Tinnitus Brutale, Korvissa Soi...Soi...Soi

[nickorules]

PSY Theater - Wither Style

Alkuperäinen on paperia tähän verrattuna.

[Krugbit]

^ Aivan loistavaa settiä Näidenhän pitäisi vetää yhteiskeikka.

[darealjyra]

^^Haha, yleensä noi mashupit on vähän niin ja näin, mut toi on kyllä aivan helevetin hyvä!

[poolrules]

Wintersun - Time

Kyllähän tämä levy vain paranee mitä enemmän kuuntelee!

[WhiteWorm]

Katatonia - Lethean

Suosikkikappale uudelta levyltä, on kyllä yksi huikeimpia ja tunnelmallisimpia biisejä mitä itseä on hetkeen koskettanut. Hypnoottista musiikkia näin yön pimeinä tunteina.

Huikea levy tuo uusin, vaikka yleinen mielipide taitaakin olla eri. Itselle toimii nuo neljä uusinta Katatoniaa parhaiten. Debyytti on hirveää kuraa ja se tulikin joskus onneksi myytyä pois.

[Hammer]

Katatonia - Lethean

Suosikkikappale uudelta levyltä, on kyllä yksi huikeimpia ja tunnelmallisimpia biisejä mitä itseä on hetkeen koskettanut. Hypnoottista musiikkia näin yön pimeinä tunteina.

Debyytti on hirveää kuraa ja se tulikin joskus onneksi myytyä pois.

Wimp! Debyyttihän on kovaa kamaa, mutta Brave Murder Day on sittenkin se Katatonian mestariteos. Ihan uusimpia en ole kuullut, mutta pitänee nekin tsekata, sillä myös se rauhallisempi melankolinen tunnelmointi kolahtaa ihan mukavasti.

[Lappis]

Steve Harris- British Lion

Ensimmäinen kuuntelu menossa ja kyllä tämä mulle toimii. Kaikkia musaelementtejähän tältä levyltä löytyy, mutta näin mm. grungen ystävänä toimii. Jostain biisistä tuli paikoitellen mieleen Brucen Balls to Picasso-tunnelma. Saundit on mun mielestä mageet eli naturellit. Itseasiassa basson saundi on huonoin tällä levyllä. Saisi olla selkeämpi eikä tuollainen...vaikea sanoa. Ei vain ole mun makuun, toisin kuin esim. rumpusaundit. Laulaja vetää välillä ehkä "hellästi" mutta ei se mua häiritse, sopii musaan. Hyvältä vaikuttaa tähän mennessä, kivaa, letkeetä musaa. Kommentoidaan tarvittaessa lisää, jahka pääsee enemmän levyyn sisälle

Edit: Ja löytyy Bon Jovi-elementtiä myös. Tämä levy olisi loistava autoilulevy hyvässä kesäsäässä.

[Jyyd]

np: Fight - Into the Pit
Thank god että Halford ja kumppanit päättivät tehdä pari levyä tämän Fight-projektin myötä aikoinaan. Tämä debyyttilevy War of Words on toki se kirkkain helmi joka peittoaa omilla listoilla helpohkosti jokaisen Halfordin soololevyn, niin tiukkaa kamaa tämä on vielä lähes 20 vuoden jälkeenkin ja se on jotain se. Nytkin kun tätä levyä selaa läpi niin eipä täältä tunnu löytyvän yhtään skipattavaa biisiä joten eipä War of Wordsista paljoa valitettavaa löydy

[Hammer]

Halloweenin kunniaksi :
Helloween - Midnight Sun
Rumpukuvioidensa puolesta yksi bändin mielenkiintoisimmista biiseistä. Hail Uli Kusch!

[The_Air_Raid_Siren]

Brave Murder Day on sittenkin se Katatonian mestariteos.

Aika kuivakka levy omaan makuuni. Kyllä tuo nykyinen tunnelmoiva laulu pesee vanhan geneerisen ärinän kevyehkösti.

[Finnish Eddie]

Threshold-Colophon

On se vaan kova lätty tämä uusi Threshold . Vuoden kovimpia.

[Brainstorm]

Aerosmith - Music From Another Dimension!

Hartaasti odotettu uusi levy kolahti viimein postiluukusta ja nyt soittimessa ensimmäistä kertaa. Vuorossa kolmas biisi Beautiful.

[Hese]

Wintersun - Sons Of Winter And Stars

Ei voi minkään, on tämä Time I vuoden (kotimainen ainakin) levy. Ihan huikeaa kamaa kyllä Mäenpää saanut aikaiseksi!

