Maidenin paras albumi?

[-Victoria-]

TOP 5:

1. No Prayer for the Dying

2. Dance of Death
3. The X Factor
4. Piece of Mind
5. Somewhere in Time

Jostain olen ollut lukevinani whinetys-arveluja siitä, että kaikki NPftD-levyn fanit olisivat niitä, joille levyllä on erityistä tunnearvoa (kuten esim. ensimmäinen kuultu Maiden-levy). Katkaisen huhulta siivet olemalla elävä esimerkki tyypistä, jolle kyseinen levy on paras ilman tunnearvopaskaa. Olin kuullut jo melkoisen määrän Maidenia ennen NPftD:a, josta tulikin heti ensi kuulemalta oma ykkössuosikkini bändin tuotannosta. Sitä jalustaa ei mikään muu Maiden-levy ole jälkeenpäinkään horjuttanut. NPftD toimii niin kokonaisuutena kuin yksittäisinä biiseinäkin. Lisäksi erityismaininta Brucen vokalisoinnille.

[Suotana]

^Meinasin kommentoida valtavalla peukun kuvalla No Prayerin sijoitusta listassasi jo viikko sitten, mutta pääsi unohtumaan. Itse olen aina pitänyt Prayeriä mahtavana levynä jolta ei oikeastaan heikkoa biisiä löydykkään. Ihan parhaaksi en sitä viikko sitten olisi ollut rankkaamaassa, mutta viime viikolla soi useaan otteeseen ja kasvatti kovasti osakkeitaan. Levyjähän en ole parhausjärjestykseen laittanut, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että No Prayer veisi ykköspaikan.
Itsellänikin No Prayer taisi olla viimeisiä studioalbumeja minkä hommasin ja toimi heti! Ilman suurempia analyysejä voisin sanoa pari syytä minkä takia kyseinen levy on niin mahtava. Ensinnäkin koko levyllä on aivan uniikki ja mahtava tunnelma, joka on kovasti erilainen muista albumeista. Toisekseen levyltä voidaan ottaa kolme biisiä (tailgunner, hooks in you ja holy smoke), jotka eivät ole täydellisiä, mutta loput 7 biisiä ovat täydellisiä. Edellä mainitut kolme eivät toki mitään huonoja ole, mutta hieman heikompia kuin levyn muut kappaleet. Kolmas syy minkä takia tämän levyn osakkeet eivät laske on simppelisti se, että levyn kappaleita ei voi ylikuluttaa. Päällimäinen syyhän tähän on se, että biisejä ei tule vastaan joka livellä eikä Maidenkaan niitä nykyään soittele. Toki jos luukuttaa 24/7 mitä tahansa levyä niin johan alkaa kyllästyttämään, mutta oma järki ainakin kieltää moisen. Kattoo nytten jos joskus saisin arvostelunkin väsättyä, mutta lykätään tätä niin kauas kunnes opin kirjoittamaan.

1. No Prayer for the Dying

[Tolppanen]

Oonkohan tähänki joskus vuosia sitten vastannut? No ihan sama, nyt vastaan kuitenkin uudestaan.

Sehän on Somewhere In Time. Paras kokonaisuus, tosin ykkössija ei ole mitenkään automaattisesti selvä. Seventh Son Of A Seventh Son läähättää ihan niskaan, myös timanttisen kovan kokonaisuutensa ansiosta. Kummallakin levyllä 7 timanttibiisiä ja yksi todella hyvä. Kertoo jotakin levyjen tasosta.

Iron Maidenillahan ei siis minun mielestäni ole ainuttakaan huonoa albumia. Jokaiselta 15:sta löytyy vähintään yksi todellinen helmi, useimmilta enemmänkin.

[Varjis]

Oonkohan tähänki joskus vuosia sitten vastannut? No ihan sama, nyt vastaan kuitenkin uudestaan.

Sehän on Somewhere In Time. Paras kokonaisuus, tosin ykkössija ei ole mitenkään automaattisesti selvä. Seventh Son Of A Seventh Son läähättää ihan niskaan, myös timanttisen kovan kokonaisuutensa ansiosta. Kummallakin levyllä 7 timanttibiisiä ja yksi todella hyvä. Kertoo jotakin levyjen tasosta.

