Virhe senkin puolesta, että ainut kuulemisen arvoinen bonusbiisi on Return of the King. Mutta mihinkään mitään bonus-ep:tä tarvitsee. Megadethkin pisti bonarit samalle levylle.QazKFD wrote:Sama. Armoton tyylivirhe mielestäni pistää samalle levylle nuo bonarit, kun muissakin reissue-kiekoissa on isketty bonuslevy matkaan. Tosin tässä tapauksessa se ei tietenkään ollut biisien määrän huomioon ottaen pakollista, mutta tyylivirhe mielestäni silti.Jimmy Harris wrote:Meikäläistä häiritsee tässä uusintapainoksessa nämä alkuperäisen kuningaslevyn perään lisätyt bonarit.
Accidentin jälkeen kovin Brucen soolo, mutta itse en pidä tätä maailmanhistorian kovimpien metal-levyjen joukossa.
King in Crimson
Intro on todella kovaa kamaa. Samoin pääriffi. Oletteko muuten huomanneet, että Nickelbackin Burn it to the Groundin riffi on vähän samanlainen? Raskasta riffittelyä, Brucen matalampi laulu sopii tähän hienosti. Kertosäe on taas tätä "pakko laulaa mukana"-osastoa. Ja kaupan päälle yksi kaikkien aikojen kovimpia sooloja. Thank you mr. Roy Z!
5
Chemical Wedding
Tämä on minulle kuulunut aina levyn heikompaan kastiin. Pääriffi on hieno, mutta säkeistön efekti ottaa päähän rajusti. Kertosäe on hieno, Bruce osaa säveltää todella hienoja kertosäkeitä. Harvemmin kuitenkaan pidän näin synkistä kappaleista.
3,5
The Tower
Sitten ruuvataan meininkiä paljon tiukemmalle. Alussa hienoa basson ja rumpujen yhteistyötä. Mitään uutta tästä sanomaan, törkeän hieno kertsi, jo kolmas tällä levyllä, hyvä saavutus. Väkisin lähtee laulamaan mukaan. Kehtaan väittää, että maailman kahdenkymmenen kovimman kertsin joukossa kevyesti. Soolon jälkeinen kohta menee oivaltavuudessaan jo Dream Theaterin tasolle. Huh tuota bassokuviota!
Tuntuu vain vähän vaisulta Scream For Me Brazilin jälkeen.
5
Killing Floor
Alku potkii ja lupailee todella raakaa biisiä. Säkeistössä rauhoitutaan hieman. Pre-choruksessa on hieno unenomainen tunnelma, josta siirrytään rankaan kertsiin. Eka soolo on aika mitäänsanomaton, toinen parantaa. Soolon jälkeinen osa on kyllä aika sopimaton biisiin, mutta ei sekään mikään huono ole. Vähän junnaavan puoleinen kappale.
4
Book of Thel
Sitten levyn todelliseen helmeen. Mystinen alku ja kaunista soolottelua päälle. Sitten isketään särökitaralla kunnon tappajariffi päälle. Ja taas kerran: mahtikertsi. Come the dawning of the dead... Täällä lähtee oikein kauniit stemmat taas kerran. Soolo-osaan lähdetään hienolla rumpukompilla. Eka soolo, ihan ok, ja sitten päästetään 72 päällekkäin äänitettyä Brucea irti. No ei, mutta ainakin neljä lauluraitaa kuulin. Toinen soolo, parempi. Ingraham vetelee mahtifillejä. Ja palataan taas perussabluunaan. Ja loppuun Bruce spiikkaa seuraavaa kappaletta.
Tämäkin tuntuu vähän valjulta Scream For Men mahtivedon rinnalla.
5
Gates of Urizen
Kaunis ja tunnelmallinen kappale, joka sopisi kuunneltavaksi, kun ulkona on pimeää 20 astetta pakkasta ja takkatuli lämmittää. Vähän samanlainen meininki siis kuin Taking the Queenin alussa, tosin tämä on parempi kappale. Kertosäe toimii todella hyvin, kun rummut ja säröt tulevat mukaan. Varsin komea soolo. Hieno lopetus.
4,5
Jerusalem
Tästäkään en ole niin välittänyt. Alussa britannialaisen kansan(tai juoma)laulun tunnelma. Kasvaa vähitellen, ja sitten onkin jo kyseessä metal-kansanlaulu. Hieno soolo. Huhhuh mikä melodia 4.24-4.40. Toinen soolo, eikä sekään huono. Vähän nopeutuu. Ja palataan taas kansanlauluun.
Parempi kuin muistin. Aika iloinen veto tälläiselle levylle. Pitääkin kuunnella tämän liveveto.
4
Trumpets of Jericho
Alussa hyvää tuplien käyttöä, ja varsin hyvä riffi. Prechorus ja kertosäe molemmat hyviä. Soolo ehdottoman kova, taustalla hyvä tunnelman vaihdos. Kappale muuttuu raskaammaksi. Niin ja: Ha, ha ha ha ha haa! Raakaa. Toinen soolo menee enemmän tunnelmoinnin puolelle ja hyvä sekin. Palataan taas peruskuvioon, ja vielä yksi soolo, joka feidataan.
4
Machine Men
Alun melodiasta mennään raskaaseen junttaukseen. Toimii ainakin täällä päin. Mitä siihen prechorukseen miksattu. Ja hienoja kertosäkeitä vaan sataa. Arvostelija alkaa väsyä, ja sanominen alkaa loppua, mutta levyn kovimpia vetoja.
4,5
The Alchemist
Lähtee kummalla efektillä. Ikinä en ole yliefektoinnista pitänyt. Raskaanpuoleinen kappale, riffi simppeli ja hyvä. Kiva melodia tuosta 2.00 eteenpäin. Ihan hyvä soolo ja hyvää tunnelmointia siinä kolmen ja puolen minuutin kohdilta eteenpäin. Kertosäe ei ole huono, mutta jää muiden tämän levyn mestariteosten jälkeen. Loppuun vedetään vielä Chemical Weddingin kertsiä.
3,5
Ja keppana on tänään 4,3. Aika vähän jäi Accidentistä, tosin nyt varmaan Welcome to the Pit saisi kovemman arvosanan, se tosiaan avautuu ajan myötä.
5
