Steve Harris - British Lion

[Whitesnake]

En todellakaan odottele mitään ihmeitä albumilta, eli kaikki plussaa mitä oikesti hyväksi havaitaan...

[Kimsor]

Eikö tästä ole kenellekkään vieläkään tullut kiekkoa käsiin ja kuunteluun ? Luulisi että jossain jo olisi arvioita levystä ihan suomeksikin ?
Kiinnostaisi kovasti lukea arvostelua tästä. No ensi viikollahan tämä luukusta pyllähtää, odottavan aika on pitkä.

[mika]

Steve Harrisin British Lion FB sivun mukaan huomenna 20.9. saa kuunnella netissä koko levyn ilmatteeks. Lisätietoja seuraa joten tsekatkaa ne FB:sta!

[Jyyd]

Tossa vielä linkkiä: https://www.facebook.com/steveharrisbritishlion

Elämme mielenkiintoisia aikoja, huomenna pääsee jo joko lyttäämään levyn pystyyn tai ylistämään sitä maasta taivaisiin. Ehkä se on kuitenkin jotain siltä väliltä

[SPD10]

Eikö tästä ole kenellekkään vieläkään tullut kiekkoa käsiin ja kuunteluun ? Luulisi että jossain jo olisi arvioita levystä ihan suomeksikin ?
Kiinnostaisi kovasti lukea arvostelua tästä. No ensi viikollahan tämä luukusta pyllähtää, odottavan aika on pitkä.

Tuoreimmassa Soundissa oli arvostelu (4/5), sekä juttua Iron Maidenista ja British Lionista.

[Osiris]

http://www.steveharrisbritishlion.com

Siitä sitten vain kuuntelemaan!

[SnTnCd]

Olihan mukava yllätys. Kevyttä rokkia ja mukavasti soi kitaramelodiat. Varmasti osalle liian kevyttä tavaraa, mutta itselle uppoaa.

[Deathrace King]

Neljäs biisi menossa. Kaunista, maalailevaa ja yllättävän kevyttä. Liian kevyttä taitaa kyllä olla vaan omaan makuuni. Kuunnellaan loppuun mielenkiinnolla..

[Osiris]

On kyllä harvinaisen hyvä levy. Ihan kertakuulemallakin voi jo näin sanoa. Huh! Yli 35 vuotta Maidenia ja nyt tämä. Huh huh!

[AntiSmuli]

This Is My Godin laitoin soimaan ja nyt soikin samainen biisi neljättä kertaa, oli niin koukuttava kertosäe, että hyvä jos tästä pääseekään edes jatkamaan 2. biisiin!

Edit: Ei nyt saatana, Lost Worlds - nyt pamahti. Kovaa kakkaa ovat tehneet.

[prowler]

Kerran tuli pikakuunneltua ja positiivinen yllätys oli kyllä. Muutama todella kova biisi, saunditkin hyvää luokkaa. Jos jotain sanomista etsii, niin laulupuolelle ehkä kaipaisi hieman enemmän rosoa ja munaa mutta menee tämä näinkin.

[Hese]

Pakko olla paska levy kun ihmiset näin hehkuttaa Jospa tänään duunipäivän jälkeen kerkeisi kuunnella.

[DevilLook]

Yhellä kuuntelulla todella väsyny levy. Jotain hyviä hetkiä ja vanhoja viboja. Taitaa olla äijälle sellanen "mun piti duunaa tää jo vuonna 62" -levy. En maksas täyttä hintaa.

[Bahamut]

Läpikuuntelussa as we speak. Us Against The Worldissa tuli varmaan ne tutuimmat Harris-vibat melodiankäytössä. Saa nähä miten loppualbumi suoriutuu, en välttis ostaisi vielä näillä eväillä.

[IndianaJones]

Aika radiorock-hutulta vaikuttaa, tuskin kiinnittäisin mitään huomiota ellei olisi Harriksen nimi kannessa. Ja eikös nämä yhteissävellyksiä muutenkin bändin kanssa, eikä niinkään Steven soolomatskua. Outoa, jos nämä biisit ovat saaneet alkunsa jo aikapäiviä sitten, kuulostaa juurikin nykyhetken jumputukselta. Laulajakaan ei oikein ole mieleen, tuntuu kuin mies ei heittäisi itseään yhtään likoon vaan laulaa puoliteholla sen minkä jaksaa. Äänessä ei sinänsä suurempaa moitittavaa ole, mutta kun se voima ja tunne uupuu kokonaan. Vähän valju kuva jää kyllä ensikuunteluilla, Steven bassokuviotkin kuulostavat jotenkin ei-niin-nappiin soitetuilta paikoitellen.

Erilaista sitä jotku huutelivat, sitähän tässä tarjoillaan. Ei vaan taida osua alkuunkaan yksiin oman musamaun kanssa, kun ei nämä radiorok-humpat ole koskaan sen enempää kiinnostaneet. Toisaalta mielleyhtymiin kuului myös Brucen Skunkworks, joka ei niin kovin huonoa lupaile, eli pakko kai tälle on jonkinnäköinen kasvamismahdollisuus antaa.

Edit: no löytyihän tästä jotain vanhahtavampaakin, The Chosen Ones rupeaa kuulostamaan jo siltä luvatulta 70-luvulta, tosin enempi jossain Boston-hengessä kuin minkään progen muodossa. Eikä se Wishbone Ashkään ihan niiiiin kaukaa haettua ole tämän biisin kohdalla.