Iron Maidenillahan ei siis minun mielestäni ole ainuttakaan huonoa albumia. Jokaiselta 15:sta löytyy vähintään yksi todellinen helmi, useimmilta enemmänkin.

Meillähän menee ajatukset ihan yks yhteen. Totahan voisi melkein luulla mun kirjoittamaksi!

[nickorules]

Iron Maidenillahan ei siis minun mielestäni ole ainuttakaan huonoa albumia. Jokaiselta 15:sta löytyy vähintään yksi todellinen helmi, useimmilta enemmänkin.

*laukkakomp*

[Tolppanen]

Oonkohan tähänki joskus vuosia sitten vastannut? No ihan sama, nyt vastaan kuitenkin uudestaan.

Sehän on Somewhere In Time. Paras kokonaisuus, tosin ykkössija ei ole mitenkään automaattisesti selvä. Seventh Son Of A Seventh Son läähättää ihan niskaan, myös timanttisen kovan kokonaisuutensa ansiosta. Kummallakin levyllä 7 timanttibiisiä ja yksi todella hyvä. Kertoo jotakin levyjen tasosta.

Iron Maidenillahan ei siis minun mielestäni ole ainuttakaan huonoa albumia. Jokaiselta 15:sta löytyy vähintään yksi todellinen helmi, useimmilta enemmänkin.

Meillähän menee ajatukset ihan yks yhteen. Totahan voisi melkein luulla mun kirjoittamaksi!

Jep jep. Mukava nährä et löytyy hengenheimolaisia. Tosin, aika moni varmaan on myös samaa mieltä, noita kahta on tällä laudalla nähty arvostettavan paljon, varsinkin 7th Sonia.

[Hatebreeder]

Parasta en osaa oikein sanoa, mutta joku näistä se on:

Killers - Kuuntelinpa ensimmäistä kertaa vuosiin tämän, kun arvostelua kirjotin, ja iskee muuten kovaa Aivan hillittömiä biisejä löytyy, aina instrumentaaleista akustiseen hempeilyyn, josta päästään hervottomaan hakkaamiseen ft. tempo 300, ja kuullaanpa myös Maidenin hienoimpia kertsejä: "Please take me away...". Kansikuva on vähintään kiihottava. Aika täydellinen levy.


Number of the Beast - Joku tässä levyssä vaan viehättää. Brucen lauluääni on kaiketi hieman erilainen kuin myöhemmin, ja eteenkin 22 Acacia Avenuen kirkaisut on hienoja: "can't you get out this MAAADNEEEES". Biisit ovat taas hyviä; Invadersin kertsistä ite tykkään, Children of the Damned on jotain mahtavaa, Prisoner on (omaan korvaan) "hyvän tuulinen" kappale (joku siinä kertsissä vaan saa sellasen fiiliksen), 22 Acacia on hieno kirkaisuineen, NOTB oli ensimmäinen koskaan kuulemani metalli biisi jne. Hallowed Be Thy Name on yksi ainoista biiseistä, joka saa kylmän väreet kulkemaan vaikka on kuultu sata ja tuhat kertaa.


Piece of Mind: Jos ei oteta huomioon Where Eagles Daresin turhaa venyttelyä, niin olisi täydellinen levy. A Real Live Onessa kuullaan, että biisi toimi hyvin 2 minuuttia lyhyempänä. Muuten koko levy on rautaa; Eka 5 biisiä kunnon jytinää ja pauketta, ja sitten mitä ilmeisemmin Maidenin paras biisi, Still Life. Sen jälkeen pari täytebiisiä kaiketi, jotka kumminkin ihan perushyviä ovat, ja sen jälkeen kunnon "eepos". To Tame A Land on avauduttuaan hieno biisi. Levyn kansikuva on taas vaihteeksi hieno.


No Prayer for the Dying: Kyllä. En olisi uskonut. Mutta pakko se on todeta, että tämä vain on hyvä. Ei ehkä niin perus-Maidenia mutta ite tykkään; Vittuilusanotuksia, kunnon slovari, sonnilauma kertsi, Charlotte the Harlot ja lopuksi vielä hieno "eepos". On vaan niin kova levy.


