Nightwish (sekä Turusen sooloilu)

[Lappis]

Ton biisin kertsihän nimenomaan on ihan hemmetin kova! kunnon climax hyvin rakennetun versen jälkeen.

[Pentelesh]

Kuuntelin kanssa itse tuon biisin taas ja kerrassaan hyvä biisihän tuo on. Aika taattua Nightwishia, mutta ehkäpä jopa liiankin turvallinen levyn ensimmäiseksi sinkkubiisiksi? On tässä mukavasti uuttakin mukana, etenkin Anetten osalta, mutta silti olisin kaivannut hieman jotain muuta tältä kappaleelta. En vain oikein osaa mitä, mutta kyllä tästäkin biisistä tulee iloiseksi.

Uusi levy on tilattu ja sitä kyllä odotellaan kovastikkin saapuvaksi tähän osoitteeseen.

[Hese]

Vaivautuiskohan paikalle. Preorder on kyllä jo vetämässä mutta voihan noita(kin) levyjä olla pari.

Maailman ensi-ilta: Imaginaerum myyntiin keskiyöllä
15. marraskuu 2011

Yhtye nimmaroi uutta albumiaan Helsingin Kampin Anttilassa 30.11.klo 00.00 alkaen.

Nightwish-albumi Imaginaerum jyrähtää kauppoihin 30. marraskuuta. Suomalaisille faneille tarjotaan poikkeuksellinen mahdollisuus hankkia uusi albumi ensimmäisenä maailmassa. Suositun yhtyeen odotettu levy tulee myyntiin Helsingin Kampin Anttilaan heti keskiyön jälkeen marraskuun 29.-30. välisenä yönä. Erityinen julkaisutilaisuus tapahtuu klo 00.00-01.30, jolloin koko Nightwish-yhtye on paikalla jakamassa nimikirjoituksia.

”On viimein tullut aika päästää irti rakkaasta lapsesta! Perinteitä kunnioittaen, ensimmäisenä Suomessa, Anttilan uumenissa, asiaankuuluvasti keskiyöllä. Siellä nähdään!” – Tuomas Holopainen, Nightwish.

Ennakkoarviot uudesta albumista ovat olleet ylistäviä. Levyn ensimmäinen single Storytime on jo radiohitti ja kappaleesta tehty video on kerännyt vajaassa viikossa yli puoli miljoonaa katselukertaa YouTubessa.

[Karpaasi]

Luulenpa, että tuo on kuitenkin ensin kuultavissa Youtubessa.

Onhan tuossa jo ideaakin, kun bändikin jakaa nimmareita levyihin. Muuten nämä "keskiyön myynnit" on aika turhia, kyllä niitä levyjä aamullakin saa ostettua.

[sakis]

Vaivautuiskohan paikalle. Preorder on kyllä jo vetämässä mutta voihan noita(kin) levyjä olla pari.

Maailman ensi-ilta: Imaginaerum myyntiin keskiyöllä
15. marraskuu 2011

Yhtye nimmaroi uutta albumiaan Helsingin Kampin Anttilassa 30.11.klo 00.00 alkaen.

Nightwish-albumi Imaginaerum jyrähtää kauppoihin 30. marraskuuta. Suomalaisille faneille tarjotaan poikkeuksellinen mahdollisuus hankkia uusi albumi ensimmäisenä maailmassa. Suositun yhtyeen odotettu levy tulee myyntiin Helsingin Kampin Anttilaan heti keskiyön jälkeen marraskuun 29.-30. välisenä yönä. Erityinen julkaisutilaisuus tapahtuu klo 00.00-01.30, jolloin koko Nightwish-yhtye on paikalla jakamassa nimikirjoituksia.

”On viimein tullut aika päästää irti rakkaasta lapsesta! Perinteitä kunnioittaen, ensimmäisenä Suomessa, Anttilan uumenissa, asiaankuuluvasti keskiyöllä. Siellä nähdään!” – Tuomas Holopainen, Nightwish.

