Bruce Dickinson levyarvostelut osa 4: Accident Of Birth

[Summerganon]

^Hyvältä järjestykseltähän tuokin näyttää, mutta minusta Omega kuuluu loppupuolelle. Sen köllöttely noin puolivälissä tuntuu samalta, kuin jos Rime of the Ancient Mariner olisi Powerslaven toinen tai kolmas biisi.

[t.Q]

^Hyvältä järjestykseltähän tuokin näyttää, mutta minusta Omega kuuluu loppupuolelle. Sen köllöttely noin puolivälissä tuntuu samalta, kuin jos Rime of the Ancient Mariner olisi Powerslaven toinen tai kolmas biisi.

No mutta sehän on lopussa? Katsos kun vinyylin kuuntelemiseen kuuluu oleellisena osana lätyn kääntäminen..

[Summerganon]

^Hyvältä järjestykseltähän tuokin näyttää, mutta minusta Omega kuuluu loppupuolelle. Sen köllöttely noin puolivälissä tuntuu samalta, kuin jos Rime of the Ancient Mariner olisi Powerslaven toinen tai kolmas biisi.

No mutta sehän on lopussa? Katsos kun vinyylin kuuntelemiseen kuuluu oleellisena osana lätyn kääntäminen..

Katos perhana

[Siren]

Mielipiteeni levystä:

1. Freak
Levy käynnistetään lyhyellä ja suoraan sanoen huonolla kitarariffillä joka kestää onneksi vain 10 sekuntia. Tämän jälkeen alkaa raskas ja todella lupaavan kuuloinen riffittely. Bruce laulaa perus-säkeistöt todella hyvin. Väliosassa kuullaan tökkivää/pätkivää riffittely joka kuulostaa todella komealta. Kertosäe on tämän biisin heikoin kohta. Bruce hokee kertsissä pelkästään vain: Who leads you to the dark secrets ja se alkaa tympimään loppua kohden. Tästä viasta johtuen Arvosana on vain 9

2. Toltec 7 Arrival
Intro seuraavalle biisille. Ei arvosanaa.

3. Starchildren
Laadulla ja raskaalla riffittelyllä jatketaan. Bruce laulaa koko biisin läpi hitaalla temmolla. Sanat ovat hyvät vaikka en tiedä mistä ne kertovat. Sahaava riffi ennen sooloja päättää ensimmäisen puoliskon mallikkaasti. Soolot ovat siitä hyvät että ne eivät yllä nopeammiksi kuin biisin tempokaan. kaikenkaikkiaan erittäin hyvä biisi. 9,5

4. Taking The Queen
Seuraavaksi onkin aika rauhoittua akustiseen kitarointiin. Brucekin laulaa rauhallisesti. Rummut liittyvät mukaan 1,10 kohdalla, nekin hillitysti. 1,40 kohdalla kitarat muuttuvat sähköisiksi ja saamarin hyvältähän se kuulostaa. kuitenkin ne muuttuvat pian takaisin akustisiin. Reilun 3 minuutin kohdalla kuultava kitara-soolo on helevetin hyvä ja sopii hyvin tähän kappaleeseen. Lopussa kuullaan vielä Pianoon soittoa. Loistava biisi. 10

5. Dark Side Of Aquarius
Jatkuu suoraan edellisestä biisistä. Kevyt bassointro käynnistää seuraavan mestariteoksen. Sähkökitarat nousevat taustalta rummutuksen saattelemana. Tämäkään biisi ei ole kovinkaan nopeatempoinen, vaan pitää semi temponsa koko biisin ajan. Kertosäe on erittäin hyvä, joskaan ei kuitenkaan lähellekään levyn parhaimpia. Soolojen jälkeen Herrat Z ja Smith soittavat hemmetin hyvää riffiä. Tämän jälkeen biisi muuttuu taas alun akustiseen muotoon, ja vaikuttaisi siltä että kappale olisi ollut siinä. Mutta sitten alkaa toinen puolisko soimaan, Brucen gotta move lausahduksillaan. Tämä jatkuu biisin loppuun asti ja levyn toiseksi paras biisi on saatu päätökseen. 10

