Tinnitus Brutale, Korvissa Soi...Soi...Soi

[Karpaasi]

^ siinä on yksi "alan" bändi mistä mie en ole koskaan välittänyt, siis musiikillisesti

Tähän on sanottava, että harva konsertti on saanut niin paljoa minua varpailleni kuin Tuska 2006:n Epican keikka. Tylsää musiikkia ja rumia miehiä - ja Simone nahkahousuissa!

[Jyyd]

np: Wig Wam - Wall Street
Upouutta biisiä pukkaa norjalaiselta hard rock bändiltä Wig Wam. En ole pystynyt ottamaan bändiä aiemmin kovin tosissaan, joten he ovat eittämättä jääneet mm. HEATin, Crazy Lixxin ja The Poodlesin kaltaisten bändien varjoon, mutta tämä uusi sinkku kuullostaa kyllä lupaavalta. Jos keväällä julkaistava levykin on näin hyvää settiä niin bravo!

[Jussi K]

Primal Fear - Strike

Kah, uuden Unbreakablen avausbiisi on salakavalasti alkanut toimimaan, vaikka aluksi lyttäsinkin tätä alkupuoliskoa (ml. edelleen tylsä Give 'Em Hell ja vähän floppi Bad Guys Wear Black -sinkulla PITÄÄ olla parempi kertsi) erityisesti.

Tavallaan parin edellisen levyn jälkeen tämä riisutumpi, s/t -debyyttiin viittaava kappalerakenne on ollut joka kuuntelulla tervetullumpi, joten tässä on loppupään vahvojen biisien kanssa kyllä jo edellistä 16.6:a parempi levy kyseessä. Nk. grower? Enpä olisi PF:sta uskonut

[Jyyd]

np: Bonfire - Sleeping All Alone
Pitkästä aikaa Bonfireä kuuntelussa, jostain vain tuli sellainen fiilis että bändiä piti kuunnella ja mikäs tätä vuoden 1987 huippulevyä on kuunnellessa, yhdessä vuoden 1989 Point Blankin kanssa nämä muodostavat bändin kultakauden levykaksikon. Tässä biisissä on vahvoja taustakuoroja, tarttuva kertsi, akustisia kitaroita ja kaikenkaikkiaan ISOA meininkiä, niinkuin 80-luvulla kuuluikin olla

[Jussi K]

^ tuo kaksikko on tosiaan kyllä bändin parhain hetki. Mikseipä muuten myöhemminkin ole ollut nk. isoa menoa:

Sunstorm - Torn In Half

JLT ei petä; kolmoslevyllä on joitakin Turnerin kasarilla taustalaulamia biisejä mm. Cherille (mainio You Wouldn't Know Love) ja Michael Boltonille (jälkimmäisen kirjoittaminakin), mutta myös uusia ralleja frontiersin luottotiimin tekeminä ja soittamina. Vanha peruukkikostaja on mahtavassa vedossa edelleen äänensä kanssa. TJEU: cover Boltonin Gina -hitistä!
Tämä menee ekan s/t:n rinnalle jos 2009 House Of Dreams oli sen jälkeen pienehkö pettymys.


edit: The Higher You Rise - loistava nostatus ennen kertsiä, juuri näin se pitää tehdä.

[Jyyd]

^ tuo kaksikko on tosiaan kyllä bändin parhain hetki.

Jeps, vaikken tuota vuoden 1991 Knock Outia omistakaan niin youtube-kuunteluiden perusteella tuossa ei ole sitä tarttumapintaa mitä Point Blank ja Fire Works tarjoavat (myös debyyttilevyn voi pistää tähän). Ei helvata, pakko jatkaa vielä Bonfire-putkea:



np: Bonfire - The Price of Loving You
Tämä on pikkuhiljaa noussut ehkäpä omaksi Bonfire-suosikiksini evör. Vaikka Fire Worksilla ja Point Blankilla oli kummallakin vierailevia säveltäjiä (Point Blankilla esim. muuan Michael Wagener ja Jack Ponti) niin tämän biisin teossa oli mukana ehkä se kovin niistä, eli kukapa muukaan kuin hittinikkari Desmond Child. Biisin starttailee tasaisen varmasti kunnes pöytään lyödään kertsi joka on hunajata korville. Tuo kertsin sointukulku on niin mehukas että ei siitä voi tällainen hard rock-lover olla diggaamatta, laatutyötä ilman muuta.