[A.Kivi]

Oli Karvalan retale (humalainen ystäväni Milanon reissulla -06) pitkästä aikaa meillä kylässä. Syötiin, saunottiin, vedettiin melkein kaks laatikkoa kaljaa, iso Jameson ja kuuneltiin tämmöstä: Lähteenä pitkin työhuonetta tänään oikeille paikoilleen keräämäni levyt:

Soundtrack 3.-4.11. (ei kronologisessa järj.)
Mötley Crüe: Shout at the devil (LP)
AC/DC:If You want blood (lp)
Vesku Helismaasta (lp)
Kohdusta hautaan Tuomari Nurmion ja köyhien ystävien kanssa (LP)
Motörhead: Orgasmatron (Lp)
Helloween: Dr.Stein (LP)
Gamma Ray: Headin for tomorrow (LP)
Slayer: Hell awaits (LP)
Megadeth: Rust in peace (LP)
Metallica: …and justice for all (LP)
Sepultura: Arise (LP)
Guns and roses: Appetite for Destruction (LP)
Viikate: Kuolleen miehen kupletti (CD)
Eppu Normaali: Mutala-live (CD)
Nightwish: Imaginaerum (CD)
Bruce Dickinson: Tattoed Millionare –bonuslevy (CD)
Queensrÿche: Operation:Mindcrime (CD)
Judas Priest: Sad wings of destiny (LP)
Judas Priest: Screaming for Vengeance (LP)
Stone: No Anasthesia (CD)
Food for Tought: No that’s what I call fuckin´music (CD)
Antagonist Zero: Doomed (CD)
Iron Maiden: Maiden England -88 (CD)
Samuli Putro: Elämä on juhla (CD)
Cathedral:Utopian Blaster (CD)
Wasp:Wasp (CD)
Dio: Last in line –live (LP)
TikTak: Sinkut 99-07 (CD)




Lähde: Hyllyihin takaisin järjestetyt tallenteet. Tasoittelu käynnissä. Hupsahti sunnuntaibologneseen, perkl, epähuomiossa tublavalkkossibulit..

[Hammer]

Brave Murder Day on sittenkin se Katatonian mestariteos.

Aika kuivakka levy omaan makuuni. Kyllä tuo nykyinen tunnelmoiva laulu pesee vanhan geneerisen ärinän kevyehkösti.

Minun mielestäni Katatonian heikoin lenkki on äärimmäisen keskinkertainen laulaja, joten ennemmin kuuntelen sitä murinaosastoa, joka ei ollut geneerisyyttä nähnytkään. Nyky-Katatoniassa pidän tunnelmasta, melankoliasta ja liki kaikesta muustakin, mutta jotenkin kaipaan aina bändiin sitä vähän parempaa vokalistia, joka voisi tehdä uudemmasta puhtaasti lauletusta kamasta oikeasti taianomaista.

Musiikillisesti Brave Murder Day on samaan aikaan tunnelmallinen mutta myös sopivan raskas. Musiikin mahtavuuden lisäksi myös levyn kansikuva on bändin hienoin. Mutta hei, sähän fanitat jotain Poisonblackejakin ihan kympillä, joten turha meidän on näistä sen enempää vääntää, kun on korvat viritetty vähän eri taajuuksille.

P.S. Last Fair Deal Gone Downin myyntiä kadun vähäsen (pitäisi hommata takaisin hyllyyn), sillä sitä levyä tuli kuunneltua aivan helvetinmoisessa kuumeessa Varuskunnan sairaalassa joskus purevan kylmänä talvena vuonna 2006. Aina, kun niitä biisejä kuuntelee, tulee mieleen se epätoivoinen olo, kun tuijottelet seiniä ja yrität nukkua, muttet saa unta ja laitat taas kerran Katatonian soimaan.

Nyt soi: Queensrÿche - The Great Divide
Yksi bändin aliarvostetuimmista biiseistä... Tate ärsyttää nykyään, mutta miehen aikakauden hieno musiikki ei koskaan kuole.

[poolrules]

Standing Ovation - Hemorrhage

Muutaman kuuntelun perusteella aika loistavalta levyltä vaikuttaisi tämä The Antikythera Mechanism.

[Jeeves]

Stevie Wonder - Fulfillingness' First Finale

Toisinaan turhan parjattu levy tämä, vaikka toki luetaankin Stevien klassikkolevyihin. Ei ehkä sisällä samantasoista menevää tykkiä kuten Superstition tai Higher Ground, mutta on tämä kokonaisuutena silti lähes yhtä vahva kuin muutkin tuossa 72-76 suorassa.

Nyt juuri muuten biisi They Won't Go When I Go, joka on kevyesti yksi kauneimmista biiseistä ikinä. Ei mikään perusballadi, vaan todella hyytävä tunnelma läpi biisin ja c-osa "Unclean minds mislead the pure" jne on yksi mun henkilökohtaisista suosikeista, huikea.

