En kykene käsittämään, minkä ihmeen takia Jon ei voi nyt pikku hiljaa antaa "menestyspaineille" periksi ja kirjoittaa muutaman tällaisen eeppisen mestariteoksen? Tekisi vaikka jonkun matalan profiilin soolojulkaisun, jos muuten haittaisi leipätyötä.
Lisäksi yhtyeen viimeisimpien levyjen biisimateriaalia tutkaillessa tuntuu uskomattomalta, että hieman peruskaavasta poikkeavat raidat, kuten tyylikkään harras Thief of Hearts eivät ole löytäneet tietään levylle.
Itselle muodostan aina Dry Countysta jonkunlaisen assosiaation Live in London -versioon Alwaysista, todennäköisesti Richien loistavan kitaratyön ansiosta. Kappale saa juuri sellaisen lopun, kuin se ansaitseekin: lisäsäkeistön ja soolon ansiosta biisistä tulee perusballadin lisäksi ihan kunnon rokkibiisi. Ja Jon näyttää taas, kuinka helvetin kova tulkitsija on kyseessä.
Pitäisikin tuota ns. left over -levyä tsekkailla vähän tarkemmin, nyt kun itseltäni puuttuvat enää ne varsinaisten studio-levyjen ulkopuoliset levyt. Netistä siis tilaukseen.
^Metsästä myös joku julkaisu, joka sisältää Borderline-merkkisen kappaleen. Jätettiin jostain syystä tuolta boksilta ulos, vaikka on ehdottomasti yksi Bon Jovi parhaista "city streets" -biiseistä.
Starstruck wrote:Metsästä myös joku julkaisu, joka sisältää Borderline-merkkisen kappaleen. Jätettiin jostain syystä tuolta boksilta ulos, vaikka on ehdottomasti yksi Bon Jovi parhaista "city streets" -biiseistä.
Eikö tuo ole jonain sinkkuna ~1986 julkaistu? Jos siksi liian "tunnetuksi" katsottu biisi.
Starstruck wrote:Metsästä myös joku julkaisu, joka sisältää Borderline-merkkisen kappaleen. Jätettiin jostain syystä tuolta boksilta ulos, vaikka on ehdottomasti yksi Bon Jovi parhaista "city streets" -biiseistä.
Eikö tuo ole jonain sinkkuna ~1986 julkaistu? Jos siksi liian "tunnetuksi" katsottu biisi.
Tuo on toudella kova biisi ja oli ehdolla SWW-levylle. Menee bändin TOP-15:een heittämällä.
Starstruck wrote:Metsästä myös joku julkaisu, joka sisältää Borderline-merkkisen kappaleen. Jätettiin jostain syystä tuolta boksilta ulos, vaikka on ehdottomasti yksi Bon Jovi parhaista "city streets" -biiseistä.
Eikö tuo ole jonain sinkkuna ~1986 julkaistu? Jos siksi liian "tunnetuksi" katsottu biisi.
Kyllä, Japanissa kaiketi julkaistiin singlenä. Mutta boksi sisältää esimerkiksi Real Lifen, joka julkaistiin ympäri maailmaa singlenä sekä EdTV:n soundtrackilla, joten tuossa ei mielestäni ole mitään logiikkaa. Näyttäisi Borderline itse asiassa olevan Japsi-boksin bonuslevyllä...
Onhan tämä Borderline kova kappale, juuri sellaista night drive -kamaa, joka on aina tervetullutta. Ei tosin mene minulla New Jersey -sessioiden ylijäämäkipale Love is Warin yli. Kyseinen biisi on kyllä sellainen Slippery When Wetin sinkkubiisien kierrätyskeskus, ettei pahemmasta väliä, mutta mikäs itseään apinoidessa, kun toimii. Itsensä apinoinnissa Bon Jovi on kyllä ollut aika hyvä varsinkin 2000-luvulla, jolloin jokaisen levyn ensimmäinen sinkkubiisi (lukuun ottamatta Lost Highwayta) vuodesta 2000 eteenpäin on julistanut sanomaa itsenäisyydestä. No, ei tässä David Defeisille vielä tosin pärjätä...
Pakko sanoa vielä, että Have a Nice Dayn ylijäämäbiisi Nothing on kova.
Karpaasi wrote:Itsensä apinoinnissa Bon Jovi on kyllä ollut aika hyvä varsinkin 2000-luvulla, jolloin jokaisen levyn ensimmäinen sinkkubiisi (lukuun ottamatta Lost Highwayta) vuodesta 2000 eteenpäin on julistanut sanomaa itsenäisyydestä.
