Suositteluja

[Sir]

^Tässä on jo vuosia tullut orkesteria fanitettua ja voin rehellisesti sanoa, että jokainen omistamani Bigelf-kiekko on ns. "kovaa kamaa", ja suosittelemisen arvoinen. Muut jo meikällä onkin hyllyssä, mutta debyytti Closer To Doom on jossain vähän helvetin ison kiven alla eli edelleen hakusessa. Tässähän kiehtoo huimien biisien lisäksi myös soundi - käytössä kun on ehtaa 70-luvun laitteistoa. Mellotronia ja muuta retropöristintä piisaa kosketinsoittajan arsenaalissa ja niin pois päin - tästä bändistä ja sen musiikista löytyy se aito tunnelma, mitä monella muulla ei ole.

Mutta, mutta... pienten piirien kamaa, ja ehkä sellaisena pysyykin. Jotenkin en vain usko, että tämä on sellaista, josta suuri osa Dream Theater/Opeth-jengistä isommin perustaa, vaikka niiden kanssa kiertueella syksyllä onkin. Toivottavasti kuitenkin olen väärässä, eikä tämä mene ihan helmiä sioille-osastolle. Bigelf ansaitsisi paljon enemmän huomiota ja suosiota.

[Benjamin Breeg]

Pakko mainostaa ja suositellakin parhaan kaverini debyyttialbumia, jonka tekemiseen meni vaivaiset 12 vuotta
Musiikkityyli ja biisit siis tietysti vaihtuivat ajan saatossa useampaankin otteeseen, mutta siis albumin ulos saamiseen
meni pitkälti yli kymmenen vuotta. Noh... parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. Itse pystyn aika varauksetta suosittelemaan
tätä kaikille joille uppoaa post metalli ja bändit kuten esim. Isis, Cult of Luna, Callisto, Opeth ja Tool... Tässä linkki
ensimmäiseen arvosteluun http://www.stalker.cd/index.php?lang=1& ... 55&&lang=2" onclick="window.open(this.href);return false; ja koko
albumi kuunneltavissa tästä http://www.myspace.com/crib45" onclick="window.open(this.href);return false; Pakko viellä varoittaa kaikkia joille kelpaa vain tuplabasarit,
korkealta ja kovaa, ja satalasissa koko ajan meininki... Välttäkää kuin ruttoa

[Iron Constable]

Crescent Shield : The Stars Of Never Seen

Nythän on niin, että pidin edellisestä (2006) levystä The Last Of My Kind aikas paljon. Vaikuttaa siltä, että vähintään samaa tasoa, ellei peräti parempaa, on luvassa tällä uutukaisella.

Tälläistä ei enää moni levyttävä bändi tee. Perinteistä voimametallia Usasta. Michael Grant vokaaleissa on oma tunnistettava, vahva-ääninen itsensä.

Kotisivuilla on jukeboksi ja uusi levy on kuultavissa erinomaisella äänenlaadulla. Taidan laittaa tilaukseen, ainakin Play.comissa on ihan varastossa reiluun 15 euron hintaan.

Kuunnelkaa -> http://www.crescentshield.com/

[tsorl]

^ Lethal Conflictilla näkyy olevan bonus-DVD:llä varustettua versiota samaan hintaan. DVD:llä oleva keikka on oikein hyvä.

Eka levy ei oikein koskettanut, jotenkin ihmeen lattean kuuloista. Mikään ei sinänsä vialla mutta ei vaan lähtenyt, tekijöiden aiemmat bändit Destiny's End ja Onward olivat askelta korkeammalla. Kuten sanoin niin livenä todella hyvä kuitenkin ja Michael Grant on erinomainen laulaja. Pitää kuunnella tämä uusin ajatuksen kanssa.