[The_Air_Raid_Siren]

Mutta hei, sähän fanitat jotain Poisonblackejakin ihan kympillä, joten turha meidän on näistä sen enempää vääntää, kun on korvat viritetty vähän eri taajuuksille.

Joo no miehän nyt kuuntelen räppiäkin ihan sujuvasti, että väittely on ehkä suhteellisen toivoton.

E. No sen verran nyt ihan pakko sanoa, että mielestäni tuo Renksen hento ääni sopii tuollaisen surumieliseen jumitukseen varsin mainiosti

[darealjyra]

Standing Ovation - Hemorrhage

Muutaman kuuntelun perusteella aika loistavalta levyltä vaikuttaisi tämä The Antikythera Mechanism.

Ei muutaku Redneckiin keikalle 14.12, bändi saapuu vuorostaan meidän vieraaksi tolle keikalle!

Alter Bridge - Isolation

Pirun kovaa matskua, menny ihan ohi aikasemmin mut sattumalta löyty Spotifyn syövereistä.

[Iron Constable]

Syksy masentaa, masennusta syventämään yksi hienoimmista levytetyistä biiseistä ikinä, videokin on vaikuttava. Suomen vastine lienee Vesa-Matti Loiri, mutta Veskunkin pitää vielä kerätä lisää kokemuksia päästäkseen tähän.

Hyvänen aika, että on upea kappale. Hiljennyn sille.

http://www.youtube.com/watch?v=l95D7leeU3w

Johnny Cash - Hurt

[IndianaJones]

Stevie Wonder - Fulfillingness' First Finale

Toisinaan turhan parjattu levy tämä, vaikka toki luetaankin Stevien klassikkolevyihin. Ei ehkä sisällä samantasoista menevää tykkiä kuten Superstition tai Higher Ground, mutta on tämä kokonaisuutena silti lähes yhtä vahva kuin muutkin tuossa 72-76 suorassa.

Nyt juuri muuten biisi They Won't Go When I Go, joka on kevyesti yksi kauneimmista biiseistä ikinä. Ei mikään perusballadi, vaan todella hyytävä tunnelma läpi biisin ja c-osa "Unclean minds mislead the pure" jne on yksi mun henkilökohtaisista suosikeista, huikea.

Itseltä löytyy tuo ja Songs in the Key of Life, molemmat liian lällyä tavaraa että jaksaisi usein kuunnella. The Duken tapaisia menoviisuja kaipaisin itse enempi, mutta hyviähän nuo noinkin ovat. Täytyy perehtyä siihen täysverisempään paahtofunkkiin niin saa muutakin kuin Wonderin maailmanparannusmusaa.

Ja ei soi mikään, ei ole vähään aikaan soinutkaan. Viikonloppuna tuli Constantinen Divine Design pyöräyteltyä, mutta muuten on ollut olevinaan liian kiire. Nytkin hakkaan päätä seinään VPN-yhteyden kanssa, että pääsisi koulun verkon kautta avaamaan koulun ostamilla oikeuksilla julkaisuja netistä, mutta jostain syystä tökkää pahasti kun Ciscon VPN-clientin pistää tulille. Olikos täällä niitä tietsagurujakin? Saa kertoa jos tietää missä vika, MTU:n vaihtamistakin on jo kokeiltu.

[Hammer]

Mutta hei, sähän fanitat jotain Poisonblackejakin ihan kympillä, joten turha meidän on näistä sen enempää vääntää, kun on korvat viritetty vähän eri taajuuksille.

Joo no miehän nyt kuuntelen räppiäkin ihan sujuvasti, että väittely on ehkä suhteellisen toivoton.

Tiedän mäkin yhden hyvän hip hop -biisin: Nas-nimisen artistin One Mic.

E. No sen verran nyt ihan pakko sanoa, että mielestäni tuo Renksen hento ääni sopii tuollaisen surumieliseen jumitukseen varsin mainiosti

Juurikin liian hento ja samalla mielestäni vähän munaton ääni, jos oikein muistan. Jotain särmää siihen kaipaisin lisää, niin sitten voisi kolahtaa kovempaa. En nyt väitä Renkseä huonoksi vokalistiksi, sillä ihan hyvin mies laulaa, mutta jostain syystä olen aina kaivannut jotain lisää miehen puhtaisiin vokaaleihin. Liian ihan jees -osastoa. Kuitenkin pari uusinta Katatonia-lättyä itselläni yhä kuulematta, enkä muutenkaan ole kuunnellut Katatonialta aikoihin muita kuin niitä murina-aikakauden biisejä, joten saattaa olla muistikuvat liian hämäriä ja osittain virheellisiä. Otan tässä joskus varmaan Katatonian kuunteluprojektin työn alle, minkä jälkeen voin sanoa päivitetyn mielipiteen. Joskus näet käy niinkin, että aiemmin keskinkertaiselta kuulostaneen vokalistin laulusta alkaa pienen totuttelun jälkeen pitää lähes kuin hullu puurosta. Ja voi olla, että vaikkei Renkse vokalistina koskaan nousisi keskitasoa korkeammalle, niin alan pitää miehen lauluista osana musiikkia ja aivan kuin yhtenä toimivana instrumenttina.