[Iron Constable]

^^ Alkulevy on hyvä ellei loistava, mutta puolenvälin tuolla puolen lopahtaa pahan kerran ja viimeiset biiset ovat melkoista siirappia. Sanotaan, että 60% on hyvää tai erinomaista ja loput yhdentekevää. JLT kyllä on saatu studiossa kuulostamaan yllättävän hyvältä.

[reptile]

ZZ Top: XXX

Vaihteeksi Top soimassa. Onhan tämä paikoin aika erilaista kuin mitä 70-luvun materiaali. 80-luvun disco-boogiestakin ollaan aika kaukana. Itse asiassa oikeinkin hyvä levy, tavallaan tuttua ZZ Toppia, mutta erikoisella tavalla toteutettuna. Gibbonsin kitaransoittoa on aina ilo kuunnella.

[WhiteWorm]

Queen - A Night At The Opera



10 kertaa olen vasta tämän todellisen merkkiteoksen kuunnellut ja siltikin voin väittää, että kyseessä on yksi parhaista koskaan kuulemistani pitkäsoitoista. Ensimmäinen kerta veti suun auki lattiaan asti. Levyltä löytyy hevipaahtoa, kevyttä poppia, klassista vääntöä, vittuilua ex-managerille, maailman tuhoutumisen ennustamista ja kappale nimeltä Bohemian Rhapsody. Kuulostaa melkoiselle sillisalaatille, voisi ajatella.

Alkuhämmennyksestä toipumisen jälkeen on pakko ihailla, miten näin monipuolisen levyn saa pysymään kasassa tällä tavalla. Tavalla, joka pakottaa antamaan täydet viisi tähteä. Levyn paras biisi on kiistatta The Prophet's Song. Väliosassa kuultavat Freddie Mercuryn monistetut äänet vetävät ihon kananlihalle ja voi helvetti sitä pääriffiä. Maagista, olen myyty. Tulee pysymään soitossa todella pitkään ja varmasti hyllyyn laittamisenkin jälkeen sen sieltä noukin säännöllisesti.

[IndianaJones]

^ Erinomainen levy kyllä kieltämättä! Queenin parhaimmistossa Queen II:sen ja... no melkein minkä tahansa 70-luvun tuotoksen kanssa. Maagisia olivat itselläkin nuo ensimmäiset kuuntelukerrat Operan kanssa.

Graveyard - Ungrateful Are The Dead

Tätä pitäisi lähteä Turkuun kaverin kanssa katsomaan, mainiota menoa tämäkin.

[scorpions]

10 kertaa olen vasta tämän todellisen merkkiteoksen kuunnellut ja siltikin voin väittää, että kyseessä on yksi parhaista koskaan kuulemistani pitkäsoitoista...

^Kaikkien aikojen paras pändi kyseessä, joten mitä muutakaan voi odottaa:)

Ghostlines - Brave New World
http://www.youtube.com/watch?v=2AL9h3OKMbc" onclick="window.open(this.href);return false;

^Tälläiseen juuri törmäsin, hivenen eroaa Maidenin vastaavasta.

