Pharaoh

[Petri the great]

Onhan tämä uusi Pharaoh hyvä, mutta selvästi hitaimmin avautuva Pharaoh albumi. Levy on soinut saapumisensa jälkeen n. 10 kertaa ja edelleen tuntuu joka kuuntelulta löytyvän jotain uutta. Aiempiin levyihin verrattuna "progeilu" on lisääntynyt selvästi ja kappaleet ovat aiempaa monimuotoisempia. Tim Aymar ansaitsee kyllä kaikki kehut, uskomaton suoritus! Erinomaisia laulusuorituksia on häneltä saatu kuulla jo aiemmilla Pharaoh levytyksillä mutta tämä Bury The Lightin suoritus on kyllä omaa luokkaansa. Pitää jatkaa vielä pureskelua mutta selvää on, että levy on lunastanut paikkansa Pharaoh top3:ssa, yhdessä Be Gonen ja The Longest Nightin kanssa.

[Iron Constable]

Kallinen äityi ylisanoihin Imperiumissa, eikä tällä kertaa suotta. Siitä pisteet Jussille. Toivottavasti arvostava arvostelu voittaa Pharaohille ainakin muutaman uuden kuulijan. Enempihän mua harmittaa se, jos/kun joku ei tutustu bändiin ja menettää siten pienen, mutta merkitsevän osan palapelissä, jota elämäksi kutsutaan.

[Edward Mannerheim]

Johan on hehkutusta.

Mun mielestä bändi on edelleen melko hajuton ja mauton. Yhdelläkään levyllä ei ole tullut vastaan tajunnanräjäyttävää tykkibiisiä vaan pikemmin niitä geneerisiä (sorry ilmaisu) kipaleita. Jokin juttu tästä touhusta vaan puuttuu, koukut ei oikein uppoa ja ilmaisu on turhan totista.

Emmä tiedä, ei vaan aukea vieläkään. Kenties saan elää.

[Iron Constable]

^Not a chance

Äänestys päivän tasalle. Päivän fiiliksillä uutukainen nousi ykköseksi.

[Hese]

Tuossa tuli parisen kertaa pyöriteltyä tätä uutta ja täytyy sanoa että Be Gone aukesi nopeammin/iski ekalla kuuntelulla paremmin, mutta ehkäpä tuo vielä kun pistää lisää pyöritystä. The Year Of The Blizzard kyllä pomppasi esiin hienosti, loistava ralli!

[reptile]

Tässä viimeisten viikkojen aikana on tullut kuunneltua kaiken muun ohessa Pharaohin levyjä. Tällä hetkellä hyllystä löytyy The Longest Night, Be Gone ja Bury The Light. Eka levy ja Ten Years EP ovat vielä hankkimatta ja kuuntelematta. Loistava bändi, täällä olleet hehkutukset saivat minut tähän tutustumaan. Eikä olleet turhia hehkutteluja. Tosi vähän tulee tämän suuntaista musiikkia kuunneltua, mutta tässä on sitä kuuluista jotain.

Ekana nousee esiin Tim Aymarin intensiivinen ja omaperäinen laulu. Tuollaista tulkintaa kuuntelee mielellään. Control Deniedin The Fragile Art Of Existencella jo ihastelin herran laulua. Huonommalla laulajalla biisimateriaali menettäisi jotain, eikä mielestäni olisi näin mielenkiintoista kuin mitä se nyt on. Musiikki muutenkin on sopiva sekoitus koukeroisempaa ja suorempaa metallia. Hyviä riffejä, melodioita ja koukkuja löytyy roppakaupalla ja se riittää.

Levyistä suosikiksi on noussut Be Gone. Biisimateriaali on tasaisinta ja koukkuja riittää. Speak To Me, Telepath ja Rats And Rope ovat erittäin hyviä biisejä. Muu levy ei jää juurikaan näitä huonommaksi, mutta nuo kolme pomppaavat selkeimmin esiin. Bändin parhaimpana biisinä pidän By The Night Skyta. Huikea kappale.

The Longest Night ja Bury The Light ovat aika saman tasoisia. The Longest Nightilla levyn neljä ensimmäistä ovat loistavia, kruununa juuri tuo By The Night Sky. Endlessly laskee levyn tasoa, levyn huonoin biisi selkeästi. Nimibiisi on samaa tasoa kuin alkupään biisit. Fightingista eteenpäin loppulevy menee ihan sujuvasti, mutta levyn viiden parhaan tasolle ei päästä millään.

Bury The Light on vaatinut selvästi eniten sisäistämistä ja kuuntelua, että se on auennut kunnolla. Biisimateriaali on pysynyt edelleen vahvana, eikä taso ole pudonnut kahdesta aiemmasta täyspitkästä. Biiseistä esille nostaisin Leave Me Here To Dreamin, Castles In The Skyn ja The Year Of The Blizzardin. Muu levy ei tasoltaan jää noista paljoakaan. Kuitenkaan ihan By The Night Skyn, Rats And Ropen, Speak To Men tai Telepathin veroista biisiä ei levyltä löydy. The Year Of The Blizzard pääsee lähelle.

