Pharaoh

[Iron Constable]

Pistäkäähän tosiaan tilaukset LethalConflictin kautta. Pre-order ja hinta 9e + postit 3.8e = 12.8 euroa. Tilasin omani ja maksoinkin jo. J-P Lethalilta viestitti juuri äsken, että Cruzilta tuli tieto, levyt tulevat painosta 14. tai 15.2 ja sen jälkeen paketin matka alkaa Suomeen. Eli suoraan Italiasta tulee Pharaoh meille ilman välikäsiä.

Hopi hopi

[Petri the great]

Ja keitä kiinnostaa niin täällä pääsee kuulemaan koko albumin ennakkoon!

[Iron Constable]

No nysse tuli. Lähipäivinä muodostellaan käsitystä. Oli niin uutta kamaa, ettei edes mediapleijeri tunnistanut. Ei kai, kun ilmestyy vasta kolmen päivän päästä.

Lethal Conflictilla toimii !!! Kaippa, kun tuli suoraan pääkallonpaikalta. Eikä maksanut paljon. Just näin

[poolrules]

Tänään kolahti luukusta omakin kappale. Mitä nyt työmatkalla vähän kerkesin aloitella (vajaa 10min suuntaansa ), niin aika hyvältä vaikuttais.

[Iron Constable]

^Kyllä vain. Toisella kiekalla aukeaa aloitusraita Leave Me Here To Dream jo aivan eri tavalla. On se jännää. Muutama hiuksianostattava ralli tällä on ja loput avautuvat lisäkuuntelulla, mitään täyteraitaan viittaavaakaan on turha etsiä, aika huikea reissu tästä taitaa taas tämänkin kanssa tulla.

Toisaalla avauduttiin englanniksi levyn parhaasta biisistä, aika ylisanoin, mutta ei paljoa valehdellen. Allekirjoitan allaolevan aika pitkälti.

The centerpiece of Bury the Light is the mammothly epic “The Year of the Blizzard,” which spins and contorts through several incarnations and traverses a series of moods, all impressive. It contains Aymar’s most impassioned vocals to date and that includes his great performance on the Control Denied album. He really steps up his already considerable game on this one and manages to sound like Dickinson and Halford at different points while always maintaining his own identity. “Blizzard” also features a plethora of interesting guitar choices from Johnsen. Some of his riffs remind of classic The Who, some are straight up thrash, and let us not forget his seemingly endless collection of amazingly slippery, fluid solos. This song alone pretty much justifies buying the album.

[Iron Constable]

HALOO !!!

Nyt tosta kaikki vetäkää korviin -> http://www.youtube.com/watch?v=tAGNSggmxyU

The Year Of The Blizzard. Hrrrrrr mikä biisi ja mikä tarina. Niin elokuva vilisee silmissä ja kylmät väreet painelevat joka suuntaan. Jos edellinen vereni seisauttanut biisi oli Theocracyn I Am, niin tässä on toinen. Menee heittämällä klassikkobiisien joukkoon, korkealle sinne. En jaksa kirjoittaa noita sanoja, mutta onpahan mieletön kuvaus siitä, miten uhrataan oma henki, että toinen pysyy hengissä.

Tim Aymar laulaa parhaimman suorituksensa ikinä, missään, koskaan. Ei helavatan helavatti. Melkoinen biisi, joka saa ne kylymät väreet menemään sekä laulusuorituksella, lyriikoilla ja kokonaisuudella, kuin myös esim. 5.20 -> pelkillä kitaroilla. Majesteettista.

Nyt vaan loppuun ylisanat ja äijä on kaikkensa antanut. Kyllä vaan musiikki on elämän hienoimpia asioita

"Why you keep on living, how much I bleed..."

[IndianaJones]

^ Piti pistää pyörimään, kun noin tiukkaa hehkutusta tulee. Aikamoiset 2112-vibat tästä n. minuutin paikkeilla alkavasta kitarariffistä. Jotenkin vaan tuo Castles In the Sky on jäänyt itselle näistä maistiaisista parhaimpana mieleen. Täytyy varmaan ottaa oikeasti Pharaoh kovempaan syyniin, kun on jäänyt muuten kuin nimenä ihan pimentoon. Kovastihan tätä tuntuvat monet täällä ainakin hehkuttavan, aikalailla vaan itsellä lipunut suurimmaksi osaksi korvien ohi, vaikka silloin tällöin onkin pari rallia aina tullut kuunneltua.