[Karpaasi]

The Poodles - Without You
Ruotsin puudelit ovat olleet viikon verran kovassa kuuntelussa, kun Metal Will Stand Tall, Sweet Trade ja The Clash of Elements saapuivat. Ennakkohehkutuksiin nähden Sweet Trade on kyllä tajuttoman kova levy: yksinkertaisia ja koukuttavia kappaleita loistavilla kertosäkeillä. Eipä levyllä jämäosastoa taida edustaa muut kappaleet kuin aika rasittavat slovarit We are One sekä Shine, ja turhan anthem-kaltainen Raise the Banner. Tällä hetkellä kuuntelussa oleva Without You on mainiosti ysäri-Queensrÿchen hengessä tehty.

Muista levyistä The Clash of Elements on selvästi kovempi kuin Metal Will Stand Tall, jonka kappaleet hyytyvät pahasti alun jälkeen kaiken maailman saatanan Rockstarien ja Shadowsien takia. TCoE vaati vähän avautumista, eikä nyt levyllä olekaan juuri muita keskivertoja kappaleita kuin avausbiisi.

Pervokratia pitäisi sitten vielä hankkia.

[Summerganon]

Blaze Bayley -Dimebag

The King of Metalin ensikuuntelu menossa. Avaus ei tehnyt suurempaa vaikutusta, mutta tämä kuulostaa jo paremmalta. Saa nähdä, miten hyvin koko lätty lopulta kolisee vai koliseeko ollenkaan.

[Jussi K]

Alkulevy on hyvä ellei loistava, mutta puolenvälin tuolla puolen lopahtaa pahan kerran ja viimeiset biiset ovat melkoista siirappia. Sanotaan, että 60% on hyvää tai erinomaista ja loput yhdentekevää. JLT kyllä on saatu studiossa kuulostamaan yllättävän hyvältä.

Hahah, just tuossa puolivälin jälkeenhän nuo viestissäni mainitut (kehutut) 3 kappaletta tulevat, # 6, 7 & 8 (/11)! eli mulle alkoi vasta kolme viimeistä unohtumaan mielestä hetimmiten, mikä ei ole kyllä ollenkaan huonosti albumilta.

ns: Rebellion - The Sons Of The Dragon Slayer (Blood Eagle)

Stormwarriorin aihetontilla? Saksalaiset? At this hour; with MY reputation?

Parin ex-Grave Diggerläisen bändiä piti aina aika nolona, kun debyytin Machbethista (huoh, monesko yrittäjä) vaihdettiin germaanimaisen tyylitajuiseen prätkärebel-teemaan, josta taas tältä kolmoslevyltä eteenpäin viikinkitrilogiaan. Nimim. pale83 tätä kehui ja koneelle vastikään lykkäsi, ja odotuksia parempaa on ilman muuta. Toki Uwe Lulisin kitarataidot on aina tunnustettu koviksi, mutta vokalisti Michael Seifert muistuttaa välillä todella paljon Matt Barlowin aggressiivisempaa äänensävyä! Onneksi ääninäyttelyä tuntuu olevan aika vähän, menee vitosbiisissä Harald Harfager aika banaaliksi

[nickorules]

Animal Alpha - Breed Again

VITTU!!!! AAAAAARGH!!!!

Parasta mitä olen kuullut aikoihin! Siis tämä bändi. Tämä biisikin nousi täydellisestä tyrmäyksestä aivan vitun ylös. Aaargh! Ja parasta on, että bändin tuotannosta löytyy noin puolet saman tason biisejä! Ja lisää taitaa nousta. Ihan älytöntä!

Tuo outro! Mistä nämä norskit löysivät tämän voiman?

E: Animal Alpha - Most Wanted Cowboy

Tämäkin biisi on alkanut viehättämään niin perkuleesti. Alun surullinen tivolimusiikki on parhautta, kertosäe on uskomaton, ja koko kappaleen kruunaa rauhallinen väliosa, josta seuraa upea nostatus ja loppu on pelkkää mahtavuutta. Kaikki toimii. Näin tehdään uskomaton rock-kappale, joita tältä bändiltä riittää hyvin paljon.

[Iron Constable]

Youtube on PAHA, PAHA paikka.