[Hammer]

Nyt löytyi taas Ruotsin maalta sellainen heavy metal -bändi, että on pakko ylistää näin heti uusimman Lightbringer-levyn hommaamisen jälkeen. Bändi on nimeltään RAM ja vetää perinteistä heavya Judas Priestin, Iron Maidenin ja Mercyful Faten hengessä. Vokalisti Oscar Carlquist on erittäin hyvä Halford-tyylisissä vokaaleissaan ja vetääpä mies malliikkaasti myös muutamat King Diamond -vokalisoinnit. Myös matalat ja raspit lähtevät hyvin. Levyllä on muuten biisi nimeltään Suomussalmi (The Few of Iron), joka on hyvin ilmeinen kunnianosoitus Suomussalmella taistelleille sotaveteraaneille. Erittäin hienoa, että ruotsalainen bändi ylistää suomalaisia sotilaita.
Pari otetta Suomussalmi-biisistä: "Let Them Know,
The Sons of Suomi Fear Not to Die"
tai
"11000 met 50000, 900 Fins Would Fall 27000 Red.
They Fought in Fury, Above and Beyond
Duty, the Red Giant has Fallen in
Suomussalmi"

Tuolta pääsee kuulemaan muutaman RAM-biisin: http://www.myspace.com/rammetal" onclick="window.open(this.href);return false;
Uudelta levyltä tosin vain 2 biisiä tuolla myspacessa. Ghost Pilot (MI II) pakotti ensikuulemalta laittamaan levyn tilaukseen, eikä tarvinnut pettyä. Todellisia kuningasraitoja ovat myös In Victory, Titan ja Blood God. Myös tuo Suomussalmi (The Few of Iron) on oikein toimiva tunnelmapala levyn keskivaiheilla. CDON myy RAM:n uutukaista hintaan 16,95. Debyytti Forced Entrya saa hintaan 17,95 ja ensimmäistä EP:tä nimeltään Sudden Impact näyttäisi saavan 8,95:llä eurolla.

[Nargrot]

Ihan hyvää shittiä. Vokaalit melko King Diamondia, ensin alempaa ja sitten korkeempaa. Vertaa A Mansion In Darkness ja tuo Ghost Pilot. Kuitenkin toimivaa kamaa, voisi jopa äänitteitä hommata joskus.

[Hammer]

Suosittelenpa nyt omasta mielestäni Unkarin parasta heavy metal / hard rock -bändiä eli Kalapácsia.
Yhtyeen vokalisti József Kalapács (Kalapács on muuten englanniksi Hammer ) on paremmin tunnettu Unkarin ehkä palvotuimman heavy-bändin Pokolgépin keulahahmona (lauloi Pokolgépissä 1982-1990), mutta mies on tehnyt myös useampia levyjä omalla nimellään. Omaan makuuni Kalapács on laulajana yksi maailman parhaista. Pokolgépin alkupään levyillä Kalapácsin korkeat vokaalit ovat kerrassaan mahtavaa kuultavaa, mutta Kalapács-yhtyeessä mies laulaa jopa omaan makuuni paremmin. Välillä Kalapácsin äänessä on yllättävän paljon samaa kuin Kirkan rock-levyjen vokaaleissa, mutta Kalapács on mielestäni vielä parempi.

Tässä muutamia Kalapács-videoita ja hyviä Kalapács-biisejä ilman videota (Aluksi unkarin kieli saattaa kuulostaa melkoisen eksoottiselta ja omituiselta laulettuna, mutta siihen kyllä tottuu. Itse kuuntelen nykyään varsinkin Kalapácsin vokalisoimana unkaria yhtä sujuvasti kuin englanninkielistä heavya. Eli heittäkää ennakkoluulot rohkeasti romukoppaan ja nauttikaa elämää suuremmasta musiikista. ):