[Iron Constable]

Kehuin "vähän" levyä bändin sivuilla ja Matt Johnsen vastasi muutamaan huomioon. Väitti, että olen Chris Black-fani, suosikkibiiseistäni päätellen. Myönnetään, ehkäpä hieman, levyn materiaali on tosin niin tasaista, että eroa on vaikea tehdä. Onhan siellä tämän hetken suurimmat suosikkini The Year Of The Blizzard ja Burn With Me hieman muiden yläpuolella ja ne ovat kumpikin Chrisin kynästä.

Matt suositteli Blackin NWOBHM-projektia High Spirits, jonka uusi levy Another Night sattui jo tuttu olemaan. Hyvä levy sekin, vaikkei mitään jakoa Pharaohin kanssa, mutta eipä monella olekaan.

High Spirits on näistä Pharaohin jäsenten projekteista ehkä kaikkein lähimpänä Maidenia. Kokeilkaapa linkistä Full Power-biisiä, jonka alku "saattaa" heittää ajatusta Maidenin suuntaan Levyllähän tämä Pharaohin rumpali tekee paljon muutakin, kuten laulaa koko levyn. Ei mikään kultakurkku, mutta aivan asiallinen ulosanti tälläkin saralla.

http://www.youtube.com/watch?v=DLCiQz8kzPQ

[Jussi K]

Täyttä asiaa kyllä yllä uutukaisesta. Ihan helevetin hyvä arvio (vastaavasta levystä) tulossa pian, kun Mape suo!

[Iron Constable]

^Pistän Imperiumin boikottiin, jos Mape ei tajunnut tämän uusimman käsittämätöntä hienoutta. Sitä vaan meikä muuttuu aina välillä pikkupojaksi musiikin takia, nyt on ollut viikon verran taas se hetki. Kovin moni bändi maailmassa ei enää tämmöistä tunnetta saa meikässä aikaan, mutta Pharaoh sen kyllä osaa.

Ei jaksa enää hehkuttaa, on vaan niin vitun kova levy, ettei pysty kuvailemaan. Hankkikaa se jurpot ja valaistukaa. Sattana. Yritän kuitenkin jossain vaiheessa vetäistä oman arvostelun kehiin, kunhan putoan pilvistä alas, ensin.

[Iron Constable]

Hei Juntit !

Kommentteja ? Onko kukaan ostanut/sisäistänyt tätä uutuutta. Itse pidän parin päivän taukoa ja sitten alan luukuttamaan uudelleen. Mrrrrrrr.

[AntiSmuli]

^Eiköhän oma kopioni löydä tiensä hyllyyn jossain vaiheessa. Voi olla, että piakkoinkin. Edelliset levyt tasaisen tappavaa tavaraa, että varmasti tämäkin uppoaa. Kuunnellaan nuot YouTube-biisit vaikka töissä ASAP.

[Iron Constable]

^Kiitos ! Eloa tänne vaikka millä hinnalla. En halua uskoa, enkä uskokaan, että olen Suomen ainoa TODELLINEN Pharaoh-fani. Onhan meitä ainakin... neljä ? viisi ? jopa kuusi ? Häh ?

[AntiSmuli]

^Tuuuuuskin, onhan täällä topikissa sinun lisäksesi aina välillä muutkin äänessä.

Kuuntelin pari kertaa tuon hehkuttamasi The Year Of The Blizzardin. Järkälemäinen teos, jossa riittää pureksittavaa. Onkohan näin, että koko levyssä riittää kans? Ainakin noissa pika-arvosteluissa tätä on puhuttu eeppisimmäksi biisiksi, eli voisi olettaa muun matskun olevan simppelimpää.

Mutta, kuten monesti: Epic = parhautta. Päälimmäisenä jäi tietenkin mieleen Aymarin ääni, edelleen ihan w*tun kova vokalisti. Kitaramelodioita piisas 5min jälkeisissä väliosissa ihan riittämiin ja niitähän ei ole koskaan liikaa. Sen verran kiireistä asiakasruuhkaa kuitenkin töissä tällä hetkellä, että sen syvällisempään analysoimiseen ei nyt kykene.

Don't worry, ostan kyllä oman kopioni. Ja jos maltan, niin jätän muut biisit sitten kuunneltavaksi levyn kera. Malttaisko?

[Iron Constable]

^Levyä joutuu pureksimaan kautta linjan hieman normaalia enemmän. Biisit ovat omalla tavallaan monimutkaisia ja hankalia, varsinkin kitarat tekevät pientä jippoa koko ajan, laulumelodiat eivät todellakaan ole helpoimmasta ja suoraviivaisimmasta päästä ja muutenkaan bändi ei säästä kuulijaa. Hieman haastetta kehiin. Muutaman kuuntelun jälkeen levy ns. aukeaa kukkaan ja sitten se on yhtä syöksylaskua vaan. Kestää tajuttomasti kuuntelua, ihan heti ei kyllästy. Tuskin koskaan, kuten ei bändin muihinkaan tuotoksiin.