6. Road To Hell
Seuraavaksi on vuorossa levyn Rockein veto. Mallikasta riffittelyä tarjotaan heti alkuun. Perus-säkeistöjen aikana Brucen laulu kuulostaa hieman Radiomaiselta. Kertosäe on levyn toiseksi paras ja jää helposti mieleen soimaan. Soolot ja niitä edeltävät kitaroinnit tuovat eniten mieleen Maidenin. Loppu mennään kertosäkeen voimalla joka passaa todella hyvin biisin loppuun. Aivan lopussa kuullaan vielä Wratchildin loppusoitanta. 10

The road to hell is full of good intentions
Say farewell, we may never meet again
The road to hell is full of good intentions
Down the left-hand highway with no sinister regrets

7. Man Of Sorrow
Levyn tunteellisinta antia edustaa Man Of Sorrow. Kappaleessa soittavat myös Piano, Viulu sekä Sello. Bruce tulkitsee kappaleen todella komeasti. Piano, Viulu sekä Sello luovat loistavan tunnelman. Soolokin on erittäin tunteella vedetty, mikä on todella hyvä asia. Loistavasti tehty ja tulkittu biisi. Paras Brucen laulama balladi. 10

8. Accident Of Birth
Vuoroon tulee levyn paras biisi. Tuomionpäivän riffillä ja rummutuksella aloitetaan, Bruce puhuu tähän päälle pimeästä puolesta. Erittäin hyvä pääriffi kuljettaa tätä biisiä loistavasti eteenpäin. Kertosäe on levyn paras ehdottomasti. Jostain olen lukenut että Bruce Dickinson olisi ollut epäonnistuneen abortin tulos (Onneksi)(Vai olenko väärässä), joten siksi tämä on henkilökohtaista puhetta häneltä. Ehdottomasti levyn paras biisi. 10+

Welcome home - it's been too long, we've missed you
Welcome home - we've opened up the gates
Welcome home - to your brothers and sisters
Welcome home - to an accident of birth

9. The Magician
Hyvällä riffittelyllä jatketaan. Perus-säkeistöt Bruce vetää normaaliin tapaan, mutta kertosäkeessä hän nostaa lauluaan korkeammmalle. Kertosäe on todella tarttuvaa kamaa. Varsinkin Woooaaaa!! The Magician Is My Name. Hyvä biisi. 8,5

10. Welcome The Pit
Levyn "heikoimman" biisin vuoro. Alun riffittely on todella hyvän kuuloista. Mutta Brucen laulusta en tykkää tämän biisin aikana, hän laulaa hitaasti puhemaisella tyylillä. Soolot ovat aika tavalliset muihin verratuna. Kertosäkeen hän saa kuulostamaan kyllä hyvältä, siitä plussaa. 8

11. Omega
Akustisella kitaroinnilla aloitetaan, Brucekin laulaa todella hyvin koko biisin läpi. 1 minuutin kohdalla tulevat sähköiset kitarat mukaan vain hetkeksi. Kertosäkeeseen tullessa biisi raskautuu hieman. Toisen kertsin jälkeen biisin tempo nousee jonkun verran vähäksi aikaa. Sooloihin tullessa tempo muuttuu todella paljon hitaasta nopeaan, mikä sopii todella hyvin tähän biisiin. Tämän jälkeen palataan takaisin hitaaseen tempoon kertsin voimalla. 9,5

12. Arc Of Space
Viimeisenä on vuorossa kokonaan akustinen balladi. Hemmetin hyvältähän se kuulostaakin. Bruce laulaa venyttäen joitakin sanojansa. Tässäkin kappaleessa on mukana Sello ja Viulu jotka luovat mahtavan tunnelman. Todella kaunis kappale, joka on samaa tasoa Man Of Sorrowin kanssa. 10

Keskiarvo: 9,5

Yhteenveto: Kuten näitte keskiarvostakin niin on tämä levy pakkohankinta kaikille jotka tykkäävät Bruce Dickinsonsta, tai muuten vain metallista. Levyllä ei ole yhtään huonoa biisi, mutta Welcome The Pit on minusta se heikoin muttei missään tapauksessa ole huono biisi. Tämä biisi ei paljoa kokonaisuutta hajoita.
Tämä levy menee keveästi monien Brucen aikaisten Maidenien edelle mm. The Number Of The Beast, Piece Of Mind, No Prayer For The Dying ja Fear Of The Dark

[Pertti Keinonen]

Onko tulkintani mielestänne oikea Tervetuloa Kärmespesään -biisistä: http://rautaneito.com/soolot/1217" onclick="window.open(this.href);return false;

Ei kai se nyt Korkeasaarestakaan kerro ?