2000-luvun levyistä en vielä ole oikein osannut päättää. Brave New World ei ainakaan tule kysymykseenkään, mutta DoD, AMOLAD ja TFF voivat vielä joku päivä olla mukana tässä.

Eli ikään kuin jaetulle ykkössijalle menee: Killers, NOTB, PoM ja NPFTD

[Varjis]

Iron Maidenillahan ei siis minun mielestäni ole ainuttakaan huonoa albumia. Jokaiselta 15:sta löytyy vähintään yksi todellinen helmi, useimmilta enemmänkin.

Takerrunpas nyt vielä tähän kommenttiin. Toivottavasti ei mene liian OT:ksi:
Tänään tämän oikein huomasin. Itselle varmaan ne heikoimmat Maiden albumit on olleet Virtual, X Factor, Fear ja Killers. Tänään sitten tuli tilauksena tuo Killers-albumi (niin, minulla ei vieläkään ole kaikkia Maiden-levyjä), ja hui saakeli kun rupes jalat vipattaan. En ymmärrä mikä taika siinä on, mutta aina kun pistää soittimeen niin jokainen biisi kuulostaa aivan erilaiselta, millaisena ne on ennen kuullut! Kai tämä on sitä 'biisien aukeamista'. Nousi tänään Killers meinaan omassa Maiden-asteikossa helposti monta pykälää.

[Tolppanen]

Iron Maidenillahan ei siis minun mielestäni ole ainuttakaan huonoa albumia. Jokaiselta 15:sta löytyy vähintään yksi todellinen helmi, useimmilta enemmänkin.

Takerrunpas nyt vielä tähän kommenttiin. Toivottavasti ei mene liian OT:ksi:
Tänään tämän oikein huomasin. Itselle varmaan ne heikoimmat Maiden albumit on olleet Virtual, X Factor, Fear ja Killers. Tänään sitten tuli tilauksena tuo Killers-albumi (niin, minulla ei vieläkään ole kaikkia Maiden-levyjä), ja hui saakeli kun rupes jalat vipattaan. En ymmärrä mikä taika siinä on, mutta aina kun pistää soittimeen niin jokainen biisi kuulostaa aivan erilaiselta, millaisena ne on ennen kuullut! Kai tämä on sitä 'biisien aukeamista'. Nousi tänään Killers meinaan omassa Maiden-asteikossa helposti monta pykälää.

Vähän samat meiningit Killersin suhteen mullakin. Juuri semmoisia perkeleen energisiä numeroita, joista suurin osa pistää jalan vipattamaan ja virneen huulille. Ei yhtään hutia koko levyllä, vaikka 10 kappaleen (tai 11, miten sen nyt haluaa laskea) joukosta voisi odottaa löytyvän parikin heikkoa lenkkiä.

Yleisfiilis Killerssillä verrattain mainio ja siksi tulee olemaan sääli, että omassa albumirankingissa levy tulee jäämään jäännössijoille. Ei voi mitään, ne "vitosen helmiä" omaavat albumit tulevat kyllä pesemään tuon keskiarvollisesti (joskin melko niukasti), mutta silti pakko yhtyä mielipiteeseen, yleisfiilis koko albumilla on varsin verraton. Nuoruuden energiaa se meininki on, jos jotain. Ja soundit ovat valovuosia edellä debyyttiä (vaikka tosin Iron Maiden meni albumivertailussa edelle paljon keskinkertaisimmilla soundeilla).

[Roskisdyykkari]

Hienoa nähdä, että muutkin ovat löytäneet Killersin loistavuuden. Itselläni ollut Maidenin kuuntelun suhteen yleisesti ottaen hyvin hiljaista ainakin viimeiset 3 vuotta, mutta aina välillä sitä innostuu vanhaa lempparia luukuttamaan. Jostain syystä juuri Killers päätyy tällöin yleensä soittimeen.

Kieltämättä ei ole ihme, että levy jää usein paitsioon - onhan se sentään julkaistu legendaarisen debyyttialbumin ja klassikoksi nousseen Number of the Beastin välissä. Kun vielä ottaa huomioon, mitä ongelmia bändillä oli Paul Di'Annon laulajan pestin loppuvaiheilla, ei yllätä jos monien mielestä albumi on heikohko väliinputoaja.