Joku kaunis päivä mä saan vielä jonkun kohtauksen näitten takia. En mä tiedä miten mä tähänkin törmäsin, mutta siis, pissa ja kakka tuli housuun yhtä aikaa. Ja bonuksena Sharon.

http://www.youtube.com/watch?v=R7qR5JZc ... re=related

[Jyyd]

The Poodles - Without You
Ruotsin puudelit ovat olleet viikon verran kovassa kuuntelussa, kun Metal Will Stand Tall, Sweet Trade ja The Clash of Elements saapuivat. Ennakkohehkutuksiin nähden Sweet Trade on kyllä tajuttoman kova levy: yksinkertaisia ja koukuttavia kappaleita loistavilla kertosäkeillä. Eipä levyllä jämäosastoa taida edustaa muut kappaleet kuin aika rasittavat slovarit We are One sekä Shine, ja turhan anthem-kaltainen Raise the Banner. Tällä hetkellä kuuntelussa oleva Without You on mainiosti ysäri-Queensrÿchen hengessä tehty.

Muista levyistä The Clash of Elements on selvästi kovempi kuin Metal Will Stand Tall, jonka kappaleet hyytyvät pahasti alun jälkeen kaiken maailman saatanan Rockstarien ja Shadowsien takia. TCoE vaati vähän avautumista, eikä nyt levyllä olekaan juuri muita keskivertoja kappaleita kuin avausbiisi.

Pervokratia pitäisi sitten vielä hankkia.

Yhdyn mielipiteisiisi täysin. Jos The Poodlesin ainokaiseksi olisi jäänyt tuo debyyttilevy niin olisihan se ollut todellinen oikeusmurha, sillä tuo debyytti ei mielestäni vielä ole lähellä sitä monipuolisempaa ja laadukkaampaa The Poodlesia mitä myöhemmät levyt tarjoavat. Clash of the Titansilla kukka puhkesi kirkkaimpaan kukkaan ja bändi löysi viimeistään oman juttunsa, mutta itse pidän Sweet Tradestakin paljon, sillä esimerkiksi levyn avausviisikko on jo niin kova että kyllähän tuota kelpaa kehua. Tässä bändissä on vain sitä jotain ja se on syy miksi laitan sen monien muiden uusien melodisten hard rock-bändien edelle.




np: Tesla - Song And Emotion
You can hear it playyyyy.... Ja sitten mennään! Melko paljon on ollut Teslaa viime aikoina kuuntelussa ja pistinpä tällä kertaa akustisen version tästä biisistä viime vuoden julkaisulta soittoon. Tämä biisi lienee yksi Psychotic Supperin kirkkaimmista helmistä esim. Freedom Slavesin kera. Peräti yli 8-minuuttinen herkkupala tarjoaa kyllä paljon (akustisena versiona 6-minuuttinen). Tämä viime vuonna julkaistu akustinen lätty osoittaa että bändi elää ja voi hyvin vielä yli 20 vuoden jälkeenkin, Jeff Keithin persoonallinen ääni on yhä tallella ja bändin yksi vahvuuksista on aina ollut akustinen soitto, ja hommahan toimii!

[Hese]

Cannibal Corpse - Sarcophagic Frenzy

Kylläpäs onkin saanut CC todella kovan levyn tehtyä, pyyhkii edeltäjällään lattiaa mennen tullen. Ostoonhan tämä menee.

[Jussi K]

Savatage - I Am

Pitäähän Dead Winter Dead kerran talveen kuunnella, vielä kun sitä (talvea) on ylipäätään jäljellä... Nämä 2 Jon Olivan laulamaa biisiä ovat kyllä paikallaan enimmäkseen rauhallissävyisellä teemalevyllä. Ihan loistavia ja eivät vähiten tulkinnan ansiosta. Tästäkin* tulee aina Slobodan Milosevic-vainaan olemus mieleen ja toinen, Doesn't Matter Anyway on kuin Doctor Butcher-levyn parhain biisi Savatagelle vetäistynä. Kenties onkin!

