Tinnitus Brutale, Korvissa Soi...Soi...Soi

[Kokkis]

Pitkästä aikaa kuuntelen tämänkin saapa nähä iskeekö noi levyn keskinkertaset biisit nytten paremmin .

[Jussi K]

ns: RAGE - Power And Greed

Paras, kaunein & kovin Trapped! 1992. Vaikka on 65 minuuttinen, ei coverinkaan kanssa ole sellaisia selkeästi 'b-puolia' tungettu mukaan, vaan ihailtavalla laadulla ovat kaikkein inspiroituneimpana hetkenään operoineet. Nämä Manni Schmidtin (Wagnerin kanssa toki) tekemät erottaa, kun riffittely, joka on muutenkin käsittämätöntä halki albumin, pyörii kuin rinkiä trion soitannan ympärillä. Kun heitetään vielä kehujen soppaan Peavyn oikeasti fiksut ja oivaltavat lyriikat, kuten vaikka The Body Talksissa tai Medicinessä niin ehta metalliklassikkohan tämä on, jos joku ei sitä vielä tiennyt.

[Karpaasi]

Dream Theater - Images & Words

Scenes from a Memoryn oltua jotakuinkin paras levy, jota olen ikinä kuullut, päätin rohkaistua kuuntelemaan tätä kenties bändin tunnetuinta tuotosta. Eihän tämä millään tasolla ole uusi tuttavuus, vaan tämä on lojunut satunnaisella soitannalla levyhyllyssä jo 6,5 vuotta. Hyvin tämä on tähän Metropolis pt. 1: The Miracle and the Sleeperiin asti toiminut. Itse asiassa muistelisin tämän ja Under the Glass Moonin olleen itselle ne vaikeimmat kappaleet levyllä, siinä missä kaksi viimeistä kappaletta ovat myös kurkoja.

Seuraavaksi varmaan Change of Seasons soittimeen. Sitä on tullut kuunneltua arviolta alle kymmenen kertaa, joten mielenkiinnolla katsotaan, miten se avautuu tällä kertaa.

[Kokkis]

Täydellinen levy mahdollisella jaetulla sijalla maailman parhaasta albumista.

[Finnish Eddie]

Uriah Heep-Believe

Kylläpäs tämä uusin levy on kova. Laadukasta hardrockia (vai miksi tällaista musaa sitten kutsutaakaan) alusta loppuun.

[Hese]

Pitkästä aikaa kuuntelen tämänkin saapa nähä iskeekö noi levyn keskinkertaset biisit nytten paremmin .

Ei tuolla levyllä ole keskinkertaisia biisejä, pelkästään loistavia.

Edguy - How Many Miles

Uutukaisen innoittamana soi vanha tuotanto.

[SPD10]

Bill Skins Fifth - From What Lies Beneath
Viiden biisin EP soinut läpi vissiin 6 kertaa tässä työpäivän aikana. Omaan korvaan sopii oikein hyvin, sopivassa suhteessa jööttipori-henkistä melodista räimettä ja Lamb of God-tyylistä groovempaa mäiskettä. Kun bändi vielä veti varsin toimivan livesetin ilman pahempia perseilyitä viime lauantaina, niin kyllä toimii meikäläiselle jannujen meiningit.

[Jussi K]

Toby Hitchcock - This Is The Moment

Tämähän kuulostaa vallan hyvältä, pitää tsekata soolo* tarkemmin + äijän myöskin laulamat (ja ennenkaikkea itsensä Jim Peterikin säveltämät) Pride Of Lions-albumit!
* taattuun Frontiers-tyyliin tehty: toisen (lafkan, toki) bändin kitaravirtuoosi tekee biisit vokalistin ns.-soololevylle trendi aloitettiin kai jo toistakymmentä vuotta sitten Bob Catleyn The Towerilla, johon Gary Hughes (Ten) teki kappaleet.

[Jussi K]

Elegy - Shadow Dancer

Näiltä jaksaa aina muutamia helmibiisejä, vaikken koskaan yhdestäkään albumistaan varsinaisesti pitänyt. Tämä taitaa olla se kaikkein parhain kappaleensa, v. 1997 State Of Mindilta kun Noisen eliittikaartiin kuuluivat GammaRayn, Virgin Steelen, Kamelotin & Conceptionin kanssa.