Ennakkoarviot uudesta albumista ovat olleet ylistäviä. Levyn ensimmäinen single Storytime on jo radiohitti ja kappaleesta tehty video on kerännyt vajaassa viikossa yli puoli miljoonaa katselukertaa YouTubessa.

Jos asuisin pääkaupunkiseudulla niin ilman muuta menisin paikalle, ellei työt estäisi. Jäähän tuo nyt ainakin mieleen paremmin kun saa tuoreet nimmaritkin kansiin mukaan. Toki joku tosifani voi mennä paikalle Vantaata kauempaakin.

[urho47]

http://soundcloud.com/nightwishband/sets/imaginaerum/" onclick="window.open(this.href);return false;

30 sekunnin samplet joka biisistä.

[S.R.]

Osittain aika hömppää materiaalia tulossa, ainakin noiden samplejen perusteella.
Kyllähän se niin on että Oceanborn säilyttänee paikkansa bändin parhaimpana tuotoksena.

[Iivis]

Johan on massiivinen järkäle tämä uusin. Riittää pureskeltavaa hetkeksi. Päällimmäisenä jäivät mieleen tämä hemmetin tunnelmallinen jazz-biisi: "Slow,Love, Slow", samoin kuin MASSIIVISET orkesterit omaava "Scaretale". Ei voi myöskään unohtaa "I Want My Tears back"-biisiä, joka tuo heti mieleen "Dance of Deathin" humppatouhut.

[Heikunkeiku]

Levyn avaava Taikatalvi on pirun loistava!

[Karpaasi]

Onko tätä jo jossain kaupoissa, vai nettiinkö tämä on jo leakannut?

[Hese]

Onko tätä jo jossain kaupoissa, vai nettiinkö tämä on jo leakannut?

Nettiinpä nettiin ja ilmeisesti jotkun levykaupat myyneet etuajassa pihalle myöskin.

[Iivis]

^ CDON.COM ja NWSHOPIista tilatut tuotteet saapuneet vahingossa ostajilleen paria päivää aikasemmin. Toki jotkut kivijalkamyymälät myivät myös. Sanktioksi kivijalkamyymälöille oli Ewon mukaan laitettu, että pakko ostaa 100 levyä kauppoihin lisää . Siis per/ennakkoon myynyt liike.

[Flanker]

Olipa pettymys tuo uusi biisi. Kertosäkeen laulumelodiat olivat niin rasittavia, että tuli ihan joku Värttinä mieleen.

No mutta tämähän kuulostaa lupaavalta, Värttinähän on Suomen parhaita bändejä.

[Hese]

Johan on massiivinen järkäle tämä uusin. Riittää pureskeltavaa hetkeksi. Päällimmäisenä jäivät mieleen tämä hemmetin tunnelmallinen jazz-biisi: "Slow,Love, Slow", samoin kuin MASSIIVISET orkesterit omaava "Scaretale". Ei voi myöskään unohtaa "I Want My Tears back"-biisiä, joka tuo heti mieleen "Dance of Deathin" humppatouhut.

Huh, on kyllä todella massiivinen ja eeppinen teos tämä Imaginaerum, DPP ei pääse edes lähelle. Paljon on sulateltavaa tässä mutta ei todellakaan huono levy, vaatii lisää kuuntelua.

[Karpaasi]

No, tulipahan kuunneltua tämä paketti ensi kertaa. Ei tästä jäänyt mitään ainutlaatuista fiilistä näin ensikuuntelulla, mutta muutamat kappaleet erottuivat selvästi edukseen. Kappaleista selvästi parhaiten toimivat itselleni jo ennestään tuttu Storytime, Slow, Love, Slow, I Want My Tears Back, Rest Calm sekä Last Ride of the Day. Näistä erityisesti Slow Love Slow oli vihdoin Nightwishilta jotain oikeasti uutta ja myös tunnelmallista. I Want My Tears Back edusti sitä perinteisempää melodista heviä takuuvarmoilla koukuilla ja kenties Rest Calm oli minulle se paras veto levyllä kertosäkeensä vuoksi. Mietin pitkään, että mistäs perkeleestä tämä kertsimelodia oli kotoisin, mutta eikös sieltä perkele Pocahontas ja Colours of the Wind paistanut läpi. Joka tapauksessa koukuttava kertsi, ja juuri niin Disneyä, kuin esikuvastakin näkyy.