Kalapács-videoita:
Idöd lejár: http://www.youtube.com/watch?v=BWwSi01HUa8" onclick="window.open(this.href);return false;
Ösztön: http://www.youtube.com/watch?v=D5a-Py3NBEg" onclick="window.open(this.href);return false;
Bűnöm a Rock: http://www.youtube.com/watch?v=Bav9Ua5uv7I" onclick="window.open(this.href);return false;
Vége a dalnak: http://vids.myspace.com/index.cfm?fusea ... D=51603270" onclick="window.open(this.href);return false;
Itt leszek: http://www.youtube.com/watch?v=FX4FMbvx5oI" onclick="window.open(this.href);return false;
A Rock'n'Roll örökké éltet: http://vids.myspace.com/index.cfm?fusea ... D=52140671" onclick="window.open(this.href);return false;
Tépett madár (live): http://www.youtube.com/watch?v=0KZuSJunZ60" onclick="window.open(this.href);return false;
Nem ereszthet el már: http://vids.myspace.com/index.cfm?fusea ... D=52194307" onclick="window.open(this.href);return false;

Biisejä ilman videoita:
Igaz úton járj: http://www.youtube.com/watch?v=sgD3czZCJT8" onclick="window.open(this.href);return false;
Viszlát: http://www.youtube.com/watch?v=JqJ4eGAumHk" onclick="window.open(this.href);return false;
Megszállott: http://www.youtube.com/watch?v=sZS8Ypb73mk" onclick="window.open(this.href);return false;
Hátulról: http://www.youtube.com/watch?v=odAWhaCbfZI" onclick="window.open(this.href);return false;
Eskü: http://www.youtube.com/watch?v=dnHqYdX2Ihc" onclick="window.open(this.href);return false;

Jos yhtään kolahti, niin kannattaa etsiä noiden lisäksi vielä niitä Kalapácsin aikaisia Pokolgép-vetoja vaikka youtubesta. Parhaimmillaan aivan tajutonta kamaa (myös uudempi Joe Rudanin laulama Pokolgép on varsin kovaa kamaa). Itselläni tosin vielä Pokolgép-debyytti Totális Metál kuulematta, mutta rakas vaimoni osti sen Unkarista, joten eiköhän sekin eksy kuunteluun pian. Pokoli Színjáték ja Éjszakai Bevetés ovat jo hyviksi havaittuja Pokolgépin varhaistuotannosta. Kalapács-bändin tuotannosta omistan suurimman osan, mutta en ole ehtinyt kaikkia levyjä vielä kuuntelemaan. Keresztes Háború on kokonaisuutena paras kuulemani Kalapács-levy. Myös Totem ja Életreítélt -levyjä voin suositella (ja luultavasti kohta kaikkia muitakin yhtyeen pitkäsoittoja). Kalapács on laulanut myös Omen-nimisessä bändissä (ei pidä sekoittaa USA:n Omeniin) sekä unkarilaisessa Hard-yhtyeessä.

[Iron Constable]

Pannaan nyt vaikka tänne.

Jeesusmetalli on aina kurssissa, vai mitä ? Vanha suosikkini Stryper pukkaa ulos uuden levyn. Erinomaisia arvosteluja ja myspace vakuuttaa, listalle meni. Murder By Pride on levyn nimi. Riffit ja soolot ovat sitä ehtaa Stryperiä, Michael Sweet on erinomaisessa kuosissa. Arvostelujen perusteella levyn soundit tulevat myös olemaan sitä mitä odotankin, eli kristallinkirkkaat. Tuskin mikään meikäläisen vinyylikokoelmassa soi yhtä hienosti kuin nuo pari Stryperin levyä. Timothy Gaines ei vaikuta enää bassossa, muuten mennään samalla miehistöllä.

Noista myspacen uusista biiseistä 4 Leaf Cover ja nimikappale ovat erinomaisia, I Believe on karmea Stryper-balladi Honestlyn tyyliin ja Live Again vähän tavanomaisempi veto, IMO.

Neljä uutta biisiä kokonaisuudessaan !

http://www.myspace.com/stryper

http://www.revelationz.net/index.asp?ID=3002

[Jussi K]

Pitää käydä jossain välissä kuuntelemassa nuo kaksi, kyllähän Stryperin 1991 Best Of puolustaa kovalevyllä paikkaansa.