[Hese]

Kovat on kyllä ollut hehkutukset tämän uuden Pharaohn puolesta, ei ole vielä tullut kuunneltua (ei ole tullut torrentkaupassa vastaan siis). Viime aikoina kyllä ollut IC:n kanssa vastakkaiset mielipiteet useista powerlevyistä, saas nähdä onko tämänkin.

[Iron Constable]

^Kyseessä ei missään nimessä ole power-levy sellaisena, kuin minä powerin käsitän. Tämä on jotain muuta. Pharaohia. Jos samaan genreen lasketaan Freedom Callit ja Helloweenit, Pharaoh ei kyllä ole sinne päinkään.

[AntiSmuli]

Pharaoh = Metal / Power / Prog ? Löytyy metallia semmoisenaan, proge-elementtejä & eeppisyyttä ja powersäväyksiä. Ah, kuinka ihanaa. Pharaoh siis, ei niinkään genrelokerointi.

Be Gone & The Longest Night illaksi soimaan.

En oo tuota Ten Years EP:täkään vielä kuunnellut. Taidan hommata samalla kertaa tämän uusimman kanssa.

[Jussi K]

Metalreviewsin arvio, tätä mun odotuttavaa odotellessa. Suomen julkaisuhan on huomenna, tai ainakin Äxän, se sen sanelkoot virallisestikin -jakelusta kun ei tarvinne muutoin kauheasti puhua.

[Iron Constable]

^Asiallinen arvio ja paljon samoja huomioita, mitä itsellä. Arvostan kuitenkin levyn korkeammalle bändin kataloogissa, kuin tuo arvostelija. TOSIN, eroa Bury The Lightin, Be Gonen ja The Longest Nightin välille on todella vaikea tehdä. Kyseessä on kolme lähes täydellistä levyä, joissa on korkeintaan pienen pieniä eroja laadussa ja toteutuksessa.

Tämä pisti silmään:

However, if there is one steadying constant presence, it is the vocals of Tim Aymar, passionate, living on the edge, giving his all in every single song.

Olen 100% samaa mieltä. Tälläistä omistautumista laulun esittämiselle kuulee nykyään todella harvoin. Bruce Dickinson on siinä mielessä hyvä vertailukohta, että sanojen laulaminen/lausuminen ja tarinan kertominen on kummallakin loistavasti hallussa. Aymarin tulkinta hehkuu nyansseja ja tunnetta, todellista sydänverellä laulamista, herran pieksut.

En tiedä, tämä hehkuttaminen lähtee koko ajan lapasesta, mutta kun siihen todellakin on aihetta. Astral Doors, Primal Fear, Cage, Firewind ja muutamat muut ovat julkaisseet todella kovia levyjä viime aikoina, mutta kyllä tämä perhanan Pharaoh menee niiden edelle. On semmoinen fiilis pojilla tekemisessä, että kuulee nykyään todella harvoin. Vaikea selittää, tunnetta, joka tulee tätä uutuuttakin kuunnellessa. Siellä on vain se jokin, joka useimmilta nykyään puuttuu, vaikka kuinka yrittävät.

[AntiSmuli]

No en malttanut olla kuuntelematta lisää & lukemasta vähän lisää noita arvosteluja. Leave Me Here To Dream - seuraava hehkutuksen kohde, toimii kuin häkä ja toimi vieläpä hyvin ensimmäisellä kerralla. Varmaan edellinen Pharaoh-biisi mikä toimi heti näin hyvin taisi olla The Longest Nightilta I Am The Hammer. Sen verran hiljaista nyt töissä, että taidan vetästä pari muutakin biisiä.

[Jyyd]

Pitipä sitten ihan itsekin ottaa tämä uusin levy kuunteluun kun täällä on maasta taivaisiin bändiä kehuttu, kuuntelen siis nyt ekaa kertaa ikinä tätä bändiä. Kun kerta kyseessä on power metal-genreen sijoitettu bändi niin pakkohan tämä on kylmiltään tsekata, tosin heti levyn avausbiisistä voi huomata että aika kaukana perinteisen power metallin helposti uppoavasta tyylistä ollaan kun meno on enemmänkin progehtavaa (alennun tässä pahasti genrepelleilyyn, ei voi mitään). Ensihuomiona bändistä yleensä nousi esiin laulaja Tim Aymarin tiukat laulusuoritukset, ja ajattelin että tässä voisi olla nuorempikin jamppa kyseessä mutta mieshän on jo 48-vuotias. Sikäli mielenkiintoista että ainakaan solistilla ei ole esim. nuoruusvuosilta suurempaa menestystä vyön alla, vaan vasta vanhemmilla päivillä ollaan alettu tehtailla levyjä. Aymarin laulutyylistä tuli nopeasti mieleen Metal Churchin David Waynen terävät ja raspiset laulusuoritukset.