[Summerganon]

^"Laulussa on kieroa mieltä ja tulkintaa." Sitä juuri! Tuo analyysi muuten antoi ainakin minulle ihan uutta tietoa tuosta biisistä (jos se nyt oikein tulkittu on). Hyvä hyvä.

"Welcome to the Pit was about dirty, dark and wicked sex. And jolly fine it is, too."

[Pertti Keinonen]

Mikä näkemys teillä on Road To Hellin sanoituksesta? Mistä biisi oikeastaan kertoo? Minulle tuli jonkinlainen pettäjäntie ajatelma.

[Summerganon]

^Jotain sinnepäin kait. Ja AoB:n remaster-painoksen vihkosessa seisoo näin: "That song wonders what went through Jesus' head whilst being crucified. Was he thinking about Mun and Da? What did he say to the guys on the crosses next door?" Kai siinä biisissä käsitellään juuri tuota Jesse-juttua ja noin yleensä sitä mitä siinä tilanteessa pyörii mielessä tai jotain. On kyllä noiden Dickinsonien omien biisien tulkinta aika vaikiaa. Toivotaan että jotain aukenee.

Ja suomennokset -topikissa esille otettu "naulat ranteisiin" viittaa siis juuri ristiin naulitsemiseen.

[nickorules]

Tämänkin arvostelen toiste, mutta Freak, Darkside of Aquarius ja nimibiisi ovat vitosen biisejä.

[Hilguma]

Tämänkin arvostelen toiste, mutta Freak, Darkside of Aquarius ja nimibiisi ovat vitosen biisejä.

Nuo kaksi muuta kyllä, mutta itse en henkilökohtaisesti laske Freakia mukaan vitosen sakkiin. Sen sijaan sinne voisivat kuulua sellaiset mestariteokset kuten Man Of Sorrows, Road To Hell, Omega ja Arc Of Space. Paljon viiden pisteen biisejä siis levylle mahtuu, ja tämä levy kuuluukin Brucen timantinkovaan pyhään kolminaisuuteen (AoB, CW, ToS). Itsekin joskus voisin jotain syvempää analyysiä heittää jos aikaa löytyy Enivei, mielenkiinnolla ootellaan nickorulesin arvostelua, tunteella ja hyvällä maulla tehtyjä arvosteluja on aina ilo lukea...

[nickorules]

Tämänkin arvostelen toiste, mutta Freak, Darkside of Aquarius ja nimibiisi ovat vitosen biisejä.

Nuo kaksi muuta kyllä, mutta itse en henkilökohtaisesti laske Freakia mukaan vitosen sakkiin. Sen sijaan sinne voisivat kuulua sellaiset mestariteokset kuten Man Of Sorrows, Road To Hell, Omega ja Arc Of Space. Paljon viiden pisteen biisejä siis levylle mahtuu, ja tämä levy kuuluukin Brucen timantinkovaan pyhään kolminaisuuteen (AoB, CW, ToS). Itsekin joskus voisin jotain syvempää analyysiä heittää jos aikaa löytyy Enivei, mielenkiinnolla ootellaan nickorulesin arvostelua, tunteella ja hyvällä maulla tehtyjä arvosteluja on aina ilo lukea...

Joo vähän liioittelin.. Freak ja Accident of Birth on 4,5. Darkside puolestaan on Brucen paras biisi (tosin Tyranny on vielä kuulematta).

[SPD10]

(tosin Tyranny on vielä kuulematta).

Kannattaa hommata ensi tilassa, meikäläisen mielestä jopa paras Brucen levyistä. 9,5/10 helposti.

[Hilguma]

^ Joo samoilla linjoilla ollaan. Varsinkin maestron ääni on tolla levyllä niin hitonmoisessa kunnossa että oksat pois. Ja kun kappalemateriaali on vielä tasaisen tappavaa tavaraa niin avot!

[nickorules]

No tässä tulee se arvostelu.

