Ei uusi Land Of The Crimson Dawn tämä Dimensionsia huonoimpanaan hakkaa, mutta 2 ekaa biisiä nostavat odotukset kattoon ja yllättävät muutenkin. Age Of The Phoenix ja Terra Liberty ovat muuten molemmat kitaristi Rettkowitzin tekemiä, vanhaa pm-henkeä saisi tältä kaverilta tulla lisääkin jatkossa.
Kuka olisi uskonut että Rockstars olisi ollut näinkin hyvä biisi, jo pelkän nimen piti tuo pilata. Mutta sen jälkeen putoaa taso varsin tasaisesti, oikeastaan aina Killer Geariin asti (toinen 'nimeään parempi' -yllättäjä sekin!) Chris Bay ei kyllä koskaan kärinöineen livenä pysty kovin häävisti vetämään, sen verran surkeaa oli yritys tuolla saralla viimevuotisella live-DVD:lläkin.
Melkein-nimibiisi Crimson Dawn & em. Terra Liberty menevät ihan hyvä -sarjaan, ensimmäinen pelkästään mahtavalla bridgellään ja riffillään. Rockin' Radio ja Power & Glory ovat vastapainona näille juuri sellaista pahamaineista kuraa Far Awayn tapaan, jollaista en kaikkein rakkaimmassa musiikkityylissäni haluaisi missään nimessä koskaan kuulla. Edellislevyn a Perfect Day on just niin kaukana kepeässä kokeilussa kuin Freedom Callille "sallisin"; miksi noita stanan säkkipillisampleja pitää vain survoa mukaan, tulee aivan tuo Dimensionsin päättäjä ja aiheuttamansa lukuisat painajaiset mieleen

Live In Hellvetia-DVD:llä tosin huomasi pahemmin, että näinkö iso osa bändiä hävisi Zimmermanin mukana, kun Sperling on juuri niin tylsä kun on. Nyt levyllä vähän vähemmän vaikuttaa asiaan, mutta liekö tuo sitten psykosomaattista oiretta sitten.
Mutta pääasia LOTCD:lle on, ettei se ollut niin mahalasku kuin oli ennakkoon lupa odottaa, onneksi. Mutta eipä tämä toiseksi heikoimman paikalta taida omalla listallani mitään toista albumia ohittaa pitkässä juoksussakaan.