[rockinrio]

Not my cup of tea

[Jyyd]

Ekat 4 biisiä eivät tarjoa oikein mitään erikoista, Us Against the World ehkä se paras näistä mutta se ei vielä paljoa merkkaa. A World Without Heavenissa on jo vähän yritystä ja Maiden-viboja mutta ei tämäkään biisi lopulta pottia räjäytä. The Chosen Ones ja Judas ovat niin mitäänsanomatonta kamaa myös että oksat pois (tosin jälkimmäisessä on sentään ihan hyvä tunnelmallinen loppuosa). Eyes of the Youngissa pistetäänkin lähes AOR-vaihde silmään mutta ei tuokaan ole perusmukavaa biisiä kovempi. These Are the Hands on taas "hohhoijaa" -osastoa. The Lesson voisi toimia paremmin sellaisen laulajan kanssa joka oikeasti vetäisi tunteella tämän, mutta vähän lässähti tämäkin.

Eipä siis mikään kova paukku ollut itselleni tämä levy, pari ihan mukavaa biisiä on toki seassa mutta ne kovemmat ässät puuttuvat.

[darealjyra]

Onpahan varsin mitäänsanomatonta kamaa. Laulaja todella ponneton ja laulaa hitusen tai vähän enemmänkin epävireessä suurimman osan ajasta.

En tiedä oliko vain tarpeen saada biisit pölyttymästä pöytälaatikosta, siltä tuo lähinnä kuulostaa. Todella omituinen veto Steveltä.

[rocker]

Ei toimi ei. Tylsää, väsynyttä, huonoja biisejä.

[Krugbit]

Kuuntelin sitten läpi ja oli kyllä sellaista keskitien radiorockia. Juuri sellaista mitä jaksaa kuunnella taustamusiikkina autoa ajaessa. Taitaa jäädä levy ostamatta. Aika yllättävää tosiaan että Harris julkaisee tällaista. Onhan tämä irtiotto Maidenista mutta ei kovin tarpeellinen julkaisu. Kohderyhmäkin on vähän hakusessa. Harrisin soololevystä ovat todennäköisesti kiinnostuneita lähinnä Maiden-fanit mutta kuinka moni Maiden-fani on kiinnostunut tällaisesta musiikista? Okei, onhan tämä tuossa yllä saanut positiivisiakin kommentteja mutta vähän tämmöinen hutilyönti tästä tuli.

[Edward Mannerheim]

Onpahan varsin mitäänsanomatonta kamaa. En tiedä oliko vain tarpeen saada biisit pölyttymästä pöytälaatikosta, siltä tuo lähinnä kuulostaa.

Komppia tälle. Taitaa olla taas klassinen esimerkki siitä, miten aiemmat meriitit kirvoittavat arvostelijoissa positiivisia viboja. Poistetaan Steve Harris krediiteistä ja promoista niin ketään ei kiinnosta, sen verran hajuttomasta ja mauttomasta matskusta on loppupeleissä kyse.

Jos tässä pitäisi tehdä johtopäätöksiä herrojen uranäkymistä IrMan eläköitymisen jälkeen, niin vaikuttaa vahvasti siltä että Mr. Dickinsonilla on potentiaalia parhaimpaan menestykseen soolouralla.

[Jussi K]

Onpahan varsin mitäänsanomatonta kamaa. En tiedä oliko vain tarpeen saada biisit pölyttymästä pöytälaatikosta, siltä tuo lähinnä kuulostaa.

Komppia tälle. Taitaa olla taas klassinen esimerkki siitä, miten aiemmat meriitit kirvoittavat arvostelijoissa positiivisia viboja. Poistetaan Steve Harris krediiteistä ja promoista niin ketään ei kiinnosta, sen verran hajuttomasta ja mauttomasta matskusta on loppupeleissä kyse.

Mutta onko Harris edes pahemmin tehnyt näitä biisejä? En ole vihkoa millään muotoa katsellut, tai kappaleita edes kuullut, mutta siihen artikkelien heittoon verraten että otti huomaansa inan verran nuoremman bändin 20 vuotta sitten. Kai heillä oli jotain omaa matskua mihin Steve tykästyi? Tai sitten ei ole ainakaan yksin tehnyt näitä, toivottavasti (palautteesta päätellen).

[reptile]

Harrisin nimi seisoo tuossa vihkosessa jokaisen biisin kohdalla yhtenä tekijöistä. Yksinään häntä ei ole merkitty yhteenkään biisiin tekijäksi. Voihan olla, että hän on esimerkiksi ollut biiseissä mukana sovittamassa tai avustamassa lyriikoissa, joten on saanut nimensä mukaan.

Yhden kerran olen ehtinyt levyn kuuntelemaan ja positiiviset fiilikset siitä jäi. En oikein osannut odottaa tuolta mitään, mutta eiköhän tuota tule pyöriteltyä. Ei minua harmita, että maksoin täyden hinnan.

[makkeus97]

oli youtubeen tullut muutama biisi nii kyllä yllätyin mutta mahtavaa kamaa.

[rue morgue]

Pari päivää levy makasi pöydällä ku ei kerkinyt muiden kiireiden takia keskittymään ko. levyyn.

Nyt ensi kuuleman jälkeen täytyy sanoa , että kyllä tuli lapsuus mieleen.
Tämä oli kuin aikamatka takaisin 70 ja 80 luvun vaihteeseen.
Biisin rakenteet ovat niin Britti rockin alkujuuresta kammettu.
Hieno lätty ja hyvältä kuulosti näin ekaa kertaa.

Yhdellä kuuntelukerralla ++
Uudelleen kuuntelu voipi tuoda jopa se viidennen fingerin

Kaikenkaikkiaan pitää sanoa että todella virkistävä tuulahdus nykyajan niin yksipuoliseen muusikkimaailmaan.

En siis puhu Maidenin lätyistä niistä ei huonoa saa tekemälläkään yhtä lukuunottamatta.