Sen sijaan levyllä oli joitain kappaleita, jotka eivät juurikaan napanneet. Siinä missä Ghost River vaikutti "ihan ookoolta", ei Scaretale vakuuttanut erityisesti, ja Song of Myself tuntui aika lattealta kehareine loppuspiikkeineen. Katsotaan, miten tulevat vielä aukeamaan.

Elokuvamusiikkiahan tämä melkein on ennemmin kuin heviä.

[THUNDER]

Onpahan melkoista vuoristorataa tosiaankin tuo levy ja sisältää kyllä välillä tavaraa enemmän kuin laki sallii, mutta nyt kun tätä on muutaman kerran pyörittänyt läpi alkaa kyllä kummasti vaan toimia. Rest Calm, Arabesque (no tuo menee ihan välisoittona), lintubiisi The Crow.. ja Scaretale, jossa lievästi sanottuna erikoinen meininki humppaosioineen ei vielä oikein ole sytyttänyt mutta kyllähän noissakin potentiaalia on. Parhaita vetoja tällä hetkellä I want my tears back, Last ride of the day, Ghost River sekä Blackmore's Night henkinen Turn loose the mermaids.
Song of myself olisi muuten hemmetin hyvä biisi mutta tuota puhe/runo-osuutta ei kyllä montaa kertaa varmaan tule kuunneltua. Niin ja tuo jazzbiisi toimii myös kuin junan vessa. Anette on kyllä pirun monipuolinen laulaja ja sen nyt tosiaan kuulee että biisit on tehty hänen äänelleen.

[Karpaasi]

Pakko sanoa, että välillä tätä levyä kuunnellessa tulee sellainen fiilis, että onko tässä se sama Anette laulamassa kuin Dark Passion Playlla. Dark Passion Playlla Anette veti jo mielesäni hyvin, mutta tämä Imaginaerum on aivan eri sfäärissä. Monipuolista laulua läpi levyn, mm. I Want My Tears Backissa sekä Slow Love Slow'ssa. Jotakuinkin ensimmäinen asia, mihin levyllä kiinnitin erityistä huomiota.

[Flanker]

Itse en kerkiä pyörittämään levyä läpi vielä vähään aikaan, joten kyselenpä lisää kommentteja. Mitenkäs se levy toimii noin kokonaisuutena? Mielestäni kahta edellistä levyä on vaivannut hajanaisuus, ne ovat olleet vähän sellaisia irtokarkkipusseja että jokaiselle jotain. Tästä uusimmasta on kritisoitu ainakin kuorojen ja orkestrointien suurta määrää.

[Karpaasi]

Ei kannattaisi toisaalta hirveästi puhua parin kuuntelun perusteella paljoa, mutta jos kysytään niin vastataan...

Tästä on minusta paha muodostaa näin nopeasti kuvaa kokonaisuutena. Sanotaan nyt, että Arabesqueen asti levy on rosoisempaa ja rokkaavampaa matskua Slow Love Slow'n slovarilla maustettuna. Turn Loose the Mermaidsista eteenpäin levy on rauhallisempaa ja hillitympää materiaalia kolmen biisin verran, mikä iskee kyllä minun melodiatajuntaani. Loppuun Last Ride of the Day ja sitten voikin sulkea levysoittimen Song of Myselfiä ennen. Tai siltä tuntuu nyt, koska ei tuosta oikein mitään jäänyt käteen, eikä juuri innostusta kuunnella ylipitkää kappaletta uudestaan. Imaginaerum-outro on toimiva osuus levyn parhaista kohdista.