Tätä samaa juuri joku päivä vaimolle naureskelin, kun kuuntelimme The Circleä autossa. Ehkä kaikista överein esimerkki Bon Jovin itsensä plagioinnista löytyykin juuri kyseisen albumin pilottisinglen kertosäkeestä. (Jos jollekin jäi epäselväksi, niin viittaan We Weren't Born to Follow <-> Born To Be My Baby)
Maksettuja lippuja ei vaihdeta eikä lunasteta takaisin. Lippupalvelu ja Live Nation eivät vastaa kadonneista lipuista.
KIELLETYT ESINEET Kuvaaminen pokkari- ja kännykkakameroilla sallittu. Ei järjestelmäkameroita. Videokuvaaminen kielletty. Artistiorganisaatio saattaa koska tahansa muuttaa kuvausohjeita. Myös pullojen, purkkien sekä aseiden ja muiden vaaraa aiheuttavien esineiden tuominen konserttiin on kielletty. Saavuthan hyvissä ajoin.
HUOM!
- Suosittelemme kuulosuojaimia!
- Annetut soittoajat ovat arvioita ja saattavat muuttua
LISÄTIETOJA: Live Nation Finland
Promoottori: Scott Lavender
Tiedotus: Maritta Kettunen
Vittu, mun synttäreillä Tämä meni kuin Strömsössä. Viimeksi Stadikalla jäätiin kentän tasolla oleville penkeille seisomaan, ja näki aivan jumalattoman hyvin, kiitos valtavien screenien.
Olin päättänyt, että seuraavalla kerralla kun Bon Jovi tulee Suomeen menen paikalle. Tällä kertaa keikkapäivänä olen Tukholmassa, mutta joutuisin aika moneen kertaan harkitsemaan noilla hinnoilla keikkaa muutenkin. 105e katsomoliput, mitä ihmettä.
Liput tuli hankittua Golden Circleen (koska läheisistä katsomoista loppuivat vierekkäiset paikat), vaikka lippuhinnat aiheuttivatkin pientä protestimielialaa. No, jos lippuja ei olisi ollut, keikkapäivänä olisi kuitenkin vituttanut. Tuota keikkaa ennen julkaistaan vielä tuo studiolevykin, jolta nyt ainakin lohkeaa se yksi sinkkuhitti, ja toivon mukaan muutama muukin ihan menevä raita.
Bon Jovi kävi taas Ratinalla, ja settilista oli tällainen. Kasarimateriaali jäi niihin perusbiiseihin, mutta tulin kyllä ihan mukavasti housuihini lopetuskaksikon These Daysin ja Alwaysin aikana. Bon Jovi vaikutti siltä keskimäärin ensimmäiseen encoreen asti, ettei hirveästi kiinnosta, mutta loppu olikin täyttä kultaa, kun äijäkin tuntui virkistyvän kun muisti, että tulisi 10 päivän loma keikan jälkeen.
Hyvä keikka kuitenkin. Loppu oli loistava, ja vihdoin sain korkattua bändiltä These Days -levyn biisejä, ja vieläpä levyn nimikkokappaleen (=bändin parhaan biisin)
Luojan kiitos, settilistassa ei ollut Dry Countya. Jos se olisi tullut, olisi harmittanut keikan missaaminen n. 10-kertaisesti nykyiseen fiilikseen verrattuna. Suht edullisesti olisi huuto.netistä saanut lippuja kentälle, mutta pakko säästää, kun tämän vuoden keikkakalenteri näyttää jo valmiiksi riittävän kalliilta: Bruce Springsteen x2, Emmylou Harris, Maiden, Tuskan perjantai (=KD, Bolt Thrower & Ihsahn), Provinssin perjantai (=Blur & Bad Religion), mahdollinen Cropredy (=Fairport & Alice Cooper) jne. Eiköhän tuon Bon Jovin vielä joskus näe.
