np: Talisman - Crazy
Ihan mielenkiintoinen tämä Talismanin Seal-coveri, toimii mielestäni hyvin. Tästä taitaa alkaa jonkinlainen Talisman-kausi kun pitää tutustua kauttaaltaan bändin tuotantoon, täältä tuntuu löytyvän helmiä joka lähtöön.
Here's a message to you my friend: Just search, you'll find the way
Slaughter - Times They Change
Juuri nyt menossa Riff Raff. Itse kuuntelen tätä aussibändiä mieluiten Scottin laulamana. 70-luvun blueshenkiset levyt ovat tämän bändin mieluisimpia tuotoksia.
There was a point to this story, but it has temporarily escaped the chronicler's mind.
- Douglas Adams: So Long, and Thanks for All the Fish
Bändin kolmas ja uusin tuotos Arrival Of The Red Sun soimassa. Kyllähän tästä Hypocrisy väkisinkin tulee mieleen, varsin asialliselta kuullostaa kuten bändin aiemmatkin.
Juuri nyt menossa Riff Raff. Itse kuuntelen tätä aussibändiä mieluiten Scottin laulamana. 70-luvun blueshenkiset levyt ovat tämän bändin mieluisimpia tuotoksia.
Tuossa on levy, jolta kaiken hard rock-musiikin pitäisi kuulostaa.
Bon Scott on itsellenikin se rakkaampi vokalisti.
Oi aikoja arkoja,
Aikojen uhriparkoja,
Hyveen kirveitä,
Tekoja hirveitä,
Kun lait luonnon omat
Rikkovat luonnottomat.
Jo pitkään pitänyt katsastaa tämäkin bandi, mutta vasta eilen sain vihdoin aikaiseksi kuunnella muutamat biisit Spotifystä. Ja jumalauta, tämähän onkin kova bändi! Tällä hetkellä parhaiten potkii esikoislätty Ritual, jonka erityisesti nimikkobiisi on aivan loistava. Myös alkupään Here I Am ja Distant Thunder toimivat loistavasti. Toinen levy Reason ei ole vielä iskenyt ihan yhtä kovaa, mutta täytynee sillekin antaa vielä toinenkin kuuntelu.
Thresholdilta ilmestynyt siis uutta materiaalia. Kyllähän tässä melodioita on, ja ekalla kuuntelulla ihan menevältä kuulostaa mutta silti ei voi olla kaipaamatta Macia.
alkukesästä tosiaan bongasin divarista tämän neverheard-bändinnimen, kuulostaa oudolta asiayhteydessään edelleen, Vivian Campbellin leukaperät kannesta tunnistaen. Sitten 6€ sijoitus olikin selvä, kun takaa huomasin Keith Olsenin tuottaneen tämän 1991 Atlanticille!
Kyseessä on Foreignerin Lou Grammin bändi reunioinia odotellessa, mukaansa sinne pari v. myöhemmin ottamansa basisti Bruce Turgonin sekä sessiorumpali (mm. Kissin Psycho Circus) Kevin Valentinen kanssa. Oikein hyvää aaooärrää, jopa hieman särmikkäämpää kuin Foreigner! -tämä kakkosbiisi on parempaa puoliskoa levystä.
Tätä on tultu lauleskeltua melkoisesti laulutreenien ohessa viimeaikoina. Jotenkin noussut sen myötä ihan uusiin sfääreihin, simppeli mutta ah niin kaunis herkistely.
alkukesästä tosiaan bongasin divarista tämän neverheard-bändinnimen, kuulostaa oudolta asiayhteydessään edelleen, Vivian Campbellin leukaperät kannesta tunnistaen. Sitten 6€ sijoitus olikin selvä, kun takaa huomasin Keith Olsenin tuottaneen tämän 1991 Atlanticille!
Kyseessä on Foreignerin Lou Grammin bändi reunioinia odotellessa, mukaansa sinne pari v. myöhemmin ottamansa basisti Bruce Turgonin sekä sessiorumpali (mm. Kissin Psycho Circus) Kevin Valentinen kanssa. Oikein hyvää aaooärrää, jopa hieman särmikkäämpää kuin Foreigner! -tämä kakkosbiisi on parempaa puoliskoa levystä. http://www.freecodesource.com/album-cov ... w-King.jpg
On kyllä ihan hyvä lätty, sellaista tasaisen varmaa suorittamista tuolla levyllä. Itse kattelin keväällä Highlander II:n maikkarilta ja sieltä lopputekstimusiikeista tuli vastaan Lou Grammin leffaa varten väsäämä One Dream -biisi (vuodelta 1991 näköjään tuokin). Iski heti ekalla kerralla ja tuon kautta tuli Shadow King:kin tsekattua.
np: Talisman - Sorry
Talisman -kausi senkun jatkuu, ja nyt kuuntelussa vuoden 2003 Cats & Dogs jolta löytyy tämä upea helmi, Marcel Jacobin basso jylisee tässäkin mukavasti ja Soton tulkinta on hieno.