Jo kolmannen biisin kohdalla huomaan että kun levy on tehty pienellä budjetilla niin äänimaailma on suht kapeaa, ei suurempia hurraa-huutoja tällä saralla siis. Olisin halunnut vieläkin enemmän munaa rumpusoundeihin (onko tämä ylläri kun olen itse rumpali?), nyt kun ne jäävät lähinnä tasaisesti sahaavien kitaroiden ja bassojen alle. Kuten mapekin imperiumin arvioissa on aiempien levyjen kohdalla maininnut, niin kyllähän tästä Iron Maiden-viboja saa, ilmeisesti sieltä on vaikutteita otettu. Lisäksi kun kuunteli tuon aiemmin linkitetyn By The Night Sky biisin niin en voinut välttyä kolinabasson aiheuttamilta Steve Harris-viboilta.

Bury The Lightin ekat kolme vetoa eivät vielä ensikuuntelulla aiheuttaneet kummempia fiiliksiä, mutta onneksi sitten tulee mielenkiintoinen The Year of the Blizzard jonka mukavat akustiset väliosat tuovat sitä kaivattua eloa biisiin, n. 7 minuuttia tämän biisin parissa menevät nopsaan, mikä kertoo biisin hyvästä laadusta jo ekalla kuuntelulla.

Sitten kuuntelin loput levystä samaan syssyyn ja sieltä esiin nousivat lähinnä Burn With Me ja In Your Hands jotka kumpikin ovat tiukkoja ralleja hyvässä mielessä ja kuteja ei niin sanotusti näiden kohdalla säästellä. Tosin sitten taas Spider, Cry ja Graveyard Empires palaavat sinne levyn alkupuolen "tasaisen varmalle" -osastolle, vaikka toki Graveyard Empiresistä pitää antaa maininta kun mukana on mainio akustinen väliosa. Joten ei minun kohdalla mapen arviot väärään osuneet noiden aiempien levyjen kohdalla, ensikuuntelulla tämäkin lätty noudattelee noita samoja tunnusmerkkejä. On tasaista perusvarmaa settiä mukana ja ne muutamat tiukat vedot jotka erottuvat heti kättelyssä. En tiedä tuleeko minusta bändin kannattajaa nyt tai koinko mitään kovin mullistavaa genren saralla, mutta ihan mukavaa menoahan tämä on. Pojille vaan keep up the good workkia ja toivottavasti bändi nousisi vähän isompaankin suosioon vanhoilla päivillä.

[AntiSmuli]

^Olipahan mukava lukea vähän neutraalimpaa arvostelua kuuntelukokemuksesta, ei pelkkää ylihehkutusta. Mutta sehän johtuu vain siittä, että et ole vielä sinut Pharaohin huippulaadukkaan tuotannon kanssa? Lisää kuuntelua!

Kuuntelin sitten YouTuben kautta Bury The Lightin kokonaisuudessaan. Ja näinhän se menee taas, että pureksittavaa riittää. Blizzardin ja Leave Me Here To Dreamin kanssa ollaan sinut, mutta muuta kappalematskua täytyy sahata selvästi läpi useampaan otteeseen auetakseen totaalisesti. Ainekset siihen on selvästi taas kasassa.

[Jussi K]

Joten ei minun kohdalla mapen arviot väärään osuneet noiden aiempien levyjen kohdalla, ensikuuntelulla tämäkin lätty noudattelee noita samoja tunnusmerkkejä.

Ei Mape ole arvioinut Imperiumiin kuin Be Gonen. Kaartinen The Longest Nightin ja mie ed. EP:n, ennen tätä uutta.

Ja kannattaa tosiaan kuunnella hieman lisääkin, niin tätä uutta kuin noita muitakin, aina debyytti After The Fireä (kämäinen mutta ensimmäinen suosikkini heiltä, kun albumitrion ostin) myöten. Siellä sie olet niitä kohta tilaamassa Lethal Conflictilta muutamalla eurolla, kuten moni muukin...

edit: + kun "power metal genreen" sijoittamisesta puhuit, niin kuinka tämä US poweri oli mieleen aikaisemmin? En muista, hårdrock-puolihan teikällä on loistavasti hallussa sieltä kyllä.

[Hese]

Tänään Bury The Light työvuoroon soimaan ja muistin virkistykseksi myös Be Gone. Katsotaan onko tuo uusi niin hyvä kuin täällä hehkutetaan.