*I see a little man sitting and he's wondering
if over his little plot, he might be king
and he finds this present world a little boring
there's no land that is so small, that it cannot divide..

[Jyyd]

np: Queensrÿche - Take Hold of The Flame
Sunnuntaiaamu lähtee hyvin käyntiin alkuaikojen Queensrychellä. Näitä kuunnellessa palautuu äkkiä mieleen että kuinka kova ja taidokas tämä bändi olikaan etenkin 80-luvulla, sanoisinko että timanttisen kovaa yhtyesoittoa etenkin livenä. Tate tykittää laulusuoritukset erinomaisesti (tupakoinnilla ei ollut vielä yhtään vaikutusta tässä vaiheessa uraa), moni vokalisti saa nykyään yrittää coveroida tätä mutta alkuperäistä suoritusta ei voita mikään. Vielä kun Tate laulaa pääosin "head voicella" eikä falsetolla niin tuolle täytyy nostaa hattua. Lisäksi Eddie Jacksonin basso jymisee tasaisesti, Scott Rockenfieldin rumputyöskentely on jo tässä vaiheessa tanakkaa ja ne Wilton & DeGarmo kaksikon kirurgintarkat kitarariffit ja soolot ovat hienoa kuunneltavaa, Operation: Mindcrimellä ne pääsivät viimeistään esille upealla tavalla. Saisi moni nykyajan "rock"-bändi ottaa mallia tuolloisen Queensrÿchen reenimääristä ja tarkkuudesta.

[Jussi K]

Powerworld - Flame In The Night

Uuden Freedom Callin digipakilla on bonuslevyllä 6 coveriaan, joista tämä alkup. basistinsa sisältävä maanmiesbändi on eka. Ei jää kauheasti kerrottavaa, paitsi että viimeisenä(?) levytyksenään bändin kakkoslevyn Human Parasite viime vuonna laulanut ex-Threshold Andrew MacDermott-vainaa ei ole tällä vedolla enää mukana. Vaan uusi(?) vokalistinsa, Michael Bormann, jonka Bloodbound-levystä ja soolotöistä pidän muutoin kovasti. Melkoisen pliisusti vain vanha palkkasoturi tätä vetää, harvinaisen innotonta jälkeä.
Secret Spheren Fairyland oli myös ihmeellinen; miten jo valmiiksi niin hyvä kertsi voidaan italiaanojen toimesta vesittää noin pahasti? Brittibändi Neonflyn Land Of Light oli ainoa positiivista vaikutusta tehnyt, mikä tällaisten tribuuttien päällimmäinen tarkoitus aina onkin; pitää laittaa nimi muistiin..

[Jyyd]

np: Queen - Don't Lose Your Head
Koska tuli katsottua Highlander eilen niin nyt tässä on mukava fiilistellä vielä leffan upeaa Queen-soundtrackkiä. Kyllä tämä kasari-Queen on edelleenkin sitä parasta Queenia itselleni.

[Iron Constable]

Pharaoh - Slaves

Ripeä päätöshölkkä debyytiltään. Edelleen yksi Pharaohin parhaista vedoista. Biisin parasta antia ovat kertakaikkisen maukkaat laulumelodiat ja kokonaisuus on vaan vastaansanomattoman naseva.

[Risto Malinen]

Ainahan sitä on jotakin soimassa, vaikka tänne ei tulekaan laitettua mitä...

Mutta nyt soi tietyistä syistä Queensrÿche ja Operation:mindcrime!

[nickorules]

Animal Alpha - Master of Disguise

Agnete Maria Kjolsrud, veit sydämeni. Ei kiirettä palauttaa.

Kyllä tämä You Pay for the Whole Seat, But You'll Only Need the Edge on ruvennut toimimaan todella hyvin. Kokonaisuus on tarkkaan mietitty ja pari balladia laitettu rankkojen paahtojen väliin.