Suositteluja

[Jeeves]

En tiedä onko kukaan lautalaisista (edes Sir) ikinä kuullutkaan Blastanus -nimisestä orkesterista, mutta mainostetaan nyt paikallista grind/deathmetal -bändiä, kun on tuttuja jannuja soittamassa ja kaikkea. Ylinopeutta kaahataan ja teknisyyttä piisaa etenkin kitaratyöskentelyssä. Jazz-vaikutteita löytyy ja erikoisuutena löytyy jostain biiseistä saksofonijuttuja normaalin kokoonpanon lisäksi.

Bändistä löytyy takuuvarmasti yksi Suomen kovimmista kitaristeista, videossa parin minuutin kohdalla herran studiotyöskentelyä:
http://www.youtube.com/watch?v=-ZGiRk5D5Nk" onclick="window.open(this.href);return false;

http://www.myspace.com/blastanus1" onclick="window.open(this.href);return false;

[SPD10]

En tiedä onko kukaan lautalaisista (edes Sir) ikinä kuullutkaan Blastanus -nimisestä orkesterista, mutta mainostetaan nyt paikallista grind/deathmetal -bändiä

Bändistä olen kuullut kyllä, mutta materiaaliinsa en ole vielä hirveästi tutustunut. Kotikaupunkikin oli tiedossa ja ainakin yksi ihminen itseni lisäksi tietää bändin Loimaalla, eli ihan sellouteja ovat

[Salamalla ratsastaja]

Suositellaanpa nyt tämmöistä http://www.myspace.com/turbowolfband/music" onclick="window.open(this.href);return false; .
Brittiläinen Turbowolf siis kyseessä ja kuten bändiä Last.fm sivustolla luonnehditaan:

Turbowolf are building an electronic noise temple above the crumbled pillars of rock music, with godzilla guitars battling broken junkstore keyboards.
Constantly striving for new musical territory, the band are putting innovation, energy and fun back into rock n roll.

Jo jokusen aikaa olen ollut ihan koukussa ja ekaa albumia ovat juuri sopivaan aikaan valmistelemassa.

[Jussi K]

En tiedä muista, mutta minusta tuossa on paras uusi southern rock(-henkinen) biisi _pitkiin_ aikoihin

[Iron Constable]

^Hyvä biisi. Kertooko samasta kaverista, kuin 21v sitten, siis tää Tattooed Millionaire ?

[reptile]

Vallenfyre

Paradise Lostin kitaristin Gregor Mackintoshin johtama bändi. Jos vanhakantainen death uppoaa, kannattaa tsekata bändin vasta ilmestynyt debyytti A Fragile King. Sinällään mitään uutta ja mullistavaa ei ole tarjolla, mutta kuitenkin hyvin tehtyä death metallia. Sounditkin on kohdillaan.

[Lappis]

^ Yhden biisin kuullut, löytyy youtubesta, ja on ihan sairaan kovaa kamaa kyl. Pakko hankkia levy

[tsorl]

Ehkä tällä hetkellä maailman paras bändi Heart of Cygnus julkaisi videon uudesta biisistä The Isles of Ice, ensi vuoden puolella ilmestyvältä Voyage of Jonas -levyltä. Nimestäkin varmaan voi päätellä jotain bändin vaikutteista, eli Rush/Maiden/Queen -osastoa, suosittelen kaikkia kolmea tähänastista levyä kaikille.

[poolrules]

^No ei paskempaa. Sitten kun vielä sanot mistä levyt saa hommattua hyvään asevelihintaan, niin tilaus on käytännössä jo menossa. Ebay ja Amazon uk veti tyhjän arvan tällä kertaa.

edit: Hah, ei hätää ollenkaan, ameriikan amazon pelastaa ja kaikki kolme lättyä lyöty tilaukseen.

[Hammer]

Ehkä tällä hetkellä maailman paras bändi Heart of Cygnus julkaisi videon uudesta biisistä The Isles of Ice, ensi vuoden puolella ilmestyvältä Voyage of Jonas -levyltä. Nimestäkin varmaan voi päätellä jotain bändin vaikutteista, eli Rush/Maiden/Queen -osastoa, suosittelen kaikkia kolmea tähänastista levyä kaikille.

Tsekkasin tuon The Isles of Ice -biisin videoineen. Ei hullumpaa, mutta jokin tajunnan räjäyttävä viimeinen särmä tuosta kappaleesta puuttui. Jäi vähän sellainen olo, että Evergrey tekee tuon tyyliset biisit paljon paremmin. Eli vähän köyhän miehen Evergreytä. Ehkä tuo yksi biisi ei anna koko kuvaa bändin musiikista, joten joskus pitänee tutustua tarkemminkin.

