Tinnitus Brutale, Korvissa Soi...Soi...Soi

[JR.]

Iron Maiden - Running free
Loistavan positiivinen fiilis tulee aina kun kuuntelee tätä nostalgiset ja menevät lyriikat omaavaa biisiä.

[Ghost Of The Gator]

Slayer - Darkness of Christ/Disciple
Taas vaihteeksi Slayeria soimassa,God Hates Us All on todella aliarvostettu levy,itsellä pyörii soittimessa paljon useammin kuin vaikka South of Heaven tai Seasons.Darkness of Christ on muuten helvetin hieno intro
Tällä kun alkaisi setti sitten maaliskuussa,voihan sen World Painted Bloodin soittaa sitten myöhemmässä kohtaa settiä.

[Hese]

Stratovarius - Under Flaming Skies

Kertaalleen Elysium pyöräytetty läpi ja jos siitä jotain pystyy sanomaan niin mielestäni parempi kuin Polaris eli Infiniten jälkeen 2000-luvun parasta Stratovariusta.

[Jussi K]

^ Hm, pitääpä tsekata. Toki Polariksen lyömiseen ei kauheasti tarvita, mutta onhan sillä pari ok-tason biisiä kuitenkin.

ns: Megadeth - She-Wolf (live)

Live Trax ep 1997 & this song's about an ex-wife of an ex-friend

[Siren]

^^Mitä helevettiä!! Eikös tämän Elysiumin julkaisu ollut vasta ensi viikolla, niin mistä sitä muka saapi jo kuunnella
Ja tosiaankin tuon Polariksen lyömiseen nyt mitään ihmeenpiä tartte, koska onhan tuo Polaris Stratovariuksen mielenkiinnoton levy kokonaisuudessaan

Np.
Dream Evil - Break The Chains

Hienoa materiaalia Ruotsin maalta

[Hese]

^^Mitä helevettiä!! Eikös tämän Elysiumin julkaisu ollut vasta ensi viikolla, niin mistä sitä muka saapi jo kuunnella
Ja tosiaankin tuon Polariksen lyömiseen nyt mitään ihmeenpiä tartte, koska onhan tuo Polaris Stratovariuksen mielenkiinnoton levy kokonaisuudessaan

Etsivä löytää Ja voitko oikeasti väittää että Polaris on heikompi kuin kummatkin Elementsit ja S/T? Mielestäni Polaris on paljon parempi kuin edeltäjänsä 2000-luvulla (Infinite poislukien).

[Siren]

^^Mitä helevettiä!! Eikös tämän Elysiumin julkaisu ollut vasta ensi viikolla, niin mistä sitä muka saapi jo kuunnella
Ja tosiaankin tuon Polariksen lyömiseen nyt mitään ihmeenpiä tartte, koska onhan tuo Polaris Stratovariuksen mielenkiinnoton levy kokonaisuudessaan

Etsivä löytää Ja voitko oikeasti väittää että Polaris on heikompi kuin kummatkin Elementsit ja S/T? Mielestäni Polaris on paljon parempi kuin edeltäjänsä 2000-luvulla (Infinite poislukien).

Voin ja helposti.
Elements ykkösellä on omat hetkensä, ja siinä levyllä on jopa loistaviakin ideoita. Valitettavasti vain levyn biisit ovat aivan liian pitkiä, ja loppujen lopuksi puuduttavia.
Elements kakkonen on jo paljon parempi, ja kokonaisuus on paljon kestävämpi koska biisit ovat lähempänä normaalia pituutta. Yllättävän hieno levy.
Tuo S/T on vähän hiinä ja hiinä. Samaa tasoa tämä Polariksen kanssa, mutta tätä jaksaa kuunnella vain paremmin.

np.
Deathlike Silnce - Six Feet Under the Ground

Tämä on loistava biisi

[nickorules]

Stormtroopers of Death - The Anti-Procastination Song

Parhautta .

E:Dream Theater - The Anti-Procrastination Song

Alkuperäinen on parempi, Dominici ei kuulostanut hyvältä. Vai oliko se Portnoy?