Suosittelen kuitenkin kaikille vielä albumin kuuntelua huolellisesti. Täynnä energiaa, LOISTAVIA melodioita, vauhdikasta rock-meininkiä, joskaan ei niin punkahtavana kuin debyyttialbumilla. Lisäksi levyn soundimaailma on varsin hyvä, paitsi huomattavasti kirkkaampi kuin edeltäjällänsä, sanoisin levyn soundaavan myös Number of the Beastia paremmalta. Pisteenä iin päälle jopa Di'Annon vokaalit ovat paremmat kuin edellisellä levyllä.

Levyn vähäisessä suosiossa kuitenkin fanien reaktioita enemmän ärsyttää bändin suhtautuminen levyyn. Wrathchildia lukuunottamatta levyltä harvoin kuullaan juurikaan mitään, vaikka loistavia biisejä riittäisi. Noh, kai se on tässä vaiheessa hyvä haudata toiveet esimerkiksi Purgatoryn tai Innocent Exilen kuulemisesta livenä .

[-Victoria-]

No Prayer for the Dying: Kyllä. En olisi uskonut. Mutta pakko se on todeta, että tämä vain on hyvä. Ei ehkä niin perus-Maidenia mutta ite tykkään; Vittuilusanotuksia, kunnon slovari, sonnilauma kertsi, Charlotte the Harlot ja lopuksi vielä hieno "eepos". On vaan niin kova levy.

Allekirjoitan! Varmaan suurin syy, miksi pidän tätä bändin kovimpana levynä, on juuri tuo, ettei se ole perus-Maidenia. Pitkälti erilaisuutensa vuoksi levy jakaakin mielipiteet kahtia. Mutta bändi olisi huomattavasti korkeammalla omassa rankingissani, jos muutkin levyt - erityisesti biisimateriaali ja vokaalisuoritukset - olisivat tätä tasoa.

[MaidenFan^^]

Vaikea kysymys. Maidenin lähes kaikki levyt parhaita. Ehkä vähiten hyvät levyt on Virtual XI ja Man on the edge. Koska itse en pidä Blazen laulutyylistä

[Summerganon]

Vaikea kysymys. Maidenin lähes kaikki levyt parhaita. Ehkä vähiten hyvät levyt on Virtual XI ja Man on the edge. Koska itse en pidä Blazen laulutyylistä

Tarkoitat varmaan The X-Factoria, vuonna 1995 julkaistua albumia jolta löytyy biisi nimeltä Man On The Edge.

[Imperator]

Haha, hyvin Blazen aikaiset levyt (tai ainakin niiden nimet) hallussa.

[Hatebreeder]

Haha, hyvin Blazen aikaiset levyt (tai ainakin niiden nimet) hallussa.

No ainakin oli tietoinen niiden olemassaolosta Ei sekään mikään itsestään selvyys ole.

[madness14]

No kyllä se on Seventh Son Of a Seventh Son. Yksi ensimäisiä ostamiani Maidenin levyjä ja kaikessa yksinkertaisuudessaan paras !!!

[Justice]

No kyllä se on Seventh Son Of a Seventh Son. Yksi ensimäisiä ostamiani Maidenin levyjä ja kaikessa yksinkertaisuudessaan paras !!!

Komppaan kyllä tässä ihan täysin. Ensimmäinen Maiden levyni oli kyllä Rock in Rio, mutta se ei kyllä ole niin hyvä, että parhaaksi voisi sanoa
Seuraavaksi ostinkin Seventh sonin ja X-factorin samalla kertaa. SSOASS oli aivan uskomaton ja ehkä juuri tunnepuolen takia pidän parhaana albumina. Seuraavaksi tulisi sitten Somewhere in time.

[Euronymous]

Katso vähän alemmas...

[Starstruck]

1. Iron Maiden
2. Somewhere in Time
3. Seventh Son of a Seventh Son
4. Powerslave
5. The X Factor

[Dino]

Kaikki Nick Hornbynsä lukeneet tietävät että listojen väsääminen on kivaa. Tähän ketjuun olen joskus jo vastannutkin, mutta jaoin vain mitalit ja pistesijat. Sittemmin on myös tullut julkaisuja, joten päivitetääs ja listataan samalla koko tuotanto.