[Vekkuli]

En tiedä onko kukaan lautalaisista (edes Sir) ikinä kuullutkaan Blastanus -nimisestä orkesterista, mutta mainostetaan nyt paikallista grind/deathmetal -bändiä

Bändistä olen kuullut kyllä, mutta materiaaliinsa en ole vielä hirveästi tutustunut. Kotikaupunkikin oli tiedossa ja ainakin yksi ihminen itseni lisäksi tietää bändin Loimaalla, eli ihan sellouteja ovat

Soittivat Metal Club Mökän smökkikeikalla taannoin. Hauskaa matskua, mutta olisin itse kaivannut vahvempaa irtiottoa, jossa saksofonille annettaisiin isompaa roolia.

[Pertti Keinonen]

Bush kannattaa tsekata, etenkin jos makuhermoon osuu vähänkään Alice in Chains, Pearl Jam ja Nirvana:

Bush - Comedown

[Iron Constable]

Käytetään tätä nyt vaikka uutispalstana.

Rob Rockin ja Roy Z:n ystäville hyviä uutisia:

November 8, 2011

Rob Rock and Roy Z are writing, producing, and recording the new Driver 2 album for an early 2012 release. Following in the footsteps of the 2009 Driver - Sons of Thunder CD, the band is currently recording tracks in Los Angeles. The new CD will be released worldwide on Metal Heaven, King Records, and RockZilla labels.

Voi olla jo jossain ollutkin, mutta itse huomasin vasta nyt. Hienoa !

[Jussi K]

^ Hyvä homma! Ja eikö R.R.llekin ollut joskus oma ketju? Ei kai noita kukaan moderaattorinäppäimellä deletoi pois loppupäästä, kun tuntuu että aina niin yhtäkkiä häviävät, hyvää tekstiä täynnä eilenkin masensi huomata Armored Sain-ketjun katoaminen, kun olin menossa hihkumaan että kakkoslevynsä Delirious Nomad on hiljattain julkaistu Rock Candyn toimesta uudestaan! Miekin maksoin mielellään täyden hinnan samantien cdonille, kun tuo on toinen kahdesta, mikä heiltä vielä puuttui. Vasta uusimman Classic Rockin levyarviosta hoksasin tämän kulttuuriteon tuossa viikolla.


Mutta suositteluja? Mie suosittelin itelleni Teslaa, kun ainahan sitä jotkut bändit ovat menneet muiden puristuksessa ohitse. Tämä kalifornialaisporukka ehkä pösilön (missä on Newton tai A.G. Bell?) nimensä takia, etten koskaan huomannut että jo Geffen-lafkan takia olisi pitänyt antaa sanssi. Mutta vanhan luottosivuston, vauhkokristitystä ylläpitäjästään huolimatta, sanat* aivat nyt vasta näkemään valon ja kaksi ekaa (Mechanical Resonance, 1986 & Great Radio Controversy, 1989) tulivat koneelle testiin.

*

The more Tesla I hear, the more perplexed I become over why these guys were labeled as hair metal. I mean, this is not even remotely similar in style to Warrant, Poison, or even Twisted Sister, all of whom are without a doubt "80's hair metal." Tesla has a grittier, bluesier, 1970's hard rock edge to their music with a big 1980's production and a few anthemic, arena-ready choruses mixed in and the use of some acoustic instrumentation here and there. The twin-guitar attack of Frank Hannon and Tommy Skeoch emulates that of some of the great 70's bands like Thin Lizzy and Aerosmith.

-ei voisi enää paremmalta kuulostaa, näillä eväillä se Cinderellakin saavutti huippunsa rakkaalla Heartbreak Stationilla 1991, mistä mie olen nyt vasta muutaman vuoden intoillut.

[QazKFD]

Ei kai noita kukaan moderaattorinäppäimellä deletoi pois loppupäästä, kun tuntuu että aina niin yhtäkkiä häviävät, hyvää tekstiä täynnä

Jännä, että ihmettelet lirpakkeiden häviämistä reilun kuuden vuoden selaamisen jälkeen, kun systeemi on käsittääkseni ollut alusta asti sama; threadit katoavat loppupäästä jos niihin ei kukaan vastaa (vuoteen?). Aiemmin ainakin äänestyksen lisääminen ketjuun säästi ketjun automaattiselta poistolta. Moderaato-osasto osannee tarkentaa tästä.