Löytyy Majesty Demosilta.

[Jussi K]

Megadeth - The Doctor Is Calling

Phuuf, Risk on vain aika masokistihenkinen levy aina vain kuunnella läpi, vaikka mie esimerkiksi mm. Crush 'Emistäkin olen aina pitänyt.

[Wasted]

Gamma Ray - No World Order

Harvemmin tulee näin tasavahvaa levyä vastaan. Yhtään turhaa biisiä ei löydy, vaan pelkkää laatutavaraa alusta loppuun. Kovimmat vedot löytyy kuitenkin albumin alusta. Mahtipontinen Induction on parhaita introja ikinä, ja kun siihen perään isketään Dethrone Tyranny ja The Heart of the Unicorn, niin ei levy voisi paremmin alkaa. Varsinkin kertosäkeet ovat levyllä huippuluokkaa. Erityisesti Damn the Machinen kertosäkeen voisi nostaa esiin aloituskaksikon ohella. Samoin lopetusballadi Lake of Tears on upea. Jooh, eihän tätä levyä voi muuta kuin hehkuttaa. Soittaisivat livenä enemmän tätä.

[Siren]

^Näinhän se menee. Saakelin tasokas Powerilevy vailla yhden yhtä hutibiisiä. Tuo on muuten se paras ja täydellisin levy missä Kai Hansen on mikin varressa

Dream Evil - By My Side

Tämä levy on vähän niinkuin Blaze Bayleyn uusimpien levyjen ja Lost Horizonin yhdistelmä. Laatua siis

[Symbolic]

Hauska sattuma, kun puhutaan täydellisistä power-levyistä. Nimittäin nyt soi Blind Guardianin Imaginations from the Othe Side ja siltä uskomaton A Past and Future Secret. Onhan tämä nyt täydellinen levy ja itselle tunnearvollisesti tärkeä.

Dream Evil - By My Side

Tämä levy on vähän niinkuin Blaze Bayleyn uusimpien levyjen ja Lost Horizonin yhdistelmä. Laatua siis

En mainitsisi niin mahtavaa yhtyettä kuin Lost Horizon (kuuntelin muuten äskön Awakening the Worldiltä Heart of Stormin, mutten jaksanut enempää ) samassa lauseessa Dream Evilin kanssa. Toki tuolla Evilizedillä on hetkensä, mutta loppujenlopuksi aika keskinkertainen ja tylsä levy. Aivan kuin bändikin.

[Siren]

^ No enhän minä nyt sanonut kokonaan muistuttavan, vaan osittain. Kyllä minulla tulee tuosta Niklasista paikoin mieleen Horizonin laulaja, ja muutenkin soundi on hyvin samankaltainen edellä mainitun bändin kanssa

Np.
Dream Evil - Made of Metal

Rankka mutta junnaava paikoin

[Heikunkeiku]

^^Mitä helevettiä!! Eikös tämän Elysiumin julkaisu ollut vasta ensi viikolla, niin mistä sitä muka saapi jo kuunnella

Hieman jo ihmetelly kuinka tästä ei ole kukaan vielä mitään sanonut. Lauantaina meinaan itselle se netissä jo vastaan tuli. Hyvä levy.

[Karpaasi]

Jos täydellisistä power-levyistä puhutaan, niin listan kärjessä on Edguyn Hellfire Club. Levy on soundeiltaan ja sävellyksiltään täydellistä rokahtavaa/heviä poweria. Levyllä on parit perinteiset power-kappaleet, ,jotka menevät hyvin muiden biisien ohessa, mutta loppu levy menee keskitempoisemmalla ja kenties jopa trässimmällä linjalla. Näiden lisäksi diomainen The Piper Never Dies on yksi parhaista kuulemistani eeppisistä kappaleista. Huh, pakko varmaan laittaa lätty soimaan eli...

Edguy - The Piper Never Dies

"Never never dies, never never dies, never never dies, oh never never never never never never never never never dies"
Suvereeni kohta.