1. Piece of Mind
Tämä on ja tulee aina olemaan ylittämätön IM-albumi. Osin nostalgisista ja henkilökohtaisistakin syistä, mutta olisi se sitä omilla ansioillaankin. Where Eagles Dare ja Revelations ovat sellainen avausparivaljakko, että ei tee mieli kysellä. Sitä heittäytyy vaan kyytiin. Flight of Icarus lyö kuin metrin halko, Trooper on Trooper, Still Life sekä To Tame a Land hienoja, sävykkäitä kappaleita. Uljaat kannet, pistämätön kokonaisuus. Ei tämän edessä voi kuin nöyrtyä.

2. Seventh Son of a Seventh Son
Progressiivisen kehityksen kulminaatiopiste 80-luvun lopulta. Temaattinen, hieno kokonaisuus josta ei voi nostaa osasia ylitse muiden. Huipensi klassisen kokoonpanon nousukiidon, mutta kuten nähtiin, ei siihen suuntaan enää pidemmälle päässyt.

3. Somewhere In Time
Säikäytti syntikoillaan, jotka loppujen lopuksi eivät häirinneet lainkaan vaan rikastuttivat muutenkin hienoa sointimaailmaa. Adrianin sinkkubiisit kerrassaan erinomaisia, ja kolme pidempää vetoa toimivat joka tasolla - paitsi Alexander The Greatin lyriikka voisi olla mietitymmin toteutettu. Ei juuri moitteen sanaa tästäkään levystä; Blade Runner -henkinen kansitaide ilahdutti scifi-friikkiä erityisesti vinyylikannesta tutkailtuna.

4. Brave New World
Adrianin ja Brucen väkevä paluu. Täynnään hienoja biisejä ja verevää soitantaa. Wicker Man tärähtää kaiuttimista hurjalla kiihkolla, ja polveilevammatkin sävellykset ovat parasta laatua. Helpotuksen huokaus lienee ollut bändillä ja kuulijalla yhteinen: tuhlaajapojat olivat kotona!

5. A Matter Of Life And Death
Vuonna 2006 paineltiin progen puolelle komean synkeissä tunnelmissa. Sodan julmuuksia peilaava, pakottoman kuuloinen ja linjakas kokonaisuus. Tästäkään on vaikea nostaa yhtä tai kahta biisiä ylitse muiden. Tulee yleensä kuunneltua kokonaan ja rauhallisissa olosuhteissa, keskittyen.

6. The Number of the Beast
Sisältää puolenkymmentä niin kovaa vetoa, että Invadersin ja Ganglandin kökköyden sekä Run To The Hillsin kulahtaneisuudenkin voi antaa anteeksi. On ensimmäinen kuulemani Maiden-albumi, joten mukana pientä tunnearvoplussaakin. Hallowed Be Thy Name, The Prisoner, 22 Acacia Avenue ja kumppanit eivät tosin sitä tarvitse. Ensimmäinen ISO IM-levy.

7. The Final Frontier
En ollut levyn ilmestyessä näin innoissani, mutta TFF on kasvanut pikkuhiljaa kuuntelukertojen myötä. Muutama ralli on aika köykäinen; silti pääosin platta on nautittavaa kuunneltavaa. Joitakin pitkät introt ja rauhallinen biisien kehittely tuntuvat ärsyttävän, mutta minä diggailen noita elementtejä vilpittömästi.

8. Iron Maiden
Se parempi Paul-levy. Prowler, Phantom of the Opera, Remember Tomorrow... Useita klassikkobiisejä. Tuotantopuolella on vähän tuhnua ja muutenkin kuulee debyytiksi - hyvässä ja pahassa. Hirmuinen energia kumminkin.

9. Fear of the Dark
Mainettaan parempi. Nimibiisi ja muutama muu todellinen helmi täältä löytyy, mutta kolmisen kehnointa tekelettä pois jättämällä olisi saatu aikaan napakka 45-minuuttinen.

10. Killers
Se heikompi Paul-levy. Heikompi nimenomaan biisimateriaalinsa puolesta; remmiin astunut Martin Birch väänsi Killersille huomattavasti tymäkämmät ja samalla kirkkaammat soundit kuin debyytillä oli.

