Tinnitus Brutale, Korvissa Soi...Soi...Soi

[Salamalla ratsastaja]

Rob Cavestany - Lines on The Road. Yllättävän rentoaa shittiä DA-kitaristilta. Harvinaisen hyvää rentoa shittiä tosin.

[AntiSmuli]

Wolf - Hiding In Shadows

Olipahan tiukka kiekko tämä Ravenous. Pitääkin alkaa tutustumaan muihinkin levyihin eikä vain satunnaisiin pintaraapaisuihin. Ensi kuussa sopivasti Suomen rundikin.

[Iron Constable]

Deliverance - Temporary Insanity

Ei uskalla mitään uutta kuunnella, kun Hesen mielestä se on kumminkin paskaa tai muuten vaan jo nähty Tää on vanhaa kunnon rässiä, jostain kasarin lopulta. Erittäin kova levy tämä bändin niminen, taitaa aika monen listassa päästä niitten parinkymmenen parhaan thrash-levyn joukkoon. Olkoonkin, että on niputettu white-thrashin alle, kun soittajat ainakin tuolloin uskoivat jumalaan.

[Hese]

Ja uusi Bloodboundhan on parastaan Book Of the Deadin kanssa melkoinen saavutus jonkin nobody-kossin rekryttyään, kun itse Urban Breedkin feilasi edellisen levyn matkassa.

Mielestäni suurin ongelma on biisit, ei vaan ole kovin iskeviä ralleja. Vika ei niinkään uusissa laulajissa tai soittotaidoissa.

Ei uskalla mitään uutta kuunnella, kun Hesen mielestä se on kumminkin paskaa tai muuten vaan jo nähty

Vanhassa vara parempi vai mite sen meni No ei, on tänä vuonna muutama hyväkin lätty tullut ulos.

MyGrain - Dust Devils And Cosmic Storms

Esimerkiksi tämä MyGrainin uutukainen.

[Jussi K]

Mielestäni suurin ongelma on biisit, ei vaan ole kovin iskeviä ralleja. Vika ei niinkään uusissa laulajissa tai soittotaidoissa.

Kuuntelepas toisenkin kerran tuo Unholy Cross! Mutta toisaalta, mulle on suurin osa kakkoslevystäkin hiton hyvin mukaantarttuvaa menoa & melodiaa täynnä, joten nämä voi tietysti olla preferenssejä.

ns: Treat - Waiting Game

Hitto tämä on ihan mahtava bändi, jos jollain oli rahkeita ryhtyä ysärillä hajoamisensa jälkeen poptähtien hittienkirjoittajaksi, niin kitaristi Anders Wickströmillä sitten. Tsekatkaapa vaikka Get You On The Runin koukut. The Pleasure Principlen (1986) kannesta tulee vähän mieleen edellisvuoden Zero Ninemme White Lines, eikö?

[Iron Constable]

Jep Hese, Unholy Cross tarvitsee kuuntelua. Parin ekan kuuntelun jälkeen alkoi tuntumaan, että levy on liian "harmaa", mutta nyt alkavat yksilöt erottumaan. Ei fillereitä, kourallinen todella kovia ralleja ja suurin osa hyviä, mutta vaativat kuuntelua, koska ovat suht samasta laarista vedettyjä. Sehän ei tosin Bloodboundin kohdalla yllätä ketään...

Sekään ei varmaan yllätä ketään, että oma suosikkibiisini levyltä on Moria, joka kumartelee ehkä voimakkaimmin debyytin suuntaan. Bändistä ei voi erehtyä !

http://www.youtube.com/watch?v=h3Kbkv2p3bo

[Hese]

Kuuntelepas toisenkin kerran tuo Unholy Cross! Mutta toisaalta, mulle on suurin osa kakkoslevystäkin hiton hyvin mukaantarttuvaa menoa & melodiaa täynnä, joten nämä voi tietysti olla preferenssejä.

On tuota levyä pyöritelty kymmenkunta kertaa jo läpi ja tätäkin raapustaessa soi. Kuten jossain välissä mainitsin, parempi kuin kaksi edeltäjäänsä mutta ei debyytin veroinen. Kyllä tämä eniten sinne debyytin suuntaan on ja plussaa siitä.


Bloodbound - Drop The Bomb

[Lappis]

Iced Earth- Gettysburg

Sanattomaksi vetää

[Sir]

Valoton - Beastificate

Huh huh... tuli muuten aika huolella puun takaa tämä lätty, mutta sanotaan nyt jokusen kuuntelun jälkeen sen verran, että jos olisin tähän jo viime vuoden puolella törmännyt, olisin melko luultavasti nimennyt tämän vuoden 2010 parhaaksi suomalaiseksi metallilätyksi. Vihaista kuin perrrrrrrrrrkele.

http://www.apochs.net/CDs/Valoton-Beastificate.html" onclick="window.open(this.href);return false;

Like one of today's typical underground Black Metal bands, Valoton wishes to stay in the shadows. The group hails from Finland, but that's about all that is available of this group, as the member identities, the year they formed, all of that information is not available, nor is there a website for the band itself, leaving nothing behind of their path of destruction. The only thing about this group that seperates them from many of today's more secretive acts is the more pollished production quality of Beastificate, their debut full-length effort through Hammer of Hate Records. So, the question, really, is whether this band is worth being that secretive, or if it's some kind of gimmick to try to lure fans of the style into purchasing their material simply because of their mysterious nature.