Joskus talvipakkasissa varmaan fiilistelen taas Katatoniaa ja heitän kommentteja sitten tännekin. Melankolisuus, toivottomuus ja surumielisyys ovat aina kolahtaneet helkkarin kovaa myös musiikissa, joten en näe mitään suurempaa syytä, miksei meikäläisestä voisi tulla lopulta vaikka kovankin luokan Katatonia-diggaria.

[Jeeves]

Stevie Wonder - Fulfillingness' First Finale

Toisinaan turhan parjattu levy tämä, vaikka toki luetaankin Stevien klassikkolevyihin. Ei ehkä sisällä samantasoista menevää tykkiä kuten Superstition tai Higher Ground, mutta on tämä kokonaisuutena silti lähes yhtä vahva kuin muutkin tuossa 72-76 suorassa.

Nyt juuri muuten biisi They Won't Go When I Go, joka on kevyesti yksi kauneimmista biiseistä ikinä. Ei mikään perusballadi, vaan todella hyytävä tunnelma läpi biisin ja c-osa "Unclean minds mislead the pure" jne on yksi mun henkilökohtaisista suosikeista, huikea.

Itseltä löytyy tuo ja Songs in the Key of Life, molemmat liian lällyä tavaraa että jaksaisi usein kuunnella. The Duken tapaisia menoviisuja kaipaisin itse enempi, mutta hyviähän nuo noinkin ovat. Täytyy perehtyä siihen täysverisempään paahtofunkkiin niin saa muutakin kuin Wonderin maailmanparannusmusaa.
.

Noilla spekseillä sulle vois toimia Innervisions parhaiten, joka on myös meikäläiselle varmaankin se kovin Wonder-tuotos. On siinäkin pari totaalista lässybiisiä Visions ja All Is Fair In Love, mutta huikeita biisejä molemmat.

Enpä tiedä, eiköhän tuokin mene hiukan ohi maalista jos Wonder ei ylipäätään toimi. Kannattaa kuitenkin kokeilla! Itse en pysty Stevie Wonderia hehkuttamaan liikaa, aivan huikea säveltäjä, laulaja ja multi-instrumentalisti. Pienenä knoppitietona heitettäköön, että Stevie Wonder on Gene Hoglanin lempirumpali.

[Osiris]

Accept - Pandemic

Tänään räjähtää Pakkahuoneella!!!

[IndianaJones]

Noilla spekseillä sulle vois toimia Innervisions parhaiten, joka on myös meikäläiselle varmaankin se kovin Wonder-tuotos. On siinäkin pari totaalista lässybiisiä Visions ja All Is Fair In Love, mutta huikeita biisejä molemmat.

Enpä tiedä, eiköhän tuokin mene hiukan ohi maalista jos Wonder ei ylipäätään toimi. Kannattaa kuitenkin kokeilla! Itse en pysty Stevie Wonderia hehkuttamaan liikaa, aivan huikea säveltäjä, laulaja ja multi-instrumentalisti. Pienenä knoppitietona heitettäköön, että Stevie Wonder on Gene Hoglanin lempirumpali.

Kyllähän toki toimii Wonder paikoin todella kovaa, ei olisi uskonut vielä kolmisen vuotta sitten. Nuo kyseiset merkkiteokset ovat vaan omaan korvaan tosiaan kokonaiskuvaltaan vähän turhan rauhallisia. Innervisionsin tsekkaan toki, jahka tulee kivaan hintaan vastaan jossain. Ja onhan nuo nössömmätkin biisit oikeasti vähän eri maata sävellyksellisesti, todella hienoja juttuja. Täytyy varmaan tänään katsoa jos Fullfillingnessin vetäisisi läpi.

Wonder on juu vissiin Princen tasoinen multi-instrumentalisti, aika huikea määrä soittimia hallussa, eikä kuitenkaan millään perushuttutasolla edes. Aika hiljaiseloa mies on vaan viimeaikoina elellyt, kuihtuiko sävellyskynä vai mitä tapahtui? Onko sulla kokemusta noista uudemmista levytyksistä, ovatko vertailtavissa noiden klassikoiden kanssa?