[Iron Constable]

EUROPE-topic lienee kadonnut, harmi, mutta uutta pukkaa heiltäkin. Sissos, tulee kallis syksy. Aika tiukan mahtipontinen biisi tämä uusi sinkku, kun vertaa pariin edelliseen, suht seesteiseen ja tunnelmaan ynnä tiukkaan hard rockaukseen painottuneeseen levyyn. Mutta tää on kyllä oikeasti aika hyvä.

http://www.youtube.com/watch?v=mYJc-q1k_N4

[Nargrot]

Nyt ois NWOBHM:ää tarjolla. TRÖJAN!
http://www.myspace.com/trojanchasingthestorm
Mulle ainaki toimii!

Tröjan julkaisi ainoan pitkäsoittonsa Chasing The Storm vuonna 1985. Check it out

[Iron Constable]

Paradise Lost - Faith Divides Us Death Unites Us

Faith Divides Us, Death Unites Us on erittäin vahva levy. Tasaisen kovia biisejä koko reilu 45-minuuttinen. Tummaa, tunnelmallista, synkeää, raskasta, mutta ei missään nimessä laahaavaa. Tällä hetkellä menee kuulemistani levyistä samalle viivalle Iconin ja Draconian Timesin kanssa. Jos pidätte noista mainituista, hankkikaa ihmeessä tämä uusin.
Tasaisen hyvistä biiseistä ovat erottuneet parhaiksi First Light ja Last Regret. Koko paletin mitäänsanomattomin kappale on avausraita As Horizons End ja vaikeimmin sulateltava pala lienee Living With Scars.
Pelkkiä hyviä ja erinomaisia raitoja, kokonaisuus on vakuuttavan vangitseva. Juuri tämän rospuuttoajan harmaata ja musertavan tyylikästä musiikkia.

[Hanged man]

Paradise Lost - Faith Divides Us Death Unites Us

Faith Divides Us, Death Unites Us on erittäin vahva levy. Tasaisen kovia biisejä koko reilu 45-minuuttinen. Tummaa, tunnelmallista, synkeää, raskasta, mutta ei missään nimessä laahaavaa. Tällä hetkellä menee kuulemistani levyistä samalle viivalle Iconin ja Draconian Timesin kanssa. Jos pidätte noista mainituista, hankkikaa ihmeessä tämä uusin.
Tasaisen hyvistä biiseistä ovat erottuneet parhaiksi First Light ja Last Regret. Koko paletin mitäänsanomattomin kappale on avausraita As Horizons End ja vaikeimmin sulateltava pala lienee Living With Scars.
Pelkkiä hyviä ja erinomaisia raitoja, kokonaisuus on vakuuttavan vangitseva. Juuri tämän rospuuttoajan harmaata ja musertavan tyylikästä musiikkia.

Jos toi uusin Paradise Lost putoo noin hyvin niin hommaapas edellinen levy In Requiem.
Hyvin samantapaisissa tunnelmissa liikutaan mutta In Requiemissa on ehkä piirun verran parempia biisejä muutama.

Harmi että bändi on livenä niinkin paska kuin se on,tämäkin tuli todistettua 2007 nosturissa

[Iron Constable]

^Listalla on, olikin mielessä, miten tuo In Requiem sijoittuu näiden kahden välisessä vertailussa. Aika kova levy on kyseessä, jos on parempi kuin tämä uusi. Katellaan sopivasti jostakin, toi uusin oli niin hyvässä tarjouksessa, että vetäisi ohituskaistalle.

[The Prisoner]

Nythän on niin että tätä pitää suositella: The Grammers
Kolahtaa vanhan liiton miehille jotka diggaavat Rainbowsta, Purplesta, Maidenista jne. yhdistettynä vaikkapa Hellacoptersiin.
Aivan mahtavaa rokkausta. Sällit musisoivat mm. Sebastian Bachin keikoilla lämppärinä Tampereella ja Turussa.
Spotifysta löytyy levyt ja MYSPACESTA joitain biisejä.