Freak
Jo alusta kuulee, että raakaa menoa tulossa. Riffi on loistava, samoin toinen riffi joka lähtee puolentoista minuutin kohdalla. Kertosäe on vähän tylsä toiston vuoksi ja keskiosan "radiopuhelinjutut" olisi saanut jättää pois.
4,5

Toltec 7 Arrival
Jännä tunnelmallinen välipätkä. Kaikki eivät tälle ole pisteitä antaneet, minä annan.
4

Starchildren
Ja tämä alkaa heti perään. Hyvin raskas. Pää lähtee automaattisesti moshaamaan. Säkeistöt ovat aika yksinkertaisia ja toimivia. Tämä on ruvennut toimimaan nyt paremmin.
4,25

Taking the Queen
Alku kuulostaa ihan joltain kansanlaululta. Toisen säkeistön bassolinja on hieno. Vaihtelee rauhallisen ja raskaan välillä, mutta ei iske niin hyvin kuin aiemmat.
3,75

Darkside of Aquarius
Mystisen intron jälkeen aivan räjähtää käyntiin. Säkeistöt nostavat kylmät väreet. Kertosäe on kaikessa yksinkertaisuudessaan aivan helvetin toimiva. Kaksi loistavaa sooloa ja sitten kaunis suvantokohta. Loppukin on hyvä, vaikka vähän toistaa samoja teemoja. Täyttä parhautta.
5

Road to Hell
Alun riffi on aika maidenmäinen, hyvä. Koko biisi on muutenkin aika maidenmäinen. 2.15 kohdilla lähtee Smithin tilu, jossa on vähän samaa kuin The Prisonerissa. Smith vetää loistavan soolon.
4,5

Man of Sorrows
Kaunis pianoballadi. Tykkään siitä, miten tämä on laulettu. Ei tästä voi muuta sanoa, paitsi siis tämän: Kaunis. Eiku: Loistava soolo, vaikka ei ole tilu.
4,5

Accident of Birth
Alku kuulostaa ihan joltain koneelta. Efektilaulu ei tässä haittaa. Perusriffi on mahtava. Kertosäkeen Welcome home-huudossa on jotain samaa kuin Still Life Nightmares-huudoissa - mahtavaa. Ja kertosäkeen jälkeen lähtee mahtava tuplamelodia.
4,75

The Magician
Vähän iloisempi biisi. Riffi kuulostaa jotenkin erikoiselta. Perushyvä biisi, mutta kuulostaa edellisen jälkeen vähän kesyltä. Soolot ovat kyllä albumin parhaimmistoa.
3,75

Welcome to the Pit
Todella raskas. Kertosäe on biisin paras puoli, aivan loistava. Albumin heikoin veto.
3,5

Omega
Alku on vähän samantapainen kun Taking the Queenissä. Vaihtelee kauniin ja raskaan välillä. Aika taidetta. Soolo kohdilla 3.50 yllättää. Tempo nousee mikä virkistää kappaletta. Bruce laulaa jälleen upeasti
4,75

Arc of Space
Kaunis, etnistyyppistä kitarointia sisältävä kipale. Soolo on hieno, muistuttaa tavallaan Dream Theaterin Hollow Yearsia. Kokonaan akustinen sulkee albumin hienosti.
4,5

Se kansi, jossa "Eddison" pomppaa miehen vatsan läpi, on hieno. Ka.4,3125=4,3. Siis oikeasti, vain TNOTB JA SiT ovat Maidenin albumeista parempia.

[nickorules]

(tosin Tyranny on vielä kuulematta).

Kannattaa hommata ensi tilassa, meikäläisen mielestä jopa paras Brucen levyistä. 9,5/10 helposti.

Taitaa sulla olla vähän erilainen musiikkimaku. On sillä nyt Abduction, Kill Devil Hill, NTSOTS ja Power of the Sun ja lähes kaikki muutkin hyviä, mutta ei pärjää minusta Accidentille. Ehkä 8,5/10.

[scorpions]

Ja jos joltain ei tätä heviklassikkoa vielä löydy, niin nyt on mahdollista korjata tuo vääryys nopeasti ja halvasti!