[reptile]

Jos eeppinen heavy/doom uppoaa, niin kannattaa tsekata saksalainen Atlantean Kodex.

Linkki bändin Metal Archives-sivustolle

Temple Of Katholic Magick-biisi The Golden Bough-levyltä.

[Jussi K]

Ei kai noita kukaan moderaattorinäppäimellä deletoi pois loppupäästä, kun tuntuu että aina niin yhtäkkiä häviävät, hyvää tekstiä täynnä

Jännä, että ihmettelet lirpakkeiden häviämistä reilun kuuden vuoden selaamisen jälkeen, kun systeemi on käsittääkseni ollut alusta asti sama; threadit katoavat loppupäästä jos niihin ei kukaan vastaa (vuoteen?). Aiemmin ainakin äänestyksen lisääminen ketjuun säästi ketjun automaattiselta poistolta. Moderaato-osasto osannee tarkentaa tästä.

Njoo, en mie niin tosissaan, mutta kuitenkin: em. ketjustakin kun tuntui että ihan varmaan sitä nyt joku on ~vuoteen sinnekin kirjoittanut, eikä silti löydy mistään. Ja tuota loppupään (kaikkea paskaa sielläkin säilyy äänestyksen kanssa..) puolta en varmastikaan ole ainoa, joka käy silloin tällöin vilkaisemassa, ettei jokin hyvä ja käyttökelpoinen ketju (esim. Rage, Masterplan, jne) mittavine kirjoitusmäärineen suotta häviä.

Pitäisi käydä sillä aikakonesivustolla, mikä ikinä olikaan nimeltään (en koskaan muista), tsekkaamassa että milloin AS-topic oli viimeksi käytössä täällä

[Jyyd]

Mutta suositteluja? Mie suosittelin itelleni Teslaa, kun ainahan sitä jotkut bändit ovat menneet muiden puristuksessa ohitse. Tämä kalifornialaisporukka ehkä pösilön (missä on Newton tai A.G. Bell?) nimensä takia, etten koskaan huomannut että jo Geffen-lafkan takia olisi pitänyt antaa sanssi. Mutta vanhan luottosivuston, vauhkokristitystä ylläpitäjästään huolimatta, sanat* aivat nyt vasta näkemään valon ja kaksi ekaa (Mechanical Resonance, 1986 & Great Radio Controversy, 1989) tulivat koneelle testiin.

*

The more Tesla I hear, the more perplexed I become over why these guys were labeled as hair metal. I mean, this is not even remotely similar in style to Warrant, Poison, or even Twisted Sister, all of whom are without a doubt "80's hair metal." Tesla has a grittier, bluesier, 1970's hard rock edge to their music with a big 1980's production and a few anthemic, arena-ready choruses mixed in and the use of some acoustic instrumentation here and there. The twin-guitar attack of Frank Hannon and Tommy Skeoch emulates that of some of the great 70's bands like Thin Lizzy and Aerosmith.

-ei voisi enää paremmalta kuulostaa, näillä eväillä se Cinderellakin saavutti huippunsa rakkaalla Heartbreak Stationilla 1991, mistä mie olen nyt vasta muutaman vuoden intoillut.

Ite tutustuin Teslaan about puoli vuotta takaperin, aloitin tutustumisen aliarvostetusta Bust a Nut -levystä. Vaikka levy on grungen kultakauden aikana julkaistu niin homma toimii silti (Cinderellan Still Climbing on samantyylinen tapaus, laadukas levy myös). Onhan tälläkin lätyllä pari väliinputoajabiisiä, mutta runko on kunnossa. Shine Away, Solution ja Try So Hard nousevat mulle ykkösbiiseiksi tältä, ensimmäisenä mainittu lienee yksi suosikkivedoista Teslalta allekirjoittaneelle.

Mutta eipä siitä mihinkään pääse että The Great Radio Controversy ja Psychotic Supper ovat ne Teslan parhaat levyt. Aivan kuten Cinderellan Night Songs, on Teslankin debyyttilevy Mechanical Resonance vielä mun makuuni liian yksinkertainen ja kaavamainen kasarilevy (Vaikka Night Songs onkin näistä kahdesta se parempi). Mielestäni nämä bändit löysyvät itsensä vasta kakkoslevyillään.