[Hammer]

Tuskin kovin moni tämän foorumin käyttäjistä on kuullut intialaista metalia. Eräs intialainen King Diamond -fani suositteli meikäläiselle omaa bändiään Albatrossia, joka soittaa heavy metalia vanhan liiton hengessä. Vaikutteita on niin KD:lta, Maidenilta kuin Black Sabbathiltakin. Bändillä on jokaisessa biisissä lisäksi kauhutarina-henkiset sanoitukset KD-tyyliin. Parhaimmillaan bändi on tekemässä ensimmäistä pitkäsoittoaan, jonka tuottajaksi on lupautunut itse kitaristijumala Andy La Rocque. Maiden-fanit varmaan arvaavat nopeasti, että mistä bändi on keksinyt nimensä. Itse kyllä noiden parin biisin perusteella pidän paljonkin Albatrossin musiikista, vaikka se ei nyt välttämättä olekaan maailman omaperäisintä kamaa. Myös muun muassa Wolfin laulaja Stålvind on kehunut yhtyettä. Jotain Albatross-bändin Riju Dasguptan King Diamond -fanituksesta kertoo sekin, että mies kävi hakemassa Australiasta Abigail II: The Revenge -albumin, kun sitä ei löytynyt Intiasta (PayPal on kuulemma kielletty Intiassa).

Pidemmittä puheitta linkki bändin tähän mennessä julkaisemaan musiikkiin: Albatross (India)

Tässä vielä Rolling Stone Indian tekemä artikkeli Albatross-yhtyeestä

[Sir]

Tuskin kovin moni tämän foorumin käyttäjistä on kuullut intialaista metalia.

No ei hirveästi, mutta mulla on ollut pari intialaista bändikaveria, ja nykyisenkin bändin alkuperäinen rumpali oli intialainen. Tai siis ON se sitä vieläkin, kun ei kuollut ole, vaan ei enää orkesterissa vaikuta.

Altars Of Destructionin debyyttilätty tuli tällä viikolla kauppoihin, ja setä diggailee kovasti! Sitä itseäänhän tämä - sellaista 80/90-lukujen taitteen speed/thrash-menoa - Slayer ja Stone tästä jollain tasolla kuuluu läpi, mutta eipä tuo mikään yllätys ole, kun tuon mainitun aikakauden biisejäkin tämä levy paljolti sisältää. Ostakaapa pois kuleksimasta. Hyvä kiekko on hän, nam.

http://www.levykauppax.fi/artist/altars_of_destruction/" onclick="window.open(this.href);return false;

[Symbolic]

Täällä voi olla jo bändiä aikaisemminkin suositeltu, mutta koska olen laiska paskiainen, en jaksa selata kolmeakymmentä sivua läpi. Eli Saksalaista Scanneria tulin suosittelemaan. Melodisen hevin ja speed/thrash metalin välimaastossa seikkailaan ja vähän tulee ainakin itselleni mieleen erityisesti Helloweenin Keepperit, eikä vähiten vähän Kiskeä muistuttavan kiljukaulasolistin takia.

Itseltäni löytyy vasta bändin parhaimmaksikin useasti ylistetty Terminal Earth LP, joka tosiaan on TODELLA HYVÄ levy, jolla ei huonoa biisiä olekaan. Debyytin korjaisin heti talteen, jos jossain vastaan tulisi. Ei sillä mikään kiire, sillä juuri kun tuo Terminal Earthinkin ostin, niin täytyy sitäkin sulatella vielä enemmän ja enemmän. Alla pari maistiasita:

Not Alone levyltä Terminal Earth
Touch the Light samaiselta levyltä
ja vielä nimibiisi samalta levyltä.

