Muse

[Karpaasi]

Huomasinpa, että täällä ei ole topicia kenties 2000-luvun kuumimmalle uudelle rock-bändille. En nyt käytä sanaa "kuuma" kuvaamaan omaa mielipidettä, vaan enemmänkin sitä, kuinka bändi on ponnistanut klubitasolta stadion-luokan jätiksi ympäri maailmaa. Bändi varmasti jakaa mielipiteitä, eikä vähiten Matthew Bellamyn laulutyylin takia.

Musessa itseäni kiehtoo bändin hyvinkin tunnistettava tyyli, vaikka se vaihteleekin hyvinkin paljon samankin levyn kappaleiden välillä. Harvoin viitsin kutsua bändejä kovin progressiivisiksi (erityisesti Dream Theaterin kaltaisia soitinkikkailuun perustuvia progeiluja), mutta Musen ja Faith No Moren kaltaisia bändejä kutsuisin itse progressiivisiksi siinä mielessä kuin käsitän sen kokeilevaisuudeksi. Juuri kun luulin Absolution-levyn myötä kokeneeni, että saatananmoinen surina-basso kuuluu Musen trademarkkiin, tiputettiin se aika pitkälti pois jo The Resistance-levyllä, jolla vuorostaan ajettiin sisään jonkin verran Queen-elementtejä, joita on vielä 2nd Law -levylläkin mukana. Viime kädessä Bellamyn laulusta ja kitaraefekti-kikkailuista tunnistaa, mistä bändistä on kyse.

Se mikä itseäni piristää Musessa on nimenomaan sen nousu stadion-luokan bändiksi aikana, jolloin ainakaan itselleni ei tule erityisesti mieleen muita uusia bändejä, jotka myisivät kymmeniä tuhansia paikkoja. Kornit, Slipknotit ja muut kyllä saavat UKK-halleja myytyä, mutta stadikat ovat aika eri juttu. Kiva huomata, mainstream-bändejä, jotka eivät kuitenkaan hirveästi tingi visiostaan, löytyy vielä. Tietysti tosin voi haukkua bändiä itsensä myymisestä uusimmalla 2nd Law -levyllä, jolla oli paljon dubstep-vaikutteita, mutta toisaalta, se taas voi olla sitä kokeilevuuttakin.

Siinä oma mainospuheeni ja aloitukseni. Jos joku biisi pitäisi tähän kohtaan linkittää, niin pistetään nyt vaikka Knights of Cydonia, jossa on yksi loistavimmista musiikkivideoista viimeiseen kymmeneen vuoteen.

[Euronymous]

Kyllähän tämä bändi ansaitsee arvostukseni erilaisella mainstream-musiikillaan. Musella on tunnistettava tyyli biisistä riippumatta. En ole innostunut yhtään tästä teknomusesta, mutta esimerkiksi Black Holes and Revolution -levy iskee todella kovaa, varsinkin Knights of Cydonia -biisi. Levy löytyy omastakin levyhyllystä.

[WhiteWorm]

Origin Of Symmetry ja Absolution ovat kovia kiekkoja. Black Holes & Revelations vielä menetteli, mutta siitä eteenpäin todella väsynyttä touhua. Livenä voisi olla kyllä ihan mielenkiintoinen, mutta stadionkeikkojen stadionhinnoittelu saa mut pysymään poissa.

[Jeeves]

Olipahan aivan törkeän hieno keikka eilen stadikalla. Melkoista audiovisuaalista tykitystä kaksi tuntia putkeen. Hyvä setti, bändi iskussa ja yleisö ei oikein voinut muuta kuin lähteä täysillä mukaan. Todella vakuuttavaa meininkiä kaikin puolin.

Tuossa oli kyllä lipun hinnalle vastinetta, tuollaisen shown suunnittelu ja totetutus ei ole mitään halpaa lystiä. Lavarakennelma tulta syöksevine piippuineen ja videoseinineen oli ihan helvetin upea ja pääsi oikeuksiinsa illan pimennyttyä suht nopeasti keikan aloituksesta. Komiaa, komiaa.

[Karpaasi]

Keikka meni kyllä ehdottomasti itselleni kärkisijalle upeimpien keikkaelämysten saralla. Settilista oli melkoista best of -matskua suureksi osaksi, tosin pari vanhaa biisiä otettiin ensikertaa settiin sitten vuosituhannen alun. Itse en asiaa huomannut, sillä omistan levyt vasta Absolutionista eteenpäin, mutta jälkenpäin tsekkailin asian. Aluksi tuli pohdittua, että perkele kun olisin kentällä, kun oma katsomo oli aika pitkään jäissä, mutta biisi biisiltä meno parani ja Uprisingiin mennessä kaikki olivat jo pystyssä. Muutenkin oli aivan helvetin hyvää osallistumista yleisön taholta. Käsimeret oli aika upeaa katseltavaa katsomosta käsin, ja kyllä huomasi, että yleisö syö Bellamyn kädestä.

