Levy tuli loppuviikosta ostettua ja innokkaasti kuunneltu lisää ja lisää ja kyllä on varsin maittava albumi kyseessä. Jos pientä track-by-track -ajatusta kokoaisi..
Spectres elokuvamaisine introineen on aivan loistava tapa aloittaa levy, piano-osat kaikessa melankolisuudessaan hivelevät korvia ja kertosäe on Sammet -tyylille todella mahtipontinen ja iskevä. Tämän kun kuulisi livenä, aijai. Parhaita Avantasia -starttereita ikinä, paitsi että
The Seven Angelsia ei voita mikään.
10/10
The Watchmaker's Dream, muita lainaten olen todella hämmästynyt: onko tuo Joe Lynn Turner?? Vaikka kuinka kuuntelisi niin ei tuossa mitään samaa ole kuin siinä samannimisessä miehessä joka 30 vuotta sitten lauloi Rainbow'ssa. Miehen kirkas ääni on muuttunu hyvi Sammetmaisen karheaksi ja iniseväksi, ja tästä syystä tämän biisin eka kertsi särähtää välillä korvaan, tuntuu kuin JLT ei meinaa päästä tarvittaviin nuotteihin. Muuten varsin valiobiisi, muttei pärjää muille nopeammille biiseille tällä levyllä. Hammondsoolo toimii.
8+/10
Black Orchid muistuttaa muovisella soundillaan vähän edellislevyistä, mutta orkesteri tuo oman piristävän lisänsä tähän. Todella omaperäinen sävellys temmonvaihtoineen ja synkkine tunnelmineen, ja kertosäe on jälleen ihan huikean tarttuva. Byford vetää tyylilleen hyvän suorituksen, siinä mies joka ei myöskään ikinä petä laulullaan. Kitarasoolo jäi myös mieleeni hyvänä vetona.
9/10
Where Clock Hands Freeze Paras Kiske-vetoinen powerlaukka sitten metallioopperoiden (!). Dramaattinen bridge on huikea ja kertsissä Kiske pääsee venyttelee ääntään korkeammalle kuin aikoihin, jumankauta, 45 vuotta ikää ja edelleen tuollainen ääni o.o Sammet olisi puolestani saada tästä biisistä pysyä poissa, niin Kisken heiniä, mutta eipä Tobin suoritus mikään huonokaan ole, maittaa kyllä oikein hyvin
10-/10
Sleepwalking: Lost In Space -tyyliä, tunnelmallinen ja tarttuva biisi mistä pidän varsin paljon. Mitäpä tästä enää sanoisi, kumpikin vokalisti tekee hyvän suorituksen.
9+/10
Savior In the Clockwork: Timantti. Juuri sellainen Tobi -eepos minkä haluankin kuulla. Pääriffi tuo kylmät väreet, kaikki neljä laulajaa tekee hyvää työtä (vaikken aluksi JLT:tä erottanutkaan Tobista

), bridge loistaa, väliosassa on hieno tunnelma ja hyvät laulujaot ja ennenkaikkea, kertosäe on T-Ä-Y-D-E-L-L-I-N-E-N. Levyn paras biisi, menee Avantasian parhaiden suoritusten joukkoon.
10/10
Invoke The Machine, noh, ennakkoon tuli kuultua ja mitä tästä sanoisi, yllättävän rankka veto, Atkins vetää komeasti ja etenki bridge-kertsi -yhdistelmä toimii. Väliosan riffi todella hyvä, muutenkin levyn parasta kitarointia.
9+/10
What's Left Of Me: Tobias taitaa säästää parhaat slovarinsa Edguylle,
Save Me,
Thorn Without a Rose ja
Every Night Without You päihittävät kaikki Avantasia -slovarit Metal Operoiden slovareita lukuunottamatta. Tämä ei ole poikkeus, sävellys tuntuu keskeneräiseltä ja vähän uutta koukkua kertsiin tarvittaisiin. Väliosakin ennen sooloa on aika hahmoton eikä meinaa jäädä päähän. Tämän kuitenkin pelastaa plussan puolelle Eric Martinin laadukas laulusuoritus, miehen ääni kolahti heti. Pitänee lopultakin alkaa tutustua Mr. Bigiin paremmin. Ihan kiva biisi, muttei mitään komeampaa, Martinin laulusuoritusta lukuunottamatta.
7½/10
Dweller In A Dream edustaa tätä
The Arcane Guild -tyylisten biisien kirjavaa joukkoa ja kyllä tykkään! Sammet ja Kiske vetävät kumpikin todella hyvin ja kertosäe tärähtää nopeasti kaaliin. Todella hyvä biisi koskettimia myöten.
9/10
The Great Mystery, odotin vähän enemmän ehkä ja en saanu, siksi tästä ei tullutkaan odotettua huippukohtaa levylle... Mutta kyllä tätä kuuntelee mielellään silti. Vähän liikaa rönsyilyä ehkä ja turhan hidas koko keston mutta Catleyn lauluosat ovat kauttaaltaan täyttä kultaa. Kertosäe on myös erittäin hyvä. Todella mukavasti 10min kuluu, mutta odotin enemmän päätösbiisiltä.
8½/10
The Cross And You: Joku Edguy -ylijäämä? Olisi nyt vain pistäny seuraavalle Edguylle eikä tälle. Selvä riffivetoinen hardrock -biisi, only-Sammet -vokaaleilla. Kertosäe on huikean tarttuva. Todella kova bonusbiisi.
9½/10
Death Is Just A Feeling (Alt. version): Ei mitään jakoa alkuperäiselle, Tobias vetää todella löysästi Olivaan verrattuna. Lienee kuitenkin vain jonkinlaiset demovokaalit, koska Tobin oma osuus vedetään kuitenkin asenteella.
Ei arvosanaa.
Kokonaisuutena todella hyvä levy parilla vähän tasaisemmalla vedolla. Tällä linjalla kun jatketaan niinhyvä. Kokonaisarvosanana
9/10 voisi olla realistinen.