As stated, the overall production is a lot cleaner then one would expect from a band that prefers anonymity, but in it's defense, the band utilizes material that is typically of a fast pace, merging back and forth between razor-like furiocity with the guitars and drums, to a more heavier and intimidating Black Metal sound. The production lends to that intimidating feeling, which does appear throughout, but the slower sections has that atmosphere going a little more, mostly due to a more ritualistic approach, which is what happens during those sections in the title track, "Beastificate", which features background clean singing against the sharp rhaspy vocal approach, but far back in the recording to give it that sensation and really play on the overall atmosphere of the recording. These also appear on the closing track "Reborn in Flames", but stand out a little more, giving the track more of an epic glorious feel then anything for the short time they are performed.

There is also a good deal of melody to the material here, mostly due to the fantastic guitar work throughout the album, causing the music to take on a life of it's own in a stylish Symphonic Black Metal approach, but without any sort of Symphonic element, almsot as if listening to an album heavily inspired by similar bands like Watain. There also is no denying some of the early Black Metal influences that appear on this recording, such as a huge throwback to Venom with the harsher vocals and slower pace that the band would would in their recordings. This little homage only happens once, and while it works perfectly with the recording, it just sounds a little abrupt and like it comes out of nowhere.

The longer you progress through the album, you will often come across tracks that are a bit out of the ordinary with atmosphere. While the band plays music that often sounds like artillery going off due to the rapid firing pace, as well as the blistering double bass kicks, the music can weave a feeling all it's own, past that of a traditional doom and gloom atmosphere of cold, wintery mountains of the most Northern of regions. Instead, it seems to pick up a genuine feeling of a dark, black magic. "Musta Soihtu" is the perfect example of this, as the song almost gives off an unnatural feel that carries itself in a dark, yet spellbinding manner. Sadly, not all tracks have this overall feel to the music, as some do carry the cold, depressing feel to them, such as "Sancta Scientia", and the interlude track "Beatific Visions", which is mostly sounds of a barren landscape with animals such as dogs being abound. Sadly, the latter piece really doesn't set much of a tone, and seems like the band tried to push for the feeling of the track before it, the magical "Musta Soihtu", and failed, leaving a somewhat empty gap between the two that will quickly be skipped over past that initial spin.

What it comes down to, really, is how well the music is done, and it's done quite well indeed. Beastificate is a superb example of how Black Metal bands can create a dark, sinister, and even sometimes magical album in the way of the dark arts. While this anonymous issue with the bands lends a certain aura of mystery, and does seem to push along the dark-magic feel on some of the songs, it's a bit redundant at this point, and isn't as good a push as saying what bands these members have worked with before, as the press statement that accompanied this review copy of the album proves that they are not new to the Black Metal, but have a strong lineage, and it really does show in the music they create. For a debut album, Valoton hold nothing back and bare their teeth, ready to sink into the unsuspecting masses with their impressive Beastificate, and is a release that any Black Metal fan should experience.

[Jyyd]

np: Joe Walsh & Lita Ford - A Future to this Life
Huikeeta ja kliseistä AOR-rockkia ysäriltä.

[AntiSmuli]

Deicide - Angel Of Agony

Ompas tasapaksu ja ehkäpä jopa tylsähkö kokonaisuus tämä Till Death Do Us Part. Parikin kertaa soinu päivän aikana ja aika pettymyshän tämä edeltäjäänsä verrattuna on. Voipi olla ettei ihan heti eksy soittimeen takaisin. Katsotaan nyt uskaltaako tuota uusinta edes mistään tarjouksesta ostaa, vai pitäisköhän ensin kuunnella läpi.

[Sir]

Watchtower - Control And Resistance

Viime aikoina on tullut kuunneltua paljonkin Watchtower-orkesteria, kun tuli hommattua ykkösalbumi Energetic Disassembly ja demokokoelma Demonstrations In Chaos. Nyt kuuntelen kakkoskiekkoa, joka olikin vielä hetki sitten ainoa, joka hyllystä löytyi. Helvetin hyvää progressivista/teknistä thrashia, tai miksikä tätä nyt haluaakaan kutsua. Ei mitenkään erityisen suoraviivaista/yksinkertaista musiikkia.