Sikäli levy on epätasapainossa, että nuo rauhalliset kappaleet painottuvat levyn loppuun, mutta minua miellyttää tällainen pieni kaksijakoisuus, joka luo draamankaarta levylle. Pompöösiä on aivan perkeleesti, ja siihen ehkä hieman turtuukin, joten noita rauhallisempia kappaleita olisi voinut ripotella hengähdystaukoina ympäri levyä. Laadullisesti keskelle levyä on tungettu Scaretale, joka ei pahemmin nappaa tällä hetkellä. Lyriikoita en ole kyllä lukenut, mutta ainakin minule tulee suht eheän tuntuinen kokonaisuus, vaikka erilaisilla tyyleillä ja teemoilla leikitelläänkin paljon.

Toisaalta, minulla ei ollut pahemmin valitettavaa DPP:stäkään.

[Karpaasi]

Tuplapostaus, ryssin editoimiset.

[Hese]

Sanktioksi kivijalkamyymälöille oli Ewon mukaan laitettu, että pakko ostaa 100 levyä kauppoihin lisää . Siis per/ennakkoon myynyt liike.

Taitaa Ewonkin mieltä helpottaa tämä:

NIGHTWISH: "Imaginaerum" on myynyt tuplaplatinaa


Keskiyöllä 30.11. julkaistu NIGHTWISH-albumi "Imaginaerum" on rikkonut tuplaplatinarajan. Albumia on myyty Suomessa ennakkoon huimat 50 000 kappaletta. Levyn menestystä on siivittänyt yhtyeen vankka suosio kotimaassaan ja tuore hitti Storytime. Storytime-kappaleesta tehty video on kerännyt jo yli miljoona katselukertaa YouTubessa.

Kansainvälisesti menestyneimmän suomalaisyhtyeen uutukainen julkaistaan muualla Euroopassa 2.12.2011.

Kesän 2012 ensimmäinen festivaalikeikka on julkistettu. Nightwish-yhtyeellä on ilo esiintyä 6.-8. heinäkuuta järjestettävässä Turun Ruisrockissa.

http://www.nightwish.com" onclick="window.open(this.href);return false;

[Karpaasi]

Okei, tehokuuntelulla levy on tullut siihen pisteeseen, että ei tällä ole yhtään huonoa kappaletta. Tasainen kokonaisuus, jossa mitään ei tee mieli skippailla. Ghost River on huonoin, mutta se ei vielä kerro mitään. Paikoittain jopa hyvin liikuttavia kappaleita. Vuoden levy. Tuomas on nero, nyt minäkin sen sanon. Sama se, onko tämä heviä, pop-heviä vai leffamusiikkia. Iskee tämä sen verran kovaa, ja jokaisella kierroksella sen kun paranee.

[Sakari Östermalm]

Johan on massiivinen järkäle tämä uusin. Riittää pureskeltavaa hetkeksi. Päällimmäisenä jäivät mieleen tämä hemmetin tunnelmallinen jazz-biisi: "Slow,Love, Slow", samoin kuin MASSIIVISET orkesterit omaava "Scaretale". Ei voi myöskään unohtaa "I Want My Tears back"-biisiä, joka tuo heti mieleen "Dance of Deathin" humppatouhut.

Huh, on kyllä todella massiivinen ja eeppinen teos tämä Imaginaerum, DPP ei pääse edes lähelle. Paljon on sulateltavaa tässä mutta ei todellakaan huono levy, vaatii lisää kuuntelua.