Entä Teslan nykytuotanto? Onko siellä mitään mainitsemisen arvoista? No ainakin Into the Now on ihan OK levy, sitä on lähinnä tullut kuunneltua 2000-luvun tuotannnosta. Uusin Forever More vaatii vielä lisäkuunteluja, mutta ainakin nimikkobiisi tuntuu toimivan. Into the Now:lta voi helposti nostaa esiin hyvän nimikkobiisin ja huikean Heaven Nine Elevenin.

Ai niitä suositteluja? Unohdetut helmet 80-luvulta -sarjassa voisin nostaa esille bändin nimeltä Roxx Gang ja heidän debyyttilevynsä Things You've Never Done Before. Vuosi oli 1988 kun tämä Floridalaisbändi julkaisi debyyttilevynsä, se tuli suhteellisen myöhään kun bändi perustettiin jo 1983. Seuraavaa levyä saatiin odottaa vuoteen 1995 saakka ja bändi jäi auttamatta ilman suuremman yleisön huomiota. Jos L.A. Guns ja Faster Pussycat toimivat niin tämä levy kannattaa tsekata. Heti levyn alkupuolelta voidaan poimia bändin ykkösbiisi No Easy Way Out joka on albumin yksi helmistä. Muita kovia vetoja ovat Red Rose, Scratch My Back ja vaikkapa Ball N' Chain.

Toisena bändinä suosittelen uuden ja vanhan AOR:n faneille Edge of Foreveriä. Mielestäni tämä bändi on jäänyt liian vähälle huomiolle. Vuoden 2010 debyyttilevy Another Paradise rokkaa yhä pirun hyvin. Levyn voi tsekata vaikkapa spotifystä kokonaan. Todellisia ässäbiisejä ovat levyn ykkösveto Edge of Life, Distant Voices, Another Paradise, Lonely ja vaikkapa hieno coveri Irene Caran hitistä What a Feeling. Melodisen rockin ystävät, kuunnelkaa nyt ihmeessä tämä levy!

[Jussi K]

Käytetään tätä nyt vaikka uutispalstana.

Rob Rockin ja Roy Z:n ystäville hyviä uutisia:

November 8, 2011

Rob Rock and Roy Z are writing, producing, and recording the new Driver 2 album for an early 2012 release. Following in the footsteps of the 2009 Driver - Sons of Thunder CD, the band is currently recording tracks in Los Angeles. The new CD will be released worldwide on Metal Heaven, King Records, and RockZilla labels.

Voi olla jo jossain ollutkin, mutta itse huomasin vasta nyt. Hienoa !

Tuolla tästä lisää & kansi. Hyvältä kuulostaa! Driverin "eka" ollut yllättävän paljon viime vuosina kuuntelussa; mm. ex-Death-jäsentä sisältävä Fires Of Babylon ei niinkään, pitäisi varmaan kuunnella pitkästä aikaa että mikä mätti. Roy Z:n biisien puuttuminen? Kun ainakaan vokalistin kyvyistä se ei ole jäänyt kiinni.

DRIVER: “Countdown” 25.05.2012

US Metal legend DRIVER feat. guitarist Roy Z and vocalist Rob Rock will unleash their new masterpiece “Countdown” on May 25 via Metal Heaven.

Originally formed out of the ashes of short-lived super group M.A.R.S. in the late Eighties and reaching cult status based on the strength of a widely circulated 1990 five-song cassette EP that garnered the band a dedicated worldwide following, DRIVER came back to life with a bang in 2008 via their appropriately titled debut album, 'Sons Of Thunder.' Containing newly recorded versions of the classic EP cuts in addition to seven brand new compositions, the band resurrected their unique brand of melodic yet hard-hitting style of metal that made DRIVER one of the most underrated heavy rock acts of their time.

Centered around powerhouse vocalist Rob Rock (Impellitteri, Warrior, Joshua, Avantasia, Axel Rudi Pell) and acclaimed guitarist/producer Roy Z (Bruce Dickinson, Rob Halford, Tribe Of Gypsies) and featuring original drummer Reynold 'Butch' Carlson (Jag Panzer, Joey Tafolla, Tribe After Tribe), along with seasoned players Ed Roth (Glenn Hughes, Ronnie Montrose, Impellitteri) on keyboards and Aaron Samson (Odin, George Lynch, John 5) on bass, Driver was welcomed back with open arms by the hard rock community, culminating in the band's first ever European live appearance at Germany's prestigious Bang Your Head!!! festival in the summer of 2009.

