt näitäkin kakkososia. Syltty & Co. tekivät saman viime vuonna ja epäonnistuivat ja saman teki nyt Machete Kills. Kumpainenkin jatko-osa sinällään ihan onnistunut, mutta kun siinä ykkösessä meni jo se kaikki "yllätysefekti" ja kun kakkonen ei tarjoile mitään uutta paria naamaa lukuunottamatta, mitä jää käteen? Ei kyllä yhtään mitään. Ainoastaan muistelot sitä ensimmäistä osaa kohtaan ja kuinka se oli kova; miksi tämä kakkonen ei nyt sitten säväytä? Toki leffa oli täynnä toinen toistaan upeamman näköisiä naisia.
X/5
Toinen antaa ykkösen, toinen antaa vitosen. En anna mitään.

Hmm, minusta Expendables II on ainakin 1,5 kertaa parempi kuin eka, tylsällä druglordi-juonellaan. Joten ehkä uusi Machetekin ylittää edellisen? Siihen kyllä tarvitaan vitunmoinen ihme, niin monta kertaa sitä on ekankin jaksanut dvd:ltä katsoa, mutta ehkä sitä tämänkin ehtii teatteriin tsekkaamaan.

[Karpaasi]

Hmm, minusta Expendables II on ainakin 1,5 kertaa parempi kuin eka, tylsällä druglordi-juonellaan. Joten ehkä uusi Machetekin ylittää edellisen?

Tälle kompit. Expendables II oli minulle juuri sitä, mitä itsensä liian tosissaan ottavan ensimmäisen osan piti olla. Machete taas ei ikinä uponnut samoissa määrin, mutta eiköhän tämä Machete Kills tule viimeistään TV5:lta tsekattua sitten aikoinaan.

[Lappis]

Kuten olen jo maininnut, mulle toi E II oli väkisinväännetyn huumorinsa kautta lähinnä myötähäpeää herättävä teos leffateatterissa. Kasarileffat ovat kovia sen takia, koska valtaosa siitä huumorista on tahatonta ja nimenomaan se tahaton huumori toimii. En tiedä, mutta koin muutaman äijänkörilään muka leppoisan ja naureskelevan "läpänheiton" äärimmäisen vaivaannuttavana ja myötähäpeän tunteita ei voinut olla tuntematta. Actionleffaa tehdään ja sit aletaan "heittelemään" läppää Chuck Norrisin imagolla ja Arska ja Bruce heittelee toistensa onelinereita? Ei jumalauta oikeesti. Pohja on saavutettu, joten jos sit kolmonen korjaisi kurssin jonnekkin vaikka ykkösen ja kakkosen välimaastoon. Sanottakoot nyt sekin, että kakkosta kohtaan oli varsinkin Van Dammen takia kovat odotukset, mutta se lopputaistelukin oli ehkä heikointa antia, mitä olen lopputaisteluissa koskaan nähnyt. Juosten kustiin siis sekin. Van Dammen potentiaali jätettiin ihan täysin käyttämättä. Pari ilmakierre/helikopteripotkua alussa ja se oli sit siinä. Voi perk...Olisivat ottaneet mallia vaikka jonkkun KickBoxerin lopputaistelusta. Tai Bloodsportista, jos sitä kasaria niin tähän päivään on väkipakolla tuotava.

Makuasioita tietty. Viime vuonna 12 kertaa leffateatterissa, tänä vuonna 13 jo takana ja muutama on vielä käytävä katsomassa. Tämä kaikkia kiinnostava triviatieto ihan sillä, että leffaharrastus on sen verran vakavaa toimintaa meidän perheessä, että ihan kaikki peruskama ei mene purematta alas. Vaaditaan muutakin kuin muutama kasarisankari ja nykyinen sankari, paska juoni ja vielä paskempi huumori. Ei se ykkösenkään juoni maita mullistanut, mutta se oli ykkönen= jotain uutta pitkästä aikaa. Sama efektihän on nähty kautta historian, ykkönen on hitti ja jatko-osat laskevat tasaisesti kuin lehmänhäntä.

Action actionina ja komediat erikseen. Onelinerit toimii oikein käytettynä ja kirjoitettuna, mutta eipä sekään vaikuta olevan se helpoin taiteenlaji. Katsokaa se Stallonen Bullet To The Head tältä vuodelta ja tiedätte, mitä on oikeasti hyvä actionleffa 2000-luvulla. Ja minkä takia Sly on vanhana pappanakin vakuuttavampi Actionhero kuin kukaan näistä nuorista haastajista.

Kovasti mietin, menenkö lauantaina katsomaan Leijonasydämmen(ensimmäinen suomileffa koskaan leffateatterissa?!), Selänne-dokkarin vai Kapteeni Phillipsin. Voi olla, että Tom Hanksin takia päädyn viimeiseen vaihtoehtoon

[Jussi K]

Van Dammen potentiaali jätettiin ihan täysin käyttämättä. Pari ilmakierre/helikopteripotkua alussa ja se oli sit siinä. Voi perk...Olisivat ottaneet mallia vaikka jonkkun KickBoxerin lopputaistelusta. Tai Bloodsportista, jos sitä kasaria niin tähän päivään on väkipakolla tuotava.

En tiedä oleksie huomannut, mutta Kickboxer 1:stä meni pyrähtämään tuollainen vuotta vaille neljännesvuosisata -ei se Waynen Johnikaan ollut 1976 enää aivan niin säpäkkä setä liikkumaan, kuin 1952 -leffassaan, junou?

(ensimmäinen suomileffa koskaan leffateatterissa?!)

Hyivv... mulla on kai ainainen antipatia kotimaiseen