Mie arvasin että Love Ain't... toimii jos nopeaa tuota hyvien biisien maistumista teikäläiselle katsoo. Joten siitä onkin helppo jatkaa: tsekkaapa 1981 Come An' Get It:iltä -keskeltä kultaista aikakauttaan- Don't Break My Heart Again. Omia WS-ultimate-favoriittejani (eli top-3:ssa Walking In The Shadow Of The Bluesin kera) tuon LANS:in kanssa! Pääset samalla tuon vanhan kamankin kimppuun, ja huomaat miten ragtime-kapakkapiano Wine, Women An' Song on täydellinen juopottelubiisi. gimme a rock n' roll band with mean an' dirty blues guitar...Jyyd wrote:Spotifystä ekan kerran tuota Slide It In:iä tuli kuunneltua, ja ihan mallikkaaltahan se vaikuttaa, etenkin Love Ain't No Stranger on kyllä mahtava tolta levyltä. Silti painotus pysyy vielä kasarin lopun levyissä. Erikoismaininnan ansaitsee Sailing Ships, joka on kyllä aivan huikea veto, ehkä jopa Slip of the Tonguen suosikki itelle tällä hetkellä.

Sitten, kun olit huomannut Restless Heartinkin (aiheesta) hyväksi biisiksi, niin noiden reilun 10 v. takaisten hieman rauhallisempien (silti ehdottoman hyvien!) albumien toinen energiallaan erottuva outolintu on upean Into The Light -soolonsa (2000) mahtava Don't Lie To Me. Silkkaa aggressiivista Whitesnakea!
Totta, ja tuon myöhemman Megadeth-tuottajan lisäksi useiden lähteiden mukaan Denny Carmassi rummuissa, mitä en ole koskaan oiken ymmärtänyt notta miksi. No, kai David oli täpinöissään tyytymätön ja otti sessiolegendaa mielissään tilalle. Värväsi tuon kuitenkin vasta 1994 > best of-rundin jälkeen noille edellämainituille himmailulevyille.Risto Malinen wrote:Here I Go Again -87 radio version jossa kitaraa soittaa juuri ennen levyn valmistumista John Sykesin tilalle tulleen Adrian Vandenbergin sijasta Dan Huff