In the fall of 2011, main writers Rob Rock and Roy Z renewed their long standing creative partnership and commenced work on a follow-up to 'Sons Of Thunder.' As was the case with its predecessor, 'Countdown' is a mixture of brand new material and several rescued-from-the-vaults demo gems, including 'Destiny', 'Thief in the Night' and 'Always on my Mind', which interlock seamlessly for a classic Driver-style album, aided by Roy Z's emphasis on vintage production values that harken back to the glory days of early 80's heavy metal.

Chiefly recorded and mixed at Roy Z's California-based studio, the duo once again brought in Carlson, Roth and Samson to cut the bulk of the tracks, with additional contributions coming from bassists Ray Burke (Life After Death, Bruce Dickinson) and Daniel Cordova (Shades Of Crimson, Vengeance Rising), as well as veteran vocalist Mark Boals (Yngwie Malmsteen, Royal Hunt). Mastering duties were again handled by Maor Appelbaum (Halford, Sepultura, Yngwie Malmsteen).

Track list:01) Return to the Sky 02) Rising Son 03) Countdown 04) Hollywood Shooting Star 05) Thief in the Night 06) Cry of the Wounded 07) Always on my Mind 08) Feel the Fire 09) Destiny 10) Running from the Darkness 11) Babylon (exclusive European bonus track)

http://www.robrock.com" onclick="window.open(this.href);return false; | http://www.metalheaven.net" onclick="window.open(this.href);return false;

[Jussi K]

Laitetaan taas vaikka tänne, ns-topicin sijaan, kun oma ketjunsa on kadonnut.

Axel Rudi Pell - Run With The Wind

Uuden Circle Of The Oathin kolmosraita. Pell on todella varma kaveri näissä tuotoksissaan. Taas oikein hyvänlaatuista kamaa. Ehkä jopa tavallistakin paremman kuuloista. Vähän tämmönen kitaristien McDonalds, kun tilaa, tietää mitä saa ja aina maistuu.

Eli tuolla arvio linjoilla, ja ite tuumasin ettei nyt osuta ihan niin maaliin kuten parilla edellisellä (saati parhailla):

Circle Of The Oath on Axel Rudi Pellin neljästoista (14.) täyspitkä studiolevy. Itse kyllä melkein laskisin viiden vuoden takaisen, mainion Diamonds Unlockedinkin sellaiseksi, vaikka se covereita sisälsikin. Versiot olivat niin täydellisesti ARP-muotissa jo rakenteellisia sijoituspaikkojaan myöten, ”axeloitu” sanottiin foorumillamme joskus kovin osuvasti. Ja ainahan Pell yhden levyllisen verran biisejä tekaisee, kuten on tehnyt vähintään joka toinen (!) vuosi, 1989 alkaen.

Millaisia nämä sitten ovat tällä kertaa Circle Of The Oathiksi nimetyllä uutukaisella? Vähän kaksijakoisia. Mutta sitä ennen pitää mainita miten komea kansi muistuttaa yhtä suosikeistani, vuoden 1997 Magicia muunkin tunnelman kuin pelkän värimaailman puolesta, vaikkei olekaan enää (Rhapsodynkin hovitaitelijana toimineen) Marc Klinniertin tekemä, vaan jo viime levyllä esitellyn brittiläisen fantasiapelikirjojen kuvittajan Martin McKennan teos.

Itse kappaleisiin. Jopa harvinaisen majesteettiseksi (useimmiten kun ovat taipuneet mitäänsanomattomiksi) äityvän intron jälkeinen Ghost In The Black riffittelee käyntiin tekijälleen hieman epätyypilliseen tapaan. Hienosti jytistely jatkuukin, tuoden mieleen n. vuosikymmenen takaiset kollegansa Edge Of The World ja Earls Of Black. Soolon kiipparivuorottelu Ferdy Doernbergin kanssa on myös levyillä harvinaisempi ratkaisu, vaikka livenähän niitä harrastetaan kuulemma liiankin pitkään. Run With The Wind kuultiin ennakkostreamina ja sehän toimii edelleen yhtä tehokkaasti! Hieman normaalia ARP-rokkeria terävämpi ja särmikkäämpi (ja myös vauhdikkaampi, peltipoliisit kiittävät...) helmi saa esitellä Gioelin ikimahtavaa ääntä mielin määrin. Before I Die ei nimestään huolimatta ole slovari, vaan rivakkuus jatkuu kolmannessakin biisissä, viimeistellen sopivasti albumin aluksi 1-2-3 -turpaanlyönnin alle viisiminuuttisia (Peliille saavutus sinänsä) raitoja. Säkeistöt tuovat kovasti mieleen debyytti Wild Obsessionin ja Charlie Huhnin laulutyylin, ennen seesteisempää kertsiä. Seesteisyyttä tarjoaakin runsaammin nimikkoveisu, jatkaen uusien pienten yksityiskohtien ripottelua. Noin minuutin mittaisella pelkän nailonkielisen soittelulla alkava Circle Of The Oath saa aluksi hämilleen: mitäs näin 70-lukulaisesti tunnelmoidaan, eikä juttu kuitenkaan ole (sen tavallisimman ARP:n esikuvan) Blackmoren näpeistä peräisin? Ennen kuin lyriikat ehtivät alkaessaan sitä “bird of prey” -fraasilla alleviivaamaan, se selkiää: Uriah Heepiähän se. Vaikka toki kertosäkeeseen saadaan loihdittua Dio-ajan Rainbow'n tunnelmia, passelina vastapainona totuttua rennommalle Gioelille noissa muissa osissa.