[Hese]

Dream Theater - Bridges In The Sky

Kyllä tämä paljon paremmalta kuulostaa kuin edellinen levy. Pitänee kuunnella enemmänkin jos päätyisi ihan hyllyyn asti.

[Peksi^^^]

Poisonblack - The Days Between

Jumalauta. A Dead Heavy Dayn paras biisi taitaakin olla sittenkin tässä! Villen soolo lopussa kuullostaa mahtavalta.

[Jyyd]

Toby Hitchcock - This Is The Moment

Tämähän kuulostaa vallan hyvältä, pitää tsekata soolo* tarkemmin + äijän myöskin laulamat (ja ennenkaikkea itsensä Jim Peterikin säveltämät) Pride Of Lions-albumit!
* taattuun Frontiers-tyyliin tehty: toisen (lafkan, toki) bändin kitaravirtuoosi tekee biisit vokalistin ns.-soololevylle trendi aloitettiin kai jo toistakymmentä vuotta sitten Bob Catleyn The Towerilla, johon Gary Hughes (Ten) teki kappaleet.

Soundaa hyvälle, Spotifystä piti vielä kuunnella paremmalla laadulla, hyvää ja freesiä menoa.

np: Dredg - Ode to the Sun
Yksi niistä biiseistä jossa mukana on muuan Queensrychen Chris DeGarmo. Vaikka meno on alternative rockkia niin diggaan ehdottomasti tästä kertsistä.

[Karpaasi]

Toby Hitchcock - This Is The Moment

Tämähän kuulostaa vallan hyvältä, pitää tsekata soolo* tarkemmin + äijän myöskin laulamat (ja ennenkaikkea itsensä Jim Peterikin säveltämät) Pride Of Lions-albumit!
* taattuun Frontiers-tyyliin tehty: toisen (lafkan, toki) bändin kitaravirtuoosi tekee biisit vokalistin ns.-soololevylle trendi aloitettiin kai jo toistakymmentä vuotta sitten Bob Catleyn The Towerilla, johon Gary Hughes (Ten) teki kappaleet.

Spotifysta loppui aika, mutta tuli fiilisteltyä noita biisejä. Levyllä on aivan jumalattoman upeat soundit, ja kitara varsinkin on monisävyisessä käytössä. Hitchcockin ääni toimii myös paremmin kuin hyvin. Pitää pistää harkintaan. Harkinnassa on tosin myös...

The Black Mages - To Those Who Fight Further

Final Fantasy -sarjan fanina lämmittää niin maan perkeleesti nämä Nobuo Uematsun bändin eläväksi tekemät versiot FF-sarjan taistelumusiikeista. Mukavasti progevivahteita, ainakin omaan korvaan, pitkissä soolo-osuuksissa sekä syntikoilla että kitaroilla. Kyllähän tätä pitäisi ihan levyllä saada siivousmusiikiksi.

[Jussi K]

Reinxeed - Aces High

Kiippareilla koristeltu; uusimman 1912 Titanic-teemalevynsä bonareita. Bändihän teki nyt tuoreeltaan Swedish Hitz Goes Metal -ihmeellisyyden, jolla coveroidaan vain Abbaa, Roxettea & Ace Of Basea.. varsinkaan viimeksimainitussa ei ole mitään vikaa, kahta ekaahan on hevissä lainattu liikaakin, mutta olisi kai noita artisteja enemmänkin ruottista löytynyt? Jotenkin on jäänyt vähän sellainen naapurimaan Burning Point -vaikutelma tästä, eli ihan perinnetietoista materiaalia on jannuilla omakin setti.

[Salamalla ratsastaja]

Micky Moody - Delta Bluesman. Kyllä vaan toimii tämänkin monessa liemessä keitetyn kitaramestarin soolotuotanto! Ihan turhaan vähälle huomiolle jäänyttä bluussia.

[Jussi K]

Chickenfoot - Big Foot

Hyvin letkeästi rokkaa uusi kakkoslevyn IV (höhö) sinkku, jopa supergroupista huolimatta. Sammy H. on kyllä myös näitä vanhenemattomia hahmoja, ainakin sen tärkeimmän, eli äänensä puolesta.

[Heikunkeiku]

Poisonblack - The Days Between

Jumalauta. A Dead Heavy Dayn paras biisi taitaakin olla sittenkin tässä! Villen soolo lopussa kuullostaa mahtavalta.