[AntiSmuli]

Ekana nousee esiin Tim Aymarin intensiivinen ja omaperäinen laulu. Tuollaista tulkintaa kuuntelee mielellään. Control Deniedin The Fragile Art Of Existencella jo ihastelin herran laulua. Huonommalla laulajalla biisimateriaali menettäisi jotain, eikä mielestäni olisi näin mielenkiintoista kuin mitä se nyt on. Musiikki muutenkin on sopiva sekoitus koukeroisempaa ja suorempaa metallia. Hyviä riffejä, melodioita ja koukkuja löytyy roppakaupalla ja se riittää.

Siinäpä se, tiivistettynä muutamaan lauseeseen.

Näemmä onkin tullut aikamoinen tauko uusimman Pharaohin hehkutuksesta. Vieläkö levy kestää kuuntelua Iron Constablella?

[Iron Constable]

^Jup. Pharaoh koko kataloogillaan pääsee säännöllisesti kuunteluun töissä iPodilla ja autossa tikulla. Käypä joskus kuuntelussa tässä alakerran nettinurkkauksessakin, usein jopa koko tuotanto yhteen menoon.

Pharaohin hehku ei himmene, levyt ovat niin kovia, että tulevat pysymään kuuntelussa säännöllisesti niin kauan, kuin minussa henki pihisee. Ei kahta sanaa.

PHARAOH

[IndianaJones]

Noniin, testataas tätä bändiä kokonaisen levyn voimin, kun jotkut näistä luopuvat kolmen euron kappalehintaan. Eli The Longest Night tuli hommattua ja ensipyöräytys menossa - eikä kyllä ihan lähde hehkutusten lupaamalla tavalla tämä. Ehkä mä olen vaan hidas näiden kanssa, mutta ei tästä nyt ekalla kuuntelukerralla löytynyt mitään ihan supertappoa, ihan hyviä sitten sitäkin enemmän. Jotenkin tuo Castles in the Sky on jäänyt itselle yksinäiseksi kuningasbiisiksi bändiltä, kaikki muut jotenkin menevät vaan siinä korvien ohi. Parit hyvät jipot löytyy per biisi, jospa niiden avulla lähtisis pikkuhiljaa löytymään se nerouskin tästä sopasta.

Tai voihan se olla ettei tää vaan ole meikäläisen juttu?

[sakis]

Noniin, testataas tätä bändiä kokonaisen levyn voimin, kun jotkut näistä luopuvat kolmen euron kappalehintaan. Eli The Longest Night tuli hommattua ja ensipyöräytys menossa - eikä kyllä ihan lähde hehkutusten lupaamalla tavalla tämä. Ehkä mä olen vaan hidas näiden kanssa, mutta ei tästä nyt ekalla kuuntelukerralla löytynyt mitään ihan supertappoa, ihan hyviä sitten sitäkin enemmän. Jotenkin tuo Castles in the Sky on jäänyt itselle yksinäiseksi kuningasbiisiksi bändiltä, kaikki muut jotenkin menevät vaan siinä korvien ohi. Parit hyvät jipot löytyy per biisi, jospa niiden avulla lähtisis pikkuhiljaa löytymään se nerouskin tästä sopasta.

Tai voihan se olla ettei tää vaan ole meikäläisen juttu?

Hankin juuri Bury The Lightin ja jos joku myy Pharaohia kolmen euron hintaan, niin tarjotkaa ihmeessä. Tietää että kyseessä on loistava bändi kun sama levy pyörii ties monettako kertaa peräkkäin. Täytyy hankkia loputkin levyt jo senkin takia että Tim Aymar oli Chuck Schuldinerin hyvä ystävä. Eikä huipputaidot vokaaliosastolla ole missään nimessä huono asia.

[IndianaJones]

^ Taisin mie tuosta hehkutuksia sitten jälkeenpäin kirjoitella nyt soi-topikkiin, hyvinhän se sieltä lähti paria vähän tasapaksumpaa loppupuolen biisiä lukuunottamatta. Vieläkin varmaan se Castles in the Sky bändin kovimpana, jotenkin vaan ne kliinit kitarat on niin siistit. Ja kertosäe toki. Ehdottoman kova ostos toki oli levy tuohon kolmen euron hintaan

Matt Johnsonille iso käsi, törkeän hyviä kitarajuttuja levyllä. Livenä vaan varmaan vähän yksinäisen kuuloista kun on se ainoa kitaristi bändissä, kyllä noilla tuplaskitoilla pitäisi olla jo joku muukin remmissä ettei jää elvänä tekemättä.