Accident Of Birth (2CD) EUR 5.49

http://www.play.com/Music/CD/4-/639406/ ... oduct.html" onclick="window.open(this.href);return false;

[nickorules]

Jeah! Kakkos-cd on kyllä aika turha, kolme Man of Sorrowsin versiota...

Hombre Triste...

[Beast Doctor 661]

1."Freak" (Dickinson, Roy Z.) – 4:15 : Alusta 2:14 asti; Biisi on aika tympäisevän yksitoikkoinen. Kertosäkeen jälkeinen osuus on parempi ja biisin temmon vaihdos hitaammaksi ja raskaammaksi toimii hyvin jatkona. Soolo "kasari" vaikutteinen. Nostaa hieman tylsän biisin tunnelmaa. Loppu samaa jauhantaa. En tästä biisistä kyllä suurempaa "analyysiä" tee. Jos tästä arvoasteikolla 1-5 pitäis antaa arvosana; Se olis about 2 1/2.
2."Toltec 7 Arrival" (Dickinson, Roy Z.) – 0:37 :
3."Starchildren" (Dickinson, Roy Z.) – 4:17 : Hyvällä Fiiliksellä vedetty biisi. "cosmista" voimaa.
4."Taking the Queen" (Dickinson, Roy Z.) – 4:49 Musta levyn parhaimmistoa. Hidas alku ja kappaleen tunnelma kantaa loppuun asti.
5."Darkside of Aquarius" (Dickinson, Roy Z.) – 6:42 : Groove kitarakuvio alussa. Svengaava. Biisissä hyvä nousu kohta perussäkeistöjen välissä kun kertosäe on toistunut. 1 soolo hillitty, mutta sopii peruskitarakuvion päälle hyvin. Soolojen jälkeen; paikallaan jauhanta(positiivisessä mielessä) = tyypillistä myös Maidenin biiseissä > väliosa on hyvä "silta" Gotta move gotta move gotta move push the wheel right round: kohtaan asti, jonka jälkeen toistuva kaunis kitaramelodia. Tän kohdan kitarointi on aivan Maiden vaikutteista, mutta onneksi ei niin kauan kuin jossain biiseissä jatketaan kylllästymiseen asti saman melodian tai riffin jauhamista. >Siis esimerkkinä voisi sanoa täysin erilaisen biisin: Don`t look to the eyes of the stranger Virtual XI levyltä. Biisissä todella jauhetaan liikaa biisin nimeä sanallisesti ja kitarakuvio on ihan liian pitkään toistettu. Vaikkakin pienine äänten korkeuksien muunteluineen. Dark Side of Aquariuksessa ne asiat pysyvät oikeassa mittakaavassa, eikä liikaa toistoa ole. Antaisin arvosanan 4 +.
6."Road to Hell" (Dickinson, Smith) – 3:57 : Menevä, mutta hyvä aika rock perusralli. Mut ihan keskinkertanen biisi.
7."Man of Sorrows" (Dickinson) – 5:20 : Ehdottomasti levyn parhaimmistoa. Tunteiden ristiriitaisuus ja surumielisyyden fiilis saatu hyvin vangittua Alesteir Crowleyn elämästä.
8."Accident of Birth" (Dickinson, Roy Z.) – 4:23 : Tää rokkaa aivot pellolle.
9."The Magician" (Dickinson, Roy Z.) – 3:54 Menevä biisi, myöskin levyn parhaimmistoa.
10."Welcome to the Pit" (Dickinson, Smith) – 4:43 : Ehkä hieman tuntuu täytebiisiltä? Mutta keskinkertaisen hyvä raskas biisi.
11."Omega" (Dickinson, Roy Z.) – 6:23: Hyvä loppupään slovari.
12."Arc of Space" (Dickinson, Roy Z.) – 4:18 : Sama kun edellinen. Yleisarvosana levytä 4. Yleisesti soolotuotannosta sanoen: Parhaimmistoa. Tyranny of Souls, Skunkworks, Balls to Picasso & Chemical Wedding levyjen kanssa.(Nämä eivät ole missään paremmuus järjestyksessä) Palasin asiaan. Ja se siitä.

" kick the sand in satan´s face and i put jesus in his place" = The Magician

[Iivis]

^ Olipa kyllä harvinaisen paska arvostelu. Jaksoit jopa muutaman sanan kommentoida biisejä, mutta et kuitenkaan ihan kaikkia biisejä viitsinyt kommentoida?

