Maidenin yliarvostetuimmat kappaleet

[darealjyra]

Oikeasti, miten Wasted Years voi olla tällä listalla? Live versio Flight 666:lla, jossa Adrian laulaa kertsiä sydän verillä kaipuusta, on monesti herkistänyt isoimmankin Maiden fanin.

No viddu niinpä!? Ja on herkistänyt ilman Adrianin liidivokaalejakin, ainoa kappale jonka aikana on ihan rehellisesti keikalla (kuin keikalla) ruvennut poraan!

No samaa mieki ihmettelin vaikkapa The Legacysta tai Isle of Avalonista. Mutta, niinkuin sanottua, mielipideasioita, get over with it.

[Varjis]

Silmät oli pullahtaa päästä kun eräänä päivänä kuulin Don't Look To The Eyes Of A Strangerin.

Ei mikään ihme! Jos itse autoillessa kyseisen kappaleen kuulisin, olisin varmaan ojassa viimeistään loppuhuipennukseen siirryttäessä.

Päivän naurut . Kiitoksia!
Ja se miksi kyseinen kipale soitettiin, ohjelmavuorossa Radio Rockilla oli Tiistaitrippi ja aiheena 'muukalaiset' (strangers).

[Jukka]

Napalmia tähän ketjuun pitäisi kaataa, täällähän ei ymmärretä musiikista juuri mitään!

Anyway, vähän vaikea taas vetää rajaa todellisen yliarvostuksen ja huonon biisin välillä, mutta ainakin RTTH ja vaikkapa FOTD ovat jo niin puhkisoitettuja, että oikein pahaa tekee. WTWWB on kyllä itse asiassa ehkä se juuri oikea virsi tähän kategoriaan.

[puolisukeltaja]

Rime Of The Ancient Mariner

Levyllä tämä biisi ei ole koskaan ollut mikään tajuntaa räjäyttävä biisi (toisin kuin livenä), onhan biisi ihan hyvä muttei missään nimessä edes lähellä Maidenin Top-10 biisejä, toisin kuin käsittääkseni useilla tämä on siellä ihan kärkipäässä.

Tulihan se sieltä! Ihan oikeesti jätkät, mikä tästä tekee topkymppibiisin? Ihan jees -riffejä, pari hyvää sooloa, tunnelmallinen väliosa ym. pikkukivaa biisiin saatu mukaan, mutta loppujen lopuksi kyllä melko ylipitkä zipale. Onhan tämä hyvä biisi, mutta ei lähellekään hehkutusten arvoinen. Samalta levyltä vähän samalla kaavallakin toteutettu nimibiisi Powerslave on helvetisti kompaktimpi ja riffittelynkin puolesta parempi biisi.

[Lappis]

^ Yhdyn. Rime ei ole koskaan mulle uponnut. Pääriffinsä on suhteellisen heikko ja sitten se venytetään aika pitkiin mittoihin niin eihän sellainen voi toimia. Välikohta ja sooloihin eteneminen parasta antia mutta jos biisin pääriffi ei kanna edes puolta minuuttia niin saati sitten sitä vajaa 14 minuuttia vai paljonko toi biisi nyt kestikään. Mites Trooper 15-minuuttisena versiona, toimisiko?

Muuten täällä kyllä on mielipiteet ollut aika mielenkiintoisia. Alex The Great? Wasted Years? Seventh Son? Huhhuh...

Uudet säännöt; Mielipidettä ei saa kirjoittaa ellei ole vähintään 20 vuoden "fanitusta" takana. Erotellaan ne jyvät akanoista...

[jar^]

Die With Your Boots On
Alku riffi + harmoniat ovat erittäin lupaavia, aineksia on loistavaan kappaleeseen, mutta loppu biisi onkin melko kuraa. Säkeistöt ovat mielestäni erittäin tylsiä ja kertsi jopa ärsyttävä. Soolot nyt ovat ihan perus hyviä, mutta ne eivät kuitenkaan pelasta biisiä.

Tuossa nyt yksi, ei tullut muita nyt mieleen...