Mitä iltalehden livestriimiä katoin n. 40min niin yleisö oli ainakin keikan alkupuolella ihan hyvin mukana. Tosin nuo uudemmat biisit ovat livenä kyllä aivan "hohhoijaa" -kamaa (ainakin alkupuolella tulleet uudemmat rallit). Jonin lauluääni on kulunut kyllä vuosien varrella (vai oliko se ikinä kovinkaan jäätävä livesolisti?) ja sen takia joutuu laulamaan kohtuullisen matalalta biisejä. Tuo sit vie hieman terää ainakin vanhoista klassikkobiiseistä, mutta onhan bändi muuten edelleen laadukas liveyhtye. Biisit soitetaan läpi niin hyvin kuin rahkeista lähtee ja kyllähän nuo edelleen muhkeita settilistoja vetävät, lähes kolmen tunnin setit ovat aina kunnioitettavia suorituksia kun toiset bändit eivät jaksa edes puoltatoista tuntia vetää.
Here's a message to you my friend: Just search, you'll find the way
Slaughter - Times They Change
Ei Jon ikinä ole tainnut olla kovin kaksinen livelaulaja, ja olihan laulaminen monessa kohtaa aika nasaalia. These Daysissa huomasi, kuinka mutkat vedettiin suoriksi kertosäkeessä jättämällä täysin kaikki "yeah"-huudot pois. Uusi levy on jopa minun mielestäni suht heikko, mutta onneksi siltä vedettiin nyt edes I'm With You, joka on levyn parempaa puoliskoa. Jos setlist.fm-sivustoon on luottamista, kyseinen kappale ja What's Left of Me eivät kuuluneet alkuperäiseen settiin, ja jälkimmäinen oli viimeksi soitettu n. kolme kuukautta sitten. Ihan hauskaa sikäli, jos yhtye sisällyttää sponttaanisti kappaleita settiin.
David Bryanistakin saatiin vihdoin normikeikkaa irti, kun Richie oli viero--- jossain keekoilemassa. Bryanilta sujuu nähtävästi helpommin korkealta vetäminen kuin Jonilta ja ainakin Keep the Faithin pidennetyssä lopussa jammailu lähti komeasti. Richieä oli kuitenkin ikävä: Phil X kuitenkin oli täysi tuuraaja keikalla, oli mies kuinka taitava tahansa.
Kyllä eilinen keikka miellytti ihan mukavasti mutta samanlaiseen hurmokseen ei ylletty kuin kaksi vuotta aiemmin Helsingin sateisessa illassa. Richie Samboran puuttuminen vaivasi minua läpi keikan - vaikka tämä yhtye on pitkälti Jonin omaa show'ta ollut jo pitemmän aikaa, niin hän tarvitsee kaikesta huolimatta Richien rinnalleen. Kolmesti olen nyt Bon Jovin nähnyt, ja vuoden 2011 Olympiastadionin keikka on edelleen kaikkein kovin veto. Jos Richie olisi ollut eilen Tampereella, niin eilisen esityksen olisi ehkä voinut nostaa kärkipaikalle - "These Days" ja "Always" oli jotain aivan maagista kuulla livenä. Uudemmat biisit eivät oikein uponneet "Because We Cania" lukuunottamatta
En tiä, mie perustelin vieläkin jatkuvaa Bon Jovin näkemättömyyttäni, miten uusi levy on huono* ja Samboran pitäisi kuulua tuolla hinnalla mukaan, vaikka pakko kai se on rehabiin mennä. Myös setti oli jollain legiltä näkemäni listan perusteella pliisu, mutta pakko myöntää miten Last Man Standing olisi ollut aika mahtava... kuten myös These Days ja toinen 2005 HAND-biisi Who Says.. We Weren't Born To Follow oli myös aina mieleen edellisen levyn sinkkuna. Mutta sessiomies Phil X Alicen ym. taustalta mukana, äh eikö se 20 vuotta ollut vastaava basistinsa riitä.
* lievästi sanottuna, paska oikeastaan. Kuin yhdistelmä huonoa Bouncea ja (Summertimea vaille) kaameahkon Lost Highwayn kantrimenoa. Tuo ^^ mainittu I'm With You on levyn ainoa hyvä biisi.
RumorFix.comin mukaan sisäpiiristä on vuotanut tieto joka on tuomassa Richien takaisin kokoonpanoon Hyde Parkin keikalla Lontoossa
Facebookissa törmäsin tähän;
"The rocker hasn’t been on tour with the group for almost two months, but an insider says it looks good for Richie to join the band for their Hyde Park gig in London on July 5." says RumorFix
No, ei tässä David Defeisille vielä tosin pärjätä...
Tämä meni kuin Strömsössä. Viimeksi Stadikalla jäätiin kentän tasolla oleville penkeille seisomaan, ja näki aivan jumalattoman hyvin, kiitos valtavien screenien.