[Iron Constable]

Sunrise - Trust Your Soul

Ukrainasta. Nimikappale menossa levyltä. Perhanan kova. Poweria Sonatan, Labyrinthin ja muutaman muun henkeen. Yllättävän kova.

[nickorules]

Megadeth - Capitol Punishment

Tätä voi kuvailla vain... .

Eiköhän laudan 'Deth-fanit tunne, mutta jos joku on missannut tämän jännän kappaleen -> http://www.youtube.com/watch?v=YALecmRBgA4" onclick="window.open(this.href);return false;

[reptile]

Deicide: Once Upon The Cross

Yksi täydellisimmistä death metal-levyistä. Jo pari aiempaa Deicide-levyä olivat todella hyviä, mutta tällä kaikki loksahti kohdalleen. Pidän todella paljon tuotannosta tällä levyllä, soundi on juuri sopiva: tiukkuutta, särmää ja selkeyttä löytyy sopivasti. Bentonin vokalisointi on kehittynyt aiemmista yhä vaan parempaan suuntaan, rienaus on todella julmaa. Ja biisimateriaali on erittäin tasaista. Teknisyyttä on karsittu hieman Legionista ja riffit ovat iskevämpiä.

[Risto Malinen]

Täällä soi 11.6. soitettava reilun 70 minuutin settilista, joka koostuu vain 5 ensimmäisen levyn biiseistä, kustakin se about 15 minuuttia (paitsi EP). Ja tokihan homma menee lähestulkoon kronologisessa järjestyksessä.

Queen Of The Reich
Take Hold Of The Flame
Roads To Madness
Walk In The Shadows
London
I Will Remember
I Remember Now
Operation:Mindcrime
Breaking The Silence
Eyes Of The Stranger
Best I Can
Empire

Jet City Woman
The Lady Wore Black

Tuommoinen lista olisi kyllä niin KISMET, että ...
Ja jollakin aikakoneella Geoff on viety siksi illaksi 25 vuotta taaksepäin.


EDIT: Ja sitten heräsin unestani...

[Lappis]

http://www.youtube.com/watch?v=w_CRbbHzT0Q" onclick="window.open(this.href);return false;

1 h 30 min Dream Theaterin instrumentaalijuttuja medleynä

Otin päikkärit ja laitoin taustalle. Lienen sairas, mutta diggailen kyllä just tollasesta soittelusta. Diggaan tietty monenlaisesta muustakin kamasta mutta...

[Siren]

Helloween - Ride the Sky

Ahh... Tämä on sitä oikeaa Speed Metalia. Täydellistä kamaa!

[Saabas]

Ja tarkemmin eriteltynä lopun trilogia -osuus... Synagoga Satanae... Maailman raskain.. murskaavin.. tappavin biisi ikinä. Ei tän aikana pysty/uskalla ees hengittää. Aikoinani vähän jopa ihmettelin, et miks helvetissä mä ostan yhdestä ei-Death levystä normi CD:n, digipakin ja vinyylin (vaikken omista edes soitinta), mut varmaanki siks että tää on raskainta ja musertavinta, mitä 2000 -luvulla on tehty.

[AntiSmuli]

Bolt Thrower - Mercenary

Kelpo levy kyllä. Tällä bändillä on juuri se vaikutus, että kun kuulee ja toteaa yhden levyn hyväksy, on pakko hommata lisää. Ja eikä näihin voi kyllä pettyä mitenkään. Uskoisin, että livenä varsin murskaava orkesteri.

[Hese]

Symfonia - Fields Of Avalon

Stratomatos levykin vuotanut nettiin ja voihan perse kun kuulostaakin hyvältä! Olisiko peräti vuoden powermetelilevy tässä?

edit. Come By The Hills

[AntiSmuli]

Cult Of Luna - Eternal Kingdom CD

Johan toimiikin hyvin kuumehouruissa.

[nickorules]

Megadeth - Vortex (Cryptic Sounds)

Hyvin jännä... Ihan kivasti toimii instrumentaalinakin.

E:Megadeth - Time/Use the Man

Aika jännä. Dave kuulosti Timessa suht hirveältä, eikä Use the Man toistaiseksi ole vaikuttanut, sillä kertosäe ei kuulosta hyvältä noin nopeana.

Versio on Indonesiasta vuodelta 2001.

[Hese]

Symfonia - Don't Let Me Go

Kuulostaapas aika paljon Helloweenin A Tale That Wasn't Rightilta mutta väliäkös tuolla. Kyllä tämä Symfonian In Paradisum on semmoinen 9/10 levy.

[Jyyd]

^ jahas, pitää Symfonian uusi lätty pistää kuunteluun pian.



np: John Norum - Counting on Your Love
On tää Norumin kakkoslevy hyvää hard rockkia, diggaan kyllä kuunnella. Etenkin taustamusana soljuu hyvin.