[Jussi K]

Täällä taisi olla jenkeistä jotain juttua, vanhan Vicious Rumors-topicin kadottua? No, vaikkei olisikaan niin tuolta löytyy uuden albumin biisilista & (hieno) kansi. Uudella miehellä on paha paikka astua James Riveran saappaisiin mutta ans kattoo miten lopputulos toimii sitten.

[tsorl]

^ Eiköhän ensisijainen haaste ole täyttää Carl Albertin saappaat kuin Riveran kun VR:stä on kyse. Eipä ole suuren suuret odotukset tämän levyn suhteen, Warball oli ihan okei mutta sen jälkeen on miehistö vaihtunut aika tiuhaan eikä kenelläkään ole kuulostanut olevan mitään hyvää sanottavaa Thorpen ja Howen show:sta. Hyvin asian kiteyttävä kommentti tuossa Blabbermouth-jutussa:
"Vicious Rumors is one of those bands where it's best to ignore anything the band members say or do and just listen to the music."

[Jussi K]

Tässä ketjussahan puhuttiin joskus kuusi vuotta sitten Vision Divinestä? Noh, sillä aasinsillalla Thaurorodiin sillä miehän kävin viikonloppuna keikalla, vaikka alla Teboil-ketjussa toista uhosinkin etukäteen (pääasiassa pääesiintyjän takia, vaikka näette muutkin ennakkoluulot).

Teräsbetonin ensi viikon lauantain Oulun keikan lämppärinä on Thaurorod ja tämähän kiinnostaa siksi että bändin laulajana on nykyään ex-Vision Divine Michele Luppi! Täytyypä ihan tuon takia mennä Teatrialle ja on kyllä muutenkin molemmat bändit edelleen näkemättä livenä.

Ei kyllä taivu tuollakaan ekstralla (eikä se edes vaikuta, ettei Thaurorodin albumi ollut mitään erikoista sisältävää), vain liian kova kynnys.

Samin debyyttilevyn arvio vielä viime syssyltä kaupan päälle, jos joltakulta mennyt ohitse; hox bändin kokoonpano muuttunut tuosta julkaisusta 3/6, joskin yksi on ylitse muiden. Ne, ketkä tietää, tietää

[Vekkuli]

Tuskin kovin moni tämän foorumin käyttäjistä on kuullut intialaista metalia.

Intiassa käydessä koetettiin kovasti löytää hevikeikkaa, mutta ei osunut kohdalle. Ottaen huomioon väkiluvun niin todella nihkeesti löytyy moisia yhtyeitä. Esim. Mumbaissa (20 miljoonaa ihmistä tms.) taisi siihen aikaan olla peräti 2 bändiä. Näistä toisen, Demonic Resurrectionin, jamppaan tuli tutustuttua. Bändi on sittemmin lämmitellyt mm. Opethia ja kiertänyt muistaakseni Euroopassakin. Tuo vähän rankempaa vääntöä siis.

[Hammer]

Tuskin kovin moni tämän foorumin käyttäjistä on kuullut intialaista metalia.

Intiassa käydessä koetettiin kovasti löytää hevikeikkaa, mutta ei osunut kohdalle. Ottaen huomioon väkiluvun niin todella nihkeesti löytyy moisia yhtyeitä. Esim. Mumbaissa (20 miljoonaa ihmistä tms.) taisi siihen aikaan olla peräti 2 bändiä. Näistä toisen, Demonic Resurrectionin, jamppaan tuli tutustuttua. Bändi on sittemmin lämmitellyt mm. Opethia ja kiertänyt muistaakseni Euroopassakin. Tuo vähän rankempaa vääntöä siis.