[sakis]

On se vaan kovatasoinen bändi kun ns. paskoja biisejä ei löydy kuin kaivamalla ja takertumalla pikkujuttuihin. Meinasin jo Wratchildilla aloittaa, mutta Di`annon laulamana se on ihan ok, Dickinsonin live-vetoja ei vain pysty kuuntelemaan.

Die With Your Boots On
Kuten edellä jo mainittiin, kertosäe pilaa biisin. Kitarasoolot väliosineen on puolestaan hyviä. Onko tämä edes arvostettu biisi maidenin tuotannossa, en tiedä.

The Trooper
Tämä ja edellinen biisi on aina skipattava jos meinaa kuunnella Piece Of Mindia. Alkuun tätäkin jaksoi mutta on tämä biisi niin puhkisoitettu radiossa että ei pysty millään enää.

Heaven Can Wait
Lempilevyltäkin löytyy yksi renkutus johon on mukamas ehtinyt jo kyllästyä. Kertosäettä hoetaan liikaa, (32x piti oikein laskea) muuten tämäkin menee ihan skippailematta. Kuoro-osuus on ihan hieno.

Can I Play With Madness
Vieläkö ne tätä veivaa kiertueilla? Tämä kun soi radiossa niin on pakko joko särkeä se tai laittaa vaan kiinni.

Fear Of The Dark
Tämä ja Trooper yhdessä pistää vitutuksen niin korkealle että nämä toimisi hyvin vaikka kidutusvälineenä. Varsinkin livenä yleisön laulaessa mukana ärsyttää parhaiten.

Bring Your Daughter...To The Slaughter
Tässä on varmaankin yritetty tehdä hittiä ja niinhän se taisi hitti ollakin aikoinaan. Mikähän lie kun nämä Maidenin hittibiisit edustaa mulle sitä paskinta Maidenia ikinä. Kai se vika on minussa eikä bändissä

6 biisiä yhteensä joten eiköhän tämä ole tässä. Blazen aikaisia levyjä on tullut kuunneltua paljonkin, joten sen suhteen olen kääntämässä takkia. Varsinkin Virtual XI on alkanut kuulostaa hyvältä eikä tarvi skippailla kertaakaan. 2000-luvun Maidenia ei tule kovin paljoa soiteltua, valitettavasti. BNW sentään joskus pyörähtää soittimessa.

[p_perkele]

Muuten täällä kyllä on mielipiteet ollut aika mielenkiintoisia. Alex The Great? Wasted Years? Seventh Son? Huhhuh...

Kyl tässä ihan sydänkohtauksen rajoilla mennään, kun lähes kaikki omat suosikit on lytätty täällä
Itse sanoisin ehkä että Fear of the dark, joo onhan se hyvä livebiisi, mutta siinä se sitten onkin.

[Summerganon]

Fear of the Dark ansaitsee tosiaan maininnan. Biisi on hyvä, tehokas livebiisi ja kaikinpuolin toimiva, mutta ei missään nimessä kuulu automaattisesti bändin top 5 -biiseihin. Myöskin jo vähän puhkisoitettu siinä mielessä, että vaikka hyväksyn biisin osana vakituista settiä, voisi näiden 2000-luvun kiertueidenkin joukossa olla Eddie Rips Upin lisäksi edes yksi kiertue, jolla tätä ei olisi soitettu. Ei sitä tarvitsisi väkisin joka turneella veivata...

Biisissä ei tunnu myöskään olevan oikein sydäntä enää, eikä se mikään äärimmäisen sielukas ole koskaan ollutkaan, vaan on toiminut -vaikka varsin erinomaisesti toki- puhtaan rakenteensa ja hoilotuspontentiaalin voimalla monet vuodet.

[Starstruck]

Jos puhutaan pelkästään studioversioista, yliarvoistetuimmiksi miellän seuraavat:

22. Acacia Avenue - niin kankea, että meinaa nukahtaa jo alkuriffin aikana. Teksti ei ainakaan paranna asiaa.

Hallowed Be Thy Name - hidas, ankea ja kankea (livenä yleensä toimii hyvin). Lyyrinen anti vie sävellystä kuin kuoriämpäriä.

Rime of the Ancient Mariner - herää henkiin Live After Deathilla, kuten edellinen.

The Evil That Men Do - levyn huonoin raita, kertosäkeen laulusuoritus yksi Dickinsonin tuskaisimpia.