[Wasted]

Jos täydellisistä power-levyistä puhutaan, niin listan kärjessä on Edguyn Hellfire Club. Levy on soundeiltaan ja sävellyksiltään täydellistä rokahtavaa/heviä poweria. Levyllä on parit perinteiset power-kappaleet, ,jotka menevät hyvin muiden biisien ohessa, mutta loppu levy menee keskitempoisemmalla ja kenties jopa trässimmällä linjalla. Näiden lisäksi diomainen The Piper Never Dies on yksi parhaista kuulemistani eeppisistä kappaleista. Huh, pakko varmaan laittaa lätty soimaan eli...

Edguy - The Piper Never Dies

"Never never dies, never never dies, never never dies, oh never never never never never never never never never dies"
Suvereeni kohta.

Öh, tuoltahan löytyy se kamala Lavantory Love Machine, joka on pahinta kuraa, mitä olen ikinä miltään power-bändiltä kuullut. Muuten levyssä olisi kyllä ainesta, mutta epätasaisuus haittaa. The Piper Never Dies on kyllä niin kova, että ihan sen takia voisi tuon albumin jossain vaiheessa hyllyyn hommata.

Täydellisistä power-levyistä puheen ollen kyllä juuri Gamma Rayn No World Order ja Powerplant taitavat itselläni ne kärkipaikat viedä. Sitten tietysti lisäksi pitänee mainita Virgin Steelen Invictus, Angran Temple of Shadows, Blind Guardianin Nightfall in Middle-Earth ja Avantasian The Metal Opera.

Nyt soi Ozzy Osbourne - Blizzard of Ozz
Pitäähän tätäkin nyt kokeilla.

[nickorules]

Megadeth - The Doctor Is Calling

Phuuf, Risk on vain aika masokistihenkinen levy aina vain kuunnella läpi, vaikka mie esimerkiksi mm. Crush 'Emistäkin olen aina pitänyt.

The Doctor is Calling on minusta levyn huonoin biisi, tosin en ole kuunnellut sitä "DAAAAADDYYYY! THE DOCTOR IS CALLING!"-kohtaa pidemmälle. Olen kylläkin soittanut kappaletta kitaralla, ja ilmeisesti tässäkin kappaleessa käytetään Absolutionia uudelleen.

Niin, Risk on ok levy, vaikka Ecstasy ja Time:The End ovat aika täytettä. Levyllä on kuitenkin hetkensä, Prince of Darkness, Breadline, Wanderlust, Seven ja Time: The Beginning ovat parhaat biisit.

Np. Megadeth - Absolution

Ihan tasoissa Dialectic Chaoksen kanssa, kun Megadethin parhaasta instrumentaalista puhutaan. Jokin tässä vaan kolahtaa.

[SPD10]

Edguy - Rocket Ride
Täällä kun alan tietäjät power metallista jauhoivat, niin päätin minäkin tsekata Edguyn materiaalia. Tämä albumi tuntuisi olevan varsin tasaista jälkeä, ei sen enempää hittejä kuin hutejakaan. Leppoisaa ja harmitonta, valitettavasti pidemmän päälle jopa tylsää minun korviini. Kertakuuntelun perusteella ei vakuuta.

[WhiteWorm]

Edguy - Rocket Ride
Täällä kun alan tietäjät power metallista jauhoivat, niin päätin minäkin tsekata Edguyn materiaalia. Tämä albumi tuntuisi olevan varsin tasaista jälkeä, ei sen enempää hittejä kuin hutejakaan. Leppoisaa ja harmitonta, valitettavasti pidemmän päälle jopa tylsää minun korviini. Kertakuuntelun perusteella ei vakuuta.

Samaa mieltä. Tasainen levy josta ne samanlaiset huippuhetket puuttuvat, joita Hellfire Club on pullollaan.

[Jussi K]

Öh, tuoltahan löytyy se kamala Lavantory Love Machine, joka on pahinta kuraa, mitä olen ikinä miltään power-bändiltä kuullut. Muuten levyssä olisi kyllä ainesta, mutta epätasaisuus haittaa.