Todella hyvä alkupuolisko siis, laadukkaita sävellyksiä ja tuoreitakin detaljeja. Niiden perään Iron Maidenin mieleen tuoden nimetty Fortunes Of War jatkaa miellyttävän äkäisellä riffillä mutta laukkaa sitten kovin perinteisille ja ennen kuulluille aroille. Sama jatkuu Hold On To Your Dreamsissakin. Klassisesta pysäytyskohdasta huolimatta levyn heikoin lenkki on tässä. Ennenkin olen puhunut kaavarokkerista Axel Rudi Pellin yhteydessä ja nämä ovat ikävä kyllä jo pahassakin juuri niitä, mitä nyt ensin mainitussa on sentään vallan hyvä kertosäe, joka pelastaa aina paljon. Kun välissä rauhoitellaan ikäänkuin Dreaming Deadin (edellislevyltä, tai muutaman muunkin) heikommalla versiolla ja tämänkertainen balladi Lived Our Lives Before menee myös hiukan sinne kiintiöpuolelle, niin kappaleiden tason putoaminen on puolivälin jälkeen korviin pistävää. Vaikka eihän tämä mies saa kauhean heikkoa hituria tehtyä, vaikka yrittäisikin, tai sitten Johnny Gioeli nostaa näitä jo yksin äänellään. Sitten, kun viimeisessä The Crestin tapaan elvytellään jo sen kaikkein eeppisimmän vedon nimessä menneitä haamuja, on jo pelko persiissä. Vanhan variksenpelätin se kaikkein parhain levy The Masquerade Ball tuodaan jo intron ja kertosäkeen kiipparitaustojen toisinnoilla mieleen, ennen tietysti sitä loppukolmanneksella kajahtavaa kovin muistorikasta kertosäettä. Paha vain, että World Of Confusionin oma kertsi on juuri kuin edellisen Oceans Of Timen vastaava haikailu: valju toisinto alkuperäisestä klassikosta. Tuota vuoden 2000 levytystä tuodaan esille tavallaan jo aiemmin, ainakin uriahheepmäisyyksillä, sillehän coveroitiin upeasti July Morning.

Pitää kuitenkin muistaa että edellä lytätyt kappaleet olisivat jonkin toisen artistin hevirokkilevyllä sitä parasta antia, ja tässä on kyse enemmänkin toisinaan jopa parkkiintuneelle kuuntelijalle liian tutuista maneereista. Hankala levy siis arvotettavaksi, kun helmiä ja tosiaan paikoin liiankin taattua laatua piisaa. Mutta ainahan sitä ainakin minun mielestäni pitäisi albumin saamaa numeroa katsoa ensimmäiseksi artistin oman diskografian sisällä ja nyt kävi samoin kuin 2004: kahden virkistävän ja loistavan levyn jälkeen tulee eteen se tavallisempi välipala. Perushyvää vanhoille ystäville, mutta hyvänpäiväntutut eivät innostune.

Tämän kevään Euroopan-kiertueen soisi kyllä tuovan Mr Pellin ensi kertaa Suomeenkin, edes kesäfestareille! Kolme keikkaa aiemmin live-dvd:n kuvaukseenkin käytetyssä Bochumin Zechessä ovat loppuunmyytyjä peräkkäisille päiville, joten saksalaiset ainakin ymmärtävät hyvän päälle. Toivottavasti meikäläisetkin sitten tilaisuuden tullen.