Aivan samoilla linjoilla myös täällä. Jotain todella erilaista kuin DPP ja siltikin täysin tunnistettavaa NW:iä. DPP on itselleni edelleen "THE levy" ja tämä uusi vaatii todellakin pureskelua. "I Want My Tears Back" on levyn ns. helpoin biisi imeä sisään, toi myös itselle DOD-fiiliksen. Tukka alkaa kyllä heti heilua ja näen, miten konsertissa porukkaa pomppii aivan hulluna. Tekee mieli alkaa polkea jalkaa, napata ukko käsikynkkään ja alkaa pyöriä

Jos lukemisen taika perustuu siihen, että voi omassa päässään muodostaa mielikuvia kirjan tapahtumista ja henkilöistä, parhaimmillaan musiikki yltää siihen samaan. Jos Maidenin The Longest Day on yksi näistä, Scaretale on myös. Kuulokkeet päässä tuo kipale vie järjen! Näen sieluni silmin, miten levyn kannen paikkaan syttyy valot, karusellit ja maailmanpyörä alkaa pyöriä ja paikka herää eloon. Anetten hieno noitamainen tulkinta imaisee sisälle paikkaan ja tuplabasarien saattelemana kuuntelijaa viedään kuin litran mittaa keskelle kaikkea. Biisin keskellä on kuin Liisa Ihmemaassa, AIVAN MAHTAVA KAPPALE, PERKELE.

Arabesque lennättää DPP:n Saharan lailla aavikolle, kamelin selkään, hunnutettujen naisten pariin, keskellä hiekkaa ja kuumuutta. "Slow, Love, Slow" kohotti ensimmäisellä kerralla kulmia, että mitäs hemmettiä se tämä on?! Todella mielenkiintoinen slovari, tässä on jotain erityistä. Lopussa jäin kuuntelemaan viisareiden napsutusta ja meinasin turauttaa tortut kuulokkeisiini, kun "I want my tears back" räjähti soimaan.

Anette vakuuttaa tällä levyllä huomattavasti edellistä enemmän, pojot naiselle! Holopainen taas vie kyllä jokaisen kappaleen pidemmälle. Ja yli. Kun ekalla kuuntelukerralla ajatteli, että tämä kappale oli nyt tässä, biisi kasvaakin vielä ihan uuteen ulottuvuuteen. Mies on...sanoinkuvaamaton nero. Tästä(kin) jää todellakin jälkipolville kerrottavaa.

Ei tätä levyä kuitenkaan arvostele ihan hetkessä, tämä vaatii usean soittokerran. Jatkan lisää levyn loppuosasta, kun olen imaissut enemmän.

[trooper]

Johan on jytkettä. Muutaman kerran levyn pyöräyttänyt läpi ja fiilikset on hyvät, tosin alkupuolisko on niin pirun raskasta kuunneltavaa että puolessa välissä meinaa ähky iskeä ja pakko lopettaa kuuntelu. Opiskellaan siis puolet ja puolet levystä että pääsisi biiseihin käsiksi paremmin. Lopullinen aukeaminen koetaan aivan varmasti viimeistään kun kuulee musiikin kuvan kera, elokuvaa odotellessa siis!

Suosikkibiisi tilanne tänä epäjumalan päivänä 3.12 GHOST RIVER! Viddu tuo Marco on äijä, ottaisin siitä ukon itselleni samantien, aivan sama mitä omien koipien välissä on.

[Jyyd]

Uus plätty on pari kertaa pyörähtänyt kuuntelussa ja kyllähän tämä vaikuttaa paremmalta mitä Dark Passion Play. Jotenkin homma rullaa alusta asti hyvin, toisaalta ensisinkku Storytime vaikuttaa hieman yksinkertaiselta vedolta muuten monipuolisen biisimateriaalin rinnalla. Ykkösbiisiksi itselleni on muodostunut kerrassaan huikea The Crow, The Owl And The Dove , mutta levyllä on siis muitakin monipuolisia ja kiinnostavia vetoja (parhaana esimerkkinä Twin Peaks -vaikutteinen Slow, Love, Slow). Se on myös varmaa että I Want My Tears Back ja Last Ride of the Day tulevat toimimaan myös livesetissä. Huikeeta työtä Nightwishilta siis, Holopaiselle ehdottomasti propsit tästä teoksesta.