Show näytti kyllä aivan päättömän hienolta kaikenlaisine rekvisiittoineen, ja nuo pyropiiput lavan katolla olivat kyllä aivan hemmetin komeita yön pimeydessä.

Mitä tässä enempiä selittelemään, kyllä bändi on paikkansa ansainnut stadikoilla.

[Nargrot]

Kyllä iskee! Erityisesti Absolution ja Black Holes & Revelations ovat loistavia levyjä. Erittäin omaperäinen bändi.

Tuli myös käytyä stadikalla toissapäivänä. Bändi soitti hyvin ja vetäisi mielettömän shown. Uutta albumia en ole kuullut Madness hittiä lukuunottamatta, joten sen levyn biisit menivät vähän ohi. Kuitenkin kaikin puolin hieno keikka, vaikka Absolution matskua olisi voinut tulla jokunen biisi lisää.

[Jyyd]

Mielestäni hieno bändi, joka ansaitsee kyllä suitsutusta. Heti Showbizista lähtien bändi oli oikeilla raiteilla, jo tuolta levyltä huomaa oitis ne tarttuvat laulumelodiat ja mukavat pienet koukut. Siitä alkoi se kehityskäyrä joka mielestäni huipentui mahtavaan Black Holes and Revelationsiin. Matthew Bellamyn taidokkuutta säveltäjänä ei voi varmaankaan liikaa hehkuttaa, hän lienee yksi 2000-luvun taitavimmista pop/rock-säveltäjistä. Bellamy sävelsi ja sanoitti esim. Black Holesin kokonaan, siis jumalauta mikä temppu sanon minä!!

Black Holesin jälkeen minun kiinnostus uusia Muse-julkaisuja kohtaan on hieman laskenut. The Resistance meni aikalailla minulta ohi kun en saanut siitä levystä oikein ikinä kunnon otetta. Lähes sama homma kävi The 2nd Lawin kanssa, etenkin kun mukaan otettiin kaikenmaailman dubsteb-häröilyjä mukaan, ehkä Muse oli sitten hieman liiankin rohkea tolla levyllä, who knows. Pitää varmaan joskus tulevaisuudessa antaa uusi mahdollisuus näille kahdelle viimeisimmälle Muse-julkaisulle.

Mutta livenähän Muse on edelleen jäätävän kova, se asenne jolla tämä kolmikko tinttaa biisit menemään livenä on kadehdittavaa. Eipä siis ihme että bändi on nyt stadionluokan yhtye.

Laitetaan loppuun vielä omat 10 parasta Muse-biisiä:

1. Starlight (yksi 2000-luvun timanttisimmista pop/rock-biiseistä)
2. Map of the Problematique
3. Bliss
4. Showbiz
5. Knights of Cydonia
6. Plug In Baby
7. Unintended
8. Newborn
9. Time is Running Out
10. Sober

[Karpaasi]

Tuosta livenä soittamisesta sen verran, että kyllä pirun mainioita versioita vetävät biiseistään, ja esim. Supermassive Black Holen live-versio on melkoista freestylea kitaralla verrattuna albumiversioon. Homma ei mene kuitenkaan överiksi, vaan Bellamyn laulusta ei huomaa myöskään mitään valittamisen aihetta, vaikka kaveri vetää kitaran soittamisetkin melkoisella intensiteetillä. Hieno mies.

Mitä Resistanceen ja The 2nd Law'hon tulee, niin minun mielestäni erityisesti jälkimmäinen on kenties bändin helpoin levy. Se nyt ei tietysti tarkoita sinällään, että se olisi hyvä, mutta minulla kesti aika lyhyt aika sen avautumiseen. The Resistance ei ole täysin avautunut vielä(kään), eikä sitä toisaalta ole kovin paljoa kuunneltukaan. Pitäisi kenties illalla pistää soimaan. Mukava huomata, että bändi on myös soittanut jokaista biisiään ainakin jossain vaiheessa uraa, että jonkinlaista luottoa ainakin kaikkeen on.

[Krugbit]

Itselläni Muse kuuluu niihin bändeihin jotka pitäisi ottaa haltuun paremmin. Black Holes on hyvä levy, Resistance mielestäni vähän tylsä, uusin levy ok. Alkupään tuotanto on jäänyt aika vieraaksi mutta pitää ottaa asiaksi korjata tilanne. Vaikka en yhtyeen fani ole niin olisi mielenkiintoista nähdä yhtye livenä, vaikka vain show'n takia. Mutta eiköhän siihen tule vielä paljon tilaisuuksia. Bellamy muuten sanoi jossain haastattelussa (olikohan verkkohesarissa?) että seuraava levy on taas rokimpi.