7,5/10

[Krugbit]

No niin voisinpa itsekin laittaa tänne pari suositusta. Jos haluaa kuunnella jotain tosi undergroundia niin suosittelen ehdottomasti The Residents -nimistä yhtyettä. Jotkut varmaan tunnistavatkin porukan ainakin valokuvasta http://cdn.alteredzones.com/post_art/the-residents.jpg" onclick="window.open(this.href);return false; Siinä on kyllä sellaista häröilyä että voidaan jo asettaa kyseenalaiseksi onko se musiikkia ollenkaan. Sitä on vaikea kuvailla sellaisille jotka eivät ole kuulleet joten jos uteliaisuus heräsi niin testatkaa itse. Levyjen saatavuus on kyllä varsin niukkaa, mutta ainakin Groovesharkista pystyy kuuntelemaan jos ei muuten. Heidän koko tuotantonsa on enemmän tai vähemmän outoa mutta esimerkiksi Third Reich 'n Roll ja Commercial Album ovat hyviä levyjä joilla aloittaa, tosin kovin moni ei ehkä halua kuulla koko yhtyeestä mitään niiden jälkeen... Mutta suosittelen jos haluatte kuulla jotakin ainutlaatuista.

Hidastempoisen ja synkkäsävyisen metallimusiikin ystäville voin suositella tamperelaista Consciousness Removal Projectia. Kyseessä on oikeastaan pitkälti yhden miehen projekti. Mutta musiikki on siis hidastempoista ja painostavaa melko synkillä lyriikoilla. Hyvin raskaat soundit, mutta kappaleissa on myös hiljaisempia kohtia tasapainottamassa. Vaatii kärsivällisyyttä, kappaleet ovat pitkiä eivätkä ihan helposti avautuvia. Itse kuitenkin pidän, vaikka en varsinaisesti äärimetallin ystäviin kuulukaan. On myös hyvät mahdollisuudet nähdä porukka livenä, varsinkin jos asuu vähän suuremmassa kaupungissa. Jos kiinnostaa, kannattaa seurata kotikaupungin keikkatarjontaa. Tuotantoa voi kuunnella netistä laillisesti ilmaiseksi, yhtye on liikkeellä enemmän harrastus- kuin ammattilaispohjalta, mutta on saanut huomiota myös ulkomaisissa alan medioissa.

[Jussi K]

Puffataanpa hieman (eikä muuten ollenkaan syyttä! loistava biisikolmikko tuo) täkäläisiä tunnuksia vailla olevia Hki-Kajaanilaisia:

NIGHT CRIME (80's heavy rock) - uusi EP online!

Pian kahden vuoden iän saavuttava, Helsingissä vaikuttava NIGHT CRIME on tullut viimeinkin ensimmäisen virallisen julkaisunsa kynnykselle. Bändi on aikaisemminkin demottanut biisejä lähinnä nettisivuja ja keikkoja silmälläpitäen, mutta biisien hiominen ja bändin hitsautuminen tiukaksi kokonaisuudeksi on ottanut aikansa ennen ensimmäisen julkaisun aattoa. Nyt Night Crime julkaisee uuden City Of Crime –EP:nsä kokonaisuudessaan osoitteessa:

http://soundcloud.com/night-crime" onclick="window.open(this.href);return false;

Levyn fyysinen versio on saatavilla bändin tulevilla keikoilla.

Ensimmäinen raita Midnight Warriors avaa pelin ja repii kuulijansa heti teutonihevin pioneerin Acceptin hengessä, mutta vastapainoa rankkuudelle tarjoaa kertosäe, josta Bryan Adamskin olisi kateellinen. Melodinen, tappavan tarttuva kertsi muistuttaa Dokkenin kulta-ajoista ja saa oluttuopit nousemaan taivasta kohden näin kesän kynnyksellä. Tämä takuuvarma kesähitti on kuin tehty avoautolla ajamista varten.

Alkurysäyksen jälkeen laitetaan vähän pienempää pykälää silmään tunnelmallisella mid-temposlovarilla nimeltään Kissing The Night. Haikea synamatto muistuttaa Van Halenin kulta-ajoista ja laulaja Leo Bazookan riipivään tulkintaan voi kuka tahansa samaistua muistellessaan ensirakkauden valoja ja varjoja. Biisi paitsi herkistää tunnelman, antaa myös hetken hengähdystauon kolmatta ja viimeistä biisiä varten.

Tuskin ovat kynttilät ennättäneet sammua ja kyynel tipahtaa poskelta, kun viimeinen ja raskain metallijuna City of Crime lähtee käyntiin. Tämä biisi on jo silkkaa heavy metalia repivine riffeineen ja raskaan laukkakompin pohjustamana. Biisi käsittelee nimensä mukaisesti lisääntyvää rikollisuutta missäpäs muualla kuin maamme pääkaupungissa ja mikäs sen osuvampi kertosäe kuin hokema "Welcome to the city of crime, tonight you're gonna die". Tässäkin rallissa kertosäe nousee jo tajunnan rajamaille, eli silkka kesähitti taas kyseessä ja vieläpä osuva sellainen.