Here's a message to you my friend: Just search, you'll find the way
Slaughter - Times They Change
Viime vuoden kakkoslevy soimassa, ja kyllähän tämä on edelleen pettymys-leimansa ansainnut. Ihmeellinen pudotus biisien laadussa debyytistä, tämä #4 on yksi harvoista hääveistä.
On muuten upea kappale, ja musavideonkin tyyli on ihan komea (myös tissipimun lisäksi). Kertosäe ja Queen-vaikutteet jyräävät. Osaavatko Heavenly-tuntijat suositella muita samanlaisia kappaleita? En hae mitään superheviä siis, vaan tällaista Queen-vaikutteista rokkailua. Full Moon on tuttu entuudestaan, hyvä kappale sekin.
On muuten upea kappale, ja musavideonkin tyyli on ihan komea (myös tissipimun lisäksi). Kertosäe ja Queen-vaikutteet jyräävät. Osaavatko Heavenly-tuntijat suositella muita samanlaisia kappaleita? En hae mitään superheviä siis, vaan tällaista Queen-vaikutteista rokkailua. Full Moon on tuttu entuudestaan, hyvä kappale sekin.
Tsekkaas koko tuo Carpe Diem -levy sitten (miten et ole jo? tosin Virus se parhain on, siltä: The Dark Memories ja Spill Blood On Fire), kun kerran tykkäät. Mutta tuolla nuo Q-vaikutteet vasta nousivat pintaan, voit silti ensi hätään a Better Me:n ja Farewellin siltä ottaa kuunteluun. Tai vaikka tokan levyn The World Will Be Better, vm. 2001. Siitä ei biisi paljoa parane!
ns: Running Wild - Locomotive
Shadowmaker soitossa sitten ostamisensa ja huomasin juuri erään seikan: huonoin RW-levy koskaan, vieläpä helposti. Jotenkin niin noloa kuraa, että niitä keikkoja on parempi olla tulossa kotiovelle, jos ne tämän kärsimyksen vaativat. Voihan Rolf, mihin ne hyvät riffit, melodiat ja ideat katosivat?
Kirppisostosten lisäksi kusti polki vielä uuden Testamentin ja ei kun soimaan!
Edit. Throne Of Thorns
Melkein kokonaan kuunneltu uusi levy ja kyllähän tämä vähintään yhtä kova on kuin The Formation... Todennäköisesti kovempi kunhan saa enemmän kuunteluita alle, levyn heikoimmaksi ralliksi pistäisin tällä hetkellä pisimmän biisin Cold Embracen. On muuten tuo Rise Up niin törkeän kova aloitusralli ettei tosikaan.
Edit. Edit. Powerslave
On kuultu paljon huonompiakin covereita, mielestäni erittäin onnistunut veto.
^Kuuntelin YouTubesta Rise Upin ja olin jo jokin aika sitten postaamassa, että ainakin eka kuuntelu jätti vähän kylmäksi. Edeltävän levyn More Than Meets The Eye potki kovemmin, ja varsinkin The Gatheringin D.N.R. Mutta se olikin vasta ensimmäinen kerta.
"His mindless unholy music of random creation and destruction"
ns: Slash feat. Myles Kennedy - Mr. Brownstone (live)
JUMALAUTA kuinka hyvin toimii 20 vuotta G n' R:ää fanittaneelle(kin) livealbuminsa Made In Stoke 24.7.2011 Myles osaa tämän yhtälailla persoonallisuutta vaativan, nasaalin mutta vittumaisen äänenkäytön, mikä esim. tähän tai Rocket Queeniin kuuluu. Tekee muuten myös muissa, Slashin s/t-levyn biiseissä sellaisen suorituksen, että ovat M. Shadowsista Ahsburyyn, Cornelliin ja Stockdaleen hänen biisejään nyt.
On muuten upea kappale, ja musavideonkin tyyli on ihan komea (myös tissipimun lisäksi). Kertosäe ja Queen-vaikutteet jyräävät. Osaavatko Heavenly-tuntijat suositella muita samanlaisia kappaleita? En hae mitään superheviä siis, vaan tällaista Queen-vaikutteista rokkailua. Full Moon on tuttu entuudestaan, hyvä kappale sekin.
On kyllä helvetin hyvä biisi ja musavideokin tuota muijaa lukuunottamatta ihan jees. Pornofilmit erikseen. Voisi melkein tuon Carpe Diemin pistää tilaukseen.
Until it rains ice in hell the shit will keep rolling out your mouth
No more of you - It's zero tolerance!