On LLM:lla jotakin hyvää kun oikein kaivaa: Jens Ludwigin soolo on juuri niin komea, kuin Sammetkin yrittää "polttaa" kitaraan näppinsä musiikkivideossa lisäksi välttävästi englantia osaavia ja/tai vahvan aksentin kuulutuksissaan omaavia lentokapteeneja imitoidaan hienosti. relax!
Epätasaisuudesta; mulla on aina tökkinyt tällä lisäksi Under The Moon turhana rällätyksenä (ei painu mieleen, kuten tällaisen pitäisi, kurjan kertsin vika?) ja ennenkaikkea Navigator vieläkin turhempine introineen (Lucifer In Love). Rise Of The Morning Glorystäkin voi olla montaa mieltä. Ei Vain Glory Operaa parempaa heillä, vaikkei sekään täydellinen ole missään nimessä.

ns: Rammstein - Ich Tu Dir Weh

[Iron Constable]

Burning Point - Walls Of Stone

Ei Empyren parhaimmistoa, iskevin taitaa olla ihan nimibiisi, mutta ihan ok puolihituri tms.

[Karpaasi]

Öh, tuoltahan löytyy se kamala Lavantory Love Machine, joka on pahinta kuraa, mitä olen ikinä miltään power-bändiltä kuullut. Muuten levyssä olisi kyllä ainesta, mutta epätasaisuus haittaa. The Piper Never Dies on kyllä niin kova, että ihan sen takia voisi tuon albumin jossain vaiheessa hyllyyn hommata.

Lavatory Love Machine ei ole ikinä itseäni haitannut, itse asiassa se taisi olla The Piper Never Diesin ohella ensimmäisiä kappaleita, joita bändiltä kuulin 2004 keväällä YleX:n Metalliliitosta. Meikälle toimii kappaleen huumori kybällä, ja kun tuollainen hard rock toimii muutenkin kivasti, niin ei ole valittamista. Samaan tapaan toimii myös Fucking with Fire, joka nyt on yleistunnelmaltaan hieman erilainen. Ei Lavatory Love Machine mitään parhaimmistoa levyltä edusta, mutta hämmentää soppaa ja antaa levylle monipuolisuutta, kuulostaen silti Edguylta.

Under the Moonista en niin hirveästi välitä, mutta Rise of the Morning Glory toimii mukavasti.

[maidenpoker]

Nifelheim-Open the Gates of Damnation

Envoy Of Lucifer kiilaa jo aika lähelle mahtavan debyytin tasoa mihin edelliset levyt eivät pystyneet. Saisi jo tulla uutta levyä vaikka tuo bändin julkaisutahti tuntuu olevan aika verkkainen.

[Hese]

Accept - Pandemic

Acceptin tahdeissa yöhön tekemään duunia, rokkenroll!

[Hammer]

Winter Harvest: I Need It
More than a music. Noin seitsemän vuoden tauon jälkeen löysin tämän todellisen helmen, joka on puolislovareiden ehdotonta aatelia. Piti laittaa eräälle bändin jätkälle viestiä, sillä biisiä ei löytynyt youtubesta saati mistään muualtakaan. Silloin joskus '03-'04 kuuntelin ko. kappaletta Hard Rock Radio -nimiseltä sivustolta. Samoihin aikoihin myös postailin bändin viralliselle foorumille, joka katosi kuin savuna ilmaan, kuten biisit Hard Rock Radiostakin. Bändi ilmeisesti lopetti toimintansa tuolloin. Tässä biisissä on tunnetta ja fiilistä niin paljon, että meinaa tulla tippa linssiin. Yksi parhaista jenkkiläisten bändien julkaisemista kappaleista omaan makuuni. Paljon sanottu, mutta tätä kuunnellessa pääsee samanlaiseen transsiin kuin vaikkapa Iced Earthin parhaita tunnelmapaloja fiilistelemällä. Jos joku haluaa ko. biisin itselleen testiin, niin voin kyllä lähetellä e-mailiin.