11. Powerslave
Oli järkyttävä pettymys täydellisen Piece of Mindin jälkeen. Sittemmin on kolissut minullekin paremmin, lähinnä kahden ensimmäisen ja kahden viimeisen biisin osalta. Näiden väliin jäävät kappaleet tuntuvat 27 vuoden perspektiivilläkin täytekamalta, joten pakko niiden on sitä olla. Kannet on kyllä erityisen hienot.

12. Dance of Death
Tässä on muutama ihan täysosuma (Rainmaker, Dance of Death, Paschendale...) mutta niiden vastapainoksi kaameaa kuraa. Age Of Innocence, Montsegur ja Wildest Dreams ainakin olisi joutanut tiputtaa lopulliselta albumilta jonnekin hyvin kauas. Etukansi jo vihjasi että metsään mennään.

13. No Prayer For The Dying
Toinen "notkahdus klassikon perään" -tapaus. Biisimateriaalin järkyttävään tasonlaskuun osasyynä oli varmasti Smithin poistuminen rivistöstä, mutta myös tyylinmuutos ja paluu "perusasioihin" ihmetytti. Ei iske, ei.

14. The X Factor
15. Virtual XI
Pahnanpohjimmaiset. Paha sanoa kumpi on huonompi, kun kummastakaan ei tahdo löytyä mitään hyvää. Kuulostavat Iron Maiden -coverbändiltä, joka on saanut päähänsä yrittää tehdä omia biisejä. Ruuti ei kumminkaan ole ihan riittänyt.



Livelevyistä paras on klassinen Live After Death, hyvä kakkonen Rock In Rio. Sitten tulevat muut.

[Euronymous]

Kyllähän se on Seventh Son of a Seventh Son! Paras tarina ja parhaat sanotukset biiseissä. Soundit on vähän paremmat kuin SiT:illä, kitarat vain ovat turhan pehmeitä, mutta ei se mithään. Lisäksi Aivo on ihan liekeissä levyllä ja rumpusoundit miellyttää korvaa. Ja Brucen ääni on tosi hyvä tällä levyllä. Tasan yks heikko lenkki on tällä levyllä, nimittäin se eräs singlebiisi... Mutta mutta, on tää se selvä ykkönen mulle.

[Euronymous]

...Biisit ovat taas hyviä; Invadersin kertsistä ite tykkään...

Olenko löytänyt sielunveljeni? O_o

[TheMiaden111]

Kaikki, lukuun ottamatta X Factoria ja Virtual XI:tä. Onhan teitty noita ns. "tuntemattomia biisijä" kaikilla levyillä (tällä tarkoitan suuren yleisön keskyydessä vähemmälle kuuntelulle jääneet biisit).

Mutta mielestäni ne "tuntemattomatkin" ovat hyviä, hyvä esimerkki on Another Life Killersiltä.
Alku kuulostaa samalta kuin Megadehtin Holy Wars

[Voimanorja]

Kaikki, lukuun ottamatta X Factoria ja Virtual XI:tä. Onhan teitty noita ns. "tuntemattomia biisijä" kaikilla levyillä (tällä tarkoitan suuren yleisön keskyydessä vähemmälle kuuntelulle jääneet biisit).

Mutta mielestäni ne "tuntemattomatkin" ovat hyviä, hyvä esimerkki on Another Life Killersiltä.

Siis, tuota, onko tässä nyt jokin sellainen harvinaisen pervo ajatus taustalla, että ne kaikista tunnetuimmat kappaleet olisivat jotenkin erityisen hyviä tahi parasta Maideniä? Ja että tämä tämä olisi vielä jokin oletusarvo?

[jarmila]

Vaikeeksi menee todella laittaa suoraan, mikä on paras albumi?
On monta hyvää, eri tavalla toteutettuja ja eri ajan tuotanto kokonaisuuksia.
Itselle ilmestysmispäivänä (suomessa) ostama Piece Of Mind (edelleen tallessa) menee pakolla eturiviin. .

Helpoksi menee nykyään valintani. Kiitos siitä kuluneiden vuosien. POM se rokkaa edelleen 67:n verran ! Vielä 50kpl uupuu