Introriffittely on erittäin tiukkaa, ja ensimmäinen säkeistö onkin oikein tarttuva, mutta kertosäe ei tunnu liittyvän ollenkaan aikaisempaan kappaleeseen. Ei ole levyn parhaita kertosäkeitä, vaikka ihan hyvä onkin. Mukava Queen-henkinen väliosa, josta siirrytään tekniseen soolo-osaan, ensimmäinen kitarasoolo meni "ai, jokos se loppui". Ei nämä hypernopeat soolot ole oikein minun juttuni, mutta ihan hyvät soolot. Hyvä sävellajin vaihdos viimeiseen kertosäkeeseen.
Nyt oli parempi kuin ensimmäisellä kuuntelukerralla. Soolo-osa olisi kaivannut vähän viilausta, sama juttu kuin Dream Theaterin Fatal Tragedyssa, soitetaan nopeasti, mutta ei iske.
Oi aikoja arkoja,
Aikojen uhriparkoja,
Hyveen kirveitä,
Tekoja hirveitä,
Kun lait luonnon omat
Rikkovat luonnottomat.
Aivan hiton hyvältä kuulostaa uuden levyn takuutestamenttislovarikin, menee helposti The Balladin & Return To Serenityn joukkoon bändin vastaaviin helmiin.
Aivan hiton hyvältä kuulostaa uuden levyn takuutestamenttislovarikin, menee helposti The Balladin & Return To Serenityn joukkoon bändin vastaaviin helmiin.
Heh, kenelle toimii ja kenelle ei. Itse pidän levyn heikoimpana/tylsimpänä ko. rallia.
Aivan hiton hyvältä kuulostaa uuden levyn takuutestamenttislovarikin, menee helposti The Balladin & Return To Serenityn joukkoon bändin vastaaviin helmiin.
Heh, kenelle toimii ja kenelle ei. Itse pidän levyn heikoimpana/tylsimpänä ko. rallia.
Nimpä, mutta eipä tuolla ollut juuri heikkoa raitaakaan. True American Hate kuulosti nyt taas enttententeen-sinkkukuuntelujen jälkeen vuorostaan paremmalta, kuin päinvastaista viikko-pari sitten tuumauttanut Native Blood. Ehkä a Day In The Death oli huonoin, se ei oikein jäänyt mieleen. Man Kills Mankind oli melodioineen levyn top-3:ssa heti! Oleksie noista aiemmista bändin hitureista sitten tykännyt?
ns: Kiss - Goin' Blind
Aina tulee luvussa olevista kirjoista jonkinlaista kautta päälle, mikä toki sopii, juuri RATT loppuikin. Tämähän on Kissin parhain biisi koko tuotannostaan, välitön suosikki kun kossina Unpluggedia ekaa kertaa kuulin, meni heittämällä I Was Made For Lovin' Youn & Crazy Crazy Nightsin (jotka oli varmaan ne ainoat '96 mennessä tuntemani biisit) ohitse -Gene rulz!
Jussi K wrote:ns: Slash feat. Myles Kennedy - Mr. Brownstone (live)
JUMALAUTA kuinka hyvin toimii 20 vuotta G n' R:ää fanittaneelle(kin) livealbuminsa Made In Stoke 24.7.2011 Myles osaa tämän yhtälailla persoonallisuutta vaativan, nasaalin mutta vittumaisen äänenkäytön, mikä esim. tähän tai Rocket Queeniin kuuluu. Tekee muuten myös muissa, Slashin s/t-levyn biiseissä sellaisen suorituksen, että ovat M. Shadowsista Ahsburyyn, Cornelliin ja Stockdaleen hänen biisejään nyt.
Ookko tykännyt Slashin uusimmasta? Mulle toimii, selvästi kesän paras albumi ja eniten soitossa.
Tämä pitäis nähdä livenä.
Pertti Keinonen wrote:Ookko tykännyt Slashin uusimmasta? Mulle toimii, selvästi kesän paras albumi ja eniten soitossa.
Tämä pitäis nähdä livenä.
No, sinällään olen. Paljon hyviä biisejä ja hyvä meininki niissä, mutta kokonaisuus on liian tuhdin mittainen, että olisi lopullisesti saanut kiinni. Mutta pitää ottaa ratin ääreen kuunteluun, vielä kun on kesää jäljellä; autoillessa mie en ole tuota koettanutkaan vielä.
Livestä samaa mieltä, olisi aika mainio pääesiintyjä esim. tänne Qstockiin ensi vuonna. Pitääpä häiriköidä promoottoria!
ns: Rampart - Just a Little Sign
ghaahh... onko yhden tribuuttilevyn kuuntelu muka tämän tuskan arvoista, Bulgarialaisbändin eukko koilottaa modernia 'ween-hittiä kuin viimeistä päivää. Omaperäinen valinta sentään.