Itse omistan tuon Demonic Resurrection -yhtyeen uusimman levyn (hienona special-digipackina, mukana myös plektroja, juliste yms.): The Return to Darkness. Kyseisen bändin laulaja Sahil "The Demonstealer" Makhija vokalisoi myös Workshop-nimisessä huumoripitoisessa rock-/metal-yhtyeessä, jonka levyn myös omistan. Albatrossissa ja Workshopissa bassoa soittava Riju Dasgupta on siis King Diamondin virallisen foorumin kautta meikäläisen nettituttuja. Kyseinen kaveri lähetteli minulle juurikin Workshopia ja Demonic Resurrectionia. Itse laitoin vaihdossa Intiaan päin Portraitia sekä poltettuina levyinä mm. Nowenia ja In Solitudea. Nowenista ja In Solitudesta kaveri diggasi kovastikin, mutta Portraitista vain osittain.

Tuo Demonic Resurrection ei itselleni oikein uppoa, vaikka oli levyllä pari toimivaakin biisiä. Bändin musiikki on syntikoilla höystettynä black metalia pienillä folk-mausteilla. Tulee vähän liikaa sellainen mukaraskas Dimmu Borgir -fiilis tuon levyn kuuntelemisesta, joten en siinä mielessä suosittele, ellei melodinen black ole se omin juttu.

Albatrossin lisäksi tosiaan voin tuota Workshopia suositella, sillä yhtyeen "pilke silmäkulmassa -hevi" on todella rentouttavaa kuunneltavaa. Sanoitukset ovat, tuolla omistamallani Khooni Murga -pitkäsoitolla, "hyvällä maulla" toteutettua seksiläppää ja muuta repeilykamaa. Levyn kuuntelemisesta tulee hyvä fiilis.

Skypen välityksellä olen jutellut enemmänkin tuon Riju Dasguptan kanssa. Mies on kuulemma ihan Intian metalliskenen johtohahmoja, kuten tuo Sahil "The Demonstealer" Makhijakin. Intiassa old school heavy -yhtyeet eivät ole pääosin juurikaan suosiossa, mutta toki Maiden, Ozzy Osbourne, Metallica ja vastaavat maintsream-bändit ovat kova sana myös intialaisille. Dasguptan mukaan intialaiset metallipäät tykkäävät nykyisin eniten bändeistä kuten Meshuggah ja Tool. Tuo Intian bassolegenda on toki saanut käännytettyä maanmiehiään myös King Diamondiin ja Mercyful Fateen, vaikkei valtavirta-metalistit edellä mainituista niin tykkääkään. Jotain Dasguptan King Diamond -fanituksesta kertoo se, että mies kävi ostamassa Abigail II:The Revenge -levyn Australiasta, kun ei sitä Intiasta löytänyt. Intiassahan PayPal on laissa kielletty.

[Symbolic]

Suosittelen lämpimästi Norjalaista Deviliä, joka västikään julkaisi ensimmäisen demonsa. Kirjoitin toisaalle myös pienen arvion tuosta kuluneen vuoden ehdottomasti parhaasta demosta. En malta odottaa, että kokopitkä ilmestyy. Sitä ennen täytyy pärjätä tällä demolla. Toivottavasti arvioni myötä edes jonkun mielenkiinto herää:

DEVIL - MAGISTER MUNDI XUM
30.11.2010
UNBORN PRODUCTIONS/IRON BONEHEAD

Voiko enään nykypäivänä tehdä laadukkaasti perinteistä heavy metalia? Kyllä voi. Ainakin jos on Devilin ensimmäiseen demoon uskominen.

Devil on Norjasta kotoisin oleva, vuonna 2009 perustettu, yhtye, joka soittaa nykyään jo pieneksi "trendiksi" noussutta vanhan koulukunnan heavy metallia, jossa on esimerkiksi varhaisen Black Sabbathin, Cloven Hoofin ja Pentagramin tyyliin okkultiset sanoitukset. Trendillä en toki tarkoita, että tästä musiikkityylistä olisi nousemassa mitään valtavirran musiikkia, vaan sitä, että tässä parin kolmen vuoden sisällä on alkanut tämän tyylisiä, vahvasti kasarivaikutteisia, bändejä nousemaan aika rutkasti esiin. Mitä tähän Devilin ensimmäiseen demoon on uskominen, niin voisin väittää että tämän vuoden puolella ilmestyvä debyytti onnistuu nostamaan Devilin yhdeksi parhaista näistä uusista perinteisistä heavy-bändeistä.