Night Crime tekee julkaisunsa kynnyksellä lyhyen ja ytimekkään Suomen-kiertueen, joka sisältää seuraavat keikat:


2.6.2012 Helsinki, Sture 21

8.6.2012 Kajaani, Kulman Legenda

9.6.2012 Nuorgam, Staalon pesä *peruttu* > Kajaani, Ravintola Balls

10.6.2012 Oulu, Ykän pub


Leo Bazooka: Lead vocals
Mats Napalm: Guitar, vocals
Jan Hong Kong: Bass
Ade Heineken: Drums

http://www.facebook.com/pages/Night-Cri ... 6476868044" onclick="window.open(this.href);return false;
http://www.myspace.com/nightcrimeband" onclick="window.open(this.href);return false;

Kiertueen "päätöskeikka" tuli nähtyä viime su ja hauskaa oli Kahden julkaisunsa kaikki 6 originaalia (kolme aiempaa kappaletta Mikseri.netissä -tsekkaa Queen Of The Alley -livehitti!) soitettiin ja lisäksi Wasted Years, Heaven And Hell, sekä The Wild And The Young (Quiet Riotin itselleni aiemmin tuntematon helmi) -coverit.
Mutta kuunnelkaapa nuo soundcloudin striimibiisit itse, livenä vokalisti-Leo oli vieläkin parempi, tavallaan kasarirockiin tarvittavan smooth-ääni, mutta pystyy silti kunnon screameihin sopivan usein. Mainiota kamaa, tuon EP:n 3€ ostoksen jälkeen hankkisin mielellään seuraavan jo yhtä valmiina täyspitkänä! "Suomen King Kobra" oli kai joskus ekan tulemisensa aikaan omana sloganinaan messulaudalla. Oma suosikkini: EP:n #3, City Of Crime.

[Jussi K]

Driver - Always On My Mind

7/11 biisi on ensimmäinen, joka uudelta Countdown-levyltä toimii kunnolla. Slovarithan kyllä yleensä aina, kun Rob Rock on ollut kyseessä. Mutta selkeästi Sons Of Thunderia heikompi levy tuli nyt, ihme homma, vaikka Roy Z on edelleen matkassa toisena vahvana vaikuttajana...

Noin tuli aiemmin uudesta kakkoslevystä tuumattua, mutta nyttemmin on alkanut toimimaan paljon paremmin! Varsinkin nimibiisi & Hollywood Shooting Star. Riittämiin on toki myös Roy Z:n äärimmäisen tilurikasta sooloilua; onko se aina vetänyt näin päättömästi?? Accident Of Birth pian taas kuunteluun...

[Jussi K]

Ei kai noita kukaan moderaattorinäppäimellä deletoi pois loppupäästä, kun tuntuu että aina niin yhtäkkiä häviävät, hyvää tekstiä täynnä eilenkin masensi huomata Armored Sain-ketjun katoaminen, kun olin menossa hihkumaan että kakkoslevynsä Delirious Nomad on hiljattain julkaistu Rock Candyn toimesta uudestaan! Miekin maksoin mielellään täyden hinnan samantien cdonille, kun tuo on toinen kahdesta, mikä heiltä vielä puuttui. Vasta uusimman Classic Rockin levyarviosta hoksasin tämän kulttuuriteon tuossa viikolla.

Täältä evakosta löysi haku edellisen maininnan Armored Saintista, joten laitetaan jatkoksi, eikä Belladonna-Anthraxin ketjua parantamaan:

Armored Saint - Live On Headbangers Ball, Minneapolis, 1987

March Of The Saint
Underdogs
Human Vulture
Chemical Euphoria
Isolation
Can U Deliver
Madhouse

CAN. YOU. DELIVER. ?

[The Prisoner]

Nyt en suosittelekaan levyä vaan keikkaa. Kaikki Porin lähialueilla asuvat: MENKÄÄ MONTTUUN TÄNÄÄN! Siellä musisoi Mötherhead - coverbändi, arvannette minkä yhtyeen musaa coveroidaan. Kaveri soitta kitaraa ko. pumpussa. Valitettavasti en ite pääse tänään mestoille, saavun vasta huomenissa entiseen kotikaupunkiini.