Kyllä,ellei jopa bändin paras.

[Jussi K]

In Flames - Superhero Of The Computer Rage

Enpähän muista milloin olisin viimeksi kaivanut tätä 2004 IF:ää hyllystä; paha pettymys oli ilmestyessään kuten edeltäjänsäkin mutta liikapituudesta huolimatta kuulostaa nyt vanhoja soundiongelmia vaille vallan kelvolliselta. Sitä kai nämä tauot toisinaan teettävät; tämän riffi on tosin aika melopunk-linjaa..

[nickorules]

Dream Theater - Take the Time

Vielä kahdeksan päivää. Kyllä tälle bändille kehtaa rahaa antaa.

Kyllä nyt jytisee ja kunnolla.

[Heikunkeiku]

Opeth - The Devil's Orchard

Ei oo näköjään laudalla ollenkaan Opethille topicia mihin olisi voinut käydä hehkuttamassa. Uusi levy toimii helvetin hienosti, eikä tuu yhtään ikävä örinöitä.

[Hese]

Anthrax - Hell On Earth

Pakko se on testata tämä uusi Anthrax vaikka ei kuulu suosikkiyhtyeisiin saati että pidän Bushista enemmän Anthraxin vokalistina, mutta annetaan mahdollisuus tällekin.

[Jeeves]

Pitkästä aikaa kuuntelen tämänkin saapa nähä iskeekö noi levyn keskinkertaset biisit nytten paremmin .

Ei tuolla levyllä ole keskinkertaisia biisejä, pelkästään loistavia.

No, ei kai Can I Play With Madnessia voi sanoa edes läpällä hyväksi biisiksi.

Anthraxin uusimman voisi kohta kuunnella. Pyöräytetään nyt ensin tämä Miles Davisin Milestones loppuun.

[Jussi K]

ns: Angra - Deus Le Volt! (intro) / Spread Your Fire

Bändistä ja sen alamäestä kun oli vastikään puhe, niin sitä piti laittaa 2004 (viimeinen?) mestariteos soimaan. Alkaa vain tämän alusta asti laadukkaan & vauhdikkaan ekan kappaleenkin kohdalla jo mietityttää, että mitä hittoa näille brasseille oikein tapahtui??

[IndianaJones]

No, ei kai Can I Play With Madnessia voi sanoa edes läpällä hyväksi biisiksi.

Jaa, kyllä se minusta on ihan ok, erityisesti silloin "nuorena" kun bändin löysi oli tuo kyseinen renkutus kovinkin iskevää tavaraa. Seventh Sonilla menee muiden seassa ihan hyvin, vaikka hieman keskinkertaisempi onkin. Mieluumin tuon kuuntelee kuin uusimman levyn Alchemistin vaikkapa. Ehkä jonkunsorttisten lasien takia näin, mutta kuitennii.

The Who - Tommy

Aika vähälle kuuntelulle jäänyt nämä hyllyyn hommatut Whot tasoonsa nähden. Tämäkin erinomainen plätty, vaikka pientä laantumista rupeaa loppupuolella olemaan. Huomenissa täytynee pyöräytellä Sell Out ja Who's Next.

[Jeeves]

No, ei kai Can I Play With Madnessia voi sanoa edes läpällä hyväksi biisiksi.

Jaa, kyllä se minusta on ihan ok, erityisesti silloin "nuorena" kun bändin löysi oli tuo kyseinen renkutus kovinkin iskevää tavaraa. Seventh Sonilla menee muiden seassa ihan hyvin, vaikka hieman keskinkertaisempi onkin. Mieluumin tuon kuuntelee kuin uusimman levyn Alchemistin vaikkapa. Ehkä jonkunsorttisten lasien takia näin, mutta kuitennii.

Pikkuisen jyrkästi tuli lauottua tuo kommentti. Onhan se ihan mukiinmenevä ja kuunneltava biisi. Puhe taisikin olla alunperin Seventh Sonin sisältävän pelkästään loistavia biisejä, johon sarjaan tuo kipale ei nyt sentään tipahda.

Anthraxin uusin oli muuten erittäin kova, kohta soimaan. Sitä ennen kuitenkin hieman jazzia, jota on taas viime aikoina tullut kuunneltua erittäin paljon. John Coltranen megakova Blue Train soi tällä kertaa.