Heti mystisen Arrival - intron jälkeen lähtevä At the Blacksmith's näyttää, että Devil osaa tehdä erinomaisella tyylitajulla hyviä hevibiisejä. Kappale oli ensimmäinen, jonka kuulin yhtyeeltä ja jo tämä vakuutti minut niin, että oli pakko ostaa samantien demo. Kappale itsessään on hyvinkin riffivoittoista ja ehkä hieman doomahtavaa heavyä, jossa kuuluu vahvoja vaikutteita vanhoilta doomin uraanuurtajilta, kuten Black Widow ja jo hieman edempänä mainittu Black Sabbath. Tämä ei kuitenkaan ole edes julkaisun paras biisi, vaan itse nostaisin sille paikalle kolmantena varsinaisena biisinä kuultavan Time to Repentin, jonka ylimaallisen tarttuva kertosäe ja väliosan "Witches, witches, witches on fire..." - hokema jaksaa viehättää jokaisella kuuntelukerralla. Demollahan ei varsinaisesti yhtäkään huonoa biisiä ole, joten lyhyt ja yllättävän raskaalla riffillä etenevä I Made a Pact... ja kaksikko Spirit of the Cult sekä levyn mallikkaasti lopettava Welcome the Devil ovat enemmän kuin vain tutustumisen arvoisia biisejä.

Vaikka laulaja Joakim Trangsrud ei olekaan mikään teknisesti taitavin kultakurkku, hoitaa hän hommansa enemmän kuin kunnialla kotiin. Kun herralla on juuri musiikkiin sopiva raspiääni, niin ei tässä mitään puhtaita herkistelyjä ala edes kaipaamaan! Soundit ovat sopivan raa'at kuulostamatta kuitenkaan miltään kellarissa kasettinauhurilla nauhoitetulta puurolta. Ehkä näin basistina voisin valittaa sitä, ettei aina välillä meinaa mitenkään tuota jumalten soitinta kitarasäröjen takaa erottaa, mutta kyllä sekin siellä aina välillä kolisee. Kaikenkaikkiaan soundit ovat juuri sopivan selvät.

Kuten arvostelusta selviääkin, niin demo on ehdottomasti ostamisen arvoinen. Varsinkaan kun hinta ei päätä huimaa. Itse ostin omani julkaisijalta Unborn Productionsilta suoraan hintaan 9e sisältäen postikulut Norjasta Suomeen. Kasettia saa Iron Boneheadilta. Jos heräsi arvostelua lukiessa heräsi mielenkiinto, niin kannattaa katsoa yhtyeen myspace. Sieltä löytyy demon kolme biisiä, oma suosikkini Time to Repent tosin puuttuu, mutta jos sen tahtoo kuulla niin ainoa vaihtoehtohan on tilata demo.

[Hammer]

Suosittelen Serbian parasta heavy metal -yhtyettä nimeltä Glad (nimi on serbiaa, eikä suinkaan tarkoita iloista vaan samaa kuin englannin Hunger). Itse tykkään Gladista enemmän kuin paljon hehkutetusta "Venäjän Maidenista" ARIA:sta.

Glad on vielä demobändi, joten pitkäsoittoa ei ole vielä ulkona. Tässä kuitenkin muutama biisi youtubesta:
Nokat i meso: http://www.youtube.com/watch?v=Jh8OHdn5ZBM" onclick="window.open(this.href);return false;
Zbog tebe: http://www.youtube.com/watch?v=w2w5QGPykTE" onclick="window.open(this.href);return false;
Vampir: http://www.youtube.com/watch?v=FII8nlQhJXc" onclick="window.open(this.href);return false;
Svet je tvoj (Live 2009): http://www.youtube.com/watch?v=eV-YtJHBNnI" onclick="window.open(this.href);return false;