[Beast Doctor 661]

Kiitos edelliselle vihamielisyydestä! Noin yleisesti ottaen muhun suhtaudutaankin aina niin "Positiivisesti". Eiköhän se ole jokaisen oma asia miten jonkun levyn arvostelee?

[asa]

Eiköhän se ole jokaisen oma asia miten jonkun levyn arvostelee?

Ei ihan niinkään. Kyllä pitäisi olla jotain sanottavaa jos meinaa ylipäätään mitään kirjoittaa. Turhuudet poistetaan ylläpidon toimesta, kun aiheelliseksi katsotaan. En vielä poista tuota sinun "arvostelua", vaan jätän sen esimerkiksi muille, kuinka ei tehdä "arvostelua".

[nickorules]

Kiitos edelliselle vihamielisyydestä! Noin yleisesti ottaen muhun suhtaudutaankin aina niin "oositiivisesti". Eiköhän se ole jokaisen oma asia miten jonkun levyn arvostelee?

Hmm... No esimerkiksi Freakin ja Darkside of Aquariuksen kohdalle et ollut laittanut mitään (Toltec 7 Arrivalilla ei ole niin väliä, muutkin ovat sen ohittaneet) ja muutenkin aina vain lause pari per kappale.

Hups, olitkin kirjoittanut, että "palaan asiaan". Voisit silti yrittää saada jotakin tekstiä.

Ei se vähän laajempien arvostelujen tekeminen niin mahdotonta ole, se vaatii vain aikaa. Levy kannattaa ehdottomasti laittaa soimaan taustalle.

Lue vaikka vähän ensin muiden arvosteluja, niin jos sitten saisit vähän ideaa, miten sisältöä saa enemmän.

Yritä noilla vinkeillä uudestaan, näytä dissaajille!

En vielä poista tuota sinun "arvostelua", vaan jätän sen esimerkiksi muille, kuinka ei tehdä "arvostelua".

Eiköhän minun kirjoitelma Somewhere in Timesta ole vielä selkeämpi esimerkki, ainakin Osiriksen mielestä.

[Osiris]

Eiköhän minun kirjoitelma Somewhere in Timesta ole vielä selkeämpi esimerkki, ainakin Osiriksen mielestä.

...

[scorpions]

Juuri tippunut haastattelu näiltä ajoilta tuubbiin, kestoakin on päälle 20minuuttia!


Katsokaapas mitä Bruce sanoo mahdollisesta Iron Maiden reunionista, jota ei siis tule tapahtumaan ja syyt löytyy videosta! Niin se muuttui ääni kellossa suhteellisen nopeasti, kun jo alkuvuodesta 1999 oltiin taas Maidenin keulilla.

Bruce Dickinson, Adrian Smith & Roy Z Interview - Chile 1997
http://www.youtube.com/watch?v=A2koOWoMsX4" onclick="window.open(this.href);return false;

[nickorules]

Katsokaapas mitä Bruce sanoo mahdollisesta Iron Maiden reunionista, jota ei siis tule tapahtumaan ja syyt löytyy videosta! Niin se muuttui ääni kellossa suhteellisen nopeasti, kun jo alkuvuodesta 1999 oltiin taas Maidenin keulilla.

No jos AoB ja Chemical Wedding olisivat saaneet jo julkaisunsa aikana ansaitsemaansa arvostusta, niin olisi varmaankin käynyt niin, että Bruce olisi vieläkin soolouralla ja Maiden olisi joko hajonnut tai vaihtanut laulajaa.

Aina nämä asiat eivät mene oikeudenmukaisesti. Mutta molempien osapuolien kannalta on parasta, että reunion tapahtui.

Minulle AoB ja CW ovat kyllä Powerslavea lukuun ottamatta parempia kuin yksikään Maiden-albumi.

Ja että ei karkaa ihan pois kohteesta, niin The Magician on viime aikoina auennut ja tein siitä eilen tabin (ja myös River of No Returnista), kun niitä ei UG:ssä normaaleina tabulatuureina ole. Luultavasti laitan ne sinne. Trumpets of Jerichon voisi ottaa työn alle.