Bring Your Daughter...to the Slaughter - Renkutus, joka toimisi paremmin jonkun muun bändin esittämänä. Maiden ei vain yksinkertaisesti osaa soittaa rockia riittävän riuskalla otteella.

Afraid to Shoot Strangers - tämä ei vain ole koskaan pudonnut yhtään.

From Here to Eternity - ks. BYD...ttS

The Clansman - mitta huomioon ottaen aika yksitoikkoinen "eepos".

Dream of Mirrors - ks. edellinen. Lisäksi mainittakoon, ettei sisällä yhtään hyvää melodiaa. IMHO!

Dance of Death - ks. edelliset kaksi. Folkriffi on suorastaan myötähäpeää tuottava (kansanmusiikin suurena ystävänä vertailupohjaa löytyy omasta hyllystä melko lailla), ja soitettukin jotenkin kankeasti.

For the Greater Good of God - ks. edelliset kolme. Liikaa pituutta ja ei mainittavia neronleimauksia.

When the Wild Wind Blows - tämä taitaa sittenkin olla se kaiken turhin eeppinen biisi. Teksti on tunnelmaltaan huippuluokkaa, mutta sävellyksellisesti melkoisen ideaköyhä järkäle.

[Dino]

Jotta voisi määritellä yliarvostuksen, pitää ensin määritellä arvostus. Onko se sitä, että kappale on hitti? Tarkoittaako arvostus livesettiin kuulumista rundi toisensa jälkeen? Vai lieneekö se uskollisten fanien suosiota, vaikkei bändi biisiä enää soittaisikaan?

No, oli miten oli. Kahteen ensimmäiseen määritelmään ainakin tipahtaa Run To The Hills, jota ei oikein enää jaksa. Kolmanteen laittaisin (OK, shoot me!) Alexander The Greatin. Onhan se ihan komia ja eeppinen, mutta Maiden on kyllä tehnyt paljon parempiakin komeita ja eeppisiä kappaleita. Alexanderissa tökkii eniten sanoitus, jota olisi voinut viilata runollisesti huomattavasti toimivammaksikin sanoman kärsimättä. Nyt on vaan otettu joku historian kirja ja blokattu lauseita sointuvuudesta tai edes tavujen määrästä tahtia kohti suuremmin välittämättä.

[Krugbit]

Jos tuolle livesoittolinjalle lähdetään niin Sanctuary on kyllä bändin puolesta yliarvostettu. Miksiköhän sitä mahdettiin veivata joka saatanan kiertueella 90-luvun alkuun asti ja senkin jälkeen se on aina säännöllisin välein soitettu. Itse olen tosin välttynyt siltä kun 2008 vasta olin ekalla keikalla. Ei ole bändin parhaita biisejä ja muutenkin livenä aina sellaista perseilyä että... Onhan se toki hyvä että uskalletaan revitellä mutta tämmönen ei enää uppoa. Running Free toimii kyllä paljon paremmin.

Mutta takaisin asiaan, jos jatketaan samalla linjalla niin Heaven Can Waitia voisi kai pitää yliarvostettuna. Onhan sitä wo-o-ooota kiva hoilata mukana mutta ei se nyt voi olla ainoa syy roikottaa biisiä setissä kun katalogissa on paljon parempaakin settiä. Hittibiisit täällä nyt on jo mainittu joten en rupea niistä sen enempää messuamaan.

[bultsi]

Itse taas olen aina tykännyt Sanctuarysta. Hyvä rokkeri jossa on groovea. Eikä ole liian pitkä.

Samaa mieltä olen kyllä siitä että sitä on soitettu ihan liikaa. Mutta, kun Maiden on Maiden... soittaisivat sitä vaikkapa joka viides ilta paikassa, jossa bändi ei usein käy. Mutta...

[Identity]

Fear Of The Dark - Joo joo, livenä timanttia mutta eikös tää oo kuultu jo tarpeeks monta kertaa
Hallowed Be Thy Name - Samat perustelut. Olin iloinen että jättivät pois uusimmalta kiertueelta. Taitaakin olla eka kerta vuoden 82 jälkeen kun tätä ei soitettu?
Heaven